Showing: 1 - 50 of 367 RESULTS
Lappi

Meneehän se maanantai näinkin

ulkona-4-4

ulkona-3-4

ulkona-2-4

ulkona-5-2

ulkona-9

ulkona-10

ulkona-4-3

ulkona-2-3

ulkona-6

Tyyni. Ei tuulta, ei tuiskua.

Aamun pitkä pimeä auttaa nukkumaan, antamaan aikaa ulos siirtymiselle. Korkeakoulupolitiikkaa, mutta enemmän höpötystä tuvan pirtin pöydän ääressä aamusella. Tai noh – aamusella? – siihen aikaan kun minä töissä ollessa jo evästelen lounasta… 😉 Erinomaista.

Puolen päivän jälkeen kuitenkin lähdettiin ulos. Kaunispään rinteellä kuin pilvessä oltaisiin. Tiheä sumu. Hyvin tiheä, askeltaminenkin vähän huteraa  koska tuntui kuin olisi kävellyt pilvessä. 😉

Mutta siinäpä sitä askellettiin, ulkoiltiin, liikuttiin.

Rantasauna, ruokien tekoa ja tuunamista prorukalla (opin granaattiomenasta uutta, postailen tässä joskus) ja erikseen. Ja ilta sitten lautapelejä.

Ennen joulua, töissä olin kahvilla muutaman  kollegan kanssa, joista yksi on pian 50 v., yksi pian 40 v. ja yksi pian 30 v.  ja sanoin, että olen lähdössä kaupungille, ja tarkoituksena on ostaa mökille joku uusi lautapeli, olisiko ehdotuksia? kolmesta suusta yhtäaikaa; Afrikan tähti! Senhän ostin. Sitäkin on pelattu. Sitä ja muutamaa muuta. Ei niin että mitenkään kilpailuhenkinen olisin, mutta kakkossija tullenee kaihertamaan ystävvyyssuhdettame pitkään. 😉

 

Niitä näitä

Kävellen brunssilta brunssille

Tattikeittoa ja pieniä Quiche lorraine -piiraita (ohje Valion sivuilta)

ulkona-2

sekä tämänkertaisia tapaksia (oikealla epämääräisen näköiset möykyt taateleita, joiden kiven tilalle nokare Castello-sinihomejuustoa…)

tapas-2

tarjosimme eilen illalla kun saimme tänne mökille ystävät, joiden kanssa neljä edellistäkin uutta vuotta on vastaanotettu, parina edellisenä vuonna Oulussa, sitä ennen parina vuonna täällä.

Tänään – herättyämme kiitettävän myöhään – istuimme pitkän tovin aamiaisella, mökkibrunssi siis.

Ulkoilu luonnollisesti päivän ohjelmassa.

ulkona-3

ulkona

   Hangasoja vielä jäätön.

Iltapäivän aluksi kävellen (vain vähän räntää tuli taivaalta) Laanilasta Saariselän keskustaan. Riekonkiepin tiloihin on avattu ”Lumi” samppanja-baari, mikä tarjosi meille oivan tilaisuuden nauttia uuden vuoden juhlavat kuohuvat nyt.

ulkona-4

Kävely jatkui, suuntasimme kohti Laanilan Kievaria. Siellä kun on lappilaisen  ajanlaskun mukaisesti brunssi klo 12 – 18.  Kaikkea hyvää, jäkälääkin, 😉 tuli syötyä.

Paikan henkilökunnan kanssa höpöteltyä…

Illansuussa liikkuminen riitti  ja vetäydyimme Myötätuulen takkatulen ääreen.

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini

Lapas – uudenvuoden herkku?

_MG_2183 (Medium)

Lauantain herkkuja_-7

Tapas, sormiruoka, cocktail-pala, terveisiä keittiöstä, pikkuhyvä, … tai lapas?

Espanjanjalainen sana ”tapa” tarkoittaa kantta. Barcelonan ja muiden Pohjois-Espanjan baarien tiskillä tarjottujen aperitiiviviinilasillisten päälle laitettiin kanneksi pikku lautanen, tai leivän pala, ja viipale serrano-kinkkua tai muutama oliivi tai muuta pientä mitä keittiöst’ä sattui löytymään. Pienten herkkuannosten, kuten vaikkapa vain paahdetun patonkiviipaleen, tarkoituksena oli suojata viinilasia ötököiltä.

Tästä vaatimattomasttomasta käytännön arkisesta konstista on kehittynyt kokonainen tapas-kulttuuri ravintoloineen ja keittokirjoineen. Tapaksista voi koota jopa kokonaisen aterian, mutta usein ne tarjoillaan myös iltapäivän pikkuherkkuina tai aterian alkupaloina.

Lappilaisia tapaksia eli lapaksia olen mökillä tehnyt kaikenmoisista Lapin herkuista, joita kaappeihin on jäänyt. Yleensä edellisen (juhla)ruoan jämistä nämä ovat syntyneet. Poroa, lohta, savukalaa, mätiä on useimpien perusraaka-aineena, jota ei siis todellakaan tarvita paljon.

_MG_0836 (Medium)

Yläkuvassa on Saariselän Kuukkeli-kaupasta ostettua erityisen hyvää ruisohut-leipää ja sen päällä mätimoussea. Kipoissa on savukalatahnaa. Siitä on monia versioita, mutta yksi erinomainen versio syntyy kun sekoitat savukalaa, voimariinia, creme fraichea ja Kalamaustetta. Ja nimenomaan sitä kalamaustetta, jota Oulussa voi ostaa Viskaalin kaupasta. Tällä tahnalla voi päällystää sitten vaikka paahtoleipä tai patonkiviipaleita, ja ruohosipulia koristeeksi.

Kylmäsavulohesta tulee hyvä vähän erilaisempi herkku kun silppuat sen pieneksi hakkelukseksi, lisäät tilliä, sekoitat joukkoon raejuustoa, pieneksi silputtua purjoa  ja sitten sekoitat sen tymäkäksi vispattuun kermavaahtoon. Ruisleivän kanssa hyvää. Ja näkkärin kanssa myös.

parannus (Medium)

Tässä pikkutomaatit on täyetty vorschmackilla. Poronmaksapatee sopii myös tavattoman hyvin tomaatin makuun. Ja poronmaksasta puheenollen tässä vähän isompi, lämmin lapas.

Poron-maksa-581x400

Pistin illalla jäisen poron maksan lillumaan ja sulamaan piimään yöksi jääkaappiin. Seuraavana päivänä leikkasin ohuisiksi siivuiksi ja paistoin nopeasti oikeassa voissa, pippuroin ja suolasin ja tarjosin punasipulihillokkeen [ohje on mm. LappItaliassa sivulla 59] kanssa. Nämä seuraavat syötiin viikko sitten kotona nuorenparin kanssa, mutta ihan lapas-henkisiä nämä ovat.

Lapas

Ylläolevassa kuvassa on graavilohta, kananmunankeltuaista, tilliä, kermaa tilkka, ja sitten taas sitä Viskaalin kalamaustetta.

Lapas-2

Joululimppua, suolavoita (La motte), graavilohta. Siis ei mitään muuta erikoista kuin että muotin käyttäminen tekee tavisjoululeivistä vähän erikoisemman napostelujutun. Sydämet, tähdet, muumit… Juhlan teemaan liittyen?

Lapas-3

Nämä ”hirveät” napostelujutut on kylllä täytetty porolla. Savuporotuorejuustoa ja kylmäsavuporopalasia. Noita pieniä puolukka-hirvinäkkäri-juttuja oli Stockalla, ja kun on jotain uutta, minun on tietty kokeiltava. Sinänsä, vain voin kanssa noista ei minun herkkujani tullut. 

Lapas-4     Lapas-5

Sitten tämä valmistavara, Ridderheims´ Maalaispatee! Sitä on sekä Stockalla että Lidlissä. Se on kurkunpalasten kanssa ihan erinomaisen hyvää.

Lammaspate-cocktailkurkku (Medium)

Kurkku on tässä seuraavassakin se ”tarjoiluastia” ja raikastaja.  Leikkaa kurkusta pätkä, koverra siihen kuoppa ja täytä savuporohakkelus-piparjuuri-tuorejuusto -mössöllä.

Kurkku-poro-piparjuuri (Medium)

Alakuvassa ei noita usein tekemiäni herkkuja oli, mutta

Lapaksia (Medium)

erityisesti kehotan kiinnittämään huomiota tarjoiluastiaan, jonka olen ihan omakätisesti tehnyt, ja josta pehtoorilla riitti ja riittää riemua. 

tapaksia-2 (Medium)

Juustoisia pikkukeksejä on kiva tarjota tapasten kanssa. Nämä leipoi esikoinen viime uudeksi vuodeksi ja resepti hävöksissä, mutta varmaan löydät jostain vastaavan … 😉 

tapaksia-3 (Medium)

Ruissipsejä ja mätimoussea.

Nuo sipsit (valkosipuli) ovat meistä parempia kuin Palttoon napit, ovat ohuempia, eivätkä vie täytteeltä makua.

tapas

tapas

Amaretto-siirappi-pähkinät

Ja sokerina pohjalla, makeaksi lopuksi: marraskuussa kun olimme täällä Saariselällä Lapin keittiömestareiden herkkutapahtumassa, siellä tarjottiin juustojen kanssa amaretto-siirappi-pähkinöitä juustojen kaverina. Olen nyt pari kertaa koettanut löytää oikeaa ohjetta ja aika hyvä tulee näin:  ½ dl vaaleaa siirappia kattilaan, kuumenna se, lisää joukkoon ½ dl Amaretto-likööriä, anna tovi makuuntua, lisää pähkinät (desi cashew ja desi tavallisia), sekoita, laita jääkaappiin yöksi. Appenzellerin kanssa ja monen muun ihan tavattoman hyviä. Eikä kaloreita. 😉

Laittelen tähän ehkä vielä muutamia kuvia, juttuja tämän illan jälkeen – on nimittäin tänäänkin lapas-ilta. 😉

Niitä näitä

Pitää vai saa?

Lomatunnelmia.

Eilen illalla katsoimme Kuninkaan puhe -elokuvan; on se hyvä vaikka Colin Firth ei olisi pääosassa. 😉 Harvaa leffaa katson kahdesti. Tämän voin katsoa vielä kolmannenkin kerran. Enkä vain Colin Firth´n tähden. Tiedättekö kenestä toisesta näyttelijästä pidän paljon? Jeremy Ironsista. Olen pitänyt jo  – herra varjelkoon! – 30 vuotta. Kyllä minä en Mennyt maailma -televisiosarjasta ole koskaan toipunut. Mutta missä on Jeremy nykyisin? Ei ole charmanttia-olemustaan näkynyt…

No niin mutta minähän en yleensä aikaani juuri telkkarin ääressä kuluta, mutta kun täällä mökillä netti ei – edelleenkään – kunnolla pelitä, ja kun kerran aikaa on erinomaisen paljon, niin voi katsella vaikka elokuvia.

Syksyllä kuulin sellaisesta kuin Hajakaista-palvelusta, joka järjestää toimivia nettiyhteyksiä tämän mökkimme kaltaisille katvealueille. Onko kellään kokemuksia? Ensi keväänä on – taas – aie tehdä jotain tälle mökin surkealle data-yhteydelle, joten jos yrittäisi tuota Hajakaistaa. Nimi on mielestäni kyllä aika oivaltava…

Niin kauan kuin nettiyhteys on surkea, tulee katseltua telkkaria, dvd-leffoja, kudottua [tein eilen pipon itselleni – se on ISO], luettua aikakauslehtiä, oltua juotilaana  – on vaan niin tavattoman mukavaa kun ei tarvi tehdä mitään.

Paitsi että tänään piti/sai tehdä lumityöt. Täällä ei ole lumetonta. Eikä olemassa oleva lumi ole mitään höttöä! Sitä on ihan puskettavaksi, lingottavaksi, harjattavaksi asti. Ja kuvattavaksi.

4

 

Lumikerroksen paksuus noin 30 – 40 senttiä. Pari, kolme tuntia pihapiirissä huhkin ja heiluin. Eikä se ollutkaan ”piti”, vaan oli mukava olla ulkona, ja hieman harjoittaa liikuntaa.

Juuri äsken söimme koe-erän uudesta pienestä poroherkusta, joka maistui ainakin pehtoorille. Tumman paahtoleivän päälle makeaa(!) Creme Bonjour  Karpaloa ja viipaleet kylmäsavuporoa. ”Kurkut olisivat saaneet olla etikkaisempia, ei cocktail-kurkkusiivuja”, totesi pehtoori. Olen samaa mieltä.

tapas 1

Huomenna sitten paljon lisää kuvia ja vähän ohjeitakin lapaksista eli lappilaisista tapaksista. Edellisten postausten kommentit eivät ole vähäpätöinen syy siihen, että viitsin/minun pitää/saan  kirjoitella niistä pienistä suolaisista joita täällä mökillä tulee omalla väelle ja vieraille tarjotuksiksi…

Lappi Niitä näitä

Tapaninpäiväajelulla

Auringonlasku 5.12.2013 12:06. Auringonnousu 7.1.2014 11:58.

Näillä leveysasteilla säätiedotuksen perässä lukee noin. Ja siltä täällä näyttääkin. Ennen puoltapäivää kääntyessäni Kemin jälkeen Rovaniementielle näin peruutuspeilissä vilahtavan auringon. Se vain vilahti. Sen jälkeen näkyi vesitihkua, raskaita pilviä, kiiltävää asfalttia, vähän liikennettä.

Napapiirillä käytiin Joulupukin pajakylässä kahvilla. Kaikkien englantilaisten, japanilaisten ja venäläisten keskellä loskaisessa turistirysässä tuntui kummalliselle. Vaihdettiin kuskia, pehtoori jatkoi. Rovaniemi–Sodankylä olikin aika paha: palteita, polanteita, jäätä, rännänsekaista tihkua. Ei kuitenkaan poroja, ei rekkoja, ei juuri muutakaan eläväistä maantiellä. Sodankylässä käytiin kaupassa. Ei sielläkään juuri ketään.

Hangasojalla muutamassa mökissä joulunviettäjiä, ja 40 senttiä märkää lunta. Mutta valkoista sentään. Suunnilleen eka kertaa ikinä, kun tänne on kaksin tai isommallakaan porukalla tultu, minä en tehnyt ensi hätään lumitöitä. Pehtoori on tuolla toista tuntia jo lingon kanssa tolskannut. En tiedä, miten se näin meni. Mutta jää sitä kuulemma minullekin yllin kyllin aamuksi tekemistä vielä. Kyllä minä tiedän, että jää. Hyvä että jää. 😉

tonttuja

Tomafoi

Minä olen tervehtinyt tonttuja, katsonut että kaikilla on kaikki hyvin, vaihtanut kuulumisia marraskuun alun jälkeen. Tomafoi, Routalempi, Voltin ja Ollin veli Valtteri, – ja monet muut – voivat hyvin. Jouluntaikaa on täällä vielä…

tonttuja-2

Routalempi

Pehtoori on välillä piipahtanut sisällä, katsellut minun touhujani, tupissut jotain ”professorisihmisiä, ei uskois … ” Siinähän tupisee. 😉 Minä olen iloinen, että olemme täällä. Taas kerran täällä on hyvä.

tonttuja-4

  Iisakki perheineen

Niitä näitä

Merkillinen joulupäivä

Tähän merkilliseen, erilaiseen jouluun sopii tämä sää: + 5 C, aamulla satoi. Kaikki kujat ja tiet peilikirkkaalla jäällä, taivas tumma, maisema ruma kuin mikä, tuuleekin vielä, no ei sentään kylmästi. Ei pieneen mieleenkään tullut ottaa kameraa mukaan lenkille. Pitkään oli harkittava edes lähtemistä lenkille, – pehtoori tarjosi omia nastakenkiään lainaksi. Ne olivat kyllä edellytys, että pystyi ylipäätään kävelemään.

No kun ulos asti sain lähdetyksi, kävelin sitten tunnin. Sauvat eivät niinkään liikunnan tehostamiseksi kuin avuksi pystyssä pysymiseen. Toppilansuoralla oli vaihdettava tien toiselle puolelle, sillä koulun kohdalla pieni järvi, jonka läpi en yrittänytkään kahlata.

Enpä muista tällaista joulupäivää.

Ei palapelejä, ei lautapelejä, ei elokuvia vaikka niitä, hyviäkin, näytti telkkarista tulevan paljonkin.

Perinteistäkin sentään: lukemista (Maeve Binchyn taattua laatua, Seitsemän talvistä päivää – ei liian raskasta 🙂 ), pitkät päikkärit, myöhäinen päivällinen eilisen jämistä, poika seurana, joululauluja koko päivän, tämän vuoden kiintiö alkaa nyt olla täynnä.

seimi

Lapsi raportoi Meksikosta eilisen illan jouluruokaillalliselta (jota ennen klo 20 menivät ystävänsä perheen/suvun kanssa iltamessuun): ”Kalkkunaa parissa muodossa, jotain jauhelihapaistosta, omenasalaattihässäkkää ja pastaa”. Siis ei tacoja? Olen hämmästynyt!

