Pakkasella ”ulos” syömään

Aamulla – 25 C. Eikä se siitä paljon lämmennyt, tuultakin vähän, ainakin aavoilla paikoilla ja tunturissa.

Välipäivä hiihdosta, mutta päätin vielä tänäänkin yrittää ”kaamoksen kaatajais” -kuvaa Kaunispäältä. Ei paljon eilisestä kummennut. Mökkipihassa taivas oli sininen ja aika kirkas, Kaunispäällä ei! Vähän turha reissu siis.

Iltapäivän sitten pihapiirissä tunteroisen tarkenin ja kuvailin kauniita hankia, kuuta, – ja tonttuja!! (Kyllä! 😅 Ens joulun korttiainesta!)

Uusi Kuksa koettu

Laanilaan, ihan vanhan purkutuomion saaneen Laanihovin ”takana”, on avattu uusi ravintola Kuksa. Tänään sinne! Kesällä oikein hyvä vaikka kävellen, nytkin pääsisi autotta – huom. mökkipihasta suoraan – ladulle ja sitä kautta hiihdellen, mutta ei sittenkään. Semminkin kun ravintola avataan vasta puolikuudelta. Paikka ei siis ole sellainen ”lounasta ladunvarresta”, vaan ”päivälliselle parempi neule yllä”.

Menukonsepti on hyvin mieleinen minulle: alkupaloja ja jälkiruokia buffetista, pääruoka annostarjoiluna: kolme-neljä viikottain vaihtuvaa lämminruokavaihtoehtoa.

Menu: EI-lappilainen keittiö, silti raaka-aineet pääosin lähiruokaa (kuulemma 30 km säteeltä lähes kaikki), ei kikkailuja, hyvin tehtyä (nieriän rapeaksi paistettu nahka! ) ja buffetista alkupaloja tarpeeksi.

Muikut ja graavattu hauki olivat erityisen mieleisiä. Toki marinoidut kasvikset ja graavilohi sopivat makumaailmaan.

Näissä paljon hyviä makuja.

Olenhan monta kertaa täälläkin kirjoitellut, että Saariselän keskustan ravintoloihin tulee siksikin harvoin lähdettyä, että niissä menut ovat hyvin samankaltaisia kuin meillä mökillä juhlapäivinä tai kun on ruokaystäviä pöydässä: poroa, poroa, poroa monin tavoin, lohta, nieriää, siikaa, sieniä, puikuloita, puolukkaa ja hilloja … Mutta Kuksassa on muutakin. Enimmäkseen.

Meille molemmille tällainen annos.

Nieriä- ja scampiannokseen kuului vielä mitä mainioimmat perunat. Kulhollinen niitä, vaikka nälkä lähti jo vähemmälläkin. Kapris-valkoviinikastike sellainen, etten edes yritä itse. Se oli todella, todella hyvää. Ja niinhän se on: kastike tekee sapuskasta juhlaa! Gourmetia.

Jälkkäribuffetin mansikkatiramisu (Pehtoori söi sen) ja tyrnimousse (minulle) maistuivat. Niitä sekä kahvia, teetä, kaakaota, pikkuleipiä sen seitsemään sorttia olisi voinut ottaa kaikkia, mutta meille riitti nuo yhdet annokset. Tyrnimoussea oli juuri sopivasti, rakenne fine, mutta kaipasin vähän enemmän tyrnin makua.

Viimeiset pari vuotta meidän ”käydään kerran mökkiviikon/viikkojen aikana ulkona syömässä” on ollut Fieno! Siellä on nyt käyty kai 10 kertaa, viety mökkivieraatkin sinne. Nyt on toinenkin vaihtoehto!

Ravintolan sisustus sopii hyvin miljööseen, tunturin kupeeseen ja pohjoiseen. Pöydät ja tuolit oikeinkin mukavan rustiikkisia, mutta silti tyylikkäitä. Vallan viihtyisää meidän mielestä. Palvelu sujuvaa ja välitöntä.

Kuksa avautuu puolikuudelta, ja me olimme ensimmäiset, mutta onneksi sinne napakasta pakkasesta ja ehkä vähän syrjäisestä sijainnista huolimatta tuli muitakin. Me olimme tänään autolla, mutta aateltiin, että kesäisin ja syksyin oikeinkin hyvän kävelymatkan päässä. Kympin lenkin saa kun käy kävellen tuolla syömässä. Toivotaan, että saadaan tästä mökkiviikoille ruokapaikka.

