Saksaan ja sen läpi

Tämä postaus laivalta, nettiyhdeyden auettua, mutta toimiessa kovin hitaasti. Liitän tämän meripäivän aikana paljon kuvia tähän juttuun,joten iltasella ne nähtävissä…  Ehkäpä jopa video ja kuvia Assisin Giro-rallista… 😉 (kl0 10.20 Europalink, Itämeri) 

Lauantaina iltaviideltä majoittuessamme Nürnbergissä oli lämmintä +32 C. Aika lämmin.  Hotelli Burghotel oli kaupunginmuurien sisäpuolella ja sitä voidaan kyllä suositella.

Pientä siistiytymistä ja sitten kohti vanhaa kaupunkia, jossa olimme käyneet ensimmäisellä Isolla Euroopan Kiertueellamme elokuussa 1978. Sen jälkeen paljon uutta tehty ja sotaa edeltävää rakennuskantaa jäljitelty. Joistakin taloista näkyi  hyvin vanhan ja uuden saumakohta.

 

Reilustikin tunnin verran käveleskelimme, päällisin puolin nähtävyyksiä katselimme. Muurille noustiin (Nürnberg huiputettu ;)) ja Pyhän Lauri käytiin täälläkin etsimässä. Halstaristahan sen Laren tuntee…

Ja Raatihuone, jossa pidettiin sodan jälkeen Nürnbergin oikeudenkäynti – itse  asiassa 13 oikeudenkäyntiä. Jyhkeän talon seinien sisällä moni natsi (Göring, Speer …)  ja muu sotarikollinen saivat tuomionsa.

Olimme kesällä 78 vain tovin kaupungissa, ja ainoa minkä muistan oikein hyvin, oli tämä Heilig-Geist-Spitalen –rakennus. Pyhän Hengen sairaala on rakennettu 1200-luvulla ja 1400-luvun lopulla on myös Baijerin keisarillisten jalokivien säilytyspaikka ja ties mitä. Vanha viinikellarikin siellä taitaa olla.

Tämäkin rakennus on jälleenrakennettu sotien jälkeen. Ensimmäisellä kerralla sen nähdessämme sitä kovin ihailimme ja toivoimme, että olisi ollut rahaa mennä sinne syömään. Ei ollut. Lauantaina oli.

Iso Weinstub täyttyi pian japanilaisista, joiden ilmeitä, eleitä ja äänekästä ruokailua oli mielenkiintoista seurata: söivät valtavia annoksia siansorkkia ja muita raskaita liharuokia, käyttivät haarukkaa ja vähän veistäkin, prost-huudahduksin kilistelivat isoja oluttuoppejaan ja silmin nähden humaltuivat jo yhdestä weissbier-tuopista.

Ruokalistalla oli myös paljon parsaherkkuja ja mehän halusimme niitä. Ja Nurnberger-makkaraa. Eläissäni en ole noin isoja parsoja nähnyt. Eivätkä koostaan huolimatta olleet puumaisia, vaan hyvin napakoita ja herkullisia. Hintataso alkoi olla jo ihan eri kuin Italiassa, mutta silti vielä kaukana suomalaisista ravintolahinnoista. Siltikin vaikka ko. paikka varmasti oli yksi Nürnbergin ”turistimmeista”.

Ilta todettiin paljon valoisammaksi kuin meillä Umbriassa…

 

Seitsemän tunnin maanjärisyttömän yöunen jälkeen baana kutsui.

Onneksi lähdettiin ajoissa. Matka sujui vauhdilla (125 km/h keskinopeus Würztburgin ja Göttingenin ohi, kerran käytiin Raststettellä espressolla ja vaihdettiin kuskia (autobahnilla ajamiseen ja vauhtiin turtuu hirveän äkkiä)  ja puoli kahden kieppeissä päätimme pitää lounassalaattitauon. Goslarin kohdalla ajeltiin isolle Autohofille ja nautittiin ulkopöydässä (lämpötila edelleen hellerajan yläpuolella) auringosta ja lounaasta.

Mutta sitten kun oltiin palaamassa baanalle, hoksattiin, että kaikki ei ole kunnossa: tie ei vedä. Pitkästi toista tuntia kului jonossa maleksimiseen, muutama kilometri vain edettiin. Autojonon välissä puikkelehti muutama ambulanssi ja poliisiauto, kolari siis jossain edessä. Kun pääsimme onnettomuuspaikan kohdalle siinä enää lakaistiin tuhkaa: kolarissa oli selvästikin palanut  …

Meidän matka pääsi sitten taas jatkumaan. Enimmäkseen vauhdilla, mutta tietöitä riitti. Aina puolensataa kilometriä sujui joustavasti  ja jotensakin lujaa, mutta sitten tuli 10 kilometrin hidastus, jolloin vauhti putosi kuuteen-kahdeksaankymppiin… Ja liikennettä oli. Yli yhdeksäntuntiseksi venynee ajopäivän aikana vaihdeltiin kuskia ja käytiin espressolla (ja huomattiin tulleemme Alppien pohjoispuolella; saksalainen espresso ei ole mistään kotoisin, ei mistään) aika tiuhaan.

Ajatuksemme olla hyvissä ajoin iltapäivällä Lyypekissä ei ihan toteutunut. Olimme kuudelta. Mikä merkitsi ehkä taloudellista säästöä: ei jäänyt aikaa shoppailla. Olin vähän toivonut löytäväni kesäkengät ja ehkä kukkamekonkin, ehkä jopa vähän (vaate)tuliaisia nuorisolle mutta häthätää yhden farkkupaidan ehdin. Parsaa. Ei niin hyvää kuin Nürnbergissä mutta maistui.

Puoli kymmeneltä olimme Travemünden satamassa …. nyt laivassa.

 

 

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.