Valokuvaus – Sivu 39 – Tuulestatemmattua

Kullan (kuvien) etsinnässä

Aamiaispöydässä aika varhain (klo 7 tai jotain) mietittiin – kuten tapana on – mikä olisi päivän ohjelma. Mitä tehtäisiin, minne lähdettäisiin?

Oli vielä aika aurinkoista, mutta säätiedotus pelotteli sateella ja ukkosella, sään viilemisellä, joten eipä ihme, että Pehtoori sanoi – ihan puun takaa! – että ”Lähdetään Ouluun.” – Ihan yhtä nopeasti torppasin moisen ajatuksen. En todellakaan ollut vielä valmis lähtemään kotiin. En ole vieläkään. Semminkin kun mitään säätilan radikaalia romahdusta ei ole tapahtunut.

Hyvä on: aamupäivällä satoi. Mutta sepä edesauttoi, että saimme siivottua aika hyvin. Ja minä keräilin täältä mökin vähistä tavaroista ja vaatteista kirpparille vietäväksi kaikenmoista. Apsun matkakassan kartuttaminen on tärkeä juttu.

Paljon ennen puoltapäivää otin kameralaukkuni ja suuntasin – taas – kohti Tankavaaraa. Ajattelin, että kokeilen, josko Kultakylästä saisin onnistumaan ”Miljöö” -etätehtävän. Sää kuvaamiselle mitä parhain: sateetonta, liki selkeää. Siis ei jyrkkiä varjoja, muttei sadettakaan häiritsemässä. Sain luvan kuvailla vapaasti: taas kerran hoksasin, että kun kysyy mitä ja mihin kuvaa, on avoin, niin ei haittaa vaikka kuinka kauan ja paljon kuvailee. Vähän siellä häiritsivät punaiset henkilöautot (kiitos siirtämisestä), vihreät roskikset, kulissimaisuus, turistit lenkkareissaan, … mutta kaikkinensa oli mukava kuvaussessio.

Kultakylässä oli paljon työmiehiä yms., sillä ensi viikonloppuna on kullanhuuhdonnan SM-kisat. Jäinpä sitten juttelemaan monenkin kanssa. Parituntinen humahti äkisti. Ja lämpötila nousi taas hellerajoille. Paluumatkalla mökille lämpötila laski, ja hoksasin, että Kaunispää alkoi peittyä sumuun: josko ajelisin vielä kerran sinne? Josko maisema-sarjani täydentyisi siellä. No tuli ainakin erilaisia maisemakuvia!

Mökille palattuani oli notskilounaan vuoro, ja lämpötilan vaihtelu (+ 24 C Tankavaara, + 14,5 C Kaunispään Huippu – matkaero noin 40 km)) tasaantui mökkipihan kesäiseen lämpöön (+ 21 C), jossa oli hyvä olla.

Rantasaunottiin, syötiin iltasella terassilla, hiljalleen lähystyvää ukkosta kuunneltiin, pakattiinkin jo. Huomenna maalikyliin …

Lappi Liikkuminen Niitä näitä Valokuvaus

Kameran kanssa liikkeellä päivin, öin

Nyt ukostaa. On mourunnut jo pari tuntia.

Oiskohan tämän ensimmäinen postaus tällä mökkireissulla kun kirjoittelen sisällä. Muina päivinä on se aika, jota ei ole touhuttu tai oltu tunturissa, on istuttu terassilla. Ainakaan vielä ei sada, on edelleen lämmintä, mutta synkeää. Sähköt on jo kahdesti räpsähtäneet.

Aamupäivällä oltiin taas tunturissa. Monen tunnin patikka: Iisakkipää – Vahtamapää – Rumakuru – Luttojoen sivuhaara (kai) – Saariselkä.

Olipa leppoisaa, mutta reipasta patikointia, semminkin kun minulla ei kovastikaan kuvaustarvetta. Silti taas kymmeniä kuvia kortilla. Oli vähän erilaista, kurun pohjalla kosteikkoja, paljon vihreää. Vain kerran on sulan kelin aikana tällä reitillä edes osittain oltu.

Tänään auringossa, leppeän tuulen vilvoittaessa siellä oli hyvä kulkea. Paikoin oli sellaisia pätkiä, että melkein odotin alppilehmien kellojen kalkatuksen kohta jostain kuuluvan.

Sepä virittikin siihen, että patikan jälkeen ajelimme autolla Kaunispään Huipulle – ´hütte´ se on näissäkin maisemissa. Iso remontti on Huippu-ravintolassa meneillään, hyvältä näytti jo nyt.

