2024 – Sivu 8 – Tuulestatemmattua

Muistikuvia, kuvia ja kakku

Vaikka melkein kaikki koivut ovat jo luovuttaneet lehtensä, on kaupunkimaisema keltainen, aurinkoinen, sinitaivainen. Kuin oltaisiin vielä syyskuussa.

Tänään kävimme Pehtoorin kanssa yhdessä M-mummun (=anopin) luona ja juteltiin – tietysti tälläkin kertaa enimmäkseen menneistä – ja sielläpä tuli taas mieleen se, kuinka ”nuorena” isäni kuolikaan. Hänen äkillisestä, toisaalta ei aivan odottamattomasta, poismenostaan on tänään päivälleen jo 20 vuotta. Silloin hän ei ollut kovinkaan paljon vanhempi kuin minä nyt. Ja M-mummu, joka vielä yksikseen elelee toki monelta ja monenlaista apua saaden, on syntynyt samana vuonna isäni kanssa. Kaikenlaisia ajatuksia tähän teemaan liittyen on sitten pyörinyt mielessä.

Me mentiin Jääliin yhdessä pyöräillen, mikä poikkeuksellisuutensa vuoksi on erikseen mainittava: siis nimenomaan se, että pyöräilimme yhdessä. Mutta se olikin minun kannaltani varsinkin palatessa – hirmuisessa vastatuulessa – oikein hyvä juttu. Peesissä pääsin vähän helpommalla kuin tuulta halkova mies.

Tuirassa erkanin omille reiteilleni, sillä jokivarressa ja loppukotimatkalla tiesin olevan paljon keltaisia taipaleita – ihan vaan odottamassa kuvaamista ennen kuin loputkin lehdet lähtisivät.

[ Tuiranrannassa, otsikkokuva on Rautasillan kupeesta]

Muistiinpannakseni ja samalla vinkiksi skannailin tähän kardemummakakun ohjeen. Tämä kuivakakun ja pullan yhdistelmä, välimuoto, on helppo, kauan hyvänä säilyvä. M-mummulle olen tämän muutaman kerran ennenkin leiponut. Mutta ohje on ollut välillä hukassa, en ole netistäkään löytänyt, vaikka sieltä sen joskus olen kopioinut, ja nyt kun se viikonloppuna reseptikansiossani tupsahti taas eteen, tein kakun eilen. Enkä tietenkään hoksannut kuvaakaan ottaa. Ei se kyllä kuvauksellinen olekaan, varsinkaan kun tällä kertaa minulla ei ollut edes hasselpähkinärouhetta. Mutta siis: simppeli, hyvä, nopea kakku. Kokeilehan vaikka!

Niitä näitä

Maanantaiaamukin on hyvä

Aamut on parhaita.

Senhän toki tiedän, mutta miksi se on tahtonut unohtua viime aikoina. Jotenkin lusmuillen olen aamut usein tuhlannut, lukenut netistä uutisia, vatuloinut jonkun pikku asian parissa (pyykkiä, kauppalapun tekoa, sähköposteihin (niitä on joinakin aamuina ehkä monikko, siis kaksikin samalle aamulle!!, jonkun laatikon siivous…). Tänään en vatuloinut. Sen että kahvit ja puuro oli keitetty ja nautittu, sadekartat netistä vielä tarkistettu, pukeuduin sateen pitäviin vermeisiin ja lähdin ulos.

Aamuöisten ja aamupäiväisten sadekuurojen välissä oli puolitoistatuntinen hämärää, happirikasta, aika hiljaista ja edelleen keltaista ulkoilmaa saatavilla.

Ja sen jälkeen koko päivä reipas ja aikaansaapa olo. Väistämättä tuli vannotettua itseä, että ”pidä tämä”. Lupasin yrittää.

Niitä näitä

Lopun alkua?

