Showing: 111 - 116 of 116 RESULTS
Niitä näitä Oulu Valokuvaus Viini

Talvelta tuntuu vielä

Ei turhia tiukkoja tanniineja, helppo ja hedelmäinen, tai oikeastaan marjainen, muttei yltiöhilloinen. Oikein mukava punaviini on tämä: Boeuf Bourguignon. Ranskalainen pikkuisen reilun kympin maksava cabernet sauvignon, joka taipuu varmasti moneen: pataruoalle ja vaikka mausteisien lihapullien seuraan, juuston oheen ja takkailtaan.

Nyt tosin kannattaisi olla ulkona, merenrannassa, sen sijaan, että istuksii sisällä lipitellen viiniä ja jatkaen viikon kestänyttä hyvin (liikaa) syömistä. Ikkunasta näkyy metsän siimeksestä kaunis, melkein leiskuva auringonlasku. Mutta kun ei enää jaksa, ei enää tarkene.

Ja olinpahan jo aamulla kuvailemassa auringonnousua. Vein tyttären aamukoneelle, ja jäin sitten ensin Oulunsaloon lenkille Canonin kanssa, ja sitten kahdeksan jälkeen ajelin vielä Nalskuun ja tein pienen lenkin sielläkin. Pakkanen tosin kiri kummallisesti: nousi aamukuuden  -16 celsiuksesta yli -20 asteeseen. Ja veden – tai siis jään – ääressä on aina jotenkin vielä kylmemmän tuntuista. Mutta niin kaunista edelleen.

Oulunsalossa olen jo monta vuotta ihaillut Lentokentäntien alkupäässä (siis kaupungin päässä) yhtä kaunista koivukujaa. Se on kesällä, ruskan aikaan ja talvella, saatikka toukokuun hempeässä vehreydessä kaunis. Varsinkin juuri aamuauringon osuessa siihen. Tänään sen vihdoin kuvasin, monestakin suunnasta.

Vähän jo jouduin miettimään, mitkä olivatkaan ne säännöt ja rajat, joita yksityisalueen kuvaamisessa on, mutta eiväthän kuvani kotirauhaa riko, eikä pihapiiriin tunkeudu.

Muutoin päivä mennyt kaiken pienen päivittämisessä, huushollin palauttamisessa arkeen, Kuusamon ja Kälviän valokuvauskurssitarjontaa tsekkaillessa, uudenlaista ruokaa laittaessa (palaan asiaan lähipäivinä), netissä roikkuessa.

Niitä näitä Ravintolat Ruoka ja viini Viini

Rioja-ilta Voimalassa – jotain ennen kokematonta

Paistinkääntäjät, Botrytis Ouluensis ja Oulun Viininystävät (joiden joka kevättalvinen Dionysia-juhla se samalla oli), järjestivät tänään Rioja-illan. Tapahtumapaikkana oli uusi Voimala 1889, mikä jo sinänsä oli mielenkiintoista.

Illan aikana Rioja-teema oli kuultavissa ja nähtävissä, maistettavissa viinissä ja ruoassa. Koskapa kuulun kaikkiin kolmeen em. yhdistykseen ja vieläpä enemmän tai vähemmän kaikista myös ”hallinnossa” mukana, niin olihan se osallistuttava. Eikä kyllä miltään velvollisuudelta tuntunut, mukavan oloinen ”kattaus” oli tiedossa. Jotain ennen kokematonta. Siispä sinne Pehtoorin kanssa suuntasimme. Ja tulihan sinne myös Juniori, jonka olen mukaan värvännyt, eikä ole ainoa nuori, jonka olen saanut mukaan alentamaan muutoin aika iäkkäiden viinikerhojen keski-ikää.

Illan ohjelma…

Avaus (Oulun Viininystävien puheenjohtaja Kimmo Kuismanen, ”Johdanto illan teemaan”)
Chef Janne Pekkala esitteli menun ja hovimestari Anne Mikkola kertoi tarjolla olevista riojalaisista viineistä
Tässä vaiheessa tarjottiin muutama pintxo* (= baskien omat tapakset/antipastot. mm. ihana pieni haukifrittipihvi, etana, karitsaa chiliripauksella) ja ne olivat maisteltavana viinin kera

Sitten puolentoista tunnin elokuva ”Matka Edeniin” (2011, Rax Rinnekangas)

Elokuvan jälkeen Rinnekangas oli luvannut kertoa ja keskustella elokuvasta ja sen teosta, minkä jälkeen oli sitten  pintxo-illallinen

