Jouten

Joutenolo ja laiskottelu ovat eri asioita, toteaa Tommy Taberman – viisaasti toteaa. Haluaisin olla jouten. Tänään en ole ollut.

Illalla Kiimingissä kirjan julkistus: on niitä riemukkaampiakin historiajuhlia koettu. Noh, julkaisuluetteloon merkintä. Nyt mapit laukkuun ja huomenna pohjoiseen. Jospa siellä nukkuisin, tekisin artikkelia ja olisin jouten. Olisinpa.

Niin ja näin

Kolmelle opiskelijalle kesäduunia järkkäilin ja Hangasojan historiikkihanke myös vireillä. Niistä ”hyvät fiilarit” (opiskelijoilta opittua :)). Muutoin päällimmäisenä kiire. Ei hyvä. Ja allergiakin vielä!

Alakuloa

Otin sitten 650-sivuisen väitöskirjan arviointilautakunnan jäsenyyden. Olisi minulla ollut virkavapaudelle kesäkuun alussa muutakin käyttöä.  Ja minä ihan itse sanoin: no voinhan minä…. ARGH!!!

Keittiössä

Aamulla varhain postilaatikolla vimmattu lintujen laulu. Puolilta päivin kauppareissulla tolkuton vesisade. Siis kevät. Ja kun sää ei ulkoiluun tai yleiseen kulkemiseen ole paras mahdollinen niin keittiö ja työhuone ovat olleet harrastusareenoita. Kakkuja ja piirakoita. Limoncelloa. 
(ohje http://www.satokangas.fi/Keittio/Reseptikansio/index.html ) Ja kuvia niistä kaikista. Ja tokihan tämä julkaisupuuhakin vie oman aikansa …

Epävakaata

Eilen Seurahuoneella Riedel-taistingissa. Olen tiennyt että lasilla on vaikutusta nautitun viinin makuun, mutta että noin suuri vaikutus! Sitten Raimon 70 v. lahjan toinen osuus. Olihan mukavaa, niin kuin aina heidän kanssaan. Ainoa vaan että meni tosi myöhään ja tämän päivän työt menivät sitten aika kevyellä intensiteetillä. Väsykö tekee olon epävakaaksi?

Sitä saa, mitä tilaa

Tilaushistorioita ja tutkinnonuudistusta. Enpä oikeastaan ollut sekuntiakaan yksin huoneessani tänään. Mutta itsepä rassasin. Pakkoko sitä on opiskelijoita yllyttää opinto-ohjaukseen! Ohjata sitten sain!

Teekkarien tilaushistoria, ja Pateniemen ja Valon! Mielenkiintoisia kaikki kolme! Jos ryhtyiskin itse hommaan? Enpä taida. 😉

Tilaushistoria-artikkelin merkeissä Markuksen kanssa palaveeraamassa Bisketissä. Onpas mukava kun mies voi jo paljon paremmin.

Projektit loppusuoralla

Tänään oli eka arkiaamu moneen kuukauteen ettei meillä ollut yhtään rakennusmiestä pihapiirissä aamuseitsemältä. Yksityisyys on palannut ja autotallikin alkaa olla valmis. Pehtoorille riittää maalaus- ja pihatöitä, mutta nyt minäkin saan auton talvisin talliin!

Vaikka ei talvi tänään oikein ole ollut mielessä. Keväinen aprillipäivä. ”Kevääntekeminen” (purojen hakkaaminen ja lumen lapiointi) ei runnellulla pihallamme oikein onnistu. Mutta siivoamista sentään ulkona riitti iltapuhteiksi.


 

Maanantai

Pehtoori on pohjoisessa, kuopus lukee – kerrankin, esikoinen miettii mille ryhtyisi seuraavaksi viideksi vuodeksi ja siinä sivussa pesee ikkunoita.

Toivottavasti ei pääsekkään Siwan tai Prisman kassalle töihin. Työllistän kyllä.

Itse väistelen artikkelia. Mielettömän lämmin, ja vasta huomenna on aprillipäivä. Tähän aikaan vuodesta olen oikein tyytyväinen etten ole enää MY:n pj. Enkä OKTR:n. Ne teetättivät kovasti töitä. Töitä, joihin ei ollut kovastikaan intohimoa.

