Tuulestatemmatun paluu

Tuulestatemmattuja juttuja taas tiedossa! Blogihiljaisuus on ohi. Kituviikko tämä on ollut!

Kymmenen vuotta – joka päivä! – elämässäni on ollut blogia. Ja yhtäkkiä ei ollutkaan!

Kuin olisin ollut sairas, eristetty, eristyksissä.

Viime viikon tiistaina jokin jumitti: ERROR 500 on vaivannut koko viikon. Olen ollut aika monta kertaa yhteydessä palvelimen ylläpitäjään (SJR.fi), ja toisin kuin ennen, tämä ongelma ei ratkennutkaan noin vain. Eikä minulle sieltä mitenkään aktiivisesti kyllä vastailtukaan. Ette voi kuvitella, kuinka ontto olo on ollut. Olenpa tässä ajatellut, että olenko kuin pahaiset teinit, joilla ei ole elämää, jollei sitä ole somessa. Eikö asiat tapahdu minulle, jollen niitä kirjaa ylös? Enkö koe ja maista ruokaa, jollen ota siitä kuvaa – ja julkaise?

Totta puhuen olen tässä kevään mittaan jo aiemmin miettinyt, että ehkä lopetan Tuulestatemmatut-jutut, kun miljoona kävijää tulee täyteen, mihin menee kai suunnilleen reilu vuosi tai ehkä lopetan jo loppuvuodesta, kun blogini täyttää kymmenen vuotta. Lopettamismietteitä ovat synnyttäneet kävijämäärän lasku (neljästäsadasta päivittäisestä kävijästä noin 250 – 350 kävijään), mikä on pannut miettimään, että kannattaako enää, kun ei ole lukijoita ja ettenkö enää osaa tehdä kiinnostavia juttuja – mutta sitten: onhan teitä kuitenkin vielä monta sataa! Lopettamismietteisiin on vienyt sekin, että vuorovaikutus on käynyt entistäkin vähäisemmäksi, esimerkiksi verrattuna siihen, mitä se vielä jokunen vuosi sitten oli … kuitenkin kaipaan kommentteja.

Sitten tässä tietokanta- ja yhteysongelman aikana kasvoi pelko, että kaikki blogitekstini ovat niin korruptoituneet, etten saa niitä enää näkyviin: 3000 A4-sivua tekstiä, 15 000 kuvaa, parin tekeillä olevan kirjan tekstejä (Vuotuisjuhlat ja Jokaviikkoinen soppamme), muistot, reissuraportit, kommentit, 10 vuotta elämäni päivittämistä … kaikki mennyttä! Mutta nyt näyttää siltä, että kaikki on pelastettu. Kyllä oli eilen suuri helpotus!

Onko yhdelläkään lukijalla ollut pieni tyhjä paikka päivässä? Onko kukaan edes kaivannut?  Olen saanut muutamia kyselyjä sähköpostin, FB:n ja whatsappin kautta, ja muutama on soitellutkin. Sellainen lämmittää tietysti, – kertoo, että Tuulestatemmatun jämähtäminen on huomattu. 😉 Toivottavasti kaikki palaatte!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nyt on siis menossa vanhan blogin (ja kaiken muun satokangas.fi -sivuston muutto webhotellista toiseen. Kymmenvuotinen yhteistyö SJR-palveluntarjoajan kanssa loppuu pian; minä lähden sieltä menemättä tässä tarkemmin välirikkomme yksityiskohtiin. Muutto maksaa, ja vaatii aika lailla pakkaamista ja purkamista. Mutta uusi sija Tuulestatemmatulle on siis löytynyt.

Rakennan sivuston uudelleen, ja ainakin väliaikaisesti tämä osoite (www.tuulestatemmattua.fi) on se, joka kannattaa bookmarkkeihin laittaa. Blogin ulkoasu muuttuu (taas), vähän kerrallaan ja pääsette/joudutte sitä seuraamaan, ja seuraamaan myös, miten opin uudenlaisen tavan tehdä www-sivuja. Kaikki palaute ja kommentointi opetteluni jäljestä on matkan varrella erinomaisen suositeltavaa.

