Subtrooppinen sää ja kasvillisuus

Yöllä joku soitti huoneemme ovikelloa, monesti. Venäläiset metelöivät tullessaan baarista, ja meillä oli kuuma (NYT vasta osaan säätää ilmastointilaitetta), joten pätkittäiseksi meni nukkuminen. Aamuyöstä satoikin kovasti, mutta kahdeksan jälkeen kun kävelin merenrannassa oli jo melkein aurinkoista. Altaalle uimaan, ja sitten aamiainen. Taas räpsähti vettä, mutta kun esikoinen heräsi kymmenen jälkeen oli hyvä lähteä altaalle. Välillä paistoi, välillä oli pilvessä, kunnon 15 minuutin sadekuurokin pidettiin aurinkovarjon alla… mutta koko ajan lämmintä 30 ja risat. Siitä huolimatta Santrikka jaksoi lukea pääsykokeisiin, minä käveleskelin kauniilla allasalueella ja Etelä-Kiinan meren (mitenhän se kirjoitetaan oikein?) rannalla ja otin kymmeniä kuvia.

Kiinnostus nurmikoihin ja niiden hoitoon on tähän aikaan vuodesta minussa sisäänrakennettuna: nyt kun pehtoori on näistä huolehtimassa ilman kokenutta kärräysapua kuvasin malliksi tämän subtrooppisen alueen puutarhaa… Onhan kyllä kaunista. Ja mangoldit tuoksuivat aamu-uinnilla huumaavasti…

Allasbaarissa nautittiin lounaaksi salaattia ja hedelmiä, palvelu on täällä ollut joka paikassa (paitsi eilen lentokoneessa) ja varsinkin tässä hotellissa todella ystävällistä. Kerrosvalvoja käy pari kertaa päivässä kysymässä että onhan tarpeeksi siistiä ja onhan kaikkea mitä tarvitaan. Ja palatessa huoneeseen oli taas odottamassa matkanjärjestäjän lahja, Aurinkomatkat toivotti hyvää juhlaviikkoa ja Great Wall Cabernet Sauvignon (vuosikertaa 1999!) oli �?olohuoneemme�? pöydällä… BO:n kanssa onkin ko. viini testattu Taijen MBA-matkan tuliaisina, eikö vain? Ja eikös kiinalaiset viinit pärjänneet arvostelussamme monille kreikkalaisille…

Päivälliselle lähtöä odotellessa, Saaran vuorostaan mentyä uintilenkille, värkkäilin kuvasivun muutamista tämän päivän otoksista….

http://www.satokangas.fi/Matka/Kiina/Kiina.htm

(voisiko joku kuitata, että aukeaako? )

Tänään ensimmäinen tosi rauhallinen päivä, saapa nähdä mitä illasta tulee, sillä esikoinen on uhannut viedä minut diskoilemaan tänään… Miten sitä tällä iällä enää jaksaa…?

Saitterilta

Kahdeksan tuntia. Bussissa ja kävelllen. Ei satanut, vaikka säätiedostus oli niin uhannut. Oli yli + 30 C. Pilvistä ja paistetta ja oli kuuma! Temppeli, silkkikauppa (murmelille löytyi äitienpäivälahja!), museo, markkinat, lounas, puisto…Puisto, jossa pelattiin jalkasulkapalloa ja jossa oli tanssit! (KUVIA KANNATTAA KLIKATA: AUKEAVAT ISOMPINA)Lounaalla syötiin kaikenlaista hyvää, pöytäseurueessa (matkalla olevat tuntuvat kaikki olleen enemmän tai vähemmän eksoottisissa matkakohteissa, siis ei mitään Kanarian-kävijöitä nämä) vain pohdittiin sitä yhtä annosta, ettei se sitten vain ollut käärmettä!

Tutustuttiin hautaan ajalta 130 eaa. Kuningas Zhao Moon hauta. Kuningas oli haudattu yli tuhannen arvoesineensä ja tykötarpeensa kanssa. Jalkavaimot ja keittiöhenkilökunta mukaan lukien. Kaikki muut elävinä – tietty. Hienoja arvoesineitä oli nuorena kuolleella hallitsijalla mukanaan. Tuli mieleen – heh! siirtomaapolitiikasta gradunsa tehneelle – että onhan sitä Euroopan ulkopuolellakin vanhaa korkeakulttuuria. Vanhempaa ja korkeampaa? kuin Euroopassa?