Paljon askeleita

Viikonloppu ”Tansseja” vaille paketissa. Sataa vettä. Aamuisin ei ole satanut. Olen ollut hyvin varhain lenkillä, IPod taskuun (John Blunt, Apulanta, Il DIvo, Elton John, Chisu kaikki sulassa sovussa antavat tepastelulle tahtia ja intoa), aurinkolasit silmille ja eiku ”täytyy kävellä näin”.

La Festan sisustaminen vie puutarhalle, Kodin Ykköseen, ruokakauppaan, siinä sivussa murmelille ruokaa, sovitukseen ja soitto verotoimistoon (Argh!), haudalle, Linnanmaalle, sitten rauhoitu: rauhoitu. Lasi viiniä, hämyvalot, istu alas, murra pala suklaata. Rauhoitu.

Esikoinen sanoi, ettei hänellä ole kiire muuttaa pois kotoa. Sanoi ”viihtyvänsä kotona”. Katson häntä ja poikaystäväänsä ja onnentunne tuntuu kipuna rinnassa. Voih…

Ai niin: bloggailen uudella puhelimella. Oli ”pakko” vaihtaa, sillä toukokuun ”pakomatkalla” vanha ei olisi toiminut. Siis ”pakko”.
Rauhoitun, nyt.

Sälekaihtimet kiinni!

Ennenkin on käynyt näin: kun kevät on siinä vaiheessa että tänne sorvin ääreen tullessa pitää laskea sälekaihtimet, jotta aurinko ei häikäise kirjoittaessa, minun intoni olla töissä romahtaa. Tänäänkin olisi NIIIN paljon muuta mieluista tekemistä muualla kuin täällä – nykyisin kovin hiljaisella – työpaikalla.

Olisi suuremmoista lähteä pitkälle, aurinkoiselle aamulenkille. Jatkaa aloitettua huushollin järjestelyä. Leipoa pieniä ”harjoitussyötäviä” kevään kekkereihin. Päivittää BO:n sivusto. Tehdä digikuva-albumit festariin valmiiksi. Käydä shoppaamassa kevätjakku. Ja ostamassa kattiloita uutta kaasuliettä varten. Mennä SPR:lle ojentamaan kätensä. Nauttia pitkä, kiireetön lounas perheen kanssa. Käydä puutarhalla pehtoorin kanssa suunnittelemassa ”ruukkupuutarhaa”.

Olisi suuremmoista … Mutta: tenttikysymykset ja proseminaari, nettilehti-projektin aiepaperi ja artikkeli Pohjoisesta paikallishistoriasta vaativat laskemaan sälekaihtimet!

Erilainen pääsiäinen

Kummitädin hautajaiset Imatralla pääsiäislauantaina. Siis toissapäivänä. Minulla outo olo, vieläkin. Paljon takaumia lapsuuden mummolavierailuista, silloinkin nähtiin serkkujen kanssa. Niinkuin nytkin. Nyt kun meitä yhdistävät vanhemmat ovat poissa. Nurkkilan saunakamarin tuoksu, pelottava käynti Kankarella, nokkoset Ison Kiven vieressä ja serkkujen kellohameet.

Imatra oli varmasti Suomen kylmin paikkakunta lauantaina. Sää oli tavattoman kaunis, kristallisen kylmä, vai tuntuiko minusta vain? Ainakin Valtionhotellin vessan ikkunat oli kuurankukitettu, pakkasmittari näytti -17 C.

Muistotilaisuudessa merkillinen tunne, sellainen sukupolvien kulku, … En osaa kirjoittaa sitä auki.

Illaksi palasimme Helsinkiin. Meccaan syömään. Ristiriita siinäkin. Ennen Via Crusis -tapahtumaan menoa pääsiäislauantaina Helsingissä Meccaan. Noh … Via Crusis (Ristin tie) on tullut koettua Roomassa. Olisi haluttu kokea Helsingissäkin, mutta klo 21 Tuomiokirkon portailta alkanut tapahtuma  ei kerännytkään 30 000 osallistujaa.
Emme mekään kauaa olleet: Ristin tiellä Golgatelle pyrytti ja tuiskusi, vihmova tuuli ajoi meidät hotelliin. Kymmeneltä olin syvässä unessa. Nurkkilassa.

