Ruoka ja viini

Showing: 51 - 60 of 1 258 RESULTS
Lappi Niitä näitä Ravintolat Ruoka ja viini

Myönnettävä on: olipa hyvää

Ennakkoluulot tai (perusteettomat?) epäilykset on hyvä asettaa kyseenalaiseksi, ja antaa toinen (tai kolmaskin) mahdollisuus…

Saariselän keskustassa on ollut Teerenpesä-ravintola vuosikymmeniä. Se oli olemassa jo ennen kuin meillä oli lapsia, siis liki 40 vuotta? – Joskus noihin aikoihin, me kävimme siellä Pehtoorin kanssa yhillä tai drinksuilla kuten silloin sanottiin. Oltiin paikalla aika alkuillasta (kuten meillä useimmiten on aina ollut tapana, jos vain on voitu valita 🙂 ). Päivä oli oltu rinteessä, laskettu se viisi-kuusi tuntia Kaunispään ja Iisakkipään kylkeä, käyty saunassa, lähdetty ski-bussilla lähdetty kylille humputtelemaan. Ehkä Retkeilykeskukseen syömään ja tanssimaankin?! Ja tutustumaan Teerenpesään. Enkä (kai) ikinä unohda daamia, joka iltakuudelta istui baaritiskillä laskettelumonot jalassa, huolellisesti meikattuna, viimeisen päälle trendikkäät ulkoiluvermeet  viereisellä tuolilla, jossain upeassa kashmirneuleessa ja MINKKIpanta otsallaan.

Ja siinä kun me ne bacardi-colat tai irish coffeet nautimme, ehdimme kuulla kuinka hän oli laskenut vain osan päivästä ”koska rinteissä ei ollut haastetta” ja ties mitä kaikkea … Tämä nainen löi meidän mieliimme leiman, että Teerenpesä ei ole meidän paikka, vaikka totta puhuen hän taisi todellakin olla erityisen harvinainen poikkeus asiakaskunnasta.

Minkkipantaisen naisen aiheuttama torjunta piti meidät pois Teeren pesästä aina uudenvuodenvaihteeseen 2015.  Siis kymmenen vuotta sitten kävimme siellä: Tyär oli meillä mukana mökillä palattuaan jouluksi Meksikosta, ja sai meidät sinne uudenvuodenaattona odottamaan ilotulitusten alkamista [paluu siihen iltaan täällä]. Jo silloin Teerenpesän paikalla oli toiset omistajat kuin alussa, ja paikan konsepti kai aika lailla muuttunut.

Ja tänään: tämän viikon ”ulkoruokintapaikkaa” (tiedättehän, kerran mökkiviikossa kylille syömään) mietin kauan, surffailin ja kuinka ollakkaan: Teerenpesän menussa oli monta mielenkiintoista juttua. Sitä paitsi Saariselkä FB-ryhmässä ravintola oli saanut mainesanoja, varsinkin hyvän poronkäristyksen vuoksi. Päätimme antaa ravintolalle kolmannen mahdollisuuden. Ja kannattihan se!

Emme syöneet käristystä, mökilläkin saa hyvää 🙂 , vaan alkuun porocarpaccio ja frittimuikkuja (ehkä parhaita ikinä!) ja pääruoaksi kalaruokafriikille Pehtoorille Inarijärven rautua rapukastikkeella ja minulle Lapin herkkulautanen, josta tuli mieleen meidän perheen jouluaaton alkuruoat.

(miedosti suolattua rautua, paahdettua Inarijärven siikaa, lohimoussea,
savustettua poronpaistia, sienisalaattia, rapukastiketta, puolukkakastiketta)

Ja ruoan maittavuuteen vaikutti tietysti myös se, että olimme hiihdelleet keskipäivän aikoihin – taas kerran tahoillamme – hyvinkin toistakymmentä kilometriä ja saunoneet rauhassa. Joku muu oli tehnyt ruoan, ja minä saatoin vain nauttia.

Päivän hiihdosta:
Hirvaskurussa, Onnin jäljellä, Pieranvaaran kupeessa paistoi, satoi, luisti, tökki ja oli hyvä. Ja viime öisen sateen jäljiltä kaikkialla uutta, melkein nuoskaista, valkoista, valaisevaa lunta. Puut valkoisia, taivas enimmäkseen harmaa.

Jo aamulla viimeöisen sateen jälkeen melkein satumaista. Mökkipuron rantaan kuljin hiljaisuudessa.

Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Kampanisuja ja linnuille ruokaa

Hiihtämään?

 – Aamupuuron äärellä yhteispäätös: Laduille ei lähdetä. + 2 C ja vesi/räntäsateen uhka, joka sitten tuli todeksi, olivat hyvä peruste pitää jonkinlainen palautumispäivä liikkumisesta.

Aamupäivä kului minulla viesteillessä ja Kuukkeli Bistro&Cafen kuvia editoidessa. Ja viikon kauppareissukin Kuukkeliin oli ajankohtainen. Tänään sinne mahduimme me mökkiläisetkin, – ulkomaalaiset taitavat käydä myöhemmin iltapäivällä ja illalla.