Menu

Prässättyä lampaanpotkaa ja sherrykastiketta
Paahdettua puikulaperunaa, lime aiolia
Vuohenjuustoa ja tuorekurkkua
Omenaa ja chilichutneyta
Grillattua paprikaa ja manchego-juustoa

Mansikoita tummassa suklaassa

Ideana siis yhteisöllinen ruoka- ja kulttuuritapahtuma. Eipä vastaavaa ole ennen Oulussa, eikä kai paljon muuallakaan Suomessa ollut. Meitä oli liki puolensataa viini- ja ruokaharrastajaa paikalla. Ja, ja…

Idea mitä parhain, seurassa ei todellakaan valittamista, ruoka vähintäänkin lupausten mukaista, viinit sopivat teemaan – mutta hei! Miksei illan aikana ollut tarjolla Remelluirin tilan punaviiniä, jota kuitenkin Suomessakin on tarjolla? Enemmän kuin puolet leffasta kun on kuvattu ko. viinitilalla ja meitä luonnollisesti kiinnosti myös ko. tilan viini…

Ja sitten: ilta oli tarkoitus (niin minä ymmärsin) olla yhteisöllinen elokuvan katselutapahtuma ja samalla Dionysia-ilta ja viininmaistelu. Miksi me istuimme 1½ tuntia hiljaa ja katsoimme elokuvaa, jossa oli puolensa, jossa oli sanomansa, joka pisti miettimään, mutta joka oli myös rauhallinen, ei minua, eikä kuten kuulin, niin montaa muutakaan ”pitänyt otteessaan” ihan koko aikaa…

Miksemme voineet vaihtaa mielipiteitä kesken leffan, vaan suomalaiskansalliseen tapaan istuimme hiljaa paikoillamme siemaillen muutamaa jäljellä olevaa pientä viinitilkkaa miettien, voisiko tilata lisää niiden 16 cl:n lisäksi ja voisiko saada viiniä juuri sieltä Remellurin tilalta, jossa elokuvan kaksi itseään ja elämäänsä etsivää keski-ikäistä miestä katselivat kappelin maalauksia ja kevättalvisia maisemia. Ja hautausmaata! Ihan uusi hautaustapa minulle! Sitä pitää tutkia lisää! Ehkä mennä käymään siellä? Rioja Alavesa seuraavan reissun kohde?

Tiedä häntä. Mutta yhteisöllisyyttä olisi mahdollista olla paljon enemmän.

Niitä näitä Oulu Viini

Paljon hyvää tänään

Hyvää on ollut paljon.

Ja kaikki alkoi siitä, että heräsin ajoissa.

Ehdin ajoissa lenkille; Canon ja jalusta mukana.

Ja sitten iltapäivä studio- ja miljöökuvia ”tilauksesta”. Tilauksessa on mm. blinikuvat, joten koska viime viikonlopun kuvat eivät minua oikein ilahduttaneet, tein tänään pika-blinitaikinan ja otin uudet kuvat. Koko sessio vei aika rutkasti aikaa. Mutta nyt olen aika tyytyväinen. Asiakkaalle lähti parempia kuin tämä…

Aika pitkäksi venähtäneen kuvaussession välissä ehdin sometella, – ajatelkaapas, kuinka on tämä internet ihmeellinen: pappilan porttikuvani on paitsi tuonut pienen tienestin, myös tuonut pari lapsuuden kaveriani chattailyetäisyydelle.

Tein sitten myös lohipiirakan, olihan meillä illalla viinikerhon perinteiset Loppiaisnyyttärit.

Viinejä suoraan Chilestä. Ja ystäviä ja heidän juttujaan.

Hyvä päivä tänään.

Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus Viini

Jouluviinit 2017

Jouluviinisuosituksia jo vuodesta 2001. Paljon ennen bloggaamistakin niitä jakelin, työpaikalla ja (vanhoilla, suurella sydämellä ja vaivallakin tehdyillä) joulusivuillani, jotka nekin ovat viime keväisen palvelinäksidentin jälkeen mennyttä. Blogissa olleita suosituksia edellisiltä vuosilta löytyy vielä KLIKS.

Pitkin syksyä (ihan vaan 😉 ) tätä suosituslistaa varten on viinejä maisteltu ja kuvia otettu. Ja taas korostan: jokaisella on oma makunsa, ei ole ”oikeita” viinejä tietyille ruoka-aineille, mutta on hyväksi havaittuja yhdistelmiä, joista monet pitävät. Ja seuraavat ovat sellaisia, joista me (ja usein ystävät/perhe/viininmaistiaisporukka) on pidetty.

