Showing: 221 - 230 of 367 RESULTS
Niitä näitä Oulu

Kesäntulo, nuoria – –

Nukkuminen on aivan yliarvostettua, ainakin näin kevätkesällä ja urakan aikana. Illalla ei malta, aamulla ei pysty, ja siinä sitten kitkutellaan viiden kuuden tunnin unilla, … hyvä on, tänäänkin torkahdin päivällä pihalla tovin. Meneehän tämä välillä näinkin. Ja tänäänkin ollut hyvä päivä.

Aamukaste


Aamulenkillä-11

Aamulla,kun aurinko ja minä olimme molemmat kunnolla nousseet, oli merenrannassa kaunista. Rasvatyyni meri, tyven, ei ketään muita. Taas hiljaa mielessäni ajattelen, kuiskaan, en ainakaan leuhkiakseni, mutta koska siltä tuntuu: minun mereni. Tämä maisema on ollut jo niin kauan minun päiviäni, kaikkina vuoden- ja vuorokauden aikoina. Minun mereni.

Aamulenkillä-10

Aamulenkillä-4

Tänään se oli niin kaunis.

Ja kaunista oli Meri-Toppilassa muutenkin….

Aamulenkillä-9

Aamulenkillä-8

Aamulenkillä-7

Aamulenkillä-6
Aamulenkillä-2

Sitten se tavallinen lauantaiaamun kierros AAAACHHH (selitys täällä). Olin oikein tehokas ja tein tuon kaiken muutamssa tunnissa ja hyvissä ajoin ennen puolta päivää olin jo pihalla – tiedättehän keskiaikaa ja kanditöitä…

Kolmen kieppeissä lähdimme pyöräillen Pyykösjärvelle: ystävien keskimmäisen diplomi-insinööriyskekkerit. Emme viivähtäneet kauaa, vappuaattoisin vietämme ko. kodissa hyvinkin liki kellonympäryksen, mutta tänään noup.

Meidän nuoripari, kihlapari, joka on jo kaksi vuotta asunut Alppilassa, pitivät meille tänään pienimuotoiset tuparit. Onhan niitä odotettukin. 😉 Mutta kun nyt olivat pesseet ikkunatkin, kutsuivat meidät kuohuvalle. Ja syömään päätimme porukalla kaupungille lähteä. Olihan torinrannan patiot ja ravitsemusliikkeet täynnä. Ihan mielettömästi ihmisiä liikkeellä. Toripolliisiin (ent. Matalan paikalla) mentiin: ruoka oli hyvää bistroruokaa, juuri sopiva tämän illan tarpeisiin, mutta ehkä tarjoilun – miten sanoisin? rentous? ei ollut se mitä minä ravintolakokemukselta kaipaisin. Mutta en valita: meillä oli kelpo illansuu. Sitten katselemaan Kidsingin finaali, tai ainakin valitut palat siitä, … kaikenmoista järkkäilyä ja nyt, juuri nyt!! , olen väsynyt  – – hyvä merkki.

Viikossa tuli kesä!

Aamulenkillä-12

Niitä näitä

TGIF – perjantai nyt vaan rulettaa

Se tunne, kun tietää perjantain ansainneensa! Nyt se on!

Aika vaiherikas viikko on ollut, aurinkoinen myös mieleltään. Kauaskantoisia päätöksiä on tullut tehtyä, oman ja muiden elämän osalta. Business on bisnes (harvoin olen niin paljon ollut puhelimessa), vai miten se menikään? 😀  Jajajaja — (jajaja ….  on meksikolainen tapa nauraa virtuaalisesti)

Pehtoori tuli eilen pohjoisesta, oli ollut ”hyvät kelit ja jutut”. Hyvä niin.

Minulla takana monta ”yksinäistä” koti-iltaa. Ja nehän tuntuivat oikein hyville. Siitäkin huolimatta, että duunin parissa paljolti kuluivat.

Poikkeuksellista on ollut tämä lämpö, tämä ihana toukokuun aurinkoinen viikko. Pohjarusketus Meksikoa varten on hankittu.