Kun kahvilapiipahduksen jälkeen menin taas ulos kuvailemaan, niin jopas yllätti kun tuttuihin törmäsin. Serkun tytär miehensä kanssa on lähtenyt pääkaupunkiseudulta asuntoautoilemaan pohjoiseen ja niin me tapasimme Kaunispään laella. 😉

Minulle edellisestä käynnistä Huipulla ei ollutkaan kulunut kuin puolivuorokautta. Eilen illalla sinnittelin, enkä simahtanut unille tavalliseen tapaan kovinkaan aikaisin, vaan puolikymmenen aikoihin pakkasin auton ja hurautuin kylille, siis Kaunispään päälle. Auringonlasku/kuunnousukuvia olin tietysti metsästämässä.

Puolille yön kuljeksin kameran, jalustan ja muutaman linssin kanssa, ja olin ihan ihmeissäni, kuinka paljon porukkaa tunturin laella oli tuohon aikaan vielä liikkeellä: parkkipaikalle majoittuneita karavaanareita ja maisemia katsomaan tulleita lapsiperheitä. Joku maantiepyöräilijäkin. Ja yksi telttayöpyjäkin.

Teen kotiin päästyä, kunnon koneella ja kuvankäsittelyohjelmilla, kuvasarjan reissun yökuvista, – joihin en (niinhinkään) ole kovin tyytyväinen. Nyt yllä kuitenkin jo yksi, vähän ennen auringonlaskua otettu. [Kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi.]

Lappi Niitä näitä Valokuvaus

Aamuyön retkellä

Kello oli soimassa klo 4.00. Niin paljon kuitenkin odotin sitä, että nousin jo ennen puolta. Neljältä olin jo Kaunispäällä. Aurinko oli silloin jo näin korkealla!

Olinpa minäkin päättänyt, että koetan yökuvausta, kuten tuntuvat kaikki koulukaverini näinä päivinä tekevän. Ja nyt kun täällä on periaatteessa ihan huippumaisemat, – maisemiahan me kaikki 20 nyt kuvailemme. Ja oikeasti halusin nähdä, millainen on Saariselän kesäaamuyö. Olin ottanut mukaani purkkikahvia, sitä siemailin Kaunispään huipulla, ja mietin, mihin suuntaan kuvailisin, millä linssillä. Ja sitten melkein vieressä, melkein pelottavan lähellä on komea hirvas.

[Kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi.]

Se oli hyvin keskittynyt omaan aamiaiseensa, kunhan vain itsekseen mutusti heinää, ja juuri tämä kuvan hetkenä oli pieni tauko. Hirvaskin katsoi auringonnousua. Ja jatkoi taas syömistään. Odotin ja odotin, – olisikohan Pokemonien metsästäminen helpompaa. Siihen en muuten ryhdy. Olen ihan liian digi-ihminen muutenkin.

No niin, lopulta tämä – melkein mieltä osoittaen – käänsi minulle vain takalistonsa: ”Kuvaa sitä!”.

Kuvasin.

Jatkoin matkaa…

Lähdin ajelemaan muualle, mutta palasin parin tunnin jälkeen uudestaan Huipulle.
Silloin valo oli tällainen. Kuva kohti etelää. Tunturi on Kiilopää.

Siinä välissä ajelin Vuotsoon asti (40 km Saariselältä etelään). Siellä kuvauksellista oli Vuotson kanava, joka oli ihan tyven ja jonka rannalle oli yksi jos toinen asuntoasunto pysähtyt yöpymään. Asuntoautoja oli muuten paljon pitkin P-paikkoja, pikkuteitä, tunturien kupeessa.

Vuotsossa sitten aamuviideltä kävelin ja menin kävelysillalle…

Tästähän tulee kohta perinne: lauantaiaamun lenkki riippu/kävelysillalla.

Vuotson kanava yhdistää Lokan ja Porttipahdan tekojärvet (altaat), joiden rakentaminen aloitettiin jo 1960. Samaan aikaan ryhdyttiin suunnittelemaan myös Vuotson kanavaa ja pian alkoi senkin rakentaminen. Kanava valmistui kuitenkin vasta vuonna 1981. Lokan vedet juoksutetaan Porttipahdan altaaseen ja siitä edelleen Kitiseen.

Tänä aamuna näytti, ettei mitään juoksuteta mihinkään, eipä paljon virtaillut. Oli hiljaista, lämmintä, oli Lapin kesä.

