Lauantai-ilta klo 20.45
Euroopan laella ollaan. Nordkapp koettu!
Päivä on tänne maanääriin taivallettu (mökin pihasta Scandic Nordkappiin 500 km): hurjan hieno päivä, upeita maisemia. Jäänsininen Jäämeri! Vuoria ja merta… Laskuveden tyven ja puuttomat vuorten rinteet, kuin Grosslocknerilla Alpeilla. Kuvia ja kertomusta on enemmän kuin paljon, mutta vuonojen kätköissä, jylhien vuorten katveessa yhteys internettiin on rajallinen.
Lähtenemme siis vielä ulos! Aurinko on korkealla.
Aamuyhdeksältä suljimme Hangsaojan mökin ovet, ja lähdimme tämän vuoden ensimmäiselleulkomaanmatkalle. Kauan aiottu, nyt se vihdoin toteutetaan: Pohjois-Norjaan, Euroopan laidalle ajamme.
Ivalo, Inari, Karigasniemi, jossa tankattiin – tietysti – olemmehan menossa kalliiseen Norjaan. Rajan jälkeen alkoi uusi taival meille; molemmat olemme pentuna käyneet Pohjois-Norjassa, kuten kaikkien oululaisten 60-luvulla kuului tehdäkin ;), ja sitten vietimme 1-vuotishääpäivän, elokuun lopussa 1984, Hammerfestissä ja Tromssassa, ja sitten neljä vuotta sitten huikean hieno Pykeijan päiväretki, mutta siinä kaikki. Siis korkea aika lähteä vuonoja ja Jäämerta, Keski- ja Etelä-Finnmarkenia kohti.
Karasjoella aika lounaskahville ja mustikkapiirakalle. Löysimme Sápmi Parkista mukavan kahvilan ja sitten matka kohti Lakselviä: kauniita tunturimaisemia, lumihuippujakin, pieniä rähjäisiä pihapiirejä ja muutama vauraan näköinen, uusi talo välillä.
Lakselvissä on Porsangervuonon pohjukka: Jäämeri edessä!
Ja siitä se ”oi, kuinka hieno”, ”Katso!”, Onpa vaikuttavaa, ihan tyven meri on kaunis, ”jäänsininen meri”, ”onneksi lähdettiin”, ”hienoa että paistaa” alkoi. Muutamia kuvauspysähdyksiä, ja taas jatkettiin. Canonin muistikortti täyttyi.
Laskuveden aika.
Iltapäivän lopulla jo ryhdyttävä miettimään, mihin mahdollisesti majoittuisimme.
Pitkien (4440 m ja 6700 m) tunnelien jälkeen saavuttiin Honningsvågiin, vettä satoi, ja paikka tuntui olevan merkillinen sekoitus kalastaja- ja matkustaja(Hurtigruten)satamaa, turismia, paikallista nukkavierua pikkukaupunkia.
Kirkon kävin kuvaamassa, lähes aina ovat täällä valkoisia, harvoin kirkkomaa on ympärillä. Täällä oli; siispä sinne. Vain pikkutovin siellä kiertelin. En muista ennen hautausmaalla nähneeni lippua. Norjan lippu yhdellä haudoista kuitenkin oli.
Pääkadun Scandiciin tepastelimme: hotelli on täynnä, mutta heillä on Nordkappin suunnassa 7 km pohjoiseen toinen hotelli ja siellä on yksi (!) huone vapaana, varataanko teille? – En oikein uskonut tuota vain ”yksi vapaana” -juttua, mutta samapa se. Varataan se.
Keskellä ei mitään, tai siis keskellä korkeita, tummia arvokkaan näköisiä vuoria,ja lampia molemmin puolin tietä ja hotellia. Saimme huoneen, ilmeisesti oikeasti sen viimeisen, sillä illalla hotellin pihaan ajoi suomalaisia, saksalaisia, virolaisia, busseja yksi toisensa perään ja arktisen loman viettäjiä purkautui ja majoittui leirikeskusmaiseen hotelliin. Kelpo hotelli, ja ihan Helsingin keskustan normihotellien hintatasoa. Meille joka tapauksessa oikein sopivalla paikalla ja sopivaan saumaan saatiin varatuksi. Lähdimme kohti Nordkappia.
Karuus voi olla kaunista, vaikuttavaa, kiehtovaa.
Nordkapp. Mitäpä siitä osaisi kirjoittaa? Se on Euroopan ääri, jonne sadat tuhannet ihmiset vuosittain matkaavat satojen ja tuhansien kilometrien päästä, maksavat vielä pääsymaksun, kuvaavat toisensa vuonna 1977 pystytetyn karttapallon vieressä.
Ihmisen pienuus, luonnon ja meren mahtavuus, mahtipontisuuskin – en osaa sanoa, hieno se on.
Pari tuntia siellä kiertelimme, kuvailimmme, nimikkocavan nautimme, olisimme halunneet jäädä syömään hienoon Kompasset-ravintolaan kuningasrapua, mutta – tietysti – siellä oli yksityistilaisuus. Ajelimme takaisin ”alas” hotellille ja lyöttäydyimme saksalaisten kanssa syömään buffeesta, – noh, lähti nälkä, mutta kuningasravusta tai muusta kulinarismista nyt ei voi puhua.
Ruoan jälkeen yritin kaikin mahdollisin tavoin, kaikilla mahdollisilla mukana olleilla datavälineillä saada yhteyden nettiin, mutta turhaan. Ja kun keskiyön aurinko on täällä vielä iltallakin korkealla, lähdimme iltakävelylle. Ja lähimmän vuorenrinteen takana vuorilampia.
(Tämä on lisätty sunnuntaina 28.6. odotellessa Lyngenvuonon ylittävälle lautalle pääsyä. Lisäilen kuvituksen tekstiin kun ehdin/on mahdollista.
Nyt su Tromssa klo 19.28; kuvia lisätty. 😉 Laitan vielä lisää…. )
