Ruoka ja viini – Sivu 5 – Tuulestatemmattua

Neulomista ja ruoanlaittoa mökillä

Mökkielossa neulominen ja valokuvaus hiihtämisen, patikoinnin, saunomisen, ruoanlaiton ja nukkumisen (ah, onnea! yhdeksän tuntiset unet yö toisensa jälkeen!!) lisäksi ovat osa antoisaa arkeani.

Tänään neulominen ja valokuvaus yhdistyivät: sekä uudempi mökki, Myötätuuli, että pihapiirin nili ovat saaneet näillä pakkaskeleillä lämmittävät villapuserot ylleen.

Otsikkokuvassa Myötätuuli vielä ilman villaista lämmitystä. 🙂

Ja alla keloista tehty nili villaneuleeseen kiedottuna.

~~~~~~~~~~~~

Nyt on hyvin syönyt olo.

Kuten tapana on, kerran mökkiviikon/oleilun aikana käymme kylillä ravintolassa syömässä. Tänään oli sen aika.

Palaan siihen huomenna. … Nyt kotikeittiöihin muutama pikkujoulujen – tai ihan vaikka arjen – ruokavinkkiä.

Tässä joku päivä …

– päivämääriä tai viikonpäiviä ei meiltä metsäläisiltä kannata tarkemmin kysellä: kun valoisaa on hiipuva määrä päivässä = neljä tuntia (klo 11 – 15), kun kalentereissa ei juuri ole merkintöjä, kun elellään pimeän mökkitien perällä, ja kun yhdessäkään muussa noin kahdessakymmenestä mökissä ei ole ketään, vaan ollaan ihan mörön syötteinä keskenään, kun nukutaan melkein kellon ympäri, niin on vaikea muistaa, milloin mitäkin tapahtui.

Siis: olipa kerran, – joskus tässä kuluneella viikolla, eräänä päivänä … – siis tein meille samettista, lämmittävää, kevyttä, pehmeää tomaattikeittoa. Ja koska keitto yksistään ei monta tuntia ulkoillelle ollut riittävä eines, värkkäilin oheen suolaisia joulutorttuja. Ja tässäpä niihin ohjeet.

Ensin

Lempeä tomaattikeitto
(neljälle)

2 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 tlk Datterini*-tomaatteja (Mutti)
0,4 l vettä
1 kasvisfondikapseli
2 – 3 rkl tomaattipyreetä
suolaa, mustapippuria
1 tl sokeria
1 tl kuivattua basilikaa
100 g sulatejuustoa (kolmannes/puolikas Koskenlaskijasta)
1 prk creme fraichea

Kuori ja pilko sipulit ja kuullota ne öljyssä.
Lisää Datterini-tomaattimurska, vesi, kasvisliemifondi ja tomaattipyree.
Kuumenna keitto kiehuvaksi ja anna kiehua hiljalleen vähintään noin 20 minuuttia.
Lisää joukkoon sulatejuusto sekä mausteet ja soseuta.
Lisää suola, pippuri, sokeri ja basilika.
Soseuta kuohkeaksi ja lisää samalla creme fraiche.

*Datterini” on pieni, makea ja kirsikkatomaatti, Ne ovat luonnostaan makeita ja niissä on kiinteä koostumus, niitä voi syödä sellaisenaan, mutta myös tölkitettynä sopivat moneen. Mutti rulettaa tässäkin tapauksessa . Datterini-purkki maksaa kaksi kertaa sen kuin tavallinen Mutti-prk, mutta esim. tässä keitossa se puolitoista lisäeuroa kannattaa maksaa!

Sitten ne suolaiset tortut

Savulohitäytteiset tortut

1 pkt torttutaikinaa
1 kananmuna
pala lämmin (tai mikseipä myös kylmä)savulohta
½ pkt Patros-fetaa
1 dl creme fraichea

Koristeluun Caviartia tai oikeaa siianmätiä ja ruohosipulia tai timjamia,

Sulata torttutaikina ohjeen mukaan.
Tee taikinasta tortut ilman täytettä, voitele kananmunalla ja paista paketin ohjeen mukaisessa lämmössä.
Anna jäähtyä ja tee sillä aikaa täyte.

Murustele feta, sekoita joukkoon silputtu lohi ja notkista creme fraichella.

Lusikoi täyte torttupohjien päälle, koristele ja tarjoile vaikka lempeä tomaattikeiton tai vaikka valkoviinin/glögin kanssa.

Toinenkin suolaisten joulutorttujen ohje sattui silmiin…

Vaikuttaa kyllä melkein vielä paremmalta kuin tuo edellinen ohje.
Pakastelokerossa on myös voitaikinapaketti, joten josko viikonloppuna tekisin näitä?

Vuohenjuusto-tortut

1 pkt (500 g) voitaikinalevyjä
1 kananmuna
200 g vuohenjuustoa
1 rkl juoksevaa hunajaa
3 rkl rouhittua, kuivattua karpaloa tai puolukkaa
2 rkl paahdettuja auringonkukansiemeniä

Valmistusohjeet

Leikkaa hieman kohmeiset levyt neliöiksi. Tee kulmiin viillot. Taittele joulutorttujen tyyliin. Nosta pellille. Voitele kevyesti vatkatulla munalla.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.
Ota pelti pois uunista. Nosta päälle paloiteltua vuohenjuustoa ja valuta pinnalle hunajaa. Jatka paistamista noin 3 minuuttia. Viimeistele karpaloilla ja siemenillä.

