Ruoka ja viini – Sivu 31 – Tuulestatemmattua

Lomapäivä

Pakkasaamupäivä

Ei mitään kirjallisia puuhia aamupäivällä, joten suuntasin kylille. Kuvailemaan, ja ostamaan Partioaitasta sellaisen hiihtäjän vyö(selkä)laukun. Tarpeeksi ison, että siihen mahtuu kamera pienellä obiskalla ja juomapullo. Anorakin taskuun kun molemmat eivät sovi. Löysin hyvän.

Kuukkelin raunioita kuvailin ja totesin palaneen ja savun hajun ulottuvan aika kauas. Nesteen kahvila-myymälä, joka nyt on jonkinlainen hätäapukauppa alueella, oli myös ”shoppailukierrokseni” varrella: ei liene yllättävää, että hautakynttilät eivät sittenkään kuulu ko. myymälän perusvalikoimaan. Toivoin sellaisen löytäväni; olisin Kappelin viereiseen hautalehtoon halunnut yhden viedä.

Onhan Saariselkä ollut yksi äidin yli 20 kodin paikasta. Varmaankin hän vietti täällä yhteensä ainakin kolme vuotta, jollei enemmänkin. Taitaa minullakin olla hyvinkin tuo pari vuotta täällä elettynä.

Iltapäivällä aika liukulumisuksille. Enkä edes pahasti eksynyt. 🙂

Auringonlaskun aikaan (noin klo 16.30) olimme autolla liikkeellä: Kutturantien varressa Tolosjoen sillalla pysähdys. Laskevan auringon talo oli kuvattava.

Ravintolaruokaa

Tapanahan on, että mökillä ollessa käymme kerran ulkona syömässä, tänään oli tämän reissun se päivä.

Matkalla Kiilopäälle, Muotkantien varrella on uusi pieni iglukylä, ja sen yhteydessä uusi ravintola. Saariselän ravintolat, uudet ja vanhat, on jo koettu, testattu, hyviksi havaittu tai meille ”sopimattomiksi” havaittu, joten olipa ilo päästä testaamaan uusi Arctic Queen. Pehtoori oli tehnyt alustavaa tunnustelutoimintaa paikalla jo sunnuntaisella lenkillään ja minä surffaillut ja lukenut Saariselän Sanomia.

Muotkantielle ajeltiin päivän ulkoilujen ja saunan jälkeen illansuussa. Iloksemme ravintolassa oli muitakin, ranskalaisia monessa pöydässä. Tuli ihan lomafiilis, ja kun vielä ruokalistakin englanniksi: oltiin melkein kuin ulkomailla. 🙂

Arctic Queenin -menu oli aika lailla odotetun oloinen; olenhan tästä ennenkin kirjoittanut. Lapin ravintoloissa on Lappi-menut. Niinhän se on meidän mökilläkin viikonloppuisin ja vieraita tai perheenjäseniä pöytään saadessamme. Koko LappItalia-keittokirjani on enemmän ja vähemmän lappilaisen keittiön herkkuja ja paikallisiin raaka-aineisiin perustuva.

AQ:n listalla oli onneksi muutakin kuin paistettua lohta ja nieriää, käristystä tai poronfilettä. Monelle turistille ne varmaankin ovat juuri niitä toivottuja, mutta minulla (meillä molemmilla) oli tänään harkinnassa joko poroburgeri tai ravioli (= savuporolla täytettyä raviolia, savujuustokastiketta, kuivattua suppilovahveroa ja Västerbotten juustoa). Päädyimme ravioliin. Naapuripöytään meni hyvännäköisiä burgereita, ensi kerralla ehkä sellaiset.

Mutta toki ravioli oli hyvää: pasta just sopivan al dente, sopivan kosteaa ja Västerbotten-juustokastike kovasti mieleeni (olisipa ollut kastikelusikka tai pala maalaisleipää viimeisten kastiketilkkasten nauttimiseksi), sienipöly lähinnä (vain) kiva koriste.

Liki yhtä aikaa totesimme, että tänne sitten PP:n kanssa kun ovat möksällä seuraavan kerran. Ravintolan välitön tunnelma, tunkeilematon, sujuva palvelu, ulkomaalaiset ja salin isot ikkunat lisäsivät kokemuksesta nauttimista. Ei pönöttämistä, mutta ei myöskään mitään tusina-ketjuravintolafiilistä.