Kampanisuja

Olipa kaupassa tuoreita (Lapin Leipomon) kampanisuja! Nehän on enemmän läntisen Lapin, Torniojokivarren  ja Koillismaan kuin tunturi-Lapin perinneleivonnaisia, mutta toki niitä on yhtä lailla täällä ”ylhäälläkin” kahviloissa tarjolla. Ja tänään meillä jälkkäriksi mökillä. Hyviä olivat, kun olivat tarpeeksi voisia. 🙂

Joskus niitä leivoin itsekin, nimenomaan hiihtolomille. LappItaliassa on niiden ammattilaisohjekin (joka toimii puolitettunakin). Jos Runbergin tortut ja laskiaispullat alkavat olla jo kohta menneen helmikuun herkkuja niin nämä sopisivat

Joskus niitä leivoin itsekin, nimenomaan hiihtolomille. LappItaliassa on niiden ammattilaisohjekin (joka toimii puolitettunakin)

Koulukuntaerot näiden leivonnassa koskevat sokerin määrää, samoin kananmunien määrää.

Pihahommia – katoilta lumia ja linnulle ruokaa 

Ennen iltapäivän sateita ehdittiin puuhailla mökkipihalla. Pehtoori lapioi raskasta lunta terasseilta, patioilta ja nilin katolta.

Nyt kun täälläkin on jo (valitettavasti) keväisen lämmintä, ajateltiin, että linnutkin voivat palata pihapiiriin. Niinpä laittelin auringonkukan siemeniä ja koiranruokaa ehdolle ruokintapaikoille, ja tulihan yksi aika surkean näköinen kuukkeli evästelemään.

Reseptit Ruoka ja viini

Perusasioiden äärellä

Harmaa päivä. Tuulta tunturissa parhaimmillaan/pahimmoillaan 14 m/s. Pakkasta vain vähän, lumisadetta samoin. Silti, näistä huolimatta yllättävänkin hyvä oli hiihdellä.

Siihen meni aamupäivä.

Iltapäivällä vähän tavallista enemmän tekemistä vaativa uuniruoka. Viinilehden sivuilta löytyi kiinnostavan tuntuinen ohje. Ei vaikea, kunhan saa kotiin hommatuksi kaikki aineet. En saanut (kokojyväsinappia ei ollut, laitoin tavallista, mutta jopa timjamia oli meidän mökkimarketissa! Jihuu. Ja minttua! Ei kai koskaan ennen. Sitä tarvitsen huomenna).

Normandialainen kanapata
(Viinilehden resepti)

600 g broilerin paistileikkeitä
2 rkl voi-öljyseosta
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
100 g mukulaselleriä
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
1 ½ rkl kokojyväsinappia
1 rkl kanafondia
3 dl ranskalaista siideriä
1 ½ dl kuohukermaa
1 rkl timjaminlehtiä
3 kotimaista omenaa
1 rkl voita
(2 rkl pihlajanmarjahyytelöä)

Valmistusohje:
1. Puolita paistileikkeet. Paista palat kauniin ruskeiksi pannulla voi-öljyseoksessa. Mausta suolalla ja pippurilla, siirrä broileripalat uunivuokaan.
2. Kuori ja kuutioi selleri, kuori ja silppua sipulit. Kuullota seosta hetki pannulla ja kaada broileripalojen päälle.
3. Laita sinappi, fondi, kerma ja siideri pannulle. Kuumenna ja kaada uunivuokaan. Lisää joukkoon timjami.
4. Kuori omenat halutessasi ja leikkaa lohkoiksi. Sekoita 2/3 viipaleista ruoan joukkoon. Jätä loput erikseen paistettaviksi.
5. Kypsennä ruokaa ensin 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Laske lämpö 175 asteeseen, kypsennä edelleen noin 25 minuuttia.
6. Paista loput omenalohkot voissa pannulla kauniin ruskeiksi ja lisää ruoan pinnalle tarjoiluvaiheessa.

Mökkikeittiöstä huomautus: omenoita ei kuulu polttaa, – siten voi kuitenkin käydä.  Joka tapauksessa lämmin suositus tälle ruoalle. Viinilehti suositteli oheen tiettyä, meilläkin hyväksi havaittua Kamptalin Grüner Veltliner -valkkaria, mutta eihän sitä Kuukkelin Alkossa ollut. Tämä grüner veltliner oli. Ei huono sekään, varsinkaam juuri tämän ruoan kanssa. Sinällään oli aika pliisu.

Illalla hakeuduimme telkkarin äärelle. Vähän sellaisella ”eipä tässä nyt muutakaan, aivot narikkaan!” -fiiliksellä. Ja niinpä katsoimme kaksi jaksoa Janne Katajan ”Uskoisitko” -sarjasta. Olipa hämmentävää. Huh huh!

 

Niitä näitä Ruoka ja viini

Ruokafilosofiani on ”ratkennut”

