Category

Viini

Showing: 51 - 90 of 90 RESULTS
Ruoka ja viini Viini

Viininmaistelu virtuaalisesti

Viinikerhomme kokoontui tänään historialliseen maistelutilaisuuteen;  olimme yhteyksissä netin välityksellä. Pidimme 1½ tunnin tastingin, johon oli valmistauduttu Le Secateurin ja Runing Duckin voimin. Samat viinit (samoista pulloista) testasimme eilen perheen kesken.

Eilen testasimme ”puolisokkona”: kaikki tiesivät, mitkä viinit olivat laseissa, mutta eivät tienneet järjestystä. Niinhän siinä kävi, että Running Duck (Etelä-Afrikka 2019, 12 €) sai kouluarvosanoilla 7½ ja Le Secateur ( Australia 18 €) 8½.

Tänään viinikerho ”tuomitsi” viinit seuraavasti: Running Duck arvosana 7 ja Le Secateur 8+. Olisiko se juuri se kuuden euron ero? Vai myös tuotantoerien ero? Edelleen väitän, että Sodankylän Alkosta vuosi sitten ostamamme  ”ankkaviini” oli jotain ihan muuta kuin tämä nyt Oulussa myynnissä ollut vuoden 2019 vuosikerta. Mutta kyllähän tämä taas opetti paljon. Senkin että vuosikerroilla on eroja. Maistelukokemuksella, ja ruoalla.

Ja ennen kaikkea maistelu opetti, että myös nettiyhteydelllä voi järjestää viininmaistiaisia ja pitää ystäväyyttä yllä näinä poikkeuksellisinakin aikoina…

Lopultakaan tänne blgomaailmaan, testaukseen en saanut juuri ketään (kiitos, Satu ja muutamat yv-viesteilleet!) mukaan, mutta ehkä, toivottavasti, tämä kertoo, että omaa harrastusta voi jatkaa vähän vaivaa nähden myös internetin välityksellä. Mukavasti on ajankulua, tekemistä, kuulumisten vaihtoa, ystävyyden ja harrastuksen ylläpitoa. Suosittelen!

Ja muutoinkin on ollut vilkaista kontaktointia: tyttären kanssa whatsappia, sisaren kanssa saimme kuin saimmekin Skype-puhelun aikaiseksi, äidille ihan normipuhelu, poikkeuksellisena aikana poikkeuksellisen pitkä puhelu,, ystävien kanssa Face-keskustelua, Juniorin kanssa chattailyä ja perinteisempää oli, että iskälle kävin haudalla toistamiseen tälle pääsiäiselle kertomassa kuulumisia. Tällaista elämämme on. Edelleen kiittelen ja varjelen nettiyhteyksiä ja mahdollisuutta liikkua – huolimatta että tänään keli on ollut lievästi sanottuna kurja. Mutta pääsiäisen yli päästiin, kohti kesää hyvät ystävät.

Niitä näitä Oulu Ruoka ja viini Viini

Lankalauantai

Nyt on ollut kiireinen somepäivä. Zoom. skype, whatsapp, sähköposti, FB, messenger, jopa postiposti kulkevat. yhteydenpitoa enemmän kuin vuosiin. Hyvä niin. Lankalauantain nimi ei kylläkään tule puhelinlankojen saatikka nettiverkkojen perusteella. On kyse talven aikana kehrättyjen lankojen värjäyksestä. On lankojen värjäyksen päivä, lankalauantai.

Ja pyöräilypäivä. Mummi on juuri ja juuri ajanut tuplasti sen, mitä neljä vee Apsu omalla, uudella pyörällään. Uuden apurattaattoman Jupiterin ohjaimisssa poika oli polkenut (ja äitinsä perässä juossut Eevis rattaissa) liki 12 kilometriä!! Heiltä kaikilta kolmelta ihan huippu suoritus.

Minun pyörälenkkini suuntautui mm. Oulun tyhjään keskustaan. Nyt, poikkeusaikana, on hyvin hyvä kuvailla Oulun vanhoja rakennuksia. Ei ole edessä parkkeerattuja autoja, ei jalankulkijoita, ei tupakalla nurkissa olijoita, ei mitään ”asiaankuulumatonta”. Ette tiedä, kuinka usein olen ollut tämän rakennuksen (Snellmanin talo) äärellä, kuinka olen sen kuvaamista viime vuosina yrittänyt. Tänään se onnistui ilman ainuttakaan autoa kuvassa. Vielä kun nuo liikennemerkit olisivat hetkeksi häipyneet…

Huomenna (tai ylihuomenna) ”virtuaaliviinitaisting”? Senkin tiimoilta tänään yhteydenottoja, yhteyksien luomista. Ja taustalla ajatus, että näin saadaan toimiva yhteys tuleviinkin viikkoihin, sillä eihän tämä etäelo ihan heti lopu. Mitenkäs sinun ruokakunnassasi? Onko ketään tulosa mukaan tähän? Olisipa. Edelleen haluan korostaa, että ei tarvitse ottaa turhan vakavasti ja että jokainen on paras oman makunsa tunnistaja. … Ja vain oma maku ratkaisee… Tulisittepa mukaan tähän juhlahaasteeseen. 

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini Viini

Kutsu viininmaisteluun! – ja pääsiäismenuehdotus (resepteineen)

Näinä päivinä kun pääsiäisen mökkireissu perheen tai ystävien kesken on peruttu, kun pääsiäisenä ei ruokapöydän ympärille saada vierasjoukkoa nauttimaan runsaista perinteiseistä herkuista, kun oman viinikerhon vuosikymmeniä jatkuneen ystävyyden ja tavan mukaisesti ei nyt ole voitu kokoontua pääsiäisviinien testauksen merkeissä, kun ei voi tavata oikein ketään, olen kuitenkin jotain pääsiäisen menua suunnitellut ja juhlaviinejä miettinyt.

Ehdotinkin viinikerhon neljälle muulle ruokakunnalle virtuaalimaistiaisia ensimmäiselle pääsiäispäivälle, ja kaikki ilmoittautuivat varsin nopeasti mukaan! Tässä virtuaalisessa kotitestingissä ei ole kuutta viiniä testattavana kuten meillä kerhon kanssa tavallisesti on, eikä ole edes sokkomaistelua, vaan olen valinnut kaksi viiniä, jotka olemme Pehtoorin kanssa luvanneet toimittaa viinikerholaisten kotioville lähipäivinä.

Nyt olen sitten kutsumassa ”virtuaalimaistiaisiin” teitä kaikkia muitakin.

Maisteltavien valintakriteerit:

  1. Syrah-rypäleestä valmistetut viinit sopivat perinteisen pääsiäisruoan (lampaan/karitsan lihan) kumppaniksi erinomaisesti.
  2. Varsinkin toinen sopii myös grilliruoalle sekä erilaisille antipasteille. Monihan aloittaa grillikauden juuri pääsiäisenä.
  3. Molemmat ovat 100 %:sti yhden rypäleen, siis syrah- (jota kutsutaan myös nimellä shiraz-) viinejä. Näin voi helposti verrata viinien eroja, maan ja tuotantotavan mukaan.
  4. Viinit eivät ole ihan halpoja, eivätkä kyllä tolkuttoman kalliita, jollaisia tästä rypäleestä on kyllä tehtyinä ja saatavissa. Alkossa myytävä kallein syrah on Australian viinintuotannon ”lippulaiva” Penfoldsin Grange (629 €).
  5. Näitä molempia pitäisi olla saatavilla suunnilleen kaikista Alkoista.
  6. Molempia rohkenen kokemuksen perusteella suositella.

Australialainen Hewitsonin La Secateur on ollut Alkon valikoimissa lähes puolenkymmentä vuotta. Se on ”täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkahilloinen, mustikkainen, vadelmainen, hennon vaniljainen”. Tuoksuttele ja maistele, löydätkö nuo kaikki marjat siitä!

Toinen maisteluviini on orgaaninen, reilun kaupan, vegaaneillekin sopiva viini. Se on etelä-afrikkalainen Running Duck Shiraz. Alkon luennehdinta paljolti samanlainen kuin edelliselläkin: ”Täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, vadelmainen, mausteinen, kevyen salmiakkinen, hennon setrinen”. Varsinkin tämä kannattaa kaataa laseihin hyvissä ajoin (½ tuntia?) ennen nauttimista. Tämä maksaa kuusi euroa vähemmän kuin Secateur (18 €), miltä maistuu, onko viinien hinta-laatusuhde kohdallaan?

Jos mahdollista, avaa molemmat pullot yhtä aikaa ja kaada viinejä kahteen lasiin. Mahdollisesti jäävät viinit säilyvät hyvin suljettuina (Vacu-vin jos on) seuraavallekin päivälle, joten kahden aukaiseminen ei liene ongelma. Ja toki voit ottaa maisteluun vain toisen viineistä.

Vertaile ulkonäköä (näillä vain vuosi eroa 2018 ja 2019), tuoksuttele ensin, löytyykö tuttuja tuoksuja, maista. Vastaako maku tuoksun lupausta vai kenties jopa ylittää sen? Jokaisella viininystävällä on oma makunsa, ja se on se ainoa ”oikea”. Ja jotta saataisiin tästä oikeasti virtuaalimaistelu kirjaa jotain ”tuntemuksia” muistiin, pisteytä (4 – 10) ja kommentoi ensimmäisenä pääsiäispäivänä 12.4. postaukseeni – siitä tulee virtuaalimaistelun postaus. Virtuaalisuus on siis tällä kirjallisella alustalla, eikä ihan livenä. 😉 Ja edelleen: oikea vastaus on se oma vaikutelma ja makumuisto, jonka viini synnyttää.

Kaikkien osallistuneiden kesken arvon pullollisen punaviiniä, jonka voittaja voi noutaa lähimmästä Alkostaan. (Osallistua voi vielä 13.4.)

Viinit kannattaa käydä hakemassa jo huomenna, jolloin ei ole vielä pääsiäisruuhkaa Alkoissa. Aamupäivisin on kuulemma vähän porukkaa. Jos näitä ehdottamiani viinejä ei ole juuri sinun kaupassasi, ota jotain muuta syrah-viiniä…

Ilmoittautumista ei tietenkään tarvita, mutta laitan silloin vaikka lauantain postaukseen rasti-ruutuun -kyselyn osallistujista…

 

Viini ja ruoka kuuluvat yhteen, joten ehkä tässä voisin myös esittää ja ehdottaa jotain pääsiäisen juhlapöytään.

Menu voisi olla vaikka tällainen:

Parsaa ja katkarapuja

Karitsapatee, keftedes (kreikkalaiset lihapullat) tai karitsan filettä lisukkeineen

Lemon posset (maailman helpoin jälkiruoka, kuva alla), sitruuna-toffee pannakotta (edelleen hurjan helppoa, lapsetkin tykkää!) tai sitruunapiirakka

Lemon posset
4 dl kuohukermaa
1½ dl sokeria
1 sitruunan mehu
Kiehauta kerma ja sokeri teflonkattilassa. Keitä kolmisen minuuttia koko ajan sekoitellen. Ota kattila liedeltä, ja sekoita joukkoon sitruuna (se ei juoksetu eikä ”leikkaa kiinni” vaikka niin voisi luulla – tai ainakin minä luulin ja pelkäsin). Annostele jälkiruokamaljoihin, pieniin laseihin tms.
Anna jähmettyä jääkaapissa kolmisen tuntia. Siinä kaikki. Raikasta ja hyvää. Sellaisenaan tai La Colomban ja pashan seurassa.
Tai suklaamuffinsit, joiden kanssa punaviinin loppu maistuu oikein hyvin. 😉 Tumma suklaa ja punaviini ovat oiva pari kaikkina aikoina.
Vuosia sitten tekemäni ”Pieni pääsiruokakirjanen” löytyy alla olevan linkin kautta. Alla myös kolme muuta postausta, joissa pääsiäisruokia -ja viinejä. Jokohan minä ensi vuonna saisin nämä kootuksi kirjaseksi?
Vaikka minulle ruoka on parhaimmillaan sosiaalinen tapahtuma, ei tämä kotoilu ja kontaktien puute estä, etteikö ruoasta voisi ja todellakin kannattaisi näinä aikoinakin nauttia! Kohti pääsiäistä, hyvät ystävät!

Pieni pääsiäisruokakirjanen

Maaliskuun ruokahaaste: karitsapatee

Lammasta ja karitsaa ja niille lisukkeita

Pääsiäispöytään (2018, vol. I)

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Pizzasunnuntai

Pizzaperjantai. Sellainenhan monessa perheessa kai nykyisin on? Kun lapset meillä olivat alakoululaisia ja varhaisteinejä, meillä oli perjantaisin ”herkkuilta”. Se tarkoitti ”oikean ruoan” korvaamista kaikille erikseen ja yhdessä valituille mieluisille naposteltaville: popcorneja, kasviksia dipattavaksi, Baby-Bel -juustoja, pikkuprinssejä, patonkia, sinihomejuustoa ja brietä, hedelmiä, paahtoleipää, joskus graavilohta tai savuporolastuja, karkkia, jäätelöä, – lapsille limpparia, vanhemmille viiniä. Ja kun oli syöty, siirryttiin takkatulen ääreen lukemaan, höpöttämään, kuuntelemaan musiikkia (mikä joskus vanhempien mielestä ei ollut parasta mahdollista 😉 ). Mutta siis, tänään meillä on ollut pizzasunnuntai.

Ja minulla oli eka kertaa oikeita pizzajauhoja = 00  (Italiassa vehnäjauhojen jauhatusasteet merkitään numeroin (1, 0 ja 00), jolloin 00 on hienoin jauhatus ja 1 vastaavasti karkeaa jauhoa.

Kotipizzat Rantapellon La Festan tapaan 

    • 4 dl pizzajauhoja (00)
    • 2 tl kuivahiivaa 
    • 1 tl suolaa
    • 2½ – 3 dl kylmää vettä
    • ½ dl oliiviöljyä

Sekoita kuivat aineet, lisää vesi ja öljy. Sekoita yleiskoneen taikinavatkaimella (tai käsin). Vaivaa kunnolla 5 – 10 minuuttia. Siirrä pizzataikina jauhotetulle työtasolle ja leikkaa 4 osaan. Pyörittele pienen jauhomäärän avulla taikinasta palloja, nostele sopivaan vuokaan, voitele pinta kevyesti öljyllä ja peitä kelmulla. Laita taikinapallerot yöksi jääkaappiin. 

[Näitä 00-jauhoja alkaa olla jokaisessa vähänkään paremmin varustellussa marketissa…]

Tee tomaattikastike pizzoille seuraavasti: kattilan pohjalle pari rkl oliviiöljyä ja siihen pari murskattua valkosipulinkynttä. Mukaan yksi pieni purkki tomaattipyretta ja purkki Muttin Pizza-kastiketta (toki tavallinen tomaattimurskekin käy), 1 tl sokeria ja 1 tl suolaa. Hauduttele puolisen tuntia.

Seuraavana päivänä jauhota leivinalusta ja kädet, levitä pizzataikinapallo haluamasi kokoiseksi, tarvittaessa kaulitse ohuen ohueksi. 

Peitä pizza itsetehdyllä tomaattikastikkeella ja mieluisilla täytteillä. Paista 250-asteisessa uunissa (uunista riippuen) noin 15 minuuttia. 

Tulihan hyviä pizzoja. Oli helppo leipoa ja saada taikina ohueksi ja pellille. Oikeasti kotipizzoja. Ohut, rapea pohja ja jokainen sai tehdä toppingit itse. Apsukin.

Meillä oli tänään pullollinen Ruffinon Chiantia, joka ”sellaisenaan” ei sykähdyttänyt, ei ainakaan positiivisesti, mutta yllätys, yllätys, ruoan kanssa se pelitti oikeinkin hyvin. Sopi pizzan sekä salami- että äyriäispuolikkaan pariksi oikeinkin hyvin. Ruffinon Pinot Grigio meillä oli perjantaina kuhan kaverina, ja se kyllä yllätti positiivisesti. Oli odotuksiakin parempaa. Pinot Grigio sopii varmasti myös tattirisotolle, ja miksei pizzallekin, jollei punaviini maistu.

Harmittaa, että pizzanälkä oli myös minulla niin kova, ettei ole ainuttakaan kuvaa meidän pizzoista.

EDIT: yleisön pyynnöstä (=Katrin kommenttia alla). Muutama pala jäi kotipakettiin ja pyysin Junioria äsken kuvaamaan vaikka kylmästä slicesta kännyllä profiilikuvan, jotta näkyisi pohjan ohuus. Tässäpä siis se… Tuo epämääräien hyytelö vasemmassa reunassa on hillottua punasipulia. Sekin oli hyvää! 😉

Onneksi kuitenkin kuva Eeviksestä, jonka uusi herkku (pizzan lisäksi) on Muumi Smoothie. Silmät liki kyynelissä, kun se loppui…

Tämä on loppu!

Joulu Joulukalenteri Viini

Jouluviinisuositukset (2019) – taas kerran

Jouluviinisuosituksia on jo ehditty kysellä,  – – tässäpä niitä nyt sitten on!

Aloitan alusta – alkujuoma, aperitiivi, malja joululle tai uudelle vuodelle!

Burgundin alueella kahdesta samppanjarypäleestä (chardonnay, pinot noir) tehty kuohuva (~ cremant) Metisse on tavattoman hyvä. Siinä on paljon aromikkuutta, makua, vähän paahteisuuttakin, siinä on voimaa ruokajuomaksi asti.  Viinikerhon 28-vuotissynttäreillä tätä oli alkujuomana, ja porukalla todettiin, ettei juuri samppanjasta jää jälkeen. Ystäville tarjosimme tätä mökillä, ja hekin tykästyivät. Ei ole mikään halpisskumppa, mutta on kyllä hintansa väärti.

Kuvassa on kaksi muutakin cremant-viiniä, siis ranskalaisia kuohuvia. Bestheimin ikääntynyt (2012) Grand Prestige on Viini-lehden valinta vuoden kuohuviiniksi, eikä huono valinta olekaan. Se on raikkaampi, edellistä kevyempi. Kolmas ranskalainen kuohuviinisuositus joulupöytään, vaikkapa jouluhauen tai lipeäkalan kaveriksi tai kevyiden salaattiruokien oheen, on Alsacesta sekin: Adamin cremant. Mutta jos valitset vain yhden, ota Metisse.