Joulukinkusta siellä ei oltu kuultukaan. Joulukinkun suomalaisesta historiasta (ja meidän Mutikaisten tempauksesta) kerroin joku vuosi sitten, kirjoitin Kalevaan aiheesta ruokakolumninkin KLIKS.

Joulukalenteri Niitä näitä Vanhemmuus

Tuokiokuvia jouluaatolta

 

 

22-lunta-6

Keittiötontun kanssa kaksistaan aamulla vietimme laatuaikaa… 

22-lunta-5

 Kynttilän valossa muutama ikävän kyynel, Feliz Navidad, pikkuinen… 

22-lunta-9

 Joulukortteja on paljon.  

22-lunta-2

Italiasta tilattu panettone … Perfetto!

22-lunta-3

22-lunta-4

22-lunta-7

Herkkua on siinä monenlaista …

22-lunta-8

Glögitilkka 

22-lunta-2-2

Veli keskimmäisineen kukkalähetteinä… Eksnaapurit myös perinteisinä.

22-lunta-3-2

Suklaata …

22-lunta-2-3

Hautuumaalla liukasta, mutta ei kylmää, ja enemmän väkeä kuin koskaan….
Lämmin keli syynä?

22-lunta-3-3

Kirkko tuli täyteen. Enemmän miehiä kuin naisia, enemmän nuoria kuin vanhoja.
Hyvin vähän lapsiperheitä. Me kolmestaan poikkeus. 😉

Ja kappalainen oli nopeampi kuin kukaan koskaan ennen.

22-lunta-13

Illalla alkoi sataa räntää. No valkoistahan se on.

22-lunta-12

22-lunta-5-2

Tämän kipollisen mätimoussea voisi poika syödä yksikseen …

22-lunta-11

Onneksi tuli sisar seuraksemme… Ja sitten illan päälle miniäkokelaskin töistä suoraan …

22-lunta-10

Sinisiä hetkiä, parhaita hetkiä…

22-lunta-6-2

Enpä ole aikoihin tehnyt ranskalaista jouluhalkoa…
Se oli yksi neljästä jälkiruoasta. Palannen ohjeeseen…

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Feliz Navidad! 

Tai tämä on vielä enemmän osa minun jokavuotista jouluani:
http://www.youtube.com/watch?v=kVYCudlVMSM

Joulukalenteri Niitä näitä Ruoka ja viini

Viime hetken jälkkärivinkki

Voi, minä lupasin tälle päivälle lapas-tapas-postauksen, kuvia ja ohjeita. Olen jo tehnyt kaikenmoista sen eteen; mm. äsken nuoren parin kanssa söimme, poikkeuksellisen myöhään, poikkeuksellisen paljon (kalkkunaa ja jouluruukkua, hmmm), ja tein – osin postaustani varten, alkupalaksi kaikenmoisia pieniä hyviä – – –

tapas-7

Mutta koskapa en halua hutaista tätä juttua, siirrän sen välipäiviin…

Sen sijaan voin antaa viime hetken joulujälkiruokavinkin. Pehtoori oli toissaviikolla löytänyt Fazerin uusia karkkeja, kahvi-Marianneja. Ja ne on hyviä, sellaisenaankin.

jälkkäri-2

 

Niistä kehittelin jälkkärin, joka sai äsken erinomaisen hyvän vastaanoton kolmen hengen raadilta.

jälkkäri-3

 

tapas-8

Moccha-jäädyke

30 kpl (melkein pussillinen) Marianne cafe -karkkeja
2 munaa
½ dl sokeria
3 dl vispikermaa
2 tl tummaa, sokeroimatonta kaakaota (Ögon) (myös ripaus espressojauhetta voisi toimia?)
Rouhi karkit hienoksi. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita karkkirouhe vaahtoon, vatkaa kerma vaahdoksi, lisää siihen kaakao, ja sekoita muna-sokeri-vaahtoon. Lusikoi massa annoskippoihin tai vuokaan. Pakasta. 
Irroita vuoasta ennen tarjolle vientiä, koristele kahvipavuilla, strösseleilla, tähtianiksilla. Helppoa ja hyvää.
tapas-2-3

 

Muutoinkin sellainen joulunaluspäivä; aamuvarhaisesta lähtien touhua, tekemistä ja kulkemista on riittänyt.

Vesisade! Ihan hitonmoinen vesisade! Eihän sen näin kuulu mennä!! Siksikin Lappiin ikävä…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

numerot-2013-8

 

 

22-lunta

 

Joulukalenteri Niitä näitä Vanhemmuus

Kuolema iltapäivällä – ja muuta jouluista

Pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivänseisaus on se hetki, kun Aurinko paistaa kohtisuoraan kohti Kauriin kääntöpiiriä eteläisellä pallonpuoliskolla. Se osuu useimmiten joulukuun 21. päivään, kuten tänäkin vuonna, mutta joskus myös seuraavaan. Seisauksen kellonaika on tänä vuonna klo 19.11 Suomen aikaa.

Ja juuri sillä kellonlyömällä palauduimme kaupungilta. Talvipäivän seisaus.

Minulle se merkitsi viiden tunnin tehokasta kaupunkikierrosta, jonka loppupuolella nuoripari liittyi seuraani: joululahjakseen kävimme tilaamassa heille keittiön ja makkarin verhot. No ei ole heille enää kovin paljon jännitystä siitä, mitä aattona lahjakirjekuorista paljastuu….  Mutta mukava kierros oli. Minulle lahja se kierroskin.

Illansuussa läksimme neljästään kaupungille syömään; Toripolliisin burgerit vallan erinomaisia.

Sieltä siirryimme Hemingwayhin, Hemppaan, kuten sen nimi nuorison mukaan on, jälkiruokadrinksuille. Ja meillähän ei ole muuta tehtävää kuin kasvattaa nuorista kansankynttilöitä. Kertoa Ernst Hemingwayn tuotannosta, joka oikeasti on ollut sekä minulle että pehtoorille varhaisaikuisuuden tärkeä kirjallinen vaihe, ja edelleenkin olen sitä mieltä,  että ”Kenelle kellot soivat” on yksi maailman kirjallisuuden tärkein teos. Ja ”Kuolema iltapäivällä” myös varteenotettava opus. Semminkin kun siellä on se yksi drinksu … 😉

Seitsemän jälkeen Rantapellossa, takkatulen ääressä istuskelimme, höpöttelimme. Koiraperheen arjesta pehtoorin kanssa opimme paljon, ja pojastammekin [”kun ei enää uni riitä, niin on mentävä aamulla töihin ennen seitsemää!”, toteaa meidän juniori, jolle kouluun meno yhdeksäksi oli ylitsepääsemätön juttu].

Melkein kuin tänään olisi ollut jo joulu. 😉

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen, kun näin silmät tonttusen. Kynttilätkin loistaa taas, ikkunoista katsellaan, kun lunta hiljaa … 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI
Nimipäiväsankari oikealla…

numerot-2013-7Hyva tuomas

Meksiko Niitä näitä Vanhemmuus Yliopistoelämää

Terveisiä Meksikosta vol. VI

Ihan yhtäkkiä, varoittamatta. Aamulla tolkuttomassa räntäsateessa aamukahdeksalta ajelin kampukselle, ihan yhtäkkiä iski ikävä, tuntui fyysisenä kipuna, puristuksena, kyynelet puristuivat silmänurkkiin. Juuri tämän aamun kaltaisina aamuina tytär usein tekstasi tai soitti: ”On kamala keli, en halua pyöräillä Linnanmaalle, koukkaatko Tuiran kautta, tulisin sun kyydillä?” – Koukkasin. En tänään.

Olen tässä pari viikkoa tietoisesti, tiedostamatta koettanut olla ajattelematta, että tytär ei ole jouluna meidän kanssa. Että on Monterreyssa, josta ystävänsä, kämppiksensä, lähtee perheensä, sukunsa kanssa jonnekin huitsinnevadaan vai Vera Cruziin tai ihan sama minulle minne, mutta jonne tytär – vaikka on kyllä kutsuttu suvun joulunviettoon – ei lähde. Ei voi lähteä, koska joulu”lomaa” on vain puoli päivää jouluaattona, ja koko joulupäivä. That´s it. Meksikossa tapaninpäivä on työpäivä. Eikä noviisilla mitään ylimääräisiä vapaita ole käytettävänä.

Ihan yksin vuokra-asunnossaan lapsen ei tarvitse jouluaattoiltaansa viettää: Anna Karen perheineen on kutsunut kotiinsa syömään. Luojalle kiitos heistä.

Tyttären asunto on tuossa kuvan keskellä kauppojen yläpuolella, toisessa kerroksessa.
Ei ollenkaan niin hieno kämppä kuin keväällä,
(muistanette MIKSI se oli niin hieno)
mutta tämä on lähellä työpaikkaa, turvaverkkoa, kuntosalia.

Asunto.

Meksikon lomista puheenollen: tai noh, ei niistä ole paljon puhumista. Niitä ei paljon ole. Lomaa kertyy puoli päivää kuukaudelta. Tarkoittaa, että ensi syyskuun loppuun mennessä esikoinen, siis markkinointipäällikkö, on tienannut kokonaista kuusi lomapäivää. Muistutan, että matka Monterreystä Ouluun vie puolitoista vuorokautta. Joten? En edes halua ajatella, mitä se tarkoittaa.

Meksikolaisista – tai ainakin binbit´läisistä työajoista voin vielä kertoa, että ovat kohtuullisen tiukat. Jos 20 päivän sisällä myöhästyt töistä aamuyhdeksältä tai siestalta palatessa kolmelta tai lähdet sekunttiakaan (oikeesti! sekunttiakaan) ennen iltaseitsemää, yhteensä kolme kertaa, menetät päivän palkan. Automaattisesti.

Viikot ovat siis kuluneet aika työntäyteisesti. Kahtena viikonloppuna EI ole ollut bileitä, halloweenia, posadaa, baari-iltaa, — muutoin on rientoja riittänyt. Tai kahtena viikonloppuna tytär on ilmoittanut, ettei halua/jaksa mihinkään juhlimaan lähteä.

1471345_10152434541959942_1556794645_n

Poikkeuksellisen kylmä marraskuun loppu ja joulukuun alku on siellä ollut. Lapsi raahaa työpaikan ja asunnon välillä vastuksilla toimivaa lämppäriä, joka mahtuu kuulemma kauppakassin kokoiseen laukkuun. Työkaverit – jotka myös istuvat töissä ulkotakit päällä – ovat olleet moisesta härpäkkeestä kateellisia. Ja ihmetelleet, miten kylmästä pohjoisesta tulevaa voi palella.

Täällä kukaan ei anna mun ees valittaa rauhassa et mua palelee 😀 kotona kaikki tietää et mää oon aina jäässä ja kotisäässä se on ok, täällä kaikki ajattelee et mun kuuluis tuntea oloni kotoisaksi 12 asteessa 😀

Itsenäisyyspäivänä viesti:

Eilen oli 33 astetta, tänään 9, what the hell!? Kylmenikö ilma taas Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi, että mulla ois kotoisampi olo :D?

Muutamana yönä pakkasen puolella. Noh, tänään Monterreyssa oli jo aamulla + 20 C.

Joulu Meksikossa? Se on kuulemma pienemmästi esillä kuin pääsiäinen. Ainoa ”sesonkiruoka”, joka näkyy joka paikassa, on suklaa. Sitä kuulemma on vuorina kaupoissa. Suklaahan on Meksikolle ihan erikoisen tärkeä juttu muutenkin, (kesällä jo siitä taisin kertoa). Sitten on  ruoka nimeltä tamales: maissinlehtiin käärittyä maissitahnaa ja sisällä lihaa.

(Linkin takana olevassa blogissa, jonka pitäjällä meksikolaista asiantuntemusta, on hyvä selvitys kuvineen mistä on kyse:  http://kaikkiaitinireseptit.blogspot.fi/2012/08/tamales.html)

Näitä kääryleitä myydään kaduilla ja tehdään kodeissa. Jouluvaloja on jonkun verran, ja seimiä. Niitä muovisiakin myydään kuulemma aika hurjaan hintaan lähes joka kaupassa. Tähän mennessä ei ole kertaakaan kuulunut, missään, yhtäkään joululaulua.  Lahjaruljanssia on, mutta ei sellaista kuin Suomessa.

Siitä puheenollen. Minun oli tänään tarkoitus lähteä töistä puolelta päivin, oli viimeinen gradusemmapäivä, mutta menihän se iltapäivään ennen kuin pääsin pois. Sitä ennen yliopiston sisäisessä tiedotuksessa vielä tämmöisen julkistuskin, mikä sitten aiheutti yhteydenottoja, ja jo mietin, että ehkä oli hyvä, että suostuin ja että, miksi ihmeessä en sanonut ei!

Joka tapauksessa puolikolmelta lähtiessäni flunssa, kylläkin jo hiipuva, väsytti ja lisäksi pelkkä ajatus ruuhkaisesta vesirännän sekaisesta kaupungista aiheutti sen, että käännyin kotiin, en kaupunkiin, päin. Mutta huomenna se on tehtävä: kaupungille on mentävä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Joulusaunaa, mökille pääsyä jo olen ajatellut

numerot-2013-6

15

 

Joulukalenteri Ruoka ja viini Valokuvaus

Jouluviinit 2013 – kuvia ja suosituksia

 

Jouluviinit 2013-6

Parhaani mukaan olen viinejä suositeltavaksi valinnut, parhaani mukaan niitä äsken kuvannut. Kummassakaan lajissa en ammattilainen, mutta molemmissa innokas harrastaja. 😉

Tänä vuonna meidän jouluviinivalinnat jotenkin erilaisia kuin aiemmin. Vain kaksi italialaista, ja monta uuden maailman viiniä. Eivätkä tänä vuonna valinnat ole edullisimmasta päästä, mutta näillä joulu, välipyhät ja uusi vuosi mennään. Leimallista tämän vuoden valinnoilleni on, että on ”pareja”.

Sentään joku klassikko: Alsacen Pinot Grisit ovat aina olleet lähellä sydäntäni, makumieltymyksiäni. Ja joulu on hyvä syy hankkia Grand Cru. GC 2006!

Viinien kauppalappu on täällä, per favor!

Jouluviinit 2013-2-2

Sen rinnalle sitten kaksi uutta: niistä toisesta pehtoori sanoi, ettei enää rumempi pullo ja etiketti voi olla. Olen samaa mieltä, mutta Xarel.lo -viinit nyt vain ovat erinomaisia kala- ja rapupöytään, 70-lukulaisesta retroetiketistä huolimatta. 😉 Marani Apassimento on kalkkunan ja kalaruokien kaveri.

Ja tänä vuonna on mahdollisuus palata nuoruusvuosien viinikokeiluihin: Alko on tuonut Tokaji Hárslevelün maisteltavaksemme. Tämä on paljon hienostuneempi ja parempi kuin opiskeluvuosien vastaavat, sikäli kuin muistan…. 🙂 . Suosittelen tätä. Ehkäpä olisi hyvä valinta vegetaristin joulupöytään, luulisin niin.

Jouluviinit 2013-3-2

Jouluviinit 2013-5

Valkoiset

504517 Josmeyer Pinot Gris Grand Cru Brand 2006, Ranska, 0,75 l, á 29,90 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/504517/
505867 Gramona Xarel.lo 2011, Espanja, 0,75 l, á 19,84 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/505867/
589147 Tokaji Hárslevelü 2011, Unkari, 0,75 l, á 19,65 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/589147/

Entäs sitten punaiset?

Merkillisen monta uuden maailman viiniä. Chileä ja USAa on nyt meidän juhlapöydissä…

Ihan ensimmäiseksi ennen muita: Beringerin Zinfandel (Beringeriltä voi minun mielestäni valita suunnilleen mitä vain, eikä mene valinta pieleen). Ei ehkä kinkulle paras mahdollinen kumppani, mutta jos joulupöydässänne on hirvi- tai poropaisti (kuten meillä ;)), niin sitten kannattaisi ehkä harkita tätä.

Jouluviinit 2013-4

Jos joulupöydässä on kinkku, eikä olut (meillä on kyllä yksi olutvinkkikin) sen kanssa maistu, niin sitten ehkä chileläinen punaviini. Tai pinot noir jostain päin maailmaa? Tai entä jos ostaisit  Yalin viinitalon molemmat Suomeen tuodut gran reservat – sekä pinot noiria että carmenérèä? Jälkimmäinen on oivallista myös juustojen kera, tai jopa ihan sellaisenaan. Se kyllä kannattaa avata pari tuntia ennen tarjoilua, – mahtava suklaan, marjojen, puun? (lyijykynän?) tuoksu leviää kauas. Pidän yleensäkin carmenerestä, ja tästä kyllä kovasti. Vaikka eihän oikein viinintuntija saisi tunnustautua chileläisten viinien fanittajaksi. Mutta ihan sama! Minä pidän tästä. 😉  Entä jos hankit joulupöytään molemmat ja testaatte?