Tänään on ollut hieno hiihtopäivä. Kerron siitä huomenna, mutta nyt ruokafilosofian ratkaisu, ja arvontapäivä!

~~~~~~~~~~~~~~~~

Ruokafilosofia muiden ja omin silmin

Viikko sitten oltuani Radio Kalevan haastattelussa, jossa kyseltiin ruokafilosofiastani, en oikein itsekään tiennyt, mitä se voisi olla, joten kyselin teiltä, hyvät blogissa kävijät ja tutut, mitä se teidän mielestänne voisi olla. Ja ilokseni sainkin vastauksia. Kaikkiaan seitsemän vastausta tuli: kommenteissa Anneli, Toini, Lähes naapuri, Katri, MS, Kati, Raila kiteyttivät näkemyksensä näin:

  • Makua, hyviä raaka-aineita, mietittyjä atriakokonaisuuksia ja kaiken kuorruttaa kaunis kattaus
  • Kokeileva, laatuun panostava, herkuttelija, toisille hyvän mielen tuottaja
  • Aina uutta kokeileva ja vanhoihin hyväksi koettuihin palaileva
  • ”Yhdessä nauttien, ruoalla rakastaen, avoimin mielin uutta kokeillen”.
  • ”Nyt minä olen syönyt ja ajatellut ja nyt minusta tuntuu,että asiat rupeavat selviämään.”
  • Terveellistä, nautinnollista ja sosiaalista.
  • Ruoka on keskellä pöytää, jonka ympärillä perhettä tai ystäviä jakamassa keskenään elämää. Yhteisöllisyys, turva ja välittäminen. Läsnäolo.

Tässähän ei ollut kyse siitä kuka vastaa ”oikein”, vaan nimenomaan siitä, millaisena muille ruoanlaittoni näyttäytyy, miltä tuntuu…

Olen oikeastaan aika yllättynyt, ja kieltämättä aika lailla otettukin,  kommenteista. Ja ilahtunut siitä, että muut osasivat noin hyvin sanoittaa ruokapuuhasteluni. Toki noissakin näkee, että käsitys on (enimmäkseen) muodostunut sen kautta, mitä täällä blogissa julkaisen. Luonnollisesti.

Totta puhuen, se on vähän vääristynytkin kuva. Näin siksi, että tänne kirjoittelen juuri silloin, kun olen kokeillut jotain uutta ja silloin kun on juhlan aika. Toki häivähdyksiä arkisemmistakin, tavallisista kahden hengen sapuskoista, on täällä ollut.

Kyllä nuo kaikki kommentit – mielelläni – allekirjoitan ja ehkä nyt osaisin itsekin sanoittaa ”ruokafilosofiani” paremmin: hyvää arkeen ja juhlaan, uutta ja perinteistä vuorotellen, raaka-aineet ja maku edellä, ja tosiaan  olen ruoalla välittämistä osoittava. Teen ruokaa aatellen sitä/heitä, jotka ruokapöydän ympärille tulevat/ovat. Eikä ruoanlaittoni ole mitään pipertämistä. Enimmäkseen sellaista yksinkertaista, rustiikkista, raaka-aineeseen luottavaa.

Ehkä lyhyesti noin. Ja sitten sellainen, mikä näkyy kyllä keittokirjoissani, ja myös täällä blogissa, ja joka on aika paljon ruokavuotta säätelevä juttu – tosin liittyy jo edellisiin: ruokavuoden, satokauden ja ”kausien” huomioiminen kokkailuissa ja juhlissa. (Muistatteko esim: Jokaviikkoinen soppamme!) On blinikausi, laskiaispullakausi, parsakausi, pääsiäisruokien herkullinen aika, uusien perunoiden aika, sitruunoiden aika, syyssiian aika, on sadonkorjuun aika… on aikoja.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja voittaja on!

No mutta nyt tämä on selvä juttu. Kiitos vastanneille, ja kaikille seuraajille.

On aika arpoa voittaja vastaajista!

Löysin netistä arvontasivuston, sellaisen koneen, jolla saattoi arpoa syöttämällä arvontaan osallistujien nimet. Nyt kun täällä mökillä ei ole jälkipolvea, lapsenlapsia, nostelemassa arpalipukkeita, käytin tätä konettta.

Ja voittaja on!!!

Onnea, Katri!!  Kommenteissakin olet monta kertaa kertonut kokeilleesi jotain blogistani löytyneitä reseptejä. Tiedän, että ainakin saaristolaisleipä on jäänyt elämään 🙂 ! Minulla ei taida olla osoitettasi, laitatko sen minulle spostissa (reija at satokangas.fi), jotta voin jo huomenna viedä pienen paketin Saariselän postilaatikkoon.

Huomennakin on hiihtopäivä.

Bloggailu Ruoka ja viini

Ruokajuttuja radioon

Taas olen tehnyt sen! En osannut sanoa ei. Sanoin jo pari viikkoa sitten, että ”joo, voinhan minä tulla”.

Tälle aamupäivälle sovittiin meetinki. Radio Kalevan Hulikakku-ohjelmaan olin lupautunut haastateltavaksi.  Ja aiheena? – Tuulestatemmattua! Niin juuri: tämä blogi. Ja toki myös kaikki muukin, mitä ruokaa liittyen olen viimeiset vuosikymmenet puuhaillut.

Ei, ei aihe ole vaikea, eikä ollut toimittajakaan. Kiitos HK sujuvasta homman hoitamisesta. Ja onneksi oli kyse nauhoituksesta. Suoraan lähetykseen olisin osannut kieltäytyä lähtemästäkään, mutta nauhoitukseen suostuin.