Vuotsosta palasin yhden jos toisenkin suon reunan kautta, pikkuteitä ajelin, pysähtelin kuvaamaan… Mutta vähän pettynyt olin aamun valoon. Siis, että aurinko oli niin korkealla jo aamuviideltä, aamukuudelta, etten kuviin saanut aamun tuntua, vaikka kuinka yritin.

Neljä tuntia kierteilin, ja muistikortilla on pitkästi yli 200 otosta. Tulette vielä näkemään muutamia.

Mökille palatessani Pehtoori oli parhailleen herännyt, siinä sitten aamiaista nautimme.

Minulla päivä enemmän ja vähemmän unentarpeinen. Aamupäivällä torkahdin, iltapäivällä otin oikeat unoset. Lämpimässä, liki tyvenessä, edelleen täysin sääskettömässä kelissä puuhailtiin pihapiirissä. Pehtoori sai maalausprojektit loppuun, mie puuhailin pieniä, kaupassa käynti ja safkan teko ehkä merkittävimmät meriitit tälle päivälle. Kävin lähimetsässä etsimässä mustikoita (vähän) ja sieniä (ei ollenkaan), siivoilin ja sen sellaista kovin vaatimatonta. Kyllä se mökkiterassilla nuorten kanssa whatsappeillen sujuikin. Oikein yritin ´olla´.

Ja nythän saa mennä nukkumaan?

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Kotitunturissa

Hangasojan aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Jo aamulla tuntui, että meidän Hangasojan mökistä on tullut KESÄmökki. Tätä ei ole oikein koskaan tullut ajateltua kesämökkinä, aina vain Lapin mökkinä tai Hangasojan mökkinä. Mutta tänään täällä on ollut aika ajoin + 28 C, ilma on kuin linnunmaito, leppeä etelätuuli on vilvoittanut. Aamuseitsemältä istuskelin meidän mökin portailla ja ihmettelin, – taas sellainen pieni ja kiitollinen olo. Tuo ’pieni’ ei vaan koskaan konkretisoidu. 😉

Aamupäivän vietimme tunturissa. Patikointi vaan on niin mukavaa. Minä koetin myös maisema-sarjaa kuvata. Sadasta kuvasta muutama välttävä otos. Tässä yksi.

Mökille palattua notskilounas ja muita mökkijuttuja, kuten saunapuita, maalaamista, terassikalusteiden öljyämistä, vähän trimmeriä. Ikkunoiden ja saunan pesusta mainitsimme jotain sivulauseissa, mutta aihe vaiettiin aika pian kuin yhteisestä sopimuksesta olemattomaksi. Tulee päiviä, jolloin ei ole helle, jolloin ei voi istua mökkiterassilla laittelemassa kuvia, jolloin on oikein hyvä pestä ikkunoita ja saunaa. Tänään ei ollut se päivä.

Tänään oli patikkapäivä, ja perjantai. Ihan kuin olisi kolmas perjantai peräkkäin. Toissapäivänä viininmaistiaiset, eilen mökille tulo ja tänään oikeasti perjantai. Kaikissa noissa on perjantaielementtejä. Tämmöinen ei ole ollenkaan hassumpaa.

Klikkaa ihmeessä kuvat isommiksi! Laaja Lapinmaa vaatii kuvillekin tilaa. 😉

Iisakkipään reitille, tai oikeastaan sen viereen, on tehty uusi Auroraksi nimetty pieni ”city-patikka”, jonka mekin olemme jo useasti viimeisen vuoden aikana kävelleet (mm. Aapeli vaunuissa ja eksnaapurit tai VMP mukana) ja koko ajan on ollut EU-rahalla ”taukotupa” tekeillä, kovin verkkaista on rakentaminen ollut. Nyt se on avattu. Komea on. Ehkä ´tupa´ei ole se mitä tuosta ensimmäisenä käyttäisin.

Tepastelu jatkui kohti huippua.

Illansuussa oli aika oikealle ruualle. Ostettiin eilen Sodankylän Pohjantähti-kaupasta pannusiikoja (peled-siikoja Lokan altaasta). Enpä sellaisia ole ennen paistelllut, mutta jos suinkin mahdollista paistan mieluusti toistekin. Jukra, ne oli hyviä!