Tänään töistä tullessa (tai siis minä missään töissä ole ollut; kunhan kampuksella kävin. Ystävien (kollegojakin ;)) kanssa lounaalla, kuuntelemassa kuukausiseminaariesitelmän (hulluudellakin on historiansa, –  mielenkiintoinen sellainen) ja muutamia juoksevia asioita hoitamassa, ja palasin iltapäivällä ”Suureen Tarkastamoon” (= pihalle lukemaan pääsykoevastauksia) – minä alan pitää tästä etätyöstä ;). Todellakin alan. Mutta siis, palatessa etelässä näkyivät tummanpuhuvat pilvet…

Sinisiä kukkia

Eivät ne kauan uhitelleet. Pian tuli tyyni, ihana, aurinkoinen  ilta. Poika tuli meidän kaveriksi grilliherkkujen äärelle, höpöttämään, siihen asti kunnes piti lähteä nukkumaan (ainakin yrittämään sitä), sillä pullakuskilla on huomennakin herätys aamuyön tunteina.

Haluaisin olla niin reipas, että lähtisin pyöräilemään Möljälle tai kävelemään merenrantaan, mutta en ole itselleni vihainen, vaikka vain vetäydyn uuden Donna Leonin kanssa nojatuolin nurkkaan, – olenhan perjantaini ansainnut. 😉

Sinisiä kukkia-2

Sinisiä kukkia-3

 

Yliopistoelämää

Edelleen keskiajalla

Jos eilisessä postauksessa olin Keski-Euroopassa ja Reimsin seudulla, niin samoissa maisemissa olen oikeastaan ollut tänäänkin. Mitä nyt Inarissa ja Kajaanissa piipahdin päivällä.

Siis mitä ihmettä?

Reims ja muut keskiaikaiset miljööt ovat olleet pääsykoevastauksissa pyrkijöiden kuvailemina. Ehkä noin 70 vastausta olen tänään lukenut ja arvostellut. Hyviäkin jo joukossa, ja muutamia ihan riemullisia: tahattomasti ovat filosofian ylioppilaiksi haluavat vastailleet niin, että  tällä sensorilla on ollut vedet silmissä, kun olen niin nauranut. ”Kivimuurit kaupunkien yllä…”  ja sitten tämmöinen ”Keskiaikaa kutsuaan myös Pimeäksiajaksi. Tämä ei johdu siitä että keskiajalla olisi ollut pimeää, vaan koska se oli niin pimeä.” – Ihan laittamattomasti on tuo päättelyketju rakennettu! Ja tässä on tainnut pari sanontaa sotkeutua.:”… keskiajan kaupunkilaiset katsoivatkin maalaisia pitkällä nenällä.” ”Köyhälistö, kuten porvaristo, asuivat…. ” ”Maaorjilla oli asevelvollisuus.” ja paljon muuta mukavaa.

Mitä Kajaani ja Inari tähän päivään kuuluvat? Toinen kandityö käsittelee Inarin kuolleisuutta 1800- ja 1900-luvuila ja toinen Ensimmäisen sortokauden uutisointia kajaanilaisessa lehdistössä. Siis olen nuokin lueskellut ja arvostellut. Ja mikä parasta olen viettänyt etätyöpäivän: koko päivän ollut kotosalla. Aamupäivän olin sisällä, mutta puolelta päivin siirryin aurinkoon. Ei hassumpaa! 🙂

Tuossa illan aluksi oli taas digikurssin verkkokurssin luento, minkä seurauksena innostuinkin (= muistin kun hoksautettiin) että Photoshopin Elementsissä on valmiita kehyksiä kuviin liitettäväksi. Laittelinpa muutaman Reimsin, Sienan ja muutaman muun keskiaikaisen kaupungin kuvan kehyksiin  – ihan vaan pysyäkseni oikealla aikakaudella, sillä huomenna sukellan taas keskiajalle…

Colmarissa aamulenkillä maaliskuussa 2011…

Kaikki kuvat kehyksineen suurenevat klikkaamalla. 

IMG_1066

Reimsin katedraalin ruusuikkuna säilyi II maailmansodan pommituksissa vaikka muu osa pyhätöstä vaurioitui pahoin pommituksissa.

Reimsin katedraali 2 Reimsin katedraali kirkon tuoli

Hillittömässä helteessä Sienan campolla heinäkuussa 2010.

siena

Keskiaikainen ravintola Riquewihrissä maaliskuussa 2011.

Riquewihr

San Gimignano 2011

San Gimignano

Ruoka ja viini

Kuohuvia …

”Ihminen joka juo vuoden 1952 Dom Perignonia, ei voi olla läpeensä paha”, toteaa James Bond löydettyään pahiksen jemmasta tuota ko. samppanjaa. Bondin juomahan (täällä lisää) on kyllä nimenomaan Bollinger, ei Dom. Täytyy tunnustaa, että  minulla on hyvin läheinen suhde ko. munkkiin, siis Dom Perignoniin. Kuten kuvastakin ilmenee.

