Hyvän, pitkän yöunen jälkeen aamiainen rennon raukeana, pitkään kahvin ja lehden äärellä nautiskellen kiireettömästä olosta. Palmusunnuntain aamu.
Usein palmusunnuntaina lähden yksikseen ajelemaan pohjoiseen, viettämään muutaman päivän omaa rauhallista retriittiäni ennen kuin muu perhe tulee mökille pääsiäisen viettoon. Nyt ei siihen mahdollisuutta, mutta päätän, että kuitenkin edes tänään on vapaapäivä. Verkkaisesta, pyhäaamun tunnelmasta reipastun ja puen ulkoiluvaatteet ja ilahdun kun huomaan, että taidan pärjätä ilman untuvatakkia. On jo keväinen sää, aurinko yllättävän korkealla ja ihan sinisellä taivaalla. Kävelen pitkästi, on vielä hiljaista kun on vielä aika varhaista, mutta silti aurinko jo lämmittää. Merenrannan lenkillä ei tule ketään vastaan. Mikä ihana aamu!
Palattuani kylvettelen talvihorteesta hiljalleen heräilevää konnulia, – melko tokkurassa se vielä on, vaikka on jo pari viikkoa päivisin ollut hereilläkin. Samalla vietän kotikylpylää… kaikenmoista huoltoa keholle, pitkään kuljeskelen kylpytakissa paksut villasukat jalassa.
Kaiken tämän jälkeen kello ei ole vielä lähelläkään puolta päivää, joten voin vähän aikaa surffailla kaikkia rästiin jääneitä juttuja, vastailla sähköpostit, maksaa laskut, muokkailla kuvia, tehdä listaa, listoja. Koneelle en kuitenkaan jää… Eikä ole vaikea houkutella pehtooria mukaan, kun päätän lähteä käymään kasvitieteellisessä. Kotikukkapenkit kun ovat vielä paksujen lumikerrosten alla, pehtoori lähti mielellään.
Kasvitieteellisessä on valokuvanäyttely Suzhoun puutarhoista. Niistä, joissa mekin kävimme puolitoista vuotta sitten. Odotin näyttelyltä ja kuvilta vähän enemmän, mutta toisaalta oli mukava ajatella että minullakin on muutama kelpo otos noista puutarhoista. Verkkomestarin ja Vaatimattomattoman virkamiehen puutarhat olivat kyllä kuvauksellisia, unohtumattomia. Käyhän katsomassa kiinalaisten puutarhojen kauneutta
KLIKS http://www.satokangas.fi/Matka/Kiina%202011/Suzhou.htm
Kasvitieteellisen aulassa olleet kuvat oli pian katsottu,
joten siirryimme kasvihuoneisiin. Pyramidin malliset kasvihuoneet – Romeo ja Julia – olivat keidas maaliskuisessa Oulussa. Subtrooppisessa osassa tuoksui etelän lomille. Olimme palmujen alla tovin.
Nämä isopunasarja-kukat olivat todella kauniita.
Keväälle siellä tuntui ja tuoksui.
Tohtorinkukka on näin kaunis.
Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.
(Mikä nyt mättää? Jo kaksi kommenttiyritelmää on karannut jonnekin. Yritän vielä kerran.)
Palmusunnuntai; mutta missä olivat virpojat. Edes noitia, tradition väärinymmärtäjiä, ei liikkunut kujallamme. Virvoit varmaankin Pehtoorisi koivistolais-luterilaisin loruin. Eller vad?
Kuvasi neidonhiuspuusta palautti mieleen oman viljelmämme tästä fossiilipuusta. Ruukkukasvatuksessa (Unkarista poimitut siemenet) saimme sen menestymään ainakin 5 vuotta. Talvi on – naturalmente – kriittinen. Vaatii viileää.
Virboi, varboi, tuorehekse tervehekse,
Kulu kettu iäreh, uuzi kettu sijah.
Vuuvekse vabua, nedälikse velgua.
Sinul vičča, minul jäiččä,
Äijänpiän maksetah.
Koivu, ehkä linjoilla on ollut niitä tradition väärinymmärätäjiä. Noitia lentelemässä Kyöpelinvuorelle ja sotkemassa bittiavaruuden juttuja? Hyvä kun kolmannella kerralla viesti jäi kommentteihin.
Meidän kujallakaan ei ole ollut moneen vuoteen virpojia: alueella asuvien ikärakenne syynä? Puhuisin demografisesta viiveestä, jos olisin luennolla. Ei en minäkään virponut… Palmut kasvihuoneissa palmusunnuntaina lehvinä? Riittävä virpominen?
Neidonhiuspuu. Pehtoori mietti pitkään ja miettii edelleen, miten se kasvaa? Ei ruukkua? Kasvaako se ilmassa?