Kuuden Banyapuun temppeli oli vaikuttava. Palaan siihen(kin) kunhan saamme sulateltua päivän antia…

Kierroksen jälkeen altaalle tunniksi. Siellä monia eurooppalaisia pariskuntia jotka ovat tulleet tänne hakemaan adoptiolapsen. Heitä katsellessa, saatuani oman esikoiseni matkaseurakseni, mietin kaikenlaista… Adoptioperheitä on aamiaisellakin, ja pienet aasialaislapset ”ulisevat” kuin hädässä olevat eläimet, tai ovat iloisia. Heitä on monia. Mietin kaikenlaista.

Hotellimme ikkunasta näkymä on vähän ankea joten päätimmekin huomenna vaihtaa maisemaa, ja matka jatkuu uuteen kohteeseen. Jos blogin lukijoista joku arvasikin, että Guangzhoussa (eli suomeksi?) on nämä viikon alkupäivät vietetty niin mihin huomenna aamulla varhain lähdemmekään?

Viimeinen päivä suurkaupungin sykkeessä

Jokilaivaristeily Helmijoella oli mitoitettu turhan pitkävetiseksi. Eilinen ilta meni siihen kokonaan. Oli siellä upean näköistä, valtavan pilvenpiirtäjät valaistu toinen toistaan hienommin, ja joen rantaviivakin, mutta olisi ajeluun riittänyt tuntikin.

Nyt ollaan lähdössä kaupunkiseitterille. Koko päiväksi. Sen piti alun perin olla jo eilen, mutta kun olympiasoihtu kulki läpi kaupungin oli keirtoajelu peruttu. Eikä turhaan, kyllä soihtu keräsi katujen varsille varmaan satojatuhansia ihmisiä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, iltapostaukseen asti.

Hämmästyttää, kummastuttaa .. suurta kulkijaa

Ilta käveleskeltiin, paikallinen rotuaari täynnä väkeä ja me. Erilaiset. Kyllä meitä katsellaankin. Kaikki kaupat täynnä vaatteita Saaran kokoisille ihmisille, tai pienemmille – ei minulle.

Kummallista täällä on että jokaisella tuotteella on oma katunsa. On katu, jossa myydään vaakoja ja decantereita ja kaikkea mikä liittyy mittaamiseen. On katu, jolla myydään pelkästään urheilukilpailujen palkintoja, urheiluseurojen viirejä ja kunniakirjoja, on katu, jolla myydään pelkästään kelloja. Feikkikelloja. Ostimme molemmille kellot; Saaralla toimii vielä, minulla ei. Maksoivat kaksi euroa kappale. Katu jossa myytiin lemmikkejä, Elmerille terveiset – et tiedä millaisissa oloissa serkkusi täällä ovat! Siis kilpikonnan poikasia puolenkymmentä samassa pesuvadissa, vieressä häkillinen kissanpentuja ja valmiiksi pussitettuja akvaariokaloja. Huh! Täällä on katu jossa myydään kymmenessä eri liikkeessä pelkästään joulukoristeita. Katu, jossa myydään pelkästään sukkia, ja mitä kaikkea vielä …

Kadut ovat siistejä, liekö täällä roskittaminen sakotettava teko? Edes tupakantumppeja ei näy, ei vaikka täällä tupakoidaan paljon.

No me käveltiin, paljon.

Ja kahdeksan jälkeen taksilla hotellille, peräti 1,5 euroa vaikka taksari ajoi monta kilomertriä pieleen ennen kuin ymmärsi mihin suuntaan pitäisi mennä. Läheisessä pienessä ruokapaikassa kävimme iltapalalla. Hyvää, kevyttä, mutta kuinka paljon ruoan kanssa kaipasinkaan lasillista hyvää kuohuviiniä tai Alsacen valkkaria. Ruoan jälkeen emme kaivanneet kuin unta!