Ja kuten aiemminkin, näistä on myös tulostettava kauppalappu olemassa: Jouluviinit 2017.

Heti alkuun tietysti lasillinen kuohuvaa.

Tällä kertaa ei cavaa, ei proseccoa, ei samppanjaa, saatikka sektiä tai jotain muuta aiemmin listoilla ollutta, vaan cremantia. Ranskassa Champagnen maakunnan ulkopuolellakin tehdään erinomaisia kuohuviinejä, Loiren laakson, Alsacen ja Bourgognen kuohuvat ´cremantit´ ovat lähes poikkeuksetta erinomaisia. Tämän Andre Delorme -talon cremantit olivat meiltä jääneet huomaamatta, mutta Lasaretin kuvausprojektin aikana tutustuin talon listalla oleviin Delormen viineihin: mm. Blanc de Blancs -kuohuvaan (kuva yllä). Se ei ole mikään kepeä, kirpakka vaan jotenkin vakaa, täyteläinen, kypsä, pitkään maistuva kuohuva. Sopii hyvin nautittavaksi aperitiivina, mutta myös äyriäisten kanssa ja Alkon suositusten mukaan myös blinien seurana. Bliniaikahan on heti kohta joulun jälkeen, joten pitäkääpä mielessä. Meistä tämä on parempi kuin halpis-samppanjat. Saman talon ”Organic Brut” (euron halvempi = 18 €) on sekin hyvä, kesäisempi kylläkin.

Toinen viini, jonka löysin Lasaretin Virta-ravintolan listalta ja jonka tulin sittemmin ensi kertaa maisteneeksi, on Petit Bourgeois Sauvignon Blanc 2016 (yllä vas.). Monet minun viinimakuni ja suositukseni tuntijat tietävät, että Sauvignon Blanc ei minulle yleensä maistu; en pidä sille ominaisesta ruohon hyökkäävästä tuoksusta, ”päällekäyvästä vihreydestä”, jollaisena sen usein koen, mutta tämä! Hyvänen aika: tässäpä hyvä kalaviini ja uskoisin sen pärjäävän myös joulukalkkunan kumppanina.

Sille kaveriksi tämän vuoden todellinen löytömme: edullinen hyvä ”pikku-chablis”. Onpas hedelmäinen, täyteläinen La Chablisienne.  Sopii varmasti moneen: kalapöytään erityisesti. Nämä kaksi ranskalaista lahjakassiin kun menet uuden vuoden juhlaan?

Valkoviineistä voisi suositella monia, monia riesling -viinejä, mutta kuriositeettinä on vielä mainittava Hessenin prinssin, Suomen kuninkaan, pojanpojan viinistä Saksan Rheingausta.

Yllä kuvassa vielä Chablis oikealla, keskellä Tommasin Pinot Grigio muistuttamassa siitä, että Tommasit ovat aina hyviä.

Hyviä ovat niin valkoviini Pinot Grigio kuin punainen Valpolicella, Ripasso ja  – tietysti – Amarone. Alla olevassa kuvassa olevan Tommasi-sarjan oikean reunan kuohuva oli pettymys, toista pulloa ei osteta. Jäi ohueksi, maku lyhyt ja vaisu.

Jotta Italia varmasti tulisi kunnolla edustetuksi on mainittava Pieropanin viinit. Ei niin edullinen, mutta meillä jo usean joulun ja Kalaasien luottoviini: Pieropanin La Rocca (ylempänä kuvassa Pieropanin Soave Classico, ei sekään huono)! Kolmellakympillä jo toivoo saavansa hyvää valkoviiniä, ja kyllä! Oikeasti liki kermainen, täyteläinen, voimakas olematta hyökkäävä, hedelmäistä makeutta, mutta myös luonnetta on tässä huippuvalkkarissa, jota ei likikään joka vuosi Alkosta saa. Nyt saa. Osta vaikka jemmaan. Tai lahjaksi.

Ja sitten asiaan: punaviinejä.

Ensin on kerrottava syksyn ”hittiviinistä”. Apothic Dark Kalifornian auringosta, on tumma, lempeä, melkein makea, olematta imelä, silkkaa helppoa, hyvää punaviiniä. Rypäleinä on merlot, cabernet sauvignon, zinfandel, petit verdot, petit syrah,  teroldego (et ole koskaan kuullutkaan? – No en minäkään, mutta ei se ainakaan huonoa tee tälle viinille!) … eihän näistä voi huonoa tullakaan! Tässä viinissä kolmellatoista eurolla saa niin paljon hyvää! Ehdottomasti!