Ja viini? Black Tie is back. Alsacen Pinot grigio & riesling -viini oli myynnissä viime kesänä, kunnes äkkiä loppui. Nyt sitä taas saa. Sopi kala-aterialle ihan erinomaisen hyvin. Se on puolikuiva, mutta ei tee siitä yhtään huonoa ruokapöytäänkään.

Aurinko on vielä korkealla, se kuitenkin laskee horisontin taakse pariksi tunniksi. Yötöntä yötä ei enää alkuviikon jälkeen ole ollut. Mutta lämpö jatkunee, mistä olen kovin iloinen.

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Kurkkukeitto ja muuta hyvää

Kokkolan kurkkukeitoksi nimetyn kesäisen, kylmän keiton kehittelin saatuani Kokkolan Vanhankaupungin ravintolan kokilta tietää, mitä aineksia hänen keittoonsa kuului. Ainesmäärät oli siis laitettava ”mutu”-tuntumalla. Minun keittoni ei ollut saman näköistä kuin Kokkolassa, eikä saman makuistakaan, mutta aika lähelle. Ja hyvää oli, myös konossööriystävien mielestä. Tarjosin tätä eilen viininmaistiaisissa….

Kokkolan kurkkukeitto

3 kurkkua
pätkä inkivääriä raastettuna (vajaa ruokalusikallinen)
3 valkosipulin kynttä
1 limen raastettu kuori ja mehu
1 prk (1 dl) creme fraichea
1 prk (2 dl) ruokakermaa
3 rkl Creme Bounjour -tuorejuustoa (inkivääri-sitruunaruoho) Tätä ei ollut alkuperäisohjeessa, mutta minulla sattui olemaan kaapissa purkin loppu, joten laitoin joukkoon.
1 rkl kasvisfondia (tätäkään ei ollut alkuperäisessä ohjeessa)
tuoretta minttua

Raasta kurkku ja laita siivilään painon alle valumaan ”prässin alle yöksi”, sanoi kokki.Seuraavana päivänä lisää joukkoon inkivääri, valkosipuli ja lime ja hurauta Pamixilla (tai blendillä) sileäksi.

Juuri ennen tarjolle laittoa lisää creme fraiche, kerma, tuorejuusto ja fondi. Ja taas Pamixilla kuohkeaksi.

Eilen oli niin ihana helle, että laittelin vielä jäitä keittoon.

Kyllä tätä on varmasti kalaaseissa eturuokana. Muutenkin kuin juhliin tätä kannattaa tehdä; nyt kun kurkkukilo maksaa euron, tämä on erinomaisen edullistakin. Keiton kanssa oli tarjolla (Haaparannasta hankittua) leipää, skagenröraa, tunnbödia ja kutunjuustoa.

Pääruokana oli hiiligrillattua Perämeren lohta, salaattibuffa ja kermaviilikastiketta, jossa yrtit omasta maasta. Ja jälkkäriksi Omar Creme Brûlèe.

Lähes kaikki viinitkin oli Haaparannan Systemistä ostamiani. Italialaiset valkkarit (jopa Tommasin ja Masin) olivat vähän pettymys, mutta punaiset halvat, zinit saivat liki kiitettäviä arvosanoja. Erityisesti kannattaa muistaa 7 Deadly Zins.

Ihana kesäilta sujui leppoisesti höpötellen, pihalla ja Festassa vietimme hyvinkin viisi tuntia.

Kerhollemme on muodostunut sellainen tapa, että se kuka voittaa keväällä pidetyn Challengen, tarjoaa siinä palkinnoksi saamansa samppanjan kaikille sitten kun maistiaiset on hänen kotonaan. Pehtoorihan voitti kisan, mutta me vaihdoimme samppanjan toiseksi: tarjosimme alkuun Moet & Chandonin Ice Imperialin. Jääpalojen kera kuten kuuluu. Kyllähän sekin kapusi kiitettäviin pisteisiin.

Arvokas se on, mutta meitä on kymmenen (eilen tosin oli paikalla vain kahdeksan) maksajaa, joten lasillisen hinta on halvempi kuin ravintolassa huono cava. Nämä ”jääkuohuvat” ovat nyt kovasti in. Isot samppanjatalot tekevät niitä, ja myyvät paljon, ja Alkossakin on jo monta kuohuvaa (cavaa, proseccoa, etc). Kyllä tämmöisinä helteisinä päivinä ovat oivia aperitiiveja tai puutarhakutsujen sulostuttajia.