Saara nukkui kellon ympäri, minä en ihan, mutta nyt on jetlag hoideltu. Kuntosali joka eilen käytiin tarkistamiassa oli aina hienompi kuin Toppilan Kunnonpaikka mutta koska kotonakin pääsen aamuisin salille skippasin sen ja nautin aamu-uinnista miljoonkaupungin katolla. Muita ei hotellin altaalla näkynyt. Muutamia työsähköposteja ja sitten jumaliselle aamiaiselle. Pelkästään tuoreilla ananaksilla olisi voinut vatsansa täyttää, olivat ne niin hyviä. Mutta maistoimme toki paikallisiakin erikoisuuksia, tietämättä yhtään mitä söimme. Niin paljon erilaisia makeita leipomuksia oli myös tyrkyllä, että molemmat ajattelimme välittömästi että Tomppakin viihtyisi. 😉

Kun ei kerran vieläkään paistanut otimme hotellin edestä taksin ja suuntasimme kohti opaskirjoista bongattua ostosparatiisia. Maisemat matkalla sinne, samoin liikkeet �?ostarissa�? olivat jotain aivan muuta kuin mihin lähikadun, vanhan kaupungin kujilla eilen illalla näimme. Emme koskaan ole olleet niin valtavassa ostosparatiisissa, kahdeksan kerrosta liikkeitä. Kaikkea oli. Ei feikkiä ja sekundaa mutta ei myöskään maailman merkkejä, joita niitä olisi kuulemma ollut vieressä tämän maan suurimmassa ostarissa jossa on kuulemma myös elokuvateattereita, suihkulähteitä, vesiputoksia, luistinrata. Löysimme molemmille kesävaatteita (täällä on jo nyt kesävaate-alet, ja kun lähtöhintakaan ei ole mitenkään huikea, ei rahaa juuri palanut). Kolme tuntia oli meille riittämiin. Alkoi ahistaa, joten taas taksiin ja takaisin hotelliin.

Sinistä taivasta pilkotti kosteuden ja saastekerroksen läpi joten ei muuta kuin altaalle.

Saasteista ja liikenteestä onkin kerrottava, että vaikka tämä miljoonakaupunki onkin, ei täällä ole sellaista pakokaasua ja muuta katkua kuin esimerkiksi Milanossa tai Pietarissa. Ja liikennettä on yllättävänkin vähän, ja se sujuu tavattoman hiljaisesti. Pyöräilijät joita niitäkin on paljon, niin kuin täällä kaikkea, ja jalankulkijat täyttävät ajoratoja ja ylittävät teitä ja risteyksiä vähän miten sattuu mutta silti tööttäykset ovat vähissä. ja silti homma sujuu.

Lounas tuli kuitattua taas mehubaarissa (kuinka erilaista täällä matkailu Saaran kanssa onkaan kuin pehtoorin kanssa Italiassa! Ei syödä joka välissä jotain pientä eikä viiniä ole missään tarjolla. Nyt onkin hankkiuduttava jonnekin paikalliseen ravintolaan syömään. Täällä illasaika on Suomen kaltainen, noin klo 17 – 20 (sen jälkeen kuuulemma ei edes tahdo saada ruokaa…) Tänään emme edes voisi mennä myöhemmin syömään sillä kuuden aikoihin lähdemme jokilaivaristeilylle.

Aika menee niin nopeaan. Tässä iässä.

Huippujuttu

Visa-kortilla kerätyt Finnairin plussapisteet käytettiin mannertenvälisen lennon matkustusluokan korotukseen, ja kyllä kannatti! Kolmen ruokalajin päivällinen oikeista astioista ja hyvät vuosikertaviinit (mm. Joseph Perrierin vintage (2000) shampanja tekivät matkustamisesta juhlaa. Parasta oli että aamuyöhön kestänyt matka voitiin nukkua vakaatasoon aukeavissa isoissa tuoleissa. Saara ei kylläkään malttanut juuri nukkua: katsoi DVD:ltä elokuvia mutta minä nukuin melkein neljä tuntia. Hyvä.

