Ruoka ja viini – Sivu 31 – Tuulestatemmattua

Luonnollisesti – ulkona ja ruokapöydässä (ja PS)

Voi näitä ensimmäisen maailman ongelmia, hävettää kertoakaan, mutta kerronpa silti. Kun ei ole käytössä toimivaa kuvankäsittelyohjlemaa (joka on välttämätön, että ”oikealla” kamerallani otetuista ns. raakakuvista saa (julkaisu)kelvollisia), on osa mökkkielon riemusta ja tekemisestä kadoksissa. Täällä mökkimaisemissa on aina kuvattavaa, sekä myytäväksi, postattavaksi, ihan vaan kuvaamisen iloksi ja opiksi, harrastukseksi, mutta nyt! – Nope!

Mutta yksi kuva sentään tässä. Se kertokoon, että toisin kuin säätiedotus ”uhkaili”, tänään ei ole ollut pilvinen ja lumisateinen päivä, vaan suurimmaksi osaksi kaunis pikkupakkasen, sopivasti paistavan auringon päivä. Aamupäivällä paistoi aika lailla kunnolla, ja silloin olimme hiihtämässä Kiilopään – Sivakkaojan suunnalla. Otin paljon kuviakin, mutta…

Ja sitten iltapäivällä Hangasojan hangilla. Kerta kerralta, vuosi vuodelta luonto, sen puhtaus, levollisuus, kauneus ja karuus on tärkeämpää. Se tekee hyvää, rauhoittaa. Auttaa hengittämään syvään. Panemaan asioita tärkeysjärjestykseen. Ja muistamaan kiitollisuuden. Että tämä kaikki hyvä on.

Eilenkin oli aika hyvä hiihtopäivä, mutta isoin juttu oli, kun saimme iltasella oululaisia kalaasiystäviä mökille syömään. Kuten viime vuonnakin he ovat tällä samalla viikolla yhtä aikaa kanssamme näissä maisemissa, joten oli hyvä tavata.

Kovin kummoisia en kokkaillut: vähän lapaksia alkuun, pääruoaksi käristystä ja pottuvoita ja Aura-murua, sokeroitua puolukka-karpaloa sekä palsternakkatikkuja. Siitäpä energiaa hiihtäjille!

Ja jälkkäri. Tähän menukokonaisuuteen meillä kuuluu yleensä automaattisesti leipäjuustoa ja hilloja, mutta nyt halusin jotain pääsiäiseen viittaavaa, jotain uutta. Perinteinen kevytpasha tuunattuna lappilaiseksi.

Hillapasha mökkikeittiössä

2 tlk rahkaa (esim. toinen lakkarahkaa ja toinen tavallista)
2 dl vispikermaa vaahdotettuna
3 rkl sokeria
3 tl vaniljasokeria
2 dl kuivattuja mustikoita, karpaloita, rusinoita
50 g mantelirouhetta tai -lastuja
2 dl hilloja

Vaahdota kerma, lisää sokerit. Lisää joukkoon rahka ja muut aineet.
Laita massa muottiin tai suodatinpaperilla vuorattuun siivilään.
Anna valua vuorokauden tai pari kevyen painon alla.

Kumoa pasha lautaselle, koristele marjoilla.
Tarjoa marjojen, kermavaahdon ja colomban tai pullaviipaleiden kera tai ihan vain sellaisenaan.

Jos olisi ollut tuollaisia kuivattuja sitrusten siivuja kuten bannerikuvan kakussa ja jollaisia on kyllä kotona, olisin laittainut koristeeksi. Mutta ei ollut. Mökillä ei voi olla kaikkea… 🙂

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

PS.

Tämä vaatisi kyllä enemmän kuin pelkän PS:n. Vaatisi kokonaisen postauksen, mutta en ainakaan vielä pysty.

Ensimmäisen kuuntelutunnin jälkeen aloin jo surra, että kirjan loppu on pian. Nyt se on loppu, enkä sure. Kuuntelen uudelleen. Sellaista en yleensä tee. Nyt teen. ”Keskeneräisyys” selittävänä, anteeksiantavana ja lohduttavana mutta myös haastavana tunteena koskettaa kovasti.

Mikko Kuustosesta olen tykännyt aina. Nyt myös kunnioitan, entistä enemmän.

