Showing: 21 - 30 of 31 RESULTS
Niitä näitä VAT

Juhlasta juhlaan

Viikonlopun ”jälkitöitä” vielä tänään.

Luokkakokouksessa otin pitkälti yli 200 kuvaa, joista perkasin enemmän kuin puolet pois ja loput muokkailin ja laittelin luokkakavereille nettiin kansioon. Ja sitten tein myös koulua varten kaksi kansiota: reppari (reportaasi) luokkakokouksesta sekä henkilökuvia. Näitä vastaavia muut tekivät ja analysoivat lauantaina ja eilen Torniossa kun minä lintsasin. Sain siis suorittaa koulutehtävät soveltaen etänä. Josko kiinnostaa, niin nekin ovat VAT-kansiossani KLIKS

Kauniista säästä huolimatta iso osa päivästä eilen ja tänään mennyt koneella… Aamupäivän kauppa- ja Caritas-reissun jälkeen menin kuitenkin Pehtoorin kanssa puutarhahommiin. Aivan kesällehän se tuntui. Taas viriteltiin ajatusta pienestä kesälomamatkasta, – ehkä Pohjanmaalle päin. Seinäjoella olisi asuntomessut, Kokkolassa vanhassa kaupungissa paljon mukavia paikkoja jossa olisi mukava piipahtaa, Tuurissa ei olla käyty koskaan, Lapuan haluaisin nähdä, ystävien kesäpaikkakin olisi sillä suunnalla, mutta kun sitten katselimme säätiedotusta, niin siellä suunnalla ei oikein hyvälle lähipäivien kelit näytä.

Nyt on aika aloittaa seuraavien juhlien valmistelu: kalaasikutsut lähtevät huomenna.

1-2

 

 

 

Niitä näitä VAT

Luokkakokouksen jälkeen

Vielä eilisessä, vielä lukiovuosissa… On oikeasti vaikea palata tähän päivään, todellisuuteen. Eilinen iltapäivä ja ilta olivat aika huikea sukellus omaan menneeseen…

Eilen oli vihdoin – talven ja kevään odotuksen ja järjestelyn jälkeen – luokkakokous. Olin aamupäivän vielä Torniossa, koulussa. Kuuntelin viikonlopun tehtävienannot ja ensimmäisen kuvausssession ehdin tehdä, mutta sitten lähdin, livahdin, kohti Oulua.

Ope kyllä ymmärsi luokkakokouksen ainutkertaisuuden, ja myönsi ”luvallisen poissaolon”, kunhan teen repparin luokkakokouksesta. Kurssikaverit lähtivät Arpelaan ja muualle kuvailemaan erilaisia kesätapahtumia, mutta minä lähdin  kohti Oulua, kohti luokkakokousta. Eka kertaa ”lintsasin” VAT-koulutuksesta.

Merikosken lukiossa reaalialinjalla 1974 – 1977 olleet oli kutsuttu koolle. Melkein kaikille (38?) saimme lähtemään kutsun, – lopulta paikalla oli 20 oppilasta ja kolme opettajaa, joista yksi oli reksi. Viime hetkellä tuli surullisia peruutuksia, ja sattui monia esteitä, aika moni ei ollut vastannut kutsuun ollenkaan ja muutamia jäi sitkeistä yrityksistä huolimatta tavoittamatta, mutta olipa meitä kuitenkin koolla ihan huippujengi.

Kokoonnuimme ensin koulun pihalle: ”virallinen” luokkakokouksen aloitus sujui sateettomassa säässä mukavasti. Halauksia, jälleennäkemisen riemua, hämmästystä: ”Sinäkö se oot?”. Tunteiden ailahduksia, flashbackejä, kommentteja: ”Eihän siitä oikeasti voi olla 40 vuotta?” – Mutta kaikkinensa ei turhaa vaivaantuneisuutta, ei vuosikymmenien eroa, – hyvin alkoi.