Tunti juteltiin, mutta ohjelmasta tulee (onneksi vain) puolituntinen. Vaikka en olekaan erityisen ylpeä suorituksestani, niin kerron sitten, kun se tulee ulos – kuukauden sisällä joku tiistai-ilta kuulemma.

Monta turhaa asiaa kerroin, mutta ehkä kuitenkin ohjelmasta selviää, etteihän Tuulestatemmattua suinkaan ole mikään ”tavallinen” ruokablogi. Sekametelisoppahan tämä. Kaikkea – enimmäkseen hyvää – elämänmenostani, näkemästäni, kokemastani, kuvaamastani.

Olisi pitänyt etukäteen kysyä, teiltä hyvät blogin seuraajat, se, mitä minulta kysyttiin, enkä oikein osannut vastata:

”Mikä on mun ruokafilosofiani?”

Onko minulla sellaista? Millaisena se näyttäytyy tämän blogin tai keittokirjojeni kautta? Tai millaiseksi ”livenä” ruokapöydässämme olleet ja kokkailujani syöneet sen ovat kokeneet? Olisi mielenkiintoista tietää?

Kerro kommenteissa ajatuksesi. Hommaan ensi viikolla mökkimaisemista jonkun mukavan ruokaan liittyvän palkinnon arvottavaksi kaikkien vastanneiden kesken.  Kerron palkinnosta enemmän kunhan sellaisen hankin. Vastausaikaa on viikko.

Ja kaikki vastaukset ovat oikeita. Mikä sinun mielestäsi on ruokafilosofiani?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

PS. Monta ´tärkeää´asiaa jäi sanomatta, ja eniten harmittaa se, etten kertonut siitä, kuinka hyvin minua ja blogiani on kohdeltu. Somekiusaamista en ole täällä kokenut, vuosikausien postaamisella olen saanut ”etätuttuja” vakiseuraajista, ja uusia tuttavuuksia ja ystävystymistäkin on tullut osakseni. Mikä on tietysti ollut yksi syy siihen, etten monista (viime aikaisista) aikeista huolimatta ole tätä elämäni osa-aluetta ajanut alas, enkä Tuulestatemmattuja juttuja vielä päättänyt. En loppulausetta kirjoittanut.

Oulun etniset ravintolat Ravintolat Reissut Ruoka ja viini Valokuvaus

Kuvakansioita kootessa, ja Osakassa!

Melkein kaikki reissukuvat ovat nyt valmiita. Ja niitä on paljon. Teneriffan parin viikon takaisella matkalla otin järkkärillä pitkästi toistatuhatta kuvaa. Miksi? – Minä vaan kysyn, että miksi? Totta kai reissukuvista on iloa itselle ja monille, jotka taitavat seurata tätä blogianikin nimenomaan reissujen ja ruokien vuoksi, mutta että  noin 200 kuvaa/päivä! Eikä nyt ollut kovinkaan paljon ihan tavattoman erikoista, hienoa, hurjan ainutlaatuista, mikä selittäisi muistikorttien täyttymistä. Noh, any way, reissun viimeistä päivää vaille nyt on valmista.

Santa Cruzin kolme ja puoli päivää ovat nyt kuvakertomuksena kuvasivustolla. Olen selvästikin yrittänyt tehdä päivien kulusta ”muistiinpanoja”, kuvannut paikkoja, joita kymmenien kävelykilometriemme matkalla oli. Kaupunkinäkymät, talot, rakennukset, puistot, rannat kertonevat millainen kaupunkimiljöö 200 000 asukkaan Santa Cruzissa on.

Santa Cruzin nähtävyyksiä, paikoin erittäin ikävän näköistä (uutta) arkkitehtuuria, kirkkoja ja Kauppahalli … Kaupunki tuntui olevan sotkuisempi (ei pahasti) kuin isot kaupungit esim. Italiassa. Paikallisliikenne kattavaa ja yksi ratikkalinja, jolla pääsi naapurikaupunki La Lagunaan. Se on vuorilla vanha yliopistokaupunki, Unescon maailmanperintökohde, jossa kävimme kaksistaan retkellä. Sieltä on paljon kuvia. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Sekä Santa Cruzin hotellistamme että Costa Adejen hotellistamme olen (näköjään) ottanut aika paljon kuvia. Tein hotelleista erillisen kansion. Santa Cruzin Iberico Heritage Mencey oli iso, hieno, mutta kuitenkin jotenkin hyvin ”ystävällinen” hotelli. Siinä oli tietysti uima-altaita (mm. merivesiallas, josta tykkäsin!), ravintoloita, isot aulat, mutta myös kasino ja kilpikonna-allas. Se on Ramblasin ja kaupungin suurimman puiston reunalla, oikeastaan ihan keskustassa. Palvekkeelta näkyi vuoret!

Costa Adejen hotelli oli aika tyypillinen rantalomakohteen parempi hotelli. Viiden tähden sekin.

Oikein hyvä sekin, mutta ei oikeastaan mitenkään ainutlaatuinen. Kattokupolista (alla kuvassa baarin pikkukupoli) pidin hyvin paljon. 🙂

Huoneemme parvekkeelta näkyi pieni pala merta. Auringonlaskun aikaan sitä arvostin.

Matka oli Aurinkomatkojen yhdistelmämatka.

Kuvat ruokakokemuksista ja ravintolamiljöistä ovat enimmäkseen kännykkäotoksia, ja niistä teen sitten ruokapostauksen joku päivä ensi viikolla.