Artistin itsensä kirjoittama ja lukema omaelämäkerta, jossa on myös hänen uutta musiikkiaan.

Elämä on opettanut, ja Kuustonen osaa pukea oppimastaan paljon sanoiksi. Ja kirjoittaa hyvin, kieli on kaunista, teksti ei junnaa. Suosittelen lämmöllä. @kuustonenmikko

Ruoka ja viini Viini

Ystävien ja viinien kanssa

Olemme palanneet viininmaistiaisista. Olimme ystävien kanssa. Olimme pitkästä aikaa yhdessä. Olimme hyvien, todella hyvin viinien äärellä. Puhuimme paljon, puhuimme menneestä, tulevasta, hyvistä hetkistä, peloistakin. Kokemuksia idästä ja lännestä, avusta, sen saamisesta ja antamisesta. Eiväkä jutut tällä kertaa liittyneet (vain) ruokaan ja juomaan.

Mutta kaikkinensa – olipa hyvä. Yhdenlainen ´arki´, arki ystävien kanssa on palannut. Sitä on jatkunut yli 30 vuotta, ja se jatkuu.

Järjestävä osapuoli (Karjasillalla) tarjoili ihan huippuviiniä matkoiltaan Ranskaan – ja Espanjaan. Varsinkin valkoviinit (Domaine Laroche, Chateau de Santenay, Puligny-Montrachet ja Mersault) olivat ihan hurjan hienoja, ja mikä herätti huomiota ”chardonnayn uusi tuleminen”! Minähän olen tästä puhunut, kun syksyn aikana ja sen jälkeen viiniharrastuneisuus on olennaisesti kaventunut (sitä se ikä teettää, vatsa ei enää hyvillä mielin hyväksy kaikkea): Chardonnay on oivallista.

Me puhuimme viinistä, mutta myös linnuista, vanhusten huollosta, Tieto Finlandiasta, eläköitymisestä, Karjalasta, yliopistosta, tieteen tekemisestä, kasvitieteestä ja koirista, reissaamisesta, Lapista, apteekista, tauluista, Olympian matkatoimistosta, lastenlapsista, historiasta, Viipurista, kukista, muttei kyllä mehiläisistä. Niin ja ruoasta ja viinistä – lienenkö tästä jo mainitsinkin. 🙂 Tulevastakin.

On kuulkaa erinomaisen hyvä, että on tällainen ystäväporukka.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Vuotuisjuhlat ajallaan

Vuotuisjuhlat, joulut, juhannukset, pääsiäiset, pyhäinpäivät rytmittävät ruokavuotta.

Ehkä blogiani vuosikausia seuranneet muistavat, että suunnittelin joskus tekeväni niistä tietokirjankin. Ainakin haaveilin sellaisen aikaansaamisesta. En saanut aikaiseksi. Mutta lehtijuttuja, artikkeleita, esitelmiä ja luentoja niihin liittyen tein. Ja monista vuotuisjuhlista ja niiden historiasta ja perinteistä olen täällä blogissakin kirjoittanut (ks. esim. aprillipäivä, pääsiäinen, pyhäinpäivä)

Vuotuisjuhliin liittyvistä perinneruuista ja uusista herkuista olen myös kirjoitellut, reseptejä jaellut. Vuosi vuodelta meillä syödään yhä enemmän mukaillen sesonkeja: syksyllä syyssiikaa, sieni- ja kasvisruokia. Talvella pataruokia leivinuunista, sitten tulevat blinit, ja sitrusten aika, rahka kuuluu ruokavalioon ympärivuoden, mutta maalis-huhtikuussa rahkaruokia on enemmän kuin muulloin jne., jne. Onko muilla tällainen ruokavuoden jako erilaisiin kausiin käytössä? Muutenkin kuin joulun ja uusien perunoiden osalta?

Tänä vuonna pääsiäinen on hyvin myöhään, mutta minun ”sisäinen ruokakalenterini” jo huutaa pääsiäisherkkujen perään. Paastosta ei tietoakaan, vaan nytkin suunnittelen viikonlopuksi jotain keväistä ruokaa, jotain keltaista, jotain ´pääsiäismäistä´. Pääsiäisen ruokalistoissa on monia minulle mieluisia ruokia, joten nyt kun pääsiäispyhiin on vielä melkein kuukausi aikaa, ehdimme herkutella monilla hyvillä, aika yksinkertaisilla ruuilla monta kertaa.

