Ruoka ja viini – Sivu 14 – Tuulestatemmattua

Vanhoja autoja ja parsaa

Aloitin aurinkoisen ja melko lämpimänkin vappupäivän pyörälenkkini Möljältä, jonne mobilistit ja muutkin vanhojen autojen harrastajat kokoontuivat.

Muutaman vuoden tauolla ollut Vappuajot-tapahtuma järjestettiin tänään ensimmäistä kertaa koronasulkujen jälkeen. Ja auto- ja yleisömäärä kertoivat, että tapahtumaa on kaivattu. Toisin kuin monena vuonna (esim. 2018 – silloin jaksoin kuvaillakin KLIKS) en ollut alueella kuin puolisen tuntia.

Muutama tärppi satojen autojen joukosta sentään tänäänkin.

Tuo alempi ”cabrioletti” oli kyllä erityisen symppis – tosin Oulun säässä rättikatto ei ehkä ole kaikkein paras ratkaisu. 🙂

Tätä koulubussia en ole ennen Oulun tapahtumissa nähnytkään.

Hyvin vahva muistikuva on, että meidän perheellä olisi ollut juuri tällainen Pösö (Peugeot 404) aivan 1960-luvun alussa.

Joku etiäinen siitä, että veljeni olisi tullut äidin kanssa synnytyslaitokselta (tai myöhemmin joltain lääkärireissulta) juuri tällaisella, tämän värisellä. Tiedä häntä. Autoihin liittyy kyllä paljon muistoja…

Koska sää oli mitä parhain, jätin autot aika pian ja lähdin pyöräillen kohti Madekoskea.

Iltapäivän alussa kotipihalla ukkelin kanssa vappukuohuvat, ja kotitekoisen vappulounaan tekoon.

Meillä oli melkoiset parsaöverit! Sunnuntaina Järvenpään K-Citymarketin hevi-tiskissä bongasin violettia hollantilaista parsaa ja olihan se paketillinen kalliista hinnasta (10 € normi nippu) huolimatta ostettava. Tänään sitten tarjolla sekä vihreää, valkoista että violettia parsaa. Pehtoori otti hiiligrillin hupun alta ja grillaili lohta oheen – grillikausikin siis perinteisesti vappuna avattu.

Jos olisi pitänyt sokkona maistaa, niin en kyllä olisi erottanut violettia (etualalla) tavallisesta vihreästä. Ehkä hivenen tavallista makeampi oli maultaan. Parsan värimuutokset johtuvat viljelytavasta: vihreä parsa kasvaa maan pinnalla, mutta valkoinen parsa peitellään mullan alle. Violetti väri puolestaan syntyy siitä, että parsan nuput saavat pilkistää mullasta.

Mutta en ole pahoillani, vaikka Oulun kaupoista ei violettia parsaa löydykään. Tavallista vihreää kuluu, ja tänä vuonna, tällä viikolla valkoistakin on ollut monessa kaupassa. Ja sehän se on hyvää. Parasta ikinä saatiin toukokuussa 2012 Nürnbergissä.

Joka tapauksessa keittiössä ja ruokapöydässä jo näkyy kevät. Ja tuleva kesä. Mukava juttu. Sekin.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Perinteetön vappuaatto

Vappuaatto. Heti aamulla mittari näytti lämpöasteita. Monikossa. Kaksi on monikko: +2 C. Ja niidenkin näkeminen mittarista oli vähän niin ja näin, sillä sumu oli vähintäänkin kohtuullisen sakea. Noh, ei meillä ollut mitään aktiviteetteja suunniteltunakaan.

Kauppahallissa sentään piipahdin: kalaa (huomiseksi) ja äyriäisvartaita hain. Tulomatkalla vielä ajelin kaupan kautta. Surkea sää kannusti herkkujen ostoon.

Leivoinkin vähäsen: tein italialaisia joulupullia = maritozzeja. Viemiseksi.

Kävimme tänään iltapäivällä ex-naapureidemme luona; heidän kanssaan ollaan melkein 40 vuotta liki joka vappu yhdessä nautittu pullollinen (joskus useampikin) kuohuvaa. Niin tänäänkin.

