2013 – Sivu 24 – Tuulestatemmattua

Siivouksesta iloa

Tänään on meillä käynyt siivooja, joten oli ihana tulla puhtaaseen kotiin. Kunhan sain meille kukkakaalitortillat tehdyksi ja syötyämme, pehtoori lähti minun autoani pesemään ja putsaamaan. Minua ei todellakaan innostanut istahtaa koneen ääreen, taivas kun oli sininen ja aurinko paistoi, ja sitä paitsi eilen kirjoitin itseni niin umpikujaan, että on vaikea jatkaa …

Lisäksi tänään saatiin kollegan kanssa ensi viikon pääsykoetta varten kysymykset formuloitua jotensakin valmiiksi ja melkein tein ”tarkastussabluunankin” valmiiksi, joten oli sellainen jotain jo aikaiseksi saanut olo. Kun vielä ”romahtanut olkapääni” juili oikein reippaanlaisesti, annoin itselleni luvan ja kehotuksen lähteä siivoamaan Huvila. Muutkin siivoaa, niin sitten minäkin.

Yleensä sen luutuamiseen talven jäljiltä menee hyvinkin lauantaiaamupäivä, mutta nyt pistin vähän töpinäksi ja putsattu on. Jep, jep, pikkuisen fuskasin: jätin ikkunat ulkoapäin pesemättä. Niihin kun helposti humahtaa tunteroinen, ikkunaristikot saa kyllä irti, mutta silti vähän työlästä on noiden pesu: syreenien ja Huvilan välissä kun saa häärätä. Pesen sitten lauantaina.

Aamulla kävelin Terveystalolle rokotukselle ja tietysti kamera mukana… ei vielä Linnanmaalla kovin kesältä näytä. Mutta paistaa kuitenkin. Ja ensi viikolla tuonne tulee monta sataa nuorta ja muutama vähän vanhempikin pääsykokeeeen.

Pääsykokeeseen ilmoittautuneita on yhteensä 430!! Ja vain 28 pääsee sisään. On siinä taas karsiminen. Kun muutama sata konseptia saan luetuksi ja kollega toisen samanmoisen nipun, niin ollaan jo kesäkuun puolella hyvinkin. Nyt kyllä kulutimme aikaa ja vaivaa, jotta pääsykokeella voisimme erotella jyvät akanoista; tai siis juurikin ne, jotka intohimoisimmin historiaan suhtautuvat. Katsotaan nyt sitten miten käy.

Valokuvaus

Digikuvia – kaikenmoisia

Nyt olen kyllä syvästi pahoillani ja vähän hämillänikin siitä, että kerta kaikkiaan nyt ei repeä postausta tälle illalle. Mutta olen työstänyt läksyt digikurssille. Kuvia ja niiden muokkailua, muutamia kelpo otoksiakin… Ja näet, millaisia läksyjä tässä kuussa oli tehtävänä…

Digikurssin kuvatehtävät (niitä on monta sivua, kestää tovin aueta ja sitten rullaile alaspäin…. )

KLIKS

Huomenna taas höpötyksiä… nyt jatkan kaikenmoisen kiireellisen parissa.

Ruoka ja viini

Yltiömakeat kuppikakut ja ihanaiset tomaattiherkut

Vapuksi tein eka kertaa kuppikakkuja, ja nyt viikonloppuna toisen satsin. Lupailin postailla ohjeita… Tummasuklaamuffinsit, jotka sinälläänkin ovat erinomaisia, ja makeita, olivat tämän toisen satsin perustana. Ehkä parempi vaihtoehto kuin ne ensimmäiset keltaiset, joissa oli muutoin sama muffinsiohje mutta ei kaakaota ja suklaata, vaan 1 dl enemmän jauhoja.

Siis valitse mieluisesi muffinsiohje, paista muffinsit, anna jäähtyä ja pursota pintaan voi-sokerikuorrutus.

Muffinsi-ohje

200 g voita
2,5 dl sokeria
3 munaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
5 dl venhäjauhoja
100 g suklaarouhetta

Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmunat yksi kerraallan. Lisää kuivat aineet ja maitoa vuorotellen. Jaa taikina 20 – 25 pieneen muffinsivuokaan ja paista 225-asteessa noin vartin verran.

