Kepeitä ja raikkaita kesäviinejä

Keskikesää ja lomakuukautta kohti mentäessä tässä pari viinivinkkiä. Eivät mitään ”suuria viinejä”, mutta ainakin mökkielossa, vaihtelevien kesäruokien parina sekä puronrannan iltapäivähetkinä sekä kotipiazzalla perheen kesken juhannuksen vietossa ovat maistuneet raikkaille ja kaikin puolin kelvollisilta.

Vinho Verde Portugalista on yleensä hyvin kevyt, liiankin?, viini, mutta tämä (viraalihitti) maistui meillekin.

U/B Ponto de Partida Vinho Verde Loureiro 2023

Ja jo aiemmin mainitsemani kesärosee Asio Otus. Tämän talon viineistä ollaan tykätty ennenkin. Ja jo aiemminkin tätä suosittelin, mutta nyt vielä muistutan. Kyllä se hintansa väärti ehdottomasti on. Asio Otus Kesärosee. Kepeä, raikas, viinillinen, marjaisa.

Kesäistä, kepeää, minun makuuni jopa vähän kirpeää, mutta juuri sellaisena hyvää cavaa nautittiin mökkipuron rannassa afterhiking -hetkessä, saunan lämpiämistä odotellessa, puron pulputusta kuunnellessa. Etiketti on vähän ”kosiskeleva”, mutta ainakin kesäinen, eikä heikentänyt tämän skumpan makua yhtään. Skinny

Laadukas, yllättävänkin runsas ja täyteläinen olematta raskas tai tamminen, on sisilialainen chardonnay, jota saa (vain?) tömppöviininä. Kahden litran hanaviini maksaa 30 €, joten ei edullisimpia, mutta on todella hyvä esim. lohen tai vaikka grillatun possunlihan oheen: Passi Reali Prganic Chardonnay.

Jos kesäjuhliin on tulossa paljon vieraita ja alkuun on tarvetta hyvälle, laadukkaalle, juhlavalle kuohuvalle, niin magnumpullollinen viini on silloin aika hyvä ja näyttävä ratkaisu. Tämmöinen (Giersberger Crémant d’Alsace Magnum Brut) meillä oli perheen kanssa juhannuspäivän päivällisellä. Ei kellään ollut mitään huomauttamista.

Ja sokerina pohjalla: Limoncello Spritz. Nythän minulla on täällä kotitekoista (ehkä vähän turhan makeaa) limoncello/limonchinoa, mutta mökillä haimme Alkosta yhden pullollisen Sorrenton Limoncelloa, ja tein meillä jälkkärijuhomat siitä.

Ei tullut niin hyvää kuin oli Gardajärven rannalla Limonessa, mutta kyllä mökkioloissa tämäkin maistui.

Limoncello Spritz di casa
(Yhteen lasiin)

4 cl Limoncelloa
8 cl Proceccoa
1 – 2 rkl sitruunamehua
10 cl vichyä/sitruunanovellea
jäitä ja sitruunaviipale

Enemmän pidän Hugosta, jota ei kyllä pitkään aikaan ole tullut tehtyä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nyt (klo 22) olemme juuri palanneet pyöräillen parinkymmenen kilometrin päästä, läpi helteisen, leppoisan keskustan. Illansuussa ajelimme Oulunsaloon, koska kutsu oli käynyt:

Hüvät üstävät,
Tulgua terveh Oulunsaloh tämän nedälin piätteniččän viijen aigah, viinuloi kiistahkizas oppimah! Kilbailendus on kolme valgiedu i kolme ruskiedu viinua. Kai ollah yhten rübälehen viinuloi.
Viinutervehyzin …

Karjalankielinen kutsu viininmaisteluun, jokavuotiseen kilpailuun (19 th Challenge) oli käynyt ja mehän tietysti lähdimme. Poljimme vähän mutkan kautta, sää mitä mainioin ja vietimme illan ystävien kanssa kilpaillen.

Noin kerran kuussa heitä ruoan ja viinin ääressä heitä tapaamme, kerran vuodessa kilpailemme viinitietoudesta ja -tuntemuksesta. Pehtoori on muutaman kerran voittanut kilpailun, minä vain kerran ja tänään olin pronssilla. Australian shiraz oli sitä paitsi aika huikean hyvää. Ja kuinka hyvin saimmekaan syödäksemme. Oi että! Kesä on!!