Muisteltiin naapuruutemme, yhteiselomme hienoja päiviä. Tosin muisti alkaa jo hukata muistoja, painaa niitä unohduksiin; surullistahan se on, mutta niin se vain käy.

Iltapäivän lopulla kaksin (kuvassa molemmille 😋 ) vappuaaton päivällinen: parsaa prosciutto, cheddar-nakkeja ja chiliscampeja, kahdenlaista salaattia ja jälkkäriksi niitä samanlaisia maritozzeja, joita vietiin kyläreissulle.

Tällä kertaa olivat (vielä) parempia kuin ohjeen mukaiset. Eli laitoin jauhoista puolet 00-jauhoja (pizzajauhoja) ja tuplamäärän sitruunankuoriraastetta. Täytin lemon curdilla ja mascarpone-kermavaahdolla. Kuten sanottu vielä parempia kuin viimeksi. Munkit jäivät tälläkin kertaa paistamatta. Ei kuulemma haittaa, totesi mies…

Oi, ihana toukokuu!

Jo huomenna.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Ihan kaikki ei onnistu

Helsingissä. Hotellissa. Taas Grand Central. Kolmannen kerran tämä valittiin hotelliksi erinomaisen sijaintinsa (Rautatieaseman ja Kansallisteatterin välissä) vuoksi. Tällä kertaa myös Kansallisteatterin naapuruus oli tärkeää, sillä olin varannut meille liput Juhlat – ja elämä siinä sivussa -näytökseen. Se kun tuntui sopivan tämän viikonlopun teemaankin.

Rautatieaseman sijannilla edelleen merkitystä, Kansallisteatterin ei niinkään. Ei ainakaan tällä reissulla. Kävipä nimittäin niin, että aamupäivällä ollessani kampaajalla (siis Oulussa vielä) puhelimeen kilahti viesti: Sairaustapauksen vuoksi illan näytäntö peruttu!! En ilahtunut.

Miksi ihmeessä mennään jo tänään Helsinkiin jollei ole mitään tekemistä, merkityksellistä menemistä. Siispä siinä T:n saksiessa hiuksiani lyhemmiksi surffailin pikapikaa Helsingin ravintoloita: mennään siis syömään hyvin, jollei kerran teatteriin päästä. Ja tsädääm: Henkka Alen -viikot jatkuvat: ravintola Fiascoon varaus iltaseitsemäksi.

Lento Helsinkiin sujui helposti, junamatka kentältä keskustaan samoin. Ja meille jäi tovi aikaa piipahtaa Stockan lastenvaateosastolla. 🙂 Sekä Emmiliinille että Eepille on kesämekot hankittu.

(Yllä kuunari, ravintolalaiva Kathrina jonka taustalla illan auringonlasku näytti samalta kuin taivas tuntureilla tammikuussa: pastellin sävyt ihan samat. Emme kuitenkaan syöneet siellä vaan Vanhan kauppahallin vieressä Fiasco?:ssa) )

Illallisella päätimme törsätä, hyvittää peruuntunutta teatteria, ja otimme maistelumenun = neljä ruokalajia. Tiedättekös ravintolan mustapippuririsotto oli aika lailla parempaa kuin minun viikolla tekemäni!! Se oli aika taivaalllista, ja sopivan kokoinen annos menukokonaisuudessa. Ja vielä tarjoillut viinit! Juhlailta oli tänään.

Ja minullahan oli kuvia illasta. MuttaKU!!! olen tässä pitkän tovin yrittänyt, mutta kolmi/neliyhteys hotellin wifin, läppärini, kameran muistikortin ja kuvankäsittelyn välillä ei vaan pelitä, EVO, en vaan taaskaan osaa, joten pahoittelen omasta ja teidän lukijoiden puolesta. 🙁

Huomenna uusi päivä, vaihdamme maisemaa, ja soisin kaiken toimivan. (EDIT 28.4. NYT TOIMII! 😀 )

Niitä näitä Reseptit Rotissöörit Ruoka ja viini

Rotissöörin kotikeittiössä

Kilpipäivä

Rotissöörien kilpipäivä on tänään. Teemana tänä vuonna kansalliset perinteet; ja niinhän minä sitten kokkasin taas italialaista.