Jos joulupöydässä on graavilohta, sienisalaattia, silliä ja silakkaa, eikä niille periaatteessa viiniä paremmin sopiva olut maistu, niin valkoviineistäkin toki löytyy sopivia. Ja nyt toistan itseäni: ”perinteistäkin perinteisempi suositukseni: Alsacen Grand Cru Riesling. Oikeastaan ihan sama, minkä niistä, joita Alkossa on myynnissä, valitset.” Noinhan minä olen vuodesta toiseen tässä yhteydessä todennut. Tällä kertaa tärppinä voisi olla Ollwillerin Grand Cru, jos sitä omasta Alkostasi löydät. Jokaisesta Alkosta pitäisi kyllä löytyä puolet halvempi viini, jonka maussa on vähän makeutta mukana; se on Alkon oma suositusviini tälle joululle: Bestheimin pinot gris. Ei mitään suuria tunteita, eikä unohtumattomia makuelämyksiä, mutta kestää suolakalat ja salaatit oikein hyvin.

Jos joulun tienoilla on italialaisia antipasteja, espanjalaisia tapaksia tai lappilaisia lapaksia (linkin takana pitkä lista reseptejäni lapaksiin, – jos tekisit niitä vaikka uuden vuoden aatoksi?) tai rosollia, niin kaveriksi kannattaa ostaa pullollinen enkeliviiniä: Suomessa ei aina ole arneis-rypäleestä tehtyjä viinejä tarjolla, mutta nyt on. Ja lisänä pieni cupido tai enkeli etiketissä. Siis Serra Lupini Angelo Negro, per favore.

Ja sitten alkaakin olla pääruoan aika. Kinkkua vai kalkkunaa, kenties kasvista tai kalaa, tai ehkä poroa niinkuin meillä. Liharuoalle kyllä suosituksena punaisia viinejä.

Taisin jo alkusyksystä täällä hehkutella, että nyt on löytynyt ensimmäinen jouluviiniksi passeli viini: ihan jo etiketin jouluisuuden vuoksi. Torres Altos Ibericos Crianza 2016! Torresin uutuutta (ainakin Suomessa uusi)  näyttää olevan Alkoissa Helsingistä Utsjoelle asti, mutta eipä juuri siinä välillä. JOS näet kaupassasi, osta pois.  

Kinkkuviiniksi sopii yleensä joku raikas kevyehkö punaviini: pinot noir tai miksei merlotkin. Me testasimme perheen kanssa viime viikonloppuna possunlihan kanssa etelä-afrikkalaista The Dome-viiniä, ja pidimme kyllä. Minäkin, vaikka en kyllä ole pinot noirin, enkä possunlihankaan, ystävä. The Dome  ei ollut niin puolukkainen, eikä ohut kuin pinot noirit usein tuppaavat olemaan, vaan siinä oli aromikkuutta ja jopa mukavaa lämpöä. Sopinee varmaan kalkkunankin kaveriksi.

Jos pinot noirit eivät ole lemppariviinejäni, niin zinfandelit todellakin ovat. Ja syksyllä löytyi uusi lemppari: The American Redwood Zinfandel 2017. Ensimmäisenä siitä hoksaa ulkoviinillisen seikan: maskuliininen tumma pullo on tavattoman painava (kuva yllä). Viini on hilloista, ei onneksi liian makeaa, mutta marjaista, ei napsuvia tanniineja, ei pinkeitä kristyksiä, vaan hyvää tekevää ja suunmyötäistä talvista ihanaa punaviiniä. Saman talon merlot-viini on sekin Alkoissa, ja sekin on hyvää. Joka tapauksessa meillä on jonain jouluiltana, ehkä juustojen ja kirjojen kanssa, tarjolla lasilliset zinfandelia.

Kuten joka vuosi meillä on jemmassa myös yksi chateauneuf-du-pape ja yksi amarone, nimenomaan ajatuksena nauttia juuri niitä jouluviiniksi. Viime jouluna kävin kyllä siten, että ne jäivät jemmaan, koska avasimme jonkin muun kellaroitavana olleen, joten ehkä tänä vuonna on sitten Amaronen aika. Se on siksikin näissä suosituksissani, että jos joku haluaa ostaa hienon, hyvän (ja kalliin) punaviinin lahjaksi, niin Tommasin Amarone on aina hyvä valinta.

Ja Tommasi on muutenkin hyvä viinitalo mistä esimerkkinä vaikkapa Tommasi Crearo 2016. Jos ostat sen vaikka varalle juustoviiniksi, ja jääkin juomatta, niin se sopii kyllä sitten vaikka pääsiäislampaalle. Sopii moneen.

Amaronea halvempi, lahjapakkauksessa myytävä ROMA -punaviini sai meidän kesäkalaaseissa ison suosion. Se puuttuu kuvistani ja kauppalapusta, mutta on myös erinomaisen hyvä jouluviini, possulle ja juustolle. Se on myös kevätviini, ja kesäviini. Ja varsinkin syksyviini. 🙂 Maistuu marjoille, mausteille, suklaalle, kaikelle hyvälle.

Olemme siis jo suklaassa. Perinteisen portviinin tai italialaisen Recioton sijaan meillä on tänä vuonna syksyn Madeiran patikkareissulta tuotu Madeira Malvasia. – Saapa nähdä.

Kuvan oikeassa reunassa on uutuus, jota saa Suomesta: Rosso Nobile al Cioccolata! Olikohan isänpäivän suklaakakku vai joku muu juhla, jota varten tuollaisen ostin, ja sitten sitä tarjottu mökillä ystäville, viinikerholle synttäreillä ja suositeltu yhdelle jos toiselle. Jopa Miniä joka ei paljon punaviineistä tai jälkiruokaviineistä perusta, tykkää tästä. Nimestään huolimatta se on saksalaista viiniä, ns. kausituote, kevyt hinnaltaan ja alkoholiprosentiltaan (kymppejä molemmat), mutta ei maultaan! Alkon luonnehdinta on varsin osuva: ”erittäinen täyteläinen, vähätanniininen, tumman kirsikkainen, maitosuklainen, kevyen luumuinen, hennon pähkinäinen, aromikas”. Lisäisin vielä että sopivasti viinillinen, eikä liian ällö. Oikein hyvä lopetus. Sopii suklaakakun kanssa, sopii sinihomejuuston kanssa. Tarjoa lasillinen kun ystäväsi piipahtaa tuomassa joulukukan tai nauti lasillinen itseksesi, kun kaikki muut jo nukkuvat, ja joululahjavalvojaisesi jatkuvat…

 * * * * * * *  * * * * * * *  * * * * * * *  * * * * * * *  * * * * * * *

Linkin takana pdf-tiedostona kauppalappu viiniostoksille

 * * * * * * *  * * * * * * *  * * * * * * *  * * * * * * *  * * * * * * *

Jos edellisinä jouluina jäi joku hyvä viini mieleen, etkä muista nimeä,
ehkä löydät sen näistä aiempien vuosien postauksistani.
Ja toki niissä on edelleen paljon hyviä suosituksia, ja kauppalaput niissäkin.

2018       2017      2016     2015

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI
#18 Huippuviinejä vuosien varrelta

Viinikerhomme (Botrytis Ouluensis) 28-vuotisen historian aikana olemme yhdessä hankkineet maailman huippuviinejä (Petrus, Y´quem, Madeira vuodelta 1845, Penfold´s Grange etc.) ja synttäreille tein näistä pulloista installaation!

Joulu Ravintolat Reseptit Ruoka ja viini Viini

Talveen herkkuja

Lauantaisen viinikerhon synttärijuhlan tarjoiluista on kerrottava muutama vinkiksi kelpaava juttu.

Ensinnäkin meillä oli viinikerhon kanssa ollut puhetta ja yritystä saada meille joku catering-palvelu tekemään ruoat tai ”vuokrakokki” paikan päälle, mutta kun se ei oikein onnistunut (lue: olisi tullut kovin kalliiksi), enkä minä nyt halunnut tehdä isoa dinneriä mutta jotenkin halusimme ruokajuhlaa viettää, keksin uudenlaisen ”take away” -ratkaisun.

Kun toissaviikon perjantaina olimme Pehtoorin kanssa Zivagossa perjantaina iltapäivällä syömässä, hoksasin, että siellä on joka perjantai pincho-buffet. Otin myöhemmin yhteyttä ja kyselin, saisiko niitä tilata kotiin isommallekin seurueelle. Ja kyllä, kyllä se onnistui.

Niinpä torstai-iltana valitsin ja tilasin pincholistalta sopivat, perjantaina veimme ravintolaan isot Tupperware-laatikot (ei olisi ehkä tarvinnut, mutta eipähän tullut roskaa) ja Pehtoori kävi lauantaina hakemassa puolen tusinaa pinchoja jokaiselle juhlapöydässämme olevalle. Tuoreita ja hyviä olivat – viimeisiä oli tehty juuri silloin kun Pehtoori oli paikalla.

Zivagon Pinchos (take away)

Briejuustoa & raparperichytneyta
Savu-Patros -cremeä & etanaa
Tonnikalamoussea & marinoitua purjoa
Kylmäsavulohta & tillicremeä
Paahtofilettä & tomaattimoussea
Suklaakakkua & chili-cashewmoussea

Lainaus Zivagon sivulta:

”Pincho-Perjantai Zivagossa joka perjantai klo 15–19! Pinchot ovat valikoima espanjalaisia, leivän päällä tarjoiltavia tapasten tyylisiä annoksia seisovaan pöytään katettuna. Pincho-buffet on tarjolla klo 15–19 välisen ajan. Valikoimassa aina myös vegaanisia vaihtoehtoja. (Pinchot 1,5–3,5 € /kappale, pincho-perjantaina Zivagossa on kuohuviinitarjous: 5 €/lasi tai 25 €/pullo.)”

Lämpimäksi ruoaksi olin sitten tehnyt

Jouluista tomaatti-kasviskeittoa
Saaristolaisleipää ja graavilohta
Sämpylä-viinirypäleterttu ja Highland nyhtöä

Siis soppaa ja vähän lisää leipää! No onneksi ei mitään lihapataa. Tuo soppa on parin vuoden takainen löytö (yksi ”Jokaviikkoinen soppamme”, ja se sopii kyllä näihin marras-joulukuun pimeisiin, koleisiin päiviin. Sakeaa, mausteista, lämmittävää, aika kevyttä mutta toisaalta tuhtia. Suosittelen lämpimästi. (Kestää pakastustakin, joten voit hyvin tehdä ison kattilallisen, – hyviä eväskeittoja tulee loppusopasta).

Jälkiruoka ei sitten ollutkaan kevyttä!! Ikiaikainen ”Italialainen suklaakakkuni” sai päivityksen ja siitä tuli Kahvi-suklaakakku! Vaikka joulupöytään! Sitä jäi vähäsen ja Eevikin sai kaksi teelusikallista ja osoitti kyllä selvästi mitä mieltä oli kun ei saanut enempää! Syöttötuoli oli kaatua selälleen yksivuotiaan esittäessä paheksuntansa äitinsä esittäessä kakkutarjoilun loppuneen.

Tämän ohessa esittelin ja tarjoilin viinikerholle uuden jälkiruokaviinin, joka sellaisenaan riittää jälkkäriksi, mutta on hyvää nimenomaan suklaisten herkkujen (ja sinihome)juustojen)  kanssa.

Rosso Nobile al Cioccolata (Erittäin täyteläinen, vähätanniininen, tumman kirsikkainen, maitosuklainen, kevyen luumuinen, hennon pähkinäinen, aromikas) kuulostaa italialaiselta, mutta on itse asiassa saksalainen viini. Edullinen (10 €), eikä ole alkoholilla liikoja tärvelty (10 %). Tämä kannattaa pitää mielessä myös joulu(lahja)viininä. Olen tainnut tätä jo kerran aiemminkin suositella. … 😉 Ja tässä kakulle resepti: vanha ja uusi versio, per favore.

Kahvi-suklaakakku

Pohja:
150 g voita
2 dl sokeria
2 munaa
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta (Ögön-kakao tai Van Hauten)
1 dl kermaa

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää munat yksitellen.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää edelliseen
vuorotellen kerman kanssa .
Taikina korppujauhotettuun kakkuvuokaan
ja uuniin (175 C 45 min.). Jäähdytä ja halkaise kakku.

Täyte:
1) Jos teet ”Italialainen suklaakakku” -version, niin kostuta kakku
(myös päällimmäinen osa kakusta) Spritellä tms.,
levitä väliin vähäsokerista omenasosetta tai -marmeladia,
ja sen päälle kermavaahtoa.

TAI

2) Kahvi-suklaakakku
Kostuta kakku kerma/kahviseoksella (50/50),
levitä kakkupohjalle kirsikkahilloa/marmeladia,
vatkaa 2 dl vispikermaa ja Irish coffee -rahkaprk keskenään sekaisin
ja levitä hillon päälle. Kansi päälle ja sitten kuorrutus.

Kuorrutus:
Sulata 50 g voita, ota kattila pois liedeltä,
sihtaa joukkoon ¾ dl kaakaojauhoa ja 2 dl tomusokeria.
Sekoita hetki ja lisää ½ dl kermaa.
Peitä kakku kuorrutuksella.

Halutessasi (ja kakun pinnan jäädessä rypyläiseksi 😉 ) sihtaa kakun päälle kaakaojauhetta.

Kannattaa tehdä tarjoilua edeltävänä päivänä.

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Papanpäivä

”Mummi, laita se kamera pois jo. Ei enää naurata nämä kuvailujutut. ”

Näin vakava isänpäivä/papanpäivä vieras meillä tänään oli. Tosin vain juuri kuvan ottamisen hetken vakavana … Ja päivänsankari on hänkin. Tänään tämä meidän toinen iki-ihana lapsenlapsi (Tauno Tyttö Satokangas, kuten veljensä häntä kauan puhutteli) täytti vuoden. Viikon päästä sitten juhlitaan synttäreitä… Eeviksellä on ihan yhtä paljon hiuksia kuin isällään ja tädillään yksivuotiskuvissa.

Perhepiirissä tämäkin sunnuntai, ja ruoan merkeissä – kuten tavallista.

Nyt sitten suosituksia tämän viikonlopun (maku)kokemuksista.

  • REKOsta ostettu Highlander nyhtöliha, jonka laitoin viime yöksi leivinuuniin, oli tänään mitä mainiointa ja juhlavinta tortilla-täytettä. Liian myöhään hoksasin, että olisi kannattanut tehdä pita-leipiä…

  • Tommasi Adorato Appassionato Bianco 2017  Tämä valkoviini saatiin ystäviltä kesän kalaaseissa, ja eilen se Pehtoorin kanssa avattiin, jätettiin tilkka myös Miniälle täksi päiväksi. Ja yhteistuumin todettiin hyväksi. Ainoa vaan, että Suomessa näyttää (tällä hetkellä) olevan vain hanapakkauksena myynnissä, lienevätkö ystävät hankkineet pullon Haaparannasta. Niin tai näin, kannattaa pitää mielessä: hedelmäinen, makoisa ja tarpeeksi hapokas, ei tunkkainen. Sellainen talvivalkoviini.

  • Jos ei innosta leipoa täytekakkua, tuulihatut ovat hyvä vaihtoehto. Kahdenlaisella täytteellä niitä oli tarjolla: minttu-suklaa-rahka-kermavaahto ja kerma-mustikka-täyte. Molemmat kelpasivat. Tuulihatuissa on tärkeää kananmunien tuoreus. Näissäkin Katan Kanalan munia. Tulevana torstaina Rekossa huikea tarjous 5 €/30 munan levy. Lämmin suositus.

Ja sitten suositus lukukokemuksesta. Elton John. Elämäkerta. Olen vaikuttunut, järkyttynyt, vakuuttunut, ja veikkaan, että viimeiset 60 sivua kirjasta on vielä TTK:n jälkeen kuunneltava. Palaan asiaan.

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Pataruokapäivä

Varmaan ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen kävin pyörälenkillä ilman kameralaukkua. Ainoa pysähdys parin tunnin lenkillä oli kun loppuvaiheessa kävin kaupassa: pataruoka-aikeeni vaihtuikin stifadosta ranskalaiseen pataan, ja tarvitsin erinäisiä spesiaalijuttuja, mm. hillosipuleita ja viiniä. Kyllä K-kaupan viiniä. Toki meillä kotona on jemmassa viinejä jos vaikka minkälaisia, mutta eihän niistä raski mihinkään isoon kattilalliseen huljauttaa. Siispä ostin Torresin Sangre de Toro (kulttiviini!)  5,5 %-versiona. Enpä ole tainnut näitä kevytpunaviinejä aiemmin maistaakaan. Nyt maistoin, eikä tarvitse toista kertaa maistaa. Joko juon viiniä, oikeaa, hyvää, ”normaalialkoholista” tai en ollenkaan. Ihan turha minun maailmaani tuollainen varjo oikeasta vinhosta. Tai no, ei ihan turha: pataa meni pullollinen, eikä padasta tullut ollenkaan huonoa.

Ohje oli simppeli, enkä juuri sovellellut. Leivinuunia ei lämmitetty, joten tein liedellä (haudutin kolme tuntia) ja yrttipenkkien viimeisiä tupsuja (timjamia, rosmaniinia, persiljaa, ruohosipulia ja vielä vähän timjamia) silppusin aika rutkasti sekaan. Kolminkertainen annos hupeni noin puoliväliin ja pakkaseen riitti muutama annos arkiruokailuihin…

Ranskalainen lihapata

  • 400 g naudan (pala)paistia
  • 2 rkl vehnäjauhoa
  • 1 rkl margariinia
  • 1 sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 2 tl öljyä
  • 2 porkkanaa
  • 1 prk kokonaisia säilykeherkkusieniä
  • 1 dl hillosipuleita
  • 400 g yrttitomaattimurskaa
  • 3 dl punaviiniä
  • 3 dl vettä
  • 1 lihaliemikuutio (fondia)
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl rouhittua mustapippuria
  • 1 tl timjamia

Kääntele lihat jauhoissa ja ruskista kahdessa erässä pannulla. Siirrä ruskistuneet lihapalat pataan

Paloittele kasvikset, kääntele ne valutettujen herkkusienien ja hillosipuleiden kanssa pannulla kauniin ruskeiksi ja kaada pataan

Lisää pataan tomaattimurska, punaviini, vesi, liemikuutio sekä mausteet. Kypsennä 180-asteisessa uunissa noin 90 min tai liedellä matalalla lämmöllä 2 – 3 tuntia.

Jälkkärinä olleet köyhät ritarit luonnollisesti maistuivat, varsinkin Apsulle, joka peitti ritarin hillo ja kermavaahtokerroksen neonvärisillä strösseleillä ihan tunnistamattomaksi.

Tämän neonvärinen kaaren kuvasin kotipihalla lauantain vastaisena yönä joskus puoliyhden aikoihin. Oli hienoja kaari, mutta eihän meidän pihapiirissä kovin laveaa näkymää saa aikaiseksi.

Vanhemmuus Viini

Levollinen lauantai

Ihan mahdottoman levollinen päivä tänään. Nyt kun mietin niin ei tämä poikkea niin monista monista päivistä: posteja, pyykkiä, pyöräilyä, kaupassa käyntiä, satunnaisia (erinomaisen vapaaehtoisia) kotihommia, kuvailuja, kuvien tekemistä, hyvää ruokaa (ahvenfileet saivat pinaattikruunun 😉 ), hyvää punaviiniä, eilisen Vain elämää -jakson katselu ja ”formaattiin kuuluvat kyyneleet”, iltasadetta.

Mietin, miksi niin mukava olo? – Ehkä se on vaan asennekysymys. Ehkä se on tämä paikka elämässä, juuri tämä päivä, jolloin ei akuutteja huolia, ei murheita, ei kolotuksia, ei kaiherruksia. Juuri tänään ei mitään, mitä olisin luvannut, ei mitään mitä minulta odotettaisiin. Ihan vaan olen oleskellut. Ja olennaista, että olen sen hoksannut. Siitä se leppoisuus. 😉

Tuosta tämän päiväisestä viinistä, joka nautittiin ruoan jälkeen, – punaviini kun ei noille ahvenfileille oikein sovi, – oli tänään Linnanmaan Alkosta ostamani (kuinka ollakkaan Juniorin suosittelema) Torresin uutuusviini, joka ei olekaan Kataloniasta kuten Torresin viinit yleensä, vaan Riojasta. Altos Ibericos.

Voisin väittää että Juniori on jo pienestä oppinut torresille…  KLIKS.

VIinistä puheenollen: huomenna päättyy kesäkuvakisan vastausten jättöaika. Monia hyviä vastauksia on jo tullut, ilahduttavat minua, kiitos niistä. Vielä huomisen ehdit miettiä vaikka hupavastauksia ja postitella. Ja yksi mahdollinen palkinto on pullollinen kuohuviiniä.

Niitä näitä Viini

Syksyinen välipäivä

Välipäiväolo. Toisaalta ihan normipäivä.

Illan sataessa ja melkein myrskytessä treenailin pitkästä aikaa kuvankäsittelyjuttuja. Ei muuta.

Aamupäivälläkin oli kylmä, vielä vihreää, mutta kylmä.

Nyt kun Kesäkuvakisa on ollut viikon käynnissä on vastauksia tullut vasta kolme, ja lupaus neljännestä. Koko viikonloppu on aikaa osallistua, ja muistathan, että pelkkä yrityskin voi tuoda palkinnon: kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan kauniita postikortteja. Ja varsinaiset palkinnot ovat aika hienoja… kirja, kalenteri, kuohuviini. Osallistuhan sinäkin.

Ja muistattehan, huomenna on Syödään yhdessä -tapahtuma. Minulla meneen iltapäivästä ties kuinka myöhään siellä. joten bloginäkyvyyttä ei ehkä huomenna ole, mutta livenä!! Näkemisiin?

Ja viikonlopuksi viinivinkkikin. Muutama rose on tullut kuluneena kesänä maisteltua, vaikka eivät ihan meidän viinimakumme ykkösviinejä olekaan. Useimmat roseethan ovat maultaan kuin valkoviinejä, maistuvat hyviltä tai huonoilta valkoviineiltä, ja jos pitäisi sokkona maistella, olisi mahdoton tunnistaa roseeksi. Mutta tämä on poikkeus. Se on paitsi hyvää, se myös maistuu roseelle. Se ei ole mehumaista kauniin väristä viiniä, vaan viinillistä, hyvää roseeta. Domaine l´Idylle ei ole kepeän hintainen (15 €), mutta on hintansa väärti. Äyriäisille, kuhalle, ahvenille tai kasvisruoalle.

Sitä paitsi roseessa – jos jossakin – ”ulkoviinilliset tekijät” = viinin väri, pullon ja etiketin tyylikkyys tai muu positiivinen seikka vaikuttavat ainakin minun ostopäätökseeni. Siksi tämäkin tuli ensimmäisellä kerralla ostettua, toisella kerralla jo tiesin sen myös maultaan suun myötäiseltä. Lämmin suositus!

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Ei niin kiireinen torstai

– Kuule, Tane, mun kummitäti tulee tänään Ouluun. Mun kummitäti. Se tulee tänne meille pelaamaan mun kanss Kimbleä.

Näin Apsu oli aamulla pikkusiskolleen kertonut. Tanelle siis. 😉 Ja niin se kummitäti tuli puolenpäivän junalla (”halvempi, pystyy tekemään kouluhommia samalla, ja pyöränkin voi tuoda”). Ja nyt kummitäti on Apsun kanssa pelaamassa Kimbleä poljettuaan sinne jostain Kiimingin tai Haukiputaan kautta.

Minun pyöräilyintoni on pientä tyttären touhuihin ja tavoitteisiin verrattuna. No mutta, pyöräilin minäkin tänään. Intiön vesitornikin tulee johonkin korttikuvaan… 😉


Ja kyllä meitä on auringolla ja lämmölläkin hemmoteltu. Ja iltapäivän lopulle asti ihan tyven. Aamulla Caritakseen mennessä joki Patosillan kohtalla liki rasvatyyni. Ja kyllä oli katupölyä. Vahinko ettei ollut kameraa mukana, sillä kaupungin yllä leijunut pöly oli kyllä ennen näkemättömän runsas, ihan pilvimuodostelma.

Tänään oli kasvisruokapäivä. Tyttären herkkuja tämmöiset jutut: pieniä parsapiiraita ja marinoitua mozzarellasalaattia.

Pienet parsapiiraat
(Ohje Viini-lehdestä)

1 pkt (500 g) pakastevoitaikinalevyjä
15 vihreää parsaa
2 1/2 dl pecorino-juustoa raastettuna
1 dl ricotta-juustoa
3 rkl mintunlehtiä hienonnettuna
1 rkl sitruunankuorta raastettuna
sormisuolaa
mustapippuria

1. Leikkaa jokainen sulatettu taikinalevy kolmeen osaan. Tee levyihin noin 1/2 cm kokoinen reunus veitsellä (älä leikkaa pohjaan saakka). Nosta palat leivinpaperilla päällystetylle uunipellille.
2. Leikkaa parsat sopivan pituisiksi siten, että ne mahtuvat taikinan reunusten sisään.
3. Sekoita pecorino-raaste, ricotta, minttu ja sitruunankuori keskenään. Mausta suolalla, pippurilla ja ripauksella chiliä.
4. Painele seos taikinapalojen keskelle, reunuksen sisään. Nosta päälle parsat. Voitele taikinareunukset munalla.
5. Paista 200-asteisessa uunissa 12–15 minuuttia.

Minulla oli kaksi nippua parsaa, ja puolikkaita paloja jäi aika paloja, päätynevät johonkin pikkuiseen keittoon tms.

Hyviä nuo olivat. Luulenpa että teen toistekin. Lasilliset uutuusroseviiniä nautimme ohessa. Provencesta Mirabeau rose oli kovin hailakkaa väriltään, eikä maku ilman ruokaa ollut kovinkaan kummoinen, mutta tovin lasissa avauduttuaan ja ruoan kanssa siitä sukeutui oikein hyvä keväinen, kesäinen ruokajuoma.

 

 

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini Viini

Ruokaviikonloppu

Tälle viikonlopulle näyttää olevan ominaista ruoka (- ja huolikin).

Koskapa sää on ollut mitä kurjin, skippasin lenkin, ja käytin aamupäivän reseptien etsimiseen. Tälle viikonlopulle ja ensi viikon soppakeittiöön etsin uusia ohjeita, – ja tiedättehän miten käy, kun alkaa surffailemaan… Hyvinkin parituntinen kului paitsi ruokablogeissa ja -lehdissä klikkaillen, myös piipahdellen kaiken maailman typerillä julkkissivuilla, asiallisilla elämäntapasivuilla, välillä neuleohjeita etsien, FB:n ”kaikki” valokuvaussivustot koluten … Kaiken kaikkiaan yhtä tyhjän kanssa. Paitsi että niitä reseptejä kyllä löytyi. Huomiseksi parikin ja tälle päivälle ensimmäinen kokeiluun: sitruuna-vuohenjuustorisotto.

Kun kokeiltavia ruokia ja varsinkin uusia keittoideoita löytyi useampikin, kauppalappu venyi aikamoisen pitkäksi. Liki kaiken tarvittavan löysin meidän lähikaupasta. Ja kyllähän se väistämätöntä oli, että parsaa oli tänään. Sen valmistin ”vanhalla” ohjeella: Kellogg´s-pecorino-kuorrutus. On se vaan hyvä ja helppo. Ja sitten oheen – ei suinkaan prosciuttoa, kuten tavallista vaan – speckiä. Savustettua ilmakuivattua kinkkua. Pirkka-merkkinen on ihan kelpoa, mutta kyllä kaipasin sellaista speckiä, jota oli Wienissä hotelliaamiaisilla. Ja sitten oheen sitä sitruuna-vuohenjuustorisottoa.

Sen ohje löytyi Soppa365-sivustolta, joka on kyllä hyvä portaali monille ruokablogeille ja -lehdille. Ainoa vaan, että välkkyvät, vaihtuvat mainokset minua häiritsevät. Mutta risotto oli hyvää!

SITRUUNA-VUOHENJUUSTORISOTTO

2 – 3 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
1/2 dl oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
7 dl vettä kiehautettuna
1 rkl (luomu)kasvisfondia
1/2-3/4 dl (luomu)sitruunan mehua
1/2 dl tuoretta timjamia hienonnettuna
1 rkl hunajaa
2 tl (luomu)sitruunan kuorta raastettuna
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
1 rs (150 g) pehmeää vuohenjuustoa (Chavroux)

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota ne oliiviöljyssä paistokasarissa. Lisää riisi ja jatka kuullottamista muutama minuutti, kunnes riisi on läpikuultavaa.

Lisää joukkoon fondi ja kiehautettua vettä desi kerrallaan sitä mukaa, kun edellinen on imeytynyt riisiin. Tarkista käyttämäsi riisin kypsennysaika pakkauksesta. Jatka kypsentämistä keskilämmöllä 12–18 minuuttia vettä samalla tavoin lisäten, kunnes riisi on kypsää, mutta siinä on vielä purutuntumaa jäljellä. Tarvitsemasi veden määrä riippuu siitä, kuinka laakeaa pannua käytät ja kuinka voimakkaasti risotto porisee, mikä vaikuttaa nesteen haihtumiseen.

Lisää kypsentämisen aikana joukkoon timjami, hunaja, sitruunankuoriraaste, suola ja mustapippuri. Kaada lopuksi joukkoon sitruunamehu, lusikoi päälle pehmeä vuohenjuusto ja pyöräytä sekaisin.

 

Ja sitten viinisuositus parsalle. Jos tällaisen viinin jostain löydät, kannattaa ostaa. Parsalle, kalalle, katkaravuille…

Itävaltalainen grüner veltliner, jota ei oikeastaan ”gryyneriksi” (poikani ilmaus) uskoisikaan. On siis voimallisempi, maukkaampi, ja hyvin kesti myös speckin savuisuuden, joten voisi sopia myös savukalalle. Onkohan savustukseen vielä kauan? – Nyt tuntuu, että on. Ulkona on pimeää, märkää, ja hitosti lunta. Mutta siis, tässä vaikka pääsiäispöytään suosituksia. Ja odottakaapas kun näette mitä huomenna on tarjolla!

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini Viini

Ruokaperjantai

Maaliskuu! Ah, onnea. Maaliskuu on hyvä kuu. Niin kuin oikeastaan kaikki. Mutta  maaliskuu, huhtikuu, toukokuu, elokuu, syyskuu… erityisesti. Ja tietysti joulukuu, koska on joulu.

Maaliskuun aluksi kävin ruokakaupassa kahden ison kassin kanssa – nyt kauppareissun jälkeen olen valmis kohti ruokakevään alkua. Ja se aloitettiin tänään parsalla! Tietysti! Tosin miesten MM-viestin vuoksi pieniä synkronointiongelmia päivällisen eri komponenttien suhteen mutta hyvin minä pärjäsin. Parsan lisäksi tarjolla oli – tietysti – hollandaisea sekä pinaattilettuja ja haukea serrano-kääreessä. Parasta olivat pinaattiletut. Niitä tein viime vuonnakin (resepti) näihin aikoihin. Ja kyllä niitä kannattaa paistella ainakin kerran vuodessa.

Ja kyllä ne sopivat parsan, hollandaisen ja haukikääryleiden oheen oikein hyvin.

Haukea käärittynä serrano-kinkun sisään voin kyllä suositella. Alkuperäisohje on Soppa365-sivustolta, – mutta taashan se piti vähän säätää. Siis laitoin vain ohjeen kääryleet uuniin. Kolmen hoon juttu: helppoa, halpaa, hyvää.

Kelpasi meille erinomaisen hyvin.

Ja pitkästä aikaa: viinisuositus. Kävipä nimittäin niin, että kun olin aamupäivän kauppareissun ja (kuvaus)lenkin tehnyt lähdin Välivainion Alkoon tervehtimään Junioria. Pojalla iltatuuri, ja pyysin suosituksia puna- ja kuohuviineistä. Ja heti ensimmäinen testattu oli kyllä erinomainen löytö.

Luulenpa että haen tätä laatikollisen pääsiäistä ja vappua varten tai ehkä sittenkin kaksi että riittää vappuun asti. 😉 Stellar Organics Brut Alkon listauksen mukaan tätä näyttäisi olevan ympäri Suomea myynnissä, eikä hintakaan ole sietämätön (alle 13 €) joten miksipä ei? Olisipa kyllä hauskaa pitää virtuaaliteisting tai -pruuvi tämän äärellä? Joskus sellaisia olikin täällä blogissa.. Mutta kerro – jos tätä testaat, piditkö? Tai kerro, mikä on sinun lempikuohuvasi? Onko se joku vuodesta toiseen sama vai kokeiletko aina uusia. Vai nautitko kuohuvaa vain ”kun on pakko”? Kokkarit, yo-juhla, vastaanotto, …? Olisipa mukava kuulla, pitävätkö muut kuohuvasta ja mistä erityisesti?

Historiaa Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Tammikuun touhuja

 

Tuhat vuotta sitten merenpinta Oulujokisuistossa oli suunnilleen tällä korkeudella. Tuiranpuistossa on mukava ”maankohoumapolku”, jonka varrelle on merkitty Oulunjokisuiston merenpinnan korkeus eri vuosisatoina. (Ks. polusta täältä lisää… https://citynomadi.com/route/6e28f183ec4ee235a08bbcca36c8 )

Kuten kuvasta arvannetkin olen ollut tänään taas kameran kanssa kaupungilla kuvailemassa. Parituntinen humahti ihan huomaamatta. Tuulesta huolimatta aika kelpo keli.

Ajatuksena oli myös kävellä elokuviin (Ailo) ja sieltä suoraan Pakkahuoneenkadulle, jossa meillä oli perinteinen viinikerhon ”loppiaiskaronkka” eli nyyttärit. No, siinähän se hurahti iltapäivän sopan teossa (peruna-purjo) ja nauttimisessa sekä kuvien kanssa, joten bonuskävely ja leffa joutuivat väistymään päivän agendalta.

Meidän osuutemme näille nyyttäreille on melkein aina ollut jotain äyriäis- tai kala(alku)ruokaa, mutta nyt (jo eilen valmiiksi) teinkin jälkkäriä. Meidän luottokalakauppias (Pehtoorin veljenvaimo) kun on ”pakkolomalla” hallin ollessa suljettuna koko tämän vuoden ja toisekseen Pehtoori ehdotti, että ”tee zabaionea, ei oo ollut pitkään aikaan”. Ja sehän sopi kun kerran illan teemana oli Välimeren alueen viinit ja ruoka. Zabaione freddon ohje ja kuva ovat täällä: KLIKS.

Ja kyllä oli paljon kaikkea muutakin hyvää sitä ennen. Tatti-matsutakerisotto ihan erityisen hyvää!

