Luetut

Sari Savikko

Muistojen koulutaulut

Siri Hustvedt

Amerikkalainen elegia

Tämä ei ole helppo kirja. Norjasta Amerikkaan muuttaneen suvun kolmen sukupolven kipupisteitä ja amerikkalaista elämänmenoa ja mentaliteettia. Kolmen sukupolven tarinat limittyvät toisiinsa, niiden kautta selitetään ja avataan ajattelua. Alitajunnan ja unien maailma on kirjassa keskeisenä. Hustvedt on perehtynyt psykoalanlyysiin ja -terapiaan hyvin syvällisesti, ja ymmärtääkseni osaa sitä romaanissaan hienosti soveltaa. Kirja ei ole "suuri tarina" tai "sukukronikka" eikä minulle ainakaan ahmittava, nautinnollinen, viihdyttävä lukukokemus, eikä se ole minusta myöskään jännittävä, niin kuin sitä mainostetaan, mutta se on hieno, syväluotaava, merkillisen todentuntuinen (kirjassa on myös ei-fiktiivistä aineistoa käytetty hyödyksi). Kirjan maailmaa elää sitä lukiessa.

Tämän kirjan lukukokemus on kirjattuna täällä.

Alexander McCall Smith

Elämän kirkas keskipäivä

Ei tässä mitään vikaa ole mutta minulle alkaa riittää Mma Rawotswen tutkimukset. Tämä oli kai viides, eikä kerronnan muodot miksikään ole muuttuneet, ei miljöö, eikä juonenrakentaminen.

Outi Nyytäjä

 

Menestyksestä ja moraalista

Outi Nyytäjä kirjoittaa viisaasti. Menestyksestä ja sen hinnasta. Ihmissuhteista ja tavallisista ihmisistä. Hänen sanansa ovat purevia, sarkastisia. Nyytäjän maailmakuva on kovin erilainen kuin omani, mutta se mikä tässä kirjassa viehätti on että se pisti pohtimaan ja että se on kirjoitettu tavattoman pakottomasti. Teksti kulkee kuin juna, vääjäämättä. Hyvin älykästä.

Richard Bach

 

Lokki Joonatan

Edellisen kerrran tämä on tullut luettua vuosikymmeniä sitten. Tämähän on merkillinen elämänviisauden kirja, josta eri elämänvaiheissa saa eri kohdista ajateltavaa. Varhaisaikuisuudessa, murrosiän kipuåisteiden ollessa vielä hellänä tämä loi suuria ajatuksia, loi ihanteita.

Nyt tätä lukiessa en pystynyt enkä halunnutkaan samaistua. Mutta opin tämän kautta jotain lähipiiristäni. Lokki Joonatan pitäisi oikeastaan lukea viiden vuoden välein...

Se on hieno kirja.

Vivi-Ann Sjögren

 

Andalusian karkea suola

Ruokakirja, matkakirja, elämäntapakirja, kulttuurihistorian kirja. Hieno kirja.

New york matkaoppaita iso kasa

Italo Calvino

Jos talviyönä matkamies

Tämän kirjan monikerroksisuus ja - minun mielestäni - kikkailu karkasi lapasesta niin että minulle ensimmäiset 150 sivua riittivät. En jaksanut rämpiä enempää. Varmaan johtuu oppimattomuudestani. Tämähän on maailmankirjallisuuden klassikkoja?

Maija Paavilainen

Myötätuulta

Paavilaisen toinen runo(vai aforismi?)kirja jonka olen saanut käsiini. Pidän minimalistisista sanomisista. Piirrokset sanomisten yhteydessä kerrassaan riemastuttavia.

"Myötäisessä karille ajon mahdollisuus kasvaa."

tai

"Jos saisikin haaksirikkoutua autiolle saarelle hyvien ystävien kanssa lempikirjojen ja mielimusiikin pariin."

Taidatkos sen paremmin sanoa?

Renate Dorrestein

 

Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille punahilkkaa

Onko tämä kirja liiankin lähellä minua, onko samaistuminen melkein kipeää. Kirjaa mainostetaan hauskaksi ja humoristiseksi. Nimikin lupaa jotain sellaista, mutta minusta tämä oli niin todellista arkea, ettei naurattanut. Kirjan kerronta on liiankin kronologista. Liiankin arkipäiväistä.

Tosin oli lukuja ja kappaleita joissa päähenkilön ajatuksenjuoksu vei mukaansa.

Merete Mazzarella

Ei kaipausta, ei surua. Päivä Zacharias Topeliuksen elämässä

Mazzarella on kirjoittanut oivallista mikrohistoriaa. Kirjallisuudentutkijan vapaudella (helppoudella) hän on voinut tehdä Topeliuksesta vanhan kuolevan miehen, jonka yhden päivin ajatuksien kautta saamme kuvan 1800-luvun suomalaisen suurmiehen maailmasta ja maailmankuvasta. Mazzarella piirtää (kohtuullisen vankan lähdetyöskentelyn jälkeen) Topeliuksesta kuvan perheenpäänä, jota sitovat aikakauden normit ja arvot. Jonka on vaikea hyväksyä tytärtensä ratkaisuja.