Linkki kuvakansioihin on TÄSSÄ. Piipahda hetkeksi valossa ja vihreässä…   (Reissun postauksiin/matkakertomukseen pääset tästä linkistä.)

Huomenna sitten Costa Adejen kuvat!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Oulun Pekurin Patiolla on avattu uusi ravintola: Osaka.

Siellä kävimme iltapäivällä (jolloin paikka oli täynnä) syömässä.

Buffetista sushia, tuoreita hedelmiä ja lisäksi lämpimiä ruokia (wokkia, tempuraa, kananugetteja, dumplings, … sekä jälkkäripöydästä pieniä herkkuja.

Viikonloppuna buffan hinta 17,90 €, mikä ei todellakaan ole paljon siitä kaikesta siitä, mitä on tarjolla.

Keskityimme sushiin ja sitten vielä vähän jälkkärihyviä ja olimme oikeinkin tyytyväisiä.

Sushin riisi oli ”tuoretta”, sopivan tiivistä, ja vaihtoehtoja oli monia ja kauniitakin. Soija oli raikasta, ja inkiväärikistäkin pidin. Ei ollut liian etikkaista, eikä sitkeää.

Viiniäkin olisi ollut piccolopulloissa tarjolla. Valikoima minimalistinen: yksi valkkari, yksi punainen, yksi kuohuva, mutta eipä me viiniä tarvittukaan.

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Karonkka espanjalaisin herkuin

Seminaaripäivä, ja karonkka

Tiistaina voi pitää pienet juhlat.

Ystävän kirjallisen tuotoksen, ihan kelpo romaanikäsikirjoituksen ääreen kokoonnuimme tänään. Meitä oli seminaarissa  kolme historioitsijaa ja pari ”siviiliä”.

Olipa erilainen ”illanvietto-ohjelma”. Olipa mukava. Ja kun kässäri kerran todettiin yksimielisesti ”jatkoon”, oli aika karonkalle. Ei ihan akateemisia perinteitä noudatettu, mutta olipa mukava istua ilta espanjalaisen menun äärellä. Yhtä ruokalajia lukuunottamatta kaikki onnistui. Ja se epäonnistunutkin upposi; ystävät väittivät hyväksi ja söivät mielihyvin. Kuvaa en flanista ottanut.

Kaikenlaista muuta oli tarjolla. Korttelileipomo Ryynin hapanjuurileipiä ja salsaa, chorizomajoneesia, … Almograde on Espanjassa tarjottava levite, lisuke, johon tulee manchegoa, chiliä, tomaattia. Ohjeen olen joskus aiemminkin julkaissut. Hyvää leivänpäällä tai vaikka pastan kanssa: Almograde! 

Alla vähän reseptejä. Ehkä palaan asiaan. [Edit seuraavana aamuna: kikhernekeitto jo lisätty]

Videossa eivät jälkkärit näy… Unohdun joskus höpöttämään ja kuvaaminen jää. Kaikkea ei voi hoksata.

Jo pelkkä horizo-majoneesi on kokeilemisen arvoinen. Videossa näkyvän salaatin kera oikeinkin hyvää.

 

Lohta ceviche

Cevicheliemi

½ punainen chili
2 x 2 cm pala inkivääriä
½ pieni punasipuli
2 rkl kalakastiketta
2 rkl soijakastiketta
2 rkl oliiviöljyä
2 limen mehua

Leikkaa 300 g lohifilettä kuutioiksi ( 2 x 2 cm) ja laita ne liemeen 6 – 10 tunniksi. Se on siinä.

 

Tortilla Española

3 perunoita
5 munia
1 sipulia
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Leikkaa raa´at perunat (kiinteä lajike) ohuiksi viipaleiksi ja paista ne runsaassa määrässä öljyä. Lisää hetken päästä ohueksi leikatut sipulit. Kääntele varovasti etteivät perunat muussaannu ja anna hautua kunnes ainekset ovat pehmeitä, mutta eivät ruskistuneita (minulla ruskistui, mutta eipä tuo haitannut).

Kaada perunaviipaleet ja sipulit siivilään ja valuta öljy pois.

Sekoita munat haarukalla, sekoita joukkoon perunat ja sipuli. Laita seos takaisin pannulle ja anna sen kypsyä hitaasti suhteellisen miedolla lämmöllä. Käännä hyytynyt seos lautasen avulla ympäri. Kypsymisen jälkeen (n. 15 – 20 minuuttia) voit tarjota tortilla kuumana tai antaa sen jäähtyä. Maistuu kylmänäkin oikein hyvin.

 

Chorizo-perunasalaatti (tätä ei ollut tarjolla, vaan alempi mukailtuna)

  • 1 kg (varhais)perunoita
  • 200 g chorizoa
  • 2 vihreää omenaa
  • 1 punasipuli
  • 1 prk ranskankermaa
  • 1-2 tl savupaprikaa
  • ripaus suolaa ja pippuria

Keitä perunat kiehuvassa suolavedessä, mutta jätä ne napakoiksi.
Jäähdytä kypsät perunat kunnolla ja pilko ne pieniksi kuutioiksi.
Leikkaa chorizosta pieniä paloja.
Pilko omena ja punasipuli pieniksi kuutioiksi.

Sekoita suola ja savupaprikamauste perunoihin. Lisää joukkoon chorizot, leikatut punasipulit ja omenakuutiot.

Sekoita lopuksi joukkoon ranskankerma. Anna maustua hetki ja tarjoile!

 

Paahdettu perunasalaatti ja chorizomajoneesi

1 kg perunaa (Lapin puikulaa)
1–2 rkl rypsiöljyä
1 tl suolaa
1 prk (340 g) hillosipuleita

6 munaa

Chorizomajoneesi

1 (200 g) chorizomakkara
2 dl + 1/2 dl rypsiöljyä
2 keltuaista
1 rkl Dijon-sinappia