Voi-sokerikuorrutus

125 g voita
5 dl tomusokeria
ripaus suolaa
2 tl vaniljasokeria
3 rkl maitoa

Vatkaa ensin voi yleiskoneessa, lisää pölysokeri (sihdattuna jos jaksat olla tarkka, minä en jaksanut, ja silti tuli ihan riittävän tasainen). Lisää vaniljasokeri ja ripaus suolaa ja lopuksi maito ja väriaine (käytin nestemäistä). Vatkaa vielä yleiskoneen täydellä teholla kuohkeaksi. Pursota muffareiden päälle. Minulla oli molemmilla kerroilla vähän turhan paljon kuorrutetta, joten tuosta ei riittänyt kuin tusinan kuorruttamiseen. Vähän matalammalla ”tursotuksella” riittää enempiinkin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Sitten niitä tomaattiherkkuja. Pitkästä aikaa on taas muistettava mainostaa teille roscoff-sipulia, jota on Stockan sipulihyllyssä terttuina. Se on makeaa erinomaista, ihan täydellistä tomaatti-sipuli-salaattiin tai hakkeluksena blinien kanssa tai kreikkalaiseen salaattiin tai mihin vain missä tarvitaan raakaa sipulia, joka ei saa ”polttaa” tai olla liian tymäkkää.

Täällä on monta vinkkiä mihin Roscoffia voi käyttää: https://www.satokangas.fi/blogi/?s=roscoff

Pikkutomaatit uunissa ovat hyviä grilliruoan kanssa. Ja seuraavana päivänä salaatissa. Osta napakoita kirsikkatomaatteja, halkaise ne, lado vierekkäin uunipellille, kaada päälle öljy-balsamico-sokeri -liemi = ½ dl öljyä, ½ dl hyvää vähän makeaa balsamicoa, 1 rkl fariinisokeria, 1 tl suolaa. Pippuria myllystä pintaan ja puoleksi tunniksi uuniin (oisko ollu 200-astetta?). Anna vetäytyä tovi ennen tarjolle vientiä.

Näiden kanssa mozzarella-pallo ja salaattia sekä basilikaa ja maalaisleipää, niin saat pienen alkuruoan… Bon appetito!

Niitä näitä

Niin se aika rientää!

Aurinkoista äitienpäivää kaikille!

Niitä näitä

Harmaa aatto

On äitienpäivän aatto. Perinteisesti on äitini, sisarusteni ja perheidemme kanssa käyty äitienpäivälounaalla: huomenna ei ole perinteisesti. Murmeli ei enää lähde lounaille [lupasin että viemme huomenna lounaan sinne :)] , esikoinen on siellä maailman äärissä, Oulussa on kylmä, [kuva otettu äsken torinrannassa, yhtä harmaata on ollut koko päivän] … joten miten nyt?

Pojat (pehtoori ja juniori) veivät minut jo tänään syömään.
Miten hieno juttu!! Uleåborgissa oli taas niin mukava käydä.
Ja siellä on paitsi ylivertaisen hyvä ruoka, rauhallinen, kaunis vanha miljöö,
myös tavattoman mukavat T & P, jotka tekevät ravintolakokemuksesta aina vain paremman.

Juniori toi minulle kukankin. Oiskohan ollu ensimmäistä kertaa ever?
Yleensä isänsä tai sisarensa ollut avittamassa…
Ja näin viehättävä vielä. Minä tiedän että tuo kukkii koko kesän!