Ja sitten kun maistelimme viinejä sokkona, oli tehtävä arvailla/tietää, mistä Välimeren maasta kukin viini oli: vain Pehtoori ja T. ”löysivät” yhden viinin seitsemästä kohdalleen. Lähelle meni meillä muillakin, mutta eipä osunut. Alueen sokkotunnistaminen oli mukava lisä maisteluun. Ja sittenhän me paransimme maailmaa ihan ison annoksen. Voi kunpa meidän kymmenen aivoitukset ja myötäeläminen voisi parantaa maailmaa edes sen verran kuin kuvittelemme.

~~~

Ja muistathan, että huomiseen iltapäivään (klo 16) on mahdollista osallistua arvontaan. Suosittele meille

matkaa ja voita huivi!! Vaimolle  tyttöystävälle, äidille, bestikselle …tai ITSELLE!

…

Joulu Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Viinejä joulupöytään – jouluviinisuositukset 2018

Jouluviinisuosituksia pian jo pari vuosikymmentä.
Perinteistä on hyvä pitää kiinni.

 

Kauppalappu viiniostoksille 

Perinteisesti suositusteni lista on alkanut kommenteilla glögeistä. Niin nytkin. Tänä vuonna olemme testanneet vain Blossan ja Loimun vuosikertaglögit. Ja molemmat ovat olleet meistä poikkeuksellisen hyviä, ja molemmat aika vähän ”perinteiseltä” glögiltä maistuvia. Varsinkin Blossan italialaisia vaikutteita omaava ”sitruuna-glögi” on hyvin epätavallinen, mikä tässä yhteydessä on hyvä asia. Loimussa eivät paljon joulumausteet maistu, vaan se on kuin hyvää väkevää marjaisaa viiniä, joka on sopii vaikka viikonlopun pakkaslenkiltä palattua.

Eilen tein uutta ”hittiä”, jota on joululehdissä ja -sivustoilla kehuttu ja mainostettu ja jonka kaltaista oli myös viime viikolla Wienin joulutoreilla myynnissä. Aperol-glögi on tullut Suomeenkin. Ja meille. 😉 Tein Me Naiset -lehdessä olleen ohjeen mukaan. Lehtijutun mukaan tämä glögi jakaa mielipiteet aika jyrkästi, ja niin jakoi meidänkin testiryhmässämme. Me Pehtoorin kanssa pidämme Aperolista muutenkin, joten ei yllättävää, että pidimme tästäkin. Ei ole turhan makeaa ja maistuu raikkaasti appelsiinilta, mutta toisaalta yllättävän jouluiseltakin. Voisi sopia myös laskettelupäivän lopuksi lämmikkeeksi, – ei siis ainoastaan joulun aikaan liittyvä lämmin juoma. Itävallassa näissä Aperol-toteissa näytti olevan myös inkivääriviipaleita, epäilemättä sopii sekin. Joten ihan terveysjuomasta käy. 😉

 

Wienin (yhden) glühwein-kokemuksen jälkeen tulimme viikonloppuna ostaneeksi myös Alkosta glühweinin: Talvitori. Edullinen, oikeinkin marjainen, raikas, ei liian makea eikä liian alkoholinen hehkuviini on kaiken muun lisäksi varsin edullinen (alle 9 €). Lisäplussaa pienestä punaisesta Beetlestä etiketissä. 😉

Joulunakin kuohuviinille on käyttöä. Ehkä jopa ruokaviininä. Kalapöytään sopii erinomaisen hyvin australialainen Bird in Hand -rosekuohuva, joka on tehty Pinot Noir -rypäleestä, mistä tulee skumppaan hyvä rakenne ja voimaa. Se pärjää siis hyvin suolakalojenkin seurana. Ja on kauniin punaista – kuin tehty joulupöytään.

Jos haluat perinteisesti valkoviiniä kalaruokien seuraksi, niin sitten se perinteistäkin perinteisempi suositukseni: Alsacen Grand Cru Riesling. Oikeastaan ihan sama mikä niistä, joita Alkossa on myynnissä, mutta yksi hyvä sopuhintainen, ”kun-kerran-olemme-siellä-käyneet” ja makoisaksi todettu on Riquewihr Riesling. Jos joulupöydässäsi (tai esim. Uutena Vuonna) on tarjolla äyriäisiä tai vaikkapa kuhaa tai muuta valkoista kalaa (liepäkalaa?), niin silloin kannattaa kokeilla Albariño-rypäleestä tehtyä espanjalaista uutuusviiniä.  (Se on kuvassa yhdessä punaviinin kanssa tuolla alempana.) Ja kuten olen joskus tunnustanut, minulle on myös etiketillä väliä. En halua joulupöytään oransseja räiskyviä etikettejä tai sellaisia, joissa on jonkun ukon naama. Tämä Pazo de Villarei on myös ulkoviinillisiltä ominaisuuksiltaan 😀 hyvä valinta.

Meillähän ei kinkkuviiniä tarvita, kun ei ole sitä kinkkuakaan, mutta eiliseen viinikerhon jouluviinimaisteluiltaan olin valinnut yhden Alkossa kinkkuviiniksi suositellun viinin testiin. Kinkullehan viinin on hyvä olla kevyt ja raikas, joten aika usein se on sitten joku Pinot Noir. Tänä vuonna se voisi olla uusseelantilainen Spinyback vuodelta 2015. Siinä on marjaisuutta (karpaloa, mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa), eikä siinä ole napsuvia tiukkoja tanniineja. Aika hyvät pisteet se eilen sai, ja todettiin, että pullo kannattaa avata hyvissä ajoin, sillä ilmaa saadessaan viini vielä paranee.

Juustoille tai joulun seurustelujuomaksi sopii ”mehevä ja hilloinen” punaviini Etelä-Italiasta. Me olemme parikin kertaa tätä syksyn mittaan nauttineet ja eilisessä maistelussa tämä selvisi voittajaksi kiitettävillä pisteillä (9+), vaikka mukana oli  Châteauneuf-du-Pape ja Saint-Emilion -viinitkin. Susumaniello siis kannattaa maistaa.

Juniorilta sain vinkin myös yhdestä ”kyykkyviinistä” (~ Alkossa alimmaisena olevat alle kympin viinit), joka sekin oli eilen maistelussa ja sai hyväksyviä myhäilyjä maistelijoilta. Argentiilainen kolmen rypäleen (Malbec, Tannat, Syrah) sekoiteviini Amalaya on täyteläinen, lämmin punaviini, joka sopii kaikille liharuoille ja mausteisille padoille.

Meillähän joulun ykkösviini, poronpaistin kumppani, on vuosikausia ollut Châteauneuf-du-Pape, ja on sellainen nytkin jo hankittu, mutta ehkä jätän sen kaappiin ja raskin ostaa pöytään toisen ranskalaisen (Saint-Emilion). Harmittaa kun en sitä eiliseen maisteluun hankkinut: Le Dragon de Quintus 2015 on hinnaltaan kipukynnyksellä, mutta jos ostaisinkin sen ikäänkuin koko joulupöytäporukalle joululahjaksi? Ja tässäpä siis hyvä (mitä todennäköisimmin erinomainen) arvoviini, jos sinäkin olet ostamassa hienoa viinilahjaa.

Toinen hyvä lahjavinkki on Feuillatten samppanja. Miksi juuri tämä samppanja? – Se on lahjapakkauksessa, jossa tulee bonuksena kaksi kaunista, uudentyylin samppanjalasia. Siis samppanjan hinnalla saat lasit kaupanpäällisinä. Eikä ko. samppanjassa ole mitään vikaa. Päinvastoin. Hyvä lahja viinin ystävälle.

Ja makeaksi lopuksi: tietysti. Joulun portviini. Tällä kertaa ei yltiömakea, ei siirappisen paksu, vaan vähän pähkinäinen, toki myös suklainen ja tummasävyinen, lämmin. Vuosia Dow´s tawnylla on jo takanaan, mikä takaa sinihomejuustolle ja pipareille tai suklaalle oivan, pehmeän makuparin.

Lahjakirja, takkatuli ja lasillinen tätä aattoillan lopuksi. Perinteistä on hyvä pitää kiinni.

Nautinnollista Joulua!

~~~~~~~~~~~~~~

Jouluviinisuositukset_2018 

(Klikattuasi pdf-tiedosto latautuu koneellesi/puhelimeen – toivottavasti)

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini Viini

Harmaata on, mutta pikkujoulu!

Talvisodan syttymisen päivä. Äitini oli jo silloin (ensimmäisellä) evakkomatkallaan, …

Ehkä nykyisin enemmistö suomalaisista pitää tätä kuitenkin pikkujouluviikonlopun perjantaina. Minä olen hyvin helpottonut, ettei tänään ole kumpikaan. Noh, kuitenkin ja paitsi, on kahden hengen ”kotipikkujoulut” Sellainen sopii minulle tänään oikein hyvin.

Tuntuu, että (sään puolesta) tänään on ollut vuoden pimein, ankein, harmain, sateisin, tuulisin, ankein päivä.

Tällaisena päivänä, arkisessa olossa, on vallan mainiota, että meillä Oulussa on Kivisydän. Kallioparkki teki kaupungilla asioinnista säästä huolimatta siedettävää.

Tänään oli Valkeassa (S-ketju, Arina) 20 % -alennus suunnillleen kaikesta, ja niinpä minäkin sitten sinne suuntasin – ajatuksenani hankkia jo nyt joitakin joululahjoja – ja ruokaa. Aamupäivän (heräsin taas!!! klo 4.30) touhujen venyessä yli kymmeneen olin kaupoilla ihan liian myöhään. Tai siis, että sinne oli ehtinyt sata, ja kaksikin sataa, muuta ihmistä. Ja kaikilla vilkkui silmissä miinus 20 %. Melkein ryysis.

Noh, sain sentään muutaman ostoksen tehtyä ennen kuin painuin alakertaan, Sokoksen Herkkuun. Ja kyllä, kyllä se on jo melkein Stockan veroinen. Kaikenmoista hyvää ja herkullista oli tarjolla. Paljolti tiesin, mitä olin hakemassa, mutta toki myös ostelin ”varalle”.

Eilen iltasella lueskeltuani Tiina Rantasen ”Klassikkoruokia”-kirjaa (ehkä jollekin ruokafriikille ystävällesi tai itsellesi joululahjavinkki? – se on mukava kirja)  päätin, että tänään testataan tätä. Kuhaahan meillä syödään paljon, vähintää pari kertaa kuukaudessa, yleensä juuri perjantaisin, mutta ei ennen tällaista. Nyt oli hyvä tehdä tämmöistä kun on syksyn sienisatoa säilöttynä. Vaikka ko. keittokirjassa tehtiin soosi herkkusienistä.

Kuhaa Marskin (ja minun) tapaan

Ainekset

2 isoa kuhafilettä
suolaa
(valko)pippuria
paprikajauhetta
korppujauhoja
voita

1 rkl piparjuuritahnaa
50 g voita

kourallinen suolasieniä
2 rkl voita
1 – 2 rkl vehnäjauhoja
2 dl valkoviiniä (tai vettä)
2 dl kermaa

Tee ensin piparjuurivoi. Pehmeään voihin sekoitetaan piparjuuritahna. Pursotetaan tahna leivinpaperille nokareiksi ja laitetaan pakkaseen.
Sitten kastike: liota ja huuhtele suolasienet. Kuullota voissa, lisää jauhot, sitten kerma ja viini. Anna hautua miedolla lämmöllä.
Mausta kala suolalla, (valko)pippurilla ja paprikalla. Kääntele korppujauhoissa ja paista voissa kuumalla pannulla (pari minuuttia puoleltaan).
Ohessa oletkin jo keittänyt perunat.

Onhan hyvä ruoka vaikka itsenäisyyspäivän pöytään. Marskin tapaan!

Ja sitten sellainen kuohuviinilöytö. Vähän erikoisempi kuohuviini. Tai siis jos pidät samppanjasta, pidät varmasti myös tästä.  Vouvray!

Ei ole mikään halpiskuohuva, mutta makua, luonnetta, kuplia, laatua on.

 

 

Ai niin: huomenna ensimmäinen luukku!!!

 

 

 

Niitä näitä Ravintolat Ruoka ja viini Viini

Tampereelta palattua sulatellaan vielä

Ravintola C on Tampereella  rautatiesemaa vastapäätä. Se on Paistinkääntäjien kilpiravintola ja se on hyvin pelkistetty, eikä se ole kovin suuri. Mikä on tietysti hyvä asia.

Siellä me eilen vietimme viinikerho Botrytis Ouluensiksen 27-vuotissynttäriä.

Olin varannut meille pöydän ja tilannut kuuden ruokalajin menun, johon alussa ja välissä saimmme yhteensä neljä pientä keittiön terveistä, amuse bouchea. Ja otimme vielä pienen, hyvin pienen – sopivan pienen – juustolautasen ennen jälkiruokia.

Kyllä oli makujen sinfoniaa, hienoja makuja, ennenkokemattomia makupareja ja ruoka-aineksia. Hauenmätisipsejä, peltokanankaalta, prässättyjä, sokeroituja herukanlehtiä, vihreistä grillatuista mansikoista tehtyä voita … fermentoituja pihlajannuppuja,  … Totesin parikin kertaa illan aikana, että olisi pitänyt olla muistiinpanovälineet mukana. Kuvista kun eivät kaikki komponenettien pienet osat näy. Saatikka valmistustapa. Ja makua en osaa kuvailla. Mutta uskokaa pois, että enimmäkseen oli hyvin hyvää, ja mahdottoman makoisia, makunystyröitä hiveleviä makuja.

Menun kanssa valitsemmme myös viinipaketin: jokaiselle ruokalajille oma viini (ei suinkaan täyttä lasillista, vaan juuri sopivasti = yhteensä 48 cl). Ja valinnat ja valintojen hyvät perustelut saimme kuulla paikan sommelierilta. Monet olivat meille – yhdessäkin jo tuhansia viinejä maisteneille – uusia kokemuksia. Ja nimenomaan hyviä kokemuksia.

Ravintolan yksi teema, jopa ideologia, on ”luonnosta lautaselle”, mikä jo lähtökohtaisesti meidän hyvin  biologipainotteiselle jäsenistölle oli mieleen. Ja kyllä ruoka enimmäkseen puhtaalta ja täyteläiseltä maistui meistä kaikista. Luonnollisesti oli muutamia ”ei-niin-huippuja” -kohtia (joillekin kuusenhavun maku hirven kastikkeessa ei ollut mieluinen, jollekin amusen ”mäti kolmella tavalla” ei ilahduttanut makuaistia jne.), mutta pääsääntöisesti maistelimme, hämmästelimme ja ihastelimme sitä, miten tavallisistakin pihakasveista etc. voi saada aikaan gourmetia.

Kaikki kolme erilaista leipää joita aluksi ja alkuruokien kanssa oli tarjolla olivat ihan tavattoman hyviä. Leipähän on. Jos se on hyvin leivottu. Eilen oli.

Ja minua ilahduttaa aina kun lasit ovat puhtaita ja kirkkaita, tarjoilu eleetöntä, samalla läsnäolevaa, asiantuntevaa ja astiat ovat kauniita ja kattaus kunnossa. Silmänruoka, rauhallisuus ja huolenpito ovat osa ruokanautintoa.

MENU

(alussa keittiön terveisiä)

Syheröisen tilan kananmunaa, grillattu mansikkavoi ja Rekolan purjoa


****
Ylätalon tilan kyyttövasikkaa, Rekolan punajuurta sekä rakuunaa
****
Pyhäjärven haukea, maissia ja Rekolan kurpitsaa

(tässä kännykuvassa on nyt mm. sitä mätisipsiä)

****
Hirveä Orivedeltä ja Rekolan selleriä
****
Kotimaisia juustoja
****
Puolukkaa ja kauraa
****
Rekolan palsternakkaa ja Piippolan tilan vadelmaa
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kolmen tunnin dinnerin aikana ehdimme höpötellä  – ja suunnitellla seuraavia reissuja! 😉 27 vuotta viiniystävyyttä, ystävyyttä muutenkin, viinejä yhdessä ja erikseen, yhdessäoloa. Tärkeitä juttuja. Yhteisiä hetkiä.
Kaikkinensa olimme erinomaisen tyytyväisiä päivään ja illalliseen. Ei mitään yömyssyilyä vaan vetäydyimme majapaikkoihin.
Tänään yhdentoista junalle. Sitä ennen  hotelliaamiainen ja pieni aamulenkki. Vaikka sää oli mitä kaunein, pikkupakkanen, kirkas keli, niin olipa kyllä hyvä, ettei oltu omalla autolla. Junalla matka taittui helposti, blogia jo rustaillen, kuvasivustoilla surffaillen.
Oulussa Juniori oli vastassa, haettiin matkalla asemalta kotiin pizzat ja muu pikkuperhe olikin jo meillä odottelemassa. Aika hyvin järjestetty.
Sapuskan jälkeen minä ajelin yksikseni vielä kaupungille: Oulussa on koko viikonlopun ollut LUMO-festivaali, ja onneksi se oli vielä tämän illan. Olin pari tuntia kiertelemässä, katselemassa ja kuvailemassa valotaideteoksia. Vuosi vuodelta tuntuvat olevan hienompia nämä … Niitä sitten huomenissa täällä blogissakin.
Niitä näitä Ravintolat Ruoka ja viini Viini

BO 27 vuotta – juhlapäivä Tampereella

Marraskuinen aamu Tampereella avautui kirkkaana ja aika hyvin nukutun yön jälkeen hyvällä tuulella.

Hotelliaaminen (Scandic Tampere CIty) oli monipuolinen, mutta tarkoituksella aika vähiin jätettiin syöminen: olihan meillä sovittu lounastreffit yhdeksi Saludiin, joten ei tarvetta tankata.

Lähdimme kaksistaan yhdeksän jälkeen kävelemään kohti Ratinaa, kiertelimme aurinkoisessa pakkasaamussa hyvän tovin. Culinaria (Keittiöelämää-kauppa) ja Kapteenska ovat Tampereella kauppoja, joissa haluan käydä ja joista yleensä löydänkin jotain. Niin tänäänkin.

Ja molemmista jotain tarttui mukaankin: Kapteensksasta tunika ensi talven käyttövaatteeksi, ”vierailukampe”, ja Culinariasta kaikkea pientä (risottoriisiä, lautausliinoja, mm.) ja sitten Kauppahalliin. Onhan Tampereellakin hieno halli. Espressolla piipahdimme. Ja sitten Stocka! Apsu ja Tauno Tyttö saavat tuliaisia.  Ja itsellekin jotain. Ostin takin! Ei todellakaan ollut tarkoitus, mutta ku – 20 % ja mukavan näköinen musta samettitakki, ja oikeasti oli edullinen.

Ja yhdeksi Saludiin. Eiväthän meistä kaikki tulleet, mutta me kuusi paikalla ollutta nautimme ihan mielettömän hyvän punaviinin!!

En muista milloin viimeksi näin hyvä punaviini on kohdalle sattunut. EIkä se todellakaan ollut edullinen, mutta jostain merkillisestä syystä maksoi kolmanneksen vähemmän kuin se, mitä maksaa Alkossa. Ja tämänkin me nautimme kerhon varoilla. Niin hyvää….

Muutenkin onnistunut ja mukava lounas. Tapaksia kaikkien makuun.

Sitten taas hajaannuimme. Museoihin, sukulaisiin, kauppoihin.

Iltapäivän lopulla pienet unoset hotellissa, suihkuttelua, pientä (hyvin pientä) laittautumista ja kohti naapurikorttelin ravintola Ceetä!  Olipa kerrassaan vähintäänkin odotusten mukainen huippuillallinen! Oli!

Palaan huomenna kuvien kera asiaan. Mutta jo nyt: jos joskus, ikinä, olet tulossa Tampereelle ja ajattelet syöväsi hyvin, aika lailla ikimuistoisesti, niin valitse C.

Olemme tyytyväisiä, viikonloppu alkaa kääntyä kohti kotia….

Niitä näitä Ravintolat Ruoka ja viini Viini

Viinikerhon synttärireissulla

Tampere. Pitkästä aikaa gourmet-kaupunki Tampere!

Meidän viinikerho täyttää 27 vuotta, ja kerran kuussa tavatessamme suunnittelemme lähtevämme milloin Italian enotecoihin, Bordeauxin viljelmille, Helsingin fine dining -paikkoihin, Viini-Expoon ja uusiin viinibaareihin tai jopa Australian viinialueille. Ja sitten seuraavana päivänä huomaamme, ettei meillä ole yhteistä aikaa, ei rahaa eikä lopulta ehkä niin suunnatonta innostustakaan. MUTTA NYT!

Semminkin kun meillä on viinikerholle kertynyt ”varallisuutta”. Meillä on kuukausimaksu, mutta emme koskaan maistiaisissa saa tuhlatuksi sitä mitä olemme maksaneet. Nyt siis olemme tuhlaamassa näitä yhteisesti vuosikausia säästettyjä varoja.

Yhdeksän kymmenestä kerhon jäsenestä on mukana. Tulimme päiväjunalla, ja viinikerho kun on reissussa, aloitimme ravintolavaunussa puolenpäivänproseccolla. Ja oli meillä monta syytä maljoihin: parit synttärit, valokuvakilpailun voitto, Tauno Tyttö ja tietysti viininkerhon syntymäpäivä (19.11.).