Me and Dom

DP

 Täällä Napoleonkin oli usein lasillisella…

IMG_0691

Ja mitäs Churchill totesikaan? Totesi, että ”samppanja on parasta silloin kun se on kuivaa, kylmää ja mieluiten ilmaista”, mutta ensimmäisen maailmansodan aikana totesi myös, että  ”Emme taistele pelkästään Ranskan vuoksi, taistelemme samppanjasta!”

IMG_0693

mC

Edellä olevat kuvat ovat ”pyhiinvaellusmatkalta” Epernayssä maaliskuussa 2011. Moët & Chandon ja monta muuta samppanjataloa tuli Avenue Champagnen varrella kuvattua. Ja muutama samppanjalasillinen tietysti nautittuakin.

Nyt kun tänään on (olisi!) pieni syy juhlistaa yhtä juttua lasillisella, tuli mieleen, että voisin koota tähän kuvat, joita olen ottanut, keräillyt  kevään ja kesän juhlijoita varten.  Ja totta puhuen on näissä taas läksykuviakin joukossa. Ja kaikki kuvathan suurenevat klikkaamalla. Muutama otos on kyllä ihan hyväkin, joten kokeilehan katsoa isompana.

Toki skumppa- ja samppanjasuosituksia ovat lehdet täynnä, Alkon sivuilla on paljon tietoa ja myymälöissä erinomaisia asiantuntijoita ja palvelua, mutta nämä nyt ovat minun/meidän lemppareita. Siis vakaalla maistelukokemuksella (ei niinkään tiedolla ja taidolla) suosittelen kuohuvia lakkiaisiin, valmistujaisiin, piknikeille, häihin,  tasavuosijuhliin ja pieniin juhlahetkiin ja aurinkoisiin päiviin… Onhan noita aina isoja ja pieniä juhlahetkiä, joihin kuohuva sopii…

Ihan ensimmäinen suositukseni on italialainen uutuus Alkon valikoimissa. Divici Prosecco. Se on tehty erikoisesta rypäleestä nimeltä glera, siinä on mielestäni hyvät hapot, mutta siinä on hedelmäisyyttä. Eikä esimerkiksi lakkiaisia ajatellen ole mikään väheksyttävä seikka se, että pullo ja etiketti ovat tyylikkään mustavalkoisia. Ja hintakin on ihan kohtuullinen juhlajuomalle (11,48). Lakkiaiskuohuviini numero yksi?

Kuohuvia kevään juhliin-2 Kuohuvia kevään juhliin

KWV:n rose on ehkä kakkossuositukseni. Se on edullinen, alle kympin kuohuva. Sekään ei ole rutikuivaa, siinä on makua. Se on todella kauniin rose. Ei ehkä buffet-pöytään, mutta nimenomaan onnittelu/juhlajuomaksi oivallinen. Ja varsinkin jollei sellainen rutikuiva kuohuva oikein maistu. Tätä voisi ehkä luonnehtia myös sanomalla, että se on ´helppo´.

Kuohuvia kevään juhliin-5

Kuohuvia kevään juhliin-3-2

 

Alla oleva kuva sopisi vaikka kortiksi, eikö? Okei, on lavstekuva, mutta pidän siitä.

Kuohuvia kevään juhliin-2-2

Jos on roseen ystävä ja haluaa erittäin kuivan sellaisen ja on valmis maksamaan vähän enemmän kuin halpisskumppa maksaa, on meidän esikoisen lakkiaisissa (kuvia) kuohuvana ollut australialainen Taltarni erinomainen valinta, ja uutuuksissa on aiemminkin tavallisena myynnissä ollut, hyväksi havaittu Pongrácz vallan hyvä ja tyylikäs valinta. Viimeisessä Viinilehdessä oli juttu, jossa nimenomaan todettiin, että vaikka rose mielletään jotenkin naiselliseksi kuohuvaksi, roset ovat kuitenkin maultaan kuohuvista maskuliinisimpia, voimakkaita, – usein kaikkea muuta kuin hempeitä maultaan.

