TOP 10 -klassikkoviinien lista

viinimaistelu Viinisuosituksia. Niitä sitä minulta aika useinkin kysellään. 23-vuotinen aktiivisen viinikerhon aktiivinen jäsenyys on kai katsottu meriitiksi, jonka vuoksi minun arvellaan osaavan auttaa viiniasioissa. ”Top 10 -viinit” -listauksestani oli töissä lakkiaisten aikaan ja grillauskauden alkaessa muutamankin työkaverin kanssa puhetta, – – silloin vähän tällaisen listan kokoamista lupailin.

Viinisuositusta antaessa pitäisi tietysti aina tietää, mihin tarkoitukseen viini on ajateltu, minkä ruoan kanssa tarjottavaksi, hintahaarukka, onko viiniä nauttimassa sellaisia, jotka pitävät viineistä ”suomalaiseen makuun” [= uutteiset chiläiset chardonnayt tai tammitetut, vaniljaiset espnjalaiset tempranillot] vai onko viini tarkoitus nauttia harrastajien kanssa.

Joka tapauksessa mielestäni ei ole olemassakaan ”oikeaa” viinimakua, vaan jokainen tietää oman makunsa parhaiten. Listaa kootessani yksi tärkeä kriteeri oli, että suositusviini on Alkon vakiovalikoimassa ja että sitä on useimmissa Alkoissa saatavissa. Etteivät siis ole nämä suositukseni mitään uutuuksia, eivätkä yhden pienen sisäänostoerän tuotteita, vaan jonkinlainen klassikkolista tuo on.

Jotta palvelu olisi hyödyllinen ja jotta siitä olisi iloa, lista on myös ”kauppalappu”-muodossa pdf-tiedostona (KLIKS) 🙂

viinit

Kuohuvalla aloitetaan Uusi-seelantilainen 1) Lindauer on syvänkeltaista, aika pienikuplaista. Ja siinä on makua, se on kuiva, mutta ei kirpakka.  Sillä on hyvä aloittaa, onnitella, voipa sitä käyttää ihan seurustelujuomana, josta käytetään myös nimitystä ”lipittelykuohuva”.

Moet

(klikkaa kuva isommaksi, näet mitä nämä magnumit (1,5 l),
jerobeamit (3 l), metusalemit (6 l), balthasarit (12 l) ja  nebukadnessarit (20 l)
maksoivat samppanjatalossa Epernayssa keväällä 2011)

Jos haluat tarjota samppanjaa tai viedä sellaisen lahjaksi, voit tietysti ostaa Moët & Chandonin vakiosamppanjan, mutta persoonallisempi ja moneen tilanteeseen nimeltäänkin oivallinen, on Martell´n talon valmistama 2) Victoire. Se on vuosikertasamppanja (nyt Alkossa on menossa 2005). Sekin on suhteellisen kullankeltainen, ja siinä on paahteisuutta ja toisaalta raikkautta ja makua josta pidän.

2_-2 2_

Sillä voi hyvin jatkaa sitten vaikka kala-alkuruoan pariin. Valkoviiniksi voisin suositella melkein mitä tahansa Alkon hyllyiltä löytyvää alsacelaista rieslingiä. 3) Trimbachin Riesling nyt ainakin on sellainen klassikko, joka sopii juhlavaankin kalaruokapöytään. Ja kyllä sellaisen pullollisen mieluusti ystävien kanssa nauttii vaikka ilman ruokaakin. Myös saksalaiset Rheingaun rieslingit kannattaa pitää mielessä ja testata.