Tänään lähdin kauppaan pitkän kauppalapun kanssa. En hamstraustarkoituksessa, en vaikka ruoka-ammattilaisten (sekä tuottajien että ravintoloitsijoiden ja kokkien) juttuja rotissöörikokouksessa kuunneltuani todella tajusin, kuinka paljon ja pian ruoan hinta todella tulee nousemaan. En myöskään varmuusvarastojen täydentämiseksi, – meillä on yleensäkin suunnilleen viikoksi kuivamuonaa ja tuoretavaraa, mikä on tietysti liian vähän jos haluaa oikean varmuusvaraston luoda, mutta en sellaistakaan varten kauppaan roudausreissulle lähtenyt. Kunhan nyt raaka-aineita viikonlopun (”pääsiäisluontoisia”) ruokia varten hankin. Ehkä palaan aikaansaannoksiini …

Ja kyllä minä melkein mieleni pahoitin, kun kaupassa oli jo simat ja tippaleivätkin. Joku roti pitäisi olla ennakoinnissa.

Meillä on vähän merkkejä pääsiäisen tulosta muuallakin kuin vain ruokapöydässä: pupuja on jo pomppinut pöydille. 🙂

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Aika vaatimaton lauantai

Tälle päivälle olin luvannut – taas – italialaista ruokaa, ja koskapa Apsu tykkää lohesta ja koska olin aamulla Kauppahallissa (kuvauskeikalla), päätin tehdä – vihdoin – tämän hyvän oloisen ohjeen mukaan meille ”toscanalaista lohta”. Lehtijutun mukaan ruoan piti olla varsin nopea ja makoisa, ja sellaiseksi minäkin sen ”paperilla” mielsin. Todellisuus oli sitten vähän toista, hienoinen pettymys kyllä.

Aikaa kului tietysti lisäkkeiden teossa, ja siinä, että oli vain kiva kokkailla, että saatoin vältellä tekeillä olevien veroilmoitusten tekoa. Tänä vuonna (tähän mennessä) niitä onkin vain kaksi (oma ja Muistikuvien, äidin tullenee vähän myöhemmin).

Lohireseptin toteutus oli mukavaa, Italia-fiilistelyä. Eikä ruoasta tullut ollenkaan huonoa. Aion antaa tälle toisenkin mahdollisuuden, mutta vielä parempaan lopputulokseen pääsemiseksi suolaan ja pippuroin kalan hyvissä ajoin ennen valmistamisen aloittamista. Nyt kun suolasin (liian kevyesti) juuri ennen paistamista, kala jäi vaisun makuiseksi. Oli se sentään mehukasta, ja kastike oli hyvää, mutta vähän enemmän ytyä kaipasin. Me kaikki kaivattiin. Apsukin pyöritteli suolamyllyä aika reippaasti …

Hanna Sumarin toscanalainen lohi

4 palaa ruodotonta lohifileetä á 150-200g
2 rkl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
~~~~~~~~
3 rkl voita
3 valkosipulinkynttä raastettuna
300 g halkaistuja miniluumutomaatteja
80 g babypinaattia (kaksi suurta kourallista)
2 dl kuohu-tai ruokakermaa
1,5 dl vasta raastettua parmesaania
1 dl silputtuja yrttejä, kuten persiljaa ja basilikaa
Luomusitruunan raastettu kuori

Leikkaa fileepaloista ohut vatsaosa pois, että saat kauniit ja tasapaksut palat, jotka kypsyvät tasaisesti. Mausta kalapalat suolalla ja mustapippurilla.
Kuumenna öljy paistinpannulla kuumaksi ja laita kalapalat paistumaan nahkapuoli ylöspäin. Paista kuumalla pannulla noin 6 minuuttia, käännä ja paista vielä 2 minuuttia nahkapuoli pannua vasten. Siirrä sitten kala lautaselle odottamaan.
Huuhdo pannu ja laita sille voi ja sulattele se keskilämmöllä, kun se on sulanut lisää valkosipuliraaste ja pyörittele sitä pannulla minuutin verran. Lisää puolitetut tomaatit ja mausta ne suolalla ja mustapippurilla. Kun tomaatit hieman pehmenevät lisää pinaatti ja paistele sitä muutama minuutti, kunnes se kutistuu.
Lisää sitten kerma, parmesaani ja yrtit ja anna seoksen poreilla muutama (2-3) minuuttia.
Lisää sitten kalapalat seokseen nahkapuoli alaspäin ja anna niiden lämmetä kastikkeessa minuutin ajan. Varo kuitenkin kypsentämästä kalaa liikaa tai siitä tulee kuiva.
Raasta ruuan päälle hyvin pestyn luomusitruunan kuori.

Tarjosin tätä puikulaperunoiden, hapanjuurileivän ja italialaistyylisen vihersalaatin kanssa. Ei huono, vaikkei nyt ihan ykköslohiruoaksi ylläkään.