Tämä on siis nyt vain ensihätään kyhätty layout.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Liki kymmenvuotisen blogiurani aikana olen jättänyt hyvin harvoina päivinä postaamatta edes jotain, ja muistelenpa, että koskaan ei ole jäänyt väliin kahta peräkkäistä päivää, ja nyt väliin jäi toista viikkoa! Nyt on siis 10 päivää ”tilittämättä”. Ei niin, että kovin tapahtumarikas viime viikko olisi ollutkaan, mutta ainakin Jokaviikkoinen soppamme ja muutamat aika hienot kuvat ovat jääneet julkaisematta. Ja olimmepa viikonlopun Helsingissä, josta pari ravintolakokemusta ja muuta mainittavaa juttua odottavat vielä julkituloaan.

Varmasti olisin joka ikinen päivä todennut, että lenkillä oli kylmää, hyytävää, että ei voi olla näin kurja keli, kun vappuun on suunnilleen viikko aikaa. Todennut, kuinka haudalta ei vielä voinut ottaa lyhtyä kuten usein isän syntymäpäivänä tapana on ollut, sillä maa oli vielä niin jäässä, ettei se irronnut. Varmasti olisin kertonut, kuinka meillä oli Apsun kanssa mukavaa, kun oltiin yksi päivä rattaiden kanssa liikkeellä ja toisena päivänä kun tarkasteltiin kaikki lähitienoon viemärien kannet. Paljon palstatilaa olisivat saaneet tämän blogikriisini vaiheet ja vatuloinnit. Mutta nyt: nyt kohti Tuulestatemmatun uutta elämää!

Tervetuloa!

Yksi kommentti artikkeliin ”Tuulestatemmatun paluu”

  1. 42 kommenttia artikkeliin ”Tuulestatemmatun paluu”

    Reija
    18.6.2010 klo 20:51 | Muokkaa | Vastaa
    Kommentointikin palaa, toivottavasti entistäkin runsaampana.

    Katri
    27.4.2017 klo 15:29 | Muokkaa | Vastaa
    Ai että onko ollut tyhjä paikka päivässä? No on, suorastaan vieroitusoireita. Mahtavaa, että palasit! Toivottavasti pysyt myös.

    Reija
    27.4.2017 klo 16:14 | Muokkaa | Vastaa
    Ihana, Katri! Ahkerin kommentoija kautta aikojen. Onhan mukava kun olet vielä mukana.

    Toini
    27.4.2017 klo 17:13 | Muokkaa | Vastaa
    Jotakin päivästä puuttui, kun blogiasi ei kuulunut, kuuluuhan se aamupäivän rutiineihin ”jaahas, mitähän Oulun suunnalla on eilen puuhattu ?” joten taas ollaan aikataulussa.

    Hauskaa ja lämmittävää Vappua !

    Reija
    27.4.2017 klo 21:09 | Muokkaa | Vastaa
    Blogini on kuulunut rutiineihin? – Kiitos, Toini. Toivottavasti – meidän molempien kannalta – kuuluu vastedeskin.

    Mukavaa Vappua sinnekin.

    Tiina
    27.4.2017 klo 17:42 | Muokkaa | Vastaa
    No, ensin hieman ihmettelin hiljaisuutta, kunnes huomasin, että se johtuukin teknisistä ongelmista. Olipa tyhjää ja useamman kerran tuli kurkattua, joko toimisi. Kiva, kun palasit linjoille, täällä ollaan, kuvia ja juttuja odotellaan!
    Näin pääsen reissuille mukaan ja saan useamman kerran vuodessa ihailla Lapin kuviasi. Ruokaa, reissuja, kuvia, historiaa ja arkea; kaikki kelpaa.
    Onnea uudelle alustalle ja toivottavasti intoa riittää jatkaa blogia!

    Reija
    27.4.2017 klo 21:11 | Muokkaa | Vastaa
    Ilo kuulla, että juttuja ja kuvia on kaivattu, – tuon kuuleminen lisää intoa jatkaa. Ainakin sinne miljoonaan käyntiin asti.

    On ilo olla täällä, jotenkin läsnä.

    Kati
    27.4.2017 klo 17:46 | Muokkaa | Vastaa
    Tervetuloa takaisin!
    Oli ihan ”tuulestatemmattu-olo”,kun ei ollut uusia juttuja,kuvia,reseptejä…
    Hienoa,että voi taas ”kylästellä” omalta koneelta,vaikka joka päivä.

    Reija
    27.4.2017 klo 21:12 | Muokkaa | Vastaa
    Kylästely kuulostaa niin hyvälle. Tervetuloa kylästelemään vastaisuudessakin, Kati!

    Juttuja, kuvia ja reseptejä on jo jemmassa… Blogielämä jatkuu.

    Tarja
    27.4.2017 klo 18:11 | Muokkaa | Vastaa
    Hei! Hienoa, että palasit. Säihkädin, että onko sattunut jotain. Olet muodostunut ns minun joka päiväiseksi leiväksi. Kiitos!

    Reija
    27.4.2017 klo 21:14 | Muokkaa | Vastaa
    Kiitos, Tarja, sinulle. On ihan huippua kuulla juttujensa olleen ”joka päiväinen leipä”.

    Anu
    27.4.2017 klo 18:24 | Muokkaa | Vastaa
    Hei Reija, on ollut ikävä eli ihana kun palasit takaisin ❤️Minä ainakin jo toisena päivänä kävin kurkkaamassa facebookissa, että olet kunnossa ja helpotuin kun kyse olikin vain teknisistä haasteista. Ilolla luen tekstiäsi päivittäin ja ihailen kuviasi sekä innostun resepteistä. Kommentointi ja kiitos on jäänyt liian vähiin. Joten kiitos Reija ja toivottavasti jatkat ainakin niin kauan, että saadaan nähdä Apsun ylioppilasherkut täällä blogissa

    Reija
    27.4.2017 klo 21:17 | Muokkaa | Vastaa
    Kiitos paljon, Anu. On hassua, että tuntuu hyvälle, että jollakin on ollut ikävä. Tekee tästä puuhasta mielekästä.

    ”Apsun ylioppilasherkut täällä blogissa”? – Ihana ajatus! Jo tuo ajatus kantaa aika pitkälle eteenpäin…

    KatriH
    27.4.2017 klo 18:53 | Muokkaa | Vastaa
    On ollut tyhjää, kyllä! Kiva kun palasit! Tarinasi kuulostaa pahalta, kuin olisi joutunut hyvän ystävän hylkäämäksi. En siis ihmettele palveluntarjoajan vaihtamista.:)

    Nykyään ihmiset on kovin somekyllästettyjä, se selittää kommenttien vähenemisen. Itse asiassa monet ei vastaa sähköposteihinkaan. En siis sanoisi, että juttusi ovat muuttuneet huonommiksi tai tylsemmiksi, vaan sanoisin että lukijakunta on muuttunut.

    Reija
    27.4.2017 klo 21:21 | Muokkaa | Vastaa
    Juuri noin, KatriH.; kuin hyvä ystävä olisi hylännyt. Kuin kukaan ei kuuntelisi, tai ei kuulisi.

    Kommentoinnin (ja kävijämäärän) vähenemisen syitä olen kovasti pohdiskellut, – ehkä ”somekyllästyneisyys” tosiaan on syy. Mutta katsellaan, ja ehkä tässä kehityn vielä …

    Elina
    27.4.2017 klo 19:12 | Muokkaa | Vastaa
    Onpa mukavaa, kun tamperelaisen mummonkin iltaohjelma palaa raiteilleen! Terveisin yksi meistä näkymättömistä seuraajista!

    Reija
    27.4.2017 klo 21:26 | Muokkaa | Vastaa
    Ja onpa mukavaa, kun tämä julkaisukatkos sai näkymättömiäkin seuraajia kommentoimaan! Kiitos paljon, Elina! Pysyhän raiteilla, minä yritän bloggailla.