Pehtoorin kanssa olimme hankkineet tarpeeksi piccolokuohuvia ja vaahtokarkkeja… ja sitten yksi meistä, yksi luokkakavereista, joka on ammattinäyttelijä ja jonka kanssa olimme suunnitelleet lyhyttä improvisaatiotuokiota, tuli ja vapautti tunnelman omalla pienellä esityksellään. Erinomaista. Sitten otettiin tietysi uusi luokkakuva.

Ennen —

B

ja jälkeen —

1-47

Tovi ihmeteltiin, vaihdeltiin kuulumisia, ja kyllä oikeasti oli vaikea uskoa, että osaa luokkakavereista ei oltu tavattu vuosikausiin, vuosikymmeniin!! Oli lopulta vain muutamia, joita en olisi tunnistanut kadulla tavatessa, mutta kun eilen tiesimme, ketä oli koulun pihalle tulossa, oli helppo löytää kasvoille nimet.

Koululta lähdimme kävellen kohti Lasarettia, mikä oli oivallinen juttu. Siinä reilun vartin matkalla ehdimme jutella, ei tullut pönötys olo…  oli aikaa ottaa paikkansa.

Lasaretin terassilla, kun sade ei sittenkään tullut meitä kiusaamaan, ehdimme jutella, kysellä, tunnustella, muistella. Puolikuudelta siirryimme sisätiloihin: mihinpä muualle kuin Merikoski-saliin. Se oli meidän.

Söimme, katselimme kuvia lukiovuosilta, itse kunkin menneiltä vuosilta, luokkakuvia, juttelimme, kiersimme ja kaarsimme, muistimme ja muistelimme.

Ilta meni äkkiä, liian äkkiä. Se, että emme olleet tulleet yhteen paikkaan yhtäkkkiä, vaan kokoonnuimme ensin koulun pihalle, kävelimme hissuksiksiin ravintolaan, olimme vielä ulkona ennen illallista, auttoivat hyvän ”moodin” löytämisessä, oli helppo olla. Oli vaan niin mahdottoman mukava nähdä monia … Muistella, muistaa. Näin ainakin minä sen koin.

Ilta meni, kuten sanottu, liian nopeaa.

Aika monet meistä, mekin!! lähdimme jatkoille. Kohti keskustaa. Yritimme Leskiseen, Jumpruun…. Lopulta istahdimme BAR 1:n patiolle. Jatkoimme siitä mihin illallisella, vai lukiossa?!, oli jääty…

Olimme ihmeissämme siitä, kuinka paljon Oulun keskustassa oli väkeä (nuoria) puolenyön aikaan ja sen jälkeenkin… Yhtä kauempaa emme me jaksaneet. Mutta hieno päivä oli. Once in a lifetime. En unohda…

1-104

VAT

Kesäopintoja

IMG_20160708_211811

Kesälomamatkalla jossain Pohjois-Suomessa… eiku koulussa Torniossa.

Lähdin kotoa poikkeuksellisen aikaisin, jotta ehdin käydä shoppaamassa Haaparannalla ja lounastamassa tässä hotelli Olofin (opiskelija-asuntolaan ei ollut heinäkuussa pääsyä) alakerrassa olevassa Ofelia-ravintolassa. Kanasalaatin jälkeen olin valmis opintoihin.

Tornio – Haaparanta -tienoilla on paljon turisteja. Ikean pihalla satoja autoja, ja monet muutkin kaupat turistien kansoittamia. Palaan asiaan alkuviikosta (NYT vihdoin tulossa postaus ”Mitä Haaparannalta kannattaa ostaa?”)

Iltapäivä ja ilta kului etätehtävien palautuksessa, keskustellessa, nauraessa. Kesällä (vaikka kylmänä ja sateisanakin) naurua on enemmän kuin talvella – vai onko se vain niin, että minä olen helpottuneempi, jotain oppinut?

Tänään meitä oli kovin vähän (12/20) sillä monet ovat kuvauskeikoilla (hää- ja polttarikuvauskeikkoja) tai lomamatkoilla. Ehkä se olikin syynä, että keskustelimme tavallista enemmän ”filosofisia” – kuten ope sanoi: siitä, miten kuvilla viestitään, miten niillä otetaan kantaa, mitä niillä halutaan ”aiheuttaa”. Sitäpä tässä kuvablogin pitäjänäkin mietin.