Pääsiäispäivän aamuna vielä odottelua, lukemista. 

Ja kuinka tuntuikaan hyvältä istua illalla kotiruokapöytään, lapset kotona ja me. On pääsiäinen.

Suuri Kevätsiivous alkoi tänään. 
Sormet kipeänä jynssäämisestä. Tuntuu hyvältä. 
Ai, niin: tein porolasagnea tänään. 
Vallan mainiota! Yritän joku päivä muistella reseptin.
Ja pistän sitten reseptikansioon. 
Sapuskaa LappItalia -henkeen!

Etelässä

Torstain saldo: paljon kävelyä melkein autiossa Helsingissä. VilliSilkin valikoima mahdollisti kankaiden oston kevään ja kesän juhlakampetta varten. Astioiden ja espressokeittimien perässä kuljettiin. Ei yhtään museota eikä arkistoa. Ja illaksi oli varaus Postresiin. Ei tämä niin huono reissu olekaan! Harvoin, hyvin harvoin on syöty niin hyvin. Ja niin kauan kun minä voin päättää Helsingin reissulla asutaan Klaus K:ssa.

Pitkäperjantaina tuulisella Espalla aamuyhdeksältä oli kylmää aurinkoista ja autioita. Vain muutama ihminen. Käveleskeltiin kauppatorilla ja monumentaalikeskustassa. Oudon näköinen Helsinki. Klaus K:n aamiainen on minun makuuni. Paljon hedelmiä ja erilaisia vasta leivottuja sämpylöitä ja leipiä. Niiden voimin jaksettiin istua kolmen tunnin matka Imatran junassa. Meni nopeasti kun luin La Bella Figuraa. Letkeä italialaisen kulttuurin kuvaus. Ja kuinka osuva!

Imatrankosken rannalle Valtionhotelliin: historian havinaa. Kun pehtoori ei halunnut lähteä vastapäiseen museoon lähdimme tutustumaan valtaisaan Imatran keskustaan. Pitkäperjantai ei täälläkään erityisen vilkas. Hangasojallakin on varmasti enemmän elämää! Illallispaikaksi oli varaus ravintola Buttenhofiin; se on jotenkin legendaarisessa maineessa. Vähän arvelutti sisään mennessä. Tuli mieleen pietarilaiset perheravintolat, varsinkin kun täällä yleensä ja siellä oli paljon venäläisiä, sisustuksen 70-lukulaisuus ei ehkä heti kolahtanut, mutta ruoka (sampiblini! hmmm) oli makoisaa ja palvelu välitöntä ja ystävällistä.

Hotellin paksujen seinien suojassa yö sujui hyvin. Hautajaisaamu on aurinkoinen ja huuruinen. Pakkasta kovasti.

Pakkaaminen ja huoli

On ikävää pakata matkalle, jonne ei oikeastaan edes haluaisi lähteä. Jos oltaisiin lähdössä mökille ei tarvitsisi pakata. Ja olen huolissani – jo nyt! – kuopuksesta. Ja esikoisesta. Vasta nyt!

Pehtoorista en ole huolissani. Pehtoori pakkaa ja jakaa huolestumiseni ja yrittää estää sen. Niin pehtoorin kuuluukin. 

Paha riippuvuus

Kuntosalielämää viisi vuotta! Mitäkö sen kunniaksi? Menin kuudeksi salille! Kyselemättä. Niinkuin menen aina. Niinkuin menen kolmena aamuna viikossa. Ympäri vuoden. Lomalla ja keskellä kiireitä. Aina. Olen riippuvainen. En enää pärjää enää ilman. Sellaista se on.