    Jarin
    27.4.2017 klo 19:47 | Muokkaa | Vastaa
    Tervetulemast takaisin ”elämään”.

    Reija
    27.4.2017 klo 21:27 | Muokkaa | Vastaa
    Kiitos, Jarin. Tästä juuri on kyse: paluu ”elämään”.

    Tai sen jäsentämiseen. Tai..

    Joka tapauksessa olen helpottunut.

    Anneli
    27.4.2017 klo 19:54 | Muokkaa | Vastaa
    Myös minulla on ollut tyhjä paikka tietokoneistunnoissa, vaikka nyt muutaman kuukauden aikana olen ehtinyt häthätää lukaista kiehtovat kertomukset. Ei ehkä aina ole ollut niin todellinen kiire, mutta mielessä on pyörinyt koulutusasioita ja monenmoista kehiteltävää juttua esim. mökille. Ja aina tietokoneen äärellä ollessa muistuu mieleen jotakin, mitä pitsi katsoa, etsiä.
    Siis ihanaa Reija, että taas ”tavataan” säännöllisen epäsäännöllisesti. Kesää odotellessa, hyvää kevättä!

    Reija
    27.4.2017 klo 21:37 | Muokkaa | Vastaa
    Anneli, on ilo ”tavata”. On ilo, että sinäkin löysit ”uudestisyntyneen” Tuulestatemmatun. Kehitellään tahoillamme… Aurinkoista kesän odotusta.

    Laura
    27.4.2017 klo 20:28 | Muokkaa | Vastaa
    Samat sanat myös täältä: kiva kun tulit takaisin. Vaikka olen piipahtanut blogissasi nykyään epäsäännöllisen säännöllisesti ja kommentointikin jäänyt vähälle, on blogisi tärkeä. Tarinankerronta priimaa, reseptit kokeilemisen arvoisia ja kuvat upeita ja innostavia. Tsemppiä uuden luomiseen!

    Reija
    27.4.2017 klo 21:40 | Muokkaa | Vastaa
    Laura, onhan se mukava että sinäkin täällä vielä. Ope open blogissa. Seurailen minäkin sinun tekemisiäsi, – onhan tästä somesta monin tavoin iloa, – muistojakin.

    Reipasta loppulukukautta sinne etelään.

    Taije
    27.4.2017 klo 21:19 | Muokkaa | Vastaa
    Hyvä kun löytyi uusi webhotelli. Minäkin viime viikolla ihmettelin, että mikä pädiini on tullut, kun blogiasi ei löytynyt. Olihan se outoa! Jatkat nyt vaan päivittämistä! Muuten iltarutiinit sekoittuvat!

    Reija
    27.4.2017 klo 21:42 | Muokkaa | Vastaa
    Tosiaan, hyvä kun löytyi uusi. Toivottavasti valinta on hyvä. Ainakin tähän asti palvelu on pelannut, apua löytynyt. Palaan varmasti asiaan kun kokemusta tulee lisää…

    Kyllä jatkan. Omatkin iltarutiinit sitä vaativat.

    Satu
    27.4.2017 klo 21:19 | Muokkaa | Vastaa
    Tervetuloa takaisin! Kyllä ovat päivät jääneet jotenkin vajaiksi ilman blogiasi.

    Reija
    27.4.2017 klo 21:44 | Muokkaa | Vastaa
    Kiitos, Satu. Sinäkin yksi vuosia kommentoinut, vinkkejä antanut, vaikkemme ”oikeasti” tunnekaan.

    Odotahan kun kerron viime viikonlopun Helsingin ravintolakokemuksista…. … Sinulla oli niihin vaikutusta.

    Aurinkoista kevättä!

    Arja
    28.4.2017 klo 07:07 | Muokkaa | Vastaa
    Ihanaa kun palasit, minäkin jo huolestuin että jotain on sattunut, aloitan työpäivän lukemalla sinun kuulumiset ja varsinkin Apsun kuulumiset ja kuvat ilahduttaa erityisesti kun ei itsellä ole vielä lapsenlapsia.