Ja muistan vihdoin asettaa heinäkuun kuvahaasteen (josko nyt osallistuisin itsekin – vaikka kyllä kai kesäkuun haasteeseen tulin täällä blogissa vastanneeksi aika moneen kertaan). Mutta siis heinäkuussa kuvahaasteena on ´kesäloma´. Lähettelehän 3 – 5 kuvaa kesälomastasi. Maisemakuvia, kotikuvia, lomaruokakuvia, reissukuvia…. Ihan mitä vain. Kännykuvat sopivat tavallistakin paremmin: jollet aiemmin ole osallistunut niin NYT on hyvä mahdollisuus.

 

Niitä näitä

Näillä keleillä

1-38

Etanan latana näytä sarves onko huomenna pouta!

Ei hyvälle näytä!

Ei naurata

On niin kosteaa, ettei tarvi kastella edes niitä kukkia, jotka ovat markiisien alla tai terassilla. Ja loput mätänevät penkkeihinsä ja purkkeihinsa. Se on surullista.

Eikä totta totisesti tarvitse kihartaa hiuksia, jos sellaisia haluaisin. Onhan kutrit niin kiharalla ja kaarella ettei mitään rajaa. Ehkä en pidä sitä sateen ja kosteuden tuomana lisäarvona. Ei, en pidä. No mutta lämmintä sentään on.

Sen verran sade keskipäivän tienoilla taukosi, että tilauskuvauskeikalla sain potrettikuvat otettua ulkona. Siihen ilma oli mitä parhain: ei kirkasta auringonvaloa, ei jyrkkiä varjoja, vain sopivan dramaattisia ukkos- ja sadepilviä taustalla.

Samalla reissulla luokkakokousasioiden hoitamista, ja kummasti alkaa jo vähän jännittää, tai noh, ainakin vähän kutkuttaa lauantainen luokkakavereiden tapaaminen.

1-44

Ja totta totisesti, alkaa ärsyttää, ettei saada lähdetyksi mihinkään.

1-45

[Kyllä nämäkin kuvat kannattaa katsoa isompana.]

Unohtui muuten toissapäiväisessä ”sinisessä” postauksessa kertoa, että tuon meidän Huvilan kaikki pienet siniset tilpehöörit on ostettu reissuista. Siellä on puoli Eurooppaa, Meksiko, Etelä-Afrikka ja Kiina tilpehööreinä läsnä. Minä, joka naureskelen turhalle krääsälle ihmisten kirjahyllyissä, Kanarian saarilta ostetuille kastanjateille kirjahyllyssä tai Kreikasta tuoduille ”koboloille” ~ rukousnauhoille, joita taksikuskeilla roikkuu peruutuspeileissä, ostelen ihan samanlaisia pieniä matkamuistomyymälöiden pikkuisia tuotteita – mutta vain sinisiä – itsekin pitkin maailmaa: ”Noku Huvilaan.”

1-46

Tänään on ollut sellainen olo, että todellakin olisi ollut mieluisaa olla jossain huitsinnevadassa, mieluiten sateettomassa ja lämpimässä sellaisessa, ostelemassa matkamuistoja.

Niinpä olen ihan innossani pakannut huomista Tornion reissua varten. Edes sinne siis!

 

Niitä näitä

Kaikki nämä vuodet

Niin se aika rientää.

Tämä päivä on mennyt etsiessä, katsellessa, skannaillessa vanhoja valokuvia. Sadepäiväksi sopivaa puuhaa. Luokkakokousta varten hommaan ryhdyttiin.

Minulla, meillä, on yli 30 albumillista kuvia. Paljolti meidän yhteiseltä taipaleelta, jota on nyt ollut jo muutama vuosikymmen. Näinä päivinä tulee täyteen 35 vuotta yhteistä asumista, jota edelsi viiden vuoden seurustelu ja pari vuotta aiemmin kihlautuminen.

