Ruoka ja viini – Sivu 127 – Tuulestatemmattua

Tunturipurojen raikkautta

Aamulla ikkunasta purolle päin katsellessa huoli: syövätkö porot pyhän pihlajan, lahjapihlajani? Pitäisiköhän ne suojata talveksi? Mökin pihapiirissä on usein, erityisesti näin syksyisin ja talvisin poroja. Kotiporotokka :), jäkäläkangas kun ei mökkiasutukseen lopu.

Täällä on vielä valoisaa, valoisampaa kuin etelässä, – vielä ennen kuin auringon kierto kohti kaamosaikaa alkaa. Tänään päivänpituus täällä 16,31 tuntia, Oulussa 15,47 ja Helsingissä 15,02. Lämmintäkin tänään. Niin lämmintä, että uskaltauduin kastautumaan purossa. Huikea uintipaikkamme ei mahdollista pitkään pulikoimista, mutta eipä siellä olisi kyllä huvittanut mitään uintiretkiä ryhtyä tekemäänkään.Villi arvaus, mikä on tunturipuron veden lämpötila tänään? Jokainen blogivieras, joka arvaa oikein, saa ison annoksen hillalättyjä ja shampanjaa! Hillalättyjä innostuin paistamaan kun siskon mies piipahti matkalla Inarinjärvelle kalaan. Kävi houkuttelemassa pehtooria mukaan, joka lupautuikin maanantaina menemään kunhan meitsi on palannut etelään.

Hillalättyjä meillä on vielä tarjolla ihan piakkoinkin kun tänään valantehnyt autosotamies ja tyttäremme tänne tulevat. Ensin on kyllä porolasagena. Tein reseptikansioni ohjetta soveltaen tuorepastasta. Onhan se aika talvista ruokaa mutta maistuu se elokuussa purouinnin ja tunturipatikoinnin jälkeen. Tänään helppo reitti Prospektorin kaivoksen ja Piispanojan suunnassa. Helppous mahdollisti myös polulta poikkeamisen. Tuloksena korillinen tatteja! Soppa-ainekset moneen kertaan. Josko jo huomenna keittäisi yhden annoksen: maistuu ainakin tyttärelle. Johan on minulle merkillisen mieluista kun tulevat tänne valalomaa viettämään.

Ruoka ja viini

Vapaa sunnuntai

Vapaa sunnuntai: olisi vielä asuntomessut Vaasassa. Samalla voisi ajella pitkin Etelä-Pohjanmaata, jossa ei ole käyty kuin joskus linja-autonkuljettajauralla, tilausajossa Kuortaneelle, tai jotain… Siellähän voisi olla historiaakin… Tai lähdettäisiinkö vihdoin Tornionjokivarteen, IKEa ja Butiken på landet Korpikylässä voisivat olla kiintopisteitä ja sitten voisi harrastaa sellaista kotiseutu/kulttuurimatkailua… Entäs pitkästä aikaa Hailuotoon, siellä olisi Hainan valokuvanäyttely? Höpö, höpö: vietetään kotona pehtoorin huomista synttäriä. Kyselin jo viikolla, että mitäs ikääntyvä siippa haluaisi lahjaksi: ”En minä mitään tarvi, syyään hyvin”. No siihen sitten pyrin.

Teinitkin (alokaspoikaystäväkin) saatiin ruokapöytään. Pitkästä aikaa Stockalla oli tuorepastalasagnelevyjä, joten alkuruoaksi kehittelin kanttarellilasagnen, eikä kukaan valittanut. Päinvastoin. Suunnilleen näin: kuullota litra kanttarelleja voissa, lisää 1 rkl jauhoja, anna hetki kypsyä, mausta (suolaa, valkopippuria, kirveliä, kanttarelllifondia) ja desi vettä ja lopuksi puoli rasiaa Greme bonjouria (kanttarelli maultaan, luonnollisesti). Sitten sekoita keskenään 1 prk Valion juustokastiketta (sellainen tetra) ja rasia (2 dl) raejuustoa. Rakentele lasagne: oliiviöljyä vuoan pohjalle, sitten lasagnelevy, kanttarellimuhennos, lasagnelevy, raejuustokastike jne. ja lopuksi kerros emmental-raastetta. Uuniin (200 C) noin varttitunniksi. Anna tasaantua ennen leikkaamista. Perfetto! Kevyttä? Todellakin! Ja kun syötiin lasagne salaatin kanssa aitoitalialaiseen tapaan primoksi (alkuruoaksi) ja pääruokana oli tryffelirisottoa ja pihvit maustevoilla ja jälkiruoaksi suklaa-mansikka-mascarponevaahto-leivoksia niin onpas taas hoikuttu! Menikin jo viikko vähän vähemmällä eineellä, … 😉