Kuohuvia kevään juhliin-4-3

Kuohuvia kevään juhliin-3-4

_MG_6641

Ja samppanjahan on aina samppanjaa! Maksaa enemmän, mutta myös maistuu erinomaiselta. Useimmat ainakin. Pannier Brutia saa nyt Suomestakin, vuosikerta sellaista. Juniorin lakkiaisiin (kuvia niistäkin) sitä hankittiin Systembolagetista kuohuviinin hinnalla, tosin se ei ollut vuosikertasamppanjaa). (ks. kuinka samppanjan hakureissulla olivat meksikolaisetkin mukana! KLIKS)

Kevään kuohuviinit-2

Kuohuvia kevään juhliin-6

Tavatessani Alkon viiniasiantuntijaa ja kouluttajaa tässä jokin aika sitten, kyselin (jo tätä postausta suunnitellessani), mikä on hänen suosituksensa kesän ja kevään juhliin, lakkiaisten samppanja? Hän vinkkasi, että Alkolla on uusi ”kausituotteiden” valikoima, joiden joúkossa on kelpo samppanja Christian de Montaille. Alkon luonnehdinta vaikuttaa lupaavalta; aina kun samppanjassa sanotaan maussa ja tuoksussa olevan ”paahtoleipäisyyttä”, minä pidän siitä. Tätä ei olla testattu, mutta laitoinpa senkin muistilistaan. Toinen muistilistassa oleva, josta ei ole kuvaa, on Araldica Brachetto d´Achui. Se ei – mielestäni – sovi lakkiaisten kuohuvaksi, mutta kesähelteellä jääkylmänä mansikoiden kanssa jo haaveilen sitä lipittäväni. Makea, joka sopii kesän jälkkäreille tai ihan vain nautinnoksi lasillinen.

Kokosin näistä suosituksista ”kauppalapun”, siis pdf:n, jossa on hinnat ja muu tieto. Se on linkin takana ja tulostettavissa. Olkaapas hyvät: täällä  KLIKS!

Toivotttelen ihania juhlia ja pieniä ja kauniita kuplia kaikille. Ja muistutan, että karpalokuohuva, jota on ainakin myyty Stockalla, on hyvä alkoholiton vaihtoehto.

Dom Perignonista ja samppanjavispilästä kannattaa katsoa minun kommenttini täältä.

Niitä näitä Yliopistoelämää

Pimeä keskiaika ja valoisat haaveet

Pääsykoepäivä. Kysyttiin keskiajan kaupungeista ja ihmisten maailmankuvasta ja pyydettiin vertailemaan Suomen ja Englannin teollistumista. Nyt kun olen ensimmäiset 40 vastausta lukenut, ei mitään erityisen briljanttia ole vielä eteen tullut. Mutta aloitinkin niistä, jotka lähtivät ensimmäisenä pois. Toivoa sopii, että vastaukset syvenevät ja tiedollisesti ja tekstillisesti tanakoituvat, kunhan homma etenee.

1

Kävin päivällä poliisilaitoksella, kuukausi sitten ajan varanneena ja tänään häthätää mennessä passikuvassa käyneenä, olin tiskillä ajoissa, jätin sormenjälkeni poliisiviranomaisen tietokantaan ja sain kuulla, että saan viikon, parin!! päästä tekstarin, jossa ilmoitetaan, mistä R-kioskilta saan uuden passini hakea. Minusta moinen tuntuu vähän hassulta, oudolta, merkillisesti epäluotettavaltakin. R-kioskilta? Ja se, että passi tulee viikon tai parin!! päästä hieman huolettaa. Parin viikon päästä TODELLAKIN pitäisi olla passi, sillä keskiviikkoaamuna 5.5. on lähtö kohti Mexico Cityä.

Kun en ole oikein reissugarderobia ehtinyt ajatella ja olen sitä paitsi perustanut siihen, että pärjään viime kesän Masai-kokoelmallani (mustaa, valkoista, valko-mustaa ja sitten hieman lisää valkoista), ja kun minulle vinkattiin tällainen ihana pellavavaatesivusto http://www.linenbypias.fi/pellavatunikat-c-16.html , tilasin juuri äsken itselleni pellavatunikan. Sieluni silmin näen itseni se päällä liukuvani uneliaana resortin aamiaiselle, jossa nautin hitaasti hedelmiä ja vastapuristettuja mehuja, jälkiruoaksi mustaa, vahvaa kahvia ja jonkin pienen makean…

Ja tömps! Putosinpa ajatuksistani suoraan tänne Rantapellon työhuoneeseeni, jossa olisi vähän nälkäkin, mutta jääkaapissa ei mitään, mikä juuri nyt maistuisi. Duunista kotiuduttua en viitsinyt oikein mitään kokkaillakkaan, – pehtoori kun on pohjoisessa. Sai kaverikseen VMP:n maskuliinin, jonka kanssa olivat tänään patikoineet Hangasojan alkulähteille, jääjärville. Olisinko halunnut olla mukana? Höpsis! Paljon kivempi lukea nuorten merkillisiä selityksiä pimeästä keskiajasta, joka ei ollutkaan pimeä. Tai noh, ehkä juuri ja juuri jääjärvillä olisi voinut olla kiva käydä tähän aikaan vuodesta.