Joulu Ruoka ja viini

Nyt joulu

Joulu. Onhan se vielä, itse asiassa juuri NYT.

Taas kerran havahdun siihen, että joulu on parasta sitä odottaessa, tai sitä kohti mennessä. Kuinka usein olenkaan lainannut kuuluisaa maailmankirjallisuuden tunnettua hahmoa, joka toteaa: ”Hetki ennen hunajapurkin avaamista on paras”. Nalle Puhin lähtemättömään lausahdukseen voisin oikeastaan lisätä, että jännittävin. Elämä on opettanut, ettei voi toivoa mahdottomia, se on opettanut varomaan luottamista siihen, että kaikki sujuu hyvin, se on ehkäissyt kuvittelemaan, ettei tapahtuisi jotain odottamatonta. Aina on osattava epäillä, tuleeko kaikki sittenkään menemään niin kuin toivot, luulet, ajattelet. Aina voi ja usein sattuukin jotain odottamatonta, ikävää, peruuttavaa…

Ja kuinkas sitten kävikään!! Me kaikki yksitoista olimme kuin olimmekin yhteisen, ison, aika juhlallisenkin joulupöydän äärellä. Nauravaisen, aika ajoin aika ääneekkäänkin perheen kesken. Mutta me kaikki, yhdessä, ilman flunssia tai muuta akuuttia huolta. Ja Emmiliinikin viihtyi vallan mainiosti. Semminkin kun serkut pitivät seuraa ja leikkivät kaverina lattialla aina kun oli taukoa ….

[Kuvassa on Totti. Meidän uusin tonttu, jonka ostin Pienestä joulupuodista jo marraskuun puolella. Se on kohta kuukauden kiikkunut takkahuoneen katosta. Ja saanut ihastuneita kommentteja osakseen. ]

Ruoka oli hyvää. Perinteistä. Ainakin meillä perinteistä. Paitsi jälkkäri. Sisareni toi tullessaan kakun! Eikä mitä tahansa suklaakakkua tai kermavaahtokuorrutteista höttöä. Tällainen taideteos, installaatio, käsityötaidon ja kärsivällisyyden hedelmä, ”herkkukori”. Ja nuo macaronsit! Eikä siinä kaikki: siihen kuului kolme pientä leivoskakkua kaikille pöydässä olleille muksuille. Kolme pikkutäykkäriä lapsille. Emmiliinille tietysti sokeriton. Olimme tovin ihan hiljaa kun näimme sen.

Jouluaatto 2024

Parmesankeksit
Lohimousse ruisipsillä
Kurkkua ja pateeta
Cheddarkalat

Graavilohta
Mätimoussea
Mustaherukkasilliä
Fenkolisalaattia
Paahdettuja perunoita

Lasten oma salaatti

Saaristolaisleipää
Joululimppua
Suolakidevoita

Poronpaistia ja kastiketta
Korvasienimuhennosta
Lanttulaatikkoa
Porkkanalaatikkoa

R:n Joulukakkua (kuvissa)
Rolling Cheese ( Gorgonzola Dolce ja La Tor)

Ehkäpä huomenna kerron jotain viimeisen viikon aikana nautituista viineistä, vaikka vinkkinä uudenvuoden illallispöytään.

Reseptit Ruoka ja viini

Joulun tunnelmaa jo tänään

Koko päivä Emmiliinin ympärillä, me kaikki.

Aamupäivällä eno ja serkut tulivat hekin meille. Oltiin vaan, ja katseltiin lasten touhuamista. Eepi varsinkin oli hyvin iloinen ja touhukas, kun vihdoinkin sai kunnolla olla serkkunsa kanssa. Mummin elämässä tällaiset ovat mahdottoman tärkeitä hetkiä, rakkaita hetkiä.

Tänään iltapäiväruoalla muonavahvuus oli vain viisi, mutta kuitenkin vähän sellaista juhlaruoan oloista värkkäilin. Alkuun suupalat, joissa torttutaikinaa alla (2 levyä), päälle auramurua, päärynäsuikaleita ja sitten vielä munalla voitelu ja uuniin 12 minuutiksi.