Paikallista aikaa klo 7.00 laskeuduimme vuonna 2004 valmistuneelle komealle lentokentälle. Satoi.

Holiday Inn, johon majoituimme on niin keskellä kaupunkia kuin vain voi. Iso tilava huone ei meitä kauaa pidätellyt, vaan lähdimme tutustumaan ympäristöön. Sadekin kun oli jo lakannut. Lämmintä (+ 22 C) mutta pilvistä. Kulttuuriero – shokkikin! – melkoinen.

Lounasta ei varsinaisesti ollut tarkoitus syödä, mutta kun menimme �?vain jotain pientä huikopalaa haukataksemme�? tulimme tilanneeksi munakoisoa ja scampeja portugalilaisittain melkoiset annokset. Jälkkäriksi tuotiin vielä herkullisia hedelmäpaloja. Huikeat 11 euroa yhteensä. Käsin rapuja kuoriessani ja muutenkin saimme paikallisilta melkoisen määrän ihmetteleviä katseita. Tuijottivat suorastaan.

Nyt kun ruokalepo on pidetty ja matkaseuranikin tunteroisen nukkunut lähdemme katsastamaan hotellin katolla olevan uima-altaan ja sitten taas tutustumaan tähän uuteen maahan (minulle 38. maa!).

Mulla kauas menolippu on…

Auringon hemmottelu pitkänä viikonloppuna on tehnyt olosta juhlaa. Huomenna juhla jatkuu… Valitettavasti juhlaseura vain vähenee, mutta eiköhän me tyttären kanssa hyvä reissu tehdä. On vaikea tietää miten varautua…

Yritän bloggailla sieltä kaukaa… 

Turhaa

Jos toissapäiväiset juhlat olivatkin hieno juttu, josta olen pitkään hyvillä mielin, niin tänään ei sitten ihan niin hyvin mennytkään. Turhaan tein ruokaa ja käytimme paljon aikaa valmisteluun,… Kaunis sääkö aiheutti viime hetken perumiset? Olihan noita naapureita  kuitenkin ja eksät takuuvarmasti.

Mutikaiset (esikoinen ja kuopus) jotenkin hirmu mukavia tänään. Varsinkin tänään.

Nyt jo ajatukset kohti reissua…

Mennyt ja tuleva

Eilisessä tunnelmassa viipyilyä. Mietin kuinka riippuvainen olen ihmisistä … Nautittu auringosta (+20C), tekemisestä, pihasta, huomiseen kokkailusta, Piazzasta…  Saaran kanssa jo odotuksesta, …

En oikeastaan ole tuntenut itseäni työssäni sidotuksi, tai työssä kiinni olevaksi, mutta tänään olen tuntenut itseni käsittämättömän vapaaksi. Kliseistä, mutta olkoot! Levollinen olo joka tapauksessa.

Ja kuitenkin elän eilisessä – ja huomisessa ja maanantaina alkavassa matkassa. Milloin minä opin? Nyt! Carpe diem!

La Festa La Festassa

Vappubrunssi BO:lle ja GSL:lle. Epätodellista. Aurinkoista. Herkullistakin. Kuplivaa. Taas epätodellista. Ikääntymisestäkin mainittiin, mukavin saatesanoin ja lahjuksin.

Kyllähän minusta, meistä oli hulppeaa, että väki viihtyi. Viihtymiseenhän La Festa on tarkoitettukin. Ja ruoka nautittavaksi. Riittikin. Sää ei olisi voinut olla parempi. Ja nämä ihmiset. Ystävät. ”Jatkoillakin” 🙂 . Olisi outoa jos valittaisin jostain.

Vappuaatto

Aamuneljästä(!) asti enemmän tai vähemmän liikkeessä. Huominen La Festa La Festassa ja hulppea lämpö pitäneet virkavapaalaista harrastuksen parissa. Teinit kaupungissa, mikä huolettaa, mutta nyt väsyttää…

Piste ja uuden alku

Palautepäivä Raaheen.
Rautaruukki: mielenkiintoinen.
Raahen historia: pientä, viehättävää.
Palaute: kiittävä ja kehittävä.
Artikkeli: valmis! Lähti äsken julkaistavaksi! Päivää etuajassa! Yesh!
Nyt: virkavapaus alkanut!