Minulla oli tavoitteena tehdä eilisestä maistelusta kouluun ”reppari” ~ kahdeksan kuvan sarja, reportaasi jostain tapahtumasta, kuvasarja, jolla on alku ja loppu. Oli vähän turhan kunnianhimoinen tavoite: kuvata, olla illan emäntä, maistelun järjestäjä ja osallistua ja nauttia. Sarjalle kun on paineita kovastikin sillä sen pitäisi olla yksi syyskuun näyttöön menevistä sarjoista. Ehkä … mutta luulenpa, että teen vielä toisen sarjan.

Tänään aamulla jätimme lenkit ja salit väliin, viimeisetkin eilisen lasit pesimme, kastelimme puutarhan kukat, pakkasimme viinien loput ja saamamme kukkakimput ja istahdimme autoon ja ajoimme helteiselle Hangasojalle.

Olipa poikkeuksellisen takkuava matka, paljon liikennettä, hidastelevia ulkomaalaisia, karavaanareita ja jotenkin malttamatonta odotusta mökille pääsystä. Se, että lähdettiin poikkeuksellisen myöhään (= klo 11), mahdollisti sen, että kävimme matkalla lounaalla.

Rovaniemellä on (Paistinkääntäjä-)ravintola Monte Rosa, jonka sisustus oli aika kasaria, mutta ruoka erinomaista. Otimme (taas) (gourmet)burgerit: kolme pientä burgeria. Nyhtöporo punasipulihillokkeen kanssa, lohiburgeri wasabimajoneesin kanssa ja naudanlihaburgeri savuBBQ-kastikkeen kanssa ja kaikissa ”hand-made” sämpylät. Ohessa oli erinomaisia ”ranskalaisia” (joita en kyllä juuri jaksanut syödä) ja tryffeli-majoneesia.

Koko matkan oli poikkeuksellisen kaunis keli, ihania, kesäisiä, satunnaisia pilviä, tyyni Ounasjoki, metsissä auringon siivilöitynyt valo,. .. Rollon jälkeen ajoi Pehtoori ja minä kuvasin: luontokuvaaja, joka räpsii auton ikkunan läpi. 😉

Ja entäs täällä! Voi kun tietäisitte!

Isovanhemmuus Valokuvaus

Valokuvia ja mumminelämää

Pitkästä aikaa täyden yön (8+) nukkuneena oli juhlaa herätä aurinkoiseen kesäaamuun. Siispä autolla Tuiraan, ja kamera mukana etsimään ”vesiaihetta”. Haastekuvaa etsiessä tulin kokeilleeksi kaikenmoista, löytäneeksi uusia näkymiä. Ja sitten ihan perinteistä suihkujen kuvaamista. Patosillalla pysähdyin ihmettelemään kun niissä näkyi todella selvästi sateenkaaren värejä, ja siinä siltaremontissa olevat miehet ryhtyivät hekin pohtimaan, onko se valoilla tehtyä vai luomua. Pistin kuvia FB:n ”Oulu tutuksi” -ryhmään ja siellä todettiin että luomua on.

Mutta sitten toinen kuva herättikin enemmän ihmetystä. Että miten tehty? Selitin että Oulussa on viime aikoina satanut niin paljon vettä, että Merikosken Silloillakin alkaa suihkut toimia.

Kokeilin suunnilleen ensimmäistä kertaa (digiaikana, rulla-aikaan näitä joskus Pehtoorin kanssa koetettiin ottaa, en oikein muista onnistuivatko ikinä) ns. päällekkäiskuvausta tai kaksoisvalotusta. Siis seisoin Silloilla ja otin kuvan Merikosken sillasta ja valotin saman kuvan päälle toisen kuvan kääntymällä oikealle, jossa suihkut ovat. Vaati tietysti vähän ”mittaamista” ja valotuksen yms. täsmäämistä, mutta näin aloittelijana edes tuollainen onnistuminen innostaa jatkamaan.

Koulun ”Maisema”-etätehtävän palautteen loppukaneetti ”Ei hassumpaa” on sekin minulle jo paljon, joten tänään on oikein valokuvaaja olo. 😉

Ja on oikein mummi-olo. Eilen ja tänään olen saanut Apsun tänne hoitolaiseksi. Ja kyllä me siivottiinkin keittiön laatikoita ja avainkoria ja säädeltiin kaikki nappulat, mitä talosta löytyy. Ja papan kanssa Apsu kuuntelee tietysti musiikkia. Tänään ei Tapani Kansaa eikä Souvareita, vaan Antti Tuiskun ”Sata salamaa” on vieläkin kova hitti.

