2024 – Sivu 7 – Tuulestatemmattua

Savottakahvilaan

En oikeastaan olisi uskonut, että loka-marraskuun vaihteessa, ilman mahdollisuutta hiihtämiseen, voisi täällä mökillä olla näin antoisaa, kaunista ja liikkuvaakin.

Viikonlopun tunnelman aikaansaamiseksi päätin aamusella, että on siivouspäivä. Tässsä 65 neliön mökissä viikko- tai vuosisiivoukseen ei kulu tolkuttomasti aikaa, mutta jo pienellä puuhastelulla tulee heti sellainen ahkera olo: ”siivosin koko mökin”.

Kun vielä vaihtaa pirtin pöydälle vaalean kaitaliinan (lue: maton!) ja laittelee lisää kynttilöitä tulee sellainen pyhäinpäivänaaton olo.

Samalla rupeamalla pieni naudanpaistipala marinadiin ja inventaario jääkaapin/kellarin uunijuureksiksiksi kelpuutettavista vihanneksista. Tarpeelliset ja tarpeeksi löytyivät. Sitten ulos.

Puolelta päivin taas kimpassa liikkumaan: minun ehdotuksestani – ehkä vähän – ´kummallinen´ lenkki: lähdimme kävelemään sähkölinjan polkua (kuva paluumatkalta) kohti Laanilaa ja Savottakahvilaa (otsikkokuvassa): lounaskahvit mustikkapiirakalla.

Pakkasta oli kai sen kymmenkunta astetta, nyt on ja aamulla oli enemmän kuin 15 pakkasastetta, ja lumi kimmelsi, oli tyventä.

Muutaman kerran tulin todenneeksi, että olisi täydellinen hiihtokeli – vain lumi ja ladut puuttuvat. Mutta siis: oli hyvä kävelläkin. Ja lounaskahvit maistuivat.

Paluumatka tehtiin mutkan kautta, kiersimme Hangasojan pohjoispuolelta kohti mökkipihaa, jonne laittelimme lyhtyjä, kynttilöitä, linnuille ruokaa. Pyhäinpäivänaaton tunnelmaa. Sitä myös ruokapöydässä. Paistia ja uunijuureksia, ja jälkkärissä annoin periksi halloweenille… Muutoin aika harrasta. 🙂

Niitä näitä

Mukkavuopajan varrella

Onni on sulatettu pakastin sekä mutkien ja saapumisongelmien kautta perille saapunut posti. Ja vaihteeksi hyvin nukuttu yö. Pitkään nukuttu. Päivässä siis paljon omia ja muiden onnistumisia.

Ja parasta oli Mukkavuopajan patikka. Kun kerran Ivaloon puolenpäivän jälkeen taas ajeltiin, päätettiin tehdä myös päivän lenkki/patikka siellä.

[Tässä tämän päivän kuva, vrt. eiliseen Ivalosta paluuseen.]

Aamulla herätessä mökin mittarissa oli – 15 C, mutta iltapäivän ”taajamapatikan” aikaan pakkasasteita ei ollut enää kuin muutama. Aurinko paistoi, oli tyventä, valoisaa ja tasaisella hyvä kävellä.

Kerran aiemmin on kävelty Ivalon keskustan reunamilla kulkeva kävelyreitti, jonka varrelle tänäänkin hakeuduimme.

Reitti (pituus vaihtelee valittujen pätkien mukaisesti kahdesta kilometristä ainakin kymmeneen (Jänkkävaaran vaellusreitin pituus ?). Ja se on hyvin merkitty, viisikielisesti: viitoitus on suomen ja englannin lisäksi pohjoissaameksi, inarinsaameksi ja kolttasaameksi.

Meille tuli tepastelua kai noin seitsemän kilometriä, reilusti yli tunti, melkein kaksi kuljettiin vaihtelevaa, toki tasaista, vähän lumistakin reittiä. Reitti on hyvin merkitty ja sen varrella on paljon opastauluja. Yksi hömötiäinen nähtiin, mutta ei muita liikkujia.

