Lähtökohtaisesti nukkuminen on minusta tylsää,
mutta hyvin nukuttu yö, tarpeeksi pitkät,
painajaisettomat yöunet ovat toivottavia ja tavoittelemisen arvoisia.
Viime viikolla mökillä nukuin monta yötä peräjälkeen kahdeksan tuntia. Ja yhtenä pakkasyönä kymmenen tunnin yhtäjaksoinen unitila! Upea kokemus oli se! Sellainen on todella, todella harvinaista, mutta olihan koko seuraavan päivän liki epätodellisen seesteinen olo, hiljaa hymyilevänä oli helppo olla ja kulkea koko päivä.
~~~~~~~~~~
Kalenterikuva 4: Yön pimeys jatkuu aamuun…
Kun tähän aikaan vuodesta, ainakin täällä pohjoisessa, ja varsinkin Napapiirin pohjoispuolella, ´yön pimeys jatkuu aamuun´ merkitsee se kaamoksen olevan lähellä tai jo alkanut. Mutta on elämässä kevättalvella ja keväälläkin ollut vaiheita, viikkoja, jolloin yön pimeys jatkui aamuun ja painoi päivissä, eikä ollut kyse auringon asemasta. Päivät menivät, mutta uni ei tullut. Tai jos tuli, niin se oli kipeää tekevää. Pelottavaakin.
Täydenkuun tuloko se nyt on pätkinyt muutamat viime yöt viisituntisiksi? Tehnyt aamuista mustia, iltapäivistä uupuneita? Luulen, että on kysymys ainakin osaksi siitä, että olen liikkunut/ulkoillut luvattoman vähän. Pyöräilykauden loppumisen jälkeen mökillä pariviikkoa meni vielä hyvin, mutta nyt viikko Oulussa on ollut melkein lenkitön: ei voi hiihtää, ei pyöräillä, eikä ole juuri innostanut (vesi/räntäsateessa) kävelläkään. Tänään olen sitten leiponut (saaristolaisleivät ja joulupullat on pakkasessa), laitellut kotia joulukuosiin, itsenäisyyspäivän pieniä perhejuhlia vähän valmistellut. Posteja hoidellut.
Viikonlopussa on onneksi tiedossa mukavia juttuja, joten ei tässä oikein malta talviunillekaan vaipua.
Täältä oman tietokoneen viereltä komppailen täysillä. Rentouttava ja uudistava uni on tärkeää, kun sitä ei ole niin kyllähän sen seuravan päivän tehoissa aina tuntee ja vaikuttaa mielialaan ja aloitekykyyn. Huono unisena minulle tämä pimeä vuodenaika on jotensakin kuitenkin sopivampi vaihtoehto, hienoja ne herkän kauniit kesäyöt ovat, mutta minulle aika vaikeita nukahtamisen kannalta. Valoverhot olisi tietysti voinut jo aikaa sitten ikkunaan hankkia sen sijaan olen lakanoita ja jopa ohutta vuodepeittoa käyttänyt tähän tarkoitukseen.
Ja ulkona liikkuminen on jäänyt minulta liian vähälle. Kyllä raittiissa ilmassa liikkumisellä on vaikutus siihen miten hyvin seuravan yön nukkuu.
Täällä viime yönä kahdeksan tuntia nukkuneena lähettelen myötäelävät terveiset.
Edes täysikuu, tällä kertaa ”mansikkakuu”, ei häirinnyt unta.
”Joulukuun 5. päivänä 2025 koko Kuun valoisa puoli on kääntynyt Maahan päin ja Suomessa nähdään täysikuu – tällä kertaa sillä on erityisen lämmin, oranssinpunainen hehku – niin sanottu mansikkakuu.
Täällä on mansikkakuun loisteessa hiihdelty, nukuttu piiiitkiä unia, nautittu hiljaisuudesta, kirjoista ja yksinolosta, joka tässä elämänvaiheessa on luksuksen multihuipentuma.
Ja uni <3. Tuo hirveän tärkeä (joskus vain hirveä ja tärkeä) osa ihmiselämää. Laturi. Muistan kun lapsena veljeni kirjoitti Ystävänkirjaani tulevaisuuden ammatikseen Nukkumatin. Mietin sitä vieläkin joskus. Kuinka ihana ammatti se olisikaan!
Kuulostaapa hyvälle sinun retriittisi, yksinolon multihuipentuma!
Nukkumatti ammattina. Mukavan satuisaa, mutta jäin miettimään, että mitenkäs sitten Matin omien unien kanssa? 🙂
Hyviä kaamosunia Sinulle siellä.
Masa kait nukkuu päivät :D. Minä ajelin eilen kotosalle. Miehen kans tehtiin Tervolassa läpsystä vaihto. Vaihdettiin autoja siinä samalla ja mies velipoikineen jatkoi mökille etätöihin. Ihanaa joulun odotusta teille <3!
Mökillänne käyttöaste siis pysyy hyvänä! Meilläkin on tänä vuonna tainnut tulla ennätysmäärä mökkiyöpymisiä. Ja ehkä vielä muutama päivä vielä ennen vuodenvaihtumista, katsellaan nyt.
Mahdollisimman rentoa ja tunnelmallista jouluun laskeutumista sinnekin.