~~~~~~~~~~~~~~

Niitä näitä Oulun etniset ravintolat Ruoka ja viini

Rokotuslounaalla

Keväällä 2021 pääsimme ensimmäistä kertaa yleisiin koronarokotuksiin. Silloin Oulu-hallin melkein juhlallisen rokotustapahtuman jälkeen päätimme mennä rokotuslounaalle. Vähän niin kuin monilla suomalaisilla on tapana vaalipäivinä mennä vaalikahveille. Ja sitten eilen vähän kuin tämän ´rokotuslounasperinteen´ jatkumona toimittiin eilenkin.

Kävimme eilen influenssarokotuksilla, pyydettiin koronarokotustakin, mutta eihän me sitä saatu – ”liian nuoria ja terveitä”. Tässä tapauksessa ehkä niin, mutta muuten on vähän kyseenalaista muu väite. Koska kaksi koronaa on jo koettuna, ja hyvin vahvasti myös Pehtoori ”Andalusian koronassa” myötäelettynä, ajattelin, että rokote olisi tervetullut ja siten mieluusti tuolta taudilta voisi nyt välttyä, mutta eihän me Oulunsalon TK:ssa koronarokotetta saatu. Influenssaroketteeseen ´riitti ikä´.

Sen kunniaksi päätimme siis mennä syömään: rokotelounas aasialaisessa, ennen käymättömässä ravintolassa.

Keväällä Oulun Valkean (otsikkokuva on vanha) ravintolakerrokseen avattiin KFC Seoul Good, So Good … Näitä taitaa olla jo olla lähes jokaisessa vähänkään isommassa kaupungissa, mutta meillä on jäänyt kokematta.

Korealaista fritattua kanaa muodossa jos toisessakin ja kimchiä ja salaatteja. Myös muuta lihaa rapeaksi ja makeaksi(kin) paistettuna.

Buffetissa oli monenlaista, ja hintaan (13,50 €) sisältyi hanalimpparit, kahvi/tee keksejä ja karkkia jälkkäriksi.

Eihän friteerattu ruoka mitään kevyttä ole, mutta ruoasta ei jäänyt rasvainen olo, ja kun malttoi valita vain maistelut, niin lautanen (ja vatsa) täyttyi just sopivasti. Dumplingsit olivat minusta erityisen hyviä, niitä santsasinkin. 🙂 Ja yllättävää kyllä peltinen lautanen ja muki eivät tuoneetkaan kansakoulun ruokalan fiiliksiä ja makuja mieleen. 🙂 Paikka siisti ja raikas, – kahden aikaan iltapäivällä mukaan mahtui hyvin; paikka ehkä puolillaan.

Lounaskokemus ihan hyvä: saatamme käydä toistekin.