Jouluviinit 2013-13

Toinen, vielä parempi :), pari ovat Geyser Peakin viinit. Geyser Peak Reserve Alexandre Meritage -sekoiteviini löydettiin jo muutama vuosi sitten (viinisuositukset 2011), välillä se oli pois Alkon valikoimista, mutta on nyt palannut. Se on tavattoman pehmeä, täyteläinen. Ei ehkä ihan paras kinkkuviini, mutta koville juustoille erinomainen kumppani. Ja sen sisarusviini Cabernet Sauvignon on myös sarjassaan hyvin hyvä riippumatta siitä onko joulu vai ei.

Jouluviinit 2013-2

Punaiset

459707 Beringer Clear Lake Zinfandel 2010, Yhdysvallat, 0,75 l, á 18,98 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/459707/

430707 Yali Three Lagoons Gran Reserva Pinot Noir 2011, Chile, 0,75 l, á 15,08 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/430707/
430857 Yali Three Lagoons Gran Reserva Carménère 2011, Chile, 0,75 l, á 14,99 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/430857/

 

Geyser Peak Reserve Alexandre Meritage 2006
http://www.alko.fi/tuotteet/484727/
Geyser Peak Reserve Cabernet Sauvignon 2007
http://www.alko.fi/tuotteet/414677/

Ja entäs sitten sen suklaakakun, tai vaikka pähkinöiden seuraksi? Meidän syysloman innoittamana, pitkästä aikaa Santa Lucian traagiseen, K-18 -tarinaan, legendaan tutustuneena [voisin palata tähän joku päivä], voisin suositella Santa Luzia Madeiraa. Paitsi että se on sellaisenaan oivallista, se sopii erinomaisen hyvin suklaisten ja/tai pähkinäisten joulujälkiruokien kumppaniksi. Ja jollei iso pullo joulun pyhinä tyhjene, on kevättalven paistille madeirakastikkeen (ohje) ydin jo olemassa. Madeira säilyy avattuna huomattavan kauan… Ja tämä(kin) voisi olla mukava lahjaviini? Sitä sopii myös lorautella glögin terästykseksi. Hyvä glögipohja on tämä. Glögivalintamme on Loimu, perustelut täällä.

Jouluviinit 2013-2

Kuohuvat ja madeira

509597 Astoria Cuvée Tenuta Val de Brun 2012, Italia, 0,75 l, á 18,09 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/509597/
513537 Barth Riesling Brut, Saksa, 0,75 l, á 19,89 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/513537/
003421 Blandy’s Santa Luzia, Portugali, 0,75 l, á 19,98 €, 1 kpl
http://www.alko.fi/tuotteet/003421/

Ja pianhan on taas aika myös kuohuville. Täällä blogissa olen ennenkin kehuskellut tuota Barthin riesling brutia. Kehun edelleen. Vallan erinomainen kuohuva se on! Hedelmäinen, paahteinen. Makoisa kerrassaan. Ja onhan Italialle annettava mahdollisuus. Astoria on hyvää talvellakin. 😉

Jouluviinit 2013-3

 Kaikki kuvat muuten suurenevat klikkaamalla.

Ja se kauppalappu.

Ja sunnuntaina sitten postailen niitä lupaamiani lapas-tapas-alkupalakuvia ja -vinkkejä.
Nyt näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joulukalenteri

numerot-2013-5

Jouluviinit 2013

Joulukalenteri Niitä näitä Ruoka ja viini

Kaksi miinusta on yksi plussa ja muuta mukavaa

Kuinka kaksi miinusta voi muuttua yhdeksi plussaksi?

Näinhän se lyhyellä matikallakin ajateltuna menee: kaksi miinusta on yksi plussa. Näinhän meidän esikoinen aina selittää kun me pehtoorin kanssa ihmetellään, miten kahden luokallejääneen, ei niin kovin lahjakkaan, varsinkin vieraissa kielissä surkeiden vanhempien lapsesta voi tulla kohtuullisen hyvin koulun ja opinnot suorittava lapsi, joka oppii kieliä – vähän kuin melkein – puolivahingossa. Ja olemme aina aika vakuuttuneita, että ainakaan geeniperimä ei vaikuta moiseen, mutta esikoinen väittää toista: on tärkeää, että on kaksi miinusta, niistä tulee yksi plussa. Hah! Lapsi muka hauska!

Näissä keskusteluissa ei koskaan olla sivuttu sitä, mitä juniorille on jäänyt, ja onko mitään? – Positiivinen poika on itse ilmoittanut, ettei piittaa meidän miinuksista eikä plussista. 😀

le-motteNyt olen joka tapauksessa tullut empiirisesti todistaneeksi, että kahdesta miinuksesta voi tulla yksi plussa. Sattuipa nimittäin niin, että toissa iltana leivoin saaristolaisleivät. Tuli kolme komeaa vuokaleipää, ja kun jo pakkasin niitä puolikkaita sellofaaniin valmiiksi vietäväksi viikonloppuna Jääliin ja äidille, annettavaksi aattona kotipakettiin siskolle ja nuorille, vietäväksi mökille uudeksi vuodeksi ja yksi puolikas aaton alkupaloille maistoin tietysti millaista leivästä tuli. Hyvä kokki maistaa aina! Ja just!! Suola puuttuu.

Saaristolaisleipä ei todellakaan maistu hyvälle ilman suolaa. Ajattelin, että entäs jos korjaisi asian La Motte -suolakidevoilla? Tarjoaisi sitä leivän kanssa. [Tuota saa ainakin Stockalta, ja se on kyllä erinomaista nimenomaan saaristolaisleivän kanssa, ja muutenkin] No ei niin huono ratkaisu ollut tuokaan, mutta kun kuitenkin on kyse joulu(lahja)ruoasta, niin pitäisi olla priimaa.

Niinpä sitten eilen töistä lähtiessä kerroin kollegalle [joka muuten on vallan erinomainen, tavattoman suosittu, ruokabloggaaja ;)], että lähden toistamiseen leipomaan saaristolaisleipiä ja kerroin, miten toissailtana oli käynyt. Siinä tovi juteltiin, ja kehittelimme ”lohitortun”, jonka pohjalla on murusteltua saaristolaisleipää, sulatettua voita ja suolaa! Siis sama idea kuin Digestive-kakuissa – paitsi tietty tuo suola. Kollega-sijaiseni sanoi, että teeppä joskus ja tuo töihin maistiaisiksi. Minähän eilen tein, tänään töihin vein. Ja?

Kakun tekovaiheessa sattui se toinen moka: sulatin liivatteet kokonaisen (puolikas olisi riittänyt) sitruunan mehuun, joten massasta tuli turhan sitruunaista. Paljaaltaan ihan liian kirpeää. Mutta kun siihen oli jo mennyt aika lailla aineksia ja aikaa, sekä pohjakin oli jo valmiina, ajattelin, että kokeilen: eihän kenenkään ole pakko syödä. Mutta kaksi miinusta tekivätkin yhden plussan! Makea saaristolaisleipäpohja ja kirpakka lohituorejuustomassa natsasivatkin vallan hyvin yhteen. Kauan ei kakku työpaikan kahvihuoneen pöydällä lounasaikaan ollut. Muruset oli helppo siivota. 🙂

Saaristolaisleipä-lohi-tuorejuustokakku

Saaristolais-lohi-kakku

Saaristolais-lohi-kakku-2

Pohja murustellaan, sulatetaan 50 g voita, ja tässä tapauksessa lisätään se puuttuva suola. Painellaan  irtopohjavuoan pohjalle. Päälle ”juustokakkumaisesti” mousse, jonka tulin koonneeksi kaapin antimista ja 400 g graavilohta palasteltuna:

1 pkt ruohosipuli Creme Bonjouria
1 dl kuohukermaa
1  – 2 dl raejuustoa
silputtu lohi
sitruunapippuria (½ tl)
vähän suolaa, valkopippuria

5 liivatelehteä
½ – 1 sitruunan mehu

Sekoita muut aineet, lopuksi sitruunamehuun liotetut liivatteet. Pinnan olisi voinut piperrellä kauniimmaksikin, mutta ei kuulkaa duunissa mitään huippudekoraatioita ollut aikaa ryhtyä värkkäilemään. Kakusta saisi muuten hyvän alkupalan/tapaksen… (niihin palailen viikonloppuna, jolloin myös Meksikon terveiset vol. VIII)

18-3

Muutoin sellainen melkoisen hoppu päivä. Ja lyhyt. Flunssan alkuinen. Päätä särkee, nenä vuotaa, ääni tavallistakin karheampi, kurkku kipeä … Aamupäivän reippaan, monenlaisen tekemisen, yhden erityismukavan tapaamisen jälkeen suvantovaihe esitelmää kuunnellessa, sitten perinteinen (kolmas kerta on perinteinen ja mukava) joulukahvituokio ja kaupungille karkasin kahden jälkeen. Ei ollut oikein virettä: sen että ripset-kulmat kävin laitattamassa kondikseen, hakemassa huomista jouluviini-postausta ja joulua/uutta vuotta varten viinit, nuorille muutaman pienen paketin ostin, Herkusta erikoisjuttuja (tuota La Mottea mm.) ja sitten väsyin ja liu´uin kotiin.

Nyt lähden lääkitsemään itseäni glögillä. Vielä kaksi päivää, ja loma!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI
numerot-2013-4

18

Historiaa Joulukalenteri Niitä näitä

Saturnalian aika

Sunnuntaina tyttären kanssa Skypeiltiin Meksikoon ja kyselin sikäläisestä joulun vietosta, ruoista, lomista etc. [palaan asiaan vielä, ehkä jo huomenna] ja tulimme jutelleeksi kuukausien nimistä: esikoinen oli espanjankielisten (työ)kavereidensa kanssa pohtinut ja jutellut suomalaisista kuukausien nimistä  (joulukuu = Christmas Moon etc) ja minä puolestani jäin sitten miettimään, mistä johtuukaan että englanniksi (italiaksi, espanjaksi) joulukuu on kymmenes kuukausi [decem] ja sitä edeltävät kuukaudet yhdeksäs, kahdeksas, seitsemäs, vaikka ovatkin järjestyksessä 7 – 12. Ja miksi edellisten nimet eivät ole järjestysnumeroiden mukaiset?

7 (VII) septem septimus  septima septimum   
8 (VIII) octō octāvus    octāva octāvum   
9 (IX) novem nōnus 

 

Minäkin tiesin, että heinäkuu [July] on nimetty (itse nimesi) Julius Caesarin mukaan ja August on Augustuksen (kuolinpäivän) mukaan, mutta miten ne muuten menikään?

Siis kyselin asiasta eilen kollegalta, latinan (ja kreikan) yliopistonlehtorilta, ja hänhän kertoi. Kun käytäväkeskustelumme oli käyty ja kun olin taas oppinut uutta, sanoin kollegalle, jotta kirjoita tuo kaikki paperille ja julkaise jossain, … ja niinhän hän teki. Juttu julkaistaan ennen vuodenvaihdetta (29.12.) Kalevan ”Alakerrassa”. Tarina siis jatkuu siellä. 😉

Ja tämän latinatuokion jälkeen hoksasinkin, että tänäänhän alkaa roomalaisten Saturnalia-juhla. Saturnus-jumalan ja syyskylvöjen päättymisen juhla. Ja juuri sehän se on yksi joulun pakanallinen lähde… Saturnalian juhla kesti vajaan viikon, silloin annettiin lahjoja, oltiin läheisten kanssa. Kuulostaako tutulta? 😀

saturnuksen

 Kuva otettu 10 vuotta sitten pääsiäisenä Saturnuksen temppelistä.
Tyttären kanssa kaksin olimme Roomassa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

numerot-2013-317_1 

Joulukalenteri Ruoka ja viini Yliopistoelämää

Arjessa jo juhlaa suunnitellen

Yliopistoelämä on kyllä merkillistä, ja kilpailu tuntuu käyvän vain kovemmaksi sitä mukaa kun budjetti pienenee. Eteläisemmästä Suomesta kuuluu merkillisiä huhuja, jotka liittyvät kilpailuun (professorien)viroista ja Åbo Akademissa jo irtisanotaan tutkijoita ja tukihenkilöstöä, Joensuussa lienee pian sama tilanne. Asioiden näin ollen ja koskapa professorin tehtävänä on ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen, olen ajatellut kevätlukukaudellla satsaavani mahdollisimman paljon tohtorikoulutettavien apurahahakujen tukemiseen, ohjeistamiseen, lausuntojen muotoiluun ja sen sellaiseen. Näissä merkeissä päätin sitten mennä Kultuurirahaston infoon tänään iltapäivällä. Olisinpa käyttänyt senkin ajan vaikka väikkärikässäreiden lukemiseen, … ihan yhtä tyhjän kanssa oli tuo sessio. Ja kun sieltä palasin, olipa sähköpostissa odottamassa koulutusrehtorilta hämmentävä viesti. Hämmentävä kyllä! Nyt olisi päätettävä…

Kotona vähemmän isoja asioita päätettäväksi. Mitä viinejä jouluksi ja uudeksi vuodeksi? Meillä on muutama perinteinen (Châteauneuf-du-Pape Le Moulin Teyroud, joku Vintage Port ja samppanja) juhlakauden viini, mutta aina haluan jotain erilaista, vähän tavallista arvokkaampaa (muutakin kuin Amaronea ;)) kokeilla. Nyt ovat vielä hakusessa… Jos tehdään diili: kerrot allaolevassa kommenttilootassa sinun/teidän porukan jouluviinin joka on jäänyt mieleen tai joka on perinteisesti joulu/uudenvuoden juhlassanne tuomassa lisänautintoa joulu/uudenvuoden päivälliselle, ja minä lupaan ”vastalahjaksi” koota viimeistään perjantaiksi jouluviinisuosituksemme. … (viime vuotiset). Ei näköjään ollut vielä mennyt Alkosta se kymppitonnin Romanée Conti 2009, joka maahan saapui pari viikkoa sitten. http://www.alko.fi/tuotteet/475377/?fromsearch=true  Paljon, ja kalliitakin viinejä, kerhon kanssa on maisteltu, me on kerran ajettu ko. kylän [pieni rupunen kyläpahanen] läpikin, mutta, mutta … 10000 euroa viinipullollisesta ei kuulosta ihan täyspäiseltä…

romanee

Entä olisiko kiinnostusta jos kokoaisin kuvasarjan (+ jonkinmoiset ohjeet) lapaksista? Lappilaisia tapaksia, joita on hyvä tarjota suupaloina juuri uudenvuoden illanistujaisissa tai palapelin äärelle välipyhänä…  Ja muitakin kuin lappilaisia pikkunaposteluja…? Alkupaloiksikin sopivia…

Lapaksia

Eilen pehtoori kertoi, kuinka oli lauantaina ollut kiva olla viinikerhon kanssa ”pikkujoulupäivällisellä” uudessa Gastro26 -ravintolassa, jossa ruoka oli  ollut oikein hyvää ja illansuu sujunut muutenkin mukavasti – vaikka, tai sen tähden!! että minä olin Helsingissä – mutta ihan erityisen mukavaa oli ollut kun ei ollut tarvinnut odotella, että kaikki ruoat kuvataan. Hö, no enhän minä sentään ihan aina kaikkea kuvaa. Toinen ilon aihe oli ollut, että olivat porukalla tilanneet Sauvignon Blancia.  Jos minä olen mukana siihen ei ihan helposti päädytä. Minä kun en ole oppinut sen mausta pitämään. En vaikka jossain vaiheessa pienen siedätyshoitokauden yritin pitää. Ei ole minun makuuni, ei ainakaan mitkään alle kympin, ruohoiset, merkillisesti karvaat SB-viinit. Mutta sitten lohdutukseksi kertoi, että creme brûlee oli ”yltänyt” kotoisen tasolle, myös esillepanoltaan. Hih! Pitäisi käydä ko. paikassa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

numerot-2013-2

16-2013

 

Joulukalenteri Niitä näitä Ruoka ja viini

Kolmas adventti

Aamu niin verkkainen, että olin ryhtyä keittelemään riisipuuroa. Ei tarvetta lähteä mihinkään, ei edes lenkille. Itselleni selittelin, että eilen ja toissa päivänä tuli käveltyä niiiin paljon, että voin tänään fuskata, jättää sunnuntailenkin tekemättä, kieltäytyä lähtemästä tuuliseen aamuun. Laiskasti millekään ryhdyin, kummasti vielä viipyilen eilisessä. Mietin menneitä, [enkö työksenikin?] ja pikkuhiljaa saan koneen käyntiin, pikku hiljaa jollekin ryhdyn.

Iltapäivällä jo innostuin.

Meillä oli sitten tänään tämän vuoden joulukinkku. Tein possurullan ajatuksella ”täytetään sillä mitä kaapista löytyy”. Ei ollenkaan huonosti mätsänneet sinihomejuusto, yrtit, aurinkokuivatut tomaatit, tuorejuuston jämät.