1 tl suolaa
1 rkl sitruunamehua
1 rkl valkoviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi

  1. Pese perunat ja puolita pituussuunnassa. Asettele leivinpaperoidulle uunipellille leikkauspinta ylöspäin. Pirskottele pintaan kevyesti öljyä, mausta suolalla.
  2. Valuta hillosipulit ja kuivaa ne kevyesti talouspaperilla. Lisää hillosipulit pellille.
  3. Paahda 200-asteisen uunin keskiosassa noin 40 minuuttia, kunnes potut ovat paahtuneita. Nosta tarvittaessa lopussa lämpötila 220 asteeseen.
  4. Valmista majoneesi perunoiden paahtuessa. Kuori chorizo (tarvittaessa) ja paloittele. Laita palat kylmälle paistinpannulle, lämmitä hitaasti kuumaksi. Lisää 2 dl rypsiöljyä ja anna makkaroiden tiristä rapeiksi öljyssä.
  5. Nosta makkarat reikäkauhalla talouspaperille kuivamaan.
  6. Kaada öljy lämmönkestävään astiaan ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
  7. Lisää chorizoöljyyn rypsiöljyä sen verran, että öljyä on yhteensä 3 dl.
  8. Sekoita keltuaiset ja sinappi kulhossa. Lisää chorizoöljyä keltuaisseokseen tipottain koko ajan vatkaten, kunnes seos emulgoituu eli paksunee. Jatka öljyn lisäämistä ohuena nauhana voimakkaasti vatkaten, kunnes kaikki öljy on käytetty.
  9. Mausta majoneesi suolalla, sitruunamehulla, etikalla ja raasta joukkoon kuorittu valkosipulinkynsi.
  10. Keitä pavut kypsiksi suolavedessä, noin 2 minuuttia. Keitä myös munat, noin 9 minuuttia.
  11. Jäähdytä munat, kuori ja puolita. Pese sydänsalaatit ja leikkaa pituussuunnassa lohkoiksi.
  12. Kokoa salaatti latomalla perunat, hillosipulit, pavut, kananmunat ja sydänsalaatti tarjoiluvadille tai kulhoon. Ripottele päälle chorizot, rouhi päälle mustapippuria ja koristele lipstikalla. Tarjoa chorizomajoneesin kera.

Vinkki: Chorizot ja majoneesin voi valmistaa muutama päivä ennen juhlia. Säilytä molempia kylmässä. Nosta molemmat huoneenlämpöön pehmenemään muutama tunti ennen tarjoilua. Paahda perunat ja keitä munat aiemmin samana päivänä.

Illan ainoa lämmin ruoka oli  chorizo-kikhernekeitto [kuva otsikkokuvassa], jonka ohje on Soppa365-sivulta. Väittäisin paremmaksi kuin Jalostajan (tuunattukaan) hernekeitto! 😋 Oikein hyvä talvipäiväsoppa, joka maistuu seuraavanakin päivänä.

Ja toki meillä oli ruoan kanssa viiniäkin.  Espanjalaisia: tuttu Albariño   ja Nivarius.

Nyt on vähän sellainen: ”koska me voidaan”. Tiistaina eläkeläiset voi.

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini Viini

Juran viinit ja reseptejä

Eilisen jälkeen vielä täydennystä.

Juran viinialue ei ole Suomessa kovinkaan tunnettu. Sieltä tulevia viinejä on Alkossa tällä hetkellä myynnissä yhteensä 11: yksi punaviini, muutama valkoviini ja loput kuohuviinejä (cremant de Jura). Cremantit ovat hyviä, jolleivät erinomaisia. Muut aika tuntemattomia meille. Nyt on tutustuttu.

Yli kolme vuosikymmentä kokoontunut viinikerhomme ei ole aiemmin Juraan tutustunut. Mutta nyt on: ”Jura on nyt hanskassa” todettiin eilisen illan päätteeksi.

Sen lisäksi, että viinit olivat – sanoisinko, hieman erikoisia – ne olivat aika tyyriitä. Kuusi pullollista tasan 200 euroa. Toisaalta kun sen jakaa yhdeksällä, ei maistellut viinit maksaneet per  maistelija kuin kahden ravintolassa nautitun viinilasillisen verran. Tässä on yksi tämän ”kerhotoiminnan” hyvä puoli: yhteishankinnalla päästään maistelemaan monia eri viinejä. Kalliitakin viinejä ja pullollisesta riittää yhdeksälle maisteluannos ja sitten vielä ruoalle viiniä.

Ja jostain syystä eiliseltä jäi aika paljon viinejä pullojen pohjalle: illan viinin pisteytysten keskiarvo (bonuksia ja likööriä ei pisteytetty) oli  7-  ! Siitä on aikaa, kun noin alhaisia arvosanoja on jaettu. Mutta yksikään viini ei ollut juomakelvoton, ei paha. Mutta olen aika vakuuttunut siitä, ettei meistä kukaan noista yhtäkään erikseen tilaile ulkomailta.

Paikallinen (tai ainakin sen tapainen) ruoka auttoi. Jos olisi pisteytetty ruoan yhteydessä, olisivat pisteet varmaan olleet korkeammat.

Otsikkokuvassa on punaisten ykkönen ja kakkonen, joka oli illan kallein viini ja sen saama pistemäärä oli 5½!  Se on luomu, vege, biodynaaminen, mikä näkyy sameutena, vähän kuin mansikkamehu. Tämä viini oli niitä harvoja, joita kaadeltiin jo eilen ”sylkykuppiin”. SILTI: hyvä oli maistaa ja oppia.

