Helpotus

Tiedättehän, miltä tuntuu kun löytää jotain tavattoman tärkeää, jonka jo pelkäsi hävinneen, tiedättehän, miltä tuntuu, kun saa tehdyksi ison (työ)projektin, tiedättehän, miltä tuntuu, kun kesään on enää pari kuukautta, … O -ou… sitä vaan istuksii ja kuuntelee musiikkia ja hyräilee sisällään. Jos osaisi laulaa, laulaisi korkealta ja kovaa. Tanssisikin vielä. Ja kaikki värit ovat kirkkaita. Liiankin. On ihan varma, että ensi yönä nukkuu, eikä näe painajaisia ja miettii, mitä kaikkea tässä vielä ehtii tälle illalle tehdä. Niin kuin nyt vaikka siivota keittiönkaapit, pestä untuvatakit, lukea sen pehtoorilta joskus helmikuussa saamansa Hannu Väisäsen uusimman kirjan, lähteä ostamaan uusia vaatteita, tilata lentoliput – jonnekin edes, soittaa siskolle ja äidille, järjestellä työkovalevyn ja postitella ne pari kirjettä, jotka ovat olleet kauan kirjoittamatta, käydä lenkillä ja ehkä vielä leipoa kakkupohjat ensi viikonlopuksi, … vaikka nyt aluksi nuo. 😀 Itseluottamuksen puutteesta nyt ainakaan ei voi syyttää.  Mutta lopultakin sitä vaan laulelee, siis hiljalleen mielessä, miettii keltaisia ajatuksia, uskoo enkeleihin, unohtaa kaiken mitä on luvannut, typerästi hymyilee itsekseen kun miettii kaikkea, mitä pelkäsi, ja alkaa toistaa itseään ja … ja siis ei tee mitään! Ei mitään …

On vain hyvin helpottunut.

Se on hyvä tunne.

IMG_3995

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.