Meidän (varsinkin minun) vilkkaaseen syksyyn kuuluu ainakin vielä yksi reissu. Mökki, Helsinki-Järvenpää ja Sardinia-Korsika ja huomenna sitten vielä pidennetty viikonloppu: lähdetään pojan lasten kanssa Vuokattiin. On lasten syyslomaviikko joten lähdetään vähän humputtelemaan; lähinnä uimaan neljästään huomenna ja Juniori tulee sitten perjantai-iltana kunhan töiden jälkeen ehtii. Kävin tänään ihan tämän reissun vuoksi ostamassa lapsille kylpytakit. Ja vastoin periaatteitani hain halpakaupasta (Kappahl)! Eivätköhän kylpyläviikonlopun, talven saunaillat kotona ja ehkäpä mökilläkin kevättalvella kestä ja kelpaa.
Muutoinkin touhun ja toimen päivä. Eilen oli juhlaa arjessa, kun olimme Amici-ystäväpoppoolla elokuvissa ja ulkona syömässä. Downton Abbeyta lähtivät myös miehet katsomaan, ja heistäkin se oli hyvä, viihdyttävä, hiukan liikuttavakin. Alun pientä jähmeää käynnistämistä lukuun ottamatta leffa oli hurmaava, kuten sarjakin aikoinaan. Tämä ”Viimeinen näytös” -elokuva oli keveä: hyvällä tavalla elämänmakuinen ja positiivinen.
Ja huolimatta minun töpeksinnästäni varausta tehdessä, me saimme liki täyteen La Sinfonia -ravintolaan pöydän, hyvän palvelun ja erinomaista ruokaa.
Me kaikki valitsimme pääruoaksi hernerisoton joko kuhan tai maa-artisokan kanssa. Se oli hyvää. Todella hyvin, sopivan al dente -risotto ja kuhan paistettu rapeaksi. Myös primit ja secondot maistuivat. Hyvä oli istua yhdessä vaihdella kuulumisia, iloista ja suruista kertoa, höpötellä tavallisiamme.
Nyt pakkaamaan: Vuokatissa on kuulemma ensilumenlatukin – pitäisiköhän ottaa monot mukaan. 😀