Muutimme kesällä 1981 yhteen asumaan. Virallisesti ´vasta´ silloin. Jo aiemmin poikaystäväni, siis Pehtoori, oli toki bunkannut opiskelijakämpässäni suunnilleen kaikki viikonloput ja lomat.

Vielä häitä edeltävänä kesänä kihlatun historiansietokykyä oli testattu Kreikan ekskursiolla, jossa olin toisena matkanjohtajana. Kuten kuvasta näkyy: kuvaaminen oli tuolloin vielä ensisijaisesti Pehtoorin harrastus. Kerron joskus tuosta kamerasta …

Olympiassa-4

Kesällä 1981 oli siis aika muuttaa yhteen. Avoparina, tai susiparina, kuten meidän taloyhtiön 1950-luvulla asuttanut alkuperäisväestö meitä pari vuotta ennen avioitumistamme hienovaraisesti nimitteli. Toivoniementie vitosen viidennen kerroksen isosta kaksiosta tuli meidän ensimmäinen yhteinen koti. Eikä sen jälkeen ole ollutkaan kuin tämä toinen. Olemme aika vakaata sakkia: turhaan paria tai kotia vaihdella.

Avoliitto

Tänään ei varsinaisesti ollut tarkoitus näitä muistorikkaita hetkiä isommin juhlistaa, mutta sattuipa, että meillä oli pizzatreffit VMP:n kanssa. Ystävien kanssa kävimme Cantinassa italo-tunnelmissa, ja sen jälkeen heidän luonaan juhlasamppanjat nauttimassa.

Ystävyys heidän kanssaan melkein yhtä pitkä kuin meidän kahden yhdessäasumisen taival. … Kaikki nämä vuodet. 😉

Niitä näitä

Päivät hupenee kesää odotellessa

Kun tyttäreltä aamuyöllä tuli whatsappi (jonka olin pyytänyt lähettämään) en enää nukkunutkaan kunnolla. En vaikka olinkin helpottunut, että oli turvallisesti saapunut Houstoniin. Lähti sinne eilen aamulla kaverinsa (mask., ei poikakaveri) kanssa katsomaan heidän yhteistä opiskelukaveriaan, joka on avioitunut amerikkalaisen miehen kanssa. Ainahan reissut vähän huolettavat, ja tällä kertaa lisäjännitystä toi se, että lensivät Istanbulin kautta (tyttäremme tuntien hän valitsi Turkish Airways´n  epäilemättä siksi, että se oli varmaan halvin). Minua ei lohduta, eikä rauhoita se, että ”tuskin toista terrori-iskua viikon sisällä samaan paikkaan tehdään”. Parin viikon reissulla on myös muutaman päivän road-trip New Orleansiin, mikä kyllä minuakin kiehtoisi.

No mutta siis: olin hereillä ja touhussa jo hyvin varhain ja Caritaksessa kauppojen, apteekin ja torin kautta ehkä turhankin aikaisin. 😉 Päivää liian aikaisin olin SPR:n oven takana: Veripalvelu on supistanut aukiolojaan entisestään, mitä en sitten tiennyt/muistanut, joten kiinniolopäivä oli tänään.

Iltapäivällä aloitin ponnekkaasti skannaamaan kuvia  ja penkkari- ja potkiaislaulujen sanoja (jotka minulla on vielä tallessa, toisin kuin kenelläkään muulla 😉 ) luokkakokousta varten, mutta sen kun alkuun pääsin, saatiinkin Aapeli taas iloksemme, mummilaan illaksi. Nyt kun kulmahampaat alkaa olla ”puhki”, on poika entinen hymyilevä ja levollinen.

Yksi menossa oleva kuvahaaste on ”sininen”. Otin lauantaina jo eräänkin kuvan meidän Huvilasta, aikeena käyttää niitä, mutta eipä ne oikein sovi lisämääreen ”Art” alle. Teinpä niistä kollaasin (klikkaa isommaksi). Tiedättehän Olavi Virran Sininen Huvimaja -tangon. ..