Mökin jälkeen, ennen juhannusta

Eilisen mökiltä paluun ja huomisen juhannusaaton välissä yksi päivä; paljon sitä ehtii, kun herää aamukuudelta. Ollaan edelleen aamutuurissa, ja minä edelleen myös iltatuurissa. Siis unta noin kuusi tuntia yössä. Kuulostaa ihan kiireisiltä työviikoilta – sikäli kuin muistan. 😀

Kahdeksalta istahdin kampaajalle hiusten leikkuuseen, sitä ennen ehdin pyöräillä (ihan liian vähällä vaatteella) reilun tunteroisen, käydä hautausmaallakin heippaamassa vanhemmille hyvät juhannukset ja Lapin terveiset, niitä äiti ainakin odotti. Tai minä ainakin muistin, että hän olisi ne halunnut kuulla.

Tästä kukkaistutuksestakin tuli äiti mieleen. Se on Oulussa ihan keskustassa kampaamon parkkipaikan ja viereisen Makia-kahvilan pation vieressä. Ukonlaukkaa ihasteltiin äidin kanssa kesällä 2021, jolloin olimme pyörätuolilenkillä ja nautimme lounaskahvit ulkona. Se oli viimeinen päivä kun äiti oli ulkona. Seuraavana päivänä alkoi pitkä sairaalajakso, ja sen jälkeen suoraan hoivakotiin.

Mökkijuttuja

… piti täällä blogissakin vielä kertomani.

Kuten kerroin, tänä vuonna minulla oli tunturissa ahkerassa käytössä ”Suomen muuttolinnut” -äppi. Ja niinhän siinä kävi, että se linnun laulu, josta en erityisemmin pidä ja josta olen täällä höpissyt monta kertaa tyyliin ”taas-järripeipon-narinaa-metsässä”. Järripeippo on aiheetta saanut minulta nuivat kommentit vuosi toisensa jälkeen. Se on VIHERpeippo, joka narisee. Toki järripeippokin, mutta ei niin pahasti, sillä on paljon laulavampi ääni. En aio ryhtyä etsimään vanhoista postauksista järripeippoa loukkaavia lausahduksiani, korjaus näin riittäköön. Sori koko Saariselän järripeippo-yhteisö!

Blogiini mökkiviikoilla laittamiani kuvia selailin tänään täällä kotona isolla, kalibroidulaa näytöllä, ja hämmästelin. Ovat paikoin kovin hailakoita, vähäkontrastisia, utuisiakin. Editointi on paikoin hyvinkin pielessä: on koetettava ens reissulla mökkiläppärin näyttö kalibroida. Noh, muutoinkin kone alkaa kyllä olla jo tehtävänsä tehnyt, aika raihnaista on toiminta. On mietittävä, mitä tehdä. Pahoittelen siis kuvien vajavaista laatua.

Ja sellainen juttu vielä kerrottava tässä ”etusivullakin”, jos kaikki eivät lukeneet kommenteista tietoa, joka liittyy Kaunispään päällä olevaan valkoiseen ”mysteeripalloon”. Pallo on säätutka, kertoo Lapin Kansan uutinen. Samassa jutussa kerrotaan myös – taas – uudesta Kaunispään rinteille suunnitellusta isosta hotellista.

Juhannusta tehden

Keittiössä ja Festassa, järjestellessä, vähän siivoillessa, enemmän leipoessa ja kokatessa, on päivä paljolti kulunut. Saaristolaisleivät, Pinocchio- alias Brita-kakun pohjat mansikkakakkua varten sekä kirsikkaclafoutis uunissa vuorotellen. Kirsikkapannaria ja jätskiä nautittiin jo tänään jälkkäriksi.

Ja sitten graavasin lohen. Kauppahallista haetaan huomenna perinteistä rasiallinen, mutta tein puolen kilon palasesta myös uuden – vähän uskaliaan? – kokeilun. Miniä kertoi viikolla, että Alkosta haetaan Aperolia todella paljon – nimenomaan juhannuslohen graavaamiseksi. Meillä on usein kesäisin Aperol-pullollinen muutenkin kaapissa, joten olihan se kokeiltava. Löysin tik-tok-videon, ja sen mukaan tein tällaisilla mitoilla.

