Sitruunaiset kesäkekkerit

Tänään kesäkekkerit – kuten vuosia sitten oli tapana. Me tapasimme systerini kanssa järjestää kesäkekkerit heinäkuun alun viikonloppuna joko hänen luonaan tai meillä. Ne järjestettiin vuorovuosina äidin synttäreiden aikoihin, joten tänään oli hyvä ajankohta viettää taas yhteistä ruokajuhlaa. Nyt sitten ilman äitiä neljästään.

Yleensä kesäisin, ja tänä kesänä juuri nyt minulla on menossa ”sitruunavaihe” – eikä vähäisin syy tämänkertaiseen sitruunabuumiin ole käynti Gardalla ja Limonessa. Toin sieltä sisarelleni tuliaisiakin – myös hän pitää sitruunaleivonnaisista ja jälkkäreistä paljon. Ja kerrankin hoksasin hankkia tuomisia, – hän kun tuo lähes aina.

Menussa ei ole oikein teemaa, ruoissa ei oikein italiaa, ei oikein sitruunaakaan (pl. limoncello-tiramisu), mutta kesää sentään. Kirjoitin ja tulostin menun, ja tänään käytin sitä juuri siihen tarkoitukseen, johon ne nykyisin (= jo pari vuosikymmentä) aina teen: jotta muistan ja hoksaan nostaa pöytään kaiken, mitä olen tarjottavaksi aikonut ja tehnyt. Juhannuksena perhepäivällisellekin olin tehnyt listan, ja se olikin aika pitkä!, mutta niin vain juustogratinoidut tryffeli-herkkusienet jäivät uuniin ja pikkelöity punasipuli jääkaapin ylähyllylle tarjoiluastiaan.

Mutta tänään muistin kaiken. Ja melkein kaikki kuluikin: vain jälkkäreitä jäi – tarkoituksella niitä oli huomiseksikin asti tehtynä.

Paahdettu paprika-valkosipulitahna ja tuoreet katkaravut on Linnea Vihosen kirjasta.Teen toistekin.

Sen oheen tein kukkafocaccian ja siinä on nyt sitä eilen esittelemääni italianolkikukkaa eli kuolematonta. 🙂

Jälkkäreitä oli montaa sorttia, ajatuksena että jokainen voi maistaa vaikka jokaista. Veronan lentokentältä tietysti myös suukkoja = Baci. Ja nyt oli uusiakin. Kahvi-Bacit todettiin äänin 4 – 0 erinomaisiksi.

Ja nyt sain eka kertaa tehdä limoncellomisua ja siihen reissusta ostamaani Limoncino Cremaa. Tein kaksi pientä vuokaa, toisen alkoholittoman (limoncello pois) version. Ainakin tämän ekakerran tein suoraan Valion ohjeella: Limoncellomisu

Molto bueno! Johan oli raikasta, makeaakin, muttei liian.

Kaikkinensa olipa mukava iltapäivä, ilta.

Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini Viini

Mökin jälkeen, ennen juhannusta

Eilisen mökiltä paluun ja huomisen juhannusaaton välissä yksi päivä; paljon sitä ehtii, kun herää aamukuudelta. Ollaan edelleen aamutuurissa, ja minä edelleen myös iltatuurissa. Siis unta noin kuusi tuntia yössä. Kuulostaa ihan kiireisiltä työviikoilta – sikäli kuin muistan. 😀

Kahdeksalta istahdin kampaajalle hiusten leikkuuseen, sitä ennen ehdin pyöräillä (ihan liian vähällä vaatteella) reilun tunteroisen, käydä hautausmaallakin heippaamassa vanhemmille hyvät juhannukset ja Lapin terveiset, niitä äiti ainakin odotti. Tai minä ainakin muistin, että hän olisi ne halunnut kuulla.

Tästä kukkaistutuksestakin tuli äiti mieleen. Se on Oulussa ihan keskustassa kampaamon parkkipaikan ja viereisen Makia-kahvilan pation vieressä. Ukonlaukkaa ihasteltiin äidin kanssa kesällä 2021, jolloin olimme pyörätuolilenkillä ja nautimme lounaskahvit ulkona. Se oli viimeinen päivä kun äiti oli ulkona. Seuraavana päivänä alkoi pitkä sairaalajakso, ja sen jälkeen suoraan hoivakotiin.

Mökkijuttuja

… piti täällä blogissakin vielä kertomani.

Kuten kerroin, tänä vuonna minulla oli tunturissa ahkerassa käytössä ”Suomen muuttolinnut” -äppi. Ja niinhän siinä kävi, että se linnun laulu, josta en erityisemmin pidä ja josta olen täällä höpissyt monta kertaa tyyliin ”taas-järripeipon-narinaa-metsässä”. Järripeippo on aiheetta saanut minulta nuivat kommentit vuosi toisensa jälkeen. Se on VIHERpeippo, joka narisee. Toki järripeippokin, mutta ei niin pahasti, sillä on paljon laulavampi ääni. En aio ryhtyä etsimään vanhoista postauksista järripeippoa loukkaavia lausahduksiani, korjaus näin riittäköön. Sori koko Saariselän järripeippo-yhteisö!

