2008

Home 2008 (Page 19)
Showing: 181 - 190 of 339 RESULTS
Niitä näitä

Riikaa ristiin rastiin

Boutique-hotellimme aamiainen linjassa hotellin muun ilmeen kanssa: talon kellarissa pieni aamiaishuone, jossa tarjolla hyvin kotoisan oloinen buffet. Letut mansikoiden kanssa pientä ylellisyyttä.


Ennen kuin museot ja kirkot aukesivat lähdimme torille ja halleihin. Neljä Zeppelinejä varten rakennettua kaarihallia täynnä kauppiaita. Ja laaja torialue ympärillä. Valtavasti kaikkea hyvän näköistä, tuoretta. Vaate- ja tilpehöörikojut sensijaan eivät olleet houkuttelevia. Kauppiaat tuntuivat olevan venäläistä väestöä (jota on vieläkin melkein 30% Latvian asukkaista). Asiakkaatkin kovin erinäköisiä kuin eilen vanhan kaupungin kävelykaduilla. Slaavilaista rehevyyttä ja vetyperoxidia yllin kyllin.

Ja sitten: on häpeä tunnustaa, mutta niinpä minä vaan ostin Riikan Stockan alesta itselleni Gerry Weberin tunikan. Niin siinä vain pääsi käymään… Mutta: täällä alessa on kokoisellenikin ihmiselle jotain eikä vain kokoja 34 ja 44 niinkuin Suomessa.

Pietarin kirkon näköalatasanteelta sai käsityksen kaupungista. Parin latin (noin kolme euroa) hissimaksu kannatti maksaa. Muutenkaan täällä ei nähtävyyksiin mitään Rooman, Pietarin, New Yorkin kaltaisia hintoja kiskota. Toisaalta hintataso vanhan kaupungin kuppiloissa ja kaupoissa lähes Suomen tasoa. Paikoin tyyriimpääkin. Paikallinen kuohuva ja Laiman suklaa (paikallista tosi suklaista suklaata) ovat edullisia mutta ei niillä nyt oikein voi elää. Tai no voi, mutta Livu laukums -aukiolle istahdimme auringonpaisteeseen tekstailemaan,levähtämään ja nauttimaan lounassalaatit. Totta puhuen teen kotona vasemmalla kädellä paremman Caesar-salaatin, mutta onhan se reissutunnelmaista istuskella puiston laidan mukavan restoranin (4 Rooms-nimeltään) terassilla ja lomailla. Tuntui, että olisimme Keski-Euroopassa.

Retro Tramvajs (entisöity ratikka vuodelta 1901) vei meidät kauas vanhan kaupungin ulkopuolelle. Tunnin kierroksen aikana jugendia toinen toistaan hienommissa julkisivuissa, neuvostoajan kerrostaloja (vrt. Tallinna) ja loistokas kaupunginosa, jossa 1920- ja 1930-luvulla rakennettuja funkkistaloja oli alettu kunnostaa. Siellä olis pehtoorille projekteja!


Nyt keräämme voimia illan kierrosta varten: Elizabetes iela on kohde. Sinne myös illastamaan.

Niitä näitä

Kesälomareissu ulkomaille


Täällä Riika, Latvia
– sumuisesta Rantapellosta lähdettiin klo 5.45
– Finnair: Oulu – Helsinki – Riika ajallaan
– hotelliavaraus olikin ok: boutique hotel Ainavas on pieni ja viehättävä (www.ainavas.lv) ks. yllä kuva ”olohuoneestamme”
– Puoleltä päivin, pilvisessä säässä alkoi tutustuminen vanhaan Riikaan
– yllättävän pieni, yllättävän paljon kirkkoja
– ensimmäisenä päivänä yksi kirkko, yksi museo (Miehitysmuseo: ”entäs jos meillekin olisi käynyt noin?” …) ja yksi ruokakauppa: siinäpä ne keskeiset nähtävyydet näin aluksi
– odotellessa että kehdattaisiin mennä syömään, istahdettiin ”Roman” (enkö pääse eroon ko. nimisistä ravintoloista edes Latviassa!)terassille paikalliselle kuohuvalle (Riga champagne, ei huono ollenkaan)
– katsellessa paikallisia teimme huomioita: naiset ovat naisellisia, miehiä on liikenteessä vähän, tai ne, jotka ovat, eivät kiinnitä huomiota, vauraus ei ole vähäistä, väki on suomalaisen näköistä, paitsi se, että naiset ovat naisellisempia… korostaa pehtoori
– tekstailua, eikä saatu seuraa houkutelluksi tänne asti
– Livonija-ravintola ok., ei olisi haitannut vaikka siellä olisi ollut enemmänkin väkeä
– vielä ostoskeskukseen
– nyt väsy
Niitä näitä

Matkaan lähdössä

Eilinen meni vieraita varten valmistellessa ja ilta illastaessa. Aurinkokin harvinaisena vieraana.

Tänään matkavalmisteluja, ja koko päivän ollut ongelmia verkkoyhteyksissä, juuri kun Riikan sivustoille pitäisi päästä… Huomenna aamusella lähdetään. Kätevää kun Air Baltic lentää suoraan Oulusta Riikaan: käteväähän se on mutta me mennään loppujen lopuksi Finnairilla, välilasku Hesassa. Kätevää.