IMG_0999

Tällä hetkellä Alkossa näyttää olevan vain Trimbachin Reserve 2011, joka aika tyyris, mutta tilausvalikoiman kautta ja varmaan jonkun ajan kuluttua taas vakiovalikoimaankin tulee Trimbachin vuosikerraton riesling, joka on vitosen halvempi. Yksi Alcasen viini, jota olen monelle tarjonnut, monelle suositellut, on Pfaffnheimin Pinot Gris -viini, jonka nimi vaihtui vastikään pelkäksi 4) Pfaffiksi. Samalla etiketistä tehtiin tunkkainen, vähän jouluinen. Mutta ei se viiniä muuta. Viini on puolikuiva, siis monen ei-niin-viinin-ystävän makuun erinomainen viini. Ja se on oikein hyvä makupari mausteiselle kiinalaiselle ruoalle tai bratwurstille (tai muulle makkaralle) – ihan niin kuin sitä Riquewihrissä ja muissa ihanissa ristikkotaloisissa Alsacen viinikylissä nautitaan.

IMG_0982

Entäs rose? Niitä aika vähän harrastetaan, mutta 5) Torresin Santa Digna. joka on tehty Cabernet Sauvignon -rypäleestä Chilessä on viinillinen, oivallinen kesäviinibuffet/piknik-viini. 8 uuteen nousuun Punaviineistä ensimmäisenä on sanottava Beringer. Se on luotettava tuottaja Kaliforniasta, ja oikeastaan ihan sama, minkä Beringerin viineistä ostat (koskee myös valkoviinejä ja roseeta) niin ostat hyvän viinin. Taattu viini buffet-pöytään, kesägrilliruokien kaveriksi, talven juustolautasten äärelle tai höyryävien patojen kumppaniksi on 6) Beringerin Cabernet Sauvignon. Ei mitään suuria intohimoja, mutta hyvä peruspunkku, josta Alkon luennehdinta menee näin: ”Keskitäyteläinen, keskitanniininen, mustaherukkainen, kypsän kirsikkainen, mausteinen, kevyen vaniljainen”

Beringerin lisäksi ”luottotaloja” ovat australialainen Penfolds, italialaiset Zenato ja Tommasi. 7) Tommasin Amarone (lahjaviini, juhlaviini, jouluviini, parasviini) on tietysti yksi ylitse muiden minun viinimakumaailmassani, niin kuin nyt  amaronet yleensäkin, mutta myös tänä kesänä alkoon tullut Tommasin Rose on lajissaan/hinta-laatusuhteeltaan vallan hyvä.

Ja amaroneista kun puhutaan, on ehdottomasti vinkattava italialaiset ”appassimento”-viinit. Niitä on monella tuottajalla (Emilia, Due Passi, Vivaldi -nimisiä). Ne on edullisia, melkein makeita, hyviä,  helppoja.

viinit-2

Beringerin ja Tommasin ja muiden amarone-viinien lisäksi juustoille ja pihveille, porolle ja paisteille sopivat (australialaiset) syrah-viinit. 8) Wyndham 555 on meillä usein Lapin mökillä pororuokien seurana. Pippuripihville ja monelle muulle takuuvarma valinta. Meistä ainakin.

Jos on tarve jälkiruokaviinille, niin on niitäkin vaikka ja kuinka paljon (Vin Santot italialaisista tietysti), niitä tulee ja menee, mutta yksi klassikko niistäkin on monia muita parempi: itävaltalaista 9) Lenz Moserin Trockenbeerenauslesea ei voi sivuuttaa tässä yhteydessä. Yhtä lailla juustojen kanssa kuin omena-marsipaanipiirakalle tai suklaakakulle.

Suklaakakulle sopii kyllä vielä paremmin hyvä portviini. Nyt kesän keskellä, hellepäivänä on vähän vaikea edes ajatella sitä ihanuutta, jonka sinihomejuustopalanen ja lasillinen porttia talven takkailtana tuottavatkaan. Mutta kun on sen aika, hanki pullo 10)  Taylorin 10-vuotista porttia. Siitä riittää moneksi perjantai-illaksi lasilliset.