Blogiini mökkiviikoilla laittamiani kuvia selailin tänään täällä kotona isolla, kalibroidulaa näytöllä, ja hämmästelin. Ovat paikoin kovin hailakoita, vähäkontrastisia, utuisiakin. Editointi on paikoin hyvinkin pielessä: on koetettava ens reissulla mökkiläppärin näyttö kalibroida. Noh, muutoinkin kone alkaa kyllä olla jo tehtävänsä tehnyt, aika raihnaista on toiminta. On mietittävä, mitä tehdä. Pahoittelen siis kuvien vajavaista laatua.

Ja sellainen juttu vielä kerrottava tässä ”etusivullakin”, jos kaikki eivät lukeneet kommenteista tietoa, joka liittyy Kaunispään päällä olevaan valkoiseen ”mysteeripalloon”. Pallo on säätutka, kertoo Lapin Kansan uutinen. Samassa jutussa kerrotaan myös – taas – uudesta Kaunispään rinteille suunnitellusta isosta hotellista.

Juhannusta tehden

Keittiössä ja Festassa, järjestellessä, vähän siivoillessa, enemmän leipoessa ja kokatessa, on päivä paljolti kulunut. Saaristolaisleivät, Pinocchio- alias Brita-kakun pohjat mansikkakakkua varten sekä kirsikkaclafoutis uunissa vuorotellen. Kirsikkapannaria ja jätskiä nautittiin jo tänään jälkkäriksi.

Ja sitten graavasin lohen. Kauppahallista haetaan huomenna perinteistä rasiallinen, mutta tein puolen kilon palasesta myös uuden – vähän uskaliaan? – kokeilun. Miniä kertoi viikolla, että Alkosta haetaan Aperolia todella paljon – nimenomaan juhannuslohen graavaamiseksi. Meillä on usein kesäisin Aperol-pullollinen muutenkin kaapissa, joten olihan se kokeiltava. Löysin tik-tok-videon, ja sen mukaan tein tällaisilla mitoilla.

Aperol-graavattu lohi

500 g pala lohta
1 – 2 rkl karkeaa suolaa
4 cl Aperolia
tillinippu
yhden appelsiinin raastettu kuori

Kuivaa kalan pinta, painele siihen kevyesti suolarakeet.
Valele file Aperolilla.
Silppua tilli, raasta appelsiini ja sekoita niistä tahna,
ja levitä se kalan pinnalle.

Kääri lohi tiiviisti talouspaperiin, laita vielä kelmu tai folio päälle,
ja paketti jääkaappiin vuorokaudeksi (tai kahdeksi?) pienen painon alle .

Saapa nähdä kuinka maistuu.

Toivottelen jo nyt aurinkoa ja aurinkoista mieltä keskikesän juhlaan!

Reseptit Ruoka ja viini

Tomaatin ja tryffelin sopuisa paritus

Kesäpäivä.

Siihen kuuluu – aina – tomaatit. Pienet, isot, mustat, kirsikka-, luumu-, terttu-, helmi-, napostelu-, pihvi-, kelta-, raf = mustat tomaatit. Lisäksi tietysti MUTTI, sose, kastike, maustettu, paseerattu, pizza…. Salaateissa, kastikkeissa, vuokaruoissa, sellaisenaan, täytettyinä, grillisssä, focacciassa, keitossa, pizzassa, lämpimissä leivissä. Tomaatti kuuluu kesään, ja kaikkiin vuodenaikoihin.

Pehtoori toi tänään kaupasta kauniista isoja tomaatteja, joten nyt oli hyvä tilaisuus tehdä niistä, mozzarellesta ja tryffelistä Burrata al Tartufo. Toki vähän oikaistuna.

Söimme sitä kevättalvella Oulun Nallikarissa, olen syönyt Roomassa, ja nyt tehnyt muutaman kerran kotonakin. Järvenpään reissulla ostin sieltä tryffelijauhetta ja saman tuottajan tryffelivoita ja tryffeliöljyä sain systerin Firenzen reissun tuliaisina. Nyt on siis ”pakko” käyttää näitä.

Helppo ja hyvä keino on ostaa laadukas mozzarellapallo, laittaa se edellisenä iltana tryffeliöljyyn ja ripotella päälle vielä tryffelijauhetta. Palloa kohti 1 – 2 rkl öljyä ja ehkä teelusikallinen jauhetta. Kannattaa peittää purkki, sillä muutoin KAIKKI jääkaapissa tuoksuu tryffelille. Kuvasta näkyy kuinka helposti annos kahdelle valmistuu. Alle revittyä salaattia, reunoille rucolaa, viipaloitua tomaattia ja kaiken päälle viipaloitu mozzarella.

Lisäksi meillä oli pienet grillipihvit maustevoilla, maissia ja kermaviilikastiketta (valkosipulia, ketsuppia, suolaa, chilijauhetta, valkopippuria).

Giuliano Tartufi -tryffelituotteita näkee Suomessakin hyvin varustetuissa ruokakaupoissa, sekä netin erikoismyymälöissä tai vaikka Turun Italian herkut -liikkeessä.

Italia Reseptit Ruoka ja viini

Limonen inspiroimana 🍋

Gardajärven länsirannan Limone-kaupungissa olimme veneretkellä toissasunnuntaina, ja sehän olikin piristävä, keltainen, sitruunainen kaupunki monin tavoin. Tulin ostaneeksi kaikenlaista pientä sitruunaista, mutta Limoncelloa en ostanut. Itseasiassa Pohjois-Italiassa sitruunalikööri on Limoncinoa ja etelämpänä (Rooman seutu taitaa tässäkin olla rajana) se on Limoncelloa.