Hotellivarauskin on takkuillut.

Ruoka ja viini Vanhemmuus

Muutoksia elämänmenossa

Kuva meistä häissämme on toissapäivän Hesarissa. Neljännesvuosisadassa hoikasta morsiamesta on tullut vyötärölihava vaimo, mistä löytyykin suora aasinsilta siihen, kuinka mukavaa onkaan lomasyöminen ja lomasapuskan teko. Esimerkiksi: puolikas vesimeloni ja Auraa-palanen (17 %, jotta edes jotain kontrollia olisi!) kuutioiksi ja kulhoon. Sopii hyvin vaikka grillatulle makkaralle mutta meillä oli äsken pöydässä teriyaki-marinoitua broileria ja sen seurana vallan mainiota. Entäs viini: aina vaan Yellow Tail (- kenguru keltamustassa etiketissä) takaa että mausteisempikaan ruoka ei jää vaille vastusta. Kenguru-viiniä kyllä kelpaa lipitellä ilman ruokaakin, onhan se niin makeaa. Ei todellakaan mikään viiniharrastajien ykkösviini, mutta meille se vaan maistuu… kannattaa kokeilla. Kuntosali, rullaluistimet tai lenkkarit [kelistä riippuen] odottavat vasta aamua … 😉

Kadonneen vyötärön myötä mennyttä on myös aika, jolloin meillä oli huoli, miten järjestämme lomamme, että tarhasta/ala-asteelta lomalla olevat lapset eivät jää vaille huoltoa, hoitoa ja hupia kun tahrantäditkin olivat lomailemassa. Nyt me olemme molemmat kotona ´päivystämässä´ ja nautimme niistä vilahduksista kun enimmäkseen töissä, seurustelemassa, ajelemassa, nukkumassa olevat teinit ovat näköpiirissä.

Niitä näitä

Lomafiiliksiä

Heräsin kahdeksalta tänään! Lomarytmi, you know! Kun lisäksi aurinkoakin on näkynyt edes hieman, niin onhan hieno juttu. Saatiin yllärivieraitakin, ja sattui olemaan yllärikakkukin. Tästä kaikesta riemastuttiin: ”Nyt lähdetään terassikierrokselle (patiokierrokselle oululaisittain)”! Pyörät esiin ja Kulumaan ensin (Margarita oli hyvä). Ja kotiin sitten. Kulumasa kylymä. Semmoinen kesäpäivä. 

Niitä näitä

Sää ei suosi

Olen ommellut pöytäliinan. Ja kuin tilauksesta Novassa soi Bonnie Tylerin kasaribiisi ”I am a hero”. Niinku mitä ihmeellistä liinan ompelussa muka on? Kyllä siinä  minulle on. Minähän en ompele, en ompele enkä osaa. Ompelukone ei todellakaan ole minun vempstaakini. Moni muu kone on, tietokone varsinkin, mutta ei ompelukone. Se, että olen ommellut liinan kertoo siitä, kuinka tämä ”vuosisadan kylmin heinäkuu” minuun alkaa vaikuttaa. Teen outoja. 

Liinakangas löytyi torinrannan Lentävä lammas -aittakaupan poistokorista. Menin etsimään mökille taulukehystä – lasten kuvia varten (lisää sään ja tämän iän? aiheuttamia outoja juttuja). Sisustuskierroksella kun olin jo aamupäivän ollut; murmelille löydettiin passelit matot. Kauppahallissa juttelin kiinalaisen ruokatarvikekauppiaan kanssa ja opin paljon uutta ja lähdin mukanani kassillinen kastikkeita ja mausteita. Perhe varautukoon kokeiluihini! Pistetään sekin sään syyksi, jollei sapuskat onnistu ja maistu. 

Vanhemmuus

Kesäduuniblues

Teinien kesäduunit aiheuttavat minulle vähän bluesia. Siivooja ja puutarhatyöntekijä kun ovat aivan eri vuoroissa, ja pehtoorin kanssa yritämme tässä välissä viettää jonkinlaista lomalaisten päiväjärjestystä. Eli poika menee seitsemäksi hautuumalle, josta kotiutuu neljän jälkeen ja siivooja menee kahdeksi pankkiin, josta kotiutuu kymmenen jälkeen. Toinen siis rymyää aamuisin ja toinen iltaisin, eikä meitsille (ja muillekin, eivät vaan tunnusta) niin kovin tärkeästä yhteisestä ruokapöytään kokoontumisesta tule yhtään mitään. Laittelen sitten aamupaloja, eväitä, lounaita, päivällisiä, iltapaloja ja kaikkea koko ajan. Nurmenleikkuuta ja pensaiden putsausta riittää heinäkuun loppuun ja pankin moppausta elokuun puoliväliin, joten yhteistä mökkireissua on turha suunnitella. Tää on nyt tätä sitten. Hyvähän se tietty on, että ovat töissä ja että itse duuninsa halusivat ja hankkivat. Ja jollei sää tästä kohta jo lämpene, töihin menen minäkin. Lukemiset ja luutuamiset alkavat kohta riittää!