Myös vanhemman sukupolven huoltohommissa on eilen ja tänään kulunut meillä molemmilla aikaa, mutta toki on ehditty valmistella huomisia kesäviinimaistiaisia, jotka on meillä. Ruoankin lupasin viiniystäville tarjota, joten kurkkukeitto on jo tekeytymässä. Viinit olen hankkinut jo aika päiviä sitten. Pehtoori on pessyt pihan ja puutarhan päivitys reissun jälkeen on tehty. Tulostin on edelleen kytkemättä tietskariin tai siis yhteys toimi, joten prujua on ollut turha työstää, joten tavallista vähemmällä valmistelulla menee tämänkertaiset kinkerit.

Oulu Valokuvaus

Turistina Oulussa

Eilen, kuten tänäänkin, oli mitä mahtavin kesä Oulussa, joten heittäydyin turistiksi. Kiertelin (pyörällä ja kävellen) monta tuntia Toppilansaaressa, Nallikarissa, torilla, hallissa, kävin katsomassa valokuvanäyttelyn (Robert´s Coffeessa on opiskelukaverini näyttely heinäkuun ajan). Pitkä pyörälenkki ja lounasaika riittivät perusteluksi sallia itselle Iced Mocha. Hmmmm….

Tärkein homma oli ottaa kuvia: tämän viikon etätehtävä on viiden kuvan sarja maisemasta. Urbaanimaisema ja panoraama ovat olleet tehtävinä, mutta nyt ”vain” maisema. Ja mihinkäs minä sitä muualle kuin Ilokiville kuvaamaan. Päivällä oli tyven, veden pinta peilityyni ja aurinko paistoi korkealta.

Otin kymmeniä otoksia, – ja päätin, että tulen illalla auringonlaskun aikaan uudelleen: valo on maisemakuvassa(kin) se tärkein juttu. Lähdin iltakymmeneltä takaisin merenrantaan. Ja kuinka olikaan hieno tunnelma. Ihan kuin jossain ulkomailla.

Lapsiperheitä oli rannassa, nuoria pareja kahlaamassa kaukana rannasta, veneet palasivat mereltä, oli lämmin, leppeä tuulenvire. Ihan taianomainen ilta.

Olin vähän ennen puoltayötä kotona ja päätin, että lähden vielä kolmannen kerran sinne, että herään tänään aikaisin ja menen aamulenkille. Heräsinkin, ja olin jo kuuden aikoihin (autolla) Möljällä ja Ilokivillä, mutta aamuaurinko ei näyttäytynyt, eikä ollut rasvatyyni vedenpinta, kuten olin toivonut.

Aamun kuvista onnistunein taitaa olla kännykällä otettu ja appsilla ”rullalle kierretty” kuva, joka on tuossa sivupalkissa ”Instagram”-logon alla. Se on tehty ”Tiny Planet FX Pro” -appsilla, jonka saa ladatuksi puhelimeen. Taisi maksaa pari euroa. Sillä on kiva joskus kuvia muokkailla, nimenomaan jos kuvassa on joku teksti niin saa jänniä Insta- yms. kuvia. Toinen kuvien muokkaukseen hyvä ”lisäosa” on liki ammattimainen Nik Collection. Se tuo lisäarvoa Lightroomiin ja Photo Shoppiin ja mikä parasta, se on nyt ilmainen. Helppo asentaa ja tarjoaa paljon hyviä säätötyökaluja.

En ole vielä maisemasarjaa työstänyt loppuun asti, viiden valinta on vaikeaa, ja ajattelin, että josko tässä loppuviikosta kokeilisinkin tehdä vielä toisen, paremman … meillä kun alkaa olla tutkinnon ensimmäiseen näyttöön enää vähän aikaa, joten olisi hyvä treenata paljon. Ja maisema on kuulemma juuri se, josta pompataan eniten ja useimmin. Nipullinen kuvia on kansiossa, KLIKS.

Turistipäivään kuului myös kaupunkikierrokselle osallistuminen. Oulun seudun oppaat järjestävät taas kesäkierroksia; aiemmin olen osallistunut vain hautausmaakierroksille, mutta eilen illalla menin parin tunnin tourille jossa käveltiin pitkin ja poikin Kakaravaaraa, ja opas kertoi alueen rakennuksista ja elämästä 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa. Paljon oli tuttua asiaa, mutta paljon uuttakin. Varmasti tulen teille täällä anekdootteja jakamaan….