 

joulujuttuja-4

Kun kerran oli ”kinkkua” testautin pehtoorilla myös jouluoluen, maistoinpa itsekin, ja jo vain oli hyvää olutta. Makeaa, pehmeää, eikä runsaahkot prosentit maistuneet väkevänä…  Belgialainen, liki hellyyttävään pulloon pistetty jouluolut oli kyllä tavattoman hyvää… http://www.alko.fi/tuotteet/787404/?fromsearch=true Ei ole meidän vahvuusaluetta nämä oluet, mutta äärimmäisen satunnaisille maistelijoille maistui.

joulujuttuja-2

joulujuttuja-3

Ja kaikki te, jotka ette ole Oulun alueella ja jotka haluatte joulupöytäänne jotain vähän tavallisuudesta poikkeavaa, te joilla on Alkossa tätä viiniä, käykää ihmeessä hakemassa pois. Me ostimme jo pari viikkoa sitten Oulun viimeisen, eikä sitä tänne saa lisää enää tilaamallakaan… joten Rovaniemi, Helsinki, Tampere, Jyväskylä, Turku, nauttikaapa! Cabernet Franc Kanadasta, ja kylläpäs on hedelmäinen, hieno, tyylikäs viini. Juhlaviini. Jouluviini. Eikä hyljeksittävä seikka ole sekään, että etiketti on tavattoman tyylikäs. 

Pilletteri

No niin, ja tänään jälkkkäriksi pullaa, – pulla lohduttaa totesi esimies reilut yhdeksän vuotta sitten. Niin se tekee, ja pulla on hyvää. Nyt on pieniä puustisia jouluksi, uudeksi vuodeksikin mökille. Ei ole pikkupuustiset vain Pågensin yksinoikeus, – sitä paitsi näissä on paljon kardemummaa, kanelia, sokeria, voita… hyviä ovat.

joulujuttuja-5

joulujuttuja-6

 Kohta soittaa lapsi Meksikosta! Kohta. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

numerot-2013

joulujuttuja

 