Tämän jälkeen on sitten taas huomenna mukava kokkailla mökkikeittiössä. Eikä vieläkään tarvitse lähteä kotiin!

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Tuulin päivä 22.2.22

Nimiä ja ainutlaatuinen päivämäärä

Tuulin nimipäivä 22.2.22

Vuoden 2019 loppuun mennessä etunimi Tuuli on annettu noin 6 730 naiselle ja alle 15 miehelle.

Sukunimi Tuuli on suojattu, ja se on aika harvinainen.

Tuossa tilastossa ovat sekä äitini että sisareni ja myös (nykyisenä nimenä) yksi serkkuni perheineen.

Tänään on tasan kuukausi äidin lähdöstä. Vasta kuukausi? Mutta kyllä täällä Myötätuulessa ja Tuulentuvan pihapiirissä sekä tuntureilla on tullut paljon muistoja menneiltä vuosilta, vuosikymmeniltä.

Lepopäivänä hiihdellen

Tänään on ollut lepopäivä. Hyvä, hämäränhyssyinen päivä. Säätiedotus lupasi iltapäiväksi auringonpaistetta siniseltä taivaalta puolenpäivän jälkeen. Sitä sitten odoteltiin pitkälle iltapäivään ennen kuin ladulle lähdettiin. Ei vilaustakaan auringosta, mutta olipa silti ihan mahdottoman mukava hiihdellä.

Sinisen sävyjä taivaalla, ja tuntureiden rinteilläkin. Hanget valkoiset, luonto liikkumaton, hiljainen. Eikä edes paljon hiihtäjiä. Tänään ei mitään urheilusuoritusmeininkiä, ihan vain nautiskellen hiljalleen, pysähdellen, kuulostellen ja katsellen. Oi, että, niin hyvä.

Pieranvaaran kiersin, Hangasojan vartta kohti Ahopäitä, sieltä ”ylängöltä” näitä kuvia. Mikähän olisi oikea sana tuolle tuntureiden väliselle ”tasangolle”? Alpeilla tai jossain muualla sitä kutsuttaisiin ylängöksi, mutta mikä se on tuntureilla? Joka tapauksessa, pidän juuri tuosta, tuostakin, taipaleesta tässä meidän lähimaastossa.

Minnehän huomenna? – Ei tarvitse tietää sitä. Ei vielä, ei edes aamulla. Voin vain lähteä, ja päättää sitten. Mikä vapauden tunne!

Tunturipuro tuskin enää jäätyy tälle talvelle, helmikuu alkaa olla pian ohi.

Reseptivinkki

Myös mökkikeittiössä onnistunut päivä. Leikkasin Inarin nieriää noin sentin paksuiksi laakeiksi viipaleiksi, sivelin sitruunatuorejuustoa jokaiselle viipaleelle, päälle kaistale savuporoleikkelettä, minkä jälkeen viipale rullaksi ja tikulla kiinni. Rullat uunivuokaan ja 200-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, samalla kypsyivät Lapin puikulat ja valmistui salaattikeot lautasille. Hyvällehän ne maistuivat. 🙂

Isovanhemmuus Ruoka ja viini

Lunta ja lapsia

Vain hajanaisia muistiinpanoja tästä päivästä.

– Ei olisi tarvinnut laittaa herätyskelloa… Mummi oli valmiina tunteja ennen ”aamuvuoron” alkua.
– Muumilaakson Mörkö on enemmän naurettava kuin pelottava tyyppi. Eeviksen mielestä liki hervottoman hauska, semminkin jos isoveli sitä esittää.
– Lapsille (Eevikselle) kahden viikon poissaolo kirjastosta ON pitkä aika: ”Tietysti mennään pitkästä aikaa”.
– Mäkkärillä kannattaa antaa kuusivuotiaan auttaa tilauksen tekemisessä: maskin aiheuttama silmälasien huurtuminen ja muutenkin erilaisten juoma- ja leluvalintojen (Happy Meal) tekemisessä kuusivuotiaan asiantuntemus oli ihan ylivertainen verrattuna puolisokeaan mummiin.

– Ei tarvita mitään hienoja leikkipuistoja, ei tarhanpuistoa, ei pulkkamäkiä siellä tai täällä; mummilan piha, jonne pappa on muutaman tunnin edellisen yön kertynyttä lunta kasannut isoksi mäeksi, on paras mahdollinen paikka touhuta ja telmiä: ”Luigi (Apsu) on tehnyt tunnelin! Tuu Mario (pappa) kattoon.”