😊

Kilpipäivän idea on syödä kilpiravintolassa, joiden määrä Oulussa on kyllä tällä hetkellä kovin alhainen. Mutta on me edeltäneinä vuosina käyty kaikissa mahdollisissa oululaisissa kilpiravintoloissa kilpipäivää viettämässä. Tänään kuitenkin kotona: sen vuoksi nostin kahden hengen päivällispöytäämme pronssilaatan, jonka sain jokunen vuosi sitten merkiksi aktiivisesta rotissööriurastani. Eli sellainen ”pikkukilpipäivä” tänään.

Uusi keittokirja inspiroi edelleen, ja tänään vuorossa Gnoccheja parsan, gongonzolan ja saksanpähkinöiden kanssa. Klassikkoruoka tämäkin, vaikkei nyt ihan kansallinen perinne olekaan.

Gnoccheja parsan,
gongonzolan ja saksanpähkinöiden kanssa

nippu vihreää parsaa
50 g gorgonzolajuustoa
1 ½ dl kuohukermaa
ripaus muskottia
500 g perunagnoccheja
8 lehteä tuoretta salviaa
1 dl raastettua parmesaanijuustoa
3 rkl hienonnettuja saksanpähkinöitä
suolaa ja mustapippuria

Jos parsa on paksukuorista, kuori se.
Paloittele parsa 2 cm:n paloiksi.
Laita gorgonzola ja kerma laakealle pannulle ja lisää ripaus muskottia.
Hauduta juusto-kermaseosta 5 minuuttia välillä sekoittaen.

Laita gnocchit ja parsat kiehuvaan veteen ja keitä niitä 2 – 3 minuuttia.
Valuta gnocchit ja parsa ja lisää heti pannulle kastikkeen joukkoon.
Lisää myös salvianlehdet ja parmesaani.
Sekoita varovasti kaikki ainekset keskenään ja mausta mustapippurilla.
Mausta vielä tarvittaessa suolalla ja ripottelle päälle hienonnettuja saksanpähkinöitä.

Ohje on suoraan kirjasta ”Henkan Italia”. Kirjoitin ohjeen sanasta sanaan juuri niin kuin se on kirjassa. Siksikin näin, että voin perustella sen, kuinka italialaisessa keittiössä hyvä ruoka on lopulta aika simppeliä, ei pitkiä ainesluotteloita, ei monia esivalmisteluita, ei tuntien tuunausta, vaan yksinkertaista, aika nopeasti valmistuvaa hyvää perusruokaa, joka ei kuitenkaan maultaan ole ihan ”vain perus”. Tässä on ehkä kiteytettynä se minun(kin) ”ruokafilosofia”, josta viikolla kirjoittelin.

Tähän sellainen huomio ja hoksauttamisen paikka, että kannattaa hankkia oikeaa, kunnolla suolaista, vahvasti maistuvaa gorgonzolaa, ei mitään Castelloa, Auraa tai Presidentiä, vaan oikeaa italialaista gorgonzolaa. Gnocchit vaativat vähän tujua makua rinnalleen, varsinkin kun kermakin pehmentää makua. Saksanpähkinät tuovat mukavasti purutuntumaa ruokaan. Molto bueno!

Vuoden kuohuviini testattu

Testasimme myös luxemburgilaisen Bernard-Massardin (”perttimasa” on kuulemma tämän lempinimi 🙂 ) chardonnay-kuohuviinin, joka on vastikään valittu ”Vuoden kuohuviiniksi”. Viinilehden valinnoista juttu esimerkiksi Ilta-Sanomissa.

Kyllä, kyllä se on hyvää, todellakin hintansa (18 €) väärti. Hedelmäisyys ja persikkaisuus eivät kyllä olleet ihan sitä, mitä odotimme ja kaipasimme, mutta lempeät, pienet, aromikkaat suunmyötäiset kuplat tyylikkäässä kuohuvassa on. Mikseipä siis vapuksi tätä?

Tosin vuoden kuohuva -valinnan jälkeen se on aika lailla loppu koko maasta, mutta saattaa ehtiä vielä vappubrunsseille ja – piknikeille. Tämä sopii nimenomaan ruoan pariksi, ehkei niinkään lakkiais- tai muuhun juhlaan onnittelumaljaksi.