Aperol-graavattu lohi

500 g pala lohta
1 – 2 rkl karkeaa suolaa
4 cl Aperolia
tillinippu
yhden appelsiinin raastettu kuori

Kuivaa kalan pinta, painele siihen kevyesti suolarakeet.
Valele file Aperolilla.
Silppua tilli, raasta appelsiini ja sekoita niistä tahna,
ja levitä se kalan pinnalle.

Kääri lohi tiiviisti talouspaperiin, laita vielä kelmu tai folio päälle,
ja paketti jääkaappiin vuorokaudeksi (tai kahdeksi?) pienen painon alle .

Saapa nähdä kuinka maistuu.

Toivottelen jo nyt aurinkoa ja aurinkoista mieltä keskikesän juhlaan!

Niitä näitä Puutarhahommia Ruoka ja viini Viini

Puutarhassa ja samppanjamaisteluissa

Kesäkukka-aamupäivä. Huvilan suursiivousiltapäivä. Samppanjanmaisteluiltapäivä. Siitepölyäihanhillittömästikokopäivä. Allergiaoireidenpäivä. Samppanjailta.

Joka vuosi päätän/päätämme laittaa edellistä vähemmän kesäkukkia. Tänä vuonna se taisi onnistua. Toki portinpielet ja parit ikkunanalukset (japaninkelloja), parit yhden ruusubegonian seinäkukat, molempiin valurautatolppiin verbenat ja lumihiutaleet.

Kun kesäkukat olivat purkeissaan, siirryn kasvimaan/yrttipenkkien puolelle; maankääntöhommia. Vähän mutta kuitenkin. Ja sitten Huvilaan ikkunat puhtaiksi, luuttuaminen lattiasta kattoon, ulko- ja sisäpuolelta. Vähän pipertämistä tuossa mutterissa on, mutta toisaalta, näkyy käden jälki. Kesäksi kaikki nyt siistinä ja kunnossa.

Ja alkuillasta samppanjamaistiaiset. Teemana Samppanjan eri tyylit.

Rotissööriys on viime aikoina ollut minulla aika vähäistä, mutta tänään kannatti osallistua. Magnum-samppanjoita maisteltiin, parin tunnin luennolla opittiin uutta. Hieman varauksellisesti suhtauduin vinkkiin, että tryffelipopcornit (!) ja samppanja ovat hyvä pari. Mutta onhan ennakkoluulottomasti sekin ehkä vielä joskus testattava.

Oulu Ruoka ja viini Viini

Hyvä päivä tänään

Meillä on pihapiirissä sepelkyyhkypariskunta, joka aamuisin kurkkuäänillään hallitsee kaikkien lintujen laulua, laulavat, kurnuttavat kaikkien muiden ylitse. Ja järripeippoja, joita on paljon, – melkein kuin Lapin tuntureilla kulkisi. Kotipihan västäräkit ovat jo monta viikkoa hyppineet – hankien päällä 🙂 – mutta pääskysiä ei ole vielä näkynyt. Silti tänään on ollut kesä.

Reissua varten ja muutenkin kesävaatehuoltoa, jopa ompelukoneen otin esille! Asia on siis jo melkoisen vakavalla tasolla! On vaan niin mahdottoman mukavaa päästä reissuun, päästä Italiaan.

Illalla toisen viinikerhon maistiaiset, joihin hyvin skeptisenä kuitenkin päätin mennä: epäily ja jahkailu johtuivat siitä, että teemana oli Sauvignon Blanc -rypäle. Ja sehän ei todellakaan ole minun mieleiseni, mutta annoin sille mahdollisuuden. Ja mitä tapahtuikaan: Juniori sekä Grand Old Alkon viiniasiantuntija JJ esittelivät ja maistattivat sellaisia versioita, jotka käännyttivät minutkin! Uskon nyt, että SB voi olla hyvää, jopa erinomaista. Nämä viinit Italiasta, Ranskasta, Chilestä, Uudesta-Seelannista ja Itävallasta eiväto olleet lajinsa tyypillisimpiä edustajia, eivätkä todellakaan edullisimpia, mutta … Varsinkin Pouilly-Fume (Henri Bourgeois) oli mieluinen ja Sancerre tietysti. Mutta: samalla rahalla ostan edelleen jotain muuta.