Niitä näitä

Palelee

Cabin crew, please, be seated for take-off. Johan tuota kuulutusta oli tullut odoteltua. Pitkä päivä takana. Nyt jo kuitenkin kotona.

~~~~~~~~~~~~~~~

Honkanummen isossa kappelissa kauniin – aurinkoisenkin – joulukuun aamupäivällä kummitädin siunaustilaisuus. Kyyneleitä. Muistoja. Itku. Ja pienimuotoinen muistotilaisuus. Serkkuja mukava nähdä, surussakin. Lapsuusmuistoja. Yllättävänkin paljon, – vaikka suku aina asunut kaukana. Muitakin sukulaisia … Sitten yksikseni kiertelin hautausmaalla, kävin mummun ja papan haudalla, – lauantaisin hautuumääpäivä. Ei siellä  talvi näkynyt, – kuin lokakuu, siltä näytti. Marraskuulta tuntui. Kiertelin ja mietin.  ~Kaikenmoista. Ja itkin taas, vähän. Kylmä oli, vaikkei tuullut.

14-2013-2

14-2013

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Keskustaan palasin alkuiltapäivästä. Ennen kuin oli aika lähteä kentälle, oli monta tuntia aikaa kulutettavana. Kävin hotellilla vaihtamassa vaatteet, luovutin huoneen, laukku matkatavarasäilytykseen ja sitten?? Todellakaan en enää mihinkään shoppaamaan halunnut. Vain Helsingin rannoilla kävelin, palelin (rovasti sanoikin, että hautajaispäivänä palelee aina), kävin tutustumassa Kaisa-taloon  (yliopiston uusi kirjasto). Arkkitehtuuriltaan valoisa, vaikuttavakin.  Ja siellä oli paljon opiskelijoita, lauantaista, joulun tulosta huolimatta. Mukava tiedekirjakauppakin oli siinä ohessa. Kaikkinensa käynnin arvoinen.

14-2013-3

14-2013-5

14-2013-4

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvista puheenollen, kävin Rajala Shopin uudessa liikkeessä. Sekin minulle vähän kuin näyttely. Canon Mark III tai 6 D? Kunhan katselin. Valokuvaajan must-paikka Helsingissä? Tiedä häntä, mutta olisi ollut monenmoista ostettavaa. 🙂 En ostanut. Ja katselin Ateneumin shopissakin kaikkea. Jatkoin kauppatorin rantaan. Sitten …

Teatterimuseo oli tehnyt keskustaan pop-up -näyttelyn teemalla ”Saako sitä syödä?” Teatterinäytöksissä tarvitaan ruoka”lavasteita”; ilta illan jälkeen anjovisleipä on katettava näyttämölle. Mielenkiintoista.

14-2013-11

14-2013-10

 

14-2013-9

 

14-2013-714-2013-8

 Ruoasta puheenollen, oli nälkä. Sittenkin. Grotesk Erottajalla. Tapaksia ja viiniäkin lasillinen. Suomen sommelierien ykkönen paikassa ”tarjoilijana”? Tiedä häntä, mutta mukava oli. Juttelimme enemmän kuin hänen olisi tehtävänsä takia tarvinnut  😉 Ja monta pientä hyvää herkkua ehdin syödä ennen kuin lähdin Finnairin bussille. Ehdin bussille, ehdin koneeseen sitten kun se vihdoin lähti, ja auto lähti lentokentän parkista käyntiin, ajelin pakkasillassa kotiin. Nyt hyvä, mutta …

Palelee …

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

12-2013-4

14-2013-2

 

Niitä näitä

Isolla kirkolla

image

Olipa aika hurja laskeutuminen. Aamulla Helsingin yllä vielä myrskytuulet; kummasti kieputti konetta, siipi viistäen laskeutuminen … Ei pelottanut, mutta paha olo siitä turbulenssista tuli.

Isolla kirkolla siis ollaan. Tai siis olen. Yksin olen. Olisi pehtoori lähtenyt kaveriksi, tueksi, mutta halusin lähteä yksin. Halusin, että saan olla yksin. Kuljeksia, kierrellä, istahtaa päivälliselle, olla hiljaa, kysymättä, mitäs sitten tehtäisiin.  No, enhän vain yksinolemisen tarpeen vuoksi Helsinkiin lentänyt; huomenna on tädin, kummitädin hautajaiset, jotta siksi tänne tulin.

Ihan ensimmäiseksi keskustaan päästyäni vein laukun hotelliin (= Seurahuone. Holiday Inniin olisin halunnut, mutta  siellä ei ollut tilaa, ja ehdoton Helsingin lempparihotellini Klaus K. on vähän sivussa, eikä edullisia huonetarjouksia ollut. Ja onhan  Seurahuone tuttu, yhteensä varmaan kuukauden olen tässä hotellissa asunut. Tämä on ollut ”aina” yliopiston sopimushotelli, joten työ/arkistoreissuilla täällä on tullut yövyttyä eräänkin kerran. Tässä samassa huoneessakin ainakin keran. 😉 No nyt ei työmatkalla, mutta silti täällä. 

Seuraavaksi kohti Kansallismuseota. Siellä Aho & Soldan veljesten (Juhani Ahon pojat) valokuvanäyttely. Sotien välisen autoistuvan Helsingin kuvia. Kiehtovia kuvia autoista, Helsingistä, – kiehtovia kuvinakin.
http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/nayttelyt/vaihtuvat#aho-ja-soldan
http://www.ahosoldan.com/nationalmuseumfinland.html

4 (Custom)

Vuonna 1921 Suomessa oli 1131 autoa, ja juuri ennen viime sotia niitä oli edelleenkin vain 30 000 [nyt 2,5 miljoonaa], mutta näyttelyssä tuntuu, että Aho & Soldan ovat onnistuneet kuvissaaan kiteyttämään sen liki romanttisen viehätyksen, joka autojen tuloon liittyi, sen glamourin ja edistysajattelun, joka niihin sotien välisellä kaudella luotiin ja joka niihin liittyi. Hieno näyttely.

2 (Custom)

Sitten jouluostoksille. Kampin kompleksi, Forum, Stocka, Kämpin pasaasi, muutamia pikkuputiikkeja, pitkään viivyin Sinellissä [kattaustarvikkeita ja menukorttiaineksia!] ja kaikkinensa jotain löysinkin. Pehtoorille, pojalle, miniälle. Ja tulinpahan todenneeksi, että onhan täällä valinnan varaa ihan eri lailla kuin Oulussa.

Stockan Herkkuun en uskaltanut, … Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjakauppa oli vähän riskialtis piipahdus, mutta VAIN yksi kirja mukanani sieltä lähdin. Kaikkinensa kiertelin ja kaartelin pitkin keskustaa. Pidän Helsingistä. Ja iltapäivällä(kin) paistoi aurinko, varjot pitkiä, tuuli tyyntynyt, selkeästi plussan puolella, aika levollinen olo. Vähän huominen mietityttää..

1 helsinki 12_2013 065 (Custom)

2 helsinki 12_2013 043 (Custom)

Ja illansuussa jo nälkä. Olin viikolla yrittänyt tehdä varauksen Tomi Björkin ”Boulevard Social”- ravintolaan, joka on hänen kolmesta ravintolastaan se ainoa, jossa vielä en ollut käynyt. Ilmoittivat, että täyteen buukattu on, mutta ehkä loungeen mahtuisi. Minähän yritin. Ja pääsin kuin pääsinkin. Kiva että pääsin. Maistelumenu viineineen houkutti, mutta tyydyin pariin tapastyyppiseen alkupalaan (katkarapuja ja valkoista gaspazhoa ja sammakonreisiä persilja-valkosipulivoissa [kuin pikkuisia broilerinkoipia :)] ja pääruoaksi kampasimpukkaa, kukkakaali-tryffeli creme, kukkakaalisalaattia, parmesaani-ruskeavoikastiketta.

1 (Custom)

Jos pitää kampasimpukoista, kukkakaalista, parmesaanista kuten minä teen,  niin eihän voi muuta kuin istua tyytyväisenä ja syödä (noita kippoja oli neljä!). Odotuksen mukaista, ja odotukset olivat korkealla. Korianterin reippautta hieman karsastin, semminkin kun oli kyse ”välimerellisestä” keittiöstä, ei aasialaisesta kuten Farangissa ja Gaijinissa. Mutta enpä valita. Ja olisi siellä ollut ”tavallisempaakin” einettä, mutta enhän minä sellaista tule Helsinkiin asti maistamaan. 

Seitsemän jälkeen olin kylläinen, siispä kohti hotellia, ei enää jaksa shopata, ei enää jaksa mitään.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~¨

JOULUKALENTERIKUVANA  sama kuin edella.

12-2013-3-2

1 helsinki 12_2013 065

Yliopistoelämää

Mieluusti sisäsiistissä työssä

Konferenssipäivä tänään. Oulussa koolla historiantutkijoita, antropologeja, arkeologeja, kirjallisuuden, kielen ja kulttuurin tutkijoita: ”Ylikulttuuriset kohtaamiset” – symposiumissa 43 esitelmöitsijää. Ainahan se on virkistävää kuulla muiden tekemisistä ja tutkimuksista, aina oppii. Erityisesti key note -esitelmöitsijä (Montgomery McFate (Naval War College, RI, USA): Transcultural War) antoi varmaan monelle pohtimisen aihetta omaan tutkimukseensa ja tapaan esittää siitä tietoa muille.

Tauoilla lueskelin vuoroin yhtä gradukässäriä ja yhtä väitöskässäriä. Ja toisen kohdalla huokailin ja riivin hiuksia päästäni hyvinkin paljon, toisen kohdalla vain hymyilin tyytyväisenä. No eipähän käy työ yksitoikkoiseksi.

 

Sää karmea, peilikirkkaat, jäiset tiet ja jalkakäytävät, yliopiston parkkipaikka hengenvaarallinen sekä kävelijöille että autoilijoille. Sataa silkkaa vettä, myrskyä odotellaan. Joulu on kahden viikon päästä? Oikeestiko?

Lapista eivät ole tontutkaan vielä lähteneet liikkeelle, visusti pysvät sisätiloissa nekin …Ei ainakaan tänne maalikyliin päin kannata vielä tulla.

Mieki taidan huomenissa suunnata vähän parempaan säähän…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

12-2013-2-2

12-2013-5

 

Joulukalenteri Niitä näitä Ruoka ja viini

Pieniä hyviä joulupöytään

11-2013-7

Eihän minun mitään erityistä jouluksi pitänyt tehdä, mutta  ku…

Tulin ostaneeksi keittokirjan nimeltä Lakritsi ja sen sivuilla silmiin ja makuhermoon, ihan vain aavistuksena, sattui ohje ”Lakritsikorput”. Minähän olen pian parikymmentä vuotta ollut cantuccinien (= italialaisten mantelikorppujen) tykkääjä, leipoja ja ohjeen jakaja (ks. niistä), ja nämä lakritsikorput vaikuttivat vähän samaan genreen kuuluvilta, joten ei muuta kuin leipomaan. Semminkin kun ohjeen saatesanoissa lukee:  ” – – sopivat hienosti kahvi- tai teekupillisen kaveriksi. Ne maistuvat kuitenkin hyviltä myös täyteläisen punaviinin, kuten Malbecin tai Amaronen kanssa.”

Tämän jälkeen ei ollut enää vaihtoehtoja.

Emme ole vielä testanneet punaviinin kanssa, mutta ihan kuvausrekvisiitan ja suositusten takia otimme äsken lasilliset portviiniä ja kyllä, – kyllä toimii. Ja ovat erinomaisia ihan sellaisenaan.

Alla tykötarpeet, joista tulee noin 50 korppua

LAKRITSIKORPUT

100 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
6 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 tkl lakritsirouhetta tai -jauhetta
125 g tummaa suklaata
4 Kick-patukkaa
2 dl manteleita
1 valkuainen voiteluun
3 rkl ruokosokeria

11-2013-2

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita keskenään voi, sokeri, munat, vehnäjauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe, suola ja lakritsi. Pilko suklaa ja sekoita sekin taikinaan. Leikkaa lakritsi pikku kuutioiksi, rouhi mantelit aika karkeaksi. Lisää nämäkin taikinaan.

Jaa taikina kolmeen palaan ja pyörittele niitä kolme pellinlevyistä tankoa. Voitele valkuaisella, ripottele pinnalle ruokosokeri. Paista noin 20 – 25 minuuttia. Ota pelti uunista ja anna jäähtyä 10 minuuttia, laske uunin lämpötila 150 asteeseen. Leikkaa tangot viipaleiksi ja nosta korput pellille leikkauspinta ylöspäin ja laita uudelleen uudelleen uuniin: kymmenen minuuntin jälkeen sammuta uuni, mutta jätä korput vielä jälkilämpöön vartiksi. Anna jäähtyä ja pakkaa ilmatiiviiseen rasiaan.

11-2013-6

Sitten toinen hyvä. Sen varioin ihan itse. 😉 Aiemmin olen kertonut Domino-tryffelipalleroista, – nyt muutoin sama, mutta Domino-keksien tilalle uusia Marianne-täytekeksejä. Kun näitä eilen tein tuntui, että lihoo vaikkei söisikään. Mutta sitten lohduttauduin yhden ystäväni sanonnalla näissä tilanteissa: on niin paljon rasvaa ja sokeria, että kalorit tukehtuu niihin. Siihen minä luotan.

11-2013-3

Domino-palleroiden alkuperäisohje menee näin: Murskaa paketillinen Domino-keksejä (175 g) pamixilla murusiksi ja lisää joukkoon 100g (”laitti”) Philadelphiaa tai muuta tuorejuustoa. Sekoita tahnaksi ja pistä jääkaappiin tunniksi. Pyörittele sitten massasta palloja ja pistä taas jääkaappiin jäähtymään. Sulata 100 g suklaata, kierittele dominopallerot suklaassa ja laita pintaan kuivattuja karpalopaloja, kookosta, strösseleitä… Laita taas jääkaappiin.  Nauti pois.

Marianne-tryffelit muutoin samoin, mutta vaihda keksimerkki.

11-2013-10

Kun tänään söimme kevyttä, hyvää keittoa, jonka nimi on Maailman paras bataattikeitto, sallin itseni tekaista meille pienet nopeat jälkkärit. Ainekset alla, ja lopputulos sen alla. Siis Sortolan jätskiä ja Annan piparkakkuja: piparnakkeli oli valmis. Eikä pehtoori valittanut. 😉

11-2013-8

 

11-2013-7

Näin pimeänä ja sateisena päivänä saa vähän herkutella. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 

11-2013-2-2

11-2013-5

 

Luettua Niitä näitä Yliopistoelämää

Muutakin tekemistä

Yhtenäkään päivänä ei ole ollut kurja tulla töihin. Yhtäkään en vaihtaisi pois. Työ ja työkaverit ovat olleet tärkeitä ja tänne on ollut aina mukava tulla…

Ja kaikkea tällaista pitkät pätkät. Meillä kun on yhdet sun toiset läksiäiset, eläköityimiset viimeisen parin vuoden aikana ollut. Minä en kyllä tuollaisia lähtiessäni voi – ainakaan rehellisesti – väittää. Niinkuin nyt tänäänkin. Olisin niin kovin mielelläni pitänyt vapaapäivän: aamulla oli ulkona niin kaunista. Olisin halunnut lähteä kävelemään. Ja kuvaamaan. Päivällä mennä jotain joulujuttuja ostamaan, mitään kun en ole vielä hankkinut… Iltapäivällä sytytellä leivinuuniin ja leipoa jotain… Ottaa ehkä pienet unoset.

Sitä paitsi töissä oli odottamassa heti aamusta oppiainekokous, jossa oli – vielä kerran, nyt lopullisesti 😉 – torpedoitava yksi ”hanke”. No lopultakin meni hyvässä yhteisymmärryksessä.

Ja sitten kun ei ole niin työntäyteistä, ettei ehdi ajattelemaan mitään erityisiä, niin tulee ajateltua, mitä kaikkea voisikaan tehdä, jos olisi jossain muualla. Maisteriohjelman tutkintorankennekaavioiden rustaaminen ja www-sivupäivitykset, ”ahotoinnit” ja monta muuta jonnin joutavaa pakkopullaa olisin mielihyvin voinut vaihtaa kotoiluun.

No nyt iltasella olen sitten leiponut. Onhan nyt jotain niin järisyttävän pikkuhyviä tullut tehdyksi, että kertonen kuvien kera huomenna täällä asiasta enemmänkin. 🙂

Joulukalenterikuvaan enkeli: sain eilen luetuksi Pauliina Rauhalan paljon kehutun, puhutun ”Taivaslaulun”. Siitä on kirjoitettu niin paljon, etten osaa enää mitään uutta sanoa. Rauhala itse kertoi yhdessä haastattelussa, että sitä on sanottu ennen kaikkea kauniiksi, koskettavaksi ja kipeäksi. Sitä se on. Todellakin, mutta se on myös tavattoman hienosti, monikerroksisesti, viisaasti kirjoitettu. Kirjan teksti on runoa, asiaproosaa, kaunokirjallisuutta parhaimmillaan, siinä on monia kerroksia, ja silti se on hyvin ehyt. Näkökulmien runsaus ja niiden uskottava, koskettava aukaiseminen tekevät kirjasta sellaisen, että pidin siitä hyvin paljon, hyvin paljon. Lue ihmeessä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

10_2013

10_1_2013

Joulukalenteri Madeira

Joulutähtiä

Eipä ole tämän päiväisessä tekemisessä paljon leuhkimista. Merkillisen vitkainen päivä, kovin niukasti tulosta, kovin ahkerasti kyllä istuin työhuoneessani ja kaavakkeita täyttelin, sähköposteihin vastailin, mutta eipä oikein ollut tekemisen meininkiä. Aina ei ole. Tänään ei ollut. Tarvinneeko sitä aina?

Joulukalenteriin valikoitui kuva, jonka otin syyslomalla Madeiralla, Jardim Botanicossa. Tämän vuotisen kalenterin joulutähtiotos on aiemmista poikkeava, mutta se oli tänä vuonna ensimmäinen, jota ottaessa ajattelin: ”Tästä tulee blogiin joulukalenteriin kuva!” 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

8-2013-10-2

8-2013-6-2

Näitä joulutahtiä oli siellä vähän enemmänkin.

Ja olen aika satavarma, että ruotsalaiset näkisivät tuossa keskimmäisessä istutuksessa
Suomen ilmavoimien tunnuksen, tai joulutortun tai jotain muuta epäilyttävää …

8-2013-5-2

Tuo allaoleva näytti minusta säteilyvaara-merkiltä. 🙂 

8-2013-4-2

8-2013-3-2

Näkymä yli botanicon ja Funchalin oli huikea.

8-2013-7-2

Joulutähdethän siellä kasvaa kuten meillä syreenit tai tuomet.
Kukkivat vaan paljon kauemmin.
Ja kasvavat myös villinä.

8-2013-9-2

Botanicon kaktusosastokin oli valtaisa.

8-2013-11

8-2013-2-4

8-2013-8-2

Ehkä nämä Madeiran kuvat sopivat tähän -19 C säähän.

Tuon päivän muista kohteista  merkinnät täällä.

Joulukalenteri Niitä näitä Oulu Valokuvaus

Lomasen lopulla

Nyt kuu pilviharson takana. Edelleen pakkasta. Talvi on. Pimeä. Olkoot!

Ja tämä aina parempi kuin sulat tiet, kiiltävät asfaltit, sateiset aamut… Tänään ajelin aika varhain Tuiranrantaan autolla, ja siitä sitten kävellen, kameran kanssa, pitkä lenkki. Ei niitä sinisiä hetkiä ole vain Lapissa, vain iltapäivisin. On niitä aamuisin Oulussakin. Tavattoman reipas olo oli. Ja joesta hienot heijastukset… (kuvat suurenevat klikkaamalla.., ks. tuo hieno sininen rantaviiva. Ihan vahingossa kuvattu, mutta hieno se on. ;)) 

8-2013-2

8-2013

8-2013-3

Sunnuntaihan on yleensä sellainen ruokapostauksen paikka. Nyt kolmen vapaapäivän aikana on ehtinyt kokeilla ja maistella monenlaista hyvää, uuttakin. Ohjeita en nyt  kehtaa kirjoitella, muutaman kuvan voin laittaa… Perjantaina ”normisiian” kanssa lohitartar, hmmm. Hyvää oli.

 

6-2104-6