~~~~~~~~~~~~~~

Aamupäivän Kauppahallireissun ja systerin kanssa kahvittelun lisäksi olen sylitellyt Eevistä ja antanut Apsun ”ällyttää”, olen lukenut liikaa uutisia, olen käynyt metsässä hengittämässä syvään ja poimimassa pajunoksia, pajunkissoja kotiin toivon. Pari jaksoa Huvila & Huussi -ohjelmaa. Siinä on sellainen hyvän tuulen ja kiitollisuuden, ammattilaisten ja kesän meninki. Tykkään.

Enkä juuri muuta ole saanut aikaiseksi. Onhan sitä tuossakin. Onhan. Ja miksi pitäisi enemmän?

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Cannellonit ja niiden tarina

Eilen tein pitkästä aikaa cannelloneja, ja lupasin ohjeen niiden tekemiseksi kirjata tänään. Alla ohje, ja myös tarina cannelonien syntyhistoriasta.

Cannellonit (La Festan tapaan)

400 g naudan jauhelihaa
1 rkl oliiviöljyä
2 salottisipuli
2 valkosipulin kynttä
2–3 porkkanaa
2 rkl punaista pestoa tai tomaattipyrettä
½ ruukkua basilikaa
1 rkl kuivattua timjamia
1 tl paprikajauhetta
1 tl mustapippuria
loraus lihafondia
1–2 tl suolaa
1 prk kirsikkatomaatteja (Mutti)

16 canneloni-putkea

valkokastike:
2 rkl voita
1–2 rkl vehnäjauhoja
4 5dl (ruoka)kerma-maitoa
200 g (mozzarella)juustoraastetta

päälle:
pecorino- tai parmesaaniraastetta

Uuninlämpö 180 astetta

Kuumenna pannulla ruokaöljy ja kuullota sipulia voin viisi minuuttia. Lisää valkosipuli jatkaen kuullotusta vielä pari minuuttia. Lisää joukkoon jauheliha ja ruskista se. Lisää joukkoon raastettu porkkana ja pesto tai tomaattipyre.

Mausta seos ja lisää kirsikkatomaatit. Anna kastikkeen hautua noin 20 minuuttia.

Tee seuraavaksi valkokastike: sulata voi paksupohjaisessa kasarissa, lisää jauhot ja sekoittele muutama minuutti. Lisää kerma-maito ja sekoittele ettei kastike paakkuunnu. Keittele parisen minuuttia ja ota sitten liedeltä, lisää kuumaan kastikkeeseen juustoraaste.

Levitä vuoan pohjalle paseerattua tomaattia. Siirrä jauhelihakastike tukevaan pursotinpussiin ja leikkaa päähän cannelonien kokoinen aukko. Täytä canneloni-putkilot jauhelihakastikkeella ja asettele ne vierekkäin vuokaan. Levitä päälle valkokastike ja ripottele pinnalle parmesaaniraaste.

Paista 180-asteisessa uunissa noin 35–40 minuuttia. Anna jäähtyä ja tasaantua tovi ennen tarjolle asettamista.

Cannelloneilla kerrotaan olevan aika lyhyt historia. Pikkuisen reilut satavuotiaita vasta ovat.