Sininen huvimaja

Niin mieluusti jo Huvilassa istuskelisin vaikka näitä blogijuttuja kirjoittelemassa, mutta tämä suvi ei oikein tässä pääse alkua pidemmälle…

1-35

Niitä näitä

Tuliaisia, talkoohommia ja tervehdyskäynti

Macarons! Nuo ranskalaisten ihanat pienet mantelileivonnaiset. Minähän olen yrittänyt niitä tehdä itsekin, eräänkin kerran. Epäonnistunut surkeasti, ja sen jälkeen olen tyytynyt ostamaan Stockalta. Tai Ranskasta. Hävyttömän kalliitahan ne ovat, mutta joskus …

Macarons-2

Tänään sain niitä ison rasiallisen. Ranskasta, De Gaullen lentokentältä tuotuna tuliaisina. Ne olivat nimenomaan tuliaisia, eivät palkka, sanoi sisareni, jolta ne tänään sain.

Tänään olin systerin luona Iissä talkoohommisssa, ja tuli hyötyliikuttua monta tuntia, joten ei mitään tarvetta enää lenkille, mitä sääkään ei olisi suosinut. Eikä sää kyllä oikein suosinut piha- ja ulkosiivoushommia Iissäkään, jossa oli vielä enemmän sääskiä kuin meidän möksällä Lapissa. Mutta hyvältä tuntui vähän huhkia, tässä koneella napotus kun väistämättä jumittaa niskoja ja käsivarsia, on hyvä olla välillä pois ja tehdä ”oikeita hommia”.

Macarons

En raskinut vielä rasiaa avata, ja nyt mietinkin, milloin olisi sille hyvä tilaisuus. Minulla tahtoo olla paha tapa jemmata tällaisia erikoisherkkuja niin kauan, että ovat jo ylivuotisia. Joskopa tässä saisi järjestettyä pieniä kestejä pihapiirissä, JOS saataisiin taas kesäkelit, niin voisi vieraillekin näitä tarjoilla… Katsotaan.

Tänään ei erikoisherkkuja todellakaan tarvinnut kotona nauttia, sillä kävimme iltapäivän lopulla ystävien luona ´tervehdyskäynnillä´. Heidän kauniissa puutarhassaan, isolla pihallaan, on mukava kävellä, ihailla istutuksia ja kaikkia viehättäviä yksityiskohtia… Samoin kodissaan. Josko meihinkin tarttui pieni rempan kipinä. Eteistä haluaisin vähän uusia, ja ehkä vähän muutakin. Mutta ei nyt kesällä. Nyt on niin paljon kaikkea muuta puuhaa.

Bloggailu Niitä näitä Ruoka ja viini

Ryhtiliike ja reseptejä

Blogissani alkaa nyt ryhtiliike. Tilannehan on se, että kävijämäärät ovat tämän vuoden puolella pudonneet liki 400 päivittäisestä kävijästä lähelle 350 kävijää. Pudotus on siis melkoinen.

Itsetutkiskelun jälkeen olen tulkinnut syiksi
a) yliopistojuttujen poisjäämisen (minkä myötä opiskelijani ja monet kollegani ovat varmastikin luopuneet täällä käymisestä),
b) olen ehkä täällä blogissa itsekseni höpissyt koulustani ja etätehtävistä niin paljon, ettei jaksa moniakaan kiinnostaa,
c) mitään reissuja ei ole tehty sitten viime vuoden syksyisen Ligurian patikkareissun ja
d) olen kovasti laiskistunut kokeilemaan, ja varsinkin kirjoittamaan, mitään uusia ruokajuttuja. Sunnuntaisin pääosassa on meillä nykyään Aapeli (niin kuin äskenkin. Nuoripari kävi vähän tavallista pitempään kauppareissulla ja Aapeli ja pappa kehittivät uudenlaisen koripallopelin), eikä uudet safkat. 😉

1-41

e) viinisuosituksiakin on ollut (kai) tavallista vähemmän, ja sehän taas johtuu siitä, että meillä on talvi nautittu pääosin Systembolagetin tarjonnasta. Kkerran kuussa kouluviikonloppuisin käyn Haaparannasta ostamassa viinejä, joita ei Suomesta saa ja jotka ovat halvempia kuin Alkon tuotteet. Niitä en paljon ole viitsinyt täällä mainostella.