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Pyhäinpäivän aattona

Lokakuun loppu, pyhäinpäivän aatto, Halloween-perjantai, apaattinen vesisade, kekri, kaksin kotona. Ei mitään ”suuren urheilujuhlan tuntua”, vaan ihan vaan tavallinen, levollinen perjantai.

Ruoanlaittoa viimeisen päälle, huolella hankintoja ja tekemistä. Ja ensimmäinen leivinuunin lämmitys.

Pehtoori sen jo aamuvarhain aloitti. Iltapäivällä lämpö juuri sopiva pitkään valmistellulle kurpitsa-naudanlihapadalle. Valmistelu ei ollut vaikeaa, toki vei tovin aikaa, mutta sitähän minulla päivällä kerrallaan nykyisin on. Eikä tarvitse olla enempää; päivä kerrallaan. Ja tänään on ollut hyvä päivä. Juuri tänään.

Korttelileipomon viikonloppukassi oli oiva aloitus ruoalle: yllätys oli halloween-koristelu hapanjuurileivän pinnalla. Juuri sopiva tämän vuoden Halloweeniin.

Meillä kun ei nyt ole alakouluikäisiä täällä käymässäkään, niin haamuleipä oli hyvä ”myönnytys” halloweenille. Toki pääruokakin oli teemaan sopiva: kurpitsa-naudanlihauunivuoka! Johan se oli hyvää.

Padan resepti vaati viiniä. Ohjeen mukaista viiniä ei Ruskon Alkossa ollut, mutta toinen, suht edullinen portugalilainen löytyi: Vale D. Maria.

Se puolikas, joka padan kypsennyksestä jäi ruoan kanssa nautittavaksi, oli ilo ja maistui ruoan parina oikein hyvin.

Huomenna sitten Halloweenista pyhäinpäivään….

Niitä näitä Ravintolat Ruoka ja viini

Ja taas mennään!

Meidän (varsinkin minun) vilkkaaseen syksyyn kuuluu ainakin vielä yksi reissu. Mökki, Helsinki-Järvenpää ja Sardinia-Korsika ja huomenna sitten vielä pidennetty viikonloppu: lähdetään pojan lasten kanssa Vuokattiin. On lasten syyslomaviikko joten lähdetään vähän humputtelemaan; lähinnä uimaan neljästään huomenna ja Juniori tulee sitten perjantai-iltana kunhan töiden jälkeen ehtii. Kävin tänään ihan tämän reissun vuoksi ostamassa lapsille kylpytakit. Ja vastoin periaatteitani hain halpakaupasta (Kappahl)! Eivätköhän kylpyläviikonlopun, talven saunaillat kotona ja ehkäpä mökilläkin kevättalvella kestä ja kelpaa.

Muutoinkin touhun ja toimen päivä. Eilen oli juhlaa arjessa, kun olimme Amici-ystäväpoppoolla elokuvissa ja ulkona syömässä. Downton Abbeyta lähtivät myös miehet katsomaan, ja heistäkin se oli hyvä, viihdyttävä, hiukan liikuttavakin. Alun pientä jähmeää käynnistämistä lukuun ottamatta leffa oli hurmaava, kuten sarjakin aikoinaan. Tämä ”Viimeinen näytös” -elokuva oli keveä: hyvällä tavalla elämänmakuinen ja positiivinen.

Ja huolimatta minun töpeksinnästäni varausta tehdessä, me saimme liki täyteen La Sinfonia -ravintolaan pöydän, hyvän palvelun ja erinomaista ruokaa.

Me kaikki valitsimme pääruoaksi hernerisoton joko kuhan tai maa-artisokan kanssa. Se oli hyvää. Todella hyvin, sopivan al dente -risotto ja kuhan paistettu rapeaksi. Myös primit ja secondot maistuivat. Hyvä oli istua yhdessä vaihdella kuulumisia, iloista ja suruista kertoa, höpötellä tavallisiamme.

Nyt pakkaamaan: Vuokatissa on kuulemma ensilumenlatukin – pitäisiköhän ottaa monot mukaan. 😀

Italia Reseptit Ruoka ja viini

Pyöräillen ja kokkaillen – vain vähän uutta arjessa :)

Olen päässyt taas pyöräilemään. Patikoinnin jälkeen Oulun baanoilla polkeminen sujuu syyssäästä huolimatta varsin kevyesti. Hyvä niin, sillä tämän kauden tavoitteesta puuttuu vielä vajaa sata kilometriä.

Eilen ja tänään oli hyvä ja kauniskin keli. Eilen jopa tyventä, eikä minulla tietenkään kameraa mukana. Tänään oli.

Ja Sardiniassa oli! Ja kuvia muistikorteilla sen verran paljon, että tänään jo kolmas ilta kulunut niiden parissa. Huomenna sitten kuvakansiot saatesanoineen valmiiksi.

Muutakin Italian ”satoa” tänään työstettävänä: Pehtoori tykästyi kovastikin Baja Sardinian hotellin illallisen primi-annokseen, joka oli yhdenlainen pastaruoka. Minä annoin googlen etsiä reseptejä, ja löytyihän niitä. Vaikuttaa olevan ihan perusruokaa nimenomaan Sardiniassa ja Sisiliassa: Pasta-timbaali munakoison kera!

Päädyin tekemään tuon alla olevan mukaan.

Timballo di pasta con melanzane

Google-kääntäjä avitti ohjeen kääntämisessä. Tässä pitkä, selkeä ohje pdf:nä Pastatimbaali.

Eihän siitä ihan niin kaunis tullut kuin ”Angelinalla”. Ja vaikka mukisematta huljuttelin oliiviöljyä niin paljon kuin tarve vaati, ja muutenkin aika tarkasti (tavoistani poiketen) noudatin ohjetta, niin vähän parantamisen varaa jäi. Rummon Tubetti -pasta ei ehkä ollut paras mahdollinen, pätkitty cappellini voisi olla parempi? Ja leikkasin munakoisoviipaleet liian paksuiksi.

Silti: maistui ja nälkä lähti. Ja teen toistekin. Yhdenlainen, hyvänlainen makaronilaatikon, moussakan ja lasagnen välimuoto tämä on. Luulen että huomenna on vielä parempaa kuin tänään.

Sardinian reissun ruokakokemuksista lisää kuvia ja kokemuksia viikonloppuna. Jotain uutta silloinkin kokeiluun.

Mökkielämää Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Luopumista ja luovuttamista

Kun sunnuntaina puolenpäivän aikoihin nousin Järvenpään asemalla R-junaan, jolla matkasin Tikkurilaan, ja siellä vaihdoin sitten Oulun junaan, oli lämmintä 19,6 C. Siinä asemalaiturilla odotellessani minulla oli poplarin alla paitapusero ja ohut neule; samaan aikaan vieressä viiden nuoren teepaidallinen ja jopa spaghettiolkaimellinen pukeutuminen vaikutti säänmukaisemmalta. Iltakuudelta Oulussa satoi kaatamalla vettä, oli harmaata ja hämärää. Suomi on pitkä maa ja syksyn säät vaihtelevat. MOT.

Tänään pyörälenkillä hyytyvän kylmää: pohjoistuuli tuntui purevalta jopa myötäisillä pätkillä.

Nyt on se aika vuodesta, jolloin viime vuosina, melkein kymmenenä, olen ryhtynyt puuhailemaan kalentereita, kortteja ja joulukortteja ja suunnittelemaan keinoja ja väyliä niiden myymiseksi hyvissä ajoin ennen joulua. Joitakin (ravintola)kuvauskeikkojakin on aina syys-lokakuussa ollut.

Nyt on toisin: en enää tee kortteja, en ainakaan myyntiin. Oulu-kalenteriakaan en aio tehdä, Saariselkä kuvissa -kalenterit ainakin perheen joululahjoiksi sentään, muutamia vielä myös vakkariasiakkaillekiin. Ja olisi ollut kuvauskeikkakin, tai oikeastaan monta, ja mahdollisuus saada pitempiaikainen sopimus, päästä ”luottokuvaajaksi” yhdelle ravintola-alan isolle toimijalle Oulussa, ja ehkä muuallakin Pohjois-Suomessa. Homma olisi ehkä merkinnyt joka kuukausi pariakin kuvauspäivää…

Kyllä minä yhden yön yli viime viikolla tähän tarttumista mietin. Mietin siis, etten sittenkään lopettaisi Muistikuvia-yritystäni, en luopuisi y-tunnuksesta vaan tekisin sopparin.