Tarina tosin alkaa jo 1800-luvulta, Sorrentosta. Siellä pappiskoulutuksessa ollut (ja aviottomuuteen lupautunut) nuorimies rakastui, jätti pappisuran ja vei rakastettunsa vihille. Avioitumisen jälkeen heräsi kysymys, millä elättää perheensä? Mies päätti vuokrata pienen kellarihuoneen ja perustaa sinne ´Osterian´. [Osteriassa tarjoillaan perinteisesti viiniä ja pieniä ruoka-annoksia.] Pappiskokelaan osteriasta tuli varsin suosittu, ja se sai nimekseen La Favorita.

Paikalliset tosin tunsivat miehen edelleen tulevana pappina ja siksi osteria tunnettiin myös toisella nimellä Parrucchiano, joka tarkoittaa seurakunnan pappia Napolin murteella. Kokin taidoissaan edennyt mies pystyi tekemään osteriastaan trattorian. Lopulta se periytyi sisarenpojalle (Salvatore Coletta), joka kehitti vuonna 1907 canneloni-pastan. Uusi pastaruoka sai niin suuren suosion, että sitä tultiin syömään sankoin joukoin eri puolilta Italiaa.

Aitoon napolilaiseen cannelloniruokaan ei kuulu valkokastike, mutta ohjeessani se on. Siis ei ole ”aito-napolilainen”. Aika useassa ohjeessa on, että cannellonit täytetään ”kuivalla” tomaattikastikkeella ja sitten päälle laitetaan kosteampi juustokastike. Noin minäkin ennen tein: nyt olen löytänyt tämän laiskan kokin version: tomaattikastike tehdään niin löysäksi, että sitä on mahdollista pursottaa. Ja hyvää tulee silti! Perfetto!

Cannellonejahan voi täyttää vaikka ja millä. Kasvis-, tonnikala-, kylmäsavulohitäyte – kaikki käy. Lämpimästi suosittelen.