    Reija
    28.4.2017 klo 16:32 | Muokkaa | Vastaa
    Kiitos, Arja, kommentista ja kiinnostuksesta kuulumisiini. Ja Apsu. Kävi muuten juuri äsken: olisitpa nähnyt sen jännittyneen, iloisen, vähän pelokkaan, riemullisen ilmeen kun puhalsin ilmapallon – ja päästin sen irti. Huuuuui! Ja sitten se piti tehdä ainakin 20 kertaa uudelleen. Tällaista se on mummin elämä parhaimmillaan…

    Hyvää kevättä sinullekin.

    MS
    28.4.2017 klo 10:31 | Muokkaa | Vastaa
    Kyllä huoli ehti tulla,onko jotain sattunut,kun kirjoitit olevasi väsynyt? Joka päivä kurkin ,oletko palannut.Mikä ilo kun päivät palautuvat taas normaaliin tuttuun lukujuttuun.Pidän kaikesta mistä kirjoitat matkat,ruoka,lapset ,Lappi kuvat ja arki .Historiaa unohtamatta.

    Reija
    28.4.2017 klo 16:36 | Muokkaa | Vastaa
    MS, onpa ilo kun historiakin kiinnostaa, onhan se kuitenkin aika iso juttujani edelleenkin. Kiitos tästä!

    Huoli ei oikeastaan ollut aiheeton; olihan sattunut. No nyt taas melkein kaikki kunnossa, paluu päivittäisiin postauksiin.

    Kaija
    28.4.2017 klo 16:15 | Muokkaa | Vastaa
    Kiva, kun tulit takaisin! Täälläkin kaipailin päivittäisiä kohtaamisia.
    Kirjoitat kiinnostavasti arjesta ja juhlasta, yhä edelleen.

    Reija
    28.4.2017 klo 16:37 | Muokkaa | Vastaa
    Kaija, yhä edelleen, sinäkin mukana. Mukava kohdata, lupaan taas kirjoittaa…

    Pasi
    28.4.2017 klo 22:52 | Muokkaa | Vastaa
    Hienoa, että olet takaisin. Onneksi huomasin instagramista, että blogisi osoite on muuttunut. Näin on varmasti käynyt myös blogisi RSS-syötteelle, sillä tästä postauksesta ei tullut ilmoitusta Feedly-ohjelmaa, jonka kautta seuraan kaikkia seuraamiani blogeja ja uutissivustoja. Voi olla että monella muulla lukijallasi on sama juttu ja osoitteen muutos on jäänyt huomaamatta. Luen siis joka päivä postauksesi, mutta käytän siihen Feedly-ohjelmaa, se on erittäin näppärä kännykkäkäytössä ja harvoin tulee klikattua itse blogiin, et siis saa minua tilastoihisi vaikka luen blogiasi joka päivä.

    Blogeihin kommentointi on nykyään vähentynyt, sen olen huomannut muista blogeista, myös omalta sivustoltani. Se ei varmasti johdu lukijoiden vähenemisestä vaan siitä, että kulttuuri on muuttunut, enää ei harrasteta vuorovaikutusta kommenttien kautta. Ihan sama niille lyhyille ”Hyvä kuva” -kommenteille, mutta harmittaa muun keskustelun katoaminen. Voi olla, että kulttuurin ohella muillakin on samaa syytä kuin omalla, eli en juuri ehdi kommentoimaan lukemiani blogeja. Ymmärrän kyllä, että he eivät enää kommentoi minun blogia koska en enää kommentoi heidän blogia, pyydän sitä sinultakin anteeksi.