Tänään piknikit tuntuvat kyllä hyvin kaukaisille. Lunta on vielä hirmuisesti, sitä on tullut tänään vähän lisääkin, ja tuuli edelleen sellainen, että pyörälenkki Koitelinkoskelle katselemaan tulvia jäi. Tulvat taitavat laantua ennen kuin Koiteliin pyöräilen.

Ruoka ja viini Viini

Perjantaina parempaa pöytään

Ulkona näytti siltä, että sinne olisi hyvä mennä ulkoilemaan tuntikausiksi. Pyöräilemään, kävelemään, kuvailemaan, – ei ollut, en mennyt. En ulos.

Menin saunaan. Jo aamupäivällä, kaupungissa. Mikä tarkoittaa, että oli ihan jäätävän kylmä tuuli, ja pakkastakin monta astetta. Viheliäisen itä-koillistuulen ja vielä umpijäässä olevan meren välissä oli helppo luopua ulkoilusta.

Siispä autolla vain kauppaan ja verenluovutukseen. Kauppareissulta tykötarpeet – taas – melanzaneen. Italialaista munakoisavuokaa meillä oli aika vastikään, mutta nyt kun minulla on uusi keittoski, niin olihan se Henkan versio kokeiltava. Eikä turhaan.

Ensimmäinen kerros tässä. Ja uunissa – jolloin koko keittiö tuoksui hurjan hyvälle. Italialle? 😊

Henkan melanzanen resepti on julkaistu Kotiliedessä. KLIKS

Ja oheen sisilialainen fenkoli-appelsiinisalaatti, joka poikkeaa lopultakin aika vähän minun versiostani (pääsiäisruokaresepteissä) . Tämä oli himpun verran parempi. 🙂 Nyt kannattaa kyllä fenkolia käyttää, on ymmärtääkseni aika lailla sen sesonki, kaupoissa on meheviä ja edullisia tarjolla. Ohueksi viipalointi/mandelointi tekee siitä erinomaisen salaatin aineksen tai lisän.

Leipaisin – taas kerran – focacciankin, ja kun kerran oli aikaa koetin värkätä koristeluakin.

Kevätauringoksi tarkoittamani kuvio näyttää kyllä enemmän radioaktiivisen alueen varoitusmerkiltä. Siitä huolimatta kelpasi.

Ja toki meillä oli viinikin ruoalle. Ei varsinaisesti mikään täsmäviini kasvisruoalle, mutta toscanalainen chianti kuitenkin. Ja se varmasti sopisi oikeinkin hyvin jollekin lihaiselle pastaruoalle, ehkä kesän grilliruokien oheen, mutta hyvin sen suuntuntuma mukautui juustoisen ja tomaattisen munakoisovuoan oheenkin: Morellino di Scansano.

Niitä näitä Reseptit Rotissöörit Ruoka ja viini

Vaihtoehtoja on: aijiaco

Torstai voi olla hernesoppapäivä. Tänään ei ollut.

Viime kesänä rotissöörien piknikillä oli tarjolla paljon hyvää, mm. bogotalaista kanakeittoa, – aijiacoa. Tykästyttiin molemmat siihen niin paljon, että pyysin ammattilaiskeittiömestarilta ohjeen sen tekemiseksi, ja hänhän sellaisen ”karkean reseptin” kuten hän itse sanoi, minulle toimitti.

Olen tehnyt tätä jo useammankin kerran ja vasta tänään hoksasin, että lupauksestani huolimatta en ollut muistanutkaan sitä tänne blogiin kirjoittaa. Mutta ei soppa siitä ole kärsinyt. Esimerkiksi tällaisena viimaisen pohjoistuulen ja monien pakkasasteiden huhtitorstaina lämmittävä ja maukas keitto maistui oikein hyvältä ja vahvistavalta. Ei kesäisintä, mutta vielä huhtikuu-toukokuussa sopii arkiruokapöytään ja nälän karkottamiseen mainiosti.

Aukikirjoitin saamani ohjeen tuohon alle. Mittoja RR ei antanut, joten reseptissä on ne mitat, joilla meille tänään tein kattilallisen. Ihan kaikki ei kulunut, siis noin 3 hengen annos on tuo. Soppa maistuu kyllä lämmitettynäkin, edes avocadot eivät tykkää huonoa.