Tämmöiset välipalat meille joku päivä pipertelin … Ja taas kerran erinomaisen hyvä, helppo saaristolaisleipä teki tehtävänsä. Välipalaleivästä tuli gourmet-juttu.

8-2013-8

Ruoanlaiton ohessa on siivottu viimeisetkin keittiön kaapit, jääkaappi kuurnattu ja pakastin sulatettu, mikä on väistämättä johtanut erinäisiin ”koostekeittelyihin”, joista ei sitten kuitenkaan ehkä enempää. 😉 Laatikot ja limput jouluksi tehty, paljon enempää en aio tehdäkään.

Äsken söimme nuorenparin kanssa alkupalaksi muutaman viikon takaisen Hesarin ruokatorstaissa olleen ohjeen mukaan tehtyjä paprika-vuohenjuustoleipiä salaattipedillä. Merkillisen monimutkaisen oloinen ohje, lopulta helppo ja kyllä, kyllä se oli hyvää. Nuortenkin mielestä. 😉

8-2013-7

 

Jälkkäriksi suklaarahkaa, josssa niitä kaappien tyhjennyshyviä (vaahtokarkkeja, suklaakeksejä, goji-marjoja etc.)  ja sitten uusi juttu: pakastettuja kirsikkahillokesydämiä (ehkä palaan asiaan).

8-2013-2-3

Ja kun tässä about kuudennen kerran peräkkäin kuuntelen Anna Abreaun versiota Jukka Pojan biisistä Kylmästä lämpimään…  mietin, että jos vielä voisi jonkun jouluvalon laitella, poikkeuksellisen paljon niitä tänä vuonna on laiteltukin. Pehtoori ulos, minä sisälle.

Paras valo tälle päivälle on ollut – paitsi pojan nauru ruokapöydässä – äskeinen skype tyttären kanssa. Sitäkin tuossa jutustellessamme mietin, että ei olisi minulla ollut rohkeutta 24-vuotiaana lähteä moisia duuneja ja kulttuurieroja kokemaan …

Valoa ja iloa kuitenkin siis tänä vapaana, pitkänä viikonloppuna ollut. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

 

8- 1-2104

    8-2013-6

Joulukalenteri Niitä näitä

Että tämmöinen juttu

Aamulla kävellessäni hautuumaalta Caritakseen seisoin marketin kohdalla liikennevaloissa ja viereeni pysähtyi noin 35-vuotias mies, avopäin ja -käsin, vaikka oli pureva tuuli ja melkein kymmenen pakkasastetta, muutoin aika tavallisen duunarin (raksa tms.) näköinen mies.

Odotellessamme vihreän vaihtumista kysyi: ”Onko tuola päin linja-autoasema?”

M(inä): On se, melkein näkyykin tuolla.

H(än): Saanko kävellä sun kans sinne päin? 

M: Joo, vaikka et sinä tässä eksyisi.

H: Mutta en tiiä, en oo täältä kotoisin, olin vaan käymässä. Linnasa. Olin viikon vankilasa.

M: Yhy. Aika lyhyen aikaa olit…

H: Kävin yhe sakon kuittaamassa istumalla. Oli kyllä hyvä ruoka. Tosi hyvvää oli. 

M: No sehän mukava, miten muuten meni?

H: Hyvin, vartijat oli tosi reiluja ja mukavia, sanovat, ettei kyllä kannattais toista kertaa tulla vankilaan. Sain ihan oman sellin, ja telkkari toimi hyvin. Eilen kattoin linnan juhulat, tai eihän ne linnasa olleet. Mää olin. he- he… 

M: No sullahan on ollut ihan lokoset oltavat.

H: Joo mutta aina aamulla ennen seittemää piti herätä ja lähtä pihalle kävelee ympyrää. Ihan niinku elokuvissaki tekevät. Vankilasa pittää sillai tehä. Se oli kyllä huono juttu.

M: Mutta sakko tuli hoidelluksi.

H: Joo, ja antovat kympin kyytirahaksi kotia. 

M: Just nii. Tuossa se linja-autoasema onki jo.

H: Selevä. Saatan minä tulla toisteki Ouluun ….

Jotta sellainen kokemus aamulenkillä: miksi minulle jäi sellainen olo niin kuin joku olisi tullut joltain kylpylälomalta tai jotain … 

Aamuisella reissullani kävin sitten Pohjankartanossakin, siellä oli ”itse tehty” -messut. Kävin sitten siellä kun kerran ei äiti lähtenyt taidemuseoon Säräistöniemen näyttelyyn, eikä miniä töiden takia päässyt verho-ostoksille.Menin sitten yksin messuille, jossa olin ehkä vartin. 😉  Messuilta ostin mökille uuden tilkkutekniiikalla tehdyn kaitaliinan ja ihailin, mitä kaikkia kätevät ihmiset osaavat tehdä. 

Minä olen osannut tehdä kotihommia ja rotissöörien vuosi/toimintakertomusta. Ja kuvailla huurteita. Auton ikkunassa oli noin hieno ”käkkärämänty”.

huurre-2104

Ruokaakaan ei ole tarvinnut tehdä. Kävimme eksnaapureilla syömässä, höpöttämässä. Jo vain oli mukava.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

7- 1-2104

7-2104

Historiaa Joulukalenteri Niitä näitä

Itsenäisyyden syvin olemus

Kotimaani ompi Suomi …

6-2104

Juuri tänä itsenäisyyspäivänä, tosin usein ennenkin (kerran  ääneenkin yhdessä pitämässäni itsenäisyyspäivän juhlapuheessa ks. täältä), olen miettinyt Suomen itsenäisyyspäivän luennetta. Olisiko Suomen itsenäisyysjuhla erilainen, jos eduskunta olisikin tehnyt julistuksensa huhtikuussa, eikä pimeimpänä aikana vuodesta? Aikalaisillekin itsenäisyysjulistus meni vähän ”ohi”. Esimerkiksi Kalevassa oli asiasta vain pikku-uutinen, Pohjolan Sanomissa asiasta mainittiin sisäsivuilla – ei mitään valtaisia riemuotsikoita, ei mitään revittelyjä.

Jos itsenäisyysjulistuksen antaminen olisi ollut jotenkin räväkämpi tapahtuma, olisiko 2000-luvun Suomessa itsenäisyyspäivän juhla iloisempi juhla? Jos itsenäisyys olisi saavutettu taistelujen jälkeen, olisiko juhla enemmän kiitoksen juhla? Vaikuttaako se, että sisällissota syttyi heti kohta itsenäistymisen jälkeen, edelleen niin, että itsenäisyydestä ei riemuita, vaan sitä juhlitaan hartaasti ja arvokkaasti, liki hautajaismaisesti, ja sotilasparaatein ja pönäköin puhein pönkitetään. Vai johtuuko tämä tummasävyisyys vain perisuomalaisesta jäyhyydestä tai talvi- ja jatkosodasta?

6-2104-2

En tarkoita, että riekkumista ja riehaa kaduilla pitäisi olla, enkä että täytyisi ryhtyä karnevalistisiin kekkereihin, kuten – hyvänen aika – maailmalla usein valtiollista  itsenäisyyttä juhlistetaan, saatikka, että pitäisi unohtaa viime sotien merkitys itsenäisyyden säilyttämisessä, mutta – miksei ilon kautta!

6-2104-5

Demokratia, kansanvalta, itsemääräämisoikeus ovat  ilon asioita. Isoja asioita. Iloittavia asioita.

Iloista ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää, ihmiset!

6-2104-3

Ehkä olen tullut pohtineeksi tätä itsenäisyyden iloisempaa sanomaa Mandelan poismenon vuoksikin…

Mandela

   R. I. P.

”Olen taistellut valkoisten ylivaltaa vastaan ja olen taistellut mustien ylivaltaa vastaan. Olen vaalinut ihannetta demokraattisesta ja vapaasta yhteiskunnasta, jossa kaikki voivat elää yhdessä yhtäläisin mahdollisuuksin. Toivon eläväni ja näkeväni sen ihanteen toteutuvan. Mutta tarvittaessa olen valmis kuolemaan sen ihanteen puolesta.”
   

                   Nelson Mandela
(Oikeudenkäyntinsä puolustuspuheessa 1964)

 

Mandelan kotikadulla kävimme:   http://www.satokangas.fi/Matka/Afrikka/Soweto.htm

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

6- 121046-2104-7

Joulukalenteri Niitä näitä Ruoka ja viini

Yksi aattopäivä

Olisihan se ollut aika mukava lähteä kohti pohjoista, Hangasojalla olisi ollut kolme vuorokautta, mutta eihän tämä kaupunkivaihtoehtokaan niin huono ole. Kevyt duunipäivä, ajoissa kotiin ja pienet torkut (hitto tätä minulle vierasta väsyä), huomista keittiöpäivää varten valmisteluja.  ja sitten ”studiokuvausta” – kalenterikuvia ;).  Olisi pitänyt … kaikenmoista olisi listalla, mutta onhan tässä kolme päivää aikaa….

5-2104-2-2

5-2104-3

Palatakseni taannoiseen glögimaaotteluun: silloinhan vuosikerta-Loimu voitti vuosikerta-Blossan mennen tullen, mutta vähän kuin puun takaa, musta hevonen, olikin Blossan ”normi”glögi. Liki puolet halvempi (= 7,50 €) kuin se vuosikertaversio, ainakin kaksi kertaa parempi. Viinillisempi, ei kovin makea, mutta jouluinen, kanelia, neilikkaa, etc. 

5-2104-5

Lasilliset äsken otimme tuota etkoiksi, ja nyt lähdemme kävellen kaupunkiin: ystävien kanssa mennään Hagia Sofiaan syömään.

 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

(muistathan että kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. Kyllä tuo alempi ainakin kannattaa… 😉 Siinä on jotain dramatiikkaa. )

Numero 5

 

 

 

5-2104-2

 

Yliopistoelämää

Piparipäivä, päivä piparina

Siihen on vain alistuttava. Siihen, ettei unta ole. Ei illalla, ei aamulla. Nukku-Matti ja minä emme taaskaan ole väleissä. Minkäs sille teet? Ja viiden tunnin yöunien jälkeen olo ja olemus eivät ole kaikkein freeseimpiä. Mutta siitä viis, ehtiipähän tehdä aamusella töitä, ennen kuin päivä pirstaloituu pätkittäisiksi palavereiksi, seminaareiksi, vastaanotoksi, paperipinojen purkamiseksi.

Ja tänään yliopiston tulosneuvottelujen jälkeinen Missä mennään? -tilaisuus. Ja oli kyllä surkein ikinä. Tiedettiinhän me, että ensi vuodesta tulee tiukempi kuin aiemmin, ja että ehkä joissakin tiedekunnissa joudutaan yt-neuvotteluihin. Tiedettiin, ettei meillä humanisteilla ole siinä suhteessa huolta. On tehty tulosta ja rakenteet ovat kunnossa. Mutta kaikkea muuta apatiaa ja aggressiota aiheuttavaa ehti yliopiston hallinto tunnissa esitellä.

Ette usko, mutta meidän yliopistoa kehitään parhaillaan  sellaisella johtamisfilosofialla, joka on toiminut ihan tolkuttuman hyvin Toyotan autoteollisuudessa. Kätevää, eikö? Puhutaan ns. Lean-ajattelusta (ks. Wikipediasta KLIKS). Organisaatiota keskitetään, – loputtomiin.

IMG_2556 (Medium)

Tänään meille vilautettiin puolensataa PP-diaa, enkä niissä paljon nähnyt sanoja oppiminen, saatikka opiskelija, eikä tutkimuksestakaan puhuttu. Tasalaatuisuudesta puhuttiin niin paljon, että siihen pyrkimisen alkoi pian ymmärtää kirosanaksi. Työhyvinvointikyselyyn on vastannut puolet yliopistolaisista, eikä se hyvinvointi tulosten perusteella nyt niin hurrattavaa ollut. Mutta yliopiston henkilöstöjohto totesi tulosten olevan ”tavattoman kiinnostavia” ja ”supistuvan budjetin raameihin sopivia”. Huoh!

Näistä huolimatta loppupäivä duunia tehtiin. Muutama jossain määrin ongelmallinen opinnäytetyöntekijä (jotka eivät missään tapauksessa miellä omaa toimintaansa/toimimattomuuttaan ongelmalliseksi) viipyi pitkähkön tovin, – ja minua vaivasi kun en oikein osannut ratkaista ongelmia heidän kanssaan. Ja sitten tohtoriseminaarissa suvantovaihe tälle päivälle: syötiin pipareita ja pohdittiin tohtorikoulutettavan tutkimusaihiota.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 

4_1 4-2104

Niitä näitä Ruoka ja viini

Luottamustehtävä

Olin vuosituhannen vaihteessa viisi, kuusi vuotta Museoyhdistyksen johtokunnassa, ja yhdistyksen puheenjohtajanakin kolme, neljä vuotta. Kokoonnuimme noin joka toinen kuukausi, eikä me mitään kokouspalkkioita nostettu. Mutta joka kerta kokouksissa oli baakkelsikahvit.  Tai enkkomikahavithan ne Oulun murteella oli: kahavia ja nisua, leivoksia tai kakkua. Sihteeri tai puheenjohtaja kävi kokoukseen tullessa Nisu- ja Sokurileipomosta tai Huoviselta ostamassa.

Nyt olen ollut kohta kolme vuotta Paistinkääntäjien voutineuvostossa tiedottajan hommassa. Mekin kokoonnumme noin joka toinen kuukausi, eikä paistinkääntäjätkään mitään palkkioita  saa. Ja on meillä aika usein pullakahvitkin, mutta lähes joka kerta on kokouksissa myös jotain ruokaa, iltapalaa tai illallinen. Tänään kokouskutsussa luki että ”nautitaan kevyt illallinen”. Ei hassumpaa. Kun olin aamulla jo seitsemän jälkeen kotoa lähtenyt, duunista suoraan Caritakseen ajellut ja sieltä kokoukseen, ei moinen kevyt illallinen (tatticappuccino ja muikunmätitoast, Inarin nieriä ja mesimarjajäädyke) todellakaan ollut huono kannustin kokouksen pitoon.

Kannattaa hieman valita, mitä harrastaa, millaisiin luottamustehtäviin suostuu 🙂

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

3_1

3-2104

Joulukalenteri Niitä näitä

Maanantai tehty pienistä mukavista palasista

Yhdeksän tunnin yöunet.

Ei tarvinnut pukea hametta, mustaa eikä muuta virallista ylle. Uusi cashmir-villatakki, ah onnea.

Narskunta kenkien alla.

Sopivan mittainen johto autopaikan sähkötolppaan.

Tiukkana olemisen onnistuminen: tiedekunnan kuukausipalaverissa (”dekaanikahvit”) sinnitellen jätin joulutortun nauttimatta.

Suotuisasti sujuneita puheluita; seuraavan väitöskirjan tarkastusprosessi alulle. Professorihommat jo rutiinilla. Heh! 

Vanha tuttu Keminmaasta soitti, muisti.

Helpotus vieläkin – lauantaista.

Väittelijä kävi, toi kauniin amarylliksen minulle, ja kuvia.

Ison tenttipinon sain tarkastettua – ei hylättäviä.

Kotona paljon jouluvaloja… kynttilöitä vielä sytyttelin.

Ja joulukorttikin vihdoin valmis.

 

Tiedättekös, että Lapissa on tähän aikaan vuodesta noin kaunista?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

1-2

2-2104

Joulukalenteri Niitä näitä Yliopistoelämää

Joulukuussa jo

Joulukuun ensimmäisenä, ensimmäisenä adventtina taivaanranta iltapäivällä hehkui purppuraisena. Lumi maassa. Pientä pakkasta. Juuri niin on hyvä.

Ajatukset vielä eilisessä, ajatukset illan karonkassa monta kertaa. Oli kyllä mukava karonkka. Aika akateeminen, mutta hyvin kaukana mistään pönötyksestä. Upseerikerholla ruoka pääosin erinomaista ja muutama todella hyvä puhe. Omani ei kuulunut niihin, mutta menetteli. 🙂

Ja sitten sellainen, että oikeastaan kaikki (30 vierasta?) väittelijää (yhtä entistä opiskelijaa ja hammaslääkäriäni) lukuunottamatta olivat minulle uusia ihmisiä. Sellainen tekee välillä hyvää. Katsoo omaakin maailmaansa toisten ihmisten kautta, suhteuttaa monia asioita ja arvojakin taas hieman eri lailla. Oman elämän ja tekemisen itsestäänselvyydet eivät olekaan kaikille samanlaisia… Hieman hassulta tuntui kuinka yliopistoelämä/-työ/-maailma ja akateemiset  juhlat/väitösprosessi tuntuivat monesta jotenkin eksoottiselta. ”Moni meistä on tänään menettänyt väitösneitsyytensä”, totesi yksi karonkkavieras puheessaan.

Kaikkinensa aika väsy sunnuntai, huolimatta siitä, että en lähtenyt jatkoille, kuten suunnilleen koko juhlaväki teki. Ehkäpä väsy siksikin, että minullakin pieni paineen laukeaminen. Olihan väittelijä yksi ”minun” tohtorikoulutettavistani, tutkimuksensa pääohjaaja kun olen ollut. 

Siispä voisko jo mennä nukkumaan? 

 

Aika joulukalenterille. Yhdellä kynttilällä aloitetaan …  Kuva näyttää jotenkin kuuskytlukulaiselta, eikö?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joulukalenteri 2013

1-1

1-6

Yliopistoelämää

Erilainen työpäivä

Olin koko aamupäivän haastattelemassa aineenopettajakoulutukseen haluavia. Historian pedagogiset opinnot tuntuvat  kiinnostavan. Nyt haastattelimme seitsemää filosofian maisteria, jotka haluavat koulutukseen. Siis jo valmistuneita maistereita, jotka haluavat jatkokouluttautua. Tähän prosessiin liittyy yksi epäoikeudenmukaisuus, ainakin yksi!, josta tuohduin. Ihan sisäisesti vielä tuohduin, mutta minä otan kyllä asian puheeksi. Tähän palataan vielä!

Iltapäivä menikin osittain/paljolti huomisen väitöstilaisuuden valmisteluissa.

Ja oikeastaan iltakin samoissa merkeissä. Vastaväittäjä tuli illaksi Ouluun ja kustoksen kanssahan sitä usein tavataan/illastetaan/kahvitellaan väitöstä edeltävänä iltana/päivänä. Ei aina, – aika usein kuitenkin. Ja minulle sattui sikäli hyvä tuuri, että tänään oli tiedekunnan kuusijuhla, jonne lähtemisen kanssa olin hyvin kahden vaiheilla, mutta keksinkin, että kutsun myös vastaväittäjän sinne. Ikään kuin huvi ja hyöty, velvollisuus ja vapaa-aika samassa setissä. Ja tapasipa Itä-Suomen yliopiston dosentti sitten laajemmasti meidän oppiaineemme ja tiedekunnan porukkaa, jota huomiseen karonkkaan ei ole tulossa. Verkostoiduttiin, tiedättehän.

Ja syötiin. Oltiin Hilikussa, Markan puolella tosin. Hilikku (paitsi että on 25 penninen jolla vielä 1800-luvulla hyvinkin sai lounasruoan tai aamuseksi sitä kai useimmiten tuolloin kutsuttiin) on  ammattiopiston harjoitteluravintola ja -keittiö. Markan puoli on sitten se ”parempi puoli”. Siihen maailman aikaan kun meidän laitos oli vielä Kasarmintiellä oli Hilikku (ja tilipäivinä Markan puoli) hyvinkin usein lounaspaikkana. Hilikku oli hyväksi niinä vuosina kun pistin ruokatapani remonttiin: oli hyvä syödä oikea lounas eikä mussuttaa pitkin päivää eväitä, suklaata, Snellmanian kahvilan pullatiskin antimia… Noh, noistakin vuosista on jokunen vuosi – paljon ennen esikoisen syntymää … 😉

Mutta siis: tänään kuusijuhlan sapuska maistui, ja seurakin oli vallan oivallista, mutta kiiruhdin kyllä mahdollisimman varhain kotiin. Aamulla on kampaaja ja yhdeltätoista on oltava duunissa musta mekko yllä ja tohtorin hattu kainalossa. 😉

1-2

 

Niitä näitä

Kuvaamisen tuska

Kamera kädessä käveleskelen pihalla ja sisällä. Sytyttelen kynttilöitä ja etsin laatikoista rekvisiittaa, liinoja, tonttuja, harkitsen lähtöä kukkakauppaan, mökin lähimetsästä hyvissä ajoin kerätyt jäkälät kiertävät purkista ja korista toiseen, punaista, hopeaa, valkoista ja sitten sinistäkin taustaa, kynttilää, nauhaa ja kartonkia. Leivon pienen kakunkin, hopeahileellä muka koristelen, takkatulen sytytän, inspiraation antajaksi laitan musiikkiakin,  …. Joulukorttikuva ei vain ota onnistuakseen.