Darkin takana on Valpolicella Ripasso. Ihan vaan muistattamassa, että ripassot (tänä vuonna suosikkina ”Pohjolan perintö”) jos jotkut ovat monipuolisia hyviä, jos etiketissä on vielä appassimento, niin on vaikea kuvitella pettyvänsä jos hakee helppoa, marjaista, ilman kiristelyä ja tiukkoja tanniineja olevaa punaviiniä.

Meillähän ollaan aika huonoja suosittelemaan kinkkuviinejä, kun ei ole kokemusta joulukinkusta ja viineistä. Viineistä kylläkin, mutta ei kinkusta. Lähtökohtaisesti hakisin ehkä jotain merlot-viiniä, mutta ostimmepa viime viikolla mökille pullollisen Pinor Noiria, jota perheen Juniori, tällä hetkellä Alkon (kiiretyöntekijä, kausi)myyjä suosittelee kinkun kumppaniksi. Miksei? Mutta huom. tämä on tarjottava viilennettynä. Kun silmät kiinni maistelimme ja oikein yritimme löytää luonnehdintoja, niin tuli mieleen, että jollei tietäisi, niin valkkariksi voisi luulla.

Tämmöinen meille uutuus on edullinen, jouluinen, moneen taipuva Ogiers. Etelä-Ranskasta tuleva viini nyt ei ole mikään ”suuri viini”, mutta ei se myöskään napsu suussa, eivätkä tanniinit töki. Helppo ja hyvä viini, vaikka kinkulle tai miksei vaikka uuden vuoden pataruoalle? Sitä(kin) saa lahjapaketissa.

Ja tässä sitten kolmikko, joka meidän joulun aikana tullaan nauttimaan: Chateauneuf-du-Pape (joku niistä) on meillä perinne. Poron paistin kanssa se nautitaan aattona. Ja Amarone sitten joulupäivänä, juustojen kanssa. Ja joku appassimento ihan vaan joulun illoissa … kirjojen, telkkarin, suklaan, yhdessäolon kanssa.

Kuriositeettina, lahjapulloina, juustoille, digestiiviksi? Joku näistä alla olevista!

Laplandia vodka, joka on maustettu espressolla, kuulostaa oudolta, eikö? Mutta, mutta …. minä joka en edes väkevistä pidä, olen tätä maistanut. Ensimmäisen kerran kesällä Arctic Light -hotellissa Rovaniemellä, ja silloin laitoin tykkäämiseni miljöön ja juhlan syyksi. Sittemmin tilasimme pullollisen mökille, ja muutaman shotin olen testannut. Se on vaan ihan mahdottoman hyvää. Niinkuin kuulemma muutkin Laplandia Shotit. Näiden maailman valloituksesta tulemme vielä kuulemaan! Katsokaahan, mitä kaikkea on tarjolla!! Hienoja lahjapulloja jos on sellaisille tarvetta myöhemminkin!

Ja lopuksi perinteiden pariin. Entäs juustolle ja suklaalle? – väistämättä paluu Italiaan. Recioto della Valpolicella. Sitä ei tarvitse kuin tilkan. Jouluyönä. Kun on jo hiljaista, kun on jo väsy ja helpotus, kun ei enää muuta jaksa. Pieni tilkka jotain hyvää… On joulu.

Niin ja entäs glögit? Niistä ja niiden parhaasta jo toissapäivänä

 

Tulostettava kauppalappu tässä: Jouluviinit 2017

 

PS. Jouluoluita en osaa suositella, mutta sain varman vinkin: Chimay Cinq Cents Tripel! Iso komea pullollinen sopii kuulemma yhtä lailla kinkulle kuin graavi- ja suolakaloillekin. Kokeilehan.  

Niitä näitä Reseptit Viini

Glögimaaottelu ja Beaujolais Nouveau 2014

Viiniharrastajan vuosikellossa [yliopistolla kaikki asiat tapahtuvat vuosikellon rytmissä, joten minulle jäänyt tämä sieltä] marraskuun lopussa on kaksi merkkipaalua: uudet [vuosikerta]glögit tulevat Alkon hyllyille ja marraskuun kolmantena torstaina ranskalaisten viinintuottajien loistavan markkinointikikan ansiosta ympäri Eurooppaa juodaan alkoholipitoista rypälemehua. Beaujoalais Nouveau est arrive La Festaankin. (Minulla on hieman ambivalentti suhtautuminen ko. tuotteeseen.)

Tänään sen avasimme, eihän se mitään suuren suuria intohimoja herätä, mutta kului se pullollinen meillä kahdella.