Olisipa tällaista tarjottu jokunen vuosi sitten: olisipa ollut mukavia juttuja, tekemistä ja duunia, eikä matkarahojen karttumista olisi voinut välttää. Minähän olen kahdeksanvuotisen valokuvaajan ”uran” aikana tienaamani tulot kaikki säästänyt matkakassaan. Toki enin osa on jo niistä kulutettu moniin matkoihin, esim. Andalusian kiertomatkaan ja myös ensi kuun reissun maksamiseen. Sen jälkeen on vielä pariin pieneen reissuun säästöjä Muistikuvista.

En minä sitten kuitenkaan pyörtänyt lopettamispäätöstäni, vaikka Pehtoori kyllä kannusti siihen ja vaikka ruokakuvausportfolioni jo ehdin päivittääkin. En sitä sitten kuitenkaan lähettänyt, vaan ilmoitin että – valitettavasti – luovun hommista. yrittäjyyteni pistän pakettiin ja vastaisuudessa vain harrastan valokuvausta.

Tuntuu luopumiselta, ei luovuttamiselta.

Niitä näitä Oulu Ravintolat Ruoka ja viini

Hartaanselällä ja Alfredin luona

Kovin syksyiseltä on tänään tuntunut. Eikä yhtään sitä helpottanut se, että olin aamulla jo yhdeksän aikaan pyörän – ja kameran – kanssa kulkemassa. Onneksi olin jo riddarit ja sormikkaat etsinyt esille ja käyttöön. Ei enää ilman niitä tarkene tuulisessa Oulussa ajella.

Tänäänkin vielä kuljin Toppilansalmen, Hartaanselän ja Pikisaaren kautta (Hiukkavaaraan, Auranmajalle ja Risuniittyyn) lenkilläni.

Oulujokisuistoon rakennettu uusi Hartaansilta ja sen lähellä Olosauna, pienvenesatama ja Hietasaaren rannassa parinkin viehättävää näköalapaikkaa ovat kaupunkikuvaa ja kevyenliikenteen verkostoa ”elähdyttäviä”, iloja näillä tienoin liikkujille. Tänä vuonna elokuun taivas on ollut upeiden, dramaattisten, kauniiden, raskaiden ja kevyiden pilvien peittämänä; eilen ja tänään ne toivat kuviin kontrasteja ja minua miellyttävät. Pilvet, kumuluspilvet ja harsopilvet, sinisellä taivaalla tuovat iloa.

Nämä samat kuvat isompana Kuvat.fi – sivustollani Hartaansilta

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Iltapäivällä me lähdimme kaksistaan ulos syömään. Hääpäivä/kihlajaispäiväpäivällinen tällä kertaa Alfredissa. Eikä se pettänyt tälläkään (kolmannella) kerralla.

Minähän pidän heidän konseptistaan myös siksi, että ruoka-annoksilla on tarinansa. Minun alkuruokani:

KIRJOLOHI & YUZU

OTE ALFREDIN REISSUPÄIVÄKIRJASTA, PÄIVÄYS 17.6.1987

”Sateinen aamu Nagasakin kalatorilla. Kalastajat huutavat päivän saaliitaan, ja jossain kiehuu kookosmaito. Maistan lusikallisen cevicheä – tuore kala kypsennettynä hapolla, yuzun kirpeyttä, kookoksen pehmeyttä. Korianteriöljy tuo vihreän sävyn, ja limemajoneesi sitoo kaiken yhteen. Päällä rapeaa kookosta ja pikkelöityä kurkkua, joka maistuu inkivääriltä. Se on kuin pieni, raikas tuulahdus keskellä kosteaa aamua. Kirjoitan muistiin: tällaisen haluan valmistaa kotona, mutta pohjoisen kalalla ja omaan tapaani.” (M/G)

Pääruoaksi valitsin kateenkorvaa koska missään en ole sitä saanut kokonaista annosta, muutaman harvan kerran osana pääruokaa, joskus pihvin vieressä pieni nokare, mutta tänään kunnon kimpale!

Lisukkeet tekivät annoksesta vähintäänkin hyvän, ellei erinomaisen.