Mukkavuopajan*, joka laskee Ivalojokeen, pinta oli tyven, riitteinen, jäinen, sula. Talven tulo näkyi vedenpinnassa monin tavoin, kauniina.

mukka, mohkke – joen mutka, laakson kainalo

vuopaja – joenuoma (umpeutunut), syvä ja kapea lahti

Mukkavuopajan kävely- ja luontopolku Mukkavuopajan luontoreitti sijaitsee Ivalon kylän keskustan tuntumassa pääosin Vuopajan rannalla. Luontoreitti on kuljettavissa ympärivuotisesti; talvella reitti on valaistu. Reitin varrella on useita luontopolkutauluja, joissa kerrotaan alueen luonnosta ja kulttuurista. Reitille on useampia lähtöpisteitä; 1) Hotelli Ivaloa vastapäätä Porotiellä on merkinnät varsinaiselle reitille. 2) Petsamontien ja Ilvestien risteyksestä pääsee myös reitille 3) Petsamontie-Mukkavuopajantie-Tavihaarhantieltä pääsee reitille. Reitti on helppokulkuinen ja on suosittu mm. lenkkeilijöiden keskuudessa. Reitin varralla on opastekarttoja.

Mökkielämää

Ivalon reissu

Jos eilen oli huikea aurinkoinen päivä patikalla, niin tänään ei todellakaan ollut! Yöllä oli satanut lunta pari, kolme senttiä, ja aamulla ja päivällä tuli vähän lisää. Oli pimeää, ankeaa, väritöntä. Koska joka tapauksessa tälläkin reissulla on käytävä Ivalon kaupoissa, niin päätettiin sään näin ollessa lähteä asioille.

[Otsikkokuvassa näkyy Ivalon tie Kuusipään ja Urupää välissä, alla sama kohta paluumatkalla, ja kuvassa näkyy Kaunispään silhuetti. Kovin oli eilen erinäköistä samoilla huudeilla.]

Ivaloon lähdettiin siksikin että Saariselkä kuvissa -kalenterit postin ilmoituksen mukaan tulisivat Ifolorilta tänään puolenpäivän jälkeen Ivalon postiin (vaikka olin kyllä tilannut ne Saariselän Siulassa olevaan postin toimipaikkaan). No eivät ne tulleet Saariselälle eivätkä Ivaloonkaan. Huomenna ehkä. … Hyvin ehtivät kyllä vaikka viikon päästä. Mutta koska matkaa postiin tulee mutkin kuitenkin yli 60 km, olisi ollut hyvä saada ne jo tänään samalla reissulla.

Noh, olihan meillä monta muutakin syytä ajella ”isolle kirkolle”, sillä Saariselän uusi kauppakeskus Kuukkeli ja sen K-market Saariselkä aukeavat vasta parin viikon päästä. Pikku-Kuukkelin valikoimat ovat näin loppusuoralla (ja off season) todella vaatimattomat.

Haettiin kynttilöitä, pattereita, pihavaloja, roihuja, linnuille siemeniä ja muuta syötävää, ruokakauppa-asiat, glögiä ja viiniä, Miniän joululahjaneuleeseen langat (Extra-pisteessä on laajat värivalikoimat, ja tavallista halvemmatkin), D-vitamiinit ja muuta tarpeellista nimenomaan talven tuloa varten. Kävimme myös Culinari-tehtaanmyymälässä hakemassa vähän porolihajalosteita. Vähän edullisempaa ja paljon monipuolisempaa on siellä tarjonta kuin Ivalon marketeissa. Hyvä se on olla käristystä ja poromakkaraa pakkasessa, sillä ensi viikolla saanemme tänne ´vieraitakin´.

Siinäpä ne keskeisimmät tältä päivältä. Tai noh, mainitsemisen arvoista oli sapuska: puna-ahvenfileet pankojauhoilla paneroituna, puikalaperunat tilli-kermamuhennettuna ja kermaviilikastike salaattiin maistuivat vaikka ulkoilua ja liikkumista oli turhan vähän. Mutta huomenna taas paistaa, huomenna tunturiin.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Lumettomassa tunturissa

Lunta ja latuja odotellessa voi vielä hyvin patikoida.

Tänään – kuten tällä kaudella monta kertaa ennenkin – etsittiin ja löydettiin taas uusi kohde. Kuusipää on toki tuttu, se on niin kesällä kuin talvella, syksyllä ja keväällä käyty tunturi, mutta tänään käveltiin sen ”taakse” (kiitos taas kerran vinkistä ”Lähes naapuri”, BTW: aurinkolaseja ei näkynyt).