Vähän tylsä tästä listasta tuli, mutta nämä on minun mielestäni sellaisia varmoja. Täällä blogissahan kerran pari kuukaudessa arvioin kyllä sitten uutuuksia ja erikoisuuksia… Mutta tämä klassikkolista on siis tulostettavassa ”kauppalappu”-muodossa pdf-tiedostonakin: oleppas hyvä  –  KLIKS 🙂

6 kommenttia artikkeliin ”TOP 10 -klassikkoviinien lista”

  1. Kiitoksia vinkeistä. Täytyy ehdottomasti ainakin muutamaa kokeilla. Meidän suokkarit on punaviinien puolelta Aliwen ja valkkareiden puolelta Black Tower. Saattaa ehkä kuulostaa tylsiltä sinun kaltaisellesi viiniasiantuntijalle. 😀

    Vastaa
  2. Oleppas hyvä vain, Laura. Ei Aliwenissa ja Black Towerissakaan mitään vikaa ole. Sellaisilla minäkin aloittelin, Blue Nun -viiniä piti Haaparannasta asti tuoda kun Suomessa ei 30 vuotta sitten sitäkään saanut.

    Tuosta listastani ehdottomasti testaa tuo Pfaffenheimin Pfaff. Se on oikein hyvä viini, uskoisin että pidät. Ja Beringer tietysti.

    Ja Aliwenin rinnalle .. samantyylinen, ehkä… katalonialainen Ayud-syrah-viiniä. http://www.alko.fi/tuotteet/412157/
    Onpa hinta-laatu-suhteeltaan mukava punaviini, mehevä ja hilloinen, :)!
    Yellow Tailin varmaan tunnetkin?

    Tupaantuliaisiin sitten jotain noista?

    Vastaa
  3. Hieno lista, monet olen maistanutkin. Beringer on takuuvarmaa, maija meikäläiselle maistuvaa. Mutta missä ovat Lindeman’s ja muut australialaiset viinit? Täällä Yellow Tail on kaikkien naisten litkutusjuoma. No eipä kymmenen listalle voi mahtua kahtakymmentä, vaikka kuinka rutistaisi 🙂 Entäs Etelä Afrikka? Tänään muuten minulle tarjottiin italialaista pinot grigiota, The Beach House, ihanan raikas maultaan ja väriltään! Ja etiketin meritähti lisää kesäistä kattausta. Cheers!

    Vastaa
  4. Hei sinne Atlantin taakse! Kuten itse sanoit kymmeneen ei todellakaan mahdu paljon mitään. Olisin voinut tehdä listan/listat siten että on kuohuvien top 10, valkoisten top 10, punaisten ja uuden maailman viinien top 10, italialaisten top t10, ja tässä vielä itselleni asettaman ”klassikko” ja saatavuus -kriteerit rajoittivat … Nimenomaan tuo klassikko-määritys varmaankin aiheutti sen että enin osa viineistä on Vanhan maailman eli eurooppalaisia viinejä.

    Sitä paitsi onhan tuolla ausseista Wyndham (Lindemans-kiintiö on meillä vaan tullut vuosien/vuosikymmenten aikana täyteen) ja Yellow Tailin mainitsen tuossa edellisessä kommenttivastauksessa. 😉

    Ja ehkä talvella tekisin ihan erilaisen listan. Maut muuttuvat ja ovat erilaisia viiniharrastuksen eri vaiheisssa, eri vuodenaikoina, …

    Tällä listalla nyt mennään. Cin-cin! Pieniä kuplia ja pehmeitä tanniineja toivottelen! 😉

    Vastaa
  5. Aah, olipas tutun näköisiä kuvia ja tuttuja suosikkiviinejä tuolla listallasi. Suuren osan olen itsekin hyväksi havainnut. Jonkinlainen AA-kerholainen tunnustan olevani (Alsace, Amarone), mutta toki pyrin kokeilemaan laajasti eri puolilta olevia. Viime yönä saavuin Suomen kamaralle Alsacesta, ja mm. kuvassa näkyvältä Bernard Schwachilta tuli rieslingiä ostettua.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.