Mitenkäs se Aikakoneen biisi meneekään?

 Keltainen toukokuu mikset sä jo tuu
 oon turhaan odottanut tuulta lempeää

Tänään ei tuullut, eikä ole toukokuu, mutta keltaista on.

On 48 vuotta siitä, kun olin treffeillä Jäälin Shellillä. En voinut kahvia juoda, enkä syödä pullaa, koska päivällä minulta oli leikkauksella poistettu viisaudenhammas. Niinpä sain illalla nautittavakseni vain pullollisen kylmää limpparia. Tänään samainen lempparityyppi tarjosi pitkältä pyörälenkiltä kotiin palattuani samppanjaa!

[Autréau Reserve Brut on hyvä.]

Tulimme Pehtoorin kanssa todenneeksi, että paitsi että ollaan tänään seukattu tasan 48 vuotta, ollaan tunnettu aika lailla tarkkaan puoli vuosisataa.

Pari vuotta ehdimme olla luokkakavereita ja kulkea yhteisessä kaveriporukassa enemmän vähemmän tiiviisti ennen kuin ekat treffit sovittiin. Ei voi väittää, että oltaisiin hätiköiden parisuhteeseen heittäydytty!

Ja varsin verkkaisesti edettiin sen jälkeenkin: kihloihin kolmen vuoden seurustelun jälkeen, samaan osoitteeseen muutto kaksi vuotta kihlautumisen jälkeen, ja taas kaksi vuotta ennen kuin mentiin naimisiin – yhteensä seitsemän vuoden kimpassa olon jälkeen. Ei ole mitään hätiköityjä liikkuja harrasteltu, ei turhia hötkyilty. 😅

~~~~~~~~~~~~

Viime viikonloppuna Oulussa oli Kädentaitomessut ja tänään (ja huomenna) Kirjamessut. Molemmat sellaisia, joihin periaatteessa ´aina´ haluaisin osallistua, joskus olen osallistunutkin, mutta nyt? – Vain vähän kiinnostusta, ahtaat sisätilat eivät tänään olleet mua varten.

Tänä vuonna ja ainakin tänään tuntui hyvälle mennä käväisemään Kauppahallissa, jossa oli Vanhojen kirjojen Pop Up -myymälä. Ja siellä tuttu antiikkikauppias ja toinen tuttu vuosikymmenten takaa. Pieni kohtaaminen, tovi rupattelua, ja onnistuin pitämään itseni kurissa ja ostin vain kaksi pienen pientä kirjaa. Pieni ”kirjamessu” oli tämä. Oikein sopiva tälle päivälle.

Jokainen kommentti on ilo!

You might also enjoy: