Aika kulkee monessa tasossa

aika loppuu

Nythän on taas niin, että olisi niin paljon kaikkea, olisi niin paljon välttämätöntä, pakollista, velvoitettua, odotettua, minulle kuuluvaa ja niin paljon kaikkea kaunista, käveltävää, kokattavaa, kutsuttavaa, kulutettavaa, kohottavaa, kulttuurista, kaikkea kivaa… ja minä en ehdi. Olen maailman huonoin delegoimaan, ja kenelle minä delegoisinkaan!? Tähän aikaa vuodesta kotonakin olisi monta mukavaa puuhastelua, järjestelyä ja kaikkea. Ja kaikki ne satamiljoonaa [okei pieni lapinlisä] ihmistä,  jotka tänään töissä kävivät, ottivat yhteyttä, sähköposteilivat, soittivat, pysäyttivät käytävällä olivat kuitenkin oikeasti ihan tervetulleita päivääni. Onko tässä nyt pieni dilemma? Maybe! Mutta entäs sitten? So what?

Yhtä aikaa kun pitäisi saada opiskelijoita ulos (= valmistumaan, vaikka vain kandiksi) ja sisään (= tehdä pääsykoekysymyksiä) niin väkisinkin artikkelin kirjoittaminen jää. Ja hassua, että se olisi juuri se, ja noista vain se, joka minun henkkoht  ”tuloksellisuuspistesteissä” näkyisi. Ei, en ala tästä valittamaan … sitä vain hieman tupisen, että en ehdi kaikkea, mitä haluaisin.

Aika ei riitä

Aika myöhään töistä tultua salaattia ja pastaa, pehtoori paistoi grillissä siikaa (lue: arkena juhlaruokaa!) ja sitten lähdin käymään Ainolassa kuvauslenkillä. Ja olihan siellä kylmä. Eikä yhtään kelvollista kuvaa. Etsin siis bannerikuvaa vanhoista kuva-arkistoista ja yhtäkkiä minulla on hirmuinen ikävä Italiaan, ja minulla on ikävä tytärtä,  –    ja ihan turhaan taas valitan: minullahan on enimmäkseen hyvin. Erinomaisesti. Suljen suuni, – siis koneen, ja lähden lukemaan loppuun Riikka Pulkkisen kirjan Vieras. Aika rankka kirja se on. Minusta. Ainakin. Mutta hyvä. Jostain syystä tekisi mieleni kirjoittaa, että niin nuoren kirjoittamaksi yllättävänkin syvällinen. Mutta en kirjoita. Luen vain loppuun.

2 kommenttia artikkeliin ”Aika kulkee monessa tasossa”

  1. Vieras oli kyllä aikamoinen kirja. Tuntuu, että se pyörii mielessä vieläkin joskus, yli puoli vuotta lukemisen jälkeen. Luin sen suurin odotuksin, nautiskellen ja jollakin tavalla ”henkeä pidätellen”. Piti lukea hitaasti ja kumminkin reippaaseen tahtiin, koska halusin saada lukukokemuksen päätökseen ennen tyttären syntymää. Ehdin 🙂

    Vastaa
  2. ”Henkeä pidätellen” sitä juuri lukee. En ihan loppuun saanut… Sinulle varmaan hyvä että ennen lapsen maailmaantuloa sait suljetuksi. Tuossa vaiheessa kun on aika herkkä kaikelle – ainakin kai useimmat ovat.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.