2024

Showing: 1 - 10 of 367 RESULTS
Niitä näitä

Muistohiihto ja lupauksia luvassa

Seitsemänä uutena vuotena (vuoden 2009 jälkeen) uutta vuotta vietettiin yhdessä, neljästään ystävien kanssa täällä meidän mökillä. VMP alias PP alias K & M olivat täällä seuranamme, tulivat välipäivinä kolmeksi yöksi Hangasojan huomaan.

Minä muistan kävelyt Kaunispään huipulle kaakaolle ja munkille, muistan viipyilevät brunssit kaamosaamuina, muistan kuinka pelattiin Compatibilityä ja Jengaa vuodenvaihteen yli, muistan kuinka Pehtoori ja K. lauloivat ”Maa on niin kaunis” iltapäivällä lenkiltä palattuamme ja glögikipposista nauttiessamme terassilla, muistan höpöttelyt ja yritykset jaksaa valvoa keskiyöhön. Viime vuonna ei enää edes yritetty. Viime vuonna oli jo sellainen pohjavire, että onko viimeinen kerta yhdessä … Mutta silti, silloin oltiin vielä yhdessä – me kaikki ne neljä ja oli ihan hyvä vuodenvaihde.

Nytkin on hyvä, mutta nyt on ikävä, tällaisina päivinä se taas kouraisee, tulee muistoja. Tietysti. Siitä me on tänään puhuttu. Muisteltu, sellainen kaipauksen, ei raastavan surun päivä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

On oltu kaksistaan.

Päivästä on tehnyt hyvän hiihto Luttotuvalle. Sieltä palattua pääsin valmiiseen rantasaunaan, aina talvella ensimmäisen kerran lämmitettyä siellä on parhaat löylyt.

Illansuussa kokkailin: koe¨tin priimaa, tuli vain hyvää. Siikaa pannulla tykötarpeineen. ja avasimme sitten sen eilen Kuukkelista hankitun samppanjankin. Gustave Roche on ns. halpissamppanja. Ja sellaisena oikein hyvä.

Huomenna sitten uudenvuoden lupauksia? Minulla on sellainen pidettynä ja ensi vuodeksi vähän suunnittelin uutta. Vaikka tapanani ei ole. Nyt taas. Miten muilla? Onko lupaukset pitäneet, teetkö uusia?

 

 

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Kauden avaus

Hiihtämään! 

Huhtikuun kymmenes hiihdin edellisen kerran tänä vuonna. Tänään uuden kauden aloitus ja sama lenkki: Laanila (Savottakahvilan parkki – kohti Ahopäitä (Onninjälki) – Rumakurun risteykseen – Piispanoja – Välimaa -Prospektori ja Laanila = Pieranvaaran lenkki vähän laajennettuna = reilu kymppi. Miltäkö tuntuu? – Mahdottoman hyvälle.

Tunturissa on lunta, ladut aamukymmeneltä priimakunnossa ja tyhjät. Eteläinen taivas tulessa auringon oranssin-punaisen valon heijastuessa horisontin alapuolelta kohti tummaa taivasta ja pohjoisen ”yöpuolella”,  tuntureiden yläpuolella hempeitä pastellisävyjä. Jos minulla olisi ollut puhelinta kummoisempi kamera mukana, olisi lenkkiin mennyt vielä kauemmin kuin tänään meni. Mie vain nautiskelin, hiihtelin, pysähtelin, mietin ja kiitin kaikkia mahdollisia tahoja tuosta kaikesta, ja siitä, että meillä on mahdollisuus olla täällä, että pääsin hiihtämään, että on oikea talvi, – kaikesta.

Kauppakeskus Kuukkeli

Kahden aikoihin alkoi hämärä taipua pimeäksi, Pehtoori saanut viimeisetkin lumityöt hiottua, lähdimme kylille. Ei varsinaisesti ollut vielä kauppa-asioita, mutta pitihän se uusi Kuukkeli-kauppakeskus ja siellä ole K-Market Saariselkä käydä tsekkaamassa. (laittelen kuvia tässä joku päivä kun olen kameran kanssa liikkeellä)

K-Market oli kuin olikin kuin mikä tahansa K-ketjun uusittu, mustahyllyinen liike. Minulle tuli mieleen Oulun Ritaharjun K-market. Vanhaan Kuukkeliin ja Pikku-Kuukkeliin verrattuna huomattava hyvin järjestyksessä kaikki 🙂 ja kaikki vähänkään erikoinen ei ollut hinnoiteltu Lapin lisällä. Toki (pakastettu) rautufile (nieriä) maksoi 60 €/kg ja hillat 40 €/kg. Ja merkittävä puute entiseen oli, että kaupassa ei ollut savupororieskoja eikä hillamunkkeja. Mutta niitähän löytyikin sitten uudesta urheilukauppa Kesportista ja Bistro & Cafe -ravintolasta – myös kotipakettiin jos olisi tarvittu. 😄

Sekä urheilukauppa että Bistro ovat Saariselän legendaarisen kauppiaan AY:n, mikä on tunnistettavissa jo kuvassa näkyvän keltaisen mainoskyltin layoutista! Anteron tyyli on näkyvä – ja omanlaisensa!