Tänään leivinuuniin kasvis-lihapata; hyvä oli hiihdellä ja skannailla kuvia kun ruoka muhi pitkään ja hartaasti. Hyvää oli sekin.

~~~~~~~~~~~~~~~~

On 82 vuotta siitä, kun talvisota päättyi (13.3.1940). Päättyisipä nyt yksi toinenkin itäisen naapurin syyttä aloittama sota. Päättyisipä ilman, että seuraa jatkosota, päättyisipä ilman enää yhtäkään sotarikosta, ilman yhtäkään lapsen, äidin, perheen lähettämistä pakolaisiksi. Päättyisipä.

Ruoka ja viini

Italian ikävään

Cannellonit – nuo makaroniputket, joista voi tehdä oivallista lasagnelta maistuvaa uuniruokaa. Miksen ole tehnyt niitä vuosikausiin? – Koska noiden putkien täyttämien jauhelihaseoksella on hidasta ja vaatii jonkinlaisia pipertäjän hermoja, joita minulla ei todellakaan ole.

Mutta tänään. Italian ikävä, reissun kaipuu, liian pitkään jatkunut ainaisten samojen ruokien kokkaaminen oli saavuttanut pisteen, jossa olin valmis vaikka täyttämään cannelloneja. Ja sitten eteen sattuikin ohje, vinkki, jonka olisin suonut löytäväni jo vuosikymmeniä sitten. ”Laita löysähkö jauhelihamassa pursotinpussiin ja sen avulla täytä cannellonit”! Mikä siinä on, etten tällaista ollut itse keksinyt. Tämän jälkeen meillä on cannelloja useamminkin. Lupaan kirjoittaa soveltamani ohjeen tähän huomenna…

Tänään oli tarve ja tilaus Italian keittiön herkuille. Ei mitään erityishyvää, mutta perusitalialaista. Antipastina patonkia ja punaista pestoa (Sokoksen herkun punainen pesto yllätti aidolla maullaan) ja jotain niinkin ihmeellistä kuin Insalata Capresea.

Ja avasimme Franciacortan: Italian vastaus Champagnelle. Franciacorta Ca’ del Bosco ei todellakaan ole mikään edullinen, mutta kyllä se oli jokaisen euron arvoinen.

Samppanjarypäleistä puristettu italialainen laatukuohuva on maultaan aika vahva, mikä sopii minun makumaailmaani aivan mahdottoman hyvin.

Hyvä ruoka, parempi mieli! Onhan se ihan mahdottoman hyvä mainosslogan, mutta myös niin totta. Niin totta.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Ruoka ja viini Viini

Luonnossa

Toisin kuin toive ja tapa täällä on ollut, eivät yöunet ole vieläkään kovin kummoisia. Mutta lyhyet yöt tarkoittavat pitkiä päiviä. Ja tänään se on ollut hieno asia. Tänään on ollut hienoin sää ”koskaan”. Saariselkä on kylpenyt valossa, auringossa, kimmeltänyt valkoisten hankien valaisemana. ”Aina ennen” hiihtolomilla oli tällaista. Ja tänään. Lapin luonto on taas näyttänyt kauneutensa, hellinyt ja helpottanut.

Aamukuudelta oli pakkasta turhankin paljon (- 23 C), mutta maltettiin odotella (kirjoittelin äidin elämäkertaa, pyykkihommiakin, Pehtoori ristisanojen ja uutisten parissa) lauhtumista. Seurasimme tiaisten, punatulkkujen ja urpiaisten pitkää brunssia. Minä en edes pidä linnuista, mutta nämä ovat saaneet minut tykästymään. Kilokaupalla on niille auringonkukansiemeniä roudattu. Metka niitä on katsella samalla kun kirjoittelee,,,

Puolenpäivän aikaan aurinko paistoi korkealta. Sini-valkoinen maisema pakotti jo ulos, purolle, puron varteen kävelylle kameran kanssa.

Tuosta voisi tehdä kortin, tai alumiinitaulun kylppäriin, eikö? – Tunturipuron valoisa, pehmeä kaunis talvi. Vuodesta toiseen näistä näkymistä nautin, luonnon kauneutta ihastelen. Siitä ilahdun, hämmästyn, kuinka hyvällle tällaisen näkeminen aina vain tuntuu hyvälle.

Iltapäivällä pakkanen putosi alle kymmeneen, joten oli aika ladulle. Ajatella, että on tullut sellainen aika, että minäkin oikein odotan pääseväni hiihtämään. Pehtoori palatessani kyselikin, että oisitko 10 vuotta sitten uskonut noin paljon hiihtämisestä taas innostuvasi. – No en olisi. Mäkeen olisin entisinä aikoina tänäänkin mennyt. Mutta tänään ladulle. Oi, että. Eihän se pakkasella, metsätaipaleilla suksi mitenkään lentävästi kulje, mutta entä sitten. Prospektorin pitempi lenkki oli niin hyvä. Kaikki muu unohtui hiihdellessä, kimmeltäviä hankia ja sinitaivasta katsellessa.