Itsekin olin kukkaostoksilla tänään, aamuvarhain puutarhalla…

Ja olen sitten ottanut eräänkin ruusukuvan. Kerrassaan ”tutkielmia ruususta” on tulossa. Nyt en vain niitä ryhdy työstämään. Menen viimeistelemään cupcaket, – huomenna anoppilaan niitä aattelin viedä… ja toivon mukaan saan huomenna, jollen jo tänään, aikaiseksi sen ohjeen tänne, kuten olen luvannut… Valmisteilla on myös postaus otsikolla ”Suosituksia kevään kuohuviineiksi” — huomaatteko että paljon saa aikaiseksi kun välttelee töiden tekemistä lauantaisin. 😀

^^^^^^^^^^^^

Niitä näitä Yliopistoelämää

Paljon kondititionaaleja

Aamulla olin – taas kerran – ajatuksissani päättänyt, että otan ne vähäiset evääni ja kävelen lounasaikaan kasvitieteelliseen kameran kanssa, vähän kuin toteuttaakseni edes nyt, viimeinkin, niitä vuorottelun jälkeisiä lupauksiani* (*kliks) , ja menisin kuvaamaan viimeiset läksytehtävät kukista… Ja kattia kanssa! Vettä tuli kuin aisaa ja artikkelista puuttuu vieläkin melkein 8000 merkkiä + kaikki hiominen + taulukoiden ja tilastojen stilisointi + viitteiden kuurnaus … ja monta kymmentä muuta pikkuseikkaa, joten minä mihinkään lähde. Eikä tee mielikään kun katsoo ikkunasta ulos.

Oli ehkä hyvä että otin tuon kuvan. Ihan itseäni varten. Ehkä sitten kun jään pois tuon kolossaalin työelämästä, niin on hyvä katsoa, miltä päivät joskus näyttivät. Mutta kuitenkin vielä enemmän haluaisin ottaa kuvia ihmisistä töissä. Kollegoista, välähdyksiä luennoilta, kuvia niistä minulle tärkeistä opiskelijoistakin …

Ihan viime aikoina on ollut monta tilannetta joista haluaisin kuvan, siitä kuinka yksi opiskelija kutsuu minua Reiskaksi, kuinka toinen käy kertomassa neljännen lapsensa olevan pian syntymässä, kuinka kolmas, nuori nainen, tyttö vielä, halusi kertoa pääsystään yhteen suurlähetystöön harjoittelijaksi, neljäs siitä, ettei saa [omasta mielestään] koskaan kandintutkintoaan valmiiksi, viides ihan vaan pähkäilemässä, mennäkö vanhaan (voiko 22-vuotias puhua vanhasta??) kesätyöpaikkaansa … Niistä kohtaamisista haluaisin muutakin kuin muistikuvia…

Työ on edelleenkin ihmisiä, menneitä ja olevia. Historiassa olleita, nuoria olevia.

Minun piti tänään illalla tehdä kakkupohjat, pestä käsipyykkiä, kylvää basilika, tehdä pientä remppaa kuvasivustoillani… Mutta mitäpä sitä turhaan valmiissa maailmassa… Kuitenkin samassa päivässä maanantai ja perjantai. Aika reipasta, eikö?

Klikkaapas tuo yllä oleva kuva isommaksi.
Se on aika hyvä, vaikka itse sanonkin.
Yksi läksykuva siis tehty. 😉

Niitä näitä

Helatorstait

Helatorstaiviikonloppuna on mukava olla mökillä. On menossa ”lumenjättöpäivät”. Purot ovat täynnänsä vettä ja kevät tulee kohisten.

https://www.satokangas.fi/blogi/2010/05/lumen-jatto-paiva/

Nyt ei vain ollut oikein rääpyä lähteä pohjoiseen.

Muistan yhden toisenkin helatorstain, jolloin oli istuttava sisällä ja kirjoitettava… Oli joko 1994 tai 1995, jolloin minulla oli oltava Keminmaahan historiatoimikunnalle toimitettavana muutama sata sivua tekstiä kesäkuun alkuun mennessä ja tuolloin tein tuota kirjoitusprojektia jo totaalisesti otona, oman virkatyön ohessa, joten projekti oli pikkuisen vaiheessa – kuten sanonta kuuluu. Jos tänään ei ole sisällä olo juuri rassannut, niin tuolloin lähes 20 vuotta sitten liki itkua väänsin kun istuin kirjoituspöydän ääressä (silloin kirjoitin kaiken ensin lyijykynällä vihkoihin ja sitten vasta koneella puhtaaksi) ja katselin ikkunan takaa aurinkoiselle ja lämpimälle pihalle, jossa muu perhe ja naapurit touhusivat.