Samalla mietin työasioita, ja sitten ajattelen, kuinka vähän teen nykyään töitä iltaisin, kuinka vähän on ollut mitään harrastustoimintaakaan viime aikoina (ei ruoka-, ei viini- eikä valokuvausharrastus ole vienyt kokoontumaan, kokeilemaan, kokkailemaan, kurssiutumaan, kuvaaamaan), kuinka vähän nykyään teen mitään muuta kuin luen ja surffailen iltaisin. Ja katson telkkaria! Koko syksyn monta tuntia viikossa (Tanssit, Downton, Taivaantulet, Vain elämää)! Ja sitten taas mietin työasioita. Ja hetken on huono omatunto kun en kirjoita iltaisin, en lue ammattikirjallisuutta, en yritäkään kehittyä. Annan periksi, olkoot! Miksipä enää yrittäisin? Ja pienen tovin työstän ikuisuusprojekti ´Laanilan historiaa´ … Hö, joulukorttihan se piti tehdä!

Tulisihan tästä viime vuotisesta blogin joulukalenterikuvista kootusta kollaasista ihan kiva kortti?
Klikkaa isommaksi, näet pikkukuvat paremmin.

Adventterikalenteri 2012 kollaasi

Ei muuta kuin Ifolorille tuo ja siinä se on?
No ei taida onnistua. Enpä taida noin helpolla antaa periksi:
ehkä sunnuntaina on parempi kuvausfiilis.
Ja sunnuntaina täällä blogissa aukeaa ensimmäinen luukku uudesta kalenterista. 🙂
Se on jo Tuulestatemmatun viides!

Niitä näitä

Työhuoneen lämmössä

Taas myrskyää. On pimeää. Ei sentään sada. Ja hengenvaarallisen liukasta on. Onneksi ei tarvitse olla tienpäällä.

Eikä tarvi olla ulkotöissä. Erityisesti tänään tuntui, että työhuoneessani  oli oikein viihtyisää ja lämmintä* ja minulla kävi viertaitakin. Pehtoori ja Koivu tulivat tervehdyskäynnille, tekivät kaappi- ja tupatarkastuksen uudessa huoneessani, toivat joulusuklaakalenterin ja kävimme Snellmanian uudessa ruokalassa lounaalla. Mukava. Myös Välkky ja Pölkky (sisäpiirin juttu, hahaa!) piipahtivat ja tovin paransimme maailmaa tai ainakin yliopistoelämää… Artikkeliaihio sai ihan rauhassa muhia muistiinpanoissa ja lehtikopioissa, sillä juuri tänään tuntui erinomaisen tarpeelliselta ryhtyä suunnittelemaan kevätlukukauden kandiseminaarin ohjelmarunkoa. Jämäkästi. Heh!

 

Oman työhuoneen lämpimyyttä korosti kuulumiset tyttäreltä, sillä Meksikossakaan ei ole kovin lämmintä:

Monterrey

Tytär kertoi, että siellä kaikki istuvat töissä takit päällä, olivat olleet kateellisia kun hän oli vienyt työhuoneeseensa ”kannettavan lämppärin”, jonka osti sunnuntaina. Kovasti olivat työkaverit ihmetelleet, miten suomalaistakin voi paleltaa. Oli esikoinen kertonut, että Suomessa EI sisällä ole kylmä, ei talvellakaan. Ja että Suomessa kodeissa ja työpaikoilla lämmitetään ja että talot on eristetty. Ja sellaistahan ei Meksikossa tehdä, joten siellä on nyt sisälläkin kylmä.

Kylmä ilmavirtaus tuntuu olevan Italiassakin, Umbriassa. Sain mutkan kautta vinkin, että Assisissakin on eilen satanut lunta. Olisi ollut kiva olla siellä kuvailemassa.

Kuvailemassa Assisin kirkkoa, luostaria, kauniita keskiaikaisia kujia ja niitä maisemia, joissa toissa kesänä ajoin rallia. 😀 Silloin luostaripiha ei ollut tyhjä, eikä luminen. Ei silloin ollut kovin kovasti vauhtia, eikä vaarallisia tilanteitakaan, mutta olihan se silti jotain mielettömän jännittävää: http://www.satokangas.fi/Matka/Giro.avi (klippi kestää tovin latautua, mutta voisin väittää, että kannattaa katsoa ja kuunnella :)). Se, miten tuohon tilanteeseen päädyttiin, on kerrottuna TÄÄLLÄ.

Niitä näitä

Tiistai tuumaillen

Verkkainen päivä. Enempi sellaista tuumailua kuin mitään aikaansaannoksia. Ehkä kuitenkin niistä tuumailuista, keskusteluista, kuuntelemisista joskus koituu jotain hyvää, jotain aikaansaannoksia. Ehkä jotain lähti liikkeelle, hiljalleen muhimaan.  Yhtä verkkaista on ollut ilta kotonakin. Muutaman keittiön laatikon olen siivonnut, makkarasopan keittänyt. Yhden opiskelijan kanssa työasioita sähköposteillen hoidellut, taas surffailut. Ihan hilikulla oli, että ryhdyin leipomaan, muka jo jotain jouluista, mutta kun minua ei tänä vuonna tuo joulu taida oikein innostaa… Katsotaan nyt, josko vähän reipastuisin.

Kotipihan lumimaisemia-6

 

Kotipihan lumimaisemia-4

Kotipihan lumimaisemia-2

Bannerin ja blogin väritystä taas sitten rustasin uusiksi. Eilinen oli liian levoton minulle. Ja olisi se Marttikin saanut olla siinä esillä, sillä Sanna Koivisto vastasi tänään kyselyyni koskien Martin ja muiden patsaidensa kuvien julkaisulupaa, että toki niistä saan kuvia julkaista. Joten varmasti Marttiakin täällä vielä näette. (ks. aiheesta keskustelu viime viikon yhden postauksen kommenteissa (KLIKS).

 

Oulu Valokuvaus

Vielä: Valoa, Oulu!

Koko illan olen värkännyt uutta otsikkokuvaa, vaihtanut, säätänyt, fontteja muutellut, taas vaihtanut kuvaa, linkkivalikon muotoa, sisältöä ja kokoa muutellut, ja tulos on edelleen epätyydyttävä. No hyvä on: en koko iltaa, mutta yritystä on ollut.

Siispä laittelen tähän vielä kuvia viikonlopun ulkoilun ja kuvailun,  siis Valoa Oulu -tapahtuman, sadosta.

Franzénin puiston yksittäiset valopisteet eivät paljastaneet, minkä kuvion muodostavat,  – – –

Valoa Oulu

 Oli mentävä Lyseon seinän puolelta katsomaan — ja voila! Sydämellistä valoa!

valoa Oulu-7

Valoa Oulu-2

Linnansaaren Tähtitorni Oulun linnan raunioilla vaihtoi valoissa väriä.
Ehkä jonkun näistä muokkaan joulukortiksi tai blogin otsikkokuvaksi. Ehkä.

valoa Oulu-2-3

valoa Oulu-9

valoa Oulu-2-2

valoa Oulu-8

Koulukkaiden tehdyistä lyhdyistä kuvani kovin epäteräviä, …  ajattelin että tänään olisin kampaajalta tullessa, iltasella, mennyt vielä kerran kuvaamaan tuonne, mutta enpäs jaksanutkaan.

Valoa Oulu-4

Ja kun oli tyttären joulupakettikin koottava, paketoitava, postituskuntoon saatettava. Merkillisiä sääntöjä on Meksikoon lähetettävillä paketeilla: ei suklaata, ei kalentereita, ei kuvapostikortteja, ei (poron)lihaa, ei arpoja, … Itse kudottuja villasukkia ei onneksi kiellettyjen listalla ollut, eikä kirjoja. Siispä niitä. Niitäkin.

Tämä vielä eilen aamulta. Toppilan lämpövoimalan toinen, uusi piippukin näkyy.

Mutta edelleen tuo taivaan väri on minusta sykähdyttävä.

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. Tämän viimeisen kelpuutin itselleni töihin tietskarin näyttökuvaksikin.

Valoa Oulu-6 

Oulu Valokuvaus

Kuinka kaunista!

Enhän minä aamukahdeksalta suinkaan ollut ainoa kameran (ja jalustan) kanssa Linnansaaressa, Toivoniemessä, torin rannassa, Pikisaaressa, Ainolassa. Oulu niin kaunis, sininen, hiljainen, puhdas, pehmeä. Niin kaunis. Monen kanssa jäimme juttusille, monen kanssa pidimme ”Valoa Oulu” -tapahtumasta, lumesta, aamusta. Kiitokset vielä sille herrasmiehelle, joka kirjaston nurkalla sanoi, että mene ihmeessä Hartaanselälle kuvaamaan, siellä on niin t-o-d-e-l-l-a kaunista. Oli siellä.

Ensin oululaisten viidesluokkalaisten lyhtyjä kohti…

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Winter wonderland-2

Winter wonderland-5

Winter wonderland-3

Winter wonderland-4

Winter wonderland-2-5
Winter wonderland-3-3

Winter wonderland-4-3

Winter wonderland-4-2

Winter wonderland-3-2

Winter wonderland-5-2
Winter wonderland-6

 Ja sama hdr-versiona…

hdr

 Kuukin vielä näkyi, hymyili.

Winter wonderland-7

 Kotiin palattua taivas tulessa?! Nousevan auringon valo pilviin …

Winter wonderland-5-3

 Tällainenkin tunnelma tänään.

Winter wonderland-8

Ruoka ja viini

Glögimaaottelu 2013 ja hyviä …

rotuaari

Rännänsekaista vettä heti aamusta. Ja paljon.

Aamun asioiden ja normikierroksen jälkeen Linnanmaalle. Väitöstilaisuuteen kiiruhdin. Olipas oman arvonsa tunteva vastaväittäjä, joka kuitenkin oli aika mainio. Ilmoitti heti väitöksen alkuun, että ”kidutan, mutten tapa”. Eikä kyllä pahasti kiduttanutkaan. Ja otti huomioon väittelijän lisäksi myös yleisön, mikä ei ole meidän väitöksissä ihan tavatonta, mutta aika harvinaista kuitenkin.

Rospuutto-kelistä huolimatta kohti joulua mennään ja on hyvä aika glögille. Jokavuotinen maaottelu vuosikertaglögien – ruotsalainen Blossa ja suomalainen Loimu – välillä on taas käyty.

 

(Viimevuotisen yhteydessä (KLIKS) pipari-sinihomejuusto-herkkujen ohjeita.)

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. 

Glögimaaottelu 2013 ja kylkiäisiä-3

Ruotsalaisten (miksi Alkon sivulla se on mainittu tanskalaiseksi??) Blossa on tänä vuonna taalainmaalaisittain punavalkeassa pullossa, ja on väriltään hyvin hailakkaa. Ruusunmarja ja vadelma ovat maun antajina ja värikin tulee niistä. Mutta missä joulu? Ei värissä eikä maussa. Pullo on jouluinen, ei muu. Meidän mielestä siis.

Kuten ennenkin suomalainen Loimu (14,19 euroa) on hieman länsinaapuriaan kalliimpi, ja prosentteja on paljonkin enemmän (21 % – 15 %) ja hyvänen aika, niin on kyllä makua ja tuoksuakin. Mustikalle, makealle, mausteiselle, vahvalle maistuu. On sen verran tuhtia, ettei lasillista enempää tee mieli, mutta sitenhän se glögi onkin parasta. Mukillinen riittää. Ja se mukillinen on hyvää, jouluista, mausteista, lämmittävää maultaankin. Paljon pidimme.

Ilta-Sanomien glögitestissä Blossan tavallinen, vuosikerraton glögi oli pärjännyt todella hyvin, (tässä yhden mukana olleen arvioitsijan blogipostaus asiasta). Pitänee se vielä hankkia…

Glögimaaottelu 2013 ja kylkiäisiä

Ja glögin kanssa tai pikkujouluissa tai muuten vain on mukava tarjota jotain makoisaa. Yllä kuvassa meillä jo perinteinen makupala (joka sopii portviinin kanssa vielä paremmin…). Mustasta taatelista (luomukaupoista ja kauppahalleista löytyy, tavallisetkin käy) kivi pois ja sen tilalle viipale sinihomejuustoa. Ui-jui, hyvää on.

Sitten sellainen herkku, joka meille on tarjottu espanjalaisten viininmaistiaisten yhteydessä tapaksena: edelleen taateli, kivi pois ja kiedo se puolikkaaseen pekoniviipaleeseen, paista pannulla pekoni rapeaksi. Tuoksu on huumaava. Ei näitä monta tarvi, mutta on hyvää…

… ja torstain Hesarista löysin tämmöiseen herkkuun ohjeen….

Glögimaaottelu 2013 ja kylkiäisiä-7

 

Persimonista makea tapas, glögin kylkiäinen (kanelia ei missään tapauksessa saa jättää pois!)

2 per­si­mo­nia
ri­paus ka­ne­lia
80 g (8 vii­pa­let­ta) pros­ciut­toa
8 ros­ma­rii­nin ok­saa
2–3 rkl hu­na­jaa

Pais­ta­mi­seen:
voi­ta

Pe­se per­si­mo­nit huo­lel­li­ses­ti kuu­mal­la ve­del­lä. Leik­kaa kah­dek­sak­si loh­kok­si. Pois­ta kan­nat. Ri­pau­ta per­si­mo­neil­le hie­man ka­ne­lia. Leik­kaa il­ma­kui­va­tut kink­ku­sii­vut pi­tuus­suun­nas­sa puo­lik­si. Kää­räi­se per­si­mo­nien ym­pä­ril­le. Leik­kaa ros­ma­rii­nin ok­sat puo­lik­si ja lä­vis­tä ok­sal­la kink­ku­sii­vu kiin­ni per­si­mo­niin. Kuu­men­na voi­no­ka­re pan­nul­la. Nos­ta pan­nul­le per­si­mo­nit ja pais­ta, kun­nes pros­ciut­to on kau­niin kul­lan­rus­kea ja ra­peah­ko. Va­lu­ta pääl­le hu­na­jaa ja nos­ta tar­joi­lu­lau­ta­sel­le. (Re­sep­ti: Su­vi Rüs­ter)

Stockalla oli tänään oikein hyviä persimoneja tai kakeja tai millä nimellä niitä kukin kutsuukin. Kolme isoa maksoi vain euron.

Glögimaaottelu 2013 ja kylkiäisiä-4

Glögimaaottelu 2013 ja kylkiäisiä-5

Persimoni sopi oikein hyvin salaattiinkin. Nuo glögikylkiäiset kun söimme tänään alkupalaksi, ja pääruoaksi tein eka kertaa eläissäni karitsan karetta. Sen rinnalla ollut tattirisotto oli kyllä makoisampaa kuin karitsa :D. Luulenpa että karitsan kyljykset ovat meillä vastaisuudessa – kuten ovat monta kesää olleetkin – enempi grilliruokaa kuin räntäsateisen marraskuun herkku. Siispä pitäydyn taas vähän aikaa niissä jutuissa, jotka hanskaan.

Niitä näitä

Tierna-aikaan – – –

Äärimmäisen leppoisan työpäivän jälkeen kotona vaihtamassa ulkoilullisempaa vaatetta, ja lähdimme pehtoorin kanssa kaupungille. Ohjelmassa Valoa Oulu -happening ja Rotuaarin jouluvalojen sytytys. Joulupukkikin nähtiin. Luonnollisesti kuvasin, oltiin pitkästi toista tuntia ulkona kävelemässä. Tierna-ajan julistus kuunneltiin; eipä ennen olla, oli aika hyvä.

Vein pehtoorin syömäänkin: hampurilaisille; kävimme Kauppurissa. Ja kyllä, kyllä siellä on  oikeat erinomaiset hampurilaiset.

Palelevana kotiin, olihan se glögille tarve ja aika. Tämänvuotinen Loimu vastaan Blossa on käyty, eikä epäilystäkään kumpi voitti. Kerron tässä joku päivä… Telkkaria, kutomista, väsyä, Atlantin yli viesteilyä… väsyä.

Oulu

Oulu-2

Oulu-3

Oulu-4

 

Yliopistoelämää

Kuusijuhla – moneskohan?

15_2012

Opiskelijoiden pikkujoulut tänään.  Tai siis kuusijuhla. Piipahdinpas (= olin yli kolme tuntia) siellä. Järjestysvastuu on aina kolmannella vuosikurssilla, ja voisin väittää kokeneeni näitä historian opiskelijoiden järjestämiä ohjelmallisia iltamia eräänkin… Ja kyllä tänään oli hyvä ohjelma. Ehdottomasti.

Ja vaikka meillä on ”virallinen” palautepäivä, niin kyllähän se palaute opetuksesta tulee rehellisimpänä näissä vapaa-ajan sessioissa, olkoonkin että ehkä glögin ja oluen rohkaisemana ja innoittamana, mutta aina kaikkein aidoimmillaan… Niin että ei ihan työvelvollisuus ole käydä noissa opiskelijapilheissä, mutta melkein. Ei meitä tänään ollut henkilökunnasta kuin kaksi; me kyllä sitten saimme kiitoksiakin  paikallaolosta. 😉

Ja ”omiani” oli.  Niiden kanssa aina mukava.

Taas opin paljon uutta.

 

Niitä näitä

Hyvä päivä tänään

Tyttärellä oli pienenä sellainen Muumi-herätyskello, joka soidessaan kajautti ilmoille Muumineidin heleällä äänellä ”Hyvä päivä tänään”. Aluksi se oli kiva juttu, mutta aikaa myöten alkoi kyllä kummasti riepoa sellainen ylipirteä mielenilmaus heti aamusta, kun eihän se kuitenkaan ihan niin satavarmasti ollut oleva hyvä päivä.

Mutta tänään oli hyvä päivä.

Monta tuntia sain työhuoneen rauhassa lueskella, etsiä tietoa ja pohtia juttuja. Suunnitella uutta artikkelia ja lueskella vain. Kiinnostavia asioita. Tiesittekö, että suomalaiset vegetaristit perustivat 1900-luvun alussa utopiayhteisön Argentiinaan? Colonia Finlandese oli sen nimi. Eihän siellä sitten kaikki ihan hyvin mennyt. .. Argentiinaan!  Ja toinen perustetttiin muutama vuosikymmen myöhemmin Dominikaaniseen Tasavaltaan: Viljavakka yhteisössä asui 140 suomalaista vegetaristia. 

Hyvä päivä sikälikin, että töiden jälkeen löysin hameen, tai oikeastaan kotelomekon. Reilun viikon päästä kun on väitöstilaisuus, mikä tarkoittaa, että meitsille iski huki. Kustoksena on oltava. Ja kustoksella on oltava hame. Olen ollut hieman streentanut tuosta hameasiasta, mutta aika helposti se hoitui. Mietin vain milloin ja missä ikinä, koskaan, toiste tarvitsen tuota ei-niin-edullista asukokonaisuutta. No nyt se kuitenkin on hankittu.

Ja sitten tänään oli systerin kanssa ”pikkujoulut”. Kävimme äsken Istanbulissa syömässä ja kuulumiset vaihtamassa. Sekin osa  hyvästä päivästä.

Eikä satanut. Ja kaupungissa jo näkyi kun tekevät  ”Valoa Oulu!” -valofestivaalia, jota vietetään  nyt viikonloppuna. Enköhän teille kuvia viikonloppuna koeta saada tänne… Hyvältä näytti jo asennusvaiheessa.

Kotiin tullessa oli siistiä! Täällä tuoksuu puhtaalle. Meillä on käynyt S.!

Ja sokerina pohjalla: pian on tyttären kanssa Skype!

Kuvat eivät ole nyt Monterreystä
vaan Mexico Citystä viime kesäkuun reissultamme.

MC_-2

MC_
MC_-3

 

Historiaa Niitä näitä

”Elimistön heikonnus”


unettomuus

 

Kodin kuvasto: huviksi ja hyödyksi Suomen koteihin ja perheisiin. 10.12.1910, s. 16.

No ei mitään ”henkistä rasittumista”, eikä edes ”epäsäännöllistä elämää”, mutta liki ”tuhoatuottavaa unettomuutta” on edelleen havaittavissa. Niinpä ei ollutkaan mitään mieluisampaa kuin neljältä lähteä töistä suoraan kotiin, laittaa lämpimiä kotivaatteita päälle, keittää kattilallinen lempeää bataattikeittoa (tällä ohjeella), ruoan jälkeen istahtaa nojatuoliin, lueskella vähäsen ja sitten ryhtyä – Downtonia ja kutomistuokiota odotellessa  – tietokoneen ja kovalevyjen järjestelyyn ja varmennustallennusten varmennukseen.

Joulusiivous kuva-arkistoissa ennen joulukalenterin ja mahdollisten pienimuotoisten joulureseptisivujen tekoa on tarpeen. Joulusivulla näyttää jo olevan kävijöitä… Käyhän kurkkaamassa, olisiko noista vanhoista sivuista ja resepteistä, kuvista ja höpinöistä sinullekin jotain iloa: jo kymmenen vuoden ajalta niitä siellä on. JOULUSIVUILLE, KLIKS! (erityisesti vuonna 2003, 2008 ja 2010 on minulle rakkaita ja hyviä ohjeita.) Noilla sivuilla sataa luntakin, toisin kuin ulkona. Ylen hyvä kyllä olisi, jos ulkonakin sataisi.

