– Aiot sitten noilla kamppeilla töihin? Minusta tuo pusero kyllä nyt ei oikein ole sopiva….
Pehtoori yritti aamulla olla hauska, – tai ainakin aukoa päätään. Kommenttinsa kun oli pientä herjan heittoa eiliseen aamuun liittyen.
Sattuipa eilen nimittäin niin, että minulla oli ollut vakaa aie mennä töihin aikaisin. Minulle aikaisin on seitsemäksi – kahdeksan (tai vähän ennen) on normi ja yhdeksän umpimyöhään, ja sen jälkeen ei enää töihin mennä. Jos yhdeksän jälkeen mennään töihin, silloin on jo vapaapäivä, jolloin vain käydään töissä.
Mutta siis. Eilen oli tarvetta mennä aikaisin. Enkä ollut millään muotoa miettinyt, mitä pistän päälleni. En kyllä yleensäkään asialla kovin paljon ressaa. Aloitin sillä, että laitan mustat, vastikään pesulassa käytetyt, vanhat mustat suorat housut, mustan paksumman topin, paksun, beessin puuvillatakin ja mustan pitkän huivin, jossa on villatakin värisiä palloja. (Tosi omaperäistä, eikö?) Okei, puen ne päälleni, ja sekunnin murto-osassa tajuan, että housut ovat merkillisen sähköiset, tai muutoin oudot. Olen täysin vakuuttunut, että ne eivät ole ”vartalolle ystävälliset” – kuten joissakin vaatemainoksissa yritetään vaatteita epäanorektikoille kaupata. Siis eiku vaihtoon.
Ja siitä alkoi koko vaatehuoneen kaaokseen saava puoli tuntinen. Hillitön vaatteiden, korujen, kenkien, vöiden, huivien vaihtorumba, jonka aikana oma kroppa muuttui viholliseksi, joka oli verhottava mahdollisimman simppelisti, mahdollisimman mukavasti, mahdollisimman – jotakin! Samaan aikaa pehtoori luki aamulehteä, epämääräinen hymynkare suupielessään, ja kysyi välillä: ”Onko sulla joku ongelma?” Siinä oli kuulkaa miehellä hengenlähtö lähellä!!
Ja minä tiedän, että teitä kiinnostaa, mihin kaikkien bleiseri-farkku, liituraita-neule, toiset mustat housut-toinen villatakki-viides huivi -yhdistelmä, – kultakorut rihkamaksi ja takaisin ja pampakset-kävelykengiksi ja takaisin -vehtaaminen päättyi? Voi jessus! Kahdeksan vuotta vanhat (minä muistan kun ostin ne arkistoreissulla Helsingissä) sileäsamettifarkut (mustat luonnollisesti) ja sini-valkoraitainen-neule, valkoinen paitapusero. Ihan hillittömän omaperäinen valinta minulle!
Ja seurauksena koko siisti, järjestyksessä ollut vaatehuone on edelleen kuin pommin jäljiltä. Häthätää ehdin kahdeksaksi sorvin ääreen.
Mutta nyt onkin mentävä katsomaan huomiset vaatteet valmiiksi, että ehdin aamulla Lasarettiin: on edessä kaksipäiväinen tutkijaseminaari! Niillä tohtorikoulutettavien teksteillä nyt niin kiire ole, tärkeämpää on etsiä vaatteet, joissa on mukava olla!
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Nyt kun tämä kuvausmaailma on hieman rajautunut, niin voin kertoa, että minulla on töissä vesipullo. Ja tänään oli kamerakin. Tänäänkin.
Yksinkertaisesta asiasta voi tehdä musta-valkoisen.