Nämä sopivat hyvin myös päivän tuhdin keiton oheen. Keitin kattilallisen ”Jouluista tomaattikeittoa”. (Ohje linkin takana)

Esikoinen ja miehensä tykkäsivät. Ja myös maritozzit maistuivat. Meillä oli viime pääsiäisenä näitä maritozzeja eka kertaa, – eihän ne varsinaisesti pääsiäiseen kuulu, vaan nimenomaan joulukuun ruokakalenteriin.

Maritozzien historiaa ja resepti on TÄÄLLÄ. Tänään meillä oli tarjolla nimenomaan suolaisia, graavilohimoussella täytettyjä. Eivät vaikeita, mutta vaatii toki tovin aikaa. Mutta kyllä kannatti.

Miten jos vaikka uudenvuoden pöytään tekisit?

Isovanhemmuus Joulu Ruoka ja viini Vanhemmuus

Onnen päivä – kaikki kotikotona

Oulussa on lunta. Kimmeltävät hanget. Tyventä. Ja talvenpäivänseisaus, vuoden lyhin päivä.

Oulussa ovat kaikki kolme lastenlasta.

Kaikki hyvin.

~~~~~~~~~~

Heräsin taas liian aikaisin. Mutta toisaalta – olin taas sinisen hetken aikaan liikkeellä. Tepastellen ja kameran kanssa. Pimeä ei ole minua häirinnytkään, mutta ei haittaa vaikka valoa tuleekin lisää. Toisaalta… Jos/kun viikon päästä lähdetään pohjoiseen, on kaamos vielä tosiasia. Ei haittaa sekään.

Kauppahallista hain kalaa, huomiselle.

Toripolliisi on päässyt tänä vuonna valokeilaan. Se on – vihdoin – valaistu, joten sen saa talvikuviinkin helposti näkyviin.

Tänään meillä jouluruukkua, (kaupan, ei niin hyvää kalkkunan paistia), ranskalaista pateeta, kaikkea pientä ohessa ja ennen. Ja jälkkäriksi suklaa-kirsikkakakku! Jo sitä tehdessä tuli itsellekin painoa varmaan kilo lisää! Voita, sokeria, valkosuklaata, kermaa, sokeroituja kirsikoita, — kaikkea. Ja olihan se hyvää. Tämmöinen pala jäi seuraavaan päivään…

Aihioni jouluhalosta sai jäädä pakkaseen. Se ei ollut ihan onnistunut aihio. 🙁 Mutta synttärikakku (Vävyn synttärit), nimpparikakku (Juniorin nimipäivä) ja Eepin etukäteisnimmarikakku oli hyvää. Ja täyteläistä!

Mutta ruoka oli sivuseikka. Parasta oli nähdä serkukset keskenään. Yhdessä. Yhdeksänvee ja kuusivee leikkivät, opettivat, juttelivat yksveen kanssa. Emmiliini tottui aika pian ympäröivään huomioon, ja tuntui jopa nauttivan seurasta. Hyvä, että lapset ehtivät syödä mitään.

Ja minä olin tyytyväinen, että olin tehnyt melkein kaiken valmiiksi: sain olla läsnä melkein kympillä. Näitä hetkiä tällä poppoolla kun ei ole turhan paljoa. Nyt on hyvä. Taisin jo sanoakin.

Joulu Ravintolat Ruoka ja viini

Sinfoniassa ja konsertissa

Joulun aika on hyvää. Useimmiten. Ja varsinkin tässä elämän vaiheessa kun jouluajasta voi nauttia pitkään, jo paljon ennen joulua. Niin kuin tänäänkin.

Olimme Pehtoorin kanssa joulutunnelmissa Sinfoniassa ja konsertissa.

Sinfonia on uusi italialainen ravintola Oulussa Kirkkokadulla (Crecianin vieressä). Varasin sinne pöydän neljäksi: onneksi varasin, ei sinne olisi ilman varausta päässytkään. Kävimme siellä ennen konserttiin menoa. Konserttikin oli kirkkokadulla: Tuomiokirkossa oli Jarkko Aholan ”Jouluntähti” -konsertti.

Pehtoorihan tykkää katsella telkkarista suunnilleen kaikki mahdolliset (suomalaiset) musiikkiohjelmat ja suomalaisartistien konsertit, joten ostin hänelle lipun vähän kuin joululahjaksi. Ja koskapa minä olen jo monta vuotta tykännyt Aholan joulumusiikista – jopa enemmän kuin Three Tenorseista, Tapani Kansasta tai Andrea Botticellista, niin mielelläni lähdin aveciksi. 🙂

Oi, että. Olipa vaikuttavaa. Vielä vaikuttavampaa kuin osasimme odottaa. Tuomiokirkon akustiikka ja kirkon täysi muita kuulijoita (1500 henkeä) tekivät osaltaan konsertista hienon. Välillä silmät kiinni ja kyynelissäkin kuuntelín: Adagio, Jouluyö, Walking in the Air…. Korkealta, kirkkaasti ja kovaa!

Ja entäs Sinfonia! Se ei ole mikään tavis pizzeria, enemmänkin trattoria tai ristorante. Listalla toki on pizzoja, mutta myös muita italialaisen keittiön klassikkoruokia: antipastit (leikkeleitä), primit (insalata mistot, pastat ja risotot), muutamia secondoja (lihaa ja kalaa) ja dolcet. Me valitsimme tattirisoton ja prosciuttosalaatin. Molemmat olimme tyytyväisiä. Pehtoori söi jälkkäriksi suklaakakkua ja gelatoa, minä vaniljapannacottan. Perushyviä nekin. Viinilista on oikeinkin laadukkaan oloinen, viinejä lähes kaikista Italian maakunnista. Lasilliset otimme ja varsinkin minun Baroloni oli niin hyvä, että päätin ostaa sellaista jouluaatoksi porolle kaveriksi. Ravintolamiljöö on tyylikäs, vähän turhankin tumma. Kaikkinensa tervetullut lisä oululaiseen ravintolamaailmaan.

Uusia hyviä joulumuistoja tästä päivästä …

Joulu Niitä näitä Reseptit

Lounassalaattia ja muuta tykkäämistä

Paahdettua punajuurta ja porkkanaa Burratalla

3 punajuurta & 6 porkkanaa leikattuna ja kuorittuna
Oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
Suolaa

Kastike:
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl hunajaa
1 valkosipulinkynsi
1 tl tuoretta rosmariinia hienonnettuna
Suolaa, maun mukaan

Ohjeet:
Esilämmitä uuni 200 °C:seen
Leikkaa punajuuret viipaleiksi ja ripottele päälle oliiviöljyä, (hunajaa) ja suolaa. Asettele punajuuret ja porkkanat uunipellille yhdeksi kerrokseksi. Paista 30 minuuttia tai kunnes juurekset ovat paahtuneet ja karamellisoituneet.

Vatkaa pienessä kulhossa oliiviöljy, valkoviinietikka, hunaja, jauhettu valkosipuli, rosmariini ja ripaus suolaa.

Kokoa salaatti:
Kun vihannekset ovat kypsiä,
anna niiden jäähtyä hieman.
Asettele rucolaa tai vihreää salaattia tarjoiluastian pohjalle, päälle juurekset.
Valuta kastike salaatin päälle, lisää burratajuustoa ja pistaasirouhetta.

Etsin tänään punajuuripeston ohjetta (viime viikolla sellaista sain ystävän luona, ja tykästyin paljon. Löysinkin ohjeen, mutta ennen kuin ehdin hankkia sitä varten ainekset, näin Instassa Ellen Jokikunnaksen ohjeen yllä mainittuun salaattiin. Siispä meillä olikin sitä tänään. Ja pidin kovasti.

Jokikunnasta olen seuraillut Instassa aika aktiivisesti viime kevättalvesta asti. Siitä asti kun alkoi hänen ja miehensä ohjelma Unelmia Italiassa. Sehän olikin ihan mukava ohjelma. Ja siinäkin, kuten aiemmin satunnaisesti lehtien palstoilla, pariskunnan lapsettomuusvuodet ja pitkittynyt adoptioprosessi tuli esille, ja koskettikin. Ja kyllähän kyynelehdin, kun näin isänpäivänä netissä kuvan, jossa Ellen ja Jari olivat Manilassa – ja heillä oma poika! Aika harvojen julkkisten elämänmeno on näin koskettanut.

Mutta siis: salaatti sopii varmasti joulunpyhien pöytään lisukkeeksi esim/vaikka rosollin sijaan tai lounaaksi vuodenvaiheen jotenkin poikkeuksellisen monilta tuntuvina viikonloppuina. [Olipa selkeästi ilmaistu!! Tarkoitan että vaikka ennen tai joulun jälkeen. 😅]

Tänään olin jouluostoksilla kaupungilla. Perheessä melkein kaikki ovat ilmoittaneet, että eivät halua lahjoja, vaan että vietetään paketitonta joulua.