Ilonrippuja

Aamukuudesta iltakahdeksaan kampuksella. Semma ja kokous. Työkavereiden – mokomien – synttäridelegaatio, ja toinenkin ”oppiaineen ottopojat”. Puu ja amarone. Varsin mieluisia. Muutoin artikkelia. Nyt väsy. Tässä iässä ei enää turnaus(artikkeli)kestävyyttä …

Ylikierroksia

”Duracell! ADHD”, perhe on kertonut mielipiteensä viikonlopunvietostani. Ehkä ovat oikeassakin. On tullut puuhailtua kaikenlaista. Parasta on, että on kevät. On kevät, vaikka minulla eivät työt olekaan siinä mallissa kuin toivoisin. Se rassaa. Mietinkin tänään, miksi ihmeessä annan näin käydä?

Valmiina juhlaan



Tukka hyvin, kaikki hyvin? Kampaajalla käyty, kulmat kohotettu, hampaat huollettu ja hammaskivi hangattu, lenkillä ahkerasti tepasteltu (aamulla varhain ”meidän” rannassa kaunista ja tyyntä).  Juhlakuukausi voisi tulla, paitsi …

Murmeli syömässä, jälkiruoaksi auringonottoa! Onhan juhlaa jo se että on kevät.

Viimeisiä työpäiviä

Eilen Jyväskylässä + 14 C, aktiivisia opiskelijoita kourallinen, vierailijasta hyvin huolehtiva professori ja pysyin annetussa kolmen tunnin aikataulussa! Totta puhuen alan olla kohtuullisen kyllästynyt koko väitöskirjastani puhumiseen. Toivottavasti se ei näkynyt luennoinnissa. Ei niin huono reissu kuitenkaan.

Tänään sälää. Hammaslääkäri ja sälää.

Jo matkakuumetta

Minun piti viimeisteillä huominen opetus. Viimeistelinkö? No en! Seikkailin netissä siellä, missä kahden viikon päästä esikoisen kanssa kohdataan oikeasti uusi kulttuuri. Samalla mietin, josko siellä päivittelisin blogia. Reissupäiväkirjan pätkiähän olen tavallisesti sposteillut lähipiirille mutta jos nyt bloggailisi kun on uusi puhelinkin. Toisaalta kun pakopaikkamme piti olla salaisuus… Ja toisaalta jos/kun reissun jälkeen kuitenkin työstän matkan muistot talteen nettiin. Toisaalta bloggaus olisi reaaliaikainen päiväkirja: kun perheen miehet eivät mukaamme lähde, voisivat blogistakin seurata seikkailuamme.

En ole reissua varten tehnyt pohjatöitä (lue: matkaoppaita plarannut ja paikkaan liittyvää historiaa selvittänyt, en ruokakulttuurin ?pakko-päästä-testaamaan? juttuja etsinyt (viinikultuuri tuskin kovin paljon perehtymistä vaatisikaan)). Muutoinkin valmistelut murto-osa viime kesän Suuresta Toscana Turneesta. Silläkin tavalla kovin erilainen matka tulossa. Mutta sitä ennen vielä Vappu. Ja paljon muuta mukavaa. Ja huomenna aamuvarhaisella Jyväskylään! Ei riemulla rajaa!

Tekemisen meininki

Eilen ja tänään. Eilen kakkuja (jääliläiset kävivät) ja tänään töitä. Molemmat sujuivat. Täyden kuun viikonloppuna kun ei juuri nukuta. Tekemisen meininkiä on riittänyt.

Iltaselta töistä tullessa huusholli täynnä laseja. Riedel is here! Onneksi kaikki ei meille. 😉

Pihalla

Pihalla isoja lumikasoja, joissa raksan roskia, jäätä, sahanpuruja,  … niitä pari tuntia lapioituani kovin keväisessä kelissä pehtoorin maalatessa ulkopaneeleita, aloin uupua (kaukana vuodet, jolloin jaksoin lapioida multaa tuntitolkulla) ja ääneen ajattelin, että usein tämä tehtäisiin toisinpäin: mies lapioisi raskasta, jäätynyttä lunta ja vaimo maalailisi, mihin siippa totesi: ”Ei tämä ole muutenkaan mitenkään normaali suhde”. Jotta tämmöistä 25 avioliittovuoden jälkeen. Siinä sitten jatkettiin hommia ja aurinko paistoi.