Mitähän valkoinen hortensia tarkoittaa. Joku aika sitten laitoin kuvia sinisistä hortensioista, ja sain kuulla [kaunis kiitos kirjeestä] että sininen hortensia on vanhanpiian kukka. Mikähän valkoinen on? Minä vain pidän valkoisistakin ja sinisistä ja …

Hortensia_-2

Hortensia_

Niitä näitä Yliopistoelämää

Piste

Klo 22.32 ja artikkeli on valmis! Eikä paljonkaan (= 4 sivua) yli määrämitan. 

Ja reilusti ennen pääsykokeita, jotka alkavat huomenna klo 9.00.

Ihan työstä on tämä päivä käynyt …

Iltapäivän/illan maraton-seminaari-istunnossa oli hassua, kun opiskelijapojilla oli sortsit.

Enpä muista aiemmin pitäneeni seminaaria sortsi-porukalle. 😉 

Mutta hyvin me keskustelimme. Aika hyvin.

Nyt lähden nukkumaan….

 

Tämä lämpö-14

Tämä lämpö-2-4

Kuvat eiliseltä aamulenkiltä.

Kesäkuussa tuota reittiä ei enää voi mennä merenrantaan:
kilometrin pätkällä sääsket syövät elävältä.
Mutta näin alkukesästä ja sitten
taas heinäkuun lopulta lähtien, 
se on niin mukava polku. 

Siellä on hyvä ajatella.

Tämä lämpö-3-3

Klikkaamalla kuvat isommiksi, melkein tunnet tuoksun. Valon ainakin näet paremmin. 

Niitä näitä

Suvi suloinen

Kello on ties mitä ja edelleen liikutaan hellerajoilla. Ja on toukokuu! Suomalaiskansalliseen tapaan kuuluu ´small talkin´ aikana  ilmoitttaa, että ”tässä ne nyt ovat tämän kesän helteet”. Turha enää toivoa mitään lämmintä kesää, ja että kun ennen lomakautta on niin paljon lämpimiä päiviä, että KUKAAN ei ehdi nauttia… höpö höpö, sanoin vain… . Kaikki, jotka ovat voineet, ovat nauttineet näistä päivistä, aamuista, illoista, öistä ja nämä ihanat lämpimät eivät ole pois tulevalta kesältä. Eikö kukaan ole hoksannut, että tässähän meillä on säästössä viime kesän hellepäivät, jotka jäivät tulematta ja kokematta, nauttimatta. Katsokaahan kun nämä ovat säästöjä, eivät förskottia!  😉

No kieltämättä, hieman puun takaahan tämä lämpö tuli, ja ehkä minun urakkatoukokuulleni hiukan kinkkinen juttu, mutta nou hätä. Duunia on tänäänkin tehty, ja vielä tehdään… Mutta parasta on ollut olla ulkona.

Aamulla merenrannassa näkyi, että vesi on paennut jonnekin. Pääasia, että jäät ovat paenneet. 😉

Tämä lämpö

 

Tämä lämpö-2 – Kopio

Lenkiltä kotiuduttua pehtoori oli jo häipynyt omalle lenkilleen [Pikisaari-round sunnuntaisin] joten läksinpä itsekseni ajelemaan puutarhalle. Jo kauan Säynäjäahon puutarha on ollut se, josta haen kesäkukat. Sinne siis. Ja hyvä on: olen konservatiivi [myös kukkajutuissa]. Aina suunnilleen samat kukat, samoihin purkkeihin, samoihin paikkoihin. Mutta so what? Ja kuitenkin aina jotakin uuttakin.

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. …

Tämä lämpö-2-2 – Kopio – Kopio

Pateniemessä oleva Säynäjäahon puutarha kasvattaa Oulun parhaat japaninkellot, surffinat, pelargoniat,- ja paljon muuta. Ja tiedättekös, että kaltaiselleni ko. puutarhan siisteys ja järjestys ovat silmiä hiveliviä ja olennaisesti elämäniloa lisääviä tekijöitä: on vain ilo katsella, kun kaikki on järjestyksessä ja kaikki on siistiä,  ei tarvitse mutalillussa kulkea. Sitä paitsi palvelu on hyvää, eikä turhia tyrkyttävää. Asiallista ja asiantuntevaa olematta tylyä. Siis hyvä paikka!