Alkuperäiseen, aitoon columbialaiseen keittoon (johon yksi reseptiversio on täällä) kuuluu myös guascas-mauste. Sitä ei olla Suomesta onnistuttu löytämään, joten JOS joskus satut näkemään jossain, niin kerro ihmeessä tännekin tiedosta.

Bogotalainen peruna-broilerkeitto – Aijiaco

1 l vettä
3 puikulaperunaa ja 4 Annabel-perunaa
(2–4 eri perunalaatua pieninä kuutioina)
1 kanafondikippo
1 pieni purkki maissinjyviä
½ prk kapriksia
2 – 3 avocadoa kuutioina nekin
250 g maustamattomia broilersuikaleita

Kuori ja pilko perunat ja laita ne kiehumaan
– kaikki samaan aikaan kiehumaan,
jotta osa soseutuu ja saostaa keiton.
Lisää tölkkimaissit ja kanalientä.
Kun perunat ovat kypsiä,
osa jo soseutunutkin, lisää kaprikset liemineen.
Lisää puolet avocadokuutioista.
Kypsennä taas tovi.
Lopuksi lisätään broileri pieninä kuutioina
(tai suoraan paketista ”broilersuikaleet, maustamattomat”).
Kypsennetään sen aikaa, että broileri kypsynyt.

Tarjolle myös ranskankermaa sekä avocadokuutioita.

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Joululahjoista iloa elämään

Lentolippu

Sain joululahjaksi lapsilta edestakaisen matkan Oulu – Helsinki – Oulu joko junalla tai lentäen. Lahjan lunastamiseen kuuluu myös ”vaatimus” käydä Järvenpäässä tervehtimässä nuorinta lastenlasta: Emmiliini täyttää viikon päästä jo 9 kk.

Niinpä tässä joku viikko sitten tyttären kanssa etsittiin kaikille osapuolille sopivaa viikonloppua jolloin voisin/voisimme siellä suunnalla käydä viettämässä viikonloppua. Päätimme, että lähdetään Pehtoorin kanssa reilun viikon päästä – sellainen pidennetty viikonloppu, vaikka perjantaista maanantaihin. Voitaisiin samalla käydä Helsinsingissäkin humputtelemassa.

Ja tiesinhän että lentoliput Oulu – Helsinkin -välillä on tällä hetkellä ihan tolkuttomissa hinnoissa, mutta silti ryhdyin etsimään (aika hyvissä ajoin kuitenkin) sopivia lentoja. Löytyikin!! Aamulento perjantaina 26.4. olisi just hyvä. Mutta 639 € yhteen suuntaan yhdeltä! No way, no flight!

Vaikka, ja siksikin, että lapset lupasivat maksaa lippuni, niin en tätä todellakaan varannut.

Aikani etsittyäni, sumplittuani ja päätettyäni käyttää Finnairin Plussapisteitäni (nykyisiä Avioksia) sain meille molemmille varsin edulliset meno-paluulennot, mutta meno on vasta iltapäivällä. Noh, jääpähän vähemmän aikaa tuhlailla Helsingin keskustassa. Mennään illalla syömään ja teatteriin, yövytään taas Central Stadionissa ja sitten lauantaiaamupäivällä Emmiliinin tykö Järvenpäähän. Eikä lasten joululahja minulle sitten tulekaan maksamaan paljoa.

Samppanja

Toinenkin joululahja tuli tässä vastikään nautittua. Sain Miniältä toissajouluna (2022) lahjaksi samppanjan saatesanoilla ”… kun kerran oot kova pyöräilemään, ja tässä on jotain historiaankin”.

Roudasin samppanjan viime mökkireissulle: hiihtokauden mahdolliseen onnistuneeseen päätökseen ja pyöräilykauden aloittajaisiksi juhlajuoman. Ja kun kerran hiihtokausi päättyi hyvin, nautimme jo viime viikon tiistaina puolet ja viimeisenä mökkisaunailtana toisen puolikkaan. (Wineboy stopperi on hyvä kuohuviinipullojen sulkija; hyvin kuplat olivat vuorokauden ajan puolikkaassakin pullossa säilyneet.

