Reija

Home Reija (Page 13)
Showing: 121 - 130 of 6 404 RESULTS
Ruoka ja viini

Ystävyys ja meille tehty illallinen

Olemme saaneet olla pitkän illan ystävien luona. Ollaan nautittu kattauksesta, ylellisistä alkupaloista, lämmittävästä, täyteläisestä keitosta, erinomaisesta pääruoasta: viininlehtikääryleitä porotäytteellä!! – miten ihmeen hyvään se olikaan! – lisukkeineen, ja jälkkäriksi vähintäänkin täyteläistä, ellei jopa tymäkkää espressokakkua. Ohessa viinejäkin. Ja kaikki oli hyvää, uudenlaista, erilaista, makoisaa, huolella tehtyä, kauniisti tarjoiltua.

Ja kaunis kattaus, jouluinen koti, – ja mikä parasta: läsnä yli 40-vuotinen ystävyys!

Niitä näitä

Yön pimeys päivissäkin

Lähtökohtaisesti nukkuminen on minusta tylsää,

mutta hyvin nukuttu yö, tarpeeksi pitkät,

painajaisettomat yöunet ovat toivottavia ja tavoittelemisen arvoisia.

Viime viikolla mökillä nukuin monta yötä peräjälkeen kahdeksan tuntia. Ja yhtenä pakkasyönä kymmenen tunnin yhtäjaksoinen unitila! Upea kokemus oli se! Sellainen on todella, todella harvinaista, mutta olihan koko seuraavan päivän liki epätodellisen seesteinen olo, hiljaa hymyilevänä oli helppo olla ja kulkea koko päivä.

~~~~~~~~~~

Kalenterikuva 4: Yön pimeys jatkuu aamuun… 

Kun tähän aikaan vuodesta, ainakin täällä pohjoisessa, ja varsinkin Napapiirin pohjoispuolella, ´yön pimeys jatkuu aamuun´ merkitsee se kaamoksen olevan lähellä tai jo alkanut. Mutta on elämässä kevättalvella ja keväälläkin ollut vaiheita, viikkoja, jolloin yön pimeys jatkui aamuun ja painoi päivissä, eikä ollut kyse auringon asemasta. Päivät menivät, mutta uni ei tullut. Tai jos tuli, niin se oli kipeää tekevää. Pelottavaakin.

Täydenkuun tuloko se nyt on pätkinyt muutamat viime yöt viisituntisiksi? Tehnyt aamuista mustia, iltapäivistä uupuneita? Luulen, että on kysymys ainakin osaksi siitä, että olen liikkunut/ulkoillut luvattoman vähän. Pyöräilykauden loppumisen jälkeen mökillä pariviikkoa meni vielä hyvin, mutta nyt viikko Oulussa on ollut melkein lenkitön: ei voi hiihtää, ei pyöräillä, eikä ole juuri innostanut (vesi/räntäsateessa) kävelläkään. Tänään olen sitten leiponut (saaristolaisleivät ja joulupullat on pakkasessa), laitellut kotia joulukuosiin, itsenäisyyspäivän pieniä perhejuhlia vähän valmistellut. Posteja hoidellut.

Viikonlopussa on onneksi tiedossa mukavia juttuja, joten ei tässä oikein malta talviunillekaan vaipua.

Oulu

Tavaton päivä

Kun päivä ei ole ollut tavallinen, niin onko se silloin tavaton?

Tänään olen ollut periaatteessa koko päivän kaupungilla: aamuvarhain kampaajalla, sitten (yksin!! – yleensä näin joulun aikaan systerin kanssa) Roberts Coffeessa cappuccinolla, sitten palaverissa, piipahdus parissa kaupassa, kääntyminen kotona ja sitten iltapäivällä vielä kokouksessa, vieläpä historiatoimikunnan kokouksessa ja kummitytär vielä piipahti illansuussa!