Kuusipään huipun (388 mpy) jälkeen loivaa laskua kunnes lopulta olimme kurun pohjalla.

Siellä on myös pieni lampi: Alajoenlampi, oikein viehättävä paikka. Siellä oli ihan tuuletonta, toisin kuin tunturin laelle vastatuuleen noustessa. Melkein kympin lenkki siitä saatiin, ja sykekin nousemaan kun paluureitille lähtiessä korkeuskäyriä oli aika tiuhassa – ei ihan selälleen kaatumisen vaaraa sentään.

Tunturissa ei näkynyt muita, ei edes poroja. Niitä on pieni parttio pyörinyt koko päivän, ja jo eilenkin, pihapiirissä ja lähimetsässä.

Näissä kuvissa aurinko keskipäivän korkeudessa; kaamoksen alkuun on vielä yli kuukausi, joten valoa on. Keskipäivällä ainakin. 😉

Hyvä päivä tänäänkin.

Mökkielämää

”Mihinkään ulos lähdetä!”

Herätessä mökin kattoon kuului sateen rummutus, ei ropina, vaan rummutus. Ja mökkipihan puiden oksat näyttivät siltä, että tuulee, tuulee kovasti. Ja oli hyvin pimeää, mikä ei tuntunut millään muuttuvan edes hämäräksi. Aamupalalla pohdiskeltiin, että eipä meillä ole mitään kiirettä ulos: ”Aikaisintaan sitten iltapäivällä jos kerran säätiedotuksen mukaan tyyntyy ja selkenee… ”

Ja eipä aikaakaan kun oltiin pihalla. Yhdeksän jälkeen oli jo vähän valoakin. Aateltiin vähän vaan käydä katselemassa pihapiiriä ja tepastelemassa mökkitiellä. Ja puronrannassa! Hangasojaan on palannut pulputus ja solina, vettä on jopa paljon! Ilon asia on se! Syyskuun alun kuivan kauden jälkeen vedenpinta on noussut parikymmentä senttiä. Silti en rohjennut saunasta puroon pulahtaa.

Sadekuuroista piittaamatta hoksattiin pian jääneemme puuhailemaan kaikenlaista: Pehtoori rakensi liiterin pikkupuolen takaseinälle hyllyt – järjestys parani entisestään. Mie siivoilin pihaa, laittelin terasseille somistetta: lyhtyjä ja havuja etc. Kannoin saunalle vedet ja puita parin viikon lämmityksiä varten. Sen sellaista. Eikä rännäksi muuttunut sade oikeastaan edes haitannut – kolme tuntia touhuilua teki hyvän mielen ja toi väriä kasvoille.

Iltapäivän puolella, kun taivaalla näkyi jo pastellisävyjä ja sinitaivastakin, oli hyvä lähteä saunaan ja sen jälkeen vetäytyä sisälle. 🙂

Nyt jo pakastuu, ja sää kuivaneekin. Aurinkoloma tästä näyttää tulevan. 🌤

Mökkielämää Niitä näitä

Mörönsyötiksi mökille

Eihän moni ehkä ymmärrä, miksi ihmeessä tänne tähän aikaan vuodesta ehdoin tahdoin hakeudutaan… Noh, totta puhuen kun mökkireissua suunniteltiin ajatuksena oli, että täällä olisi jo ensilumen latu, ja kaamoksen valoa lumesta,… Noh, ei ole. On ihan mahdottoman pimeää, harmaata, märkää, ja melkein kylmääkin. Ja nyt ulkona on joku pieni myöhäissyksyn myrskykin. Ei haittaa.

Aamukahdeksan jälkeen lähdettiin ajelemaan – eikä liikennettä todellakaan ollut häiriöksi asti!

Talvirajoitukset oli eilen ehditty vaihtaa, mikä hieman riepoi: 80 km/h tyhjillä, sulilla teillä oli vähän turhauttavaa. Silti hyvissä ajoin turvallisesti olimme perillä jo iltapäivän valoisaan aikaan.

Hangasojalla ei ole ketään, tai noh, Ylähangan huskymökillä ja nelostien varressa on, ympärivuotisia kun ovat, mutta muita mökkiläisiä ei näy. En ihmettele.