Tapaaminen oli muutenkin poikkeuksellisen mukava, leppoisa, välitön. Olin ehkä poikkeuksellisen hyvässä kohdassa, hyvässä seurassa.

Yhdeksän jälkeen lähdin kohti kotia.

Pitäisi useamminkin lähteä kuvailemaan kaupungille auringonlaskun aikaan.

Yhdeksän jälkeen oli ihan tyven, kesäilta, hiljaista, valoisaa.

Moni asia on tänään saanut muistamaan, ajattelemaan, kiittämään. Uskaltaakohan sitä sanoa ääneen: nyt on hyvä.

Ruoka ja viini Viini

Lauantaille aika vähän mitään

Vähän olen huolissani.

Enkä niin vähänkään. Minulla ei ole juurikaan mielekästä tekemistä. Tai ainakaan tänään ei ole ollut. Hyvä on, kyllä minusta kodin siivoaminen, pyykkääminen, järjestely on mielekästä, välillä jopa merkityksellistä, mutta oikeasti! Eihän näin voi jatkua!!

Aamupäivän kodinhoidollisten puuhien jälkeen pyörälenkki Kaakkuriin, – hainpa sieltä meille lauantaiviinin: Valdo Aguarius Missä lie naksahti kun tällaisen tulin ostaneeksi?

Yleensä olen aika skeptinen, enkä edes sorru tällaisiin etiketteihin (esimerkiksi musta-valkoiset, tyylikkäät kiehtovat enemmän, ne ovat vakuuttavampia) ja kun nyt jälkeenpäin löysin netistä (Viinimaan sivuilta) tiedon, että tämä on nimenomaan ”italialainen kuohuviini kaikille, erityisesti merenneito-, vesinais- ja vesimies-henkisille upeassa pullossa” niin alkoivat hälytyskellot soida.

Eikä turhaan. Eihän tämä juomakelvoton ollut, mutta tiedän monta 15 euron skumppaa, jotka maistuvat alusta loppuun hyvälle, raikkaalle, tyylikkäälle, monivivahteille, – tämä maistunut, ei ollut sellainen. Tässä maistui mm. sitruuna. Kirpeä sitruuna. Ei hyvä, vaikka ”vesihenkinen” pullo kiehtoisi.

Huomenna sitten kerron meidän tulevasta matkasta… Jotain mielekästä tänne postattavaakin siis vielä on. 😀

Ruoka ja viini Viini

Perjantaina parempaa pöytään

Ulkona näytti siltä, että sinne olisi hyvä mennä ulkoilemaan tuntikausiksi. Pyöräilemään, kävelemään, kuvailemaan, – ei ollut, en mennyt. En ulos.

Menin saunaan. Jo aamupäivällä, kaupungissa. Mikä tarkoittaa, että oli ihan jäätävän kylmä tuuli, ja pakkastakin monta astetta. Viheliäisen itä-koillistuulen ja vielä umpijäässä olevan meren välissä oli helppo luopua ulkoilusta.

Siispä autolla vain kauppaan ja verenluovutukseen. Kauppareissulta tykötarpeet – taas – melanzaneen. Italialaista munakoisavuokaa meillä oli aika vastikään, mutta nyt kun minulla on uusi keittoski, niin olihan se Henkan versio kokeiltava. Eikä turhaan.

Ensimmäinen kerros tässä. Ja uunissa – jolloin koko keittiö tuoksui hurjan hyvälle. Italialle? 😊

Henkan melanzanen resepti on julkaistu Kotiliedessä. KLIKS

Ja oheen sisilialainen fenkoli-appelsiinisalaatti, joka poikkeaa lopultakin aika vähän minun versiostani (pääsiäisruokaresepteissä) . Tämä oli himpun verran parempi. 🙂 Nyt kannattaa kyllä fenkolia käyttää, on ymmärtääkseni aika lailla sen sesonki, kaupoissa on meheviä ja edullisia tarjolla. Ohueksi viipalointi/mandelointi tekee siitä erinomaisen salaatin aineksen tai lisän.

Leipaisin – taas kerran – focacciankin, ja kun kerran oli aikaa koetin värkätä koristeluakin.

Kevätauringoksi tarkoittamani kuvio näyttää kyllä enemmän radioaktiivisen alueen varoitusmerkiltä. Siitä huolimatta kelpasi.