Junan ikkunasta maisema kuin maaliskuussa, ja koko viikonlopuksi on luvannut kaunista säätä. Hyvä niin.

Kunhan olimme laukut vieneet hotellille, lähdimme syömään. Ja toki viinillekin. Jo viinikerhon edellisellä Tampereen reissulla melkein yhdeksän vuotta sitten, sekä kaksistaan kapituliviikonloppuna (2013) olemme Piemontessa käyneet. Ja koskapa kokemus on ollut positiivinen, niin mikseipä nytkin.

Meidän yhdeksän hengen  porukasta vain neljä söimme siellä, sillä muut olivat syöneet junassa ja/tai aikoivat syödä esitysten (teatteri tai konsertti) jälkeen. Ja Piemonte lunasti odotukset: sommelier oli työstään innostunut nuori nainen. Antipastit ja pääruoka nautittiin. Ja pari lasilista ammattilaisen valitsemia, ihan uudenlaisia viinejä. Entistä vakuuttuneempi olen siitä, että kannattaa antaa asiantuntevan henkilöunnan valita viinit….

Päivällisen  jälkeen sitten kohti Tampereen Työväen Teatteria.  Billy Elliot -musikaali nähtiin ja vaikututtiin siitä kolme vuotta sitten Helsingissä Lintsin Peacockissa. Ja nyt sitten tamperelainen versio. Ja kyllä oli tämäkin hieno: erilainen, Minusta Helsingin versio oli yhteiskunnallisempi, mutta toisaalta myös herkempi. Ehkä pienemi tila, pääosan esittäjäpojan/nuoren parempi lauluääni vaikuttivat siihen, että Helsingissä liikutuin enemmän. Tämä Tampereen versio oli enemmän musikaali, minusta ehkä viihteellisempi – muttei missään tapauksessa mikään ”show” . Tämä oli oikeasti iso musikaali. Kaikkinensa voidaan kyllä suositella. Todella.

Ja sitten vielä mukavassa, tyvenessä kuutamoillassa yömyssylle: olimme saaneet hyvän vinkin, että uudehko viinibaari Winebridge olisi hyvä. Ja sehän oli, enemmänkin kuin hyvä. Erinomaisia viinejä laseittain, pieniä hyviä syömisiä (flammenkuchen, juustolautaset yms.). Minulla tosin ei ollut nälkä, mutta Marchen alueen  Merlot IGT  kruunasi päivän.

Käveltiin vielä pienehkö matka hotellille: ratikkatyömaa sotki Hämeentien liikenteen, mutta olipa silti mukava kävellä. Jouluvalot jo kaduilla, elämää keskustassa .vuodenaikaan nähden lämmin keli, – melkein kuin ulkomailla oltaisiin.

Hyvä päivä.

Ruoka ja viini Viini

Perjantai

Pitkästä aikaa perjantai on tuntunut perjantailta.

Tänään on ollut ”suihkepullo-keli” kuten kuulin tänään päivää sanotuksi. Juuri sellainen ilma: kuin suihkepullolla olisi suihkuteltu.

Niinpä onkin ollut sisällä kuvailun ja kaupoissa käynnin päivä. Ja kalentereiden toimitusta kotioville. 😉

Ja tänään sitten vihdoin!! Minäkin kävin Puuilossa. Kun Puuilo avattiin Ouluun (about 6 – 8 v. sitten?) niin yksi työkaverini, rintamiestalon uudelleen rakentaja, puhui kaupasta lämmöllä ja ilolla. Usein kahvipöytäkeskusteluissa M. tuli maininneeksi Puuilon. Ja myöhemmin myös Pehtoori on löytänyt kaupan. Siinä missä minä tykkään käydä Digitarvikkeessa ja Bauhausissa, niin Pehtoori käy usein Puuilossa – mielummin siellä kuin K-Raudassa.

Olihan minulla asiaakin: öljykynttilöitä, edelleen tontun etsintää, valkoista taustamateriaalia, – – ja löysin kaiken tuon ja paljon muuta. Mm. oivallisen pussukallisen tarpeita joulukalenteria varten. Tänä vuonna en tee erikseen kalenteria kuten viime vuonna, vaan palaan aiempien vuosien tapaan, että kalenterikuva (ja ehkä juttu) on tavallisen postauksen alla täällä Tuulesta-juttujen alla.

Kyllä oli Puuilo edullinen ja monipuolinen kauppa. Ja siellä oli sellainen mukava koti- ja rakentajaihmisten meininki.

Ja lähimarketissa oli kampasimpukoita! Ja tuoretta tonnikalaa. Jos viikolla onkin ollut jotenkin epäonnisia ja mauttomia kokkailuja, niin kyllä tänään oli hyvää. …

Ohessa oleva kurkkumössö ei ole tsatsikia vaan eka kertaa tein tuollaista: kurkkuhakkelusta, purjoa, ruohosipulia, (kevyt)majoneesia, valkopippuria ja ripaus suolaa. Se oli hyvää tonnikalan kanssa. Lisukkeena oli vielä paistettua nuudelia. Vasta viime aikoina olen oppinut, että siihen pitää käyttää nimenomaan munanuudelia. Silloin tulee hyvää, vähän rapeaa ja makoisaa.

Hyvä cava meillä oli. Juuri kun eilen olin Juniorin asiakkaana Alkossa totesin kuohuviinipullohyllyn edessä, että mitä värikkäämpi, erikoisempi pullo, etiketti ja väritys on, sitä skeptisemmin suhtaudun, vahvasti epäilen, että kauniilla pullolla peitetään huono maku. Ja samaan hengenvetoon sitten kuitenkin pistin koriin tämmöisen uutuuden: Vilarnau. Alkon luonnehdinta on ”erittäin kuiva”, mutta Pehtoori epäili puolikuivaksi. Siis makua on.

Ruoka ja viini Viini

Ruokapäivä

Pitkästä aikaa hyvin nukuttu yö, ja sen jälkeen mahtavaan lokakuiseen sunnuntaiaamuun lenkille. Ja minä sinnittelin enkä ottanut kameraa, vaan pelkät sauvat. Ja kyllähän pakkaskimmeltävien rantaheinien, jäätyvän, huikean sinisen merenrannan äärellä kirosin kameran jättämistä kotiin. Mutta lenkki oli hyvä ja reipas. Reipas oli olokin sen jälkeen.

Kuten tavallista, tänäänkin ruokapäivä, mutta osan tekemisestä hoiteli Pehtoori. Tornion opintojeni jälkeen on jäänyt hyväksi tavaksi että suunnilleen kerran kuussa mies tuunaa sapuskan. Ja tänään sitten se kerta. Hirvipaistirullia ”tekaisi”.

Ne on hyviä. Muhivat täytteiden ja pekonin ja yrttien ja sipulien ja tomaattien sekä punaviinin kanssa monta tuntia leivinuunissa. Minä tein oheen salaatin ja tattirisoton. Ja olenpa oppinut tekemään samalla kertaa myös nakkirisottoa. Sitäkin siis tänään, mistä Apsu erikseen mainiten piti kovastikin. Paitsi riisistä. 😀

Noh jälkkäriksi paistamani letut sitten upposivat kaikille. Mikseipä. Vieläkin meinaa olla kylläinen olo.

Olen saanut systerin kautta lainaksi tällaisia ihania vanhoja lautasia, – kuvausrekvisiitaksi. Lettu on ihan oikea, ei rekvisiittaa.

Hirven seurana meillä oli punaviiniä, mutta eilen nautimme pullollisen ”Christmas Edition” proseccoa: Casa Canevel. Voidaan kyllä suositella. Vaikka se on kuiva, siinä on paljon hedelmäistä makua, sopivasti happoa mutta mukavan pehmeä.  (tässäkin kuvassa lainalaseja… 😉 )

Eilisessä postauksessa mainostamaani kalenteria on tilailtu ihan mukavasti, kiitos kaikille tilaajille. Nyt lähden katsomaan Tansseja ja sen jälkeen teen tilauksen, joten vielä ehdit, jos kiinnostaa….

Valokuvaus Viini

Syyslomaviikkohan se on

Viikko 43.

Sehän on meidän perheelle ollut usein ulkomaanreissun aika, – ainakin, jollei joku lento- tai linja-autoliikenteeseen kohdistunut lakko ole ollut uhkana tai toteutumassa. Viime vuosina, kuten viime vuonnakin, se on ollut mökkiviikko. Nyt se on kotiviikko.

Tänä vuonna olimme ”syyslomaviikon” kaksistaan mökillä jo pari viikkoa sitten, ihan varuiksi jo silloin. Ja hyvä niin. Nyt on hyvä

Tänään oli aamupäivällä ihan hillitön sumu. Sumu on valokuvaajan kaveri. Ja siksipä maltoin viettää parituntisen kierrellen ja kaarrellen pitkin rantoja ja siltoja.

Sitten Suuri Pyykki- (ja Manklaus) Päivä. Ja muita pieniä kodinhoidollisia toimia + ruokaa meille. Sellainen viimeisen päälle kotilauantai.

Ja kuten yleensäkin syyslomaviikolla, niin nytkin glögikauden avaus. Kun tänään nyt ei pakkasessa, saatikka lumessa, ole tullut tarvottua, oli oikein hyvä kokeilla uutta, uudenlaista glögiä, kylmää glögiä: Blossan 2018 -glögiä kun on suositeltukin nautittavaksi jäiden kanssa. Ja niinhän me sitten teimme. Ja kyllähän se oli hyvää. Raikasta, sitruunaista, kanelistakin, yrttistä, – kaiken kaikkiaan miellyttävä kokemus. Jäisenä ei ollut liian jouluinen näin lokakuussakaan. Ja sitten käytin aika lailla aikaa tällaisen kuvan tekemiseen …

Vielä me testaamme sen lämpimänä ja proseccon kanssakin. Onhan jouluun vielä, enää, kaksi kuukautta. Siihen liittyen kalenteriprojektitkin tänään työn alla…

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Viinisuosituksia ja elämänmenoa

Viinisuosituksista olen lupaillut jo monta kertaa, joten josko nyt.

Tuo sudenkorento-Pizzolaton Prosecco on hyvää, siinä on paljon makua ja hedelmää, mutta ei jää kuplattomaksikaan. Ja vasemmalla oleva Pasquan piirroksen näköisellä etiketillä varustettu on ihan erilaista, kevyttä ja raikasta, mutta sellaisena miellyttävää. Hinnat 12 – 15 euroa. Sitten kaksi kelpoa punaviiniä

El Senat del Montsant oli pitkästä aikaa oikein löytö. Se on aika kevyt, mutta siinä on hyvällä tavalla marjainen maku. Ei oikeastaan ihan tyypillinen espanjalainen viini. Siinä ei ole tiukkoja tanniineja, muttei myöskään pehmeitä ja mehukkaita (liki karkkisia makuja kuten tuossa seuraavassa: Italian Z Zinfandel, josta minulle tulee mieleen opiskelijaelämä Torniossa. Siellä sitä meillä oli asuntolassa muutamankin kerran lauantain pitkän opintopäivän jälkeen. Tuntuu että siitä on jo hirmu kauan aikaa… Mutta siis tuota sai aiemmin vain Systembolagetista, nyt Suomestakin. Ja kyllä: se on yksi monista hyvistä italialaisista ”mehevistä ja hilloisista”.

Hieman tyyriimpi (19 €?)- ja ehkä vähän huonosti saatavissa oleva – oli tämä.

Albariño on minulle usein ollut mieluinen rypäle, ja tässä se kyllä hedelmäisenä hyvin ja ”kauniisti” tuotteistettu.

Ja olenkohan jo tätä suositellut? Zaccagninin Pecorino-rypäleestä (ei juustosta!) tehty valkoviini. Saman talon punaviiniä olen maistattanut ja suositellut, mutta myös tämä valkoviini on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Ja jollei omassa Alkossa ole, niin kyllä kannattaa tilausvalikoimasta tilata. Tätä ja muitakin mieluisia viinejä. Helppoa eikä maksa yhtään enempää kuin kaupan hyllyltäkään.

Blossan uusi italialaisviritetty glögi, joka kuulemma on makoisaa jäiden kanssa, on kaapissa. Ehkä jo huomenna? Onko joku jo maistanut? Kommentteja?

Tänään on ollut merkillinen päivä. Olin aika aikaisin liikenteessä.

Pienellä happihyppelyllä, ja hallissa ja kaupassa.

Meillä kun oli lounasvieraita tänään. Pehtoorin ekstyökavereita, joiden kanssa yleensä käyvät ”työlounailla” jossain kaupungilla pari, kolme kertaa vuodessa, olivatkin tänään minun ruokapöydässäni. Eivät valittaneet. 😉 Ja olipa minunkin mukava tavata heitä pitkästä aikaa, toki tunnen heidät minäkin vuosikymmenien ajalta. Kuinka ollakkaan juteltiin menneistä, ja vanhenemisesta. Omasta ja muiden.

Ja yhtä aikaa tietoja niin Caritaksesta kuin Taunon odotuksestakin. Odotusta, huolta, tietoja ja tietämättömyyttä. Tädin kanssa diskuteerattiin pitkään, mukava tuokio. Sellaistahan se elämä on. Vaihtelevia tunnelmia.

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Syyssunnuntai syöden ja liikkuen

Sunnuntai: ulkoilupäivä ja ruokapäivä. Lenkiltä palattua päivä on kulunut ruoan laittamisessa, kuvaamisessa ja nauttimisessa, ja siinä ohessa Apsun kanssa Festan lattialla istuskellessa ja leikkiessä.

Joku merkillinen etiäinen iski loppuviikosta ja ilmoitti, että sunnuntaina olisi hyvä pitää fonduepäivä. Ja toki se pikkuperheellekin sopi.

Niinpä sitten Pehtoori kävi eilen Kauppahallissa (kun se vielä meitä palvelee!!!) Torin Lihamestarin tiskillä kauppalapun kanssa: ”3 x 200 g lihaa fondueta varten”. Tänään sitten avattiin paketit: 200 g picanhaa, 200 g vasikan ulkofilettä ja 200 g meat flap. Ja fonduepadassa Puljongin lihalientä. Ja ohessa asianmukaisia tykötarpeita: kolme erilaista soosia ja spaghettikurpitsalisuketta ja salaattia ja sen sellaista.

Ja sitten avasimme – vihdoin ”Lähes naapurin” mökille tuoman liki kymmenvuotisen portugalilaisen Douron alueen punaviinin. Se vastasi oikeastaan odotuksia, ja siten sopi hyvin lihafonduen oheen. Alkon myyjä, Juniori, joka myös lasillisen nautti, piti siitä meitäkin enemmän: ”Tässähän on mukava syvyyttä maussa”. Kiitos siis, A.! Olipa mukava tämä(kin) yllätyslahjasi.

Viinissä olikin oltava voimaa, sillä yksi komponentti olivat ”kesytetyt valkosipulit”. Leikkaa valkosipulista ”lakki”, ripottele pinnalle suolaa, ja valuta päälle oliiviöljyä. Uuniin puoleksi tunniksi. Folio alla suojaa öljyn valumiselta uunin pohjalle.

Samalla kertaa uunissa oli kokonainen spagettikurpitsa. Enpä ole ennen sellaista laittanut. Ja tällaista auringonkeltaista spaghettia siitä tuli. Ohje, jota mukailin on täältä. Teen toistekin, vähän soveltelen sitten.

Ja jälkkärinä oli sitten niitä toissapäivänäkin tekemiäni pullajälkkäreitä; moderni, erilainen versio köyhistä ritareista.

Ja nyt on sitten kuvakin.

Eihän näihin koko omenasatoa saa uppoamaan, mutta yksi mukava syksyn ruoka kuitenkin.

Ja tämän sunnuntain kruunaa TTK, kyllä tanssit tulevat olemaan syksyisten sunnuntaiden ilon aihe. Ehdottomasti. Ihan kuten Vain elämääkin perjantaisin. Minäkin olen taas telkkarin ääressä kaksi kertaa viikossa. Sinne siis.

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Rapujuhlien herkkuja

Rapujuhlat olivat meillä 90-luvun jälkipuoliskolla- ja 2000-luvun eka vuosina jokavuotinen perinne. Viinikerhon kanssa pidettiin meillä, ja useana vuonna systerin kanssa vuorotellen järjestettiin ne – eikä ainakaan vähiten siksi, että ne olivat tuolloin äidillemme oikeastaan vuoden kokokohta. Nyt on mennyt ainakin puolenkymmentä vuotta, ettei olla rapupöytään päästy. Monestakin syystä ovat olleet pois meidän kaikkien vuosikalenterista.

Kun Murmeli (äiti siis) oli systerille haikaillut, että kun hän vielä kerran elämässään oli sisar sanonut, että hän voi kaverinsa kanssa järjestää rapukestit luonaan Iissä. Ja niinpä vain äiti ilmoitti jaksavansa lähteä sinnekin ”vielä kerran elämässäni” (ei ole tainnut käydä viiteen vuoteen Iissä asti). Ja niinpä meillä oli lauantaina viiden hengen mukavat, ja ah niin makoisat, rapukestit.

Ja jos minä tykkään kattaa ja koristella juhlapöytiä, niin sisareni on kyllä vielä ”pahempi”. Plaseeraus”kortit” ovat hyvä osoitus hänen askartelutaidoistaan ja -innostuksestaan.

Ja huom. nämä oli kaksipuoleiset, ettei vastakkaiselle puolelle näy ikävää valkoista läikkää. …

Menu alkoi kukkakaalicappuccinolla. Hyvää, lempeää juhlavaa keittoa alkuun, ettei rapuseremonian aikana nälkä riuduta.

Juhlava kukkakaalicappuccino

pala (n. 5 cm) purjon valkoista osaa
500 g kukkakaalia
1 rkl voita
5 dl kana- tai kasvislientä
1 dl kuohukermaa
suolaa ja valkopippuria
50 g voita
2 dl maitoa
2 tl persiljaa hienonnettuna

Pese ja pilko purjo ja kukkakaali pieniksi paloiksi.
Kuullota vihannekset voissa kattilassa. Lisää kana- tai kasvisliemi.
Keitä vihannekset kypsäksi, noin 10 minuuttia.
Lisää kerma ja mausteet, kiehauta. Lisää lopuksi voi ja maito, soseuta kuohkeaksi.
Ripottele pinnalle persiljasilppua ja tarjoa leivän kera.

Ja sitten rapuja! Jokirapuja ei saa, mutta vadillinen tuoreita täplärapuja oli meillä nautittavana kaikkine asianmukaisine tykötarpeineen ja lauluineen. Ja kaunis, kaunis auringonpaiste ja -lasku Iijoen rannalla.