– Puolen päivän jälkeen aika lenkille, kävellen kauppaan, lumisateessa, hömppäkirjaa kuunnellen.
– Taas kerran tuli todettua että kalorinen, voinen, juustoinen, oikea arborio-riisistä, juustosta ja valkoviinitilkasta tehty risotto on hyvä talvi-, lohtu-, energianpalautus-, lauantairuoka.
– Gruusialainen Saperavi-viini on rantautunut Australiaan, ja sieltä Suomeen. Kannatti tilata ja tänään avata. Marjaisa, lempeät tanniinit, paljon makua, mutta ei hyökkäävä, lämmin, laadukas, kertakaikkinen nautinto.
– Loppupäivän raukeus.

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Koekeittiöstä terveisiä

Uutta ruokaa!

Tässä joku päivä sitten kuulin autoradiossa kun RadioNovan aamupoppoo puhui Tik-Tok-hitistä nimeltä Pringles-kana. Minähän en Tik-Tokia harrasta, enkä viime aikoina juuri muitakaan sometilejä, paitsi tietysti tätä omaani. :), joten en siis ollut kuullutkaan, mutta löytyihän se pian googlettelemalla.

Tämän päiväisen ulkoilun ja kauppareissun jälkeen olin valmis kokeilemaan tätä uutta ”somehittiä”. Ja kyllä! Se on helppo, nopea, hyvä, aika kevytkin: makua voi varioida broilerin ja sipsien mausteiden mukaan. Aivan varmasti teen toistekin.

Pringles-kana

400 g = 2 jyväbroilerin (maustettua) filettä
½ prk Pringles-sipsejä (meillä oli Onion-Cheese)
1 kananmuna

Laita uuni lämpiämään 200-asteeseen.
Kuivaa broilerin pinta talouspaperilla.
Jollei broileri ole maustettu valmiiksi,
mausta fileet pippurilla ja vähällä suolalla.

Laita sipsit paksuhkoon muovipussiin, ja kaulitse muruksi.
Leikkaa fileet noin 8–10 palaan,
kostuta kananmunassa ja pyörittele sipsirouheessa.

Lopuksi broilerpalat pellille leivinpaperin päälle,
ja sitten uuniin varttitunniksi (200 C).

Iltalehden jutussa on lyhyt youtube-ohjekin: Pringles-kana

Joidenkin ohjeissa oheen oli tehty majoneesi-creme fraiche -dippiä, mutta eipä mun mielestä mitään sellaista tarvitse. Mehukasta oli ilmankin. Tein vain cantaloupemeloni-feta-salaatin ja uuniin varsiparsakaalia.

Laitoin samalle pellille uuniin varsiparsakaalia, vähän oliiviöljyä, suolaa ja pippuria päälle, tarjolle tuodessa pinnalle pecorino-raastetta.

Eka kertaa puoleen vuoteen mitään kaaliruokaa! Ja kyllähän maistui hyvälle. Sipulia ja sieniä olen jo pari kuukautta syönyt huoletta, mutta pavut ja kaaliruoat ovat olleet pannassa. Kuinka syksyllä parhaaseen sadonkorjuuaikaan kaipasinkaan parsakaalta, kaalilaatikkoa, coleslow´ta, hapankaalia, ruusukaalia ja smetanaa. Noh, katsotaan nyt miten käy tämän kaalikokeilun kanssa. Mutta broileria voin kyllä suositella kaikille. Bon appetit!

Isovanhemmuus Ruoka ja viini

Hyvän äärellä

Joskus, aika usein, olen perustellut tätä blogin päivittäistä ylläpitoa sillä, että oli tarpeen luopua omista, yksityisistä, syväluotaavista, turhan paljon vatvovista päiväkirjoista. Että julkistamalla päivieni kulun, kirjaamalla omat tuntoni näkyville, herättämällä huomaamaan hyvät hetkeni en anna synkistelylle mahdollisuutta. Ja tämähän on toiminut!