Tavatonta! Mukavaa mukavaakin vaihtelua.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERIKUVA 3: Oulun kaupungintalo aamusella. Merkillepantavaa on toisen tornin ikkunassa näkyvä luku: 29! Enää 29 yötä jouluun? – Ei vaan siihen, että Oulun vuosi  Kulttuuripääkaupunkina alkaa! Täällä tapahtuu paljon ensi vuonna – kannattaa kauempaakin tulla kulttuurielämysten äärelle!

Niitä näitä

Kakkosluukussa jäkälä pääosassa

Tänäänkin ajelin Haukiputaalle. Eilen haettiin lapset sieltä, Pehtoori vei illalla heidät kotiinsa ja tänään minä sitten ajelin viemään pojanpojalle puhelimensa, jonka hän eilen unohti meille.

Matkan varrella on Virpiniemi, josta minulla on syyskesällä tapanani pyöräretkellä hakea vähän jäkälää. Tänä vuonna vein sitä sisareni haudalle, ja vein mökille kuten tavallista. Mökillä sitä laittelen terassille purkkeihin havujen, puolukanvarpujen, tonttujen tai vaikka käpyjen kanssa. Ja aika usein myös pirtin ikkunan väliin. Niin tein tänäkin vuonna. Kuten otsikkokuvasta näkyy.

Koskapa hyvin vaatimattomat jäkälävarastoni ovat näin huvenneet, ajattelin, että käyn tänään Haukiputaan piipahduksella myös Virpiniemessä, jäkälämetsässä, mutta johan juuri silloin satoi  kämmenen kokoisia räntälänttejä maahan asti, ja jo aiemmin metsä oli saanut ohuen lumipeitteen, joka tänään muuttui loskaksi, joten enpä sitten sortunut luvattomaan touhuun: jäkälät saivat olla ihan rauhassa. Noh, eiväthän ne oikeastaan kaupunkikotiin niin sovikaan.

Jäkälän lisäksi hieman epäonnistunutta touhua myös postin kanssa! Eikä ihan vähänkään. Tänä vuonna on vain yksi kassillinen postitettavia Saariselkä-kalentereita (n. 10 % parin edellisen vuoden massiivisesta postitusrumbasta), mutta eihän se sitten mitenkään ´heleposti´ tuokaan homma sujunut. Huomenna on paljon sellaista jonka soisin onnistuvan paremmin kuin mikään tänään.

Joulu

Joulukuun ensimmäinen

JOULUKALENTERI

Joulukalenterin ensimmäinen luukku. Tänä vuonna minulla ei omaa kalenteria. Blogissa olen vuosien varrella ainakin viitenä vuonna ylläpitänyt kalenteria. Se oli silloin kun muutenkin päivitin joka päivä jotain. Siis melkein 18 vuotta joka päivä! Se oli silloin, kun  kuvaaminen ja kuvien käsittely olivat jatkuvan innostuksen, opettelun, oppimisen aikaa. Päivissä oli silloin paljon muutakin jouluista tekemistä, – tekemistä ja tapahtumia ylipäätään.  Tämä vuosihan katkaisi sen. Katkaisi minussakin jotain.

Ajattelin kuitenkin, omaksikin ilokseni, yrittää ehkä – jotain uutta taas opetellen  – saada aikaiseksi kalenterin Tuulestatemmattuihin juttuihin. Aloitan ja ehkä jatkankin siten, että laitan joka päivä otsikkokuvaksi jotain jouluista, jotain, jossa olen käyttänyt kuvankäsittelyä reippaasti, kokeillut ja harjoitellut tekoälyn käyttöä kuvien editoinnissa tai jopa kuvien luomisessa alusta loppuun tekoälyn avustamana.