KATEENKORVA & MISO

Alfred rakastaa illallisia, joissa pöydän ääreen kokoontuu ystäviä, naurua ja vähän liikaa viiniä. Tänä iltana hän päättää yllättää vieraat jollain odottamattomalla. Vasikan kateenkorva – tuo keittiömestareiden salainen herkku – paistuu pannulla kullanruskeaksi ja saa rinnalleen vaalealla misolla syvennetyn, kermaisen liemen. Pehmeä selleripyree, pikkelöity sipuli ja grillattu lehtikaali rakentavat makujen kerroksia, jotka herättävät uteliaisuutta ja ihastusta. Alfred tietää, että tällaiset illat muistetaan – ja niin muistetaan myös tämä annos. (L)

Ja jälkkäri.

MUSTIKKA & LAKRITSI

Eräänä kesäiltana Alfred muisteli metsäreissuja, joissa siniset sormet ja lakritsipiiput kuuluivat asiaan. Tässä jälkiruoassa nuo maut yhdistyvät uudella tavalla: lime-vaniljajäädykettä kerrostettuna mantelimarenki- keksien väliin, kuin nostalginen Puffet-jäätelö. Vierellä mustikkasorbettia ja lakritsikreemiä – tuttuja makuja uusissa vaatteissa. Annos, jossa metsä kohtaa makean mielikuvituksen.

Voitte olla varmoja, että annos jossa ”metsä kohtaa makean mielikuvituksen” oli mitä parhain, varsinkin kun annoksessa oli niin kovasti tykkäämääni limeä.

Hääpäivä on hyvä syy käydä kaksistaan ulkona syömässä. Tälläkin kertaa se oli hyvä juttu. Kuten jo vuosikymmeniä, ja kuten toivottavasti vielä monina seuraavinakin vuosikymmeninä.

Ruoka ja viini Viini

Kalaisten maistelujen jälkeen

Viikonloppu. Kuin se olisi alkanut jo eilen.

Meillä oli eilen ruokajuhla: Kalaiset maistiaiset! Siis viinikerho maistelemassa viinejä ja syömässä illallista, jonka teemaksi olin valinnut kalan. Palannen näihin vielä jossain vaiheessa.

Viinien maistelun teema oli ”Italian maakunnat (vol. II)” ja tällä kertaa olin valinnut kaksi autonomista Italian maakuntaa, jotka ovat saaria. Siis Sardinia ja sieltä Vermentino-rypäleestä valmistetut viinit ja Sisilia, ja sen ”Etna Rosso”-viinit.

Kuten – aina – tekemällä muistiinpanoja, opin kirjoittamalla ja muistan paremmin. Nyt kun on aikaa on mukava värkkäillä tällaisia prujuja: Italian maakunnat vol 2

Sardinian vermentinot olivat oikeinkin hyviä. Yllätys siis se. Ja sitten kun en laittanutkaan maisteluun Sardinian cannonauta, jotka olin hankkinut 8wines- kaupasta, koska vähän pelkäsin, että ne olisivat liruja tms. Ja niinpä ostin Alkosta Sisilian Etna Rossoja Nerello Malcalese -rypäleestä (me on joskus juotu oikein hyviäkin siellä ja sieltä…) ja ne olikin, – noh, karkeita, rikkisiä etc. Siis kolme Sardinian Cannonauta jäivät vain katselun asteelle ja hieman pettyneenä maistelimme, ja jätimme pulloihin juomattakin noita Sisilian rossoja. Noh, opimmehan taas uutta.

Klikkaa kuvat auki, näkyvät vähän isompina…

Italian maakunnat vol 2

Ja tänään verkkainen pyörälenkki kaupungin laitamilla. Ja uudella Hartaansillalla! Palaan huomenna kuvin tähän reittiin…

Ruoka ja viini

Juhlaa ja arkea, herkkuja ja huolia

Aika rientää, ajatukset harhailevat, suunnitelmat muuttuvat, syksy tuntuu tulleen. Kuulumisia ja tekemisiä, tuloksia ja kokemuksia.

Paljon on perjantain mökiltä paluun jälkeen uutta ja tekemistäkin ollut. Puolenpäivän jälkeen oltiin jo Oulussa, joten pyöräilyt, puutarha, postit ja kauppa-asiat hoituivat jo silloin.