Ravut oli keitetty perinteisellä reseptillämme. Se löytyy Riemusta ruoanlaittoon -kirjastani (sivulta 18).

Ja sitten pääruoan aika! Kertakaikkisen hyviä grillattuja karitsankyljyksiä, jotka yleensäkin ovat minun sekä Pehtoorin suurta kesäherkkuruokaa. Ja nyt ne oli marinoitu kertakaikkisen hyviksi.

Grillatut karitsan- tai lampaankyljykset (alkup. ohje täältä)

karitsan- (tai lampaan)kyljyksiä (600 g)
öljyä paistamiseen

Marinadi

1 ½ dl Hartwallin Kettu-siideriä  (Orchard Thieves -omenasiideri)
1 dl soijakastiketta
2 murskattua valkosipulinkynttä
1tl raastettua inkivääriä
1 prk (70 g) tomaattisosetta
2 rkl öljyä
1 tl mustapippuria
½ dl (kookos)sokeria
½ tl tuoretta rosmariinia hienonnettuna

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja kaada kyljysten päälle.
Anna marinoitua kylmässä ainakin 3-4 tuntia, mielellään yön yli.
Nosta lihat lämpimään tuntia ennen paistoa.
Paista kyljykset pannulla noin 2 minuuttia puoli.

Ja minähän hoksasin kuvata vasta sitten kun lähes kaikki oli jo syöty. 🙂 Mutta ehdottomasti kannattaa kokeilla!

Ja näiden kanssa oli uunifetaa, kasvispastaa, tomaattisalsaa… Ja makuja sopuisasti täydentävää Yalumban syrah-viognier -huippupunaviiniä.

Ja jälkiruokana de luxe omenapiirakkaa ja calvadosmaustettua omenahyydykettä (omppuina Paula Red). Meidän viinikerho voi olla varma, että tulevat tätä joskus meillä saamaan. Niin hyvää. Systeri on hyvä ruoanlaittaja yleensä ja aina, mutta nyt kyllä oli suurenmoisin makumatka, jonka pöydässään olemme nauttineet.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Systerihän voitti viime viikolla ratkenneen ”Miljoona-arvonnan” ja palkinnoksi olin luvannut 10 kpl postikortteja kuvistani. Jo silloin mainitsin, että hänelle ei oikeastaan kannattaisi kortteja viedä, koskapa on itse erinomaisen taitava askartelija, joka tekee tilauksesta paitsi kortteja, myös vieraskirjoja, muistilehtiöitä yms. skräppäys/askartelutöitä.

Ja uusimpana ovat tällaiset. Näitä systeri tuunasi yksille kesäjuhlille 11 kappaletta! Aika hienoja, eikö? 😉

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Kepeitä ja makeita kesäviinejä

Juhannusviikon tiistai. Olisikohan aika mainita muutama sananen kesän viineistä? – Nyt on kyllä aika laiskasti tullut kokeiltua uusia, mutta jotain voin sentään todeta meidän kotipiazza/La Festa/Myötätuuli -testailuista.

Heti alkuun kesän tömppäviini. Mökillä on laatikkoviini eli tömppä yleensä silloin, kun siellä on muitakin kuin me kaksistaan, mutta viime viikon työleirillä meillä oli etelä-afrikkalainen Inception. Se on varsin edullista (2 l/24 €) ja se on kyllä melkein liian makeaa punaviiniksi: ”Keskitäyteläinen, vähätanniininen, puolimakea, kirsikkahilloinen, mustikkainen, vaniljainen, kevyen tervainen”. Tämä on shiraz, mourvedre ja petit verdot -rypäleistä tehty, ja minulle tulee mieleen muutaman vuoden takainen, yleisestikin hyvin pidetty ”Yellow Tail”-viini. Ei ehkä paras hienostuneen ruoan kaveri, mutta juhannuksen takkatulen tai kokon ääressä maistuu varmasti.

Yhden rosen jo kehuinkin viikonloppuna. Ja toinenkin on ehditty kokeilla. GEM. Alkon kausimyyjä Juniori sanoi, että sitä menee paljon, ja mekin päätimme testata. Sitä paitsi pullo on kaunis. 😉 (Mikä on luonnollisesti ratkaiseva tekijä rose-viiniä valitessa.) Kyllä siinä maistuivat marjat, vadelma ja mansikka, ja kepeää kesäjuomaa saa pullollisen 13 eurolla, mikä ei ehkä ihan vastaa laatua. Ai, niin, mutta tuo kaunis pullo. 😉

Kuohuviineistä voisin olla aika pitkälle samaa mieltä kuin Viini-lehden TOP5.

https://viinilehti.fi/2018/06/top-5-kuohuviinit-eri-tilanteisiin/

Kaksi ensimmäistä ja viimeinen on ollut minunkin suosituksissani joinakin vuosina jouluna, ja kyllä ne kelpaavat juhannukseenkin. Kolmantena – ja nimenomaan kalalle – Rinta-Huumo suosittelee Alsacen Crémantia eli paikallista kuohuviiniä. Vaikka ei olekaan kovin edullinen niin on kyllä sen väärti. Suosituksissa oleva vähän halvempi on Alberto Nani Organic Prosecco Extra Dry mekin testattiin joku viikko sitten viikonloppuna; proseccosta pidän ja tässäkin lisäarvona ”kuvauksellinen pullo”. Mutta eipä meistä kumpikaan sen makuun oikein ihastunut. Ei, emme poiskaan kaataneet, mutta toiste en varmasti osta.

Valkkareita? Eipä juuri ole uutuuksia maisteltu. Kesäkuun alun viininmaistiaisissa pidin tavattomasti Ironstonen Reserve Viognierista. Yleensäkin pidän Viognier-rypäleviinistä, mutta tämä kalifornialainen reserve oli paitsi varsin tyyris, myös erinomainen. Kuiva, mutta paahteinen, ja maistoin persikkaa ja muita hyviä hedelmiä maussa. Ironstonen Chardonnay on myös oikein hyvä. Ja halvempi.

Punaisissakin pysytelty pitkin kevättä aika lailla tutuissa. Jos jostain löydät australialaisen syrah Hedonist-viinin, niin osta! Ihan amaronen veroinen herkku.

Ai niin, melkein unohtui. Onhan me löydetty yksi hyvä valkkari. Jo hiihtolomalla? Moselin alueelta sataprosenttinen riesling litran muovipullossa. Paljon epiteettejä, joiden pitäisi saada minut jättämään tällaisen hyllyyn, mutta meillä on ollut jo pari, kolme kertaa tämä. Ja aina vaan se on hyvä. Se on raikas ja maukas. Edullinen ja helppo olematta pliisu. Frame – vaikka piknikkoriinkin.

Lappi Mökkielämää Viini

Kulleroiden ja korvasienten aikaan

Kullerot. Nuo pohjoisen ihanat tienvarsikukat.

Ja minähän en keltaisista kukista pidä. Paitsi auringonkukista, narsisseista, tulilatvoista, ties mistä kaikista … ja kulleroista!

Eilen kotoa lähtiessä tienvarret olivat keltaisenaan voikukkia, sitten tupasvilloja, Simossa jo kulleroita, joita jatkui Sodankylän pohjoispuolelle asti, – enemmän kuin koskaan, ja sitten myös punaisia apiloita ja siankärsämöitä. Jossain välissä jo vähän koiranputkiakin. Kaikki etuajassa. Ja ainakin kulleroita enemmän kuin ikinä olen nähnyt. Ihan keltaisenaan tienpientareet varsinkin vesien lähellä.

Kulleroita poimin mökille tuotavaksi jo Peuran kahvitauon yhteydessä. Vähän ovat jo yli.

Mökkisunnuntaiaamuna kaurapuurokipposten äärellä pohdimme minne tänään suunnataan, mitä tehdään? – Juuri tämä on elämässäni nykyään, ja varsinkin täällä pohjoisessa, niin mukavaa, että aamulla voi päättää mitä tehdään. Noh, kun kerran oli luvannut tälle päivälle vielä aika sateetonta ja suhteellisen lämmintä (+ 10 – 15 C) säätä, niin päätimme yhdistää korvasienten etsinnän ja pienen patikoinnin. Siinä se aamupäivä meni.

Melkein kolmetuntinen tunturissa ja tuomisina muutama litra korvasieniä. Juuri niin kuin oli toivottukin. Jossain välissä satoi puolisen tuntia vettäkin, mutta minulla repusta viitta ja Pehtoorilla ”tarpeen mukaan vedenpitävät kamppeet”.  Siis ei isompaa huolta sateesta. Mikä kylllä oli metsällekin ihan hyväksi. Kovin on täälläkin kuivaa. Mutta ei niin kuivaa, etteikö sieniä olisi, 😉 .

Iltapäivän aluksi päätimme ajella Kaunispäälle lounaskahville ja -kaakaolle. Vähän oli minulla kuvausodotuksia, mutta ainoa kelvollinen otos on pilvestä, joka näytti makaavan juuri meidän mökin päällä. No siinä se päivän makasi, satamatta.

Pihapiirissä ja vanhan mökin, Tuulentuvan, hyvin alustavassa siivouksessa (huomenna jatkuu), sekä sienien ryöppäyksessa kului iltapäivä. Korvasienten käsittelyssä menee enemmän aikaa kuin etsimisessä ja poimisessa. Mutta on se sen väärti.

Ja nuorison kanssa viesteillessä. Heitähän tietysti ikävä, ja hassu tunne oli se, kun Pieravaaran juurella metsässä yhtäkkiä kaipasin Maisaa. Maisasta oli nuoruusvuosinaan hyvää vauhtia tulossa erinomainen korvasienikoira ja hän piti minustakin aina huolta: haki mukaan laumaan. Tänään ei kukaan hakenut, ja niinhän taas kerran olin hieman ”sivussa”. No mutta suunnilleeen kartalla. Ja yhtämatkaa sitten palasimme möksälle.

Pitkän kaavan mukaan tein meille safkaa, punaviinipullonkin avasimme (uusi Valpolicella oli kyllä ihan erinomaisen hyvää. Sopi Agnus-fileiden ja korvasienikastikkkeen kanssa vähintäänkin erinomaisesti). Ja voin kyllä suositella melkein mille tahansa kesän (grilli)ruoalle. Juhannusviiniksi?

 

Tunturiin en tänään ottanut kameraa, ja kylläpä oli vaikeaa kulkea. Niinpä sitten puhelimen kameralla koetin ottaa kuvia (kaikki tämän postauksen kuvat järkkärillä, ei puhelimella) . Ja tein eka kertaa elämässäni (surkean) videon yhdistellen monia kännykuvia Ja lähetinpä sen sitten Instagram-tililleni. Ei ole mun juttu tuo,… Huomenna taas oikean kameran kanssa touhuissa, vasen käsi on jo liki särytön! Nyt purolle! Siellä paistaa aurinko!

Ruoka ja viini Viini

Vähältäpitejä ei lasketa, lasketaan vaan hyvät jutut (eilisen kadonnut postaus)

Ei aina kaikki mene kovinkaan hyvin. Mutta tänään on mennyt. Oli monta kertaa lähellä, että ei olisi ollut onni myötä. Mutta vähältäpitejä ei lasketa. Lasketaan vain ne hyvin menneet jutut.

Toki on ollut juttuja, jotka ovat menneet vähemmän hyvin, mutta kirjaan vain positiiviset asiat.
·         Huolimatta että valvoin eilen pitkälle yli puolen yön, olin tänään hereillä aamukuudelta. Reippaana. (Mihin?)
·         Pehtoori oli tehnyt aamiaisen (kuten aina silloin kun herää minuakin aikaisemmin. Siis aamupuuro oli taas kerran hyvää).
·         Kuvatoimisto Vastavalosta ei pahoja uutisia – vielä.
·         Sähköposteissa muutenkin hiljaista – vain päivitys äidin lääkäriltä, ja hyvä uutinen sekin: ei tarvitse lähteä kaupunkiin verikokeisiin .. hoituvat palvelutalossa.
·         Minulla on aika papa-seulontaan (you know 60 v.), ja menen väärään taloon, ihan viime tingassa, mutta minut neuvotaan kätevästi uuteen paikkaan oikopolkua – ja lopulta olen kaksi minuuttia etuajassa paikalla. Huh!
·         Olen oikeassa paikassa, mutta väärään aikaan – tai joku muu on pielessä? Tunnin päästä selviää, ettei nimeäni ole listoilla, mutta SILTI pääsen testiin. Ei uusintakäyntiä!
·         Vaikka olen pahasti luvatusta myöhässä äidin luoda, hän ei ole ehtinyt hätääntyä, ei soitella, eikä hermostua. Hyvä juttu!
·         Caritaksen parkkipaikoilla on tilaa, eikä paikallinen syynääjä ehtinyt käydä ennen eikä jälkeen pysäköintiä huomauttelemassa, ei suullisesti eikä kirjallisesti.
·         Systerin kanssa sovittiin, että tavataan pian.
·         Vastavalosta aina vain parempia uutisia.

·         Juniori vei meidät viininmaisteluihin – ei tarvitse lähteä pitkille bussikyydeille vaihteluineen. Ja mikä parasta: Apsu oli mukana viemässä meidät Oulunsaloon. Kuinka monta rekkaa ja kaivinkonetta ehdittiinkään bongata matkalla.
·         Ja Oulunsalossa oli kaikkea hyvää mennen tullen.
·         Oli mielenkiintoinen ”Challenge”. Nyt jo neljästoista. Pehtoori kärkisijoilla, minäkään en kaukana, vaikka monta kertaa olen ollut aika viimeisenä: joko-tai. Palkintosija tai hännänhuippu, tänään kärkipäässä.
·         Ja parasta tänään: kaikki ihana ”laitakaupunkilainen” ruoka. Sellainen ahvenruoka, etten hevillä unohda. Yritän vielä itsekin. Ja illan maistelun viineistä kuulette vielä: australialainen syrah (jonka jopa tunnistin) oli sellaista etten hevin unohda sitäkään.
·         Olimme odotettua myöhemmin (about klo 22.30) kotona, mutta toisaalta ihan  hyvissä ajoin. Nyt tuntuu että on oikein hyvä, että Apsu tulee huomenna vasta iltapäivällä …

Karhunlaukka sopii retiisien seuraksi.

 

Kiitos, Satu, kadonneen postauksen lähettämisestä. 😉

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini Viini

Kreikkalainen juhlailta

Tänään on viinikerhon maisteluilta meillä. Vähän kuin synttäreideni merkeissä ja Kreikan matkan jälkimainingeissa tein (taas 😉 ) oikein illallismaistelun. Ja teemana Kreikka. Kreikka on teemana kutsuissa, väreissä, kattauksessa, musiikissa, ruoassa – mutta ei viineissä. Ihan viinikerhomme alkuaikoina meillä oli maisteluilta Kreikka-teemalla ja se on ainoa kerta kun liki kaikki hankitut viinit päätyivät Oulunsalon omakotitalon viemäreihin. Mutta annoimme Kreikan viineille myöhemmin uuden mahdollisuuden: me toimme Pehtoorin kanssa Santorinin (vai Halkidikin) reissulta muutamia hyväksi havaittuja, paikallisilta tuottajilta ostettuja, suht. kalliita Asýrtiko-valkoviinejä ja Agiorgítiko-punaviinejä. Kreikassa ne olivat maistuneet vallan makoisilta, viinillisiltä, luonteikkailta ja ties miltä kaikelta positiiviselta. Marraskuisena, pimeänä, loskaisena iltana Oulussa eivät. Taas kerran oli tullut todistetuksi, että viinin maku on kiinni myös miljööstä, ihan kuten se on riippuvainen ohessa tarjottavasta ruoasta ja läsnäolevasta seurasta ja kaikesta elämästä.

Retsinaakin (pihkainen valkoviini) on joskus Suomessa kokeiltu. Eikä se vaan täällä maistu. Mutta tiedättekös? Viime viikon maanantaina, Rodoksen kaupunkiretken lounaalla oli vaan ”pakko” tilata pullollinen (4,50 euroa), ja kun kaikki sitä horiatikien ja kanasouvlakien ja gyros pitojen kanssa maistelimme niin eihän se missään tapauksessa ollut pahaa.

No mutta siis: tänään en maistata kreikkalaisia viinejä, vaan jotain ihan muuta.  Ihan minun omia lemppareitani: alkuun samppanjaa ja sitten italialaisa punaviinejä. Tosin ei yhtään Amaronea. Ja sentään yksi kreikkalainen jokerina joukossa.

Ja sitten olenpa järjestänyt yllätyksen: osin myös itselleni. Sanoin Juniorille, meidän samppanja-enthusiatistille, intohimoiselle harrastajalle, nyt myös Alkon myyjänä olevalle pojalle, että saa valita alkuun muutamia samppanjoita (kerhon kassassa on rahaa! 😉 ) ja tulla esittelemään ne. Nyt poika on tämän viikon käyttänyt eräänkin tunnin, illan ja yön seudun oman settinsa perusteluun ja esittelyyn. Sai vaihdettua tämän illan iltavuoron päivävuoroon, niin että tulee suoraan töistä (Alkon työkamppeet päällä 🙂 ) pitämään meille pruuvia.

Samppanjoiden maistelun jälkeen tai oikeastaan ohessa meillä on tarjolla alkupala: Rodoksen lentokentältä ostettuja ihania pistaasipähkinäitä ja pitkästä aikaa tekemääni spanakopitaa. Kreikkalainen pinaatti-fetapiirakka oli yhteen aikaan minun suuria lemppareitani, nyt kaivoin reseptin esiin. Ja tein sille jukurttikastikkeen, yritin sellaista kuin viime viikolla monessa yhteydessä tuli vastaan.

Ja juhlavan alun jälkeen siirrymme sitten rustiikkisempaan taverna-tyyliseen tarjoiluun. Kaikki muu tuttua ja liki arkista, mutta ensimmäistä kertaa ikinä tein melitsanosalataa. Se on munakoisotahnaa tai salaatiksikin sitä kutsutaan. Ohjeita on kymmeniä, otin ihan suoraan Hellapoliisin blogista. Ja hyvää tuli.

Spanakopita – kreikkalainen feta-pinaattipiiras

3 pkt pakaste- tai tuore pinaattia
250 g fetaa (Patros)
5 munaa
1 sipuli
1 dl oliiviöljyä
pippuria
filo-taikinaa

Silppua sipuli, murenna fera. Yhdistä sipuli, juusto, valutettu pinaatti, munat, pippuri ja 1/2 öljystä.
Levitä muutama filoarkki uunipannuun, voitele jokainen arkki öljyllä ja levitä pinaattiseos päälle. Tee lisää kerroksia (kuten lasagne) ja lado loput filo-arkit päälle, edelleen voidellen öljyllä jokainen kerros.
Paistos uuniin kolmeksi vartiksi, noin 200 astetta. Yhtä hyvää lämpimänä ja kylmänä.