Me ollaan, aiotaan olla tovi.. katsotaan nyt. Hiihtämään tuskin pääsen, mutta tunturiiin kuiteski! Ja kyllä tässä takkatulen ääressäkin viihdyn.

Onhan siinäkin tunturit ja mökkipuro!

Isovanhemmuus Mökkielämää Muistikuvia

Pikku-synttärit ja kaikenmoista tekemistä

”Ei saa laulaa, ei tarvi olla kynttilöitä, mutta kakku saa olla!” – näin totesi Eepi eilen kun kyselin, että vietettäisiinkö vähän hänen synttäreitään meillä tänään. Niin tehtiin. Ja toiveet toteutin. Vaatimaton kakku, tai siis päältä lähinnä lumikasan näköinen (= marenkia ja kermavaahtoa), mutta sisältä aika tuhtia (valkosuklaalevy, kermaa, pakastemansikkasosetta), mutta mansikkalimpparilla kostutus tekikin kakusta yllättävän raikkaan.

Stumble Guys -kortteja muutama pakka ja uusi yöpuku ostettiinkin lahjaksi jo eilen kotimatkalla. Ja niinhän Eepi tuli tänään mini-synttäreilleen yöpuvussa! Pyjamabileet siis! 💖

~~~~~~~~~~~~~~

Päivän toinen teema on ollut valmistella mökille lähtöä, ja siinä ohessa käynnistää Saariselkä kuvissa -kalenterin myynti.

Laitoin aamusella Saariselkä-FB-ryhmään ilmoituksen, ja hyvin on myynti lähtenyt käyntiin. Vaikka yli puolet on jo tilattu (!) , on niitä vielä jäljellä ja mahdollisuus tilata.

Alla ja tässä linkki tilaussivulle.

Ja oululaisille tiedoksi, että voin toimittaa kalenterit suoraan postiluukkuun, niin näin säästyy postimaksu (4,90 €).

Saariselkä-kalenteri

Isovanhemmuus

”Tiiäkkö mitä …?”

Kalajoki, vaaauuuuu!

Yhden yön yli kestänyt Kalajoen reissu on ohitse. Luulen muistavani tämän kauan, ehkä loppuelämäni, toivon, että lapsenlapsetkin muistavat.

Ollaanhan me Pehtoorin kanssa saatu olla paljon näiden kahden kanssa (Apsu jo yhdeksän, Eepi parin viikon päästä kuusi) kanssa, mutta ei olla ennen yön yli reissua ihan vaan keskenään ennen tehty. Nyt tehtiin.

”Poikkeusoloissa” ja entistäkin tiiviimmin yhdessä, lapset ilman kumpaakaan vanhempaansa, olivat ehkä enemmän omia itsejään, ja entistäkin enemmän toisissaan ”kiinni”. Opin heistäkin (ja toki itsestänikin!!) ihan uusia juttuja. Onni on herätä muksujen kanssa uuteen yhteiseen aamuun.

Kalajoen Sani Kylpylähotelli on lapsista mahdottoman hieno ja hyvä, ja se tosiaan onkin lapsiystävällinen, lokakuisen minilomasen viettoon oikein hyvä kohde. Olkoonkin, että lokakuu ei varsinaisesti ole merenranta lomakohteessa parasta aikaa, mutta toisaalta – hotellissa on ´kaikki´ tarvittava, eikä tarvitse edes yrittää ulos, jollei halua.

Eilen sen jälkeen kun olimme perillä kahden aikoihin, olimme altailla yli kaksi tuntia (A. uskoi jo itsekin osaavansa uida ja Eepi kaikessa rämäpäisyydessään jaksoi polskia ja kulkea kylpylän nurkasta toiseen, saunaan ´ei ehdi´ 🙂 , kävimme a la carte -ravintolassa syömässä (koskaan en ole nähnyt Eepin olevan niin nälkäinen) ja katselemassa merelle, sen jälkeen keilasimme ja vielä huoneessa väsyneinä höpöttelimme, telkkaria katselimme, iltapalaakin varsinkin Apsu jaksoi.

