Varkaissa

Olen tänään ollut varkaissa.

Yleensä, periaatteessa, helposti, enempiä miettimättä olen varsin kuuliainen kansalainen, sääntö-Suomessa kurinalaisesti tottelevainen. Tietoisesti ja tarkoituksella en ”rötöstele”, en tee rikkeitä tai riko sääntöjä.

Varastamalla varastin nuoruudessa jonkun kerran. Molemmilla kielikurssimatkoilla, jolloin jo olin aktiivinen tupakoija, varastin meidän kurssilaisten lähipubista tuhkakupin – perustelin sitä sillä, että niin tekivät kaikki muutkin. Siis kaikki muutkin alaikäisenä pubisssa viikonloppuisin käyneet ja olutta nauttineet. Siis siltäkin osin rikoin sääntöjä, lakiakin. Ja niin tein lukioaikana myös kotimaassa. Oulun Seurahuoneella kävin jo 16-vuotiaana monta kertaa.

Toinen ”rikesarjani” liittyy liikenteeseen. Ennen ABCD-kortin (linja-autokortti) ajamista ajelin ylinopeutta – varsinkin Lappiin tai Helsinkiin mennessä – oikeastaan poikkeuksetta. Mutta se oli meillä kyllä ihan perhesynti: yhtä lailla isä, äiti ja veljeni huristelivat luvattoman lujaa. Muutamat ylinopeussakot sainkin noina vuosina.

Työpaikalla tulin käyttäneeksi toimistotarvikehuoneessa  ainakin sekä (väri)tulostinta että levykevarastoja myös yksityisiin tarpeisiin. Mutta esimerkiksi omenavarkaudet, näpistykset, toisten omaisuuden rikkominen tai muu ilkivalta eivät ole koskaan kuuluneet ”vapaa-ajanviettotapoihini”. Ei ole tullut pieneen mieleenikään.

Mutta tänään! On tunnustettava, että oikein valmistelin ”anastustoimenpidettä”, suunnitelmallinen toiminta ja ennakkoon varustauminen oli huolellista. Ajoitin toimenpiteen juuri oikeaan aikaan, ennen lumentuloa ja syksyn kosteuden ollen juuri paras. Useaan kertaan pitkin kesää ja syksyä olin käynyt vaivihkaa tarkastamassa, että paikka on sopiva ja suojaisa, hieman syrjässä vilkkaimman liikenteen väyliltä. Pyörä oli paras väline päästä mahdollisimman lähelle kohdetta, joten aamupäivällä pukeuduin tummiin vaatteisiin, pakkasin satulalaukkuun vinyylisormikkaat, sopivia muovipusseja ja suuntasin kohti pohjoista.

Jälkiä jättämättä kuljin reitin Rajakylä, Pateniemi, Holstinmäki, Kello, josta käännyinkin Virpiniemeen, enkä Haukiputaalle. Virpiniemessä poikkesin metsätielle – tietämättä edes kenen maille kuljin. Sydän pamppaillen (mitä se kyllä tekee nykyisin muutoinkin) jätin pyörän polun alkuun, kävelin syvemmälle metsään vilkuilematta ympärilleni. Hämäsin ja tepastelin ”ihan muina naisina tässä puskapissalle olen menossa” -tyyliin. Ja sitten TOIMINTA: ainakin puolen neliön alueelta keräsin jäkälää. Noin vain! Kaunista, pehmeää, sopivan kosteaa jäkälää. Ihan ilman lupaa, ihan vaan omaan käyttöön. Toki otin sieltä täältä jäkälikön reunamilta, koetin olla tekemättä reikiä, koloja jäkälämattoon, mutta silti: omiin pusseihin keräsin.

Tämän kanssa minun nyt on elettävä.

4 kommenttia artikkeliin ”Varkaissa”

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.