Tänään hoidellut rästihommia koulun, kodin, tiedottajan to-do-listalta. Leikkinyt Aapelin kanssa, ja nukkunut ulkona päikkärit! Ah, onnea.

Niitä näitä VAT

Juhlasta juhlaan

Viikonlopun ”jälkitöitä” vielä tänään.

Luokkakokouksessa otin pitkälti yli 200 kuvaa, joista perkasin enemmän kuin puolet pois ja loput muokkailin ja laittelin luokkakavereille nettiin kansioon. Ja sitten tein myös koulua varten kaksi kansiota: reppari (reportaasi) luokkakokouksesta sekä henkilökuvia. Näitä vastaavia muut tekivät ja analysoivat lauantaina ja eilen Torniossa kun minä lintsasin. Sain siis suorittaa koulutehtävät soveltaen etänä. Josko kiinnostaa, niin nekin ovat VAT-kansiossani KLIKS

Kauniista säästä huolimatta iso osa päivästä eilen ja tänään mennyt koneella… Aamupäivän kauppa- ja Caritas-reissun jälkeen menin kuitenkin Pehtoorin kanssa puutarhahommiin. Aivan kesällehän se tuntui. Taas viriteltiin ajatusta pienestä kesälomamatkasta, – ehkä Pohjanmaalle päin. Seinäjoella olisi asuntomessut, Kokkolassa vanhassa kaupungissa paljon mukavia paikkoja jossa olisi mukava piipahtaa, Tuurissa ei olla käyty koskaan, Lapuan haluaisin nähdä, ystävien kesäpaikkakin olisi sillä suunnalla, mutta kun sitten katselimme säätiedotusta, niin siellä suunnalla ei oikein hyvälle lähipäivien kelit näytä.

Nyt on aika aloittaa seuraavien juhlien valmistelu: kalaasikutsut lähtevät huomenna.

Niitä näitä VAT

Luokkakokouksen jälkeen

Vielä eilisessä, vielä lukiovuosissa… On oikeasti vaikea palata tähän päivään, todellisuuteen. Eilinen iltapäivä ja ilta olivat aika huikea sukellus omaan menneeseen…

Eilen oli vihdoin – talven ja kevään odotuksen ja järjestelyn jälkeen – luokkakokous. Olin aamupäivän vielä Torniossa, koulussa. Kuuntelin viikonlopun tehtävienannot ja ensimmäisen kuvausssession ehdin tehdä, mutta sitten lähdin, livahdin, kohti Oulua.

Ope kyllä ymmärsi luokkakokouksen ainutkertaisuuden, ja myönsi ”luvallisen poissaolon”, kunhan teen repparin luokkakokouksesta. Kurssikaverit lähtivät Arpelaan ja muualle kuvailemaan erilaisia kesätapahtumia, mutta minä lähdin kohti Oulua, kohti luokkakokousta. Eka kertaa ”lintsasin” VAT-koulutuksesta.

Merikosken lukiossa reaalialinjalla 1974 – 1977 olleet oli kutsuttu koolle. Melkein kaikille (38?) saimme lähtemään kutsun, – lopulta paikalla oli 20 oppilasta ja kolme opettajaa, joista yksi oli reksi. Viime hetkellä tuli surullisia peruutuksia, ja sattui monia esteitä, aika moni ei ollut vastannut kutsuun ollenkaan ja muutamia jäi sitkeistä yrityksistä huolimatta tavoittamatta, mutta olipa meitä kuitenkin koolla ihan huippujengi.

Kokoonnuimme ensin koulun pihalle: ”virallinen” luokkakokouksen aloitus sujui sateettomassa säässä mukavasti. Halauksia, jälleennäkemisen riemua, hämmästystä: ”Sinäkö se oot?”. Tunteiden ailahduksia, flashbackejä, kommentteja: ”Eihän siitä oikeasti voi olla 40 vuotta?” – Mutta kaikkinensa ei turhaa vaivaantuneisuutta, ei vuosikymmenien eroa, – hyvin alkoi.

Pehtoorin kanssa olimme hankkineet tarpeeksi piccolokuohuvia ja vaahtokarkkeja… ja sitten yksi meistä, yksi luokkakavereista, joka on ammattinäyttelijä ja jonka kanssa olimme suunnitelleet lyhyttä improvisaatiotuokiota, tuli ja vapautti tunnelman omalla pienellä esityksellään. Erinomaista. Sitten otettiin tietysi uusi luokkakuva.

