Kyllä tämä tästä, hiljalleen työvuori madaltuu. Hiljalleen pääsee tasaisemman puurtamisen pariin. Tiistai-iltaan mennessä jo pitäisi olla tasaisella… 😉
Siivoilin pöytää töissä ja täällä kotona, kirjahyllyä perkasin, kun luento nyt kertakaikkisesti on palautteineen kaikkineen pois päiväjärjestyksestä. Ja siellä väestö- ja sosiaalihistorian opusten välissä oli työkaverilta aika päiviä sitten lainaksi saatu Kyllikki Villan runokirja ”Ei eilistä, ei huomista”. Minäkin haluaisin kirjoittaa:
Työtäni myyn, en aikaani
– aikaani haluan antaa lahjaksi.
Se sopisi näihin viikkoihin, päiviin…
Toissapäiväinen hammaslääkärireissulla äidin kanssa liikennevaloissa käyty keskustelu tuli mieleen tästä:
Hitaasti opimme
ei eilistä, ei huomista
ei vetoomusta sanottuun
ei sitoumusta tulevaan.Vain sana joka tahtoo tulla lausutuksia
palaamaton
kimallus siiven – ohiEilinen ja huominen?
On kaikki tässä
Eilisen linnut puissa livertävät
huominen meissä salattuna nukkuu
Tällaistakin olen viime päivinä kokenut
Mieluista nähdä sinut
ehkä myös tulla nähdyksi
– kauniistihan me molemmat vanhenemme
eikö totta~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Villa osaa runoilla. J. Karjalainen tehdä biisejä. Tästä tulee hyvälle tuulelle! Tästäkin.
Kevätpäiväntasaus, ja miniäkokelaan syntymäpäivät, joiden juhlinta nyt jäi… Monterreyssä on kevätpäiväntasauksena lämmin: + 38C ilmoitti esikoinen. Liekö eka kertaa elämässään sanonut, että on turhan lämmin? Mutta huomenna lähtee pidennetyksi viikonlopuksi Cancuniin, Meksikon Rivieralle. Mieki voisin lähteä. En lähde. Vielä ainakaan. Esimies kyllä kehityskeskusteluissa lupasi, että toukokuun rumban jälkeen voin lähteä… Ehkä lähdemmekin. Heaven knows – ”huominen meissä ….