Ja samppanjan maku? – Ihan mahdottoman hyvä samppanja. Huolimatta siitä että on BdB (siis pelkistä valkoisista = chardonnaysta tehty samppanja). 😊 Minä pidän usein sellaisista, joissa on myös Pinot Noiria ja Meunieria, siis kaikki kolme klassikkosamppanjarypälettä, mutta nyt riitti pelkkä chardonnay. Tässä juhlajuomassa oli tuoksussa aprikoosia, ja voimaa. Maku on pitkä, voimallinen, paahteinen, croissanttinen (= briossinen). Ihan huippu. Juhlallinen.

Historiaa Niitä näitä Oulu Ravintolat Ruoka ja viini

Päiväkahvilla kuulumisia ja uusi miljöö

Huhtikuisen lauantain aamupäivällä kodin, tietokoneen, kalenterin päivityksiä, ja sitten pitkähkölle pyörälenkille. Edelleen liian paljon vaatetta ja liian vähän allergialääkettä. Katupölyä ei täällä vielä paljon ole, ei vaikka ilokseni Oulujokivarren reitillä oli jo enimmät hiekoitussorat putsattu, mutta lepän siitepölyä on: ainakin niiskutukseni ja silmäni viittaavat siihen. Samoin Juniorilla, joka pudotti kuopuksensa tänne iltapäivällä muutamaksi tunniksi, koska Apsulla sählyn lopputurnaus, eikä Eepi halunnut lähteä kannustusjoukkoon (”mää on ollu niiiiiiiiin monissa peleissä”).

Allergisen pyörälenkin lopulla ajelin Toppilassa aukaistuun uuteen Cafe Huvilaan. Meillä oli treffit siellä; Pehtoori tuli omalta pyörälenkiltään ja ystävä Merijalinrannasta kävelylenkiltään. Kuulumisten vaihdon lisäksi tälläkin kertaa (vrt. georgialainen Marani) teemana tutustuminen uuteen oululaiseen ravintolaan/kahvilaan.

Hostel Cafe Huvila on avattu Toppilan Panimon ja Mallasjuoman vanhoihin tiloihin. Panimosta ja sen historiasta kuvineen kirjoittelin puolenkymmentä vuotta sitten. Nyt juuri noihin samoihin tiloihin on siis avattu viihtyisän näköinen, menneen maailman hengessä kunnostettu hostel ja kahvila.

Vähän tuli sellainen olo, että olikohan sinne hommattu huonekalut ja lamput siltä huonekalujen kierrätyskauppiaalta, jonne äidin kodin irtaimistoa kolme vuotta sitten lahjoitin. Liinoissa ja matoissakin oli jotain tuttua. 🙂

Kahvilan vitriinissä oli toinen toistaan paremman näköisiä suolaisia ja makeita piiraita ja kakkuja, hyvännäköisiä rahkapullia ja sopivan rasvaisia korvapuusteja, sekä keittolounasbuffetti. Enpä niitä kuvaillut, mutta varmasti menemme toistekin, joten josko silloin muistaisin. Joka tapauksessa voidaan suositella.

Huomionarvoista on, että siellä on myös pieni leikkinurkkaus: siis pientenkin kanssa voi siellä käydä lounaalla tai kahvittelemassa.

Kun me kahden jälkeen lähdimme, taisi kaikissa pöydissä olla asiakkaita. Todellakin soisin paikalle onnea ja menestystä. Se on ihan tulevan kulttuuripääkaupunkivuoden asuntomessualueen läheisyydessä, joten edellytyksiä pärjäämiselle on. Edullinen hostel-majoitus viehättävässä miljöössä luulisi houkuttavan kävijötä.

Ruoka ja viini

Välipäivä, perhepäivä

Kerta kaikkisen surkea sää. Vesiräntää, loskaa, harmaata.

No eipä tarvinnut miettiä, käytänkö koko päivän ruoan parissa puuhasteluun ja siitä nauttimiseen parhaassa seurassa. Käytin. – Hyvä että käytin. Tosin parantamisen varaa taas jäi, ei seurassa vaan ruokien onnistumisessa. Mutta kyllä perheellä nälkä lähti. Ja ilo oli kun Juniori toi meidän Lombardian reissulta Franciacortan (Contadi Castaldi, Franciacorta, Saten 2017).