Periaatteessa sopii minulle ihan hyvin, muttaku. Kun marraskuussa tästä keskusteltiin, totesin, että puolet lahjoista on jo neulottu, langat kaikkiin hankittu, että samoin kalenterit myös perheenjäsenille tilattu, että lastenlapsille ostan ihan varmasti sekä pehmeitä että kovia paketteja, että tradition mukaisesti ainakin joulun tienoon hyvin syöminen ja juhlalliset juomat päivällisten yhteydessä kuuluvat minun jouluuni ja sen valmisteluun, niin ei kukaan sitten kieltänytkään. 🤶 Ymmärsivät, että ruoalla rakastaminen on edelleen mun juttu ja minullehan on ilo saada lahjoa; on ilo ilahduttaa ja antaa jotain mukavaa, omaa, hemmottelevaa, luettavaa, syötävää. Siispä tänään muksujen lahjoja – ja muutamia muitakin 🤫 – hankkimassa.

Joulu Reseptit

Hillaherkkuja vaikka joulupöytään

Joulureseptejä-harjoitussivu syntyi jokunen viikko sitten kun aloitin Word Press-sisällönhallintajärjestelmä -kurssin. Menin kurssille mm. siksi, että oppisin uutta, erityisesti käyttämään WP-alustan uusia toimintoja ja ominaisuuksia. Perusteet ovat olleet hallinnassa jo vuosikausia. Kolmen viikon kurssi ei nyt ollut ihan sitä mitä odotin, – monestakaan syystä. Mutta menemättä niihin tarkemmin totean, että kunnianhimoinen aikeeni tehdä tuosta harjoitussivusta ”sivuhaara” blogiin, ehkä jonkinlainen nettikeittokirja, jää nyt toteutumatta.

Jatkan siis entiseen malliin blogin pitämistä tavalla, jossa on ruoanlaittoa, patikkaretkiä, juttuja päivieni kulusta, edelleen jaan jotain vinkkejä hyviksi havaituista liikkeistä, neuleista, tapahtumista etc. ja kaikenmoiset tarinat ovat entiseen tapaan suloisessa, satunnaisessa sekamelskassa ryyditettynä valokuvilla päivieni ja matkojeni varrelta.

Jotain uutta mm. julkaisemisen sujuvoittamiseksi sentään opin ja vähän uusia välineitä sain käyttööni, joten ei kurssiin käytetty aika ja raha ihan hukkaan mennyt. Silti kyllä turhautti, vähän. Mutta se siitä.

Joulureseptejä kuitenkin olen ehtinyt hakea omista arkistoista, uusista keittokirjoista ja netistä, ja koska en niitä tuonne jouluresepti-sivulle laittelekaan, niin tiputtelen tänne blogiini.

Yksi sellainen on Hillajäädyke ja suolakaramellikastike

Ainekset
3 dl kuohukermaa
2 dl tomusokeria
2 kananmunan valkuaista
2 kananmunan keltuaista
300 – 400 g hilloja

Ohje
Paseeraa marjat (tai käytä valmista Lapin jängän kivetöntä hillasosetta)
Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset.
Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi.
Lisää vaahdon joukkoon marjasose.
Vaahdota kerma toisessa kulhossa pehmeäksi vaahdoksi.
Yhdistä vaahdot.
Vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi puhtaassa kulhossa ja nostele varovasti valkuainen jäädykemassan sekaan.
Kaada massa noin litran vetoiseen vuokaan, kääri kelmuun ja jäädytä pakastimessa vähintään neljä tuntia, mielellään yön yli.

Ota jäädyke noin puoli tuntia ennen tarjoilua jääkaappiin sulamaan.

Jäädykkkeen voit tarjota valmiin kinuskikastikkeen kanssa tai lämmittää purkillisen kondentoitua maitoa ja lisätä sen joukkoon suolakiteitä tai tehdä itse suolakaramellikastikkeen.

Suolakaramellikastike
2 1/2 dl sokeria
100 g voita
1 1/2 dl kuohukermaa
3/4 tl maldon- tai karkeaa merisuolaa

Mittaa kaikki kastikkeen ainekset valmiiksi. Kaada sokeri pinnoitetulle pannulle.
Anna sokerin lämmetä keskilämmöllä, ja liikuttele sitä välillä puuhaarukalla.

Kun sokeri alkaa sulaa, pienennä lämpöä ja sekoita sokeria koko ajan puuhaarukalla. Sokeri ei saa palaa. Tavoitteena on toffeen tai konjakin värinen, paahtunut sokeri.
Lisää voi parissa, kolmessa erässä. Sekoittele vispilällä voi ja paahdettu sokeri sekaisin.
Kun seos on tasainen, ota pannu pois hellalta ja lisää vähitellen joukkoon kerma. Sekoita koko ajan. Jos kastikkeeseen tulee paukkuja, voit lämmittää kastiketta varovasti pienellä lämmöllä. Lisää lopuksi kastikkeeseen suola ja anna kastikkeen jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä kastike jääkaapissa. Voit lämmittää kastiketta halutessasi hieman ennen jäädykkeen tarjoilua.

Toinen meillä 90-luvulla usein tarjolla ollut hillaherkku on VALKOSUKLAAHILLAKAKKU

150 g voita
1½ dl sokera
1½ vaniljasokeria
3 munaa
100 g valkosuklaata (Valhrona tai Panda)
2½ dl vehnäjauhoja
2 rkl konjakkia tai sitruunamehua
Kuorrutus
½ dl kermaa
100 g valkosuklaata

Vatkaa rasva ja sokerit vaahdoksi, ja lisää munat yksitellen.
Sekoita karkeaksi pilkottu suklaarouha huihin kuiviin aineksiin ja sekoita taikinaan, lisää neste. Kaada taikina voideltuun jauhotettuun vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Jäähdytä.

Kuorrutusta vasrten pilko suklaa kulhoon, kiehauta kerma ja kaada suklaan päälle. Levitä kuorrutus kakulle. Tarjoile hillojen kera (tai ilman).

Otsikkokuvan hillaresepteihin sopiva väritys on tämänpäiväisen iltapäivälenkin varrelta!

Joulu Oulu Ruoka ja viini

Jouluinen lauantai

Hyvä päivä tänään. Eikä vähäisin syy siihe ole se, että pitkästä aikaa olen nukkunut sen, mitä tarvitsen = kahdeksan tuntia. Olkoonkin, että tunnen nähneeni vain painajaisia. Mutta ne olivat unia – ja minä nukuin!

Päivään olin aatellut kuvaeditointia (ja reseptiikkaa) kuluneen viikon varrelta, mutta meni sitten kuitenkin nettikaupoilla, kävellessä, perhechatissa (montakohan kymmentä viestiä yhden sun toisen kombinaation parissa, joulujuttuja ja muuta).

Iltapäivään meni ennen kuin sain lähdetyksi ulos. Theodorin puistossa oli tänään joulutapahtuma, ja koskapa tämä puisto on hyvinkin kävelymatkan päässä meiltä, valitsin sen tepastelun kohteeksi.

Aika jännä, että tämä Theodorin puisto on tullut tietoisuuteeni vasta muutama viikko sitten, vaikka olen ihan sen kupeessa syntynyt, sen läpi ja reunoilla lenkkeillyt ja hiihtänytkin 80-luvun alussa, viime vuosina pyöräillyt sen läpi liki päiväittäin, siellä aika paljon kuvaillutkin … Mutta nyt vasta tiedän, että sen nimi on Theodorin puisto.

Theodorin puisto on Tuiranpuiston vieressä, Tuiran terveyskeskuksen ’takana’, ihan lähellä Toivoniemeä, jossa reilun puolenkymmentä vuotta ehdittiin asuakin. Se on ns. kuurojen kodin ympärillä ja siellä oli tänään taidenäyttelyitä, leipomo avoinna, käsityöpuotien avoimet ovet jne.

Mm. Petra Kaminen Mosherin teoksia katselin, ja tämä alla oleva pysäytti: siihen on kiteytetty Oulun murteen ydin. Ei niin kaunista ole kotimurre.

En ostanut taidetta, en koruja, en käsitöitä, mutta leipomo Ryytin hapanjuurileipä mahtui pikkureppuuni oikein hyvin. Ja lämmin leipä tuoksui koko paluumatkan herkullisesti.

Kotiin palattua eilisen rääppiäisiä ja leipää meille kahdelle. Ja teinpä meille ”lauantaidrinksut”. Kesältä jääneen Aperol-pullollisen loput jalostin talvi-aprerol-spritziksi.

