Kurkkukeitto ja muuta hyvää

Kokkolan kurkkukeitoksi nimetyn kesäisen, kylmän keiton kehittelin saatuani Kokkolan Vanhankaupungin ravintolan kokilta tietää, mitä aineksia hänen keittoonsa kuului. Ainesmäärät oli siis laitettava ”mutu”-tuntumalla. Minun keittoni ei ollut saman näköistä kuin Kokkolassa, eikä saman makuistakaan, mutta aika lähelle. Ja hyvää oli, myös konossööriystävien mielestä. Tarjosin tätä eilen viininmaistiaisissa….

Kokkolan kurkkukeitto

3 kurkkua
pätkä inkivääriä raastettuna (vajaa ruokalusikallinen)
3 valkosipulin kynttä
1 limen raastettu kuori ja mehu
1 prk (1 dl) creme fraichea
1 prk (2 dl) ruokakermaa
3 rkl Creme Bounjour -tuorejuustoa (inkivääri-sitruunaruoho) Tätä ei ollut alkuperäisohjeessa, mutta minulla sattui olemaan kaapissa purkin loppu, joten laitoin joukkoon.
1 rkl kasvisfondia (tätäkään ei ollut alkuperäisessä ohjeessa)
tuoretta minttua

Raasta kurkku ja laita siivilään painon alle valumaan ”prässin alle yöksi”, sanoi kokki.Seuraavana päivänä lisää joukkoon inkivääri, valkosipuli ja lime ja hurauta Pamixilla (tai blendillä) sileäksi.

Juuri ennen tarjolle laittoa lisää creme fraiche, kerma, tuorejuusto ja fondi. Ja taas Pamixilla kuohkeaksi.

Eilen oli niin ihana helle, että laittelin vielä jäitä keittoon.

Kyllä tätä on varmasti kalaaseissa eturuokana. Muutenkin kuin juhliin tätä kannattaa tehdä; nyt kun kurkkukilo maksaa euron, tämä on erinomaisen edullistakin. Keiton kanssa oli tarjolla (Haaparannasta hankittua) leipää, skagenröraa, tunnbödia ja kutunjuustoa.

Pääruokana oli hiiligrillattua Perämeren lohta, salaattibuffa ja kermaviilikastiketta, jossa yrtit omasta maasta. Ja jälkkäriksi Omar Creme Brûlèe.

Lähes kaikki viinitkin oli Haaparannan Systemistä ostamiani. Italialaiset valkkarit (jopa Tommasin ja Masin) olivat vähän pettymys, mutta punaiset halvat, zinit saivat liki kiitettäviä arvosanoja.  Erityisesti kannattaa muistaa 7 Deadly Zins.

Ihana kesäilta sujui leppoisesti höpötellen, pihalla ja Festassa vietimme hyvinkin viisi tuntia.

Kerhollemme on muodostunut sellainen tapa, että se kuka voittaa keväällä pidetyn Challengen, tarjoaa siinä palkinnoksi saamansa samppanjan kaikille sitten kun maistiaiset on hänen kotonaan. Pehtoorihan voitti kisan, mutta me vaihdoimme samppanjan toiseksi: tarjosimme alkuun Moet & Chandonin Ice Imperialin. Jääpalojen kera kuten kuuluu. Kyllähän sekin kapusi kiitettäviin pisteisiin.

Arvokas se on, mutta meitä on kymmenen (eilen tosin oli paikalla vain kahdeksan) maksajaa, joten lasillisen hinta on halvempi kuin ravintolassa huono cava. Nämä ”jääkuohuvat” ovat nyt kovasti in. Isot samppanjatalot tekevät niitä, ja myyvät paljon, ja Alkossakin on jo monta kuohuvaa (cavaa, proseccoa, etc). Kyllä tämmöisinä helteisinä päivinä ovat oivia aperitiiveja tai puutarhakutsujen sulostuttajia.

Minulla oli tavoitteena tehdä eilisestä maistelusta kouluun ”reppari” ~ kahdeksan kuvan sarja, reportaasi jostain tapahtumasta, kuvasarja, jolla on alku ja loppu. Oli vähän turhan kunnianhimoinen tavoite: kuvata, olla illan emäntä, maistelun järjestäjä ja osallistua ja nauttia. Sarjalle kun on paineita kovastikin sillä sen pitäisi olla yksi syyskuun näyttöön menevistä sarjoista. Ehkä … mutta luulenpa, että teen vielä toisen sarjan.

Tänään aamulla jätimme lenkit ja salit väliin, viimeisetkin eilisen lasit pesimme, kastelimme puutarhan kukat, pakkasimme viinien loput ja saamamme kukkakimput ja istahdimme autoon ja ajoimme helteiselle Hangasojalle.

Olipa poikkeuksellisen takkuava matka, paljon liikennettä, hidastelevia ulkomaalaisia, karavaanareita ja jotenkin malttamatonta odotusta mökille pääsystä. Se, että lähdettiin poikkeuksellisen myöhään (= klo 11), mahdollisti sen, että kävimme matkalla lounaalla.

Rovaniemellä on (Paistinkääntäjä-)ravintola Monte Rosa, jonka sisustus oli aika kasaria, mutta ruoka erinomaista. Otimme (taas) (gourmet)burgerit: kolme pientä burgeria. Nyhtöporo punasipulihillokkeen kanssa, lohiburgeri wasabimajoneesin kanssa ja naudanlihaburgeri savuBBQ-kastikkeen kanssa ja kaikissa ”hand-made” sämpylät. Ohessa oli erinomaisia ”ranskalaisia” (joita en kyllä juuri jaksanut syödä) ja tryffeli-majoneesia.

Koko matkan oli poikkeuksellisen kaunis keli, ihania, kesäisiä, satunnaisia pilviä, tyyni Ounasjoki, metsissä auringon siivilöitynyt valo,. .. Rollon jälkeen ajoi Pehtoori ja minä kuvasin: luontokuvaaja, joka räpsii auton ikkunan läpi. 😉

Ja entäs täällä! Voi kun tietäisitte!