Voiko elämässä olla mikään kovin paljon pielessä jos aamuyhdeksältä on kirjastossa kirjoista innostuneen kolmivuotiaan kanssa – humputtelemassa! Että pienen(kin) mielestä on juhlaa olla kirjojen keskellä, valita mieluisia kirjoja, monia mieluisia, istahtaa lukemaan, olla rauhassa. [Kirjaimellisesti rauhassa: henkilökuntakin tulee paikalle vasta klo 10, eikä paikalla ollut kuin yksi aikuisten puolella. Turvaväleistäkään ei siis huolta. Aamut on hyviä näinä aikona.] Siellä me istuimme sylikkäin lukemassa, katselemassa katossa roikkuvia koiramäkeläisiä. Elämä on.

Lisää iloa ja eloa päivään tuli kun hain – joukkoon mukaan – Apsun eskarista iltapäivän aluksi. Kuusivuotiaalla on jo tietyt välttelemisen hetkensä [”ei tartte tulla sisältä hakeen”, ”osaan kyllä”, ”miksi lainasitte mulle nämä kirjat” (joita kuitenkin luki pitkät tovit)].

Ja sitten ilo, kun meillä olikin temppuratailun jälkeen pieni hetki aikaa leipoa. Äkkiä resepti Valion sivuilta, ja muffinsit tekeille: kevytkerma vaihtui kinuskikermaksi. Apsu oli Kenwoodin käyttäjänä ihan ylivertainen, Eevis prosessin ylitarkastajana lahjomaton (oli maistettava taikinaa jatkuvasti). Ja valmiina muffinsit saivat varauksettomia kehuja kaikilta asianosaisilta.

No niin, oliko tässä päivässä joku murhe? – Oli siinä, iso murhe, mutta eipä nyt siitä enempää. Päivä kerrallaan.

Niitä näitä Ravintolat Reseptit Ruoka ja viini

Ruokajuhlaa

Tänään olen voinut puuhailla ihan mitä huvittaa. Ei edes ”pakollista” ruoanlaittoa; eihän minulle kokkaaminen ole mikään rasite, mutta totta puhuen olen kyllä pitkin syksyä ja nyt joulun jälkeen hienovaraisesti vihjannut ja muistuttanut: ”Olihan se kyllä mukavaa aikaa silloin kun kävin Torniossa koulussa, oli kerran kuussa hieno valmis sunnuntaipäivällinen kun palasin kotiin” tai ”Näinä aikoina olisi mahtavaa vaihtelua, jos pääsisi testaamaan jonkun toisen kokkailemia sapuskoja…”, jne. jotain vastaavaa. Ei mitään valittamista tai anelua, – pois se minusta.

Mutta joo, Pehtoori on siis käyttänyt viikolla eräänkin tovin etsien uusia reseptejä, eilen käynyt raaka-aineiden hankintareissulla ja tänään tehnyt lyhennetyn lenkin, jotta minä pääsin nauttimaan hiihdosta, jatkamaan astiakaappien konmarittamista, järjestelemään Koivisto-kuvia sekä samalla kuuntelemaan kirjoja ja ennen kaikkea nauttimaan kolmen ruokalajin päivällisestä.

Valion reseptiarkisto on Pehtoorin inspiraation lähde ollut aina, ja sen ohjeilla tämänkin päivän menu!

Alkuruokana Aura-sipulikeitto

Pääruokana sitruuna-lohta herne-minttutahnan kera. Tahna oli raikasta. Aion tehdä kyllä minäkin.

ja jälkkäriksi jotain ihan erikoisen hyvää: juustoa ja mietoa, pehmeää hyvää chili-suklaakastiketta!

Kaikki oli hyvää, uudenlaista, – varsinkin tuo jälkkäri! Ihan uusi tuttavuus oli lempeä kuivattu ancho-chili, jota kastikkeessa oli. Olen nähnyt niitä meidän lähimarketissa ja miettinyt, mihin niitä käyttäisi? No ainakin tässä ruoassa maku oli mukavan makea; chili toi lempeää potkua kastikkeeseen. Mitähän jos tuota laittaisi kaakaoon?

Juhlapäivällinen siis! Mukavaa hemmottelua, vaihtelua ja iloa päivääni.

Eikä siinä vielä kaikki: en eilenkään kokannut mitään. Iltapäivällä, kun ravintolat vielä saivat olla auki, rohkaistuimme lähtemään ulos syömään. Nallikarissa on taas herkulliset bliniviikot, – monta vuotta niistä on nautittu erilaisissa seurueissa tai kahdestaan, ja nytkin rohjettiin ravintolaan ajella. Ajateltiin, että onhan siellä väljää, joten miksei!