Pikkuisen on taas sellainen olo, että tämä on lopun alkua…

Olin tänään(kin) kameran kanssa liikkeellä, kaikenmoista kuvauksellista sattui reitin varrelle, mutta enpä vaan viitsinyt pysähtyä kuvaamaan, koska! Koska oli hyvä vauhti, äänikirjassa juuri menossa Uuden-Seelannin maorikulttuurin ja irlantilaisten lammasfarmareiden elämänmenon yhteentörmäys ja polarisaation kipupisteiden kaunokirjallinen (vahva) kuvaus, joten jatkoin pysähtymättä kuvaamaan.

Sitten kun pysähdyin mun vakkari-jäkälänkeräyspaikalle, en tietenkään nähnyt mitään syytä ottaa pyörän satulalaukusta kameraa ja ryhtyä kuvailemaan kuivaa mäntymetsäkangasta, joka pilvisenä, tosin varsin lämpimänä, päivänä ei todellakaan järin kuvauksellinen ollut.

Joten: olisipa edes kuvia, joista voisin postausintoa ammentaa… Ei ole. 🙁

Kahden hengen sunnuntaipäivällisellä rääppiäisiä ja eilisen punaviinin rippeet, joten eipä niistäkään mitään ilosanomaa jaettavana.

Yhä useammin käy näin: illan tullen ei ole mitään tarvetta purkaa tuntoja, ei iloa jakaa, ei nähtyä tai kuvattua vinkata muidenkin iloksi ja ihmeteltäväksi, ei mieltä miettiä mitään julkaistavaksi.

Mutta kuten huomaatte, en minä vielä luovuta: ainakin vuodenvaihteeseen asti yritän joka päivä jotain mielekästä, ehkä jopa merkityksellistä, tänne keksiä. Ainakin ”Luettua”-kategoriaan olisi itseänikin varten tehtävä päivitys. Tänään tuli täyteen 700 kuunneltua äänikirjaa, joista viimeisestä puolestasadasta on vinkit jakamatta. Ehkäpä tulevalla viikolla…

Niitä näitä

Keltaisena lokakuun lauantaina

Mitenkäs se Aikakoneen biisi meneekään?

Keltainen toukokuu mikset sä jo tuu
oon turhaan odottanut tuulta lempeää

Tänään ei tuullut, eikä ole toukokuu, mutta keltaista on.

On 48 vuotta siitä, kun olin treffeillä Jäälin Shellillä. En voinut kahvia juoda, enkä syödä pullaa, koska päivällä minulta oli leikkauksella poistettu viisaudenhammas. Niinpä sain illalla nautittavakseni vain pullollisen kylmää limpparia. Tänään samainen lempparityyppi tarjosi pitkältä pyörälenkiltä kotiin palattuani samppanjaa!

[Autréau Reserve Brut on hyvä.]

Tulimme Pehtoorin kanssa todenneeksi, että paitsi että ollaan tänään seukattu tasan 48 vuotta, ollaan tunnettu aika lailla tarkkaan puoli vuosisataa.

Pari vuotta ehdimme olla luokkakavereita ja kulkea yhteisessä kaveriporukassa enemmän vähemmän tiiviisti ennen kuin ekat treffit sovittiin. Ei voi väittää, että oltaisiin hätiköiden parisuhteeseen heittäydytty!