Reseptiikasta puheen ollen: tuosta sata vuotta vanhasta Kodin kuvasto -lehdestä, josta tuo edellinenkin tänään löytämäni leike on, on myös alla oleva ohje. Merkillistä on tuo ”Limunaati”, jota ohjeessa neuvotaan tekemään. Oisko suomalainen sadan vuoden takainen versio sangriasta? 😉 Vai sittenkin enempi glögiä?  Terveydellistä limunaatia elimistön heikonnukseen! 😀

flunssalääke

Niitä näitä

Ihan outo päivä

Onko se se tietoisuus, että kuu on täysi, syynä siihen, että ehdin herätä monta monituista kertaa ennen kuin on aika nousta ylös. Onko se kuun vika, että ne unenpätkät, joista aina saa vähän kiinni, vievät kaikki jonnekin merenrantaan, merelle, meren taakse, Meksikoon. Kuustako se johtuu, että olo on levoton, ja poukkoilen ajatuksissani.

Töissä ei onneksi paljon asioita jonossa, ei paljonkaan sählättävää, – vain enimmäkseen kuuntelin tänään. Erityisen jäljen minuun jätti kun kuuntelin yhden ihmisen elämän suuret kaarteet, kipeät kohdat, karheat vuodet, sellaiset asiat, joita en olisi koskaan uskonut hänen kohdanneen. Ja kuinka viisaasti hän olikaan niistä selvinnyt. Hän on jo aika vanha ihminen; luin lehdestä, että suomalaiset pitävät ”vanhuuden rajana” 72 ikävuotta. No, sen rajan mukaan tämä ihminen on vanha. Hän toi minulle kukan, joulukukan, siitäkin olen iloinen, mutta enemmän minuun vaikutti se, mitä hän kertoi. Jäin miettimään. Mietin, että miksi kertoi…

Kuuko senkin tekee, että minulla teki tänään mieli tupakkaa. Juuri kun tuo ihminen oli lähtenyt, ajattelin, että olisin voinut mennä ulos tupakalle. En ole yli 30 vuoteen polttanut henkostakaan, enkä muista, milloin olisi tehnyt mieli tupakkaa, mutta tänään teki. Hassua.

Merkillistä sekin, että oli hyvin vähällä, että laitoin meille ruoaksi köyhiä ritareita. Etten mitään muuta olisi tehnyt kuin paistanut köyhiä ritareita, – minä joka nyt niin kovasti makeasta edes perusta. Viikonloppuna ostamani kaupan puolikas leetapulla kun oli liki koskematon, pitkon pala melkein huusi ritariksi julistamista  … mutta enpä sitten tehnyt niitäkään. Ei tupakkaa, ei köyhiä ritareita, – ihan tavallista kotiruokaa vain. Ei edes jälkkäriksi köyhiä ritareita.

Outoihin asioihin kuului, että aloitin kutomaan sukkia. Minähän en saisi kutoa, .. mutta kun nyt haluan. Teen tyttärelle villasukat. Ei Meksikossa koko ajan ole lämmin. Viime viikollakin lämpö laski + 8 asteeseen, eikä siellä mitään lämmityksiä ole, yksinkertaiset ikkunatkin vain. Lähetän lapselle sukat.

Ihan outo päivä.

Lumipallopuro

Lumipallopuro-2

Niitä näitä Ruoka ja viini

Piparkakku-semifreddo ja muuta myrskypäivän einettä

Pimeää, tihkua, reipasta sadetta,  hurjia tuulenpuuskia, Meri-Toppilan rannassa vesi korkeammalla kuin koskaan, tyrskyjä ja meren pauhua, mitä tuolla ei yleensä ole, hetken pala sinistä taivasta, liki tyventä, sade vaihtui rännäksi, lumeksi, vastatuulta, päivän valkeneminen, ja taas sadetta. Ja tuo kaikki yhden aamulenkin, yhden tunnin! aikana. Seurauksena punaiset posket ja lenkin jälkeen lupa olla sisällä koko päivä.

Touhupäivä, –  ja into laitella ruokaa.

Nuoripari tuli syömään. Ja tällä tänäänkin (ks. ohje eilisestä postauksesta) aloitettiin:

 

Pääruokana Viskaalin kaupan eilisistä tuomisista tehtyä

Vorschmackia jauhelihasta

500 g lampaan jauhelihaa (voi tämän tehdä kokonaankin lampaanjauhelihasta,
mutta puolet voi olla)
500 g naudan limousinjauhelihaa

2 isoa sipulia
2 rkl voita
4 dl vettä/lihalientä
2 kevytsillifilettä
2 prk tomaattipuretta
10 anjovisfilettä
4 valkosipulinkynttä
2 dl smetanaa

 

Silppua sipuli ja kuullota voissa. Murenna joukkoon jauheliha ja ruskista se. Lisää paloiteltu silli, anjovis, valkosipuli, tomaattipure ja lopuksi vesi tai lihaliemi. Hauduta miedolla lämmöllä ainakin kaksi tuntia. Lisää kypsään massaan smetana ja mausta pippurilla (suolaa ei tarvita: silli ja anjovis hoitelevat sen osuuden). Soseutin massan pamixilla: ”ihme kevyttä tämä” – totesi Juniori.

Tarjolle tuotaessa mukaan smetanaa, suolakurkkua ja punajuurikuutioita.

Perunamuusi, uuniperunat, bataattilohkot, ruusukaalit, uunipunajuuret … kaikki käyvät lisukkeeksi.

Ja tämä on ihan erinomaista kylmänä. Siitä saa oivallisia alkupaloja, tapaksia. Ja yöruokanahan tämä on hyvinkin tunnettu. Ja sellaisena ylivertaisen hyvä.

Kovin tuhdin pääruoan päälle halusin tehdä jotain kevyttä, hyvää.  Jääkaapista löytyi Arlan Piparkakkurahkapurkki, ja siispä siitä jälkkäri. Semifreddo. Voisikohan sen kääntää puolijäädyke. Ja tämä minun versio sikälikin puolikas, että jätin keltuaiset pois, enkä lisännyt yhtään sokeria. Siis ihan ”laitti” versio. Keltuaiset mukaan ja ehkä piparkakkumaustetta teelusikallinen, niin keveys jo häipyy, mutta maku on varmasti täyteläisempi. Mutta näin marraskuussa tämä kevytversio oli oikein simppeli ja soppeli.

Kevyt Piparkakku Semifreddo 

2 valkuaista
1 prk piparkakkurahkaa
1 dl vispikermaa
2 tl Mexicon vaniljaa*  tai vaniljasokeria
10 piparkakkua

Murustele piparkakut muovipussissa. Vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vispaa erikseen rahka ja kerma vaahdoksi, johon lisäät vaniljan. Sekoita vaahdot ja piparkakut ja nostele annosmaljoihin. Pakasta muutama tunti. Pinnalle vielä piparimuruja.  Ei mitään tuhannen erikoista, tai taivaallisen hyvää, mutta mukava pikku herkku kuitenkin.

 

 

Myrsky ei tällaisen ruoan jälkeen paljon hetkauta. 😉

Niitä näitä Oulu Ruoka ja viini Valokuvaus

Marraskuinen Oulu

Aamulla tummanpuhuva, vai itse asiassa tummanpuhumaton, taivas. Kaupungin yllä se näyttää kumman kelmeältä.

Marraskuinen Oulu-6

Mutta nousee se aurinko. Nousee siniselle taivaalle.

Marraskuinen Oulu-7

Luulet hetken, että ei isommasti tuule, mutta kun käännyt Silloilla toisin päin – kuvaamaan – tunnet kalsean vihmomisen. Etkä huomaa jalkakäytävän mustaa jäätä, ennen kuin horjahdat ja olet vähällä kaatua.

Marraskuinen Oulu-3

Jokiuomassa näyttää olevan syksyn ja talven raja. Se ei ole tyynen ja virtaavan raja, vaan sulan ja jään raja, syksyn ja talven raja.

Se saa miettimään että olisi mukava tehdä kuvakirja tai nettikuvagalleria vedestä. Vesi marraskuussa Oulussa, vesi kesäkuussa Karibialla, vesi lasissa, vesi sateena, vesi purona tunturissa, vesi altaassa, meressä, tyrskynä ja tyvenenä, vesi pisarana, vesi tulvana ja koskena, vesi höyrynä, jäänä, tyynenä, myrskyävänä, vesi rauhoittavana, pelottavana … Ehkä minä vielä joskus sellaisen kokoankin.

Marraskuinen Oulu-2-2

Marraskuinen Oulu-3-2

Marraskuinen Oulu-5

Marraskuinen Oulu-4

Marraskuinen Oulu

Ei lehteäkään, ei yhdessäkään puussa.

Marraskuinen Oulu-2

Ihan tunnelmaan sopimattomasti päässä soi ikivanha Rod Stewartin biisi Have you ever seen the rain, ja sitten etsin taskusta iPodin ja tukeudun Tuure Kilpeläiseen, Eloon! Ja heti perään Brandi Carlilen Dreams. Rautalankamusiikkia joka vie ajatukset pimeästä pois. 

Kameran kennolla on roska, yksi iso, monta pientä. Objektiivit olen putsannut, mutta kennoihin en pääse, – enkä uskalla koskea. Roskathan voisi kuvista photoshopata, mutta alkaa käydä aika työlääksi kaikista niitä putsailla. Kennon puhdistus onnistuisi liikkeessä, eikä maksaisi ihan hirveästi, mutta vie aikaa! Joutuisin olemaan ainakin kaksi viikkoa ilman kameraa! Vierotusoireita tulee pelkästä ajatuksesta. 

Aamuisen kaupunkilenkin jälkeen kauppa-asiat ja äidin luona käynti, – lopuksi ajelin vielä Viskaaliin. Aiemmin olen usein mainostellut heidän nettikauppaansa, mutta nyt jo reilun kuukauden Viskaalin kauppa on ollut myös Kasarmintiellä, pehtoori siellä asioinutkin, mutta minä olin vasta tänään ensimmäistä kertaa: huomenna on vorschmack-päivä. Palaan reseptin kera asiaan huomenissa. Ostin kaupasta myös kylmäsavustettua hailuotolaista siikafilettä. Jopas se Antellin saaristolaisnappileipien, salaatin, kurkun ja kananmunien kanssa olikin oivallinen lounasherkku!

Nyt siirrymme hiljalleen kohti Karjasiltaa, jossa on tiedossa epäpönöttävät 60-vuotissynttärit.

Madeira Valokuvaus

Taidenäyttely – Rua de Santa Maria

Perjantai-illan letkeässä uuvahduksessa selailen reissukuvia, harkitsen sivuston kokoamista… en ainakaan, kuitenkaan, vielä jaksa. Joulukorttikuvaakin olisi syytä sitä ennen ryhtyä työstämään.. mutta ei ideaa. – Siispä reissun yhden illan taidenäyttelystä kuvasarja tähän.

Madeiran viikkomme keskiviikkoiltana kävelimme hotellilta Rua de Santa Marialle, joka on kauppahallin ja meren välissä oleva kapea kävelykatu. Sen varrella on paljon ravintoloita ja sen varrella olevien asuntojen ovet on maalattu siten että voidaan kirjaimellisesti puhua katutaiteesta; ei mitään graffiteja vaan maalauksia, enimmäkseen ne olivat ovissa. Oviin oli kirjoitetu myös runoja ja tehty kollaaseja. Taso oli hyvin vaihteleva, mutta kaikkinensa aika viehättävä idea, ja toteutuskin.

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Rua de Santa Maria-14

 

Rua de Santa Maria-4

Rua de Santa Maria-6

Rua de Santa Maria-7
Rua de Santa Maria-5

Rua de Santa Maria

Rua de Santa Maria-2
Rua de Santa Maria-3
Rua de Santa Maria-10

Kun ”taidenäyttelyn” jälkeen olimme valinneet yhden monista kadulla olevista ravintoloista, nauttineet erinomaisen kala-aterian, palailimme kaupungin läpi, kohti Lidoa, kohti hotellia  – ja taas totesimme, että katukiveyksetkin ovat Funchalissa taideteoksia.

Rua de Santa Maria-11

Rua de Santa Maria-12

Rua de Santa Maria-13

 San Lorenzon -linnake iltavalossa melkein funkkis. 😉

Rua de Santa Maria-2-2

Rua de Santa Maria-16

Niitä näitä

Eipä ihmeempiä

Aina ei ole mitään järjellistä kirjoitettavaa tänne ”Päivittäisiin tosiin ja tuulestatemmattuihin juttuihin”. Ehkä joku teistä mutisee, että onko yleensäkään – järjellistä siis. No hyvä on, ei kovin usein, mutta tänään on sellainen päivä, ettei irtoa melkein yhtään mitään. Olisihan minulla sellaisia ”rästijuttuja”, sellaisia aiheita, joista olen luvannut/uhannut kirjoittaa, kuten meidän esikoisen vauva-ajan koliikki [juuri tällaisina marraskuun pimeinä aikoina sitä 24 vuotta sitten elettiin 24/7], Madeiran Michelin-ravintolan illallisesta tai omasta ja muutaman muun ex libriksestä, mutta kun nyt en viitsi.

Sentään sellaisen asian voisin mainita, että eilen näin Ilta-Sanomien sivulla jutun (KLIKS), jossa kirjoitettiin:

Tutkijoiden mukaan säännöllisesti toistetut seisomajaksot työpäivän aikana voivat kaventaa vyötärönympärystä neljä senttiä.

Siis sitä minä nyt tässä odottelen. Jutussa kerrottiin, että seisomalla töissä työpöydän ääressä elämä käy kaikin puolin laatuisammaksi. No minullahan on lokakuun alusta asti ollut duunissa pöytä, joka nousee ja laskee. Yleensä aamusella pari-kolme tuntia lueskelen ja sähköposteja, nettisivujen päivityksiä yms. hoitelen seisaaltani.

duunipöytä

duunipöytä-2

Joten nyt sitten vain odottelen niiden senttien hiipumista vyötäröltä.  Ei vielä ilmiselviä tuloksia. Mutta täytynee olla pitkäjänteinen. 😉 Ja ehkä vähentää kaakaoiden juomista iltapäivisin. Ja … ja ehkä jotain muutakin asiaa edistävää voisi kokeilla.  Totta puhuen hoikkumiseen en oikein usko, mutta olkapäälleni tuo pöytä on hyväksi. Olennaisesti on juiliminen vähentynyt. Se on mahottoman mukavaa se.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

VIELÄ on palattava siihen perjantain haloilmiöön. Kuten Pasi kommentissaan kehotti, laitoin kuvan haloilmiöstä Taivaanvahti havaintoilmiö -sivuille, ja todellakin! Siellä se rankattiin komeaksi (komeusaste IV/V). Se ilmiö siis, ei minun kökkö kuvani. 😉 Hieno sivusto, jossa on mahtavia kuvia revontulista, tulipalloista, kuusta ja komeetoista.

harvinainen halomuoto2

Ja siellä sitten asiantuntijat määrittelivät kuvaamani ilmiön. Enpä ottaessani tiennyt kuvaavani ”yläkuperaa Parryn kaarta” ja auringonpilaria, jolla on ylläsivuava kaari. Onpa jännä juttu.

harvinainen halomuoto

Tämän jälkeen alan entistäkin innokkaammin tähyillä taivaalle. Kameran kanssa myös. Ja nyt tiedän, että kannattaa olla laajakulma, eikä niinkään tele, jota perjantaina kaipailin mukaani. Olen kuin olenkin oppinut taas uutta. Mukava.

Yliopistoelämää

Talkoopäivä

Järjestettiinpä meidän toimistosihteerin kanssa tänään ”kanditalkoot”: oltiin ilmoiteltu että meillä molemmilla on koko päivän avoimet ovet, nonstoppina opinto-ohjausta, arvosanojen ja kanditutkintojen koostamista, hopsien viilaamista. Ei aiheuttanut mitään hirvittävää ryysistä, mutta tasaiseen tahtiin kävi porukkaa. Ja yhteensä neljä kandia taidettiin ”leipoa”. Ei huono. 😉

Pentikin ikkunasta

Töissä ajankohtaista myös se, että oppiaineen toinen proffa alkaa hiljalleen luopua hommistaan; jo ennakoi vappuna alkavia eläkepäiviään, mikä merkitsee, että vuodenvaihteesta lähtien pitäisi olla uusi oppiaineen pääedustaja. Kovasti on tuota manttelia minulle ehdoteltu ja esitetty, kannatettu ja (liki) käsketty, mutta en suostu. En vaan suostu. En halua valtaa, enkä vastuutakaan, en enää uraa rakenna, en lisää hommia halua. Koetan parhaan kykyni ja voimieni mukaan hoidella nykyiset hommat ja sillä hyvä. Koetan ennemminkin harjoitella luopumisosaamista, jota meidän yliopiston strategiajargonioissa hoetaan tuon tuostakin. 

Niinpä tänäänkin lähdin neljältä kotiin, vaikka olisi monta hommaa vielä tehtävänä. Ehdin huomennakin, ja jollen ehdi, teen perjantaina. Juuri kun minä olen tällaiseen oppinut, niin enhän minä taas uusiin hommiin hyppää. Niihin talkoisiin en lähde.

Pentikin ikkunasta-3

Kunhan olimme syöneet lähdin kaupungille. Uusi kalenteri, pari kirjaa, herkkuja (Roscoff-sipulia on taas tullut!) ja tyttärelle kokosin lähetettävää pikkuiseen pakettiin. Chattäilimme aamusella. Meidän  klo 6.30 on hänen klo 22.30, pieni chatti ennen kuin lähdin töihin ja ennen kuin tytär meni nukkumaan. …

Pentikin ikkunasta-2

Kuvien pallot on Pentikin ikkunasta…

Ruoka ja viini

”Tule hyvä kakku”

Hiljalleen kävelen työpaikan parkkipaikalla aamulla. Kierrän pitemmän kautta, vielä mutkan kautta. Ei minua harmita mennä sisälle. Sataahan vettä ja on pimeää. Mutta olisi minulla kuvattavaa. Liikuttavakin olisi. Mutta ei minua harmita. Ja mukava työpäivähän se – taas – oli.

Ja iltakin jatkui yliopistoihmisten (tulinko pojitelleeksi? Niinpä taisin tehdä. ;)) kanssa. Eihän me paljon eri tieteenalojen eroista juteltu, vaikka kolmesta eri tiedekunnasta meitä olikin. Ihan muita yhteisiä asioita ”neuvoteltavana”.

Leivoin eilen tätä meetinkiä varten tarjottavaksi kakun, piirakan, joka kulkee nimellä ”Biologien (unkarilainen) juustokakku”. En tiedä kummalta biologikollegaltani olen tämän reseptin aikanaan saanut: pitkään aikaan en ole tehnyt, mutta nyt se ainakin maistui. Ja hapankirsikat tai kirsikkahillo eivät ole pakollisia/ainoita hyviä kumppaneita sen kanssa, mutta ehkä vaihtoehto on vallan varteenotettava.

Biologien unkarilainen rahkapiirakka

Biologien unkarilainen rahkapiirakka-3

Alla ohje ja teksti suoraan LappItalia-kirjastani 

Biologien (unkarilainen) juustokakku

Molemmat biologi-herrasmies-tuttavamme ovat vuorollaan tarjonneet tätä kakkua viinikerhomme illanistujaisten loppumetreillä. Jotenkin tämä kakku liittyy Unkariin, mutta en ole koskaan tullut kysyneeksi miksi. Keksipohjakakkuja ei yleensä paisteta, vaan niihin tehdään täyte liivatteen avulla, mutta tämä Biologinen kakku pistetään uuniin. Reseptiä voi varioida monin tavoin. Esimerkiksi täytteeseen voi lisätä omenakuutioita, jotka voi makustaa lilluttamalla niitä calvadoksessa. Juustokakun kanssa on saatu myös pohjoisessa satoa tuottaneen kirsikkapuun marjoista tehtyä kirsikkakompottia. Jokainen voi yrittää pistää paremmaksi … 🙂

Pohja

12 kpl Digestive-keksejä
60 g voita

Täyte

1 pkt Philadephia-juustoa
1 prk maitorahkaa (vähintään 2 prosenttista)
2 dl kahvikermaa
2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
2 rkl maissijauhoja (maizena)
1 muna

Murskaa keksit, sulata voi ja anna sen jäähtyä. Sekoita jäähtynyt voi keksimurusten kanssa ja levitä (älä painele, levitä vain) irtopohjavuoan pohjalle.
Täyte valmistetaan yksinkertaisesti vispaamalla kaikki aineet keskenään. Kaada täyte pohjan päälle ja paista uunissa ( 175 C) noin 40 minuuttia.

Biologien unkarilainen rahkapiirakka-2