Limoncinoa/Limoncelloa ei Limonesta tuotu, mutta päätinpä taas tehdä kotona. 🙂 Limoncella di Casa -pullollinen on meillä useana kesänä ollut jääkaapissa ”vierasvarana”. Nyt on taas uusi pullollinen jo alkuvaiheessa tekeillä…

Limoncello di Casa

Ensin:
viisi kauniskuorista sitruunaa
pullo Vodkaa tai vaikka Absolut Citron´ia (50 cl)

ja parin viikon kuluttua:
1/2 litraa vettä
1/2 kg sokeria

Pese (luomu)sitruunat saippuavedessä. Kuori sitruunoista keltainen ohut osa. Laita kuorisuikaleet pulloon/purkkiin ja kaada päälle vodka.

Jätä pullo ikkunalaudalle pariksi viikoksi. Siivilöi sen jälkeen kuoret pois.

Kiehauta vesi ja sulata sokeri siihen. Yhdistä keltaiseksi, sitruunaiseksi makuuntunut vodka ja sokeriliemi.

Laita likööri kylmään (vähintään) kuukaudeksi.

Tästä ei tule kovinkaan makeaa, eikä kovinkaan vahvaa (20 %), mutta juuri sellaisena se kesän lämpiminä päivinä hyvin jäähdytettynä maistuukin parhaalta, vaikka pikkuruisena jälki”ruokana”. Kermavaahtoon lisättynä siitä saa vaikka täytekakkuun tai mansikoille sitruunaista raikkautta. Ja tänä kesänä ajattelin testata sitä Limoncello Spritziin, jospa osaisin tehdä yhtä raikkaan ja hyvän kuin saimme Limonessa. Yksinkertainen ohje siitä mm. Alkon sivuilla.

Kunhan saan oman koe-eräni juhannuksena tehdyksi, niin kerron sitten lisää. Minulla on pienen pieni pullollinen viimekesäistä mökillä jemmassa, joten se lienee uuttunut hyväksi perustaksi hyvälle spritzille.

Toinen vanha hyvä resepti, joka on pitkään kulkenut mukanani on cantuccinien eli mantelikorppujen ohje. Koska viime viikolla kävimme myös Cassonessa, jossa niitä maistoin ensimmäistä kertaa, on nyt hyvä syy julkaista ohje uudelleen. Semminkin kun niitä on nytkin meillä keittiössä kulhollinen.

Cantuccinit ~ italialaiset mantelikorput

200 g mantelimursketta
1 sitruuna kuori
3 munaa
250 g sokeria
3 rkl aitoa vaniljasokeria
400 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl voita
ripaus suolaa

Paahda mantelisilppu paistinpannussa, sekoita koko ajan ja jätä sitten jäähtymään. Kuumenna uuni 175-asteiseksi.

Vatkaa keltuaiset ja sokerit vaahdoksi.
Valkaa valkuaiset toisessa kulhossa ja kääntele valkuaismassa keltuaisiin varovaisesti.
Sekoita raastettu sitruunankuori ja mantelit taikinaan, lisää seuraavaksi jauhot ja leivinjauhe.

Jaa taikina kolmeen osaan ja leivo niistä kolme paksua tankoa. Paista 35 minuuttia.
Leikkaa tangot lämpiminä sentin paksuisiksi viipaleiksi ja jätä kuivahtamaan.

Kesällä 1997 Cassonen kylän pienessä kaupassa saimme niitä paketillisen cantuccineja kaupanpäällisiksi. Se oli ensimmäinen kerta, jolloin niitä maistoin. Myöhemmin opin, että niitä on Italiassa tapana kastaa Vin Santoon – pyhään viiniin. Nykyisin meillä syödään niitä ihan arkena, jos vain olen niitä leiponut. Annoksesta riittää meille kahdelle kahvin särpimeksi hyvinkin muutamaksi viikoksi.

Näitä voi myös varioida: olen ainakin kerran korvannut mantelit tummalla taloussuklaalla. Joskus olen laittanut taikinaan pari ruokalusikallista – sitruunaa!

Niitä näitä Reseptit Rotissöörit Ruoka ja viini

Rotissöörin kotikeittiössä

Kilpipäivä

Rotissöörien kilpipäivä on tänään. Teemana tänä vuonna kansalliset perinteet; ja niinhän minä sitten kokkasin taas italialaista.

😊

Kilpipäivän idea on syödä kilpiravintolassa, joiden määrä Oulussa on kyllä tällä hetkellä kovin alhainen. Mutta on me edeltäneinä vuosina käyty kaikissa mahdollisissa oululaisissa kilpiravintoloissa kilpipäivää viettämässä. Tänään kuitenkin kotona: sen vuoksi nostin kahden hengen päivällispöytäämme pronssilaatan, jonka sain jokunen vuosi sitten merkiksi aktiivisesta rotissööriurastani. Eli sellainen ”pikkukilpipäivä” tänään.

Uusi keittokirja inspiroi edelleen, ja tänään vuorossa Gnoccheja parsan, gongonzolan ja saksanpähkinöiden kanssa. Klassikkoruoka tämäkin, vaikkei nyt ihan kansallinen perinne olekaan.