Ja varsin verkkaisesti edettiin sen jälkeenkin: kihloihin kolmen vuoden seurustelun jälkeen, samaan osoitteeseen muutto kaksi vuotta kihlautumisen jälkeen, ja taas kaksi vuotta ennen kuin mentiin naimisiin – yhteensä seitsemän vuoden kimpassa olon jälkeen. Ei ole mitään hätiköityjä liikkuja harrasteltu, ei turhia hötkyilty. 😅

~~~~~~~~~~~~

Viime viikonloppuna Oulussa oli Kädentaitomessut ja tänään (ja huomenna) Kirjamessut. Molemmat sellaisia, joihin periaatteessa ´aina´ haluaisin osallistua, joskus olen osallistunutkin, mutta nyt? – Vain vähän kiinnostusta, ahtaat sisätilat eivät tänään olleet mua varten.

Tänä vuonna ja ainakin tänään tuntui hyvälle mennä käväisemään Kauppahallissa, jossa oli Vanhojen kirjojen Pop Up -myymälä. Ja siellä tuttu antiikkikauppias ja toinen tuttu vuosikymmenten takaa. Pieni kohtaaminen, tovi rupattelua, ja onnistuin pitämään itseni kurissa ja ostin vain kaksi pienen pientä kirjaa. Pieni ”kirjamessu” oli tämä. Oikein sopiva tälle päivälle.

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Ruokaa ja juomaa

Perjantai tuntuu nyt levolliselle.

Tänään koekeittiössä Syrjäsen peruna-lohi-laatikko/vuoka. Edelleenkään Syrjäsen habitus tai oikeamminkin hänen tapansa ”esiintyä” ei minua sykähdytä (varmaankin nuorempiin puree, mutta ei minuun, mutta mitä sillä on väliä), mutta taas kerran hänen Insta-tililtään löytyi kokeilemisen arvoinen ruokaohje: lohi-peruna-smetana -uuniruoka. Kylläpä tuli hyvää!! Ajattelin, että isosta annoksesta olisi meillä kolmeksikin kerraksi syömistä, pari arkiruokaa samalla kertaa pakkaseen. No joo, — söimme puolet tästä yhdellä istumalla, ja meillä oli kuitenkin ohessa isohko vihannessalaatti. Ehkä kyse on myös siitä, että ruokahalu palaa vihdoin – flunssaoireiden hiljalleen helpottuessa.

Ja vielä makukokemuksia jakoon: kyllähän siitä lähden, että suosittelen, kehun, vinkkaan hyvällä, jaan hyviä kokemuksia, mutta hyvähän se on myös joskus varoittaa, eikö? No lähtökohtaisesti tässä Vino Spumantessa tuntui olevan kaikki speksit kohdillaan, ja hintakin viittasi laatuun (18 € ja jotain), mutta eipä tarvitse toista kertaa etsiskellä.

Ei se pahaa ollut, mutta täysin mitäänsanomatonta. Tenute Lombardolle löytyy varmasti parempikin vaihtoehto. Niin kauan kuin valtion monopoli tarjoaa ostettavaksi huikean valikoiman viinejä, kannattaa nauttia, ja vaikka joka kerta ostaa jotain uutta. Sillä periaatteella tämänkin ostin, mutta enpä osta toiste.

Ja sitten… kohti joulua jo. Tai siis kausivaloja – meillähän on jo niitä, kuin myös kynttilöitä vähän joka huoneessa, haudoilla, pihalla. Valoja ja joululahjaneuleita lukuunottamatta en vielä kuitenkaan kovin paljoa joulua hypettele, mutta ostinpa tänään tuon vähän vaisun spumanten lisäksi pullollisen glögiä. Alkossa suosittelivat Blossan uusinta, jota kannattaa kuulemma kokeilla myös ihan vaan huoneenlämpöisenä. Varmaan jo huomenna niin teemme.

Tähän liittyen: aloitanpa nyt arvontojen sarjan, johon tulee mahdollisuus osallistua myös toiste. Mutta tässä kohtaa on siis ensimmäinen mahdollisuus.

Mikä on sinun lemppari glögisi? Omatekemä tai -tuunaama vai Alkon valikoimista joku tai joku alkoholiton? Kertomalla mieluisesi glögin olet mukana arvonnassa. Tähän ehdit osallistua ensi kuun loppuun asti. Siis kunhan kohdallesi sattuu mieluinen glögijuoma ilmoittele siitä täällä. Siten olet mukana arvonnassa, jossa on palkintona Saariselkä kuvissa -kalenteri vuodelle 2025.

Kuvassa Aperol-glögi, jollaista voi nauttia yhden kaudessa, mutta ei siitä oikein pitempiaikaiseksi suosikiksi ole. Kaikin puolin makoisaa ja mukavaa viikonloppua toivottelen.