Lauantaina oli jännä päivä: mummille ainakin. Koululaiset, ja toki myös Juniori ja Miniä, tulivat syömään. Jännää siksi, että Eepi on jo ekaluokkalainen!

Meillä oli ihan uusia juttuja ruokapöydässä: Torin Lihamestarilla oli tiskissä kotimaista suklaahiehoa! ”Suklaahieho saa nimensä siitä, että sen ruokinnassa hyödynnetään kotimaisen makeisteollisuuden ylijäämäsuklaata”. No ei liha kovin suklaista ollut, mutta kyllä siitä hienoisen suklaan vivahteen löysi, ja olihan se mureaa, – Pehtoori malttoi grillata ja maustaa hyvin hienovaraisesti. Henkka Alenin tomaattirisotto ja pari erilaista salaattia sopivat hyvin makumaailmaan.

Ja jälkkäri! Chez Flou´sta hain paitsi tavattoman hyvän patongin myös pistaaricroissanteja ja suklaacroissanteja. Kaikille maistui! Ehdottomasti kannattaa sieltä perjantaisin tai lauantaisin hakea jotain hyvää … Leipomo on vähän vaikea löytää, mutta tässä vinkki: Limingantullin XXL:n parkkipaikan vastakkaisella puolella.

Ehdottomasti kannattaa sieltä perjantaisin tai lauantaisin hakea jotain hyvää … Leipomo on vähän vaikea löytää, mutta tässä vinkki: Limingantullin XXL:n parkkipaikan vastakkaisella puolella.

Viikko on sitten alkanut paljon vähemmän herkullisissa merkeissä. Päivä kerrallaan taas arkea…

Lappi Ruoka ja viini

Metsänantimista hyvää

Tänään on ollut mustikkapiirakkapäivä. Tai oli oikeastaan jo eilen. Pehtoori on muutaman päivän katsellut mökkipihan mustikanvarpuja, joissa on aika lailla marjoja, ja samalla jotain vihjaillut, että olisihan se mukava synttärille saada vanhanajan mustikkapiirakkaa, pullataikainapohjaan – tietysti. Lupauduin tekemään, jos hän itse poimii marjat. Ja niinhän litra purkki mustikoita ilmestyi aika pian mökin tiskipöydälle.

Leivoin jo eilen, on siitä riittänyt tällekin päivälle. Huomiselle jäänee palanen. Pieni palanen.

Toinenkin lähiruoka on ollut tänään pöydässä. Kävimme iltapäivällä etelän suunnalla kulkemassa. Saimme puron etelänpuolen mökkinaapureilta vinkin (ja koordinaatit) kauniista lammesta jyrkkäreunaisen kurun keskellä. Ja kannattihan siellä käydä. Lampi oli jotenkin arvokkaan näköinen, vakaa ja viehättävä samalla kertaa.

Syvä ja kirkasvetinen. Joskus helteellä voisi tuonne patikoida vaikka uimaan.

Poikettiin meno- ja paluumatkalla monta kertaa polulta/metsäautotieltä kauniiseen kangasmetsään, jossa oli helppo kulkea, ja jossa oli koivunpunikkitatteja ja pari herkkutattiakin!

Mökille palattua päivän ruokalista oli muutettava. Löysin lupaavan reseptin netistä, ja sehän osoittautuikin oikein hyväksi. Punikkitattipata on helppo, mutta vaatii vähän aikaa että kunnon kypsennys tekee ruoasta hyvän: punikkitatit menevät helposti vähän vetkuloiksi, ei niin suunmyötäisiksi, mutta ohjeessa on hyvä keino tämä välttämiseksi.

Kuvausvaiheessa en ollut vielä raastanut pecorinoa tattien päälle, mutta kannatti sitä lisätä ruokaan. Teen tätä toistekin.

Illan on ukostanut. Ei haittaa, päinvastoin. Jos huomennakin, niin ehkä maltan pestä ikkunat ja on patikkavapaa. En sitä kyllä kaipaa, mutta kun pitäisi malttaa tehdä näitä vuosihuoltohommiakin.