Gnoccheja parsan,
gongonzolan ja saksanpähkinöiden kanssa

nippu vihreää parsaa
50 g gorgonzolajuustoa
1 ½ dl kuohukermaa
ripaus muskottia
500 g perunagnoccheja
8 lehteä tuoretta salviaa
1 dl raastettua parmesaanijuustoa
3 rkl hienonnettuja saksanpähkinöitä
suolaa ja mustapippuria

Jos parsa on paksukuorista, kuori se.
Paloittele parsa 2 cm:n paloiksi.
Laita gorgonzola ja kerma laakealle pannulle ja lisää ripaus muskottia.
Hauduta juusto-kermaseosta 5 minuuttia välillä sekoittaen.

Laita gnocchit ja parsat kiehuvaan veteen ja keitä niitä 2 – 3 minuuttia.
Valuta gnocchit ja parsa ja lisää heti pannulle kastikkeen joukkoon.
Lisää myös salvianlehdet ja parmesaani.
Sekoita varovasti kaikki ainekset keskenään ja mausta mustapippurilla.
Mausta vielä tarvittaessa suolalla ja ripottelle päälle hienonnettuja saksanpähkinöitä.

Ohje on suoraan kirjasta ”Henkan Italia”. Kirjoitin ohjeen sanasta sanaan juuri niin kuin se on kirjassa. Siksikin näin, että voin perustella sen, kuinka italialaisessa keittiössä hyvä ruoka on lopulta aika simppeliä, ei pitkiä ainesluotteloita, ei monia esivalmisteluita, ei tuntien tuunausta, vaan yksinkertaista, aika nopeasti valmistuvaa hyvää perusruokaa, joka ei kuitenkaan maultaan ole ihan ”vain perus”. Tässä on ehkä kiteytettynä se minun(kin) ”ruokafilosofia”, josta viikolla kirjoittelin.

Tähän sellainen huomio ja hoksauttamisen paikka, että kannattaa hankkia oikeaa, kunnolla suolaista, vahvasti maistuvaa gorgonzolaa, ei mitään Castelloa, Auraa tai Presidentiä, vaan oikeaa italialaista gorgonzolaa. Gnocchit vaativat vähän tujua makua rinnalleen, varsinkin kun kermakin pehmentää makua. Saksanpähkinät tuovat mukavasti purutuntumaa ruokaan. Molto bueno!

Vuoden kuohuviini testattu

Testasimme myös luxemburgilaisen Bernard-Massardin (”perttimasa” on kuulemma tämän lempinimi 🙂 ) chardonnay-kuohuviinin, joka on vastikään valittu ”Vuoden kuohuviiniksi”. Viinilehden valinnoista juttu esimerkiksi Ilta-Sanomissa.

Kyllä, kyllä se on hyvää, todellakin hintansa (18 €) väärti. Hedelmäisyys ja persikkaisuus eivät kyllä olleet ihan sitä, mitä odotimme ja kaipasimme, mutta lempeät, pienet, aromikkaat suunmyötäiset kuplat tyylikkäässä kuohuvassa on. Mikseipä siis vapuksi tätä?

Tosin vuoden kuohuva -valinnan jälkeen se on aika lailla loppu koko maasta, mutta saattaa ehtiä vielä vappubrunsseille ja – piknikeille. Tämä sopii nimenomaan ruoan pariksi, ehkei niinkään lakkiais- tai muuhun juhlaan onnittelumaljaksi.

Tänään piknikit tuntuvat kyllä hyvin kaukaisille. Lunta on vielä hirmuisesti, sitä on tullut tänään vähän lisääkin, ja tuuli edelleen sellainen, että pyörälenkki Koitelinkoskelle katselemaan tulvia jäi. Tulvat taitavat laantua ennen kuin Koiteliin pyöräilen.

Niitä näitä Reseptit Rotissöörit Ruoka ja viini

Vaihtoehtoja on: aijiaco

Torstai voi olla hernesoppapäivä. Tänään ei ollut.

Viime kesänä rotissöörien piknikillä oli tarjolla paljon hyvää, mm. bogotalaista kanakeittoa, – aijiacoa. Tykästyttiin molemmat siihen niin paljon, että pyysin ammattilaiskeittiömestarilta ohjeen sen tekemiseksi, ja hänhän sellaisen ”karkean reseptin” kuten hän itse sanoi, minulle toimitti.

Olen tehnyt tätä jo useammankin kerran ja vasta tänään hoksasin, että lupauksestani huolimatta en ollut muistanutkaan sitä tänne blogiin kirjoittaa. Mutta ei soppa siitä ole kärsinyt. Esimerkiksi tällaisena viimaisen pohjoistuulen ja monien pakkasasteiden huhtitorstaina lämmittävä ja maukas keitto maistui oikein hyvältä ja vahvistavalta. Ei kesäisintä, mutta vielä huhtikuu-toukokuussa sopii arkiruokapöytään ja nälän karkottamiseen mainiosti.

Aukikirjoitin saamani ohjeen tuohon alle. Mittoja RR ei antanut, joten reseptissä on ne mitat, joilla meille tänään tein kattilallisen. Ihan kaikki ei kulunut, siis noin 3 hengen annos on tuo. Soppa maistuu kyllä lämmitettynäkin, edes avocadot eivät tykkää huonoa.

Alkuperäiseen, aitoon columbialaiseen keittoon (johon yksi reseptiversio on täällä) kuuluu myös guascas-mauste. Sitä ei olla Suomesta onnistuttu löytämään, joten JOS joskus satut näkemään jossain, niin kerro ihmeessä tännekin tiedosta.

Bogotalainen peruna-broilerkeitto – Aijiaco

1 l vettä
3 puikulaperunaa ja 4 Annabel-perunaa
(2–4 eri perunalaatua pieninä kuutioina)
1 kanafondikippo
1 pieni purkki maissinjyviä
½ prk kapriksia
2 – 3 avocadoa kuutioina nekin
250 g maustamattomia broilersuikaleita

Kuori ja pilko perunat ja laita ne kiehumaan
– kaikki samaan aikaan kiehumaan,
jotta osa soseutuu ja saostaa keiton.
Lisää tölkkimaissit ja kanalientä.
Kun perunat ovat kypsiä,
osa jo soseutunutkin, lisää kaprikset liemineen.
Lisää puolet avocadokuutioista.
Kypsennä taas tovi.
Lopuksi lisätään broileri pieninä kuutioina
(tai suoraan paketista ”broilersuikaleet, maustamattomat”).
Kypsennetään sen aikaa, että broileri kypsynyt.

Tarjolle myös ranskankermaa sekä avocadokuutioita.

Reseptit Ruoka ja viini Ruokatarinoita ja -historiaa Viini

Pääsiäiseen reseptejä ja viinivinkkejä

Pääsiäinen on mielestäni ruokavuoden paras juhla. Pääsiäiseen kuuluu, on lupa ja mahdollisuus, toive ja yritys syödä ja tehdä monenlaisia ruokia. Ollaanpa mökillä tai kotona, kaksin tai isommalla porukalla hamstraan ruokaa ja aloitan pääsiäispyhien menujen suunnittelun hyvissä ajoin. On klassikkoruokia, joita teen joka vuosi, mutta aina etsin myös jotain uutta kokeiltavaa. Ja ainakin viimeisten kymmenen vuoden ajan olen onnistuneimpia kokeiluja ja kehitelmiä sitten jakanut täällä Tuulestatemmatuissa jutuissa. Ja nyt siis – taas – pieni kirjanen aiheen tiimoilta.

Ruokaharrastuneisuuteni on jo vuosikymmeniä sitten johdattanut myös viinien pariin, nimenomaan valitsemaan (juhla)ruoalle sopivia makupareja viineistä. Viinivinkkejä itse kyselen ja niitä minulta kysellään; työvuosina tuntui joskus siltä, että koko työyhteisössämme kaikki nauttivat samoja viinejä esimerkiksi jouluna – ja kyllä, kyllä minulla oli siihen vaikutukseni. 🙂 No mutta nyt siis eilen julkaisemani kirjasen lisäksi myös viinivinkkejä. Ja viineistä on ”kauppalappu” ruokakirjasen viimeisellä sivulla.

~~~~~

Eilen (25.3.2024) julkaisemaani uudempaa pääsiäisreseptivihkosta päivitin tänään ja lisäilin vielä lisää helpohkoja, kotikeittiöön sopivia pääruoka- ja kakkuohjeita, sekä listan viinivinkeistä.

Alla olevien linkkien takaa avautuvat pdf-versiot, vaikka ladattavaksi omalle koneelle/puhelimeen. Näissä lehtisissä ei ole vain pääsiäisherkkuja: molemmissa on myös vappuun tai jouluun, arkeen ja juhlaan sopiva reseptejä, joten olkaapas hyvät!

Tätä uudempaa voit lukea suoraan koneelta klikkaamalla tästä linkkihirviöstä:

Click to access Pieni+P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4isruokakirjanen_VOL2_2024.pdf

Tai jos klikkaat alempaa pdf-tiedosto tallentuu omalle koneellesi.

Uusi: Pieni_Pääsiäisruokakirjanen_Vol._2

Vanha: Pieni pääsiäisruokakirjanen (2014) Vol. 1

Klikkaamalla edellä olevaa linkkiä pdf-tiedosto latautuu omalle koneellesi. JOS haluat paperiset tulosteet noista, niin laita printterin asetuksissa suunta-valikossa ruksi kohtaan ”vaaka”, niin tulostuu sopivan kokoisena ja sommiteltunakin.

MITÄ VIINIÄ PÄÄSIÄISPÖYTÄÄN?

Osaan on perhepiiristä saatu asiantuntijavinkkejä, osa ihan omia löytöjä, – klassikkojakin.

Heti aloitan kahdella alsaselaisella crémantilla. Varsinkin tuota Tradition Brut´ia olen kehunut ja kehottanut maistamaan yhdessä sun toisessakin seurassa ja täällä blogissakin varmaan useammankin kerran; poikkeuksetta siitä on tykätty. Olkoon, että sitä on yleensä myynnissä vain puolikkaissa pulloissa (just sopivasti lasilliset kahdelle tai kaksi lasillista yhdelle 🙂 ) ja olkootkin vähän keskihintaista tyyriimpää, niin kyllä sillä kelpaa pääsiäisen lounas tai päivällinen aloittaa. Erinomainen aperitiivi on tämä.

Fernand Engel Crémant d’Alsace Tradition Brut

Saman talon toinen crémant, joka on 100 % chardonnay ja alle 20 € iso pullo, on myös täyteläinen, paahteinen, raikas olematta liian kuivakka. Engel Crémant d’Alsace Chardonnay Brut 2021

Oikeastaan voisin suositella melkein mitä vain crémantia. Niitä ovat ranskalaiset kuohuviinit, jotka valmistetaan samalla menetelmällä kuin samppanja. Crémantia saa valmistaa vain kahdeksalla viinialueella Ranskassa; varsinkin monista Alsacen tuottajien (Wolfberger, Bestheim, Metz, Mure) kuohuvista on tykätty. Toki Bourgognen ja Loiren – sekä Luxemburgin, jossa crémantia myös saa tuottaa ja jota tuodaan Suomeen, laatukuohuvat on todettu oivallisiksi juhlistajiksi.

Bestheim Crémant Rosé Brut

Tämän artikkelin otsikkokuvassa mökin nurkan kelotiskillä on italialainen Belstar Prosecco. Se on melkein malliesimerkki proseccon hedelmäisestä, päärynäisestä, vähän makeasta mausta. Oikein sopiva aurinkoisille (mökki)terasseille nautittavaksi; ruokapöytään en laittaisi.

~~~~~~~

VALKOVIINEJÄ karitsalle, salaateille, parsalle, keitoille. Ensimmäiseksi täsmäviini parsaruoalle. Toki sopii hyvin broilerruokien ja lohenkin kanssa tarjottavaksi: Schloss Bockfliess Muskateller 2023

Tuoksu on vähän uhkaava, tuoksuu makeahkolle, mutta kerrassaan oivallinen paritus on tässä. (Varmasti sushillekin sopiva makupari.)

Itävaltalaiset grüner veltliner -viinit ovat monikäyttöisiä, keveitä, eivät kuitenkaan heppoisia, vaalealle lihalle ja kalalle maistuvia seuralaisia. Tässä Kamptalin alueen viinissä vielä kaunis etikettikin 🙂 , ja edullinen hinta. Steininger Grüner Veltliner

Yksi italialainenkin on mukaan laitettava: Serra Lupini Roero Arneis 2022

”Musta enkeli” on Roero Arneis -rypäleestä tehty hedelmäinen, sopivan hapokas

– sopii pastalle, buffet-pöytään, broilerille, sellaisenaankin.

Zenaton viinitaloon on meillä luotettu. Amaronet, spumantet, roseet, punaviinit ja valkoviinit ovat olleet makumaailmaanmme sopivia, moni päivällinen on niiden kera nautittu. Niinpä on sitten tälläkin kertaa nostettava esille yksi; esimerkiksi broiler/kanaruoille: Zenato Lugana San Benedetto 2022

~~~~~~

PUNAVIINEJÄ KARITSALLE ja muille pääsiäisen liharuoille ja juustolautasen oheen.

Pääsiäisen liharuokien (lampaan/karitsan) kanssa meillä on useimmiten nautittu australialaisia shiraz-viinejä (esim. Hewitson, Peter Lehmann) tai argentiinalaisia malbec-viinejä, varsinkin jos on grillattu.

Tässä yksi suosikki. Hewitson Le Secateur 2021

Toinen hyvä, myös mökin lähi-Alkossa tarjolla oleva ´helppo´ ja hyvä punaviini on Nuganin Durif. Nugan Estate Durif 2018

Tänä keväänä Alkon valikoimiin tullut portugalilainen Touriga Franca- ja Touriga Nacional -rypäleistä tehty mehevä ja vähän hilloinenkin, olematta äitelä, on Duorum-viini. Sekin alle 20 € ja saatavissa useimmista liikkeistä. Duorum Organic 2022

Jos pääsiäiseen kuuluu grillikauden avaus, niin sitten tämä ikihyvä Italian Piemonten klassikko: Etana-viini.
Sopii toki juustokuorrutetuille etanoillekin, mutta etiketin vuoksi Etana-viini.

Vite Colte Rossofuoco Barbera d’Asti Biologico 2022

Grillikauteen ja valkosipulisten pääsiäisruokien ohessa hyviä makumuistoja syntyy myös silloin, kun lasissa on argentiinalaista, malbec-rypäleestä tehtyä viiniä. Tätä kannattaa kesällä olla varuilta yksi pullo jemmassa. Don David Malbec Reserve 2022

Toivottelen hyviä makumatkoja ja -muistoja pääsiäiseenne!

Reseptit Ruoka ja viini

Pieni pääsiäisruokakirjanen Vol. 2 on valmis!

No nyt on pikku vihkonen valmis. Siinä on uusia juttuja ja uusia kuvia.

Eivätkä kaikki ohjeet ole mitenkään ”vain” pääsiäiseen liittyviä.

Mutta silti. Toivon, että tästä on iloa pääsiäisesi kokkailuja ja leipomisia miettiessäsi.

Viinivinkkejäkin on tiedoston lopussa.

JOS haluat tulostaa 11-sivuisen lipareen,
niin laita printterin asetuksissa suunta-valikossa ruksi kohtaan ”vaaka”,
niin tulostuu sopivan kokoisena ja sommiteltunakin.

Voit lukea sitä suoraan koneelta klikkaamalla TÄSTÄ

Tai jos klikkaat tästä pdf-tiedosto tallentuu omalle koneellesi.

Pieni Pääsiäisruokakirjanen_Vol._2

(Pienempi) pääsiäisruokakirja Vol. 1

Reseptit Ruoka ja viini

Kohti pääsiäisen kokkailuja

Olen jo pari viikonloppua/viikkoa touhunnut uuden Pääsiäisruokakirjasen parissa. Eikä se intensiivisestä yrityksestäni huolimatta valmistunut tälle illalle. Huomenna voin jo julkaista: uusi lehtinen Pieni pääsiäisruokakirjanen VOL. II alkaa olla valmis. Alla esittely, ja huomenna sitten linkki valmiiseen tiedostoon resepteineen.

Pieni pääsiäisruokakirjanen vol. I

On kymmenen vuotta siitä, kun tein ensimmäisen pääsiäisruokakirjasen tai paremminkin -lehtisen. Se on edelleen täältä blogista tulostettavissa. Alla olevasta sisällysluettelosta näkyy, mitä se sisältää…

Noista en kaikkia enää kelpuuttaisi (koska kyllästyminen) uudelleenjaettavaksi, mutta esim. Parsaa Kellog´s -muroilla meillä tehdään vuodesta toiseen.

