Tänään ja eilen on ollut minun yhden hengen Muistikuvia-yritykseni loppusuoran valmistelua. Yritys täyttää seitsemän vuotta huhtikuussa, ja siihen se sen tehtävä tässä universumissa taitaa loppuakin.
Veroilmoituksen teko ja sen lisäksi puuhia toiminimen lakkauttamiseksi olen tässä selvitellyt ja laitellut vireille. Tuli jotenkin mieleen se, kun syksyllä pitää pihakalusteet viedä varastoon ja kesäkukat hävittää, yrttimaa putsata. Tai kun joulun jälkeen on luovuttava kausivaloista, joulukoristeista ja kynttilöistä.
Keväisin aina illolla laittelee kaikkea, siivoilee pihaa, istuttelee kesäkukkia, etsii uusia ideoita. Saatikka joulun valmistelu: ihan into pinkeänä puuhailee kaikkea säästelemättä aikaa ja vaivaa. Mutta sitten on aika luopua.
Niin se oli Muistikuvienkin kanssa. Seitsemän vuotta sitten oli liiketoimintasuunnitelman tekoa (se oli yksi osa ammattitutkinnon näyttökokeesta), nettisivujen teko, kaikki – toki aika vähäinen – aloitusbyrokratia, verotusasioiden selvittäminen, y-tunnuksen ja ennakkoveropäätöksen saaminen, logon hommaaminen, pankkitili, vähän mainontaa ja tiettäväksi tekemistä, asiakkaiden hankkimista, käyntikortit ja kaikkea muuta pientä jännää. Jota varten piti opiskella, selvittää ja oppia kaikenmoista ja nyt sitten kaiken alasajo hiljalleen. Tällainen vaihe nyt menossa.
Tänäänkin ulkona syömässä: systerillä oli pieni, tai oikeastaan aika isokin, syy juhlaan, ja sen merkeissä kävimme Hanko Aasiassa lounaalla ja päivittämässä kuulumisia livenä. Eilen italialaista, tänään japanilaista ja viikonloppuna sitten kotiruokaa kahdelle. Ja toivon mukaan niistä ja aiemmista kokeiluista saan sunnuntai-illaksi valmiiksi jonkinlaisen koosteen. Myös viinisuosituksia pääsiäispöytäänne on tulossa.