Tänään kalenterin ekassa luukussa (= otsikkokuvassa) Saariselän keskustassa olevan Santa´s Officen (= Kakslauttanen Resortin) kuva (viime viikolta). Kuvasta olen poistanut ”epäolennaisuuksia” (= auto, takana olevan hotellin seinän pätkä etc.) ja vaihtanut tekstin etualan kylttiin. Ja sitten kaikkea muuta pientä. Saa nähdä löydänkö/viitsinkö/ehdinkö huomenna tehdä jonkin toisenlaisen kuvan?

KIRJASTO JA PIPAREITA MUKSUJEN KANSSA

Tänään joulukuun ekana meillä oli Juniorin lasten kanssa humputteluiltapäivä. Kävimme hakemassa heidät, kunhan olivat koulusta päässeet ja lähdettiin tutustumaan Oulun rempattuun pääkirjastoon. Parin vuoden tauon aikana on kovasti odotettu tätä mahdollisuutta.

Keskustakirjasto Saari todettiin hienoksi ja toimivaksi. Kunhan oli kassillinen kirjoja löydetty ja muutenkin paikkaan tutustuttu, oli aika ajella mummilaan, jossa joulukalenteripusseissa oli kuin olikin jotain.

Ja sitten aika piparileivonnalle. Ensi lauantain pikkujouluihimme ja piparinkoristelukilpaan piparit. Johan tuli muhkeita pipereita. Moneen vuoteen en ole itse tehnyt taikinaa, mutta eilen tein äidin perintöohjeella. Lapset onneksi jo niin isoja, että itse ymmärsivät olla syömättä taikinaa kovin suurta määrää, vaikka se olikin paaaaljon parempaa kuin valmispakaste.

Joulukuu on aloitettu siis hyvin perinteisin menoin.

Joulu Ruoka ja viini

Joulutunnelmaa hakemassa

Tuunattu, trendaava riisipuuro!

Somessa, radiossa, joululehdissä, netin joulusivuilla on ollut juttuja ja kuvia joulupuurosta, jollaisista ei ennen ole tullut edes unta nähtyä: ”herkkua on siinä monenlaista”. Yhdessä puurossa paljon kaikkea! Päätinpä minäkin tässä jouluun laskeutumisen vaiheessani sellaisen meille kahdelle tuunata.

Riisipuuroa, kinuskikreemiä, kardemummalla maustettua paahdettua voita, vadelmia, pistaasikastiketta! Valion ohjeessa pistaasit olivat leivottuna krokanteiksi, mutta siihen en sentään ryhtynyt, vaan hyödynsin Sardinian reissulta tuomaani pistaasikastiketta ~ suoraan pullosta muutama tippa kaiken muun hyvän päälle.

Minähän en nyt niin kovin makean perso ole, joten tässä oli aamupuuroksi (vrt. tavallinen hedelmäpaloja, kuivattuja karpaloita, muutama cashew-pähkinä ja rasvaton jukurtti ja ehkä vähän sitruuna-skyriä lautasella) vähän turhankin paljon sokeria ja hiilareita. Mutta kerrankos sitä, ja jouluhan on tulossa. Pehtoorille maistui kyllä erinomaisen hyvin.

Ja sitten: oli aika lähteä ystävien kanssa pienelle jouluajelulle: Lapinkankaan Joulupuoti on jo perinne (minulle perinne, seura on vuosien varrella vaihdellut). Tänään sää kaikkea muuta kuin jouluinen, vesisadetta, harmaata, liukasta. Mutta puodissa taas paljon kaikkea pientä viehättävää jouluun… Ja niinhän siinä kävi, että ostin tälle joululle toisenkin uuden koristeen; ystävät totesivat ”minun näköisekseni”. Tulette vielä näkemään puna-valkoisen ISON rusetin… 🙂

Paluumatkalla kaupunkiin piipahdimme myös Sisustusliike White Housessa. Jollen sieltä muuta löydä, niin lautasliinoja. 🙂 Tänään löytyi myös pikku lautanen. Vähän kuin keittiön koru; mitähän huomenna siihen keksisin kokattavaksi? Lopuksi Kauppahalliin lounaskahville, toviksi istumaan ja rupattelemaan, ja hakemaan M:lta vielä kalaa.