Mutta nyt! Ensinnäkin voin kertoa, että yksi mielenkiintoinen matka on varattu. Se ei todellakaan ole ihan lähiaikoina edessä, mutta tulossa siis taas matkaraporttia. Toiseksi kesä tuo väistämättä uudenlaista kokkailua; kalaaseihin ei ole enää kuin kuukausi, joten on korkea aika pistää koekeittiö töihin.

Ja ehkä kesän juhlien myötä tulee käytyä taas Alkossakin ja sitä kautta tännekin viinisuosituksia. Tässä jo yksi esimerkki. Järjestimme nuorten kanssa piccolokuohuvien maistelun. Ensi lauantaiseen luokkakokoukseen kun pitää valita piccolot…

Jätin maistelusta pois tavalliset Freixenetit, joita meillä on kyllä testattu, maistettu ja kulutettu ihan kyllin, ja niitä olen jouluviinisuosituksissa tainnut parikin kertaa kommentoida. Mitään Balletia en edes pistänyt ehdolle, ja samppanja on liian kallista, joten maistelussa olivat nämä.

1-35

Itse pidin eniten Codorniun Annasta (toinen vas.), keskimmäisestä cavasta (Jaume Serra) ei piitannut kukaan, Codorniun Classico todettiin vähän mitäänsanomattomaksi, ja ensimmäisen sijan jakoivat prosecco (vas.) ja saksalainen sekt eli Henkellin talon kuiva skumppa.

Ja sitten eilisiin kasvisgrillauskokeiluihin. Kurkkua grilliin? – No niinhän minä kuulin Vappu Pimiän yksi perjantaiaamu kouluun ajellessani radiossa kehottavan, ja sitten viimeisessä Viini-lehdessäkin oli moisesta mainittu.

Siispä  – tietenkään – mistään ohjetta etsimättä/löytämättä päätimme kokeilla. Kokeilussa oli sekä taviskurkku että avomaankurkku. Molemmista rapsuttelin siemenet pois, sutiloin oliiviöljyllä ja ripottelin pintaan Maldon-suolaa ja osaan myös grillimaustetta. Tulos? – Ok. Yllättävänkin makoisaa tuli. Mutta! Tänään sitten Juniori kertoi, että oli löytänyt ohjeen Vapun (Vappendaali) Instagram-tililtä. Ja tällä mekin kokeilemme ensi kerralla: ”vähän minttua, valkosipulia, suolaa, oliiviöljyä ja sitruunamehua, marinoin vähintään puoli tuntia ennen grillausta.👌😋”

Ja eilisessä postauksessa ollut paprika. Paprika sopii broilerin tai possun lihan oheen paremmin kuin Perämeren lohelle, ja sen valmistaminen käy näin: pese paprika, hiero pintaan öljyä ja grillaa ihan mustaksi. Pistä muovipussiin tai kääri folioon. Kymmenen minuutin jälkeen voit repiä palaneen kuoren irti, leikata paprikan viipaleiksi (poistaa tietysti siemenet ja kalvot), lorauttaa pinnalle balsamicoa, oliiviöljyä ja myllystä pippuria ja meri/maldonsuolaa. Se on siinä.

Kokeilimme eilen sekä keltaisen että vihreän kesäkurpitsan grillausta. Mukailin ohjetta Viini-lehden reseptin pohjalta. Ja koska keltaisesta ei tullut erityisen hyvää, eikä varsinkaan verrattuna (luomu)vihreään, niin enpä siitä edes kerro. Mutta vihreä kesäkurpitsa jalostuu grillissä näin:

Halkaise kurpitsa, raaputa teelusikalla siemenet kulhoon, lisää joukkoon nopaksi paloiteltua savusulatejuustoa (tai jotain omaa lempparijuustoasi (feta, chevre, cheddar), oliiviöljyä, suolaa, pippuria, valkosipulin kynsi, 2 tl hunajaa, chiliä tai peperonciona. Sekoita massaksi ja täytä kurpitsa. Grillaa noin 15 minuuttia. Nämä oli hyviä. Vaikka pääruuaksi.