Illansuussa, pihvipäivälliselle avasimme vävyltä joululahjaksi saadun punaviinipullon. Mistä lienee oli moisen primitivon tilannut, ja vaikka ihan kaikkea ei ole vielä nautittu, on se hyväksi, jollei jopa erinomaiseksi, jo todettu. Primitivon lempeä makeus, jonka kohtuullinen 🙂 (16,5 % !!!!) alkoholi terävöitti ryhdikkääksi nautinnoksi. Arvostan myös tyylikästä etikettiä, ja lahjaa! Lyhyesti viinin nimi: Es.

Illan ohjelmassa ollut C-Moren sarja ”Kämppikset” – harmitonta viihdettä, välillä onnistunutta dialgoia, kesänäkymiä. Ja nuorison kanssa chattailyä. Lauantai lopuillaan…

Lappi Mökkielämää Ravintolat Ruoka ja viini Valokuvaus

Lomapäivä

Pakkasaamupäivä

Ei mitään kirjallisia puuhia aamupäivällä, joten suuntasin kylille. Kuvailemaan, ja ostamaan Partioaitasta sellaisen hiihtäjän vyö(selkä)laukun. Tarpeeksi ison, että siihen mahtuu kamera pienellä obiskalla ja juomapullo. Anorakin taskuun kun molemmat eivät sovi. Löysin hyvän.

Kuukkelin raunioita kuvailin ja totesin palaneen ja savun hajun ulottuvan aika kauas. Nesteen kahvila-myymälä, joka nyt on jonkinlainen hätäapukauppa alueella, oli myös ”shoppailukierrokseni” varrella: ei liene yllättävää, että hautakynttilät eivät sittenkään kuulu ko. myymälän perusvalikoimaan. Toivoin sellaisen löytäväni; olisin Kappelin viereiseen hautalehtoon halunnut yhden viedä.

Onhan Saariselkä ollut yksi äidin yli 20 kodin paikasta. Varmaankin hän vietti täällä yhteensä ainakin kolme vuotta, jollei enemmänkin. Taitaa minullakin olla hyvinkin tuo pari vuotta täällä elettynä.

Iltapäivällä aika liukulumisuksille. Enkä edes pahasti eksynyt. 🙂

Auringonlaskun aikaan (noin klo 16.30) olimme autolla liikkeellä: Kutturantien varressa Tolosjoen sillalla pysähdys. Laskevan auringon talo oli kuvattava.

Ravintolaruokaa

Tapanahan on, että mökillä ollessa käymme kerran ulkona syömässä, tänään oli tämän reissun se päivä.

Matkalla Kiilopäälle, Muotkantien varrella on uusi pieni iglukylä, ja sen yhteydessä uusi ravintola. Saariselän ravintolat, uudet ja vanhat, on jo koettu, testattu, hyviksi havaittu tai meille ”sopimattomiksi” havaittu, joten olipa ilo päästä testaamaan uusi Arctic Queen. Pehtoori oli tehnyt alustavaa tunnustelutoimintaa paikalla jo sunnuntaisella lenkillään ja minä surffaillut ja lukenut Saariselän Sanomia.

Muotkantielle ajeltiin päivän ulkoilujen ja saunan jälkeen illansuussa. Iloksemme ravintolassa oli muitakin, ranskalaisia monessa pöydässä. Tuli ihan lomafiilis, ja kun vielä ruokalistakin englanniksi: oltiin melkein kuin ulkomailla. 🙂

Arctic Queenin -menu oli aika lailla odotetun oloinen; olenhan tästä ennenkin kirjoittanut. Lapin ravintoloissa on Lappi-menut. Niinhän se on meidän mökilläkin viikonloppuisin ja vieraita tai perheenjäseniä pöytään saadessamme. Koko LappItalia-keittokirjani on enemmän ja vähemmän lappilaisen keittiön herkkuja ja paikallisiin raaka-aineisiin perustuva.

AQ:n listalla oli onneksi muutakin kuin paistettua lohta ja nieriää, käristystä tai poronfilettä. Monelle turistille ne varmaankin ovat juuri niitä toivottuja, mutta minulla (meillä molemmilla) oli tänään harkinnassa joko poroburgeri tai ravioli (= savuporolla täytettyä raviolia, savujuustokastiketta, kuivattua suppilovahveroa ja Västerbotten juustoa). Päädyimme ravioliin. Naapuripöytään meni hyvännäköisiä burgereita, ensi kerralla ehkä sellaiset.

Mutta toki ravioli oli hyvää: pasta just sopivan al dente, sopivan kosteaa ja Västerbotten-juustokastike kovasti mieleeni (olisipa ollut kastikelusikka tai pala maalaisleipää viimeisten kastiketilkkasten nauttimiseksi), sienipöly lähinnä (vain) kiva koriste.

Liki yhtä aikaa totesimme, että tänne sitten PP:n kanssa kun ovat möksällä seuraavan kerran. Ravintolan välitön tunnelma, tunkeilematon, sujuva palvelu, ulkomaalaiset ja salin isot ikkunat lisäsivät kokemuksesta nauttimista. Ei pönöttämistä, mutta ei myöskään mitään tusina-ketjuravintolafiilistä.