Jälkiruokaa

Tänään taas sellainen päivä, että merkittävintä oli itse kehitelty jälkiruoka: Mascarpone-mansikka-marenki-jälkiruoka

Olen jo kauan ajatellut pakastimen mansikoita tuollaiseksi jalostaa. Tänään, kun tyttären poikaystävä vähän yllättäen saatiin eka kertaa ruokapöytäämme, oli aika toteuttaa aie. Ja kelpasihan se. Poikaystävä ja jälkiruoka ;).

Kritiikitöntä kirjoittamista!

Jätin itsekritiikkini aamulla kuntosalille, en miettinyt kenelle Paikallishistoria-artikkelia kirjoitan, en sitä, kuinka paljon itseäni oppineemmassa seurassa olen, en sitä, etten tästä asiasta ole luennoinut, esitelmöinyt, kirjoittanut ikinä ennen muille kuin omille opiskelijoille… Siis en ole millään tieteellisellä foorumilla ajatuksiani ja tuloksiani testannut, ja niinpä sitten suolsin melkein kolme liuskaa tekstiä. Tuosta vaan! Edelliset kolme liuskaa vaativat tiukkaa vääntöä ja itsekritiikin kivulloiseksi kurjistamaa kirjoittamista. Mitenhän tästä eteenpäin?

Kohti kevättä

Eilen ajomatka pohjoisesta takatalven pyryssä, töissä ja sitten ”4th Botrytis Challenge Tasting”. Sijoitun surkeasti, mutta pehtoori oli sentään jaetulla pronssilla. Maanantai-iltaisin on harvoin niin mukavaa.

Nyt aurinko ja Elmerin herättelyä talviunilta. Vappuun enää pari viikkoa ja minä panikoin: artikkeli edelleen palasina! Ja mitä minä teen? Muokkaan blogini ulkoasua, taas kerran, sen sijaan että kirjoittaisin. Sitkasta on!

Rinteessä

Lämpökerrasto, ohut fleece, paksu fleece, coolmax-sukat, silkkinen kypäränaluslakki, kypärä, kaulaliina, Gore-Tex-hanskat, untuvatakki, goretex-toppahousut, eikä minua palellut! Aurinkoa rinteessä! Olen lasketellut näillä Kaunispään ja Iisakkipään rinteillä vuosikymmeniä! mikä tietysti hämmästyttää ottaen huomioon nuoren ikäni, mutta ikinä rinteet eivät ole olleet niin hulppeat kuin tänään! Olin yksin mäessä, perhe urheili muualla ja laskin lujaa ja nautin! Nyt lihakset terveesti kipeät, kasvot aurinkolasien ymäpäriltä ahavoituneet ja ruskeat. Huomenna aamulla lähdettävä ?alas?: kahdelta jo opetusta. Hmph!

"Jälkipääsiäinen"

Myötätuulen peräkamarissa läppärin näytön yli katsoessa näkyy pakkasaamussa (klo 7.00 mittarissa -21 C) kimmeltävä hanki. Teinit vielä nukkuu, kuinka nautinkaan kun ovat mukanamme.

Kunhan lauhtuu ja proseminaarit on tarkastettu on aika lähteä mäkeen. Ei harmita.

Jouten

Joutenolo ja laiskottelu ovat eri asioita, toteaa Tommy Taberman – viisaasti toteaa. Haluaisin olla jouten. Tänään en ole ollut.

Illalla Kiimingissä kirjan julkistus: on niitä riemukkaampiakin historiajuhlia koettu. Noh, julkaisuluetteloon merkintä. Nyt mapit laukkuun ja huomenna pohjoiseen. Jospa siellä nukkuisin, tekisin artikkelia ja olisin jouten. Olisinpa.