Olin jo viikolla laittanut pakkaseen jäätymään jääpaloja, joissa oli appelsiineja, rosmariinia ja tähtianista. Sitten vain lasiin 8 cl Aperolia, 20 cl kuohuviiniä, 5 – 10 cl kuplavettä, appelsiinipalasia ja em. jääpaloja. Hyväähän siitä tuli. Kun juoma oli ollut pidemmänkin tovin lasissa alkoi jäätyneestä tähtianiksesta irrota mukavasti makua. Siis kannattaa varmastikin upottaa yksi tähtianis aperoliin jo edellisenä iltana, tulee joulun makua. Luulisin.

Ja kun on kova ikävä ja halu nähdä muksuja ’koko ajan’, keksin kutsua heidät huomenaamulle ”perhebrunssille”. Niinpä olen tässä jouluwienereitä leiponut ja pöytää jo kattanut. Riisipuuroa siis jo huomenna!

Isovanhemmuus Joulu Ruoka ja viini

Pikkujoulukausi avattu

Opetusravintola Hilikun bistro on taas avoinna: siellä on tarjolla lounasbuffet ja a la carte. Valittavana on varsin monipuolinen kolmen ruokalajin menu. Keittiö- ja salihenkilökunta (= opiskelijat) saavat harjoitusta ja asiakkaat hyvin syödäkseen. Ja hinta on 19,90 €. Erinomaista!

Hilikun a la carte-puolella oli tänään enimmäkseen eläkeläisiä, kaksi muuta isoa pöydällistä meidän seitsemän hengen seurueen lisäksi.

Olimme viinikerho BOn kanssa pikkujoululounaalla; meille ihan poikkeuksellista tällainen tapaaminen, ja poikkeuksellista meille oli myös se, että tapasimme ilman viiniä. 🍇 Vähän niin kuin lukupiiri kokoontuisi ilman luettuja kirjoja tai golfarit jääkiekkokatsomossa. – no huh, olipa kökköjä vertauksia, mutta ehkä ymmärrätte.

Toisaalta, meistä on yli 30 vuoden kokoontumisten myötä tullut hyviä ystäviä, joiden kanssa vaihdetaan kuulumiset ja kokemukset melkein kerran kuussa kaikilta muiltakin elämän aloilta kuin viinin nauttimisesta. Tapaamisen merkitys alkaa olla viiniä tärkeämpää. Kunhan rupateltiin ja syötiin hyvin pari tuntia joulukuisena keskiviikkoiltapäivänä. Koska me voidaan!

Tässä minun valintani.

Toast Skagen

Turskanfileetempura ja paistettuja kampasimpukoita

Puolukka-vaniljabavaroise

Varsinkin jälkiruoka oli tavattoman hyvää, täyteläistä, maut ja koostumukset kohdillaan.

Lounaan jälkeen lähdimme Pehtoorin kanssa jouluostoksille: lelukauppa XS Valkeassa (kuva otsikossa) oli hyvä kohde. Kaikille kolmelle lastenlapselle löytyi pakettiin pantavaa. Legot, Fischer Pricet, ja lautapelit ovat edelleen lasten lahjatoiveissa, mutta tutustuttiin myös Funkoihin. Ihan uudenlaisia ”pehmoleluja”. Pieniä pehmeitä hahmoja suunnilleen ´kaikista´ lasten ja varhaisnuorten seuraamista sarjoista: Pokemon, Marvel, Harry Potter, Boys, Five Nights at Freddy´s, Star Wars — Ja just sitä toivottua ei enää ollut. Eikä näytä olevan kuin Temussa! Sieltä en tilaa!

Ja huomenna meidän hyvin alkanut ”pikkujoulukausi” jatkuu. Joskus työvuosina minulla saattoi olla useatkin pikkujoulut marras-joulukuun vaihteessa: tiedekunnan pikkujoulut, oppiaineen tai laitoksen pikkujoulut, opiskelijoiden ainejärjestö Tiiman pikkujoulut. Joka vuosi taisin ainakin yksiin osallistua. Useimmiten juuri opiskelijoiden järjestämiin; ensin kävin niissä tietysti omana opiskeluaikanani, ja sitten varsinkin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun ekalla vuosikymmenellä minä parin muun kollegan kanssa tapasimme käydä opiskelijoidemme järjestämissä pilheissä, – kävimme ainakin ohjelman katsomassa.