Kastike spanakopitalle (ei välttämätön, mutta hyvää).

Jukurttikastike

1 prk kreikkalaista (huom. ei turkkilaista vaan Arlan Lempi – kreikkalainen jukurtti) jukurttia
½ dl majoneesia
½ dl sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi murskattuna
paljon silputtua tilliä
suolaa
mustapippuria
ripaus (½ tl?) sokeria

Anna tekeytyä jääkaapissa. Tämä oli hyvää myös lihan ja salaatin kanssa. 

Munakoisosalaatti ~melitsanosalata

2 munakoisoa
1 salottisipuli
2 tl suolaa
ripaus cayennepippuria
2 valkosipulinkynttä
3 rkl sitruunamehua
mustapippuria myllystä
½ dl jogurttia tai majoneesia (laitoin molempia pari rkl)

Puolita munakoisot ja laita ne uunivuokaan tai leivinpaperilla vuoratulle uunipellille kupera puoli ylöspäin. Pehmennä 200-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. (annoin paahtua, ja saada vähän väriäkin).
Lusikoi pehmeä munakoisotäyte tehosekoittimeen. Heitä kuori pois.
Lisää kuorittu salottisipuli, suola, cayennepippuri, kuorittu valkosipulinkynsi, sitruunamehu, mustapippuria myllystä ja jogurtti tai majoneesi.
Pyöräytä tasaiseksi tahnaksi. Tarkista maku ja tarjoa!

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Hyvin paljon hyvää

Ei aina kaikki mene kovinkaan hyvin. Mutta tänään on mennyt. Oli monta kertaa lähellä, että ei olisi ollut onni myötä. Mutta vähältäpitejä ei lasketa. Lasketaan vain ne hyvin menneet jutut.

 

Toki on ollut juttuja, jotka ovat menneet vähemmän hyvin, mutta kirjaan vain positiiviset asiat.

  • Huolimatta että valvoin eilen pitkälle yli puolen yön, olin tänään hereillä aamukuudelta. Reippaana. (Mihin?)
  • Pehtoori oli tehnyt aamiaisen (kuten aina silloin kun herää minuakin aikaisemmin. Siis aamupuuro oli taas kerran hyvää).
  • Kuvatoimisto Vastavalosta ei pahoja uutisia – vielä.
  • Sähköposteissa muutenkin hiljaista – vain päivitys äidin lääkäriltä, ja hyvä uutinen sekin: ei tarvitse lähteä kaupunkiin verikokeisiin .. hoituvat palvelutalossa.
  • Minulla on aika papa-seulontaan (you know 60 v.), ja menen väärään taloon, ihan viime tingassa, mutta minut neuvotaan kätevästi uuteen paikkaan oikopolkua – ja lopulta olen kaksi minuuttia etuajassa paikalla. Huh!
  • Olen oikeassa paikassa, mutta väärään aikaan – tai joku muu on pielessä? Tunnin päästä selviää, ettei nimeäni ole listoilla, mutta SILTI pääsen testiin. Ei uusintakäyntiä!
  • Vaikka olen pahasti luvatusta myöhässä äidin luoda, hän ei ole ehtinyt hätääntyä, ei soitella, eikä hermostua. Hyvä juttu!
  • Caritaksen parkkipaikoilla on tilaa, eikä paikallinen syynääjä ehtinyt käydä ennen eikä jälkeen pysäköintiä huomauttelemassa, ei suullisesti eikä kirjallisesti.
  • Systerin kanssa sovittiin, että tavataan pian.
  • Vastavalosta aina vain parempia uutisia.
  • Juniori vie meidät viininmaisteluihin – ei tarvitse lähteä pitkille bussikyydeille vaihteluineen. Ja mikä parasta: Apsu on mukana viemässä meidät Oulunsaloon. Kuinka monta rekkaa ja kaivinkonetta ehdittiinkään bongata matkalla.
  • Ja Oulunsalossa on kaikkea hyvää mennen tullen.
  • Oli mielenkiintoinen ”Challenge”. Nyt jo neljästoista. Pehtoori kärkisijoilla, minäkään en kaukana, vaikka monta kertaa olen ollut aika viimeisenä: joko-tai. Palkintosija tai hännänhuippu, tänään kärkipäässä.
  • Ja parasta tänään: kaikki ihana ”laitakaupunkilainen” ruoka. Sellainen ahvenruoka etten hevillä unohda. Yritän vielä itsekin. Ja illan maistelun viineistä kuulette vielä: australialainen syrah (jonka jopa tunnistin) oli sellaista etten hevin unohda.
  • Olimme odotettua myöhemmin (about klo 22.30) kotona, mutta hyvissä ajoin.

Karhunlaukka sopii retiisien seuraksi.

 

Nyt tuntuu että on ollut oikein hyvä, että Apsu tulee huomenna vasta iltapäivällä ….

Niitä näitä Reseptit Viini

Johan alkaa tuntua keväälle

Keväistä ruokaa kahdelle… se ajatuksena ruokakaupassa tänään. Perjantai on katolisessa maailmassa (ollut) ja (on) meillä paastopäivä tai siis kalapäivä. Mitä kalaa tänään? Tiskissä oli hyvän näköisiä ja edullisia turskafileitä, ja koska turskan tuoksu (lue: haju) ei kaupassa tunnu, kuten kotona kalapakettia avatessa, tuli ostettua meille fileet turskaa. Mikäpä siinä: turska on hyvä, lihaisa kala, joka ei paljon vaadi valmistuakseen hyväksi.

Ja hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi olen löytänyt uuden jutun: panko-jauhot! Japanilainen korppujauho tekee kalasta kuin kalasta rapeaa. Ehkä en käyttäisi silakoille tai ahvenille, mutta lohelle, turskalle, kuhalle… tulee rapeaa muttei rasvaista. Pussillisen jauhoja olen ostanut Kauppahallin Aasia-kaupasta, mutta näyttää sitä olevan myynnissä markettien aasialaisten elintarvikkeiden hyllysssäkin. Leivitin kalan suoraan pankojauhoissa, ei mitään kananmunaa siihen tarvita. Ja paisto voissa. Tuli hyvää.

Ja oheen pinaattilettuja ja kurkkusalaattia (minun tapaaan = pilko kurkku pieneksi kuutioiksi, sekoita turkkilaisen jukurtin, yhden valkosipulinkynnen, suolan, oliiviöljytilkan ja suolan kanssa ja nostele lehtisalaatin päälle).

Avasin oheen myös Ironside Chardonnayn. Ilman ruokaa maistui ”vanhanaikaiselle”, vahvasti tammitetulle Kalifornian chardonnaylle, mutta yllättäen ruoan myötä tammi ja makeus vaihtuivat aika sopivaksi hapokkuudeksi. Tosin lasilliset meille riitti. Semminkin kun olimme jo aperitiivit pihalla nauttineet.

Pehtoori oli päivän siivoillut pihalla: pessyt kaikki kiveykset, ikkunapellit, kantanut kalusteet piazzalle, hävittänyt kellokanervien jämät etc., etc., kun minä samaan aikaan olin huidellut kaupungilla, Caritaksessa, kuvauskeikalla, kampaajalla ja kaupassa. Ja todellakin, kävin myös Alkossa. Pieni pullollinen samppanjaa oli tämän kesäkauden ensimmäinen pihahetki.

Ja kuin tilauksesta, meidän ”oma” västäräkkipariskunta tuli räystäille tervehtimään. Ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Tervetuloa! Tervetuloa kevät ja kesä!

Lappi Mökkielämää Viini

Tuotekuvausta muun ohessa ;)

Eikä ihan vähänkään epätodellinen olo.

Mikä maa, mikä vuodenaika? Miten lämmin, miten paljon lunta? – Lunta on paljon, lämmintä parhaimmillaan +10 C, tunturissa olemattoman vähän väkeä, koko päivän, vieläkin, sininen taivas, liikkumista ja auringossa oloa.

Meillähän on ollut kautta aikain kaksi talon ”omaa” viiniä: Lindeman´s ja Chateau Kangas. 😉 Nyt on Lindemansin australialaiselta viinitalolta tullut Suomenkin markkinoille pari uutuutta, joista tänään meillä maistelussa toinen, – kuohuva rose. Löysimme sen eilen Sodankylän Alkosta, jossa hinta oli 11,50 euroa. Hinta ja laatu vastaavat toisiaan. Kaksi samppanjarypälettä (Chardonnay ja Pinot noir) täydennettynä shirazilla, joten ei voi mennä ihan tolkuttoman pieleen. Eikä ole mennyt. Jos sokkkona olisin maistanut, en olisi roseeksi tunnistanut. Siitä huolimatta: tuoksu lupasi hedelmäisempäää kuin todellisuus oli, mutta kaikkinensa raikas, eikä niinkään huono.

Käytin ko. kuohuvaa myös tuotekuvauksiin, joita olin luvannut tehdä: ”Ota kuvia ulkona, suomalaista luontoa, lunta, tai jotain muuta ”eksoottista” ruoan ja juoman taustalla”. No tänään oli helppo järjestää …

Kuten sanottu, tuoksu lupasi enemmän kuin maku, tai sitten meillä viini oli liian kylmää. Ja ehkä ihmettelet lasia: kuohuvaa viinilasissa. Sitä kyllä kannattaa kokeilla. Juniori on asiasta ”saarnannut” eräänkin kerran, olenpa asiastra lukenutkin: hyvä viinilasi, paremman puutteeessa tavallinen valkkarilasi on usein samppanjalle tai kuohuviinille parempi kuin huilulasi. Tulee tuoksut, aromit ja kuplat paremmin esille. Kokeilehan joskus.

Otinpa sitten kuviini käyttöön myös ikioman design lapas-tarjottimeni ja Pehtoorin minulle (kotipihan koivuista) tekemät koivusydämet. Minun design-tuotokselleni on kyllä moneen kertaan hieman hymyilty, vaivihkaa säälien kehuttu, mutta kyllä se tänäänkin tehtävänsä täytti. Varsinkin kun olin löytänyt netistä sivuston joka myy kelokiekkoja aika huikeaan hintaan… Oikeesti! Minun tarjottimeni (hand-made, omin käsin sahattu ja suunnitteltu!!!) on kyllä tosi cool tuohon verrattuna…

 Jotta näin kummallisia täällä tänään. Kävelyä, kulkemista, kuvaamista, kuohuvaa, … ja sitten savustuskauden avaus.

 

Savunieriää, parsaa ja hollandaisea, Voiko olla parempaa? Vaikea kuvitella.

Tiivistetysti: hyvä lauantai, ihan mahdottoman hyvä.

Ruoka ja viini Viini

Pääsiäispöytään (2018, vol. II)

Pääsiäispöytään pari kakkuohjetta oli eilisessä postauksessani, tänään sitten viinisuosituksia. Ja linkkejä edellisten vuosien pääsiäisherkkuihin…

Klikkailehan tuosta resepteihin ja vinkkeihin:

Fenkolikeittoa, viinejä
Karitsaa ja stout-kastiketta
Porkkanakeittoa, karitsanfilettä, lemon possetia…
Parin vuoden takaisia, edelleen toimivia, viinivinkkejä
Kaikkien aikojen suosituin reseptipostaukseni: kevyt pasha
Colomba – italialaisten pääsiäispulla vailla vertaa

Ja sitten se ”Pieni pääsiäisruokakirjanen” josta tiedän monen ammentaneen vinkkejä omaan pääsiäispöytään: mämmin tuunaamista ja karitsaa sekä lammasta. Tietysti.

Ja entäs pääsiäismunien historia? Muistattekos, miksi me niitä keittelemme ja syömme juuri pääsiäisenä. Pääsiäismunien (myös Fazerin Mignonin ja muiden suklaamunien) lyhyt historia täällä: KLIKS

Kansanperinteen mukaan palmusunnuntain aurinko ja seesteinen sää tietävät hyvää kesää. Miksipä emme siihen uskoisi? Ja sen mukaan Ouluun on tulossa mitä mainioin suvi! Aurinko paistoi tänään sisälle asti, mikä näkynee kuvissanikin!

Pääsiäisviinisuositukseni, per favor!

Vaikka riesling alkaa meillä olla nyt vähän ”pois muodista” tai siis että on monta vuotta nautittu juhla- ja äyriäis- ja kalaviininä Alsacen, Rheingaun ja uuden maailman rieslingejä, niin nyt on havaittavissa pientä kyllästymistä, mutta kyllä pääsiäiseksikin oli silti yksi hyväksi maistettu uutuus-riesling hankittava. Tällä kertaa Pfalzista: Riesling von Kalstein ei tuo minun mielestäni mitään ihan erityistä uutta Alkossa myytäviin keskihintaisiin rieslingeihin, mutta onpahan hyvä luokkansa edustaja. Miksipä siis ei sitä pääsiäisen alkupaloille tai kuhalle? Saattaisipa sopia jopa parsan kumppaniksi,… saattaisi.

Kuohuva on juhlassa, myös pääsiäisenä hyväksi. Luottotuottaja Espanjan Kataloniasta: Freixenet. Sillä ja siellä on hyväksi maistettuja ollut vuosien varrella,  ja nyt on tullut Alkoon uutuutena Xperiencia. Puolikuiva skumppa, joka ei ehkä ruokapöydässä ole paras mahdollinen valinta, mutta vaikka pääsiäisaamun brunssille sopii, ja vaikka marjajälkkäreille ja onhan pian jo vappukin!! Jo eilen mainostin tuota Lindaueria. Olenhan täällä vuosikausia jouluksi ja juhannukseksi, kotiin ja mökille suositellut Lindauerin peruskuohuviiniä, nyt myynnissä oleva euron, pari kalliimpi Special Reserve on vielä parempi. Sataprosenttinen chardonnay, jossa on makua ja luonnetta. Siinä on voimaa niin, että sopii vaikka ruokaviiniksi. Minun mielestäni siis. Kokeilehan.

Eilen ennen kuin lähdimme viinikerhomme maistiaisiin Karjasillan ”vinoteekkiin” avasimme ja nautimme lasilliset vuoden luomuviiniksi valitun Valdifalco Morellino di Scansanon. Jos viini on Italiasta ja siinä on kolme lempipunaviinirypälettäni (sangiovese, cabernet sauvignon ja syrah) niin ei voi odottaa muuta kuin mieluisaa makukokemusta. Kuten Pehtoori sanoi: ”onpa miellyttävän makuinen”. Juuri niin. Ei mitään suuria tunteita, eikä kätkettyjä vivahteita, vaan yksinkertaisesti hyvä, lempeä punaviini.

Edellistä vähän halvempi, vielä vähän helpompi, paljon hilloisempi, tutun talon viime vuonna Alkon valikoimiin tullut kalifornialainen sekoiteviini, joka meille on maistunut yhtä lailla mökillä takkatulen ääressä kuin kotona lauantain possupadan keralla. Ei ehkä lammas- tai karitsaviini mutta mausteisen pääsiäisbroilerin tai -ankan seuraan sopinee oikeinkin hyvin.

Kohti pääsiäistä, ystävät!

Niitä näitä Oulu Valokuvaus Viini

Talvelta tuntuu vielä

Ei turhia tiukkoja tanniineja, helppo ja hedelmäinen, tai oikeastaan marjainen, muttei yltiöhilloinen. Oikein mukava punaviini on tämä: Boeuf Bourguignon. Ranskalainen pikkuisen reilun kympin maksava cabernet sauvignon, joka taipuu varmasti moneen: pataruoalle ja vaikka mausteisien lihapullien seuraan, juuston oheen ja takkailtaan.

Nyt tosin kannattaisi olla ulkona, merenrannassa, sen sijaan, että istuksii sisällä lipitellen viiniä ja jatkaen viikon kestänyttä hyvin (liikaa) syömistä. Ikkunasta näkyy metsän siimeksestä kaunis, melkein leiskuva auringonlasku. Mutta kun ei enää jaksa, ei enää tarkene.

Ja olinpahan jo aamulla kuvailemassa auringonnousua. Vein tyttären aamukoneelle, ja jäin sitten ensin Oulunsaloon lenkille Canonin kanssa, ja sitten kahdeksan jälkeen ajelin vielä Nalskuun ja tein pienen lenkin sielläkin. Pakkanen tosin kiri kummallisesti: nousi aamukuuden  -16 celsiuksesta yli -20 asteeseen. Ja veden – tai siis jään – ääressä on aina jotenkin vielä kylmemmän tuntuista. Mutta niin kaunista edelleen.

Oulunsalossa olen jo monta vuotta ihaillut Lentokentäntien alkupäässä (siis kaupungin päässä) yhtä kaunista koivukujaa. Se on kesällä, ruskan aikaan ja talvella, saatikka toukokuun hempeässä vehreydessä kaunis. Varsinkin juuri aamuauringon osuessa siihen. Tänään sen vihdoin kuvasin, monestakin suunnasta.

Vähän jo jouduin miettimään, mitkä olivatkaan ne säännöt ja rajat, joita yksityisalueen kuvaamisessa on, mutta eiväthän kuvani kotirauhaa riko, eikä pihapiiriin tunkeudu.

Muutoin päivä mennyt kaiken pienen päivittämisessä, huushollin palauttamisessa arkeen, Kuusamon ja Kälviän valokuvauskurssitarjontaa tsekkaillessa, uudenlaista ruokaa laittaessa (palaan asiaan lähipäivinä), netissä roikkuessa.

Niitä näitä Ravintolat Ruoka ja viini Viini

Rioja-ilta Voimalassa – jotain ennen kokematonta

Paistinkääntäjät, Botrytis Ouluensis ja Oulun Viininystävät (joiden joka kevättalvinen Dionysia-juhla se samalla oli), järjestivät tänään Rioja-illan. Tapahtumapaikkana oli uusi Voimala 1889, mikä jo sinänsä oli mielenkiintoista.

Illan aikana Rioja-teema oli kuultavissa ja nähtävissä, maistettavissa viinissä ja ruoassa. Koskapa kuulun kaikkiin kolmeen em. yhdistykseen ja vieläpä enemmän tai vähemmän kaikista myös ”hallinnossa” mukana, niin olihan se osallistuttava. Eikä kyllä miltään velvollisuudelta tuntunut, mukavan oloinen ”kattaus” oli tiedossa. Jotain ennen kokematonta. Siispä sinne Pehtoorin kanssa suuntasimme. Ja tulihan sinne myös Juniori, jonka olen mukaan värvännyt, eikä ole ainoa nuori, jonka olen saanut mukaan alentamaan muutoin aika iäkkäiden viinikerhojen keski-ikää.

