Klo 6.24 Tiedän kelloa katsomatta, että se on suunnilleen puoliseitsemän. Tiedän, että on aika aikainen aamu, mutta mikä päivä? Tiistai? Ei kun sittenkin maanantai, kai. On se. Yritän vielä miettiä monesko päivä? Miettimättä tiedän, että on maaliskuu. En heti hoksaa monesko päivä, laskemalla pääsen oikeaan tulokseen. Tiedän, että tänään ei ole väliä kellonajoilla, eikä sillä päivämäärälläkään. Mietin vain, että tähän on tultu: että en maanantaiaamuna kyselemättä nouse ylös, en lähde suihkuun ja puuron keittoon, enkä lähde suorittamaan jonnekin jotakin sovittua, aikataulutettua. En mihinkään odotettuun tapaamiseen tai kokemiseen. Jotenkin on vanha olo. Verkkainen, viitsimätön, vähän paikallaan polkemisen olo on edelleen.
Kun sitten kuitenkin nousen, aika piankin, muistutan taas itseäni, että tämähän on hyvä tilanne. Onhan. Kuitenkin kuin jotain puuttuisi. Tekemättömyyksiäkö vain kaipaan?
Hiljalleen aamupalan jälkeen orientoidun johonkin tekemiseen, muistan taas olla kiitollinen, että kahvi on voinut palautua aamuihini, vain tilkka, pikku kupillinen, mutta se on riittävä. Luen liikaa uutisia, tulee taas paha olo. Määrään itseni ulos. Siellä sota unohtuu, siellä sananvapauden nujerrus unohtuu, siellä unohtuu lapsiuhrit, pakenevat äidit, sodassa kuolevat pojat, hajoavat kaupungit, murskatut unelmat.. Paitsi etteivät unohdu. Eivät.
Aurinkoa, kevätaurinkoa, sopivan tuulista, että hengittäminen tuntuu vapauttavalta, eikä sydämen tykytys enää tunnu. Linnunlauluakin kuuluu. Korkealta kuuluu.
Jossain välissä huomaan, kuinka onkaan mukava kirjoittaa, tehdä lukuja, kertoa tarinoita, etsiä uusia vanhoja tietoja, oppia omastakin historiasta uutta. Äidin biografia tai olisiko parempi sanoa, että hajanaisia tallennettuja muistoja ja muistikuvia hänen elämänsä kolmesta ensimmäisestä vuosikymmenestä. Joka tapauksessa uppoutuminen menneeseen kiehtoo edelleen.
Tein meille pizzat, vaikka eihän maanantain kuulu olla pizzapäivä. Välikö sillä. Tuli oikein hyvää pizzaa, tein tomaattikastikkeen alusta asti itse. Käsityön jälki maistui hyvälle.
Joutilaisuus. Siitäköhän on kyse? Haluankohan sitä enemmän vai juuri sekö tässä nyt on joku ongelma? Pitänee miettiä.