Nyt on erilaisia pikkujouluja, ja huomenna jatkuu: ensin huomenna tavataan Amici-porukalla (enää viidestään) Rajakylässä. Ylihuomenna iltapäivällä täällä meillä on jo perinteinen piparkakkujen koristelukilpailu, jossa tänä vuonna on myös etäyhteys Järvenpäähän. Siis Apsu, Eepi, Juniori ja R. sekä Pehtoori ja minä kisataan voitosta, syödään, höpötellään, kuunnellaan joululauluja, viesteillään etelään, nautitaan Herra Hakkaraisen jouluglögiä ja pidetään palkintojen jakoseremonia. Tai jotain sellaista. Kunhan touhutaan keskenään. Joulunaika tuo paljon hyvää … 🎄🤶🎅

Garda Joulu Reseptit Ruoka ja viini

Leppoisasti kohti joulukuuta

Marraskuun viimeinen, huomenna saadaan herätä adventtiin.

Tänään jo avattiin yksi jouluun liittyvä ”luukku” (ks. artikkelikuva): Pieni Joulupuoti Oulujoen Lapinkankaalla avasi taas ovensa tunnelmaansa ja pienten, monenlaisten käsitöiden puotiin. Olen käynyt siellä monena vuonna, samoin ystäväni, mutta emme ennen kahdestaan. Tänään oli sille hyvä aika.

Eikä se nytkään ollut pettymys. Siellä on paljon sellaista ”piensisustusta” jota ei muualta löydy, uniikkeja joulukoristeita, pieniä ilahduttavia joulujuttuja. Pitkään harkitsin meidän mökin vaatimattoman ”porotokan” täydentämistä näillä hoikilla oulujokisilla, mutta luovuin. Ja ostinkin Tonttu Tomafoille kaverin. Uusi huopatonttu sai nimekseen Totti. Tulette vielä näkemään hänet.

Lapinkankaalle on matkaa, parikymmentä kilometriä, joten ehdimme vaihdella kuulumiset, ilot ja surut, automatkalla. Palattuamme kaupunkiin mentiin vielä Kauppahallin joulunavajaisiin ja satuimme parahiksi Tiernapoikien esitykseen. 10 – 12 -vuotiaat pojat lauloivat raikkaasti ja taidolla, ihan jouluiselta tuntui. Kahvilla ja kalaostoksilla kävimme. Mukavaa oli että hallissa vilinää ja vilskettä, mikä ei ole Oulussa ihan tavallista.

Palasen savulohta ostin, tarkoituksella. 🙂 Resepti oli jo löydettynä valmiina, ja muokkasin siitä omanlaiseni. Tarkoitus oli laitella se tuonne ”harjoitustyö”-sivulleni, mutta kun se ei taaskaan onnistu ihan niin kuin haluaisin, niin tässäpä se.

Savulohipiirakka

Pohja

100 g voita tai margariinia
1½ dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl juustoraastetta
ripaus leivinjauhetta
½ dl vettä

Täyte

400 g perattua lämminsavukirjolohta tai -lohta
ripaus sitruunapippuria
½ ps Aura-muruja
2 dl ruokakermaa
2 munaa
100 g (ruohosipuli)tuorejuustoa
myllystä mustapippuria
ripaus suolaa
mahdollisesti 😊 tillisilppua

Pinnalle

(cheddar)juustoraastetta
kirsikkatomaatteja

Ohje

Nypi pohja-aineet taikinaksi. Lisää hiukan jauhoja tarvittaessa.
Painele taikina voidellun leivinpaperin päälle vuoan pohjalle ja reunoille.
Levitä lohi pohjalle, ripottele pinnalle sitruunapippuria ja sitten auramurut.
Sekoita kerma, munat, tuorejuusto ja mausteet.
Kaada muna-kermaseos piiraan päälle.
Laittele pinnalle kirsikkatomaatit ja päälle juustoraastetta.
Paista ensin 200 asteessa uunin alatasolla 10 minuuttia ja nosta pelti sen jälkeen keskitasolle.
Jatka paistamista noin 20 minuuttia.
Anna piiraan vetäytyä ennen tarjoamista.

Hyvää se oli. Pehtoori tykkäsi kovastikin. Ja nyt iltasella pienen palasen kylmänä maistettuani vakuutuin, että tämä voisi olla vaikka pieni alkupala tai joulun ajan buffetpöydässä yksi osa. Tai vaikka uudenvuodenjuhlaan huikopala?