Ennen —

ja jälkeen —

Tovi ihmeteltiin, vaihdeltiin kuulumisia, ja kyllä oikeasti oli vaikea uskoa, että osaa luokkakavereista ei oltu tavattu vuosikausiin, vuosikymmeniin!! Oli lopulta vain muutamia, joita en olisi tunnistanut kadulla tavatessa, mutta kun eilen tiesimme, ketä oli koulun pihalle tulossa, oli helppo löytää kasvoille nimet.

Koululta lähdimme kävellen kohti Lasarettia, mikä oli oivallinen juttu. Siinä reilun vartin matkalla ehdimme jutella, ei tullut pönötys olo… oli aikaa ottaa paikkansa.

Lasaretin terassilla, kun sade ei sittenkään tullut meitä kiusaamaan, ehdimme jutella, kysellä, tunnustella, muistella. Puolikuudelta siirryimme sisätiloihin: mihinpä muualle kuin Merikoski-saliin. Se oli meidän.

Söimme, katselimme kuvia lukiovuosilta, itse kunkin menneiltä vuosilta, luokkakuvia, juttelimme, kiersimme ja kaarsimme, muistimme ja muistelimme.

Ilta meni äkkiä, liian äkkiä. Se, että emme olleet tulleet yhteen paikkaan yhtäkkkiä, vaan kokoonnuimme ensin koulun pihalle, kävelimme hissuksiksiin ravintolaan, olimme vielä ulkona ennen illallista, auttoivat hyvän ”moodin” löytämisessä, oli helppo olla. Oli vaan niin mahdottoman mukava nähdä monia … Muistella, muistaa. Näin ainakin minä sen koin.

Ilta meni, kuten sanottu, liian nopeaa.

Aika monet meistä, mekin!! lähdimme jatkoille. Kohti keskustaa. Yritimme Leskiseen, Jumpruun…. Lopulta istahdimme BAR 1:n patiolle. Jatkoimme siitä mihin illallisella, vai lukiossa?!, oli jääty…

Olimme ihmeissämme siitä, kuinka paljon Oulun keskustassa oli väkeä (nuoria) puolenyön aikaan ja sen jälkeenkin… Yhtä kauempaa emme me jaksaneet. Mutta hieno päivä oli. Once in a lifetime. En unohda…

VAT

Kesäopintoja

Kesälomamatkalla jossain Pohjois-Suomessa… eiku koulussa Torniossa.

Lähdin kotoa poikkeuksellisen aikaisin, jotta ehdin käydä shoppaamassa Haaparannalla ja lounastamassa tässä hotelli Olofin (opiskelija-asuntolaan ei ollut heinäkuussa pääsyä) alakerrassa olevassa Ofelia-ravintolassa. Kanasalaatin jälkeen olin valmis opintoihin.

Tornio – Haaparanta -tienoilla on paljon turisteja. Ikean pihalla satoja autoja, ja monet muutkin kaupat turistien kansoittamia. Palaan asiaan alkuviikosta (NYT vihdoin tulossa postaus ”Mitä Haaparannalta kannattaa ostaa?”)

Iltapäivä ja ilta kului etätehtävien palautuksessa, keskustellessa, nauraessa. Kesällä (vaikka kylmänä ja sateisanakin) naurua on enemmän kuin talvella – vai onko se vain niin, että minä olen helpottuneempi, jotain oppinut?

Tänään meitä oli kovin vähän (12/20) sillä monet ovat kuvauskeikoilla (hää- ja polttarikuvauskeikkoja) tai lomamatkoilla. Ehkä se olikin syynä, että keskustelimme tavallista enemmän ”filosofisia” – kuten ope sanoi: siitä, miten kuvilla viestitään, miten niillä otetaan kantaa, mitä niillä halutaan ”aiheuttaa”. Sitäpä tässä kuvablogin pitäjänäkin mietin.

Ja muistan vihdoin asettaa heinäkuun kuvahaasteen (josko nyt osallistuisin itsekin – vaikka kyllä kai kesäkuun haasteeseen tulin täällä blogissa vastanneeksi aika moneen kertaan). Mutta siis heinäkuussa kuvahaasteena on ´kesäloma´. Lähettelehän 3 – 5 kuvaa kesälomastasi. Maisemakuvia, kotikuvia, lomaruokakuvia, reissukuvia…. Ihan mitä vain. Kännykuvat sopivat tavallistakin paremmin: jollet aiemmin ole osallistunut niin NYT on hyvä mahdollisuus.