    Oma blogini (itse asiassa kaikki muutkin sivustoni) olivat alhaalla reilun viikon huhtikuun alussa. Syy oli se, että nettihotellin ylläpito ilmoitti sivustollani olevan joku haittaohjelma ja sivusto on ajettu alas. Yhtään enempää informaatiota eikä apua ylläpidolta tullut, mutta se on osin ymmärrettävää, koska käytän Suomen halvinta hotellia. Noh, siinäpä sitten oli selvittäminen mitä on tapahtunut. Se ei olisi varmastikaan onnistunut, jos en olisi pienestä asti puuhaillut tietokoneiden kanssa. Syyksi paljastui se, että oma blogini oli hetken ilman kaksivaiheista tunnistautumista kirjautumisessa. Joku oli päässyt murtautumaan sivustolle ja levittämään haittakoodia. Täytyy kuitenkin kiittää hotellin ylläpitoa siitä, että he toimivat välittömästi eikä mitään peruuttamatonta päässyt tapahtumaan ja lukijat olivat turvassa. Täytyy kiittää myös siitä, että he säilyttivät sivuston kotihakemiston, joten sivun palautus onnistui vaikka vaatikin paljon työtä. Olen kuullut, että jotkut isot palveluntarjoajat vetävät haittakoodilöytöjen yhteydessä kotisivutilan saman tien tyhjäksi ja sen on vaan sitten ”voivoi”, jos ei ole tajunnut tallentaa backuppeja muualle. Nyt tällä hetkellä backupit menee kerran päivässä Dropboxiin (vainoharhainen kun olen). Tämä siitä huolimatta, että tietoturva on mietitty nyt viimeisen päälle.

    Itsekin mietin lopettamista siihen kun blogi täyttää kymmenen vuotta, mutta onneksi se oli vain hetken hairahdus, kohta tulee jo 11 täyteen. Eiköhän me jatketa tätä niin kaun kun kamera pysyy kädessä ja sormet osuu näppäimiin.

    Monta kertaa on pitänyt käydä kehumassa kuviasi, tässä viimeisen vuoden aikana niissä on oikeasti tapahtunut iso askel eteenpäin, olet siirtynyt kerralla muutaman levelin ylemmälle tasolle. Koulusta taisi olla oikeasti hurjasti hyötyä myös sinun kaltaiselle kokeneellekin kuvaajalle.

    Hyvää jatkoa uuteen osoitteeseen….

    Reija
    29.4.2017 klo 12:01 | Muokkaa | Vastaa
    Kiitos paljon, Pasi! Monestakin asiasta.

    Ensinnäkin RSS?! Enhän minä ole muistanut koko juttua, ja osaankokaan päivittää? Etsin ja enköhän saa päivitetyksi. Ihan selvästi valtaosa vakilukioistani ei käytä Feedlyä (en minäkään enää) tms., vaan tulee sivuilleni omien bookmarkkien kautta. Ja siksi heti kun sain vanhallle sivulle ohjauksen uudelle sivulle, monet löysivät tänne. Mukava että sinäkin löysit, – ja että olet ollut edelleen seuraajani. Ihan turhaan kukaan tuntee syyllisyyttä tai pyytelee anteeksi, jollei ole kommentoinut. ENhän minäkään kommentoi, vaikka Lepolandiassa piipahtelenkin. BTW: mikä WP:n teema sinulla on sivustollasi? Minä olen vielä vähän epävarma siitä, mihin teemaan tässä sivustoremontissa päädyn…

    Toinen kysymys blogiisi (ja yleensäkin WP-alustaaan): mihin kuvakokoon laitat kuvat sivuillesi? Suositus lienee 1200 px/pitkä sivua ja resoluutio 72, mutta esim. Facessa 2048 on suositus ja jälki on paljon parempaa siten. Ja niin kävi tuo Suurkirkko-kuvani kanssa tässäkin julkaisufoorumissa. Siis silloin kun haluaa, että kuvan sävyt ja tarkkuus ovat mahdollisimmaan priimaa, niin mikä kuvakoko?

    Onpas sinullakin ollut melkein sivustoruljannsi. Backupit pitäisi kyllä minullakin nyt(kin) kunnossa ja kaksivaiheinen kirjautuminen on käytössä, mutta korruptio oli iskenyt tietokantaan, … koskaan ei näiden bittijuttujen kanssa voi olla varma.