Illan ohjelma…

Avaus (Oulun Viininystävien puheenjohtaja Kimmo Kuismanen, ”Johdanto illan teemaan”)
Chef Janne Pekkala esitteli menun ja hovimestari Anne Mikkola kertoi tarjolla olevista riojalaisista viineistä
Tässä vaiheessa tarjottiin muutama pintxo* (= baskien omat tapakset/antipastot. mm. ihana pieni haukifrittipihvi, etana, karitsaa chiliripauksella) ja ne olivat maisteltavana viinin kera

Sitten puolentoista tunnin elokuva ”Matka Edeniin” (2011, Rax Rinnekangas)

Elokuvan jälkeen Rinnekangas oli luvannut kertoa ja keskustella elokuvasta ja sen teosta, minkä jälkeen oli sitten  pintxo-illallinen

Menu

Prässättyä lampaanpotkaa ja sherrykastiketta
Paahdettua puikulaperunaa, lime aiolia
Vuohenjuustoa ja tuorekurkkua
Omenaa ja chilichutneyta
Grillattua paprikaa ja manchego-juustoa

Mansikoita tummassa suklaassa

Ideana siis yhteisöllinen ruoka- ja kulttuuritapahtuma. Eipä vastaavaa ole ennen Oulussa, eikä kai paljon muuallakaan Suomessa ollut. Meitä oli liki puolensataa viini- ja ruokaharrastajaa paikalla. Ja, ja…

Idea mitä parhain, seurassa ei todellakaan valittamista, ruoka vähintäänkin lupausten mukaista, viinit sopivat teemaan – mutta hei! Miksei illan aikana ollut tarjolla Remelluirin tilan punaviiniä, jota kuitenkin Suomessakin on tarjolla? Enemmän kuin puolet leffasta kun on kuvattu ko. viinitilalla ja meitä luonnollisesti kiinnosti myös ko. tilan viini…

Ja sitten: ilta oli tarkoitus (niin minä ymmärsin) olla yhteisöllinen elokuvan katselutapahtuma ja samalla Dionysia-ilta ja viininmaistelu. Miksi me istuimme 1½ tuntia hiljaa ja katsoimme elokuvaa, jossa oli puolensa, jossa oli sanomansa, joka pisti miettimään, mutta joka oli myös rauhallinen, ei minua, eikä kuten kuulin, niin montaa muutakaan ”pitänyt otteessaan” ihan koko aikaa…

Miksemme voineet vaihtaa mielipiteitä kesken leffan, vaan suomalaiskansalliseen tapaan istuimme hiljaa paikoillamme siemaillen muutamaa jäljellä olevaa pientä viinitilkkaa miettien, voisiko tilata lisää niiden 16 cl:n lisäksi ja voisiko saada viiniä juuri sieltä Remellurin tilalta, jossa elokuvan kaksi itseään ja elämäänsä etsivää keski-ikäistä miestä katselivat kappelin maalauksia ja kevättalvisia maisemia. Ja hautausmaata! Ihan uusi hautaustapa minulle! Sitä pitää tutkia lisää! Ehkä mennä käymään siellä? Rioja Alavesa seuraavan reissun kohde?

Tiedä häntä. Mutta yhteisöllisyyttä olisi mahdollista olla paljon enemmän.

Niitä näitä Oulu Viini

Paljon hyvää tänään

Hyvää on ollut paljon.

Ja kaikki alkoi siitä, että heräsin ajoissa.

Ehdin ajoissa lenkille; Canon ja jalusta mukana.

Ja sitten iltapäivä studio- ja miljöökuvia ”tilauksesta”. Tilauksessa on mm. blinikuvat, joten koska viime viikonlopun kuvat eivät minua oikein ilahduttaneet, tein tänään pika-blinitaikinan ja otin uudet kuvat. Koko sessio vei aika rutkasti aikaa. Mutta nyt olen aika tyytyväinen. Asiakkaalle lähti parempia kuin tämä…

Aika pitkäksi venähtäneen kuvaussession välissä ehdin sometella, – ajatelkaapas, kuinka on tämä internet ihmeellinen: pappilan porttikuvani on paitsi tuonut pienen tienestin, myös tuonut pari lapsuuden kaveriani chattailyetäisyydelle.

Tein sitten myös lohipiirakan, olihan meillä illalla viinikerhon perinteiset Loppiaisnyyttärit.

Viinejä suoraan Chilestä. Ja ystäviä ja heidän juttujaan.

Hyvä päivä tänään.

Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus Viini

Jouluviinit 2017

Jouluviinisuosituksia jo vuodesta 2001. Paljon ennen bloggaamistakin niitä jakelin, työpaikalla ja (vanhoilla, suurella sydämellä ja vaivallakin tehdyillä) joulusivuillani, jotka nekin ovat viime keväisen palvelinäksidentin jälkeen mennyttä. Blogissa olleita suosituksia edellisiltä vuosilta löytyy vielä KLIKS.

Pitkin syksyä (ihan vaan 😉 ) tätä suosituslistaa varten on viinejä maisteltu ja kuvia otettu. Ja taas korostan: jokaisella on oma makunsa, ei ole ”oikeita” viinejä tietyille ruoka-aineille, mutta on hyväksi havaittuja yhdistelmiä, joista monet pitävät. Ja seuraavat ovat sellaisia, joista me (ja usein ystävät/perhe/viininmaistiaisporukka) on pidetty.

Ja kuten aiemminkin, näistä on myös tulostettava kauppalappu olemassa: Jouluviinit 2017.

Heti alkuun tietysti lasillinen kuohuvaa.

Tällä kertaa ei cavaa, ei proseccoa, ei samppanjaa, saatikka sektiä tai jotain muuta aiemmin listoilla ollutta, vaan cremantia. Ranskassa Champagnen maakunnan ulkopuolellakin tehdään erinomaisia kuohuviinejä, Loiren laakson, Alsacen ja Bourgognen kuohuvat ´cremantit´ ovat lähes poikkeuksetta erinomaisia. Tämän Andre Delorme -talon cremantit olivat meiltä jääneet huomaamatta, mutta Lasaretin kuvausprojektin aikana tutustuin talon listalla oleviin Delormen viineihin: mm. Blanc de Blancs -kuohuvaan (kuva yllä). Se ei ole mikään kepeä, kirpakka vaan jotenkin vakaa, täyteläinen, kypsä, pitkään maistuva kuohuva. Sopii hyvin nautittavaksi aperitiivina, mutta myös äyriäisten kanssa ja Alkon suositusten mukaan myös blinien seurana. Bliniaikahan on heti kohta joulun jälkeen, joten pitäkääpä mielessä. Meistä tämä on parempi kuin halpis-samppanjat. Saman talon ”Organic Brut” (euron halvempi = 18 €) on sekin hyvä, kesäisempi kylläkin.

Toinen viini, jonka löysin Lasaretin Virta-ravintolan listalta ja jonka tulin sittemmin ensi kertaa maisteneeksi, on Petit Bourgeois Sauvignon Blanc 2016 (yllä vas.). Monet minun viinimakuni ja suositukseni tuntijat tietävät, että Sauvignon Blanc ei minulle yleensä maistu; en pidä sille ominaisesta ruohon hyökkäävästä tuoksusta, ”päällekäyvästä vihreydestä”, jollaisena sen usein koen, mutta tämä! Hyvänen aika: tässäpä hyvä kalaviini ja uskoisin sen pärjäävän myös joulukalkkunan kumppanina.

Sille kaveriksi tämän vuoden todellinen löytömme: edullinen hyvä ”pikku-chablis”. Onpas hedelmäinen, täyteläinen La Chablisienne.  Sopii varmasti moneen: kalapöytään erityisesti. Nämä kaksi ranskalaista lahjakassiin kun menet uuden vuoden juhlaan?

Valkoviineistä voisi suositella monia, monia riesling -viinejä, mutta kuriositeettinä on vielä mainittava Hessenin prinssin, Suomen kuninkaan, pojanpojan viinistä Saksan Rheingausta.

Yllä kuvassa vielä Chablis oikealla, keskellä Tommasin Pinot Grigio muistuttamassa siitä, että Tommasit ovat aina hyviä.

Hyviä ovat niin valkoviini Pinot Grigio kuin punainen Valpolicella, Ripasso ja  – tietysti – Amarone. Alla olevassa kuvassa olevan Tommasi-sarjan oikean reunan kuohuva oli pettymys, toista pulloa ei osteta. Jäi ohueksi, maku lyhyt ja vaisu.

Jotta Italia varmasti tulisi kunnolla edustetuksi on mainittava Pieropanin viinit. Ei niin edullinen, mutta meillä jo usean joulun ja Kalaasien luottoviini: Pieropanin La Rocca (ylempänä kuvassa Pieropanin Soave Classico, ei sekään huono)! Kolmellakympillä jo toivoo saavansa hyvää valkoviiniä, ja kyllä! Oikeasti liki kermainen, täyteläinen, voimakas olematta hyökkäävä, hedelmäistä makeutta, mutta myös luonnetta on tässä huippuvalkkarissa, jota ei likikään joka vuosi Alkosta saa. Nyt saa. Osta vaikka jemmaan. Tai lahjaksi.

Ja sitten asiaan: punaviinejä.

Ensin on kerrottava syksyn ”hittiviinistä”. Apothic Dark Kalifornian auringosta, on tumma, lempeä, melkein makea, olematta imelä, silkkaa helppoa, hyvää punaviiniä. Rypäleinä on merlot, cabernet sauvignon, zinfandel, petit verdot, petit syrah,  teroldego (et ole koskaan kuullutkaan? – No en minäkään, mutta ei se ainakaan huonoa tee tälle viinille!) … eihän näistä voi huonoa tullakaan! Tässä viinissä kolmellatoista eurolla saa niin paljon hyvää! Ehdottomasti!

Darkin takana on Valpolicella Ripasso. Ihan vaan muistattamassa, että ripassot (tänä vuonna suosikkina ”Pohjolan perintö”) jos jotkut ovat monipuolisia hyviä, jos etiketissä on vielä appassimento, niin on vaikea kuvitella pettyvänsä jos hakee helppoa, marjaista, ilman kiristelyä ja tiukkoja tanniineja olevaa punaviiniä.

Meillähän ollaan aika huonoja suosittelemaan kinkkuviinejä, kun ei ole kokemusta joulukinkusta ja viineistä. Viineistä kylläkin, mutta ei kinkusta. Lähtökohtaisesti hakisin ehkä jotain merlot-viiniä, mutta ostimmepa viime viikolla mökille pullollisen Pinor Noiria, jota perheen Juniori, tällä hetkellä Alkon (kiiretyöntekijä, kausi)myyjä suosittelee kinkun kumppaniksi. Miksei? Mutta huom. tämä on tarjottava viilennettynä. Kun silmät kiinni maistelimme ja oikein yritimme löytää luonnehdintoja, niin tuli mieleen, että jollei tietäisi, niin valkkariksi voisi luulla.

Tämmöinen meille uutuus on edullinen, jouluinen, moneen taipuva Ogiers. Etelä-Ranskasta tuleva viini nyt ei ole mikään ”suuri viini”, mutta ei se myöskään napsu suussa, eivätkä tanniinit töki. Helppo ja hyvä viini, vaikka kinkulle tai miksei vaikka uuden vuoden pataruoalle? Sitä(kin) saa lahjapaketissa.

Ja tässä sitten kolmikko, joka meidän joulun aikana tullaan nauttimaan: Chateauneuf-du-Pape (joku niistä) on meillä perinne. Poron paistin kanssa se nautitaan aattona. Ja Amarone sitten joulupäivänä, juustojen kanssa. Ja joku appassimento ihan vaan joulun illoissa … kirjojen, telkkarin, suklaan, yhdessäolon kanssa.

Kuriositeettina, lahjapulloina, juustoille, digestiiviksi? Joku näistä alla olevista!

Laplandia vodka, joka on maustettu espressolla, kuulostaa oudolta, eikö? Mutta, mutta …. minä joka en edes väkevistä pidä, olen tätä maistanut. Ensimmäisen kerran kesällä Arctic Light -hotellissa Rovaniemellä, ja silloin laitoin tykkäämiseni miljöön ja juhlan syyksi. Sittemmin tilasimme pullollisen mökille, ja muutaman shotin olen testannut. Se on vaan ihan mahdottoman hyvää. Niinkuin kuulemma muutkin Laplandia Shotit. Näiden maailman valloituksesta tulemme vielä kuulemaan! Katsokaahan, mitä kaikkea on tarjolla!! Hienoja lahjapulloja jos on sellaisille tarvetta myöhemminkin!

Ja lopuksi perinteiden pariin. Entäs juustolle ja suklaalle? – väistämättä paluu Italiaan. Recioto della Valpolicella. Sitä ei tarvitse kuin tilkan. Jouluyönä. Kun on jo hiljaista, kun on jo väsy ja helpotus, kun ei enää muuta jaksa. Pieni tilkka jotain hyvää… On joulu.

Niin ja entäs glögit? Niistä ja niiden parhaasta jo toissapäivänä …

 

Tulostettava kauppalappu tässä: Jouluviinit 2017

 

PS. Jouluoluita en osaa suositella, mutta sain varman vinkin: Chimay Cinq Cents Tripel! Iso komea pullollinen sopii kuulemma yhtä lailla kinkulle kuin graavi- ja suolakaloillekin. Kokeilehan.  

Niitä näitä Reseptit Viini

Glögimaaottelu ja Beaujolais Nouveau 2014

Viiniharrastajan vuosikellossa [yliopistolla kaikki asiat tapahtuvat vuosikellon rytmissä, joten minulle jäänyt tämä sieltä] marraskuun lopussa on kaksi merkkipaalua: uudet [vuosikerta]glögit tulevat Alkon hyllyille ja marraskuun kolmantena torstaina ranskalaisten viinintuottajien loistavan markkinointikikan ansiosta ympäri Eurooppaa juodaan alkoholipitoista rypälemehua. Beaujoalais Nouveau est arrive La Festaankin. (Minulla on hieman ambivalentti suhtautuminen ko. tuotteeseen.)

Tänään sen avasimme, eihän se mitään suuren suuria intohimoja herätä, mutta kului se pullollinen meillä kahdella.

Beaujolais Noveau 2014_-4

Nauttimista edesauttoivat hyvät oheistuotteet. Beaujolais Nouveau nautitaan ”autenttisesti” sipulipiirakan kanssa mutta vallan hyvin lohipiirakka*  toimi tässä yhteydessä. Ja taatelit, viikunat, Peltolan Blue ja pecorino, piparit ja keksit. Suklaapalasetkin vielä löysimme jemmasta. Toimi, mutta eihän tuota nyt tarvitse toista pulloa lähteä ostamaan.

Beaujolais Noveau 2014_-6

 

Ja sitten glögit. Olemme tässä ehtineet muutaman viikon kuluessa avata, emme sentään kaikkia juoda, kolme glögipullollista. Perinteisesti on testattu suomalaista Lignell-Piispasen Loimua ja [entistä] ruotsalaista Blossan vuosikertaglögiä. Tänä vuonna hankimme myös minttu-suklaaglögiä pullollisen. Se on ihan oikeasti ruotsalainen tuote. Ja tuo ”minttu-suklaa” on se, jonka arvelemme miellyttävän kahden viikon päästä kotiutuvaa tytärtä, joka on joulun kotona!!

Loimu ja Blossa ovat molemmat lilan sävyisissä pulloissa, mutta Blossan glögi on liki kirkasta. Keltaista nyt ainakin. Tuoksuu laventelille, ainakin tuoteselosteen mukaan. Mutta kun minun mielestäni glögin kuuluisi tuoksua joululle = kanelille, neilikalle, lämpimälle, – ja tuolle kaikelle Loimu tuoksuu. Minttu-suklaa ei meitä oikein riemastuttanut, tuoksu oli merkillisen tunkkainen, ja maku oli meille liian liköörinen.

Loimussa on eniten prosentteja, hintaa ja makua. 😉  Siispä tänäkin vuonna sitä hankitaan se toinen pullollinen jouluaatoksi.

~~~~~~~~~~~~~~

*Lohipiirakka

Antti Vahteran ohje, jonka mukaan olen tätä tehnyt MONTA kertaa. Ja aina on hyvää.  Huomenna vielä parempaa kuin tänään…

Lohipiirakka

Ainekset

Taikina

250 g (5dl) vehnäjauhoja
125 pehmeää voita
1 dl vettä
ripaus suolaa

Täyte

2 silputtua sipulia
200 g kylmäsavulohifileetä
300 g tuoretta merilohifileetä
2 dl kermaa
1 kananmuna
2 rkl Dijon- sinappia
1 dl pieneksi kuutioitua maustekurkkua
1 dl silputtua tilliä
1 dl silputtua ruohosipulia
1 rkl currya
150 mozzarella- juustoraastetta kuorrutukseen

Valmistusohje

Taikina

Nypi voi ja jauhot sormin kulhossa tasaiseksi. Lisää sekaan suola ja 1 dl kylmää vettä. Sekoita hyvin. Anna taikinan levähtää jääkaapissa noin 1 tunti. Painele taikina tämän jälkeen reunalliseen, voideltuun paistovuokaan.

Täyte

Kuullota sipuli paistinpannulla kullankeltaiseksi ja jäähdytä. Poista lohifileistä ruodot. Leikkaa fileet ohuiksi siivuiksi ja suikaloi ne. Yhdistä kaikki aineet ja mausteet keskenään kulhossa. Kaada seos paistovuokaan painellun taikinan päälle ja ripottele pinnalle juustoraaste. Paista 180 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Tarjoile rapean salaatin kanssa.

Niitä näitä Viini

Loppiaisaatto Lapissa

Pakastuu. Mutta se ei ollut syy pysyä pois ladulta. Tai mäestä tai muutenkaan ulkoa. Nuha meinasi yltyä ihan mahottomaksi. Niinpä sitten huilailin. Ja tein lapaksia.

 

 

Lappilaisia tapaksia. Ja niitä varten uusi design-tekeleeni oli ihan toimiva. Että kahdestaanko noin paljon tarvittiin ruokaa? Ehei.

Saimme länsirajalta Saariselän kautta Ouluun matkalla olevia vieraita, ystäviä kylään.  Eikä sitten ollut vaikeuksia kuluttaa iltaa. Näiden ihmisten kanssa on loppiaisaattoa vietetty kymmenkunta kertaa ennenkin. Elikkäs viinikerhon ihmisiä on pohjoisessa liikkeellä. Ja niinhän sitä sitten tuli jokunen viinikin avattua. Vuoden 1997 Alsacen grand cru Gewurztraminer oli ihan hurjan hyvää.

Levollista loppiaista.