Sitten kun kerran grillauksesta on puhetta, niin olettehan löytäneet HK:n Maakarit -artesaanimakkarat? Me olemme testanneet jo nuo kaikki kuusi. Ja kaksi on ylitse muiden (Dylan oli huonoin): Nürnbergin Günther ja Jaavan Rahmad ovat lihaisia, ihanan mausteisia, ei tuhottoman rasvaisia hyviä ruokamakkaroita, jotka coleslaw´n tai salaatin kanssa ovat meille maistuneet.

Tähän hätään ei nyt ole jälkkäriohjetta, mutta makeaksi lopuksi vinkki: Salmiakki Suffeli. Mökillä oli meillä joka päivä iltapäiväkahvilla ja toinen pussillinen nautittiin juhannuksena ihan vaan makean nälkään. Ovathan hyviä!

1-43

Seuraava uusi kokeilu olisi lehtikaali. Minulla on jo kaksi isoa ”puskaa” sitä – tällainen punainen ja sitten tavallinen. Mitä niillä tehdään? En ole ikinä tehnyt mitään. Olisiko kellään vinkkiä, miten noista kannattaisi valmistaa jotain hyvää?

Grilliin-2

Ja sitten vaikka vinkkiä miten blogiani pitäisi ehostaa, uudistaa, kohentaa, jotta kävijämäärä palautuisi entiselleen? Mitä puuttuu? Mikä on pielessä?

Niitä näitä Ruoka ja viini

Kaksistaan kotona grillaillen

Pihalle kuuluu musiikki. Tulee merenlahden yli, Varjakasta, siellä on tänään Suvirock.

Miksei me olla siellä? Siellä on monia tuttuja, – siis ´vanhojakin´. Sinne mennään piknik-eväiden kanssa ja nautitaan musiikista ja luonnosta, ruoasta. Miksei me olla siellä?

Miksei me olla kartanokierroksella? Tai Kuusamossa karhunkierroksella – kuten on pitkään aiottu.

Ehei, me olemme kotosalla. Vaikkei olisi mikään pakko.

Me käytiin erikseen ja yhdessä lenkillä, ruokakaupassa, pari tuntia puutarhapuuhissa ja sitten ryhdyimme kaksistaan laittamaan ruokaa – kahdelle.

Kaikkea uutta kokeilimme. Olipa mukava.

Tästä se lähti.

Grilliin

Enemmän tai vähemmän vegesafkaa tuunattiin. Savujuustolla täytetyt kesäkurpitsat olivat erinomaisia. Ensimmäistä kertaa kokeilimme grillattua kurkkua. Sekä avomaan että tavallista kurkkua hiiligrilliin, ja oli hyvää.

Grilliin-6

Perämeren liki valkoinen lohi maistui näiden kanssa erinomaisen hyvälle.

Grilliin-7

Grilliin-5

Mustaksi grillattu (poltettu) paprika luovutti kuorensa helposti sen jälkeen kun se oli ensin ollut tovin muovipussissa. Sitten vain päälle balsamicoa, oliiviöljyä, pippuria ja Maldon-suolaa. Sopii kalaa paremmin lisukkeeksi lihalle.

Minulla on vakaa aie, suoraan sanottuna pakkosauma, tehdä täällä blogissa ryhtiliike. Tarkoittaa että ryhdyn, palaan, julkaisemaan reseptejä aika usein. Ylläoleviin herkkuihin kirjoittelen huomenissa, viimeistään maanantaina. Sitä ennen kannattaa klikata vaikka tätä vanhaa sivua…

Kesäpöytään piirakoita