Minulla oli jo aamulla työpöydällä paperit valmiina, tarpeelliset tiedostot etsittynä, Muistikuvia- ja Verotus-mappi esillä. Ja vakaa aie saada yrityksen veroilmoitus ja ennakkoveroselvitys tehtyä.
No sainhan minä:
- hiihdettyä sen tavallisen kympin, mikä tarkoitti että 400 kilometrin rajan tuli ylitettyä, mikä on tälle huonolumiselle, vähälatuiselle talvelle mun hiihtoharrastukseni tason huomioon ottaen aika hyvä.
- pestyä jääkaapin ja pyyhittyä kaikki keittiön yläkaapit ja jynssättyä roskis/allaskaapin, joka todella jo kaipasikin sitä.
- tehtyä kaksi pientä ”voileipäkakkua”. Oikeastaan nekin olivat niitä smörrebrödejä, joita nyt on tehnyt mieli, mieli tehdä ja syödä. Tänään liivatteella muotoon tehty aika monen aineksen tonnikalatäyte ja koristeluun sitten kananmunia, katkoja, ruohosipulia, sitruunaa, kurkkua. Värkätessä unohtuu kaikki muu, ruoanlaittoa parhaimmillaan. Toisen kakun toimitin Juniorille ja R:lle iltapalaksi. Kertoivat tykänneensä. Eikä Pehtoorikaan valittanut. Toki hänelle oli eiliseltä perhepäivälliseltä rääppiäisruokaa lisäksi.
- neulottua valmiiksi taas yhden tyynyn mökin notskipaikalle, Tuulensuojaan. Kesään mennessä niitä on ehkä se puolenkymmentä kuten on tavoitteena. Neulominenkin on rauhallista puuhaa.
- tehtyä yhden kollaasikuvan Kutturan kioskin valokuvauskilpailuun: josko vaikka voittaisi lahjakortin kioskin poroburgeri lounasta varten.
Ja veroilmoitus? – Huomenna keskityn siihen. Ehkä. Yritän ainakin.
Jos hiihtämiseltä ja ruoanlaitolta (mitähän isotöistä maanantaiksi keksisi?) ehdin. Huomenna voi olla kyllä pyykkipäiväkin. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä huomenna…