Lapset, mutikaisiksi kutsuttiin, olivat saaneet uudet tarralenkkarit ja potkupallot ja koko kujan muksulauma meidän pihalla pelaamassa kuten tavallisesti. Pehtoori ja kaikki naapurustossa olivat pihatöissä ja nautiskelivat kimpassa viinilasillisia silloin tällöin [hyvä on kävin minäkin sitten jo illansuussa tovin naapurin pihalla istuksimassa] ja minä marttyyri istuin sisällä tekemässä analyysiä Kemin maalaiskunnan kuntakokouspöytäkirjoista ja takseerausluetteloista. Silloin se oli niin epiä!

Yksikään näistä kuvista ei ole tuolta helatorstailta, mutta suunnilleen noilta ajoilta, suunnilleen tuon ikäisiä lapset (ja naapurin M.) olivat tuolloin.

Kun suurennat alemman kuvan hoksaat, että juniorilla (kiikussa vasemmalla) on –
tietysti – kumpparit väärissä jaloissa.
Tai siis noinhan ne hänellä useimmin olivat. 😉
Eikä haitannut menoa yhtään.
Tyär kuvassa äärimmäisenä vasemmalla.

Tänään sade ja kylmä sää edesauttoivat koneella viihtymistä, eikä kujalla näkynyt mutikaisia, eikä ketään muitakaan. Ruokaakaan minun ei tänään ollut lupa tehdä, joten siihenkään ei mennyt aikaa. Ja ennen kaikkea se, että tiedän tämän toukokuun urakoinnin mahdollistavan sen, että olen kuukauden päästä tyttären luona. Tai tarkemmin ottaen tyttären ja pehtoorin kanssa Karibian rannalla! Motivaation nostamiseen tuolla seikalla on varsin iso osansa. : )

Vuosi sitten helatorstai-iltana otin tämmöisen kuvan

Ja nyt kun päivä on kääntymässä jo kohti iltaa, voin todeta, että torstaiksi aika hyvät oli tarjoilut ja seura on ollut koti-La Festassa vähintääkin kohtuullista.

Pehtoori kokkasi ja poikakin tuli syömään. Avasimmepa sitten ystävien ostaman Amaronen … M & I halusivat viime toukokuussa Orvieton Enotecassa (kuva yllä) tuhlata rahojaan ja ostivat meille läksiäislahjaksi tämmöisen… Juuri tänään oli hyvä nauttia se. Se toi mieleen muistoja… olenko jotenkin nostalgisella tuulella? Ehkäpä. Tässä iässä se lienee tavallista. …. 😉

Niitä näitä

Aika kulkee monessa tasossa

Nythän on taas niin, että olisi niin paljon kaikkea, olisi niin paljon välttämätöntä, pakollista, velvoitettua, odotettua, minulle kuuluvaa ja niin paljon kaikkea kaunista, käveltävää, kokattavaa, kutsuttavaa, kulutettavaa, kohottavaa, kulttuurista, kaikkea kivaa… ja minä en ehdi. Olen maailman huonoin delegoimaan, ja kenelle minä delegoisinkaan!? Tähän aikaa vuodesta kotonakin olisi monta mukavaa puuhastelua, järjestelyä ja kaikkea. Ja kaikki ne satamiljoonaa [okei pieni lapinlisä] ihmistä, jotka tänään töissä kävivät, ottivat yhteyttä, sähköposteilivat, soittivat, pysäyttivät käytävällä olivat kuitenkin oikeasti ihan tervetulleita päivääni. Onko tässä nyt pieni dilemma? Maybe! Mutta entäs sitten? So what?

Yhtä aikaa kun pitäisi saada opiskelijoita ulos (= valmistumaan, vaikka vain kandiksi) ja sisään (= tehdä pääsykoekysymyksiä) niin väkisinkin artikkelin kirjoittaminen jää. Ja hassua, että se olisi juuri se, ja noista vain se, joka minun henkkoht ”tuloksellisuuspistesteissä” näkyisi. Ei, en ala tästä valittamaan … sitä vain hieman tupisen, että en ehdi kaikkea, mitä haluaisin.