Bistro & Café Kuukkeli jäi meillä tänään testaamatta. Ehdimme kyllä käydä kunhan tämä vuodenvaihteen ulkomaalaisten matkailijoiden aalto hiipuu. Tänään bistro oli aivan täynnä, ja kaupassakin asiakkaita melkein ruuhkaksi asti.

Kauppakeskuksessa on myös Alko, joka on isompi kuin Saariselän edelliset. Sieltä kävimme huomiseksi ostamassa samppanjan.

Hangasojallakin on asukkaita. Noin joka toisessa mökissä näyttää valoa olevan, joten täällä ei turismista ole tunkua.

Mökkielämää Niitä näitä

Pohjoiseen kelissä kuin kelissä

Niinhän se on tavaksi jo tullut: mökkiviikoille lähdetään sunnuntaiaamuna. Mielellään aika aikaisin, koska siten jää vielä iltapäivä ja ilta aikaa asettua ja koska liikennettä on pyhäaamuisin vähän, ei ole rekkoja, ei työmatka- eikä lomaliikennettä. Tälle aamupäivälle oli vielä luvannut lumisateetonta keliä. Siispä tien päälle.

Koskapa heräsimme hyvissä ajoin ja melkein kaikki oli pakattuna valmiiksi, lähdimme tasan kahdeksalta Rantapellosta, jätimme Oulun taakse. Ajatuksena, että ajetaan kohti pohjoista aamun sinisessä hetkessä, läpi jo vähän lumisen maiseman, hiljalleen hurruutellaan Napapiirin pohjoispuolelle, kaamoksen lempeään hämärään.

Ajatus ja todellisuus eivät kohdanneet: oli ehkä yksi karmeimmista ajokeleistä ikinä!

Pyryssä ja liukkaalla, kesämyrskyissä ja syystuulissa on vuosikymmenten aikana ajeltu sekä mökkireissulla ja Euroopan turneilla, kotimaan kamaralla ja esim. Ranskan tulvissa, mutta kyllä tänään Oulu – Kemi – Peura -välillä ajo-olosuhteet menivät heittämällä kolmen karseimman joukkoon.

Sysimustaa, näkyvyys olematon, ehkä noin 50 metriä, paljon rekkoja menossa Kemiin, vain ohituskaistoilla onnistui muutama ohitus niistä, paljon tavallista arkiaamuakin enemmän vastaantulevaa liikennettä. Ja kiiltävä asfaltti, josta vastaantulevien valot vielä tuplasti heijastuivat ja sokaisivat; silloin oli vain hetken häikäisevän kirkasta ja sitten taas ja ympärillä umpimustaa. Ei ollut valaisevia lumipenkkoja, oli vain mustaa, ja tihkusadesumua.  Pitkillä valoilla ajaessa vastassa sakea vesisumu, lyhyillä valoilla ja sumareilla sentään näki tien oikean reunan valkoisen viivan, – ainakin melkein koko ajan. Ei isoja lätäköitä, eikä liukasta, mutta oli kyllä tiukasti pidettävä ratista kiinni ja katse tiessä.

Kaikkea muuta kuin ajonautinto oli minun osuuteni tänään. Paljon kertonee sekin, että ajoin alinopeutta kymmeniä kilometrejä. Kymmenen aikoihin alkoi olla jo haaleaa valoa ja tie hieman kuivui. Peuran kahvilassa espressot ja croissant puoliksi ja sitten Pehtoorin huki ajella loppumatka.

Kahdelta oltiin mökkipihassa, siis kaikesta huolimatta liki tavallinen talvirajoituksilla ajettu kuuden tunnin matka, mutta kyllä tuntui pitkältä ja ankealta. Mutta kannattihan se taas.

Mökkipihassa puolen metrin hanki ja muutama aste pakkasta. Hyvä oli lapioida polku terassille, sisälle ja liiteriin. Huomenna sitten lingolla ja kolalla lumityöt jatkuvat: taitaa enimmät jäädä Pehtoorin hommiksi, sillä minuahan ei (toivottavasti!) enää mikään pidä pois ladulta.