Siis se kannattaa testata. Samoin lammaspatee, takuuvarma, helppo, edullinen pääsiäisen pääruoka, joka maistuu kylmänä seuraavanakin päivänä.

Ja Lemon posset, (tuon linkin takana lisää pääsiäisruokareseptiikkaa) on klassikko kesät talvet, pääsiäiset ja vaput.

Noh, kaikkinensa, … oikeastaan kannattaa avoimin mielin avata tuo pdf-tiedosto ja valita omat suosikit.

Ja jotain uutta pääsiäiseen

Leipähän se on hyvää ja tärkeää pääsiäisenäkin. Italialaisesta focacciasta on (koronavuosina ja sen jälkeen) julkaistu kuvia hashtag ”Kukkafocaccia”. Silloin tällöin innostun sellaisen taiteilemaan. Niin eilenkin. Ei tässä nyt paljon pääsiäistä ole, mutta mukava ja maistuva pääsiäispöydän lisuke. Ja helppo. Moni on varmasti minua luovempi koristelussa, – kokeilehan vaikka. 🙂 Pääsiäiseen passelimman voisi tehdä koristelemalla leivän pinnan täyteen erilaisilla pääsiäismunilla? Esim. paprikasta on helppo leikata eri värisiä suikaleita.

Kukkafocaccia

3 dl huoneenlämpöistä vettä
25 g tuorehiivaa
2 tl sokeria
400 g durumvehnäjauhoja
reilu rkl hyvää oliiviöljyä
1 tl suolaa

Koristeluun esim. punasipulia, oliiveja, kapriksia, paprikaa, ruohosipulia, rosmariinia, parsakaalia, siemeniä,

Sekoita veteen ensin hiiva ja sokeri, lisää jauhot ja lopuksi oliiviöljy. Sekoita huolellisesti, mutta älä vaivaa. Anna taikinan nousta tunnin verran, lisää sitten vasta hieno suola ja vähän jauhoja.

Levitä taikina vuokaan, jonka pohjalle kannattaa laittaa leivinpaperia, tai sipaista ohuelti öljyllä. Kohota vielä vartin verran.

Voitele pinta öljyllä ja koristele halutessasi. Lopuksi vielä ainakin sormisuolaa pintaan, ehkä myös rosmariinin lehtiä ja sitten uuniin. Paista uunissa 220°C noin 25 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin kullan ruskea.

Koristeluideoita löytyy netistä, varsinkin Instasta tai Pinterestistä, hakusanoilla kukkafocaccia. Tai vaikka suoraan tämän linkin takaa: https://nl.pinterest.com/innersspace/focaccia-art/

Focaccian kanssa, tai vaikka lampaanviulun, palvilampaan, karitsanfileiden, broileruoan tai ihan vaan lounaaksi sopii hyvin meidän tämän kevättalven ykkössalaatti: appelsiineja ja fenkolia. Se ei ole vaikea: silppua kulhon pohjalle vihreää (friseesalaattia, babypinaattia, jäävuorisalaattia, … mitä nyt sattuu kotona olemaan, leikkaa päälle appelsiinia viipaleiksi, leikkaa tai höylää juustohöylällä kerros, pari, kolme .. fenkolia. Sekoita kastike: oliiviöljyä, appelsiinimehua, vähän hunajaa (tai ripaus sokeria), mustapippuria, suolaa. Kaada kastike salaatin päälle juuri ennen tarjoilua.

Meillä oli lisäksi tsatsikia. Kohtuullisen valkosipulinen versio siitä sopii lammas- ja karitsaruokien kanssa tavattoman hyvin. Tänään ei ollut focacciaa, joten hiilarit lautaselle saatiin porkkanasta.

Ne tein yhden makumuiston, joka liittyi DDR:n suurlähetystöön 🙂 , siivittämänä. Keitä porkkanan pätkät ´al dente´ -kypsyyteen, lisää kattilaan ja tarjolle ruskistettu voi tai paahdettu voi.

Pääsiäisen jälkiruoka-asiaa

Pehtoori ei ole ollut ollenkaan pahoillaan tästä pääsiäislehtis-projektistani, vaikka on tässä jo pari viikkoa ”joutunut” maistelemaan koekeittiön tuotoksia. Ja jälkiruokakokeiluja hän sietää erityisen hyvin. Jo eilen oli testissä tuulihatut ”pääsiäisellisellä täytteellä”. Sitruunainen lemon curd ja tömäkkä-vispikermavaahto sopivat hyvin yhteen, ja ovat hyvä tuulihattujen täyte.

Minulle mieluisampi jälkkäri oli (eka kertaa tekemäni, soveltamani, koska en löytänyt ohjetta, jonka muistan joskus hyvin arvovaltaiselta rotissööriystävältäni saaneeni) turkinpippuri-pannacotta. Mitenkö turkinpippuri-pannacotta liittyy pääsiäiseen? – No siten, että kun kaikki eivät tykkää mämmistä, niin tarjolle voi kuitenkin tehdä mustanpuhuvan tai ainakin ankean harmaan pannacottan. 😀

Turkinpippuri-pannacotta