Aika myöhään töistä tultua salaattia ja pastaa, pehtoori paistoi grillissä siikaa (lue: arkena juhlaruokaa!) ja sitten lähdin käymään Ainolassa kuvauslenkillä. Ja olihan siellä kylmä. Eikä yhtään kelvollista kuvaa. Etsin siis bannerikuvaa vanhoista kuva-arkistoista ja yhtäkkiä minulla on hirmuinen ikävä Italiaan, ja minulla on ikävä tytärtä, – ja ihan turhaan taas valitan: minullahan on enimmäkseen hyvin. Erinomaisesti. Suljen suuni, – siis koneen, ja lähden lukemaan loppuun Riikka Pulkkisen kirjan Vieras. Aika rankka kirja se on. Minusta. Ainakin. Mutta hyvä. Jostain syystä tekisi mieleni kirjoittaa, että niin nuoren kirjoittamaksi yllättävänkin syvällinen. Mutta en kirjoita. Luen vain loppuun.

Historiaa Niitä näitä Yliopistoelämää

Viheltämisen historiaa, ja muutama nimilöytö

Sälekaihtimien välistä ei aamulla paistanutkaan aurinko, mutta olin iloinen, että olin nukkunut syvää levollista unta riittävästi.

Töissä istuin pitkään aamukahvilla; yleensä en oikein malta jäädä höpöttelemään, mutta tänään jatkoimme isommalla poppoolla tuota eilistä viheltely-teemaa (, johon tuli monia mainioita kommenttejakin, kiitos vielä niistä). Noh, kymmenen historioitsijan kesken kun aikamme aihetta pohdittiin, niin lähtihän se lapasesta, ja ryhdyttiin jo hyvinkin miettimään opinnäytetöiden aiheita ja projekteja viheltelyn ympärille…

Olipa sitten mielenkiinnon vuoksi käytävä katsomassa, mitä suomalaisissa sanomalehdissä on viheltelystä kirjoitettu ennen vuotta 1911. Kansalliskirjaston digitaalinen sanomalehtiarkisto kun on tällaiseen pikatarkasteluun erinomaisen hyvä.

http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/query.html

Hakulauseeksi viheltäminen ja valinta kohtaan ”kaikki lehdet ja haku tuottaa 267 osumaa. Ja heti ensimmäisenä on tämä Uuden Suomettaren (marraskuulta 1892) juttu, jossa kerrotaan että viheltäminen teatteriesityksissä on ”keksitty” Pariisissa 1686… (klikkaa isommaksi näet lukea jutun)

Viheltäminen ”taidemuotona” näyttää nousseen suuressa maailmassa (= New Yorkissa) jo 1890-luvun puolivälissä. Häämarssikin oli vihellyksin esitetty.

Ja tämä on ihan ylivertainen juttu (Karjalatar 6.6.1884):

Tytöt New-Yorkin hienommissakin salongeissa wiheltelewät tätä nykyä kuin pahat katupojat [tuossa se katupoika-juttu nyt on!!]. SYynä siihen on se, että eräs lääkäri on huomannut wiheltämisen pienentävän suuta, niin että suurinkin ”leipälaukku” wiheltämällä wähässä ajassa kutistuu somaksi supukaksi. Tuota kaunistuskeinoa sopisi erittäin häwin käyttää kahvi-kalaaseissa.

Suosittelen kokeilemaan tuota sanomalehti-”generaattoria”. Sillä on mukava hakea tietoa omasta suvustaan, jostain ilmiöstä, kuuluisuudesta, ihan mistä vain… Sen turvin olen teetättänyt jo monta kandityötä (säästämisen, tupakan, polkupyörän jne leviämisestä Suomeen).