Jo tulomatkalla vastaantulevat autoletkat kertoivat, että Lapissa on ollut turisteja ja lomalaisia tavallistakin enemmän, ja se oli aistittavissa myös mökkipihassa, sillä sen reilun tunnin aikana kun ulkona olimme, kuului moottorikelkkojen pärinää kelkkareiteiltä ja ylitse lensi useampi kuin vain se tavallinen Ivalo – Helsinkin reitillä oleva lentokone kohti etelää.

Ilokseni olin laitellut/jättänyt marraskuussa täältä lähtiessämme vähän jouluisia juttuja. Loppiaiseen asti aion fiilistellä joulutunnelmassa.

 

Niitä näitä

Miljööstä toiseen

Lauantai? Välipäivät? – Olen varma,  etten ole ainoa, jolla on viikonpäivät ja juhlapyhät aika lailla sekaisin tällaisena vuonna, jolloin joulu on keskellä viikkoa.

Monena vuonna olemme lähteneet jo toisena joulupäivänä ”tapanin ajelulle” kohti pohjoista, kohti mökkiä. Tänä vuonna ei lähdetty: ei kiirettä sinne, eikä sieltä pois. Monestakaan syystä. Lähdemme vasta huomenna. 😅

Tänään onkin sitten ollut vähän touhupäivä. Kauppa-asiat, kampaaja (eivätkö kaikki käy kampaajalla väriä ja huoliteltua leikkausta hakemassa ennen mökille vetäytymistä? Ennen kuin lähtee pohjoisen kaamokseen hiihtelemään pipo päässä ja saunomaan päivittäin? Ennen kuin lähtee ”erakoitumaan” ukkelin kanssa, elelemään mökissä kaksistaan? – No minähän käyn!  Olisipa ollut aikoja ennen joulua; ei ollut, mutta onneksi tänään. Voin siirtyä ensi vuoteen ilman liki röllimäistä hiuksistoa!)

Kaupungissa myös ruokaostoksilla, vähän muutakin mökille vietäväää… Ja kotona joulun purkamista. Ainakin useimmat tontut pääsivät jo tänään vuosilomalleen. Ja joulukukat mökille jatkamaan kukintaansa.

Täällä blogissa siis luvassa kuvia kaamoksesta, kaikesta siitä uudesta, mitä Saariselällä on parin kuukauden aikana tapahtunut.

[otsikkokuva viime vuodenvaihteesta]

Niitä näitä

Ruokajuhlaa edelleen – ja E.!

Johan se päivä pitenee, vaikka eipä aurinko keskipäivälläkään kovin korkealle kapua. Mutta aika lupaavasti, jopa toiveikkaasti se kuitenkin paistoi. Joulukuun aurinko talvipäivänseisauksen jälkeen, puolenpäivän aikoihin on tällainen.

Liukasta ja röpelöistä oli, joten nastakengät olivat ihan mahdottoman tarpeen ja hyvät. Kaikkinensa: ulkoilma ja liikkuminen tuntui hyvälle – ja jotenkin hassusti ansaitultakin. 

Aamupäivällä on pieni ilon hetki, jo ennen lenkille lähtöä: Emmiliini piipahti vielä tänään, joten ehdimme vähän tonttuja ja jouluvaloja vielä yhdessä katsella.  

Jostain, täysin arvoituksellisesta syystä, päätin tänään tehdä meille kahdelle ”Kuhaa Walewska”. Pehtoori kävi hallista hakemassa kalaa (myös mökkireissua varten) ja minä kokkailin. Ohje Hätälän kalaruokareseptiikkaa, joka on ennenkin tullut todetuksi hyväksi kokoelmaksi kalaruokia tehdessä.  Walewska vaikuttaa vähän monimutkaiselta: on ensin erikseen tehtävä perunamuusi, on kypsennettävä kala ja vielä tehtävä juusto-sienikuorrutus. Siis kolme osaa, josta sitten lopuksi liitetään yhteen ja gratinoidaan uunissa. Vaikuttaa isotöiseltä, ei kuitenkaan ole. Ja mikä parasta, tämän voi tehdä valmiiksi tunteja ennen tarjoilua, ja sitten kun vieraat tai ystävät ovat pöydässä  vuoka toviksi uuniin ja voilà! ruoka on valmis tarjoiltavaksi. 

Alunperin ruokalaji on (kai) tehty merianturasta. Ja juustogratiinissa pinnalla on keisarillisissa kattauksissa ollut hummeria ja tryffeleitä, mutta korvasin ne vaatimattomimmilla ja edullisimmilla raaka-aineilla (Hangasojan tatit ja pakastekatkaravut pelittivät oikein hyvin). Nimensä tämä klassikkoruoka on saanut Napoleonin rakastajattaren (puolalainen kreivitär Marie Walewska (1786–1817)) mukaan.

