Siinä se työpäivä vierähti. Tämän sain aikaiseksi.
Siinä kaikki. Itse asiassa se on aika paljon. Ja aika uppoutuneena meni koko päivä näitä käyriä varten tietoja koostaessa. Olen tiennyt, että jotenkin näin se menee, se tietohan se oli jo esiymmärryksenä, että lähdin asiaa tutkimaan… mutta että ero on näin iso!
Ja sitten kotiin palattua lätäkköleikkejä. Tai ensin muutama puhelu, ja ruokaa, jessus kuinka olikaan nälkä, no kuha ja tykötarpeet helpottivat, ja sitten kameran kanssa pihalle harjoittelemaan uuden kurssin edellyttämää luovuutta. Jo pentuna tykkäsin kevättalvisin lätäköiden ohuita jääkansia ritsautella. Niitä oikein varailtiinkin: apitir tuo on mun, tuo ja tuo… Niin me huudeltiin toisillemme, että saisi mahdollisimman monta polkea (ja kastella kenkänsä jos huonosti kävi). Tänään en ritsautellut, vaan kuvailin. Ja jääpuikkojakin jo oli, kevättä siis!
Ja sitten vähän leikkiä Photarillakin. Klikkaile kuvat isommiksi.
Eiväthän nämä kuvat mitään Miroja ole, mutta luonnon taideteoksia.
Ensin photariton ja sitten Photoshopin kautta tänne kulkeutunut.
Hieman ihmettelin tuota värimuutosta, mutta aika dramaattinenhan se on, eikö?
Ehdottomasti kannattaa alempi klikata auki.
Niin, mitäkö ne ylhäällä olevat käyrät kertovat?
Ne kuvaavat väestön kasvuprosentteja ent. Lapin läänin ja koko Suomen alueella.
Aika huimasti Lappia vielä asutettiin sotien välisellä ja heti niiden jälkeisellä kaudella.
Ja sitten: siirtolaisuus Ruotsiin vie väen pohjoisesta.
Huomenna enemmän kuvia kuin käyriä.
Aurinkoista viikonloppua ja ritiseviä lätäköitä vaan kaikille!