Ja toki meillä oli viinikin ruoalle. Ei varsinaisesti mikään täsmäviini kasvisruoalle, mutta toscanalainen chianti kuitenkin. Ja se varmasti sopisi oikeinkin hyvin jollekin lihaiselle pastaruoalle, ehkä kesän grilliruokien oheen, mutta hyvin sen suuntuntuma mukautui juustoisen ja tomaattisen munakoisovuoan oheenkin: Morellino di Scansano.

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Joululahjoista iloa elämään

Lentolippu

Sain joululahjaksi lapsilta edestakaisen matkan Oulu – Helsinki – Oulu joko junalla tai lentäen. Lahjan lunastamiseen kuuluu myös ”vaatimus” käydä Järvenpäässä tervehtimässä nuorinta lastenlasta: Emmiliini täyttää viikon päästä jo 9 kk.

Niinpä tässä joku viikko sitten tyttären kanssa etsittiin kaikille osapuolille sopivaa viikonloppua jolloin voisin/voisimme siellä suunnalla käydä viettämässä viikonloppua. Päätimme, että lähdetään Pehtoorin kanssa reilun viikon päästä – sellainen pidennetty viikonloppu, vaikka perjantaista maanantaihin. Voitaisiin samalla käydä Helsinsingissäkin humputtelemassa.

Ja tiesinhän että lentoliput Oulu – Helsinkin -välillä on tällä hetkellä ihan tolkuttomissa hinnoissa, mutta silti ryhdyin etsimään (aika hyvissä ajoin kuitenkin) sopivia lentoja. Löytyikin!! Aamulento perjantaina 26.4. olisi just hyvä. Mutta 639 € yhteen suuntaan yhdeltä! No way, no flight!

Vaikka, ja siksikin, että lapset lupasivat maksaa lippuni, niin en tätä todellakaan varannut.

Aikani etsittyäni, sumplittuani ja päätettyäni käyttää Finnairin Plussapisteitäni (nykyisiä Avioksia) sain meille molemmille varsin edulliset meno-paluulennot, mutta meno on vasta iltapäivällä. Noh, jääpähän vähemmän aikaa tuhlailla Helsingin keskustassa. Mennään illalla syömään ja teatteriin, yövytään taas Central Stadionissa ja sitten lauantaiaamupäivällä Emmiliinin tykö Järvenpäähän. Eikä lasten joululahja minulle sitten tulekaan maksamaan paljoa.

Samppanja

Toinenkin joululahja tuli tässä vastikään nautittua. Sain Miniältä toissajouluna (2022) lahjaksi samppanjan saatesanoilla ”… kun kerran oot kova pyöräilemään, ja tässä on jotain historiaankin”.

Roudasin samppanjan viime mökkireissulle: hiihtokauden mahdolliseen onnistuneeseen päätökseen ja pyöräilykauden aloittajaisiksi juhlajuoman. Ja kun kerran hiihtokausi päättyi hyvin, nautimme jo viime viikon tiistaina puolet ja viimeisenä mökkisaunailtana toisen puolikkaan. (Wineboy stopperi on hyvä kuohuviinipullojen sulkija; hyvin kuplat olivat vuorokauden ajan puolikkaassakin pullossa säilyneet.

Ja samppanjan maku? – Ihan mahdottoman hyvä samppanja. Huolimatta siitä että on BdB (siis pelkistä valkoisista = chardonnaysta tehty samppanja). 😊 Minä pidän usein sellaisista, joissa on myös Pinot Noiria ja Meunieria, siis kaikki kolme klassikkosamppanjarypälettä, mutta nyt riitti pelkkä chardonnay. Tässä juhlajuomassa oli tuoksussa aprikoosia, ja voimaa. Maku on pitkä, voimallinen, paahteinen, croissanttinen (= briossinen). Ihan huippu. Juhlallinen.