En juuri edes kuvaillut, koetin vain olla hetkessä. Halusin kuunnella kaikkea, mitä Eepillä oli kerrottavanaan: ”Tiiäkkö mitä, mummi?” Yritin vastailla ja kommentoida kaikkeen, mistä A. halusi tietää tai kertoa. Ja lupailla, että ”Mummi/pappa, sitten kun me ens kerralla tullaan tänne, niin voidaanko…? ” Luvattiin, että mennään/voidaan.

Juhlaahan tällaiset päivät meillekin. Olla liki, jutella, elellä, kulkea ja kuunnella, pitää päivällä sylissä ja illalla kädestä.

Niitä näitä

Kylpylälomalla parhaassa seurassa

Lapsenlasten kesäloman alkajaisiksi kävimme Kalajoella yhden yön kylpyläreissulla. Silloin Juniori oli mukana, ja niin muksut olisivat nytkin halunneet, mutta eihän lasten isällä syyslomaa ole, joten lähdimme neljästään. Eepihän kyllä olisi lähtenyt ”vaikka viideksi yöksi”.

Kunhan olimme brunssin yhdessä meillä nauttineet lähdimme kohti etelän lomasta. Eikä päivästä ole juttua ja tekemistä puuttunut. Onnen päivä.

Nyt kun ilta-Hakkarainen on luettu, on mummikin komennettu nukkumaan. Kerron huomenna..

Liikkuminen

Pyöräilykauden lopulla

Kuudes sähköpyöräilykesä alkaa olla lopuillaan. Sää sallisi vielä kulkemisen, sillä vielä ei ole jäisiä baanoja tai metsäpolkuja, ei vihmovia pakkasia, eikä juuri sateitakaan, mutta tässä on taas pikku reissu ja mökkiviikot edessä, joten Helkamani joutaa pian jo talviteloille.

Näinä kuutena kesänä olen ajanut yhteensä lähes 22 000 km pyörällä. Tälle kesänä vain 3000 km, mikä on muutama sata kilometriä vähemmän kuin mitä keväällä toivoin kalenteriini saavan. Toisaalta olen ajellut sen 20 – 40 km melkein kaikkina niinä päivinä, jolloin olen ollut Oulussa ja kun olen ollut terveenä. Vain muutamana kertana sade tai joku meno/juhla/perhepäivähoito on pitänyt minut pois pyörän selästä.

Mökkireissuja pyöräilykaudella on ollut jo kolme (= 36 vrk) ja ensi viikolla neljäs. Lisäksi Gardan reissu ja kolme Helsinki-Järvenpää -piipahdusta, joten poikkeuksellisen paljon ollaan oltu pois kotoa ja pyörän luota.

Ja kesäflunssia! Onko koskaan ennen ollut kolmea yhtenä kesänä? Eka heti Gardan jälkeen alkukesästä, sitten elokuun ”pikku”korona ja nyt jo yli kolme viikkoa aaltoillut tauti, joka vaati viime viikolla jo antibiootin hakemisen (poskiontelot).

Eikös kuulosta jo jonkun oikean urheilijan surkean kauden selitysten hakemiselta? 😂 – Any way, kaikesta huolimatta, olen oikein tyytyväinen kauteen. Vähän kyllä harmittaa kun on jo kohta ohi: rospuuton alkaminen merkitsee liikkumisen vähenemistä, mikä ei ole hyvä asia.

Parinkymmenen kilometrin lenkki (ilman kameraa :D) kestää aika lailla tasan tunnin. Koiteli-, Turkansaari-, Kempele- tai Virpiniemi-Haukipudas -lenkit (30 – 50 km) sisältävät usein pysähdyksen (cappuccino tai jätski), joten niillä vierähtää hyvinkin kolmisenkin tuntia. Ne ovatkin usein enemmän sellaista retkeilyä kuin ”kuntopyöräilyä”. Molemmat mukavia.

Yllä oleva pieni mäki on Toppilansuoran meidän päässä, – taustalla näkyy minun kansakouluni. Tästä on meille matkaa puolitoistakilometriä. Tällä tiellä olen kulkenut suunnilleen koko ikäni. Pyörällä, autolla, onnikalla, kävellen, juostenkin joskus. Nyt on taas siirryttävä tepasteluun ja autoiluun. Pyörä huoltoon ja minä odottelemaan lumia ja latuja.