Ei tullut ollenkaan huono päivällinen meille kahdelle. Kalaa kahdella tavalla: paistettua pankojauhoilla paneroitua puna-ahventa confatuilla perunoilla ja salaatilla, jossa lämminsavulohta, ja uutta mangokastiketta (Kasvishovi, saatavissa ainakin Pekurilta Kauppahallista). Nyt monin tavoin kylläinen olo.

Huomenna olkoon kunnon lenkki mahdollinen!!

Joulu Niitä näitä

Adventin alussa

Mökkiviikko vei ajatukset kohti talvea – ja joulua! Olenkin eilen ja tänään jo rakennellut joulua, ”jouluttanutkin”

Jouluttaminen? – Taitaa olla aika uusi muotitermi, (josta en kovasti pidä,) mutta toki minä olen jo jouluun hiipumassa. Viimeistään kun toissapäivänä palasimme mökiltä ja teimme pysähdyksen Napapiirillä Joulupukin Pajakylässä. Sinnehän oli taas tullut kaikenmoista uuttakin. Eikä viikkoa aiemmin satanut lumi suinkaan vähentänyt alueen viehätystä.

Uusi piparkakkutalokylä on Piparina!

”Piparina Day Cabins & Dining on piparkakkukylä, josta löydät 15 täysikokoista piparimökkiä, joihin voit oikeasti astua sisään! Voit vuokrata oman piparimökin päiväkäyttöön  ja nauttia samalla Joulupukin pajakylän aktiviteeteista. Piparkakkukylän keskellä sijaitseva walk-in-ravintola kutsuu tutustumaan lappilaisiin makuihin maisteluannosten ja makeiden herkkujen muodossa.”

Meidän vajaan 500 kilometrin mökkimatkan aikana tuskin tarvitsemme tällaista palvelua, mutta voin hyvin kuvitella, että Rovaniemelle landanneet lapsiperheet  mielellään tuollaista käyttävät. Sesongin tässä vaiheessa Rovaniemelle laskeutuu noin 20 konetta/päivä. Puolet Britanniasta, loput Helsingistä, Hollannnista, Saksasta, Norjastakin. Vaikka välillä Saariselällä ”kylillä” käydessä turistivirrat hieman aiheuttavat, sanoisinko närkästystä, niin silti olen ehdottomasti sitä mieltä, että matkailu ja ulkomaiset matkailijat ovat ehdoton – ehkä ainoa – keino pitää Lappi asuttuna ja elävänä.

Pajakylän yhdestä puodista ostin uuden joulujutun kotiin. Minullahan on lupa/tapa joka joulu ostaa joku uusi joulujuttu kotiin. Tänä vuonna se on tuo otsikkokuvan mökkikylä, jonka juuri rakensin työhuoneeni ikkunaan.

Tonttuovi ja lasten joulu(pussi)kalenteri ovat jo valmiina, reseptejä kokeiltavaksi montakin. Huomenaamulla uuden ”trendaavan” joulupuuro-hifistelyn 😀 koe-erä.

Laittelenpa huomenna kuvan ja reseptin moisesta.

Nyt kun Oulussa ei enää voi pyöräillä (en minä ainakaan), saatikka hiihtää, olen koettanut taas ´opetella´ kävelemään. Tänään aamulla ankeassa, märässä, mustassa säässä hautausmaalla. Pitkästä aikaa syvä, liki repivä itku. Räntäsade lohdullinen, – pyyhki märät kasvot kyynelistä, korvasi ne märällä lumella, antoi ankeuden olla ja elää. Elää suru ja jättää se taas hetkeksi taka-alalle.

Kotona hyvä valkkari, kelpo broilerruoka, sitten takkatuli, neule [ehkä Miniä sittenkin saa joululahjansa, ja jouluun taitavat kymmenennet villasukatkin valmistua] ja poikkeuksellisen vaatimaton perhechatti.