Beaujolais Noveau 2014_-4

Nauttimista edesauttoivat hyvät oheistuotteet. Beaujolais Nouveau nautitaan ”autenttisesti” sipulipiirakan kanssa mutta vallan hyvin lohipiirakka*  toimi tässä yhteydessä. Ja taatelit, viikunat, Peltolan Blue ja pecorino, piparit ja keksit. Suklaapalasetkin vielä löysimme jemmasta. Toimi, mutta eihän tuota nyt tarvitse toista pulloa lähteä ostamaan.

Beaujolais Noveau 2014_-6

 

Ja sitten glögit. Olemme tässä ehtineet muutaman viikon kuluessa avata, emme sentään kaikkia juoda, kolme glögipullollista. Perinteisesti on testattu suomalaista Lignell-Piispasen Loimua ja [entistä] ruotsalaista Blossan vuosikertaglögiä. Tänä vuonna hankimme myös minttu-suklaaglögiä pullollisen. Se on ihan oikeasti ruotsalainen tuote. Ja tuo ”minttu-suklaa” on se, jonka arvelemme miellyttävän kahden viikon päästä kotiutuvaa tytärtä, joka on joulun kotona!!

Loimu ja Blossa ovat molemmat lilan sävyisissä pulloissa, mutta Blossan glögi on liki kirkasta. Keltaista nyt ainakin. Tuoksuu laventelille, ainakin tuoteselosteen mukaan. Mutta kun minun mielestäni glögin kuuluisi tuoksua joululle = kanelille, neilikalle, lämpimälle, – ja tuolle kaikelle Loimu tuoksuu. Minttu-suklaa ei meitä oikein riemastuttanut, tuoksu oli merkillisen tunkkainen, ja maku oli meille liian liköörinen.

Loimussa on eniten prosentteja, hintaa ja makua. 😉  Siispä tänäkin vuonna sitä hankitaan se toinen pullollinen jouluaatoksi.

~~~~~~~~~~~~~~

*Lohipiirakka

Antti Vahteran ohje, jonka mukaan olen tätä tehnyt MONTA kertaa. Ja aina on hyvää.  Huomenna vielä parempaa kuin tänään…

Lohipiirakka

Ainekset

Taikina

250 g (5dl) vehnäjauhoja
125 pehmeää voita
1 dl vettä
ripaus suolaa

Täyte

2 silputtua sipulia
200 g kylmäsavulohifileetä
300 g tuoretta merilohifileetä
2 dl kermaa
1 kananmuna
2 rkl Dijon- sinappia
1 dl pieneksi kuutioitua maustekurkkua
1 dl silputtua tilliä
1 dl silputtua ruohosipulia
1 rkl currya
150 mozzarella- juustoraastetta kuorrutukseen

Valmistusohje

Taikina

Nypi voi ja jauhot sormin kulhossa tasaiseksi. Lisää sekaan suola ja 1 dl kylmää vettä. Sekoita hyvin. Anna taikinan levähtää jääkaapissa noin 1 tunti. Painele taikina tämän jälkeen reunalliseen, voideltuun paistovuokaan.

Täyte

Kuullota sipuli paistinpannulla kullankeltaiseksi ja jäähdytä. Poista lohifileistä ruodot. Leikkaa fileet ohuiksi siivuiksi ja suikaloi ne. Yhdistä kaikki aineet ja mausteet keskenään kulhossa. Kaada seos paistovuokaan painellun taikinan päälle ja ripottele pinnalle juustoraaste. Paista 180 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Tarjoile rapean salaatin kanssa.

Niitä näitä Viini

Loppiaisaatto Lapissa

Pakastuu. Mutta se ei ollut syy pysyä pois ladulta. Tai mäestä tai muutenkaan ulkoa. Nuha meinasi yltyä ihan mahottomaksi. Niinpä sitten huilailin. Ja tein lapaksia.

 

 

Lappilaisia tapaksia. Ja niitä varten uusi design-tekeleeni oli ihan toimiva. Että kahdestaanko noin paljon tarvittiin ruokaa? Ehei.

Saimme länsirajalta Saariselän kautta Ouluun matkalla olevia vieraita, ystäviä kylään.  Eikä sitten ollut vaikeuksia kuluttaa iltaa. Näiden ihmisten kanssa on loppiaisaattoa vietetty kymmenkunta kertaa ennenkin. Elikkäs viinikerhon ihmisiä on pohjoisessa liikkeellä. Ja niinhän sitä sitten tuli jokunen viinikin avattua. Vuoden 1997 Alsacen grand cru Gewurztraminer oli ihan hurjan hyvää.

Levollista loppiaista.