Tämä lämpö-7 – Kopio (3)

Tämä lämpö-5 – Kopio – Kopio

Tämä lämpö-6 – Kopio (3)

Tämä siisteys viehättää!

Tämä lämpö-3 – Kopio

Tämä lämpö-4 – Kopio (2)

Kerrassaan radikaalisti istutin nämä portinpielikukat: about 20 vuotta olen laittanut ne valk-pun-valk-pun ja nyt on KAIKKI perinteinen hylätty ja onkin valk-pun-pun-valk. Onhan tässä ajatuksessa totuttelemista…. 😉

Tämä lämpö-9 – Kopio

Ikkunalaudoilla sentään entinen pun-valk-pun. 😉

Tämä lämpö-8 – Kopio – Kopio

Pihatöissä se sitten kului useampikin tunti. Yrttilaatikotkin sain takapihalla kylvetyksi, ja taas rohkenin leikkoa Huvilan vieressä olevaa japaninmarjakuusta. Se ei oikeastaan kuulu reviirilleni, vaan joka vuosi pehtoori, pääpuutarhuri, on huomautellut, kun olen takapihalta nurkan kautta paraatipihan puolelle luikahtanut ja ko. kuusta leikellyt ja siistinyt. Olemme käyneet periaatteellisia keskusteluja, saako havukasveja leikata, milloin ja kuinka paljon, ja joka vuosi olen rohjennut tehdä oman pääni mukaan (mitä en kyllä monien perennapenkkiemme kanssa yrittäisikään…) ja leikellyt mielin määrin. Ja kuusi voi hyvin, mikä on ehkä syynä siihen, että ensimmäistä kertaa ever pehtoori ei tullut toimiani kommentoimaan, kommentoimaan kriittisesti puutarhurointiani. 😉

Tämä lämpö-10 – Kopio

Lämpö jatkukoon, … kesä kaikilla, toivottavasti onnikin!

Tämä lämpö-12

Nuoripari kävi syömässä, kaikenmoista kesäistä, enimmäkseen grillistä hyvää, vähän jäi jotain pohjoiseen pakattavaksi, ehkä vielä pienen leipomuksen tässä  koetan saada aikaiseksi… Pehtoori suuntaa huomenna Hangasojalle, olen kade. Ihan hiton kade, mutta en valita. En. En. Sitä paitsi muutama viikko ja pääsen näkemään tyärtä. 😉

Yliopistoelämää

Mikä ihana ilta

Olen ihan satavarma, että edellisessä elämässäni olen asunut Italiassa, tai jossain senkaltaisessa ilmanalassa kuin tänään on ollut Oulussa. Tämä lempeä lämpö, tämä auringonpaiste, linnunlaulu, vilvoittava tuuli ja sääsketön piha! Jee…!

Näin pieni on koivunlehti meidän pihalla vielä…

aamusta iltaan_-4

Joku ”miekka” on tämä kasvi … ei voi muistaa [eikä puutarhuri paikalla] …
miekka sopii päivän teemaan. ks. alla.
Kannattaa nämä kasvikuvat klikata isommiksi.
Oikeesti kannattaa. 🙂

Bannerissa jo ensimmäiset kevätkaihonkukat.
Niistä pidän hyvin paljon.

aamusta iltaan_-3-2

aamusta iltaan_-2-2

Eihän sitä sitten malttanut taas edes nukkua. Mutta ei sillä väliä, kun aikaisin aloittaa,ehtii iltapäivään mennessä tehdä paljon.

Puutarhalle en pehtoorin kanssa kuitenkaan aamupäivällä lähtenyt – en vaikka mieli teki. Ehtii tehdä paljon, kun ei humputtele puutarhalla. Lenkillekään en mennyt, istuin ja luin, kirjoitin ja kommentoin. Aika varhain siirsin työpisteen pihalle, kilpurin nostin kaveriksi piazzalle. Elmerin eka ulkoilupäivä tänään; silmin nähden nautti. Onkin konnuli ollut merkillisen apaattinen koko kevään, mutta ihmekös tuo jos kelejä ja valoja ajattelee.