Lappi Mökkielämää Niitä näitä Valokuvaus

Kohti kaamosta

Saariselkä laskeutuu hiljalleen kaamokseen.

Tänään auringonlaskun aikaan Kaunispäällä oli värejä ja valoa vielä paljon, ja taas tavattoman kaunista.

Ja paljon lämpimämpää kuin alhaalla … Kaunispäällä oli – 16 C, mökkipihassa – 27 C.

Huipulla usein tuulee, mutta pakkasella vähemmän kylmää kuin tuntureiden alarinteillä tai metsissä. Tai laduilla. Niinpä tänään en mennyt hiihtämään, vaan odottelin iltapäivän alkuun ennen kuin lähdin ulkoilemaan. Ajelin autolla Kaunispään ”näköalaterassille” ja sieltä sitten Huipulle.

Kolmen tunnin horinsontin yläpuolella paistamisen jälkeen auringonlaskun aika oli puolikahdelta. Jo 10 vuotta sitten Torniossa valokuvausopintojen aikana meille opetettiin, että auringonlaskut ovat ”so last season” ja että niitä kuvailevat vain harrastelijat, mutta en antanut tämmöisen haitata. Ja ”harrastelijan-status” alkaa minulla olla entistäkin vahvempana.

 

Tässä vähän erilainen auringonlaskukuva. Näkyy myös tykkylumen vahvuus.

Tämähän ei todellakaan ensimmäinen pakkastalven, kaamosajan aika jolloin täällä ollaan tai jolloin olen kameran kanssa tai ilman kulkemassa Kaunispäällä. Silti liki liikutus siitä kauneudesta, valosta, väreistä, luonnosta, tuntureista, taivaasta — kaikesta.

 

 

Mökkielämää

Pakkasen puremana

Eilisen hiihtolenkin (Laanila – Rönkönlampi – mökki (loppukilometrit omaa yhdyslatua pitkin!) jälkeen oli hyvä olo ja mieli, onnistumisen tunnetta ja mukavaa rentoutta. Mihin osaltaan vaikutti varmasti hyvä ´huoltotiimi´.

Pehtoorihan se voiteli sukseni pakkaskelin peruskuntoon, kantoi sukset autoon ja vei minut Savottakahvilan pihalle, jossa on yksi latujen lähtöpiste ja lämmitti saunan sopivaksi puolentoista tunnin lenkiltä paluuni ajankohtaan.

Eilinen hyvä kokemus mielessä hankkiuduin tänäänkin ladulle: jopa hyvin huolletulle ja ruuhkaiseksi ajattelemalleni ensilumenladulle (Saariselkä – Viskitie). Lähdin hyvin epätrendikkäästi ja paksusti pukeutuneena kunnon toppaan ja villaan, mutta hiihtämään kuitenkin.

Ensin jäätyivät kädet (niinhän se kyllä melkein aina aluksi tekee) ja sitten pakkanen alkoi tuntua kireänä pistelynä kasvoissa (minulla kun ei ole sellaista kypäräpipoa kuten tosihiihtäjillä), mutta muutaman kilsan jälkeen sekin helpotti (tai naama vaan yksinkertaisesti jäätyi!).

Ja parinkymmenen minuutin jälkeen hoksasin, että jo vanhat mononi eivät olekaan tehty ihan arktisia oloja varten. Varpaat alkoivat vihjailla, että joka päivä ei ole pakko hiihtää, varsinkaan jos pakkasta on – 25 C. Siispä nihkeästä pakkaskelistä huolimatta aika nopsasti sivakoin takaisin latujen lähtöportille, autoon ja mökille.

Vitosen lenkki on ihan riittävä! MOT.

Muutoin päivä mennyt tekoälykuvien tekoa opiskellen, nettikaupoissa lastenlapsille joululahjavaatteita etsiskellen, uutta (joulu)jälkkäriä ja muuta kokkaillen. Hyvä päivä siis tänäänkin.