2 liivatelehteä
5 dl kuohukermaa
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
10 kpl Turkinpippuri-karkkeja (tai -rouhetta sopiva määrä)
2 tl lakritsijuurijauhetta (Urtekram)

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen noin 10 minuutiksi.

Laita kasariin kerma, sokeri, murskatut turkinpippurit
sekä vaniljasokeri ja keitä miedolla lämmöllä vartin verran.
Lisää lopuksi joukkoon lakritsijauhe.
Purista liivatteista ylimääräinen neste ja sulata ne kuumaan kermaseokseen.

Tarjoile sellaisenaan (ehkä rouhetta pinnalle) tai lakupaloja
tai (veri)appelsiiniviipaleiden tai vadelmien kanssa.

Ja sitten mämmifriikeille vinkkinä. Aika uusi tulokas kauppojen pakastealtaissa oleva Laku Mämmi (joka on mielestäni parempaa kuin Salty Caramel) on sellaisenaan hyvää. Vispikermavaahto tekee siitä gourmet´a. Ja tavallisesta mämmistä saa salonkikelpoisen pienellä tilkalla italialaista mantelilikööriä ja lusikallisella kermavaahtoa.

~ Tässä alla vielä linkkejä moniin aiempiin pääsiäisen ruokapostauksiini.

Huomenna siis uuden reseptivihkosen ja viinivinkkien julkistus.

Pääsiäisruokia meiltä ja muualta

Fenkolikeittoa, viinejä

Karitsaa ja stout-kastiketta

Porkkanakeittoa, karitsanfilettä, lemon possetia…

Parin vuoden takaisia, edelleen toimivia, viinivinkkejä

Kaikkien aikojen suosituin reseptipostaukseni: kevyt pasha

Colomba – italialaisten pääsiäispulla vailla vertaa

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Aika perusperjantai

Kuten monena muunakin perjantaina aamupäivällä ruokakauppa/Kauppahalli-asioita, sitten liikkumista (ehkä paskin hiihtokeli ikinä!! – mutta tulipahan hiihdettyä perinteinen kymppi, nimimerkillä ”minä ainakin yritän”), alkuiltapäivästä hain muksut meille muutamaksi tunniksi viikonlopun aloitukseen ja sitten illansuussa hyvin syömistä kaksistaan.

Tästä on tulossa hyvän ruoan viikonvaihde, ja se alkoi kalaruoalla. Kuten katolisessa Euroopassa on vuosisatoja tehty, meilläkin vuosikausia: perjantaisin kalaa. Tänään kuhaa. Pitkästä aikaa ”myllärin tapaan”. En oikeastaan tiedä, mikä sille on ”klassikko”-lisuke, mutta minä tein tänään kukkakaalipyreetä (oikeasti kukkakaalimuusia!), joka ei tähän aikaan vuodesta ole ihan yhtä herkkua kuin kesällä, mutta voi ja kerma tekevät ihmeitä!

Ja sitten hoksasin, että ei todellakaan ole ”instakelpoista”-ruokaa: vaaleaa kalaa, vitivalkoista kukkakaalia ja oheen vielä salaattia (pinaatti-jäävuorisalaatti-kurkku-feta), jossa ei mitään värejä.

Kuhaa Meunier
( ~ Myllärin tapaan.
Ne on nuo vehnäjauhot jotka tekevät ruoan myllärin nimikkoruoaksi)

Annos neljälle, me söimme kaksistaan 🙂

100 g kirkastettua voita
4 kuhafilettä (150 g/kpl)
vehnäjauhoja ja suolaa
20 g kylmää voita
3 rkl hienonnettua persiljaa
1 sitruunan mehu

Sulata 120 g voita miedolla lämmöllä, kaada korkeaan lasiin ja kun hera on laskeutunut pohjalle, kaada kirkas keltainen osa toiseen astiaan.
Kääntele kuhafile vehnäjauhoissa ja suolassa.
Kuumenna kirkastettu voi paistinpannulla ja paista fileitä kaksi minuuttia puoleltaan:
ota fileet pannulta, lisää pannuun kylmä voi ja persiljasilppu ja freesaa nopeasti, minuutin verran.
Lisää sitruunamehu ja anna liemen kevyesti ruskistua.
Kaada kuuma persilja-sitruunavoi kuhafileiden päälle ja tarjoa heti.

Oheen avasimme viinikaapista italialaisen Roero Arneis -viinin. Olen tätä ennenkin suositellut, joskin nyt on todettava, että ei ehkä paras mahdollinen tälle kuharuoalle (ehkä Sauvignon blanc, riesling, grüner veltliner .. joku sellainen), mutta ei tämä ”rikkonut” mitään.

Ja viini on hyvä pitää mielessä vaikka pääsiäisen juhla-aterioita suunnitellessa. Broilerin ja kanan oheen oikeinkin hyvä kumppani on tämä: Serra Lupini Roero Arneis

Ruokajutut jatkuvat: kakku saakoon kuorrutuksensa ja karitsanfileet marinadiin. Huomenna saadaan vanheneva Juniori poppoonsa kanssa tänne syömään.