RUohosipulia minulla kasvaa kuin muilla ruohoa! Sitä on pian paljon! Oisko kellään reseptiä mihin tarvisi paljon ruohosipulia. Olisin iloinen ohjeesta…

aamusta iltaan_-5

Pehtoori lähti puolelta päivin luokkakokoukseen: Tekulta 30 vuotta sitten valmistuneiden meetinki on tänä viikonloppuna Oulussa. Kerran ennenkin on ollut luokkakokous, mutta me olimme silloin reissussa tai joku muu juttu, eikä pehtoori päässyt, mutta nyt meni.  Eilen olivat osalla porukkaa jo kokoontuneet, mutta minun insinöörini ilmoitti, että yksi päivä saa riittää. Aika hyvin olivat saaneet porukkaa kootuksi: yhteensä 34 valmistuneesta (joista muutama on jo kuollutkin) 18 tuli tapaamiseen, kaukaisin Dubaista asti. Seelarissa ovat. Ei ainakaan komeampaa keliä insinööriköörille olisi voinut sattua.

Eikä myöskään promootioväelle. On Oulussa näet myös promootioviikonloppu. Iltapäivällä päätin lähteä kauppaan ja kuvaamaan kulkuetta ja tuttuja, joita olikin yllättävänkin paljon. Olin niin vähän aika monelle luvannutkin, siis mennä kuvaamaan. Ja fiilistelemään.

Kulkue-2

Kulkue-4

Siinähän se esimieskin, katsoo suoraan tänne päin…

Kulkue

Onhan promootio niin hieno akateeminen juhla, … once in a lifetime. Tai onhan se muutamille (monille proffille jne.)  toistuva juhla, mutta promovointi on vain kerran. Eipä ole kyllä paljon miekalle ollut käyttöä, hatulle sentään muutaman kerran… Ja onhan tuo miekka hieno ”sisustuselementti” tuossa tämän työhuoneen ovenpielessä. Huom. ovea voi pitää vielä auki. Linnut laulaa, ja leppeä ilma kulkee sisään, eikä ole sääskiä. Mikä ihana ilta.

Kulkue-3

PS. silloin kun oli minun promootioni (2006) ja iltajuhla, jossa juuri olimme ehtineet vanhat tanssit tanssia ja promoottia kantaa ulos, tuli tieto, että Lordi oli voittanut euroviisut… Siis? Enne? Historia toistaa itseään? Senhän me huomenna tiedämme, onko niin, että kun Oulussa on promootio yhtäaikaa euroviisujen kanssa niin voitto tulee.., minä vain pahoin pelkään että uni tulee jo ennen kuin skaba ehtii alkaakaan… 

Niitä näitä

Aamusta iltaan …

… on paistanut aurinko.

aamusta iltaan_

Onneksi en ottanut iTunesia mukaan kun lähdin suhteellisen varhain (ei, ei se ollut seitsemääkään, mutta huomenna nukun. Ihan varmasti.) polkemaan Linnanmaalle. Musiikkia ei tarvittu, oli hiljaista, – paitsi linnut!! Paljon ei puuttunut, että olisin ajanut ohi kampuksen, jatkanut aamuista pyöräilyä Pyykösjärven rantaan, sieltä Kuivasjärvelle, Tuiranrannan kautta torille aamukahville. Sitten olisin voinut käydä kaupunginkirjastossa katsomassa, olisiko se kaipaamani vanha kartta kotiseutukokoelmassa. Kuvannut sen, lueskellut ja kirjoitellut vähän aikaa. Käynyt hakemassa hallista kalaa, polkenut kotiin, pessyt ne Huvilan loputkin ikkunat.

Olisin sitten ehkä ajellut (nyt jo omalla harmaalla moottoroidulla kaunokaisellani) Maakariin, Kodin Ykköseen tai jonnekin, missä myydään kauniita pyöreitä pitsiliinoja – sellaisen nyt haluaisin Huvilaan. Olisin käynyt Vihiluodon Kalakaupassa, jossa kuulemma myydään erikoisen hyvää lisuketta kalaruoalle, ehkä olisin lohileivät siellä nauttinut… Sitten olisin vielä hurauttanut ottamaan kuukausikuvan Möljältä – siiloista. Tullut kotiin ja ryhtynyt silittämään kesäliinoja Festaan ja sisälle, istahtanut  aurinkoon jatkamaan kirjoittamista… ja nauttinut auringosta. Mutta ei! Eihän se ihan niin mennyt.