Rauni Väinämö

Paastosta juhlaan ja arkeen. Ortodoksinen keittokirja

Mika Kallioinen

Rutto ja rukous. Esiteollisen ajan tartuntataudit Suomessa

Ei varsinaisesti mikään riemullinen lukukokemus. Aihe on sen verran synkeä ettei lukemisen intohimo vie. Mutta: oivallista historiantutkimusta. Mikron ja makron välinen yhteys on oivaltavasti kirjoitettu auki. Suomalaisen yhteiskunnan ja elinkeinojen muutos kytketty tautien historiaan hienosti.

Kallioisen muitakin tutkimuksia lukeneena pidän hänen selkeästä tavastaan kirjoittaa.

Kyllähän tästä tenttikirja tulee...

30.5.2009

Kathrin Passig & Aleks Scholz

Tietämättömyyden sanakirja

Kirjan ideana on kertoa "tietämisen arvoista tieteen mustista aukoista". Selitettävien asioiden kirjo vaihtelee lääketieteestä biologiaan, tähtitieteestä taloustieteeseen. Humanistisissa tieteissä ei ole mustia aukkoja? vai onko niitä niin paljon ettei niitä sanakirjamaisesti voi kertoa?

Kirjassa on käsitelty mm. seuraavia aiheita: Haukottelu, kissan kehrääminen, pimeä aine, teippi ja tunguskan räjähdys.

Oppihistoriaan ja tieteen popularisointiin liittyvä kirja. Tietämättömyys vähenee mukavasti tämän pikku opuksen parissa. Silloin tällöin voi lukea jutun sieltä, toisen täältä.

Eeva & Heikki Remes

Espanjan viinit

Tämä on enemmän keittokirja kuin viinikirja. Ja keittokirjanakin aika vaatimaton. Viinit kaikki ovat sellaisia joita saa Alkosta. Eikä viineistä todellakaan kerrota juuri mitään. Tai no, ihan alkeet espanjalaisista viineistä, mutta ei minua tämä kirja juuri ilahduttanut.

Mirkka Rekola

tuoreessa muistissa kevät. aforistiset kokoelmat.

Kun joku osaa kirjoittaa lyhyesti paljon, olen kateellinen. Yritän oppia. Siksi tämänkin kirjan ostin. Siksi tätä luin. Olin kateellinen, mutten oppinut. Kelpo kokoelma yöpöydän laatikossa pidettäväksi. Sieltä voi ottaa aforismin, pari, kuin kurkkupastillin ennen nukkumaanmenoa.

Stieg Larsson

Miehet jotka vihaavat naisia

Hyvä dekkari. Paljon kehuttu, eikä turhaan.

Kylliki Villa

Vanhan rouvan lokikirja

Tämä on merkillinen kirja. Luin sitä koko kesän! Kirja on verkkainen. Kyllikki VIlla matkaa - kuten on tehnyt koko aikuiselämänsä, vuosikymmeniä - rahtilaivoilla Helsingistä Etelä-Amerikkaan ja takaisin. Kirjassa ei tapahdu mitään.

Kirjassa Villa pohtii omaa vanhenemistaan, ajan kulkua. Kertoo "mitättömistä" päivistä, työstä jota hän matkalla ollessaan tekee. Kirjan nyanssit, merkillinen sanonta (johtuuko siitä että hän on sanellut kirjan, ei kirjoittanut sitä) joka minua viehätti. Koukutti. Missään tapauksessa tämä kirja ei vaatinut tulla luetuksi yhdellä istumalla.

Tyyli ja vanhenevan naisen pohdiskelu luopumisista olivat ehkä parasta ....

Donna Leon

Ystävä sä lapsien

Jokakesäinen Donna Leon. Luin nopeasti. Luin vähän pettyneenä. Kirjan teema, lapsettomuus, lapsikauppa ja italialaisen poliisijärjestelmän (poliisi/karabinieerit) absurdius olivat minusta hyviä, mutta Leon on kirjoittanut tämän kirjan epätasaisesti. Kerronta vaihtelee. Dialogit pitkiä, eivätkä Donna Leonille tyypillisiä nasevia, älykkäitä. Ja takaumat jotenkin töksäht'viä. Aivan kuin kirja oli jäänyt viimeistelemättä. Tai sitten se on kirjoitettu "koska on kirjoitettava". Vähän sellainen pakkopulla-maku jäi. Ehkä odotin liikaa.

 

Yö- ja työpöydällä odottamassa

 

Siri Hustvedt

Kaikki mitä rakastin

Bo Lönnqvist

Kartanot ja rusthollit Helsingin seudulla

Tapio Sointu

Confrérie de la Chaîne des Rôtisseurs Grand Chapitre Laponie

Helena Petäistö

Tee teematka

Hannele Klemettilä

Keskiajan keittiö

Kalevala

John Dickie

Cosa Nostra, Sisilian mafian historia

Jaakko Hämeen-Anttila

Mare nostrum. Länsimaisen kulttuurin juurilla

Pekka Toivanen

Rooman konsulit