    Kiitos, kyllä koulusta ja aktiivisesta kuvauksen opettelemisesta ja kymmenien tuhansien kuvien ottamisesta on ollut apuja. Erityisesti minulle ihan uusi juttu on ollut studiokuvaus (henkilö- ja tuotekuvaus) ja juuri siihen olen puolentoista vuoden koulunpenkillä kulkemisen myötä oppinut tosi paljon. Nyt tekee välillä melkein pahaa vanhoja otoksiaan, ja ihmetellä suuresti että joistakin tietysti kuvista on oikein tykännyt ja pitänyt niitä kovinkin hyvinä… Itsekritiikki on kyllä vähintäänkin yhtä tiukkaa kuin ennenkin, tiukempaakin.

    Joo kuvaillaan ja kirjoitellaan – tämä valtava määrä positiivista palautetta joka on tullut näinä päivinä kyllä tekevät hyvää ja painamaan lopettamisajatukset taustalle.

    Mukavaa ja makoisaa Wappua koko Lepolandian poppoolle!

    Pasi
    29.4.2017 klo 21:23 | Muokkaa | Vastaa
    Teema on Undsgn Uncode, joka on erittäin monipuolinen teema, demoja löytyy täältä: https://www.undsgn.com/uncode/

    Hinta tosin on noussut siitä, mitä se oli silloin kun itse ostin…

    Vastaavia teemoja kannattaa etsiä themeforestista hakusanoilla ”visual composer wordpress”. Niillä löytyy vastaavia monipuolisia teemoja, jonka ostohinta sisältää maksullisen visual composerin. VC on erinomainen työkalu, jos haluaa rakentaa sivustostaan monipuolisemman. Kannattaa järjestää teemat aikajärjestykseen (eli uusimmat ensin), uusimmat ovat yleensä halvempia ja niissä uusimmat versiot kaikista lisäosista.

    Pasi
    29.4.2017 klo 21:24 | Muokkaa | Vastaa
    Suoralinkki teemametsään: https://themeforest.net/search?utf8=✓&term=visual+composer+wordpress&referrer=search&view=list&sort=date

    Reija
    29.4.2017 klo 23:39 | Muokkaa | Vastaa
    Kiitos näistä, heti ensi viikolla etsin, katselen, opettelen.

    Pirjo
    29.4.2017 klo 07:16 | Muokkaa | Vastaa
    Kiva on ollut lukea postauksiasi. Olen ollut seuraajasi varmaan alusta asti. Joka päivä en lue, mutta sitten yhtenä ryppäänä tunnin pari. Joitakin ruokaohjeita ja matkustusvinkkejä olen täältä bongannut. Tämä blogi on vain tullut osaksi omaa elämääni.
    Pirjo

    Reija
    29.4.2017 klo 12:05 | Muokkaa | Vastaa
    Pirjo, blogini osa elämääsi!? Ja alusta asti mukana – no sitten kyllä taidat minut ”tuntea” aika hyvin.

    Kun teitä selvästikin on moniakin mukana, niin kyllähän minä nyt taas jatkan…

    Kaikkea hyvää, aurinkoisia päiviä Sinullekin!

    Marja
    29.4.2017 klo 20:53 | Muokkaa | Vastaa
    Hienoa, että tekin saitte tyttären kustantaman viikonlopun ja teatteriesityksen Helsingissä. Minulla oli vastaava tilaisuus helmikuun alussa, jolloin kävin myös katsomassa Tenorit liemessä esityksen, kohellustahan se oli, mutta rentouttava esitys.Kävimme myös elämäni ensimmäisen Tallinnan reissun, Swisshotel takasi laadun. Lapsi päätti jättää Espoon hulinat ja muutti Kittilään töihin, joten Levi tullenee tutuksi. Kiitos blogistasi!

    Reija
    29.4.2017 klo 23:42 | Muokkaa | Vastaa
    Marja, ovatpas polkumme kulkeneet samoja reittejä. Nyt vasta Talliinnaan? – sinä maailman matkaaja.

    Mukava kun vielä seurailet, reissujuttujakin tänne taas tulee, – kunhan saamme päätetyksi minne seuraavaksi lähdemme.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.