Ja kyllä: siellä oli väljää, mikä on kyllä vähän surullista. Samalla todettiin, että meillä kotona perhepiirissä syöminen on joka toinen viikonloppu isompi riski saada korona kuin ravintolassa, sillä onhan saman pöydän ääressä rokottamaton eskarilainen sekä kaksi asiakaspalvelutehtävissä työskentelevää (rokotettuja toki). Eihän me koko pandemian aikana olla oltu erossa Juniorista ja perheestään.

Mutta siis. Eilen Nallikarissa oli mahdottoman kaunis auringonlasku, aika rauhallinen olo ja niin hyviä blinejä! Vahva suositus!

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Hyvä ruoka

Sitruunapastasta omanlainen pastasalaatti on päivän paras anti. Lohimedaljongeilla aloitettiin tämän viikon menu ja niille piti saada hyvä ruokaisa lisuke. Pastasalaatin kehittelin saatavilla olevista aineksista. Tämä on sovellettavissa vaikka ja miten. Kehittelehän oma versiosi tai kokeile tätä. 🙂

Sitruunapasta, jota hankin Haukiputaan Keltainen kolibri-kaupasta (toki sitä on näkynyt myös Puistolan bakeryn hyllyillä ja jossain muuallakin (Sokos?), on tässä olennaista. Vaikka hyvää tulee varmasti tavallisesta spaghettistakin. Tein tarkoituksella tupla-annoksen, jotta voidaan huomennakin tätä syödä. Luulen, että vain paranee yön yli makuuntuessa. Tämä olis just sellainen hyvä eväsruoka jos vielä duuniin eväitä veisi.

Italiansalaatti – mukaeltuna reilusti

250 g pastaa (sitruunapasta)
3 porkkanaa
1 tl suolaa

1 (hapahko) omena (honey crunch oli oikein hyvä tähänkin)

1 prk kermaviiliä
1 dl majoneesia
1 – 2 tl wasabia
2 tl sokeria
mustapippuria

rucolaa tai rucolanversoja

Leikkaa porkkana suikaleiksi:
Keitä pasta, lisää puolivälissä keittämistä mukaan porkkanasuikaleet,
valuta ja anna jäähtyä.

Sekoita kastikkeen ainekset.
Kuori ja pilko omena aika pieniksi paloiksi.

Yhdistä kaikki aineet ja anna tekeentyä jääkaapissa tunteroinen.
Lisää mukaan rucolaa…

Yksi gastromian historian suurimpia herkkusuita, Jean Anthelme Brillat-Savarin (1755-1826), on todennut, että uuden ruokalajin keksiminen tuottaa ihmiskunnalle suuremman onnen kuin uuden tähden löytäminen. No ainakin tänään tämä on tuottanut juuri minulle suurimman ilon. Tiedä häntä ihmiskunnasta.

Isovanhemmuus Niitä näitä Ruoka ja viini

Pienistä iloa

”Muistoja” – vai miten kännykän kuvanhallintaohjelma melkein joka aamu ilmoittaakaan ja läväyttää – pyytämättä, lupaamatta – puhelimen näytölle kuvia vuoden, kahden tai viiden takaa! Hiiteen mokoma menneistä muistuttaja, toteaa historioitsija.

Käytän puhelimen kameraa aika harvoin – varmaankin keskimääräistä vähemmän – mutta silti näitä takaumia tupsahtelee todellisuuteeni liki päivittäin. En ole niistä järin ilahtunut. Semminkin kun kuvat ovat aika usein jostain reissusta tai jostain muualla kuin kotona illastamisesta. Toki aika usein hetkistä Apsun tai Eeviksen kanssa. Joka tapauksessa jostain arjen tai elämän highlightista! Halusin tai en, tulen verranneeksi tilannetta nykyhetkeen, mikä ei tee oikeutta menneelle eikä nykyisyydelle. Yritän entistä enemmän elää tässä hetkessä, siinä mikä on just nyt, eivätkä kuvavälähdykset ole hyvä verrokki näinä poikkeuksellisina aikoina.

Järkkäri on edelleen mukanani liki aina. Niinkuin tänäänkin, kun olimme Kasvitieteellisessä, mutta olen kovin laiska sitä enää käyttämään. Tai sitten kuten tänäänkin, kuvasaalis on tarkoitettu henkkoht käyttöön: kuvakirjoihin tai suljettuihin nettikansioihin.