DIGITAALISEEN SANOMALEHTIARKISTOON KLIKS

Toinen historioitsijalle ja kaikille mukava tietokanta/hakurobotti on Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelu. Sitäkin olen tänään käyttänyt. Vietin (ilta)päivän Pudasjärven ja Taivalkosken henkikirjojen, rippikirjojen ja muuttokirjojen ääressä ja löysin pitkästä aikaa harvinaisten nimien kokoelmaani* pari uutta nimeä! Vuonna 1890 puusepän leski Liisa asui Pudasjärvellä poikansa Aatolffin kanssa. Koko Suomessa on kastettu vain alle viisi poikaa Aatolffiksi. Toinen vähän yleisempi nimi johon törmäsi oli Auruura. Ennen 1900-lukua Auruura on ollut yhteensä noin 50 naisella. 1940 – 1980-luvulla ketään ei ole kastettu tällä nimellä, mutta viime vuosikymmeninä taas muutama Auruura on kirkonkirjoihin merkitty.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Erikoisten etunimien bongausharrastuksestani, sen aloittamisesta ja tuloksista on kirjoitellut täällä monta kertaa ennenkin. Täältä pääset niiden jäljille… NIMIPALVELU TÄÄLTÄ: KLIKS ja niitä minun aiempia erikoisten etunimien bongausharrastusjuttuja mm. TÄÄLLÄ.

Historiaa Niitä näitä Vanhemmuus Yliopistoelämää

Vihellellen

Aamulla kun kuuden jälkeen tarkistin, oli puhelimessa jo kaksi tekstaria. Molemmilta lapsilta viestit. Toinen oli ollut jo pari tuntia duunissa, ja vinkkasi Kalevassa olleesta objektiivitarjouksesta (meillä kun on vähän digikuva-asioita ollut viime aikoina) ja toinen oli juuri menossa nukkumaan – eilisen illan (tyttären aamu) Skype-sessiossa oli yksi juttu unohtunut kertoa ja sitä tekstaili. Sitä minä vaan yritän selittää, että onhan se vaan maailman parasta kun on nuo pennut olemassa. Vielä töihin polkiessa hymyilin tälle erinomaiselle asiantilalle.

Töissä olikin sitten heti ”tilanne päällä”: muutaman opiskelijan puolesta pieni hätä… oli taas kerran kulkenut tieto huonosti… eihän minusta heille paljon ollut apua, mitä nyt olin heidän kanssaan ottamassa Weboodin merkillisistä ilmoittautumisjärjestelmistä selvää… Noh, taloustieteen sivuaineopintoihin ilmoittautuminen sitten lopulta onnistui kuin onnistuikin. Muutoin kovin mitäänsanomaton päivä: koko iltapäivän olin aikeissa lähteä arkistoon muutamien juttujen tarkistukseen, mutta en saanut aikaiseksi. Huomenna se on edessä – josko iltapäiväksi sinne?

Pehtoori oli tänään oikein toiminut ”nimekkeensä” mukaisesti, ollut tilanhoitajana, elikkäs putsaillut pihaa, pensaiden juuret jo siistinyt, kukkapenkit rapsutellut ja oksia leikellyt. Olipa minunkin sitten vihdoin illansuussa takapihalla [sehän se on se puutarhan osa, jossa minä saan puutarhurointia harjoittaa ja harjoitella] jotain tehtävä: yrttilaatikot putsasin ja vähän haravoinkin. Mukavaahan se sekin oli kun vaan sai lähdetyksi. Ehkäpä se sitten on huomenna arkistossakin – kunhan vaan saan lähdetyksi…

Tuosta vesipallokuvasta muistui merkillisesti mieleen, kun kollegan (joka kirjoittaa juuri erästä seurakuntahistoriaa) kanssa pohdittiin, että onko viheltäminen ollut syntiä vielä puolivuosisataa sitten? Meillä molemmilla (liki samanikäisiä ollaan) oli hämärä muistikuva, että meidän lapsuudessa viheltely oli vähän kuin kiellettyä, ainakin sitä pidettiin ”pahatapaisena”… ”katupoikien”, ”rahvaan”, ”satamalaisten” helmasyntinä? Onko muilla muistoja, tietoa, hämäriä muistikuvia vai olemmeko me vain moisen ajatuksen jostain omineet?