Reseptit Ruoka ja viini Ruokatarinoita ja -historiaa Viini

Pääsiäiseen reseptejä ja viinivinkkejä

Pääsiäinen on mielestäni ruokavuoden paras juhla. Pääsiäiseen kuuluu, on lupa ja mahdollisuus, toive ja yritys syödä ja tehdä monenlaisia ruokia. Ollaanpa mökillä tai kotona, kaksin tai isommalla porukalla hamstraan ruokaa ja aloitan pääsiäispyhien menujen suunnittelun hyvissä ajoin. On klassikkoruokia, joita teen joka vuosi, mutta aina etsin myös jotain uutta kokeiltavaa. Ja ainakin viimeisten kymmenen vuoden ajan olen onnistuneimpia kokeiluja ja kehitelmiä sitten jakanut täällä Tuulestatemmatuissa jutuissa. Ja nyt siis – taas – pieni kirjanen aiheen tiimoilta.

Ruokaharrastuneisuuteni on jo vuosikymmeniä sitten johdattanut myös viinien pariin, nimenomaan valitsemaan (juhla)ruoalle sopivia makupareja viineistä. Viinivinkkejä itse kyselen ja niitä minulta kysellään; työvuosina tuntui joskus siltä, että koko työyhteisössämme kaikki nauttivat samoja viinejä esimerkiksi jouluna – ja kyllä, kyllä minulla oli siihen vaikutukseni. 🙂 No mutta nyt siis eilen julkaisemani kirjasen lisäksi myös viinivinkkejä. Ja viineistä on ”kauppalappu” ruokakirjasen viimeisellä sivulla.

~~~~~

Eilen (25.3.2024) julkaisemaani uudempaa pääsiäisreseptivihkosta päivitin tänään ja lisäilin vielä lisää helpohkoja, kotikeittiöön sopivia pääruoka- ja kakkuohjeita, sekä listan viinivinkeistä.

Alla olevien linkkien takaa avautuvat pdf-versiot, vaikka ladattavaksi omalle koneelle/puhelimeen. Näissä lehtisissä ei ole vain pääsiäisherkkuja: molemmissa on myös vappuun tai jouluun, arkeen ja juhlaan sopiva reseptejä, joten olkaapas hyvät!

Tätä uudempaa voit lukea suoraan koneelta klikkaamalla tästä linkkihirviöstä:

Click to access Pieni+P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4isruokakirjanen_VOL2_2024.pdf

Tai jos klikkaat alempaa pdf-tiedosto tallentuu omalle koneellesi.

Uusi: Pieni_Pääsiäisruokakirjanen_Vol._2

Vanha: Pieni pääsiäisruokakirjanen (2014) Vol. 1

Klikkaamalla edellä olevaa linkkiä pdf-tiedosto latautuu omalle koneellesi. JOS haluat paperiset tulosteet noista, niin laita printterin asetuksissa suunta-valikossa ruksi kohtaan ”vaaka”, niin tulostuu sopivan kokoisena ja sommiteltunakin.

MITÄ VIINIÄ PÄÄSIÄISPÖYTÄÄN?

Osaan on perhepiiristä saatu asiantuntijavinkkejä, osa ihan omia löytöjä, – klassikkojakin.

Heti aloitan kahdella alsaselaisella crémantilla. Varsinkin tuota Tradition Brut´ia olen kehunut ja kehottanut maistamaan yhdessä sun toisessakin seurassa ja täällä blogissakin varmaan useammankin kerran; poikkeuksetta siitä on tykätty. Olkoon, että sitä on yleensä myynnissä vain puolikkaissa pulloissa (just sopivasti lasilliset kahdelle tai kaksi lasillista yhdelle 🙂 ) ja olkootkin vähän keskihintaista tyyriimpää, niin kyllä sillä kelpaa pääsiäisen lounas tai päivällinen aloittaa. Erinomainen aperitiivi on tämä.

Fernand Engel Crémant d’Alsace Tradition Brut

Saman talon toinen crémant, joka on 100 % chardonnay ja alle 20 € iso pullo, on myös täyteläinen, paahteinen, raikas olematta liian kuivakka. Engel Crémant d’Alsace Chardonnay Brut 2021

Oikeastaan voisin suositella melkein mitä vain crémantia. Niitä ovat ranskalaiset kuohuviinit, jotka valmistetaan samalla menetelmällä kuin samppanja. Crémantia saa valmistaa vain kahdeksalla viinialueella Ranskassa; varsinkin monista Alsacen tuottajien (Wolfberger, Bestheim, Metz, Mure) kuohuvista on tykätty. Toki Bourgognen ja Loiren – sekä Luxemburgin, jossa crémantia myös saa tuottaa ja jota tuodaan Suomeen, laatukuohuvat on todettu oivallisiksi juhlistajiksi.

Bestheim Crémant Rosé Brut

Tämän artikkelin otsikkokuvassa mökin nurkan kelotiskillä on italialainen Belstar Prosecco. Se on melkein malliesimerkki proseccon hedelmäisestä, päärynäisestä, vähän makeasta mausta. Oikein sopiva aurinkoisille (mökki)terasseille nautittavaksi; ruokapöytään en laittaisi.