Niin paljon porukkamme ei Juran viineille lämmennyt, että vaikka kerroin , että helmikuussa Juran vuoristomaisemissa on Ranskan suurimmat viinifestarit, ei kannatusta yhteiselle viinimatkalle tullut. Viinilehden artikkelissa on paljon tietoa noista festivaaleista sekä Juran viineistä: tässä linkki artikkeliin. Jos viinikulttuuri kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti lukea.

Ja sitten siitä ruoasta.  Tässä vielä menu.

Keiton ohje on suoraan Valion sivulta. Koska Juran vuoristomaisemissa savustetut ruoat ovat tavallisia ja suosittuja nimenomaan paikallisten viinien kanssa, lisäsin keittoon savuporolastuja, ja oheen noita leipäsiä.  Pääruokana oli ”tietysti”  Lyonin kanaa. Taas tuli todettua, että on eri asia tehdä ruokaa kahdelle tai yhdeksälle. Pitäisi uskaltaa rohkeammin maustaa… Yritän muistaa.

Ja sitten se kirsikkapannari. Clafoutis! Tällä kertaa muokkailin aiempaa, ties mistä, poimimaani ohjetta. Ja kyllä nyt tuli parasta. VOL. 3 on ”oma”.

Kirsikka-clafoutis vol. 3

tölkki hapankirsikoita (Stollenwerk) (tai tuoreita kirsikoita)
4 kananmunaa 
1½ dl sokeria
1 dl maissitärkkelystä
1 dl vehnäjauhoja
½ dl mantelijauhetta 
2 tl vaniljasokeria 
¼ tl suolaa
2 dl kermaa
2 dl maitoa
2 rkl ruokokidesokeria

Lisäksi
2 rkl voita
tomusokeria

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Vuoraa irtopohjainen kakkuvuoka (halk. 24 cm) leivinpaperilla ja voilla. Valuta tölkkikirsikat (tai poista tuoreista kivet).

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi. Vatkaa maissitärkkelys, vehnäjauhot, mantelijauhe, vaniljasokeri ja suola joukkoon. Lisää kerma ja maito ja vatkaa tasaiseksi.

Ota kourallinen kirsikoita erilleen koristelua odottamaan. Laita loput marjat vuokaan. Kaada taikina päälle. Kypsennä uunissa 30 minuuttia. Ripottele ruokosokeria pannarin pinnalle ja kypsennä vielä noin 20–30 minuuttia, kunnes pannari on keskeltäkin kiinteä.
Anna jäähtyä kunnolla ja sen jälkeen ripottele loput kirsikat päälle ja koristele tomusokerilla ja kermavaahdolla. Myös tarjolle kermavaahtoa.

JOS jostain saat tonkapapuja, niin niiden raastetta kermavaahdon, creme fraichen ja (vanilja)sokerin kanssa vaahdoksi. Makupari kirsikoiden (ja vielä kirsikkaliköörin) kanssa on kyllä hyvä. Ainakin minun makuuni erinomainen. Varsinkin kun tonkapapuihin liittyy lämmin muisto.

 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Iltapäivällä hienoja helmiäispilviä! [Instagram-sivullani lisää kuvia]

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Olipas yllätyksellisiä makuja!!

En ehkä ihan aloittelijoille tarjoaisi!

Oli minun vuoroni järjestää BOn viininmaistiaiset.  En tiedä, missä naksahti, ehkä siinä, kun on monta kertaa Pehtoorin kanssa nautittu Ranskan Juran alueen hyviä cremant-kuohuviinejä, joku kelpo valkkarikin. Ja alue on jäänyt katveeseen niin  meidän reissuilla kuin viinikerhomme maisteluilloissa, joten halusin kokeilla, etsiä tietoa ja saada vertaisnauttijoita, – vai -kärsijöitä??

Juran viinialue on pieni alue Ranskassa Sveitsin rajan kupeessa, vuoristossa.

Jo opiskellessani alueesta ja sen viineistä, vähän epäilin, josko sittenkään ovat maistamisen arvoisia, mutta mikseipä! Porukalla testataan ja maistetaan, ja teen viineille hyviä makupareja paikallisesta keittiöstä. Siispä tilasin Juniorin vinkkaaamasta viinikaupasta [Alkosta näitä ei saa…] viinit, opiskelin mökillä ja kotona. Vähän aloin miettiä, oliko sittenkään hyvä teema, mutta mikseipä, oppia ikä kaikki!

Ja eiku rohkeasti etsimään Juran reseptejä: mitä siellä syödään, miten paikalliset viininsä nauttivat?  Vuoristossa tarvitaan tuhtia ruokaa, työ on raskasta ja karjankasvatuksesta saadaan lihaa ja juustoa. Minähän en juuri ranskalaista keittotaitoa hallitse enkä tunne, mutta ei muuta kuin rohkeasti kokkaamaan.

Ja menu on tässä:

Pitihän se ranskaksi vääntää…  🙂    Yksinkertaisesti: palsternakka-juusto-savuporokeittoa ja leipäsiä savujuuston ja savuporoleikkeleen kera. Pääruokana Lyonin kanaa, paahdettuja perunoita ja oma kehitelmä vihersalaatti-viinirypäleistä.

Ja jälkkäri! Sen olen tehnyt ennenkin, monta kertaa. Kirsikka-clafoutis ja tonkapapu-kermamoussea. Tänään onnistui oikeinkin hyvin. Sen oheen olin löytänyt ranskalaisen (hapan)kirsikkaliköörin. Ja sehän olikin kaltaiselleni kirsikkafriikille mitä makoisin pieni lisäherkku. SITÄ ostan toistekin. 🙂