Niitä näitä

Kuutamolla

Otsikkokuvassa eilen iltainen kuun halo. Kuu on tuosta ilmiöstä aika lailla oikealla. Ainakin minulle ennennäkemätön tuollainen ilmiö.

Mutta täysikuu, eikä edes superkuu ole ennenkokematon. Sitä on nyt pari yötä riittänyt. Ja unettomuutta myös. Eikä kuun kulku ole ainoa unia häirinnyt asia: jo kolmatta viikkoa jatkunut flunssa on öisin ilmoitellut olevansa hengissä. Mutta kyllä tämä tästä. Ensi yönä nukun, ja huomenna taas postailenkin – kunnolla. Ehkä jopa arvonta tulossa. Siispä huomiseen, hyvät blogiystävät.

Niitä näitä

Kalenteri on valmis!

Olisin ehkä vähän helpommankin kansikuvan kalenteriin voinut suunnitella!

Kun tuhansista mökkireissujen kuvista oli valittava kalenteriin vain 12 kuvaa, jäi vähän harmittamaan, että monia kivoja ja onnistuneita otoksia oli jätettävä pois. Siitä syntyi idea saada puolensataa kuvaa edes pikkuisina mukaan. Siinäpä se on sadepäivä tuunatessa mennyt. Aika mukavaa puuhaa kuiteski.

Kalenteri lähti juuri painoon ja huomenna voin sitten avata kalenterikaupan!

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Kaksi erinomaista reseptiä

Nyt kun olen varsin kylläinen, hyvästä ruoasta ja seurasta nauttinut ”After Work” -päivällisellä Hilikun bistrossa on hyvä kirjoitella lupaamani reseptit.

Hilikku on opetusravintola, jossa kolmannen vuosikurssin opiskelijat sekä keittiössä että salissa saivat harjoitella bistro-henkisen illallisen tekemistä. Me yhteensä 30 rotissöörin ja avecin kanssa ”uhrauduimme” olemaan harjoitusyleisöä. Hyvin se meni. Enkä olisi uskonut, että iso annos sorsaa olisi minun mielestäni ollut parempi kuin vallan hyvä savuahvenrisotto. Kaikkinensa: olipa mukava ja makoisa ilta.

Mutta nyt ne lupaamani ohjeet, joissa kummassakaan ei ole mitään minun kehittelemääni. Ensimmäinen löytyi lehdestä, se on syksyn juhlakeitto, lämmin suositus. Toisen ohjeen ”kirjaili” sisareni, jonka lauantaina tarjoama kakku nousi vielä suurempaan arvoon, kun näin nämä kaikki vaiheet, jotka sen tekemiseen kuuluivat.

Palsternakkakeitto ja savulohitartar

Ainekset:
500 g palsternakkaa
300 g puikulaperunaa
1 salottisipuli
3 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
2 rkl voita
1 l vettä
2 laakerinlehteä
suolaa
mustapippuria
tilkka samppanjaviinietikkaa (käytin tavallista)
1 rkl hunajaa
muutama tippa tryffeliöljyä (tätä minulla jopa oli, mutta tuskin keitto on mauton ilman tätä)
2 dl kuohukermaa

Kylmäsavulohitartar:
150 g kylmäsavulohta
2 rkl ranskankermaa
2 tl sitruunamehua
3 rkl ruohosipulia hienonnettuna
ripaus mustapippuria

Valmistusohje:
1. Pese palsternakat ja perunat hyvin, kuori ja paloittele ne. Kuori ja lohko sipuli ja valkosipulinkynnet.
2. Kuumenna kattilassa öljy ja voi. Lisää kaikki kasvikset ja paahda niihin vähän väriä kattilassa.
3. Lisää vesi, laakerinlehdet, ripaus suolaa ja mustapippuria. Keitä noin 20 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä.
4. Soseuta keitto sauvasekoittimella.
5. Lisää etikka, hunaja ja tryffeliöljy. Kiehauta keitto.
6. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.
7. Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi ja kääntele kuuman keiton joukkoon juuri ennen tarjoilua.
8. Leikkaa kylmäsavulohi kuutioiksi. Sekoita lohi, ranskankerma, sitruunamehu, ruohosipuli ja mustapippuri.
9. Jaa keitto lautasille ja nosta päälle kylmäsavulohitartaria. Tarjoa heti.

Ohje on suora kopio Viinilehden nettisivulta

Siellä makupariksi suositellaan Rheinhessenin laadukasta rieslingiä. Varmaan parempi kuin meillä ollut ”tavallinen” Rheingaun riesling; ehkä Corvers Kauter R3 Riesling