Ja Engel!! Pitäisiköhän joku patikkareissu suunnitella taas Alsacen kukkuloille. Engel ja moni muu Alsacen viini on meille kovasti mieleen. Tätä rieslingiä ei olla ennen ´tavattu´, mutta soisimme jälleen kohtaavamme.

Mutta ennen Alsacea ja ennen Keski-Eurooppaan suuntautuvia haaveita/reissuja, meillä on tammikuussa tiedossa/aikeissa ensin mökkireissu (vihdoin hiihtämään??) ja loppukuusta myös vuoden 2025 ulkomaan reissu!

Joulu

Hiljalleen joulusta luopumista

Syksyllä suuret tuulet! Sellainen tuli mieleen tänään keskipäivällä kulkiessa Rajakylän ja Mustasuon liukkailla teillä. Ilma tuntui tuulenpuuskista huolimatta jotenkin väljähtyneeltä, niinkuin tänään joulukin. Tunnelma on hailakka, tosin illan tullen vain kaipaileva. Ikävähän se jo…

Lämpöasteisessa, eilisen vesisateen jälkeen, lumipeitteet menettäneessä lähiömaisemassa tepastellessa (ja jälkikasvua vielä aatellen) tuli väistämättä miettineeksi muutakin kuin nastakenkien jälkiä jalkakäytävillä. Mielessä olivat hiilijalanjäljet, vesisateiset joulut ja lastenlasten elämä silloin kun he joskus mahdollisesti ovat isovanhempia… ehkä juuri sää teki tapaninpäivästä vähän ”vesittyneen”.

Toisaalta kun takana on viiden päivän juhlaruokakokkailu brunsseineen – olkoonkin että hyvin paljon olin tehnyt puolivalmiiksi – niin tänään jo ihan mukava kaksistaan omiin ”asetuksiin” järjestelyssä kodissa elellä ja kokata. Semminkin kun viimeöinen uni oli piiiiiitkästä aikaa riittävä. Sellaista osaa arvostaa kun on ollut vähän aikaa ilman.

Tavallaan jouluruokaa vielä tänäänkin: pizzaa, johon tein tomaattikastikkeen luomusti, itse, ja sitten kaikkea rääppiäistä: graavilohiviipaleet, savuporoa, katkoja, juustojen jämiä… Tuli ehkä parasta – oikeasti – kotipizzaa ikinä.

 

[Otsikkokuvassa kotipiha aattona. Enää ei todellakaan ole noin kaunista, kimmeltävää.]

Joulu Ruoka ja viini

Nyt joulu

Joulu. Onhan se vielä, itse asiassa juuri NYT.

Taas kerran havahdun siihen, että joulu on parasta sitä odottaessa, tai sitä kohti mennessä. Kuinka usein olenkaan lainannut kuuluisaa maailmankirjallisuuden tunnettua hahmoa, joka toteaa: ”Hetki ennen hunajapurkin avaamista on paras”.  Nalle Puhin lähtemättömään lausahdukseen voisin oikeastaan lisätä, että jännittävin. Elämä on opettanut, ettei voi toivoa mahdottomia, se on opettanut varomaan luottamista siihen, että kaikki sujuu hyvin, se on ehkäissyt kuvittelemaan, ettei tapahtuisi jotain odottamatonta. Aina on osattava epäillä, tuleeko kaikki sittenkään menemään niin kuin toivot, luulet, ajattelet. Aina voi ja usein sattuukin jotain odottamatonta, ikävää, peruuttavaa…

Ja kuinkas sitten kävikään!! Me kaikki yksitoista olimme kuin olimmekin yhteisen, ison, aika juhlallisenkin joulupöydän äärellä. Nauravaisen, aika ajoin aika ääneekkäänkin perheen kesken. Mutta me kaikki, yhdessä, ilman flunssia tai muuta akuuttia huolta. Ja Emmiliinikin viihtyi vallan mainiosti. Semminkin kun serkut pitivät seuraa ja leikkivät kaverina lattialla aina kun oli taukoa ….