Niin ja olihan meillä Suuri Pääsiäisaarteen etsintä. Eepikin on jo ihan pro. Änäri- ja My Little Pony -munat olivat mieluisia löytöjä. Ja uudet värityskirjat ja tussit. Parasta oli, kun Eepi innostui piirtämään potretteja meistä kaikista. Isi oli isopäisin, R. pisin, mummilla oli pörröisimmät hiukset, veljensä ainoa kädellinen ja pappa ihan vaan vähän itsekseen.

Ruokahommien ohessa pakkailua, – loppupääsiäiseksi pohjoiseen. Sinne on taas hyvä lähteä. Tämä aloittaa meidän parin kuukauden reissaamisen. Tämä aloittaa kevään, vaikka keväthangille ensin mennäänkin. Tosin ei ole edes aurinkoa tiedossa, ei ainakaan ensi viikoksi. Mutta tiedossa ei sentään ole sellaista mössöä kuin täällä nyt. Mökkeillään sitten, mutta ei erakoiduta tällä kertaa.

Ja ehkä jo tänään, viimeistään huomenna: Helmet-kirjahaaste on valmis. Ensi viikolla sitten kooste siitä. Ihan kuten viime vuonnakin: maaliskuun loppuun mennessä homma ohi. Mikä on oikeastaan vähän surullistakin.

PS. Turkinpippuri-pannacotta ja mansikat pelittivät yhdessä. 🙂

Italia Ruoka ja viini Ruokatarinoita ja -historiaa

Maritozzit ja niiden historia

Tänä vuonna meidän pääsiäisessä uusi (antiikkinen 🙂 ) herkku on maritozzo (mon. maritozzi).

Maritozzo on italialainen pulla, yleisimmin se on makea, joskus myös suolainen. Italiassa maritozzien aika on joulukuun alkupuolella. Ja ne ovat tyypillisiä nimenomaan Roomassa ja Lazion maakunnassa. Löysinpä netissä ranking-listoja parhaista roomalaisista maritozzo-paikoista. Hassua, ettei ole tullut siellä koskaan näitä hoksattua.

Näillä vähän laskiaispullamaisilla leivonnaisilla on juurensa antiikin Roomassa. Noh, milläpä ei olisi? – Joka tapauksessa kerrotaan, että naiset leipoivat pullia evääksi raskasta työtä tekeville miehilleen jo parituhatta vuotta sitten. Silloin pullien välissä ei suinkaan ollut mitään vaniljakermavaahtoa, vaan miesten energian tarpeeseen pullat höystettiin esimerkiksi kuivatuilla hedelmillä ja oliiviöljyllä.

Ruokahistoriankirjoituksessa maritozzin tarina kääntyy jossain vaiheessa toisin päin eli pullia toivatkin miehet tuleville puolisoilleen. Tämä vaihe pullan historiassa täytyy liittyä aikaan, jolloin Roomassa jo oli pasticcerioita, sillä on vaikea kuvitella, että miehet itse näitä olisivat mielitietyilleen leiponeet.

Niin tai näin, tämä leivonnainen on saanut nimensä italian kielen sanasta marito eli aviomies. Silloin kun pulla oli osa kosiomenoja, sen paikka ruokavuodessa oli maaliskuun ensimmäisenä perjantaina, antiikin aikaisena rakastavaisten juhlapäivänä. Pulla saattoi toimia myös korurasiana: siihen oli voitu piilottaa kihlasormus, joten aiotun morsiamen piti kyllä olla tarkkana pullaa puraistessaan, ettei hampaattomana olisi vastaustaan saneltava.

Maritozzit ovat yleensä pulla- tai briossimaisia leivonnaisia, joissa on hiivataikina ja kermatäyte. Siis melkein kuin suomalaiset laskiaispullat, paitsi että kardemumma korvataan sitruunan- ja/tai appelsiininkuorella.

Monia – lopulta aika vähän toisistaan poikkeavia – reseptejä selatessani hoksasin, että yhteistä niissä oli vaatimus taikinan pehmeästä rakenteesta, huolellisesta vaivaamisesta ja kohotuksesta: ”vaivaa taikinaa käsin tai yleiskoneella, kunnes se irtoaa kulhon reunoista”, ”Kohota taikina huolellisesti ja …. malta kohottaa hyvin ennen paistoa”.