~~~~~~~~~~~~~~

Ja tässä sisareni terveiset blogini lukijoille: Vadelma-mustikkakakku, josta sisareni keittiössä tuli mango-hillakakku.

”Kakkuidea lähti tästä: https://www.lemonsleipoo.fi/l/kuningatarkakku/

VANILJAKAKKUPOHJA
• 50g voita
• 4 isoa kananmunaa
• 2 1/2 dl sokeria
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1/2 tl ruokasoodaa
• 1 tl vaniljatahnaa / vaniljasokeria
• 1 dl maitoa

– Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Vuoraa 20 cm kakkuvuoka leivinpaperilla.
– Sulata voi ja jätä sivuun jäähtymään. Sekoita valmiiksi vehnäjauhojen joukkoon leivinjauhe ja ruokasooda.
– Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi paksuksi vaahdoksi.
– Lämmitä maito ja sekoita vaniljatahna sekaan. Lisää muna-sokerivaahdon sekaan vähitellen.
– Vatkaa joukkoon voisula.
– Siivilöi jauhoseos muutamassa erässä käännellen joukkoon.
– Kaada taikina vuokaan. Paista uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Kakkuvuoka ja uunin teho vaikuttaa lopulliseen paistoaikaan.
– Kun otat kakun uunista, tipauta vuoka pöydälle muutaman kerran. Anna kakkupohjan jäähtyä vuoassa noin 10 minuuttia ja kumoa sitten ritilälle jäähtymään.

Seuraavana moussen ohje, jonka kuningatarhillon vaihdoin lakkahilloon.

KUNINGATARMOUSSE (= lakkamousse)
• 1 dl lakkahilloa
• 2 dl vispikermaa
• 200 g lakkarahkaa
• 200 g tuorejuustoa
• 2 liivatelehteä
• 1/4 dl vettä
– Laita liivatteet kylmään veteen.
– Vatkaa kerma vaahdoksi.
– Vatkaa toisessa kulhossa hillo, rahka ja tuorejuusto yhteen.
– Lämmitä vesi ja sekoita liivatelehdet joukkoon. Kaada liivateseos ohuena nauhana tuorejuusto-rahkaseoksen joukkoon koko ajan vatkaten. Sekoita kermavaahto joukkoon.

Kuorrutus = mango ganache ohje https://www.instagram.com/p/C9XcGzqo7yt/

Heavy cream 35% fat – 30g
•Mango puree – 125g
•Glucose – 10g
•Invert sugar – 20g
•White chocolate callets – 290g
•Cacao butter – 15g

1. Bring the mango puree, heavy cream, glucose and invert sugar to a simmer.
2. Pour the mango mixture over the white chocolate callets and cacao butter and emulsify.
3. Cool down below 28 degrees Celsius and your ganache is ready to be used.

Mango ganache oli helppo tehdä. Jähmettyy nopeasti, joten säpäkkänä saa olla.

Koristeet

Koristehillat pyöritin vaniljamassasta, jonka värjäsin pastavärillä. Pieniä palleroita, jotka liimasin elintarvikeliimalla yhteen. Hillan lehdet ovat vohvelipaperia, jotka maalasin.

https://herkkuhovi.blogspot.com/2016/03/fantasiapikkuleipa-resepti.html

Värjäsin osan taikinaa ja kaulitsin levyksi ja siihen päälle lehtiaiheita ja hillapalleroita. Laitoin leivinpaperin taikinan päälle ja kaulitsin värjätyt osat taikinalevyyn kiinni. Paiston jälkeen maalasin tarkemmat rajat hilloihin. Linkki Instagramiin löytyy alta https://www.instagram.com/p/C7R1EagpLYn/

Mukavia hetkiä leipomiseen!