Tämän jälkeen on sitten taas huomenna mukava kokkailla mökkikeittiössä. Eikä vieläkään tarvitse lähteä kotiin!

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Tuulin päivä 22.2.22

Nimiä ja ainutlaatuinen päivämäärä

Tuulin nimipäivä 22.2.22

Vuoden 2019 loppuun mennessä etunimi Tuuli on annettu noin 6 730 naiselle ja alle 15 miehelle.

Sukunimi Tuuli on suojattu, ja se on aika harvinainen.

Tuossa tilastossa ovat sekä äitini että sisareni ja myös (nykyisenä nimenä) yksi serkkuni perheineen.

Tänään on tasan kuukausi äidin lähdöstä. Vasta kuukausi? Mutta kyllä täällä Myötätuulessa ja Tuulentuvan pihapiirissä sekä tuntureilla on tullut paljon muistoja menneiltä vuosilta, vuosikymmeniltä.

Lepopäivänä hiihdellen

Tänään on ollut lepopäivä. Hyvä, hämäränhyssyinen päivä. Säätiedotus lupasi iltapäiväksi auringonpaistetta siniseltä taivaalta puolenpäivän jälkeen. Sitä sitten odoteltiin pitkälle iltapäivään ennen kuin ladulle lähdettiin. Ei vilaustakaan auringosta, mutta olipa silti ihan mahdottoman mukava hiihdellä.

Sinisen sävyjä taivaalla, ja tuntureiden rinteilläkin. Hanget valkoiset, luonto liikkumaton, hiljainen. Eikä edes paljon hiihtäjiä. Tänään ei mitään urheilusuoritusmeininkiä, ihan vain nautiskellen hiljalleen, pysähdellen, kuulostellen ja katsellen. Oi, että, niin hyvä.

Pieranvaaran kiersin, Hangasojan vartta kohti Ahopäitä, sieltä ”ylängöltä” näitä kuvia. Mikähän olisi oikea sana tuolle tuntureiden väliselle ”tasangolle”? Alpeilla tai jossain muualla sitä kutsuttaisiin ylängöksi, mutta mikä se on tuntureilla? Joka tapauksessa, pidän juuri tuosta, tuostakin, taipaleesta tässä meidän lähimaastossa.

Minnehän huomenna? – Ei tarvitse tietää sitä. Ei vielä, ei edes aamulla. Voin vain lähteä, ja päättää sitten. Mikä vapauden tunne!

Tunturipuro tuskin enää jäätyy tälle talvelle, helmikuu alkaa olla pian ohi.

Reseptivinkki

Myös mökkikeittiössä onnistunut päivä. Leikkasin Inarin nieriää noin sentin paksuiksi laakeiksi viipaleiksi, sivelin sitruunatuorejuustoa jokaiselle viipaleelle, päälle kaistale savuporoleikkelettä, minkä jälkeen viipale rullaksi ja tikulla kiinni. Rullat uunivuokaan ja 200-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, samalla kypsyivät Lapin puikulat ja valmistui salaattikeot lautasille. Hyvällehän ne maistuivat. 🙂

Isovanhemmuus Ruoka ja viini

Lunta ja lapsia

Vain hajanaisia muistiinpanoja tästä päivästä.

– Ei olisi tarvinnut laittaa herätyskelloa… Mummi oli valmiina tunteja ennen ”aamuvuoron” alkua.
– Muumilaakson Mörkö on enemmän naurettava kuin pelottava tyyppi. Eeviksen mielestä liki hervottoman hauska, semminkin jos isoveli sitä esittää.
– Lapsille (Eevikselle) kahden viikon poissaolo kirjastosta ON pitkä aika: ”Tietysti mennään pitkästä aikaa”.
– Mäkkärillä kannattaa antaa kuusivuotiaan auttaa tilauksen tekemisessä: maskin aiheuttama silmälasien huurtuminen ja muutenkin erilaisten juoma- ja leluvalintojen (Happy Meal) tekemisessä kuusivuotiaan asiantuntemus oli ihan ylivertainen verrattuna puolisokeaan mummiin.

– Ei tarvita mitään hienoja leikkipuistoja, ei tarhanpuistoa, ei pulkkamäkiä siellä tai täällä; mummilan piha, jonne pappa on muutaman tunnin edellisen yön kertynyttä lunta kasannut isoksi mäeksi, on paras mahdollinen paikka touhuta ja telmiä: ”Luigi (Apsu) on tehnyt tunnelin! Tuu Mario (pappa) kattoon.”

– Puolen päivän jälkeen aika lenkille, kävellen kauppaan, lumisateessa, hömppäkirjaa kuunnellen.
– Taas kerran tuli todettua että kalorinen, voinen, juustoinen, oikea arborio-riisistä, juustosta ja valkoviinitilkasta tehty risotto on hyvä talvi-, lohtu-, energianpalautus-, lauantairuoka.
– Gruusialainen Saperavi-viini on rantautunut Australiaan, ja sieltä Suomeen. Kannatti tilata ja tänään avata. Marjaisa, lempeät tanniinit, paljon makua, mutta ei hyökkäävä, lämmin, laadukas, kertakaikkinen nautinto.
– Loppupäivän raukeus.