[Kuvassa on Totti. Meidän uusin tonttu, jonka ostin Pienestä joulupuodista jo marraskuun puolella. Se on kohta kuukauden kiikkunut takkahuoneen katosta. Ja saanut ihastuneita kommentteja osakseen. ]

Ruoka oli hyvää.  Perinteistä. Ainakin meillä perinteistä. Paitsi jälkkäri. Sisareni toi tullessaan kakun! Eikä mitä tahansa suklaakakkua tai kermavaahtokuorrutteista höttöä. Tällainen taideteos, installaatio, käsityötaidon ja kärsivällisyyden hedelmä, ”herkkukori”. Ja nuo macaronsit!  Eikä siinä kaikki: siihen kuului kolme pientä leivoskakkua kaikille pöydässä olleille muksuille. Kolme pikkutäykkäriä lapsille. Emmiliinille tietysti sokeriton. Olimme tovin ihan hiljaa kun näimme sen.

 

 

Jouluaatto 2024

Parmesankeksit
Lohimousse ruisipsillä
Kurkkua ja pateeta
Cheddarkalat

Graavilohta
Mätimoussea
Mustaherukkasilliä
Fenkolisalaattia
Paahdettuja perunoita

Lasten oma salaatti

Saaristolaisleipää
Joululimppua
Suolakidevoita

Poronpaistia ja kastiketta
Korvasienimuhennosta
Lanttulaatikkoa
Porkkanalaatikkoa

R:n Joulukakkua  (kuvissa)
Rolling Cheese ( Gorgonzola Dolce ja La Tor)

Ehkäpä huomenna kerron jotain viimeisen viikon aikana nautituista viineistä, vaikka vinkkinä uudenvuoden illallispöytään.

 

Joulu

Aatonaattona valmistellen ja jo nauttienkin

Aamupalalla oltiin Järvenpään pikkuperheen kanssa. Tuntui jo joululta.

Yhdessä lähdimme Jäälin isomummua katsomaan ja vähän jouluruokia viemään: Emmiliinillekin jo toinen kerta siellä, mutta vähän arkailuahan se. Hyvähän oli käydä sielläkin.

Pikkuinen ja isänsä lähtivät päikkäreille jo meille, mutta me Pehtoorin ja Esikoisen kanssa kävimme vielä haudoilla, melkoinen myräkkä oli juuri tuolloin.

Jatkettiin Kauppahalliin, jonne olimme onneksi tehneet kaloista ennakkotilauksen. Olisi jonottaessa hyvinkin tunti mennyt. Me heippasimme kauppiaat, kummipojan ja siinä samalla tavattiin tuttu vuosikymmenten takaa. Olipa mukava kohtaaminen sekin.

Vielä vähän tonttuilua ja kierroksen lopuksi vielä kerran ruokakauppaan! Ruokaa tarvitaan, onhan meitä on huomenna 11 henkeä joulun ruokapöydässä: hyvin perinteiseltä menuni vaikuttaa. Mikäpä siinä. Eikös se vähän niin jouluisin ”kuulu” ollakin? Ja mikäpä minulle mieluisampaa kuin saada koko perhe koolle.

Iltapäivä leppoisasti, vähän valmistellenkin, E:n touhuja katsellen. Hyvin on äitinsä oloinen samanikäisenä… 💕

Reseptit Ruoka ja viini

Joulun tunnelmaa jo tänään

Koko päivä Emmiliinin ympärillä, me kaikki.

Aamupäivällä eno ja serkut tulivat hekin meille. Oltiin vaan, ja katseltiin lasten touhuamista. Eepi varsinkin oli hyvin iloinen ja touhukas, kun vihdoinkin sai kunnolla olla serkkunsa kanssa. Mummin elämässä tällaiset ovat mahdottoman tärkeitä hetkiä, rakkaita hetkiä.

Tänään iltapäiväruoalla muonavahvuus oli vain viisi, mutta kuitenkin vähän sellaista juhlaruoan oloista värkkäilin. Alkuun suupalat, joissa torttutaikinaa alla (2 levyä), päälle auramurua, päärynäsuikaleita ja sitten vielä munalla voitelu ja uuniin 12 minuutiksi.

Nämä sopivat hyvin myös päivän tuhdin keiton oheen. Keitin kattilallisen ”Jouluista tomaattikeittoa”. (Ohje linkin takana)

Esikoinen ja miehensä tykkäsivät. Ja myös maritozzit maistuivat. Meillä oli viime pääsiäisenä näitä maritozzeja eka kertaa, – eihän ne varsinaisesti pääsiäiseen kuulu, vaan nimenomaan joulukuun ruokakalenteriin.

Maritozzien historiaa ja resepti on TÄÄLLÄ.  Tänään meillä oli tarjolla nimenomaan suolaisia, graavilohimoussella täytettyjä. Eivät vaikeita, mutta vaatii toki tovin aikaa. Mutta kyllä kannatti.

Miten jos vaikka uudenvuoden pöytään tekisit?