Tänään oli pitkästä aikaa varhainen ”perhepäivähoitopäivä”: pitkähkö aamupäivä sujui pelaten (kummitädillä ei tänään ollutkaan ”weeklyä”, joten Apsu sai parasta mahdollista peliseuraa), lukien ja piirtäen. Kun meno sisällä kuitenkin äityi varsin vauhdikkaaksi, päätettiin (lue: mummi komensi 🙂 ) lähteä Kasvitieteelliseen. Ajellessa puutarhalle pohdittin, mahtavatko kasvihuoneet olla jo auki ja kun ne tulivat näkyviin, totesin niiden olevan ainakin jo valaistuja, Eevis haltioituneena huokaisi takaani turvapenkistään: ”Upeaa”!

Metkaa, kuinka lapsista oli mukavaa esitellä kaikkea siellä olevaa tädilleen: tyär kun viimeksi käynyt siellä suunnilleen samanikäisenä (äitinsä sinne raahaamana 🙂 ) kuin pienet ovat nyt. Puolelta päivin aika palailla mummilaan, lounaan aika, minkä jälkeen ”nähdään taas” -heipat. Ja mummin lähti hiihtämään, se kun tuntuu nyt olevan hyvä juttu kaikin puolin.

Hyvälle tuntui ja maistui myös oma lemppariruoka: alkuruokana meillä Toast Skagen. Se sopii jokaiseen vuodenaikaan, jokaiseen tilanteeseen. Tänään alkuruokana aika isot leivät! Pääruoaksi vielä joulun jämiä: pakkasesta kylmäsavulohta pastakastikkeeseen. Ei huono.

Liikkuminen Reseptit Ruoka ja viini

Juhlan tuntua vuoden aluksi

Vaikka maailma muuttuu ja vuodet vaihtuvat on asioita, jotka pysyvät. Se tuntuu hyvälle.

Vihdoin tänään ladulle. Kun uudenvuodenaaton juhlinta oli hyvin maltillista ja kun yöunikin oli ollut levollista ja takana parin päivän ja yön lumisadekertymä, jonka turvin myös perinteisen ladut oli eilen ajettu sekä lisäksi Pehtoori oli huoltanut sukseni jo toissaviikolla, ei mikään pidätellyt enää minua lähtemästä hiihtämään. Pakkasta oli toki vähän turhan paljon (- 13 C), mutta laitoin kampetta monta kerrosta, joten vain kasvoja paleli alkumatkasta. En kovinkaan pitkästi hiihtänyt, – varovainen kuuden kilsan lenkki Kuivasjärven rantaan ja takaisin, mutta se oli just sopiva aloitus tälle vuodelle.

Perusteellinen ”kotispa” hiihdon jälkeen. Kun ei ole kiire mihinkään.

Ja lisää ”asioita joista tulee turvallinen olo”: Wienin filharmoonikkojen uudenvuoden konsertti. Jostain syystä se tuntui tänään erityisen merkitykselliseltä, toivoa tuovalta.

Johann Strauss´n ”Champagner-Polkan” jälkeen Tyär tarjoili lasilliset roseskumppaa aperitiiviksi ja meillä oli taas pienen juhlan tuntua: glamouria telkkarissa, hyvää seuraa, kaikinpuolinen vapaapäivä, ja tiedossa pientä juhlaruokaa.

Meidän kolmen hengen päivälliselle laitoin uunipuikuloita ja neljää erilaista täytettä – oiva tapa kerätä jääkaapista ja pakkasesta joululta jääneitä pieniä jämiä tahnoiksi: homejuusto-cremefraiche, katkarapu-maustettu-tuorejuusto, graavilohi-smetana-mäti ja poro-piparjuuri-kerma-cremefraiche. Lisäksi salaatti ja poronvasanmaksaa ja voissa paistettua sipulia, jonka seassa myös omenaa. ”Huru-ukkojen” resepti oli innoittajanani, kerman kyllä jätin pois.

Leikkaa kuoritut sipulit ohuiksi viipaleiksi, ja paista niitä voissa, kunnes ne ovat pehmenneet ja ruskistuneet vähän. Kuori omenat ja raasta ne, lisää pannulle sipulien joukkoon. Hienonna joukkoon tuoretta timjamia ja mausta suolalla. Pidä lämpimänä, kunnes olet paistanut maksan.