~~~~~~~

VALKOVIINEJÄ karitsalle, salaateille, parsalle, keitoille. Ensimmäiseksi täsmäviini parsaruoalle. Toki sopii hyvin broilerruokien ja lohenkin kanssa tarjottavaksi: Schloss Bockfliess Muskateller 2023

Tuoksu on vähän uhkaava, tuoksuu makeahkolle, mutta kerrassaan oivallinen paritus on tässä. (Varmasti sushillekin sopiva makupari.)

Itävaltalaiset grüner veltliner -viinit ovat monikäyttöisiä, keveitä, eivät kuitenkaan heppoisia, vaalealle lihalle ja kalalle maistuvia seuralaisia. Tässä Kamptalin alueen viinissä vielä kaunis etikettikin 🙂 , ja edullinen hinta. Steininger Grüner Veltliner

Yksi italialainenkin on mukaan laitettava: Serra Lupini Roero Arneis 2022

”Musta enkeli” on Roero Arneis -rypäleestä tehty hedelmäinen, sopivan hapokas

– sopii pastalle, buffet-pöytään, broilerille, sellaisenaankin.

Zenaton viinitaloon on meillä luotettu. Amaronet, spumantet, roseet, punaviinit ja valkoviinit ovat olleet makumaailmaanmme sopivia, moni päivällinen on niiden kera nautittu. Niinpä on sitten tälläkin kertaa nostettava esille yksi; esimerkiksi broiler/kanaruoille: Zenato Lugana San Benedetto 2022

~~~~~~

PUNAVIINEJÄ KARITSALLE ja muille pääsiäisen liharuoille ja juustolautasen oheen.

Pääsiäisen liharuokien (lampaan/karitsan) kanssa meillä on useimmiten nautittu australialaisia shiraz-viinejä (esim. Hewitson, Peter Lehmann) tai argentiinalaisia malbec-viinejä, varsinkin jos on grillattu.

Tässä yksi suosikki. Hewitson Le Secateur 2021

Toinen hyvä, myös mökin lähi-Alkossa tarjolla oleva ´helppo´ ja hyvä punaviini on Nuganin Durif. Nugan Estate Durif 2018

Tänä keväänä Alkon valikoimiin tullut portugalilainen Touriga Franca- ja Touriga Nacional -rypäleistä tehty mehevä ja vähän hilloinenkin, olematta äitelä, on Duorum-viini. Sekin alle 20 € ja saatavissa useimmista liikkeistä. Duorum Organic 2022

Jos pääsiäiseen kuuluu grillikauden avaus, niin sitten tämä ikihyvä Italian Piemonten klassikko: Etana-viini.
Sopii toki juustokuorrutetuille etanoillekin, mutta etiketin vuoksi Etana-viini.

Vite Colte Rossofuoco Barbera d’Asti Biologico 2022

Grillikauteen ja valkosipulisten pääsiäisruokien ohessa hyviä makumuistoja syntyy myös silloin, kun lasissa on argentiinalaista, malbec-rypäleestä tehtyä viiniä. Tätä kannattaa kesällä olla varuilta yksi pullo jemmassa. Don David Malbec Reserve 2022

Toivottelen hyviä makumatkoja ja -muistoja pääsiäiseenne!

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Aika perusperjantai

Kuten monena muunakin perjantaina aamupäivällä ruokakauppa/Kauppahalli-asioita, sitten liikkumista (ehkä paskin hiihtokeli ikinä!! – mutta tulipahan hiihdettyä perinteinen kymppi, nimimerkillä ”minä ainakin yritän”), alkuiltapäivästä hain muksut meille muutamaksi tunniksi viikonlopun aloitukseen ja sitten illansuussa hyvin syömistä kaksistaan.