Onnistumisia ja ei

Esikoisella tänään viimeinen yo-kirjoitus. Hyvin kai oli menny. Minulla ei mennyt tänään oikein hyvin oikein mikään: ei artikkelin kirjoitus eikä verenluovutus. Kumpikaan ei yrityksistä ja odotuksista huolimatta onnistunut. Ei millään. Semmoinen tympäsee. Semmoinenkin.

Palmusunnuntai

Lenkillä kävelin rantaan etsimään pajunkissoja, eihän niitä vielä ollut. Virpojiakaan ei käynyt yhtään, tällä kujalla ollaan jo ohi sen iän. Oli sitten kuvattava sisällä. Heljä Liukko-Sundströmin puput ruokapöydässä saivat hymyn karehtimaan…

Ja pääsiäiskakku. Syötiin sitäkin jo tänään.
Unelmakakut-kirjasta reseptin poimin.  
Valkosuklaatäytteen olisi kannattanut 
antaa jämähtää vähän ennen sen levittämistä. 
Mutta ei tursotus makua haitannut. Hyvää.  
Niin hyvää, että  olisi lähdettävä uudelleen lenkille … 😉

Festarissa aloiteltiin

Tietoliikenneongelmat ovat rassanneet koko perhettä! Eniten minä olen riippuvainen … No nyt toimii. Ja festari toimii! Tänään syötiin eka kertaa festarissa. Kyllähän tästä (täällä wlan-yhteydellä bloggailen) saadaan moneen hetkeen hulppea miljöö…

Abi lukee, lukee, lukee … Kuopus kävi rästikokeessa tänään. Tasan ei käy ….

Niinhän se sitten päätettiin: pääsiäisenä ei mökille mennä. Avohaava, mutta onhan se ommeltavissa… Taas kerran vaikeinta minulle. Olisi opittava, ettei lomaa ja siltä saa odottaa niin paljon!

Järjestelen

Järjestelen tietokoneen kansioita, festaria, jääkaappia, ideoita tulevan virkavapaan varalle, työhuonettani, töitä, elämääni, Helsingin matkaa, pyykkejä, käsilaukkua, järjestelen kaikenlaista. Mikä se tämän homman nimi olikaan?

Tarmokasta

Luulen, että joskus kerään rästihommia ihan vaan sen takia, että on riemu päästä niistä eroon. Sellaisia pieniä tekemättömiä hommia kun huhkii muutaman tunnin on riemullinen olo. Yksi noista oli kuopuksen kännykkälaskuasia. Ja nyt se on suhteellisen äänekkäästi keskusteltu aselepo- vai asemasotavaiheeseen…

Valoisaa!

Töihin mennessä ja sieltä tullessa on valoisaa: menin niin myöhään ja tulin niin aikaisin ja on kevät! Mukava tehdä pitkästä aikaa ihan tavallinen työpäivä! Tosi mukava.

Ohi on!

Lauantai meni Aurasen väitöstilaisuuden tiimoilta. Ei ollenkaan haaskioon. Väitös oli hyvä. Vastaväittäjän paras esitys ever. Ja karonkassaan ei tarvinnut notkua yöhön asti. 😉

Sunnuntain käytin noin 60 päiväkirjan pätkän lukemiseen (ks. harjoitus AH6
http://www.satokangas.fi/Arjen_historia/index.htm).
Riemullinen sunnuntai. Opiskelijat olivat nähneet vaivaa ja kirjoittaneet hienoja ajankuvia. 

Maanantaina palauteluennon valmisteluyritystä, mutta sata keskeytystä. Jäi sitten pahasti iltaan.

Tänään sitten luentosarja pulkassa ja minun ”vapaa”iltapäivänäni ja ilta kurkkukivun ja alkavan? flunssan – toivottavasti EI – merkeissä. Ainako paine on lauettava jonkun uuvahduksen tai flunssan kautta!

Viikonloppua!

Huomiseksi väitöskirjan lukeminen ja väitöksessä (ja karonkassa) läsnäolopakko  ja sunnuntaiksi mapillinen Arjen historian harkkatöitä arvosteltavaksi, räntäsadetta ja flunssainen perhe! Jotta tämmöinen viikonloppu meillä. Siis ei ihan rento perjantaifiilis!