Miksei? Sitä minä olen tässä miettinyt? Ehkä siksi, että oli hyvä olla duunissa omassa työhuoneessa, että ne kanditöidensä kanssa kipuilevat opiskelijat saattoivat käydä kysymässä viime hetken neuvoja, ja ehkä siksi, että tiedän, että osaan auringossa lukea, mutten kirjoittaa… En ainakaan mitään tolkkua, viimeisteltyä tieteellistä tekstiä. Jotkut osaa, minä en. Parasta oli istua työhuoneessa sälekaihtimet kiinni ja keskittyä. Nyt onkin sitten hyvä mieli kun on perjantai-ilta. On lupa. Lupa istua ja selailla sisustuslehtiä, siemailla ruoalta jäänyt punaviini, … miettiä elämänmenoa…

 

aamusta iltaan_-3

 PS: Tänään töistä lähtiessä oli yhtä paljon lämmintä Oulussa ja Monterreyssä. Talvella meillä oli tyttären kanssa muutaman kerran 60 asteen lämpöero säätilassa: Meksikossa oli  + 30 C ja täällä sama miinuksina, mutta tänään neljältä (tosin silloin siellä oli klo aamukahdeksan :)) oli samat lukemat!

Capture

Niitä näitä Yliopistoelämää

Historiahöpötyksiä

Kevääntuntua-3-2Olen ollut vähän paitsiossa kahvipöytäkeskusteluista; lätkä ja euroviisut kun eivät nyt ole oikein päivissäni ykkösjuttuja. Ei niin, ettenkö joskus niitäkin seuraa ja niistä molemmista olen joskus paljonkin välittänyt, mutta nyt eivät ole oikein sopineet elämänmenooni.

Enemmän kruununmetsätorppa-asutus ja Inarin kultakuumeen aiheuttama muuttoliike ja ”minun” Matildani ovat tarkasteluni ja ajatusteni keskiössä. Sitäkin minä mietin, että ikä, laiskuus vai tyhmentyminen? – mikä ihme tekee tämän, että yhden parikymmensivuisen artikkelin kanssa tuhraantuu viikkokaupalla aikaa. Eikä se selitä, että on muitakin töitä yhtä aikaa. Onhan niitä ennenkin tehty; opetusta ja ohjausta, seminaaria ja selontekoja yhtä aikaa kirjoitusprojektien kanssa, mutta mikä hitto se tämän pohjoisen muuttoliike -artikkelin kanssa oikein kitkuttaa? Naapurihuoneessa (vain muutamaa vuotta nuorempi) kollega suoltaa tieteellistä tekstiä kahden liuskan keskimääräisellä päivävauhdilla. Ei pysty meitsi moiseen. Artikkelin valmistumattomuus alkaa pian ahistaa…

No niin – mutta tänään kun evästeltiin (tai siis minähän taas unohdin aamulla tekemäni tonnikalasalaatin kotijääkaappiin, joten hainkin Bioskan ruokalasta salaatin… sinne on avattu uusi salaattibaari! Jee! Olihan hyvä. Aika tyyris kyllä oli (7,20), joten edelleen taidan pääsääntöisesti pysyä omissa eväissä – hahaa, jos vain muistaisin ne… 😀 ) mutta siis, kun puolelta päivin poikien kanssa (saako (aika) nuoria miehiä pojitella?) lounastimme ja samalla lueskelimme päivän lehtiä, totesimme, että taas kerran Suomi on euroviisuennusteissa vahvoilla voittajaksi tai ainakin – vahvasti menosssa – kolmen parhaan joukkoon.

Kevääntuntua-2-2

Vaikea mennä sanomaan oikein mitään, en ole ehkä kuullut koko biisiä,  mutta sitä ryhdyimme pohtimaan, että kannattaisi jo tehdä jonkinlainen tutkimus tästä aiheesta: Miten lehdistön hypetys, ”euroviisuhuuman” ja voitonjuhlatunnelman nostattaminen ennen semifinaalia ja  ”kuinkas-sitten-kävikään”  – kirjoittelu eri lehdissä ja muissa medioissa on vuosikymmenien kuluessa muuttunut. Tai miten yhteiskunnallinen kehitys vaikuttaa euroviisufanitukseen, sukupuoli ja -polvi erot voittoennusteissa, Suomen geopoliittinen asema ja euroviisu-uutisointi  ja niin edelleen. Lopulta päädyimme siihen, että teetätetään ensi lukuvuonna aiheesta kandityö ja otsikkokin jo keksittiin:

”Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä” – suomalaiskansallinen identiteetti ja Euroviisut kautta vuosikymmenten”

Oukei, ehkä ei muita huvita, mutta meillä ruokkis sujui hauskasti. Ja ihan vilpittömästi kyllä toivon Suomelle menestystä molemmissa mittelöissä. Minä palaan muuttotilastojen äärelle.

Kevääntuntua-7

Ai niin. Aurinko. Lämmin. Kevät, – eikun jo kesä! Mielettömän ihanaa!

Nautitaanpa siitä!