Tein tällä kertaa Valion ohjeella. Ensi kerralla säätelen vähän = käytän 00-jauhoja (pizzajauho), tuplaan sitruunankuoren määrän (= 2 sitruunan kuori) ja ehkä lisään vähän vaniljasokeria. Tänään tein täytteen vispikerman ja vaniljakreemin sekoituksena. Ensi kerralla ehkä mascarpone ja kerma, ja ehkä pintaan murskattuja pistaasipähkinöitä

Mutta hyviä olivat ilman hifistelyäkin. Italiassa ne nautitaan yleensä aamiaisella tai jälkiruoaksi, me kävimme tänään aamupäivällä porukalla isomummun luona Jäälissä, ja kahviteltiin pullat pöydässä. Maistuivathan ne neljälle sukupolvelle.

Suolaiset maritozzit olivat nekin hyviä, – niitähän tein jo viime viikonloppuna. Niiden ohje ja paljon muita pääsiäis- ja muita reseptejä löytyy täältä.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Maritozzit Valion ohjeella

3 dl maitoa
1 tl suolaa
3 rkl sokeria
25 g hiivaa
1 sitruunan kuori raastettuna
2 kananmunaa
n. 550 g (8,5 dl)vehnäjauhoja
75 g voita
Voiteluun kananmuna
Täytteeksi kermaa ja vaniljakreemiä

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää maitoon suola, sokeri, murennettu hiiva ja sitruunan kuoriraaste. Sekoita. Sekoita joukkoon munat ja jauhot vähitellen. Vaivaa taikinaksi. Lisää lopuksi sulatettu voi. Anna taikinan levätä 30 min.
Leivo taikinasta 12 pyöreää pullaa, käytä apuna tarvittaessa hiukan jauhoja. Nosta pullat leivinpaperille uunipellille ja anna kohota 15 min.
Voitele pullat kananmunalla.
Paista 225 asteisen uunin keskiosassa n. 12 min. Anna jäähtyä hyvin.
Vaahdota kerma ja vaniljakreemi yhdessä kuohkeaksi. Siirrä pursotuspussiin ja leikkaa kärkeen n. 1 cm:n levyinen aukko.
Halkaise voipullat päältä keskeltä siten, että pulla jää pohjasta n. ½ cm:n matkalta kiinni. Halutessasi laita viillon pohjalle hillo, mantelimassa tai pistaasitahna. Pursota vaniljavaahtoa pullan yläreunaan saakka. Tasoita vaniljavaahto lastalla.
Siivilöi pinnalle tomusokeria ja koristele esim. kukilla, vadelmilla tai sitruunan kuoriraasteella.

Suolaiset maritozzit – lohitäytteellä

Taikina

2½ dl maitoa
1 pussi (11 g) kuivahiivaa
2 rkl sokeria
1½ tl suolaa
2 kananmunaa
8 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
100 g voita

Lohimousse

2 rasiaa (à 200 g) kylmäsavulohi-tuorejuustoa
1 dl kuohukermaa
150 g graavilohta tai kylmäsavustettua kirjolohifileetä
1 pieni punasipuli
½ dl tuoretta tilliä
1–2 rkl sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria
Voiteluun kananmuna ja ½ dl maitoa
Lisäksi kirjolohen mätiä ja tilliä

Lämmitä maito 42 asteiseksi. Sekoita maitoon hiiva, sokeri, suola ja kananmunat. Alusta jauhot taikinaan vähitellen, vaivaa noin 10 minuuttia.
Lisää voi joukkoon muutamassa erässä ja jatka vaivaamista vielä noin 10–15 minuuttia. Jätä taikina peitettynä kohoamaan tunniksi.

Jaa taikina 12 osaan. Pyöritä palat palloiksi pellille leivinpaperin päälle.
Kohota puoli tuntia. Voitele muna-maitoseoksella.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Yhdistä täytteen ainekset kulhossa, vaahdota hetki.
Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla.

Halkaise pullat päältä keskeltä siten, että ne jäävät pohjasta kiinni. Täytä lohimoussella ja tasoita pinta ja koristele mädillä ja tillillä.