Rantapellossa sataa! Niin satoi aamulla Riikassakin. Hotelli Ainavaksen makuuhuoneen ikkunalautaan sade ropisi jo viiden jälkeen. Koneemme lähti yhdeltätoista, joten ei kiirettä nousta. Kotimatkakin sujui helposti, niin kuin kaikki kolmen päivän vierailullamme Latviaan. En tiedä, onko helppous matkan tekemisen positiivinen, onnistumiseen vaikuttava keskeinen kriteeri, mutta tällä kertaa helppous oli mukavaa. Tässä kun opettelemme reissaamaan ilman lapsia, miettii monenmoista.
Riika ei ole kuten Praha, Tallinna tai Pietari, – miksi vertasinkaan sitä juuri noihin? Se oli meille hieno kävelemisen, historian, ruoasta nauttisen ja kohtuullisen rahanmenon kohde, jossa sääkin oli kaupunkilomalaisille oivallinen.
Reissumme viimeinen ilta meni – luonnollisesti – ruokapaikkaa valitessa, etsiessä ja kävellessä (käveltiin yli 40 kilsaa kolmen päivän aikana). Olimme jo kaukasialaisen, latvialaisen, japanilaisen, taas latvialaisen ravintolan edessä ja sitten, ”eiköhän kävellä sinne Paparazziin jos se kerran on hyvä italialainen”. Käveltiinhän me. Latvialaisessa ristorantessa oli vain paikallisia. Terassin naapuripöydässä oli viiden hengen miesseurue joka söi, metelöi, tilasi ja nautti eräitäkin Veneton alueen arvokkaita viinejä, puhui N-sarjan nokialaisiin, poltteli sikareita ja ihaili – kuten mekin 🙂 – ohi lipuvia urheiluautoja (bemareita, chryslereitä, mersuja, jaguareja, volvoja, audeja… muutoinkin autokanta kaupungissa huomiotaherättävän uutta, hienoa ja kallista)… Kun me olimme jo tryffelitagliatellet nauttineet ja saimme pääruoaksi meriahventa ja sinisimpukoita nämä herrat maksoivat laskun ja hajaantuivat pikkukadulle ja jokainen – juodun viinin määrästä riippumatta – astui omaan menopeliinsä, Range Roveriin, S-sarjan Mersuun jne ja huristeli tiehensä.
Me emme syötyämme huristelleet vaan kävelimme hiljalleen kohti hotellia. Tyyni ilta, kauniit puistot, meille uudet kadut ja kiireetön olo tuntuivat hyvälle. Illan valo ja ennen näkemättömät jugendrakennukset pistivät kuvaamaan (paras joululahjani moneen vuoteen on ollut pehtoorilta saatu Canonini, nytkin kuvasin sadan kuvan päivävauhtia. Puolet kuvista räpsyjä, mutta on haastavaa yrittää kunnon otoksia).
Riikan vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde. Siellä on siis vanhaa suojeltava. Näimme monia esimerkkejä siitä, miten suojelua oli tehty erinomaisesti, ja vähemmän erinomaisesti.
______________________
(huom. uudet kattopellit, kuvat suurenevat klikkaamalla)
Vanhassa kaupungissa on monia Casinoita ja Nightclubeja mutta sellaisethan eivät meitä iltaunisia koske, joten kohti Peldu ielaa ja hotel Ainavasta.
Aamulla taksilla lentokentälle (tasan 10 latia), jossa chekkaus kesti melkein yhtä kauan kuin Roomassa. Lentokentällä monta hyvää putiikkia: Riga Balsamia (melkein kuin Jägermeisteria) ei niinkään maun vuoksi, vaan pullot ovat kauniita, Laiman suklaata, lapsille tuliaiset (Muumi Boxi ja Smarties-laatikot eivät enää ehdottomia?), pieniä pellavaliinoja (eilen vielä onnistuin liinakiusauksilta välttymään, joskin ostin itselleni ”liehun”) ja ostosten jälkeen Finnairilla Helsinkiin ja Ouluun.