Kerron huomenna viinien saamat pisteet ja kommentit! Varoituksen ja suositusten sanoja on tulossa.

Historiaa Ruoka ja viini Ruokatarinoita ja -historiaa Viini

Taste-vin – viiniammattilaisten ja -harrastajien työkalu

”Jo antiikin aikana– ”
Vesuvion juurella Pompeijissa yksi hienoimmista taloista on Vettin talo. Talo oli kahden miehen, joilla oli viinikauppaa, viljelyksiä, ehkä myös ilotalo, ja sen talon seinästä on paljastunut fresco, jossa cupidot maistelevat viiniä, ja heillä on käsissään pieni kuppi, hyvin paljon taste-vin´n näköinen pieni pyöreä astia.

Se on paljolti samannäköinen kuin myös se, jollaisesta on mainintoja 1400-luvun Ranskasta. Silloin maistelukupin nimi oli ´bordolese´(mikä on myös pullon muodolle nimitys Burgundissa). Tämä 1400-luvun bordolese oli pyöreä, sen keskellä oli aukko, eikä siinä ollut kahvaa tai ketjua. Sen halkaisija oli kahdeksan senttiä ja syvyys kaksi senttiä, ja se näytti vähän siltä kuin halkaistu donitsi.

Nykyisen kaltaisena taste-vin syntyi ilmeisesti 1700-luvulla, ja oli yleisesti käytössä Ranskassa jo 1800- ja 1900-luvuilla.

Maistelukupin ”kuplat”

Maistelukuppeja on valmistettu monista eri raaka-aineista, mutta tässä viime vaiheessa oli tärkeää, että se ei mene rikki mm. hevoskyydillä kuljettaessa. Taste-vin tehtiin enimmäkseen hopeasta tai hopeoidusta metallista – paitsi että se kestää, se taittaa hyvin valoa, jota taas tarvitaan viinin värin tunnistamiseen.  Lisäksi hopean käytön kerrotaan mahdollistavan viinien, erityisesti valkoisten, hyvän hapetuksen.

Vuosisatoja sitten viinien arviointi tehtiin pimeässä, kynttilänvalossa kellareissa, joten taste-vin´n reunoille suunniteltiin syvennykset, pienet kuopat tai kuplat, jotka vangitsevat ja heijastavat valoa. Oikealla on kahdeksan isompaa kuoppaa, ja niitä käytetään nimenomaan punaviinien värin ja kirkkauden arviointiin. Vasemmalla on yhteensä 17 pientä ”kylkiluuta” ja ne puolestaan korostavat valkoviinien vivahteita. Kupissa on pohjalla ympyrässä 14 pientä nystyä, ja niiden tarkoitus on edistää viinin hapettumista. Keskellä, pohjassa on suuri kupla, jonka yläreuna on raja, johon asti viinin sai kaataa.  Siis todellakin vain maisteluannos näistä kipoista maistettiin!

Taste-vin´n oikeaoppinen käyttö noudatti tiettyä kaatotapaa; näin siksi, että viiniin saadaan oikea ”valon kulma”. Valkoviinin analysoinnissa taste-vin´ä pidettiin vasemmalla kädellä ja viiniä kaadettiin oikealla kädellä. Punaisen kohdalla toisinpäin: kuppia pidettiin oikealla kädellä ja viiniä kaadettiin vasemmalla.

Taste-vin jäi pois ammattikäytöstä tai ylipäätään viininmaistelusta, koska sen muoto ei sovellu tuoksun arvioimiseen. Tuoksu haihtuu matalasta, avoimesta taste-vinis´tä melko nopeasti. Niinpä maistelulasit syrjäyttivät taste-vin´n ja nyttemminhän se on enimmäkseen sommelierien, viiniasiantuntijoiden ja -harrastajien tunnuksena, ketjussa tai nauhassa kaulalla roikkumassa. Mainittava vielä, että  pieni taste-vin-kippo on viiniharrastaja-rotissöörien (OMGD) käädyissä (kuva yllä).

Dionysoksen symboli ja taste vin

Menneinä vuosisatoina maistelukipoissa oli usein myös pieni kahva/varsi. Kahva muodostui usein toisiinsa kietoutuneista käärmeistä, mikä oli viittaus tai kunnianosoitus Dionysokselle, viinin jumalalle.

Dionysoshan oli ylijumala Zeuksen ja Semele-nimisen kuolevaisen naisen poika. Kuten voitte kuvitella, Zeuksen vaimo Hera ei ollut aivan tyytyväinen, kun hän sai tietää Semelen olevan raskaana. Hera järjesti Semelen kuoleman (pelästyi kuollakseen Zeuksen salamia). Semelen kuoleman jälkeen Zeus otti Dionysoksen Semelen kohdusta ja kasvatti tämän omalla reidellään kuin kohdussa. Ja muutamaa kuukautta myöhemmin Dionysos syntyi Zeuksen reidestä, ja Zeus antoi hänelle käärmekruunun.

Vuosia myöhemmin, kun ihmiset alkoivat palvoa Dionysosta (Cult of Dionysys -juhlissa), he kiersivät käärmeitä käsivarsiensa ympärille, mistä sitten aihe myös taste-vin´n kahvaan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kuva Vettin talon frescosta Wine News -nettijulkaisun artikkelista. 

Kuva Dionysoksesta Dionysus and members of his thiasos on an Attic black-figure krater-psykter (525–500 BCE, Louvre Museum)