Tästä on tulossa hyvän ruoan viikonvaihde, ja se alkoi kalaruoalla. Kuten katolisessa Euroopassa on vuosisatoja tehty, meilläkin vuosikausia: perjantaisin kalaa. Tänään kuhaa. Pitkästä aikaa ”myllärin tapaan”. En oikeastaan tiedä, mikä sille on ”klassikko”-lisuke, mutta minä tein tänään kukkakaalipyreetä (oikeasti kukkakaalimuusia!), joka ei tähän aikaan vuodesta ole ihan yhtä herkkua kuin kesällä, mutta voi ja kerma tekevät ihmeitä!

Ja sitten hoksasin, että ei todellakaan ole ”instakelpoista”-ruokaa: vaaleaa kalaa, vitivalkoista kukkakaalia ja oheen vielä salaattia (pinaatti-jäävuorisalaatti-kurkku-feta), jossa ei mitään värejä.

Kuhaa Meunier
( ~ Myllärin tapaan.
Ne on nuo vehnäjauhot jotka tekevät ruoan myllärin nimikkoruoaksi)

Annos neljälle, me söimme kaksistaan 🙂

100 g kirkastettua voita
4 kuhafilettä (150 g/kpl)
vehnäjauhoja ja suolaa
20 g kylmää voita
3 rkl hienonnettua persiljaa
1 sitruunan mehu

Sulata 120 g voita miedolla lämmöllä, kaada korkeaan lasiin ja kun hera on laskeutunut pohjalle, kaada kirkas keltainen osa toiseen astiaan.
Kääntele kuhafile vehnäjauhoissa ja suolassa.
Kuumenna kirkastettu voi paistinpannulla ja paista fileitä kaksi minuuttia puoleltaan:
ota fileet pannulta, lisää pannuun kylmä voi ja persiljasilppu ja freesaa nopeasti, minuutin verran.
Lisää sitruunamehu ja anna liemen kevyesti ruskistua.
Kaada kuuma persilja-sitruunavoi kuhafileiden päälle ja tarjoa heti.

Oheen avasimme viinikaapista italialaisen Roero Arneis -viinin. Olen tätä ennenkin suositellut, joskin nyt on todettava, että ei ehkä paras mahdollinen tälle kuharuoalle (ehkä Sauvignon blanc, riesling, grüner veltliner .. joku sellainen), mutta ei tämä ”rikkonut” mitään.

Ja viini on hyvä pitää mielessä vaikka pääsiäisen juhla-aterioita suunnitellessa. Broilerin ja kanan oheen oikeinkin hyvä kumppani on tämä: Serra Lupini Roero Arneis

Ruokajutut jatkuvat: kakku saakoon kuorrutuksensa ja karitsanfileet marinadiin. Huomenna saadaan vanheneva Juniori poppoonsa kanssa tänne syömään.

Ravintolat Ruoka ja viini Viini

Vuosikokousten aikaan

Minunhan se piti tänään tehdä postaus lukijakyselyn tuloksista. Sehän nyt kyllä siirtyy huomiseen, sillä on ilta tullut vietetyksi hyvän ruoan ja erinomaisen seuran parissa.

Harrastetoiminta ja ruokafriikkiys vei De Gamlas Hemiin illalliselle. Oli Oulun Viininystävien vuosikokous ja illallinen – Dionysia-juhla. DGHissä minulla on tavallisesti työkuvauskeikkoja, mutta tänään juhla. Kolme tuntia humahti huomaamatta, nauttien. Ja uutta oppien. Ilman turhaan pönötystä.

Olin täysin vakuuttunut, että erinomaisen savumateen ja saaristolaisleivän ja samppanjan jälkeen en mitään sisäfilettä ja perunakakkua jaksa enää syödä, mutta olihan vaan niin hyviä, täyteläisiä, suunmyötäisiä makuja, – mureaa, kaikkea muuta kuin kuivaa lihaa, että en voinut olla nauttimatta kaikesta, vaikka olin kovin kylläinen jo puolivälissä.

Siinä jutustellessa, kuunnellessa, katsellessa vähän epätodellinen olo; ruokaystävistä kiitollinen. Kaikesta.

Moselin rieslingin koreat etiketit veivät ajatukset viiniharrastuksen alkulähteille, muistoja, muistoja.

Arjessa juhla, jossa parasta ihmiset.