Sekoita vehnäjauhoin suolaa ja valkopipuria. Kierittele maksasiivut jauhoissa ja paista ne runsaassa voissa molemmin puolin muutaman minuutin ajan. Maksa saa jäädä vähän roseeksi sisältä. Huom! Ylikypsä maksa ei ole hyvänmakuinen!

Ystävän vinkkaama omenalajike Honey Crunch on mahtavan raikas, mehukas ja makeakin, ja sopii leivontaan ja ruoanlaittoon hyvin. Juuri sellaista tähän tänään käytin, jätin mukaan vähän isompiakin paloja, purutuntumaksi. Tuli hyvää. Tuota sipulilisuketta voi varmasti käyttää vaikka nakkien oheen tai vaikka verilättyjen kanssa.

Ruoka ja viini

Kohti parempia aikoja…

Ulkona paukkuu jo. Saa paukkua. Ei pienintäkään aietta lähteä ulos katselemaan ilotulitteita, ei edes tähtisädetikkuja polttelemaan, vaikka niitä on monta laatikkoa kaapissa: pienille ne hankittiin, joten ehkä sitten loppiaisena.

Tänään lumisateisena aamuna, herättyäni taas kerran aivan liian aikaisin, ajelin kaupungille. Siellä tepastellen nuhjuisilla, tyhjillä kaduilla. Mietin kulunutta vuotta, ja ajattelin tulevaa. Ei nyt voi väittää, että mitään riemunsekaisia tuntemuksia olisi kumpaankaan suuntaan. Kuluneessa vuodessa on jotenkin paikallaan polkemisen tunnelma, ja päällimmäisenä tietysti äidin elämässä mukanaolo entistä enemmän, mutta myös jälkipolven kanssa vietetyt juhlahetket, joita koronakurimus on itseasiassa luonut enemmän kuin ehkä ”vanhana normaalina” olisi ollut. On oltu keskenään, eikä kuljettu maailmalla ja sen riennoissa. Ja etelän etätyöläiset ovat aika usein olleet ”lanssipaikalla” Oulussa matkalla etelästä pohjoiseen ja takaisin. Sehän on tietysti ollut mukavaa.

Radiossa kyselivät, mikä on ollut vuoden kohokohta, ja aika äkkiä muistan ne pari päivää Valkeajärven rannalla, Kolin kupeessa, heinäkuun alussa. Ne eivät hevin unohdu.

Näitä muistellen kuljin Kauppahalliin, jossa oli systerin kanssa teetreffit. Hänen ensi vuoden suunnitelmansa ovatkin ihan eri levelillä kuin minun pienet puuhasteluni ja aikeet.

Kun kerran Hallissa olin, hain samalla meidän kolmen hengen (Pehtoori & Tyär) kotipileisiin herkkuja: simpukoita alkuruoaksi, lisäksi hapanjuurileipää, pääruoaksi kaikkia mun herkkuja: graavilohta, katkarapuherkkua ja scampivartaita, lisäksi tein vuohenjuustosalaatin. Ja jälkkäriksi Mojito-kakkua.

Ja nautimme samppanjaa! Kuplat ovat olleet harvinaisia tämän vuoden juomissani, mutta tänään niistä nautin. Pullollinen Kalle Heikkistä (Charles Heidsieck) on saatu kiitokseksi vävyltä ”kun on mökillä saatu olla etc.” … (Huom. maalarinteippi samppanjapullon kaulassa. 🙂 ) Kalle ei petä koskaan!

Tälle joululle ja vuodenvaihteelle ei tullut perinteisiä jouluviinisuosituksiakaan laadituksi ja kuvatuksi – vaikka jokunen blogin lukija niitä jo kyselikin. Kovin vähän olen viinejä syksyn ja talven aikana nauttinut, joten ei mitään kompetenssia viineistä kirjoitella. Puna- ja kuohuviinilasit ovat joulukuun alkuun asti olleet kohdallani lähinnä rekvisiittana, valkoviinejä sentään olen nauttinut monilla viikonlopun aterioilla, mutta eipä niillä kokemuksilla paljon jaella ”kokemusasiantuntijan” vinkkejä. Tänään samppanja maistuikin erityisen hyvälle.

Mutta ei puhettakaan, että puolille öin jaksettaisiin valvoa. Ei aina olla jaksettu mökilläkään, jossa on monta vuodenvaihdetta ystävien kanssa vietetty. Jopa viime vuonna moninkertaisissa poikkeusoloissa. Tänään kotosalla, mökillekin päästään ehkä jo piankin.