Näissä näkyy meidän kahden kokkailukärsivällisyyden rajat: minulle hyvä, nopea, simppeli soppa on just hyvä, sisareni jaksaa, osaa ja haluaa tehdä käsityönä jotain mahdottoman makoisaa.

Niitä näitä

Hengen ja ruumiin ravintoa

Vielä on pyöräilykelejä, ja flunssan jälkeen intoa ja kuntoakin, joten pyörähdin Haukiputaalla aamupäivällä.

Ruumiin kulttuurin jälkeen iltapäivä meni sitten taiteen ja ystävyyden merkeissä.

Oulussa on lokakuun ajan Juhani Palmun muistonäyttely, jossa on töitä myös Kuutti Lavoselta, Reidar Särestöniemeltä ja Vilho Lammelta.

Oli sovittu tapaavamme – taidetta minua paljon enemmän tuntevan – ystäväni kanssa, ja niin tehtiin. Oli ihan hyvä näyttely, monipuolisesti juurikin Palmun tauluja, ja niistä kuulimmekin uusia asioita, tekniikoista (mm. hiekka ja Tyrvään kirkon kattopaanut!), ja vähän elämästäänkin.

Minullakin on tässä työhuoneessa yksi Palmun taulu – isäni toi sen minulle joskus viime vuosituhannen lopulla käytyään Palmun galleriassa, taisi olla 40-vuotislahjaksi? Ja tänään siellä näyttelyssä en muistanut, mistä maalaus on!! Aitat kyllä muistin, mutta Porvoon kirkkoa en. Melko noloa.

Hyvän tovin näyttelyssä viivähdimme, ja sitten käveleskelimme kahvittelemaan ja kuulumisten vaihtoon. Pekurinkulman Patiolla oleva Magnolia oli minulle uusi kokemus: ei huono sekään. Oli rauhallista rupatella.

Samalla reissulla kävin vielä Instrusta hakemassa uudet rillini, ja nyt tehtiin myös ennen kokemattomalla OCT-laitteella edellistä kertaa tarkempi silmänpohjakuvaus. Kaikki edelleen ok, mutta jäin ihmettelemään, kun laitteeseen syötettiin tietoni ja mm. sijainti, missä koe tehdään ja siinä valikossa oli vaihtoehtoina Eurooppa, Aasia ja Kaukasus. Miksi siihen valittiin Kaukasus? Vähän pelottavaa minusta.

Muutoin kaikki hyvin.

Ps. Huomenna mm. viikonlopun kakun resepti ja juhlallisen palsternakkakeiton resepti.

Niitä näitä

Sunnuntaina näppäimistöllä

Jos minulle – tai oikeastaan kenelle tahansa olisi 30 tai 15 vuotta sittenkin – kerrottu, että tietokoneen näppäimistön ääressä vietän koko sunnuntain pois lukien parin tunnin pyörälenkin ja sapuskan teon ja sen nauttimisen, en olisi uskonut. Ehkä jos olisi ollut kyse tekstin tuottamisesta, luennon kasaamisesta, artikkelin parissa ahertamisesta, mutta että kanssakäymistä perheen ja ystävien kanssa.

En olisi uskonut, kuinka paljon tänään on ollut sosiaalisia kontakteja, kirjeenvaihtoa, viestejä, ATK-avunantoa Pehtoorille, kuulumisten vaihtoa, uuden oppimista, joululahjapuuhaa [kalenterit, you kow]. Sellaista se kuitenkin on ollut. Eikä ole ollut millään muotoa huono päivä. Syksy on kaunis ja keltainen.