Ruoka ja viini

Rapu-rapu-rallaa

Pehtoori oli tilannut meille muutaman ravun: täplärapuja, – kun jokiravut menevät kaikki kuulemma etelään. Pehtoori ne sai keittääkin. Minusta ei ole siihen, mutta syömään on. Meillä rapuperinne on pitkä [minulla juuret jo murmelilta] ja pehtoori on monista ohjeista kehittänyt oman tapansa keittää saksiniekkoja. Perinteen vahvuudella on ollut seurauksensa. Esikoisemme sai ala-asteella open hetkeksi hiljaiseksi, kun opettaja oli bilsan tunnille hommannut yhden ravun ja sen anatomiaa esiteltyään heittäytyi sitten myös gastronomian puolelle ja uteli koulukkailta, että mitähän siihen rapujen keitinveteen oikein lisätään [ope odotti varmastikin vastaukseksi että suolaa ja tillinvarsia] ja tyttäremme [ainoana] viittasi, ja pääsi kertomaan, että Lapin Kultaa siihen lisätään. Ope nikotellen kyseli, että miten niin, johon esikoinen, että se antaa makua ja keittäjä saa juoda loput. No sen ohjeen mukaan tänäänkin pehtoori keitteli, sai puoli tölkkiä olutta ja ravut olivat hyviä. Koko ohje on keittokirjassani (tänään kahden hengen annoksessa 10 rapua ja reseptin muut aineet puolitettuina). Kauppahallin oikea maalaisvoi, paahtoleipä ja oman maan tilli kuuluvat rapupöytään. Monille rapujen kanssa maistuvat olut ja snapsi, meille Alsacen rieslig.

Ruoka ja viini

Kaupungilla ja kotona

Lähdin ostoksille tänään. Vitkutin lähtöä puolille päivin, päätin etten tee mitään pikaista pesula-, apteekki-, shampookauppa- ja Herkku-pyrähdystä, vaan että oikein shoppailen rauhassa. Nautin arkipäivästä ja keskipäivän rauhasta (vrt. lauantait työviikon jälkeen) kaupungissa ja katson josko vaikka joku kiva uusi vaate loppukesän työpäiviin löytyisi ja josko uuden huulipunan ostaisin. Festaan kello olisi hyvä löytää. Ensimmäinen tunti meni hyvin – välttämättömiä asioita hoitelin, mutta aika pian sain tarpeekseni ja kun vielä se kellokin löytyi niin olin täysin kypsä kotiin. Ei ole minusta rauhalliseksi shoppaajaksi.

Mitä enemmän sataa sitä enemmän luen ja surffaan, värkkäilen www-sivuja (Riika kohta valmis, ja BO:n valtaisa urakka lähellä valmistumista) ja leivon. Ja syön, mikä ei ole hyvä juttu! Kokeilin tehdä semmoisia parmesaani-tikkuja, joita Riikassa saatiin aperitiivin seuraksi nimikkeellä �?terveisiä keittiöstä�?. Ne olivat hyviä, eivätkä nämä minun tekeleeni kauas jääneet niistä… Siis kippoon paljon parmesan-raastetta, munan valkuainen ja vähän jauhoja. Sekoitetaan. Levitetään ohuelti leivinpaperin päälle ja paistetaan 225-asteisessa uunissa. Vielä lämpimänä leikataan pizzahyrrällä suikaleiksi ja annetaan jäähtyä. Mukavia napostelujuttuja kuohuviinilasillisen seuraksi.

Ruoka ja viini Vanhemmuus

Muutoksia elämänmenossa

Kuva meistä häissämme on toissapäivän Hesarissa. Neljännesvuosisadassa hoikasta morsiamesta on tullut vyötärölihava vaimo, mistä löytyykin suora aasinsilta siihen, kuinka mukavaa onkaan lomasyöminen ja lomasapuskan teko. Esimerkiksi: puolikas vesimeloni ja Auraa-palanen (17 %, jotta edes jotain kontrollia olisi!) kuutioiksi ja kulhoon. Sopii hyvin vaikka grillatulle makkaralle mutta meillä oli äsken pöydässä teriyaki-marinoitua broileria ja sen seurana vallan mainiota. Entäs viini: aina vaan Yellow Tail (- kenguru keltamustassa etiketissä) takaa että mausteisempikaan ruoka ei jää vaille vastusta. Kenguru-viiniä kyllä kelpaa lipitellä ilman ruokaakin, onhan se niin makeaa. Ei todellakaan mikään viiniharrastajien ykkösviini, mutta meille se vaan maistuu… kannattaa kokeilla. Kuntosali, rullaluistimet tai lenkkarit [kelistä riippuen] odottavat vasta aamua … 😉

Kadonneen vyötärön myötä mennyttä on myös aika, jolloin meillä oli huoli, miten järjestämme lomamme, että tarhasta/ala-asteelta lomalla olevat lapset eivät jää vaille huoltoa, hoitoa ja hupia kun tahrantäditkin olivat lomailemassa. Nyt me olemme molemmat kotona ´päivystämässä´ ja nautimme niistä vilahduksista kun enimmäkseen töissä, seurustelemassa, ajelemassa, nukkumassa olevat teinit ovat näköpiirissä.

Ruoka ja viini

Tyhjäkäyntiä

Surkeaa säätä. Kylmää ja sataa. Mikä kesä se tämmöinen on? Eikä ole edes kestejä. Eilen oltiin sentään viininmaistajaisissa. Mukavaa, ja meluisaa. Talvella olemme hiljaisempia, väsyneempiä, pidättyvämpiä. Eilen emme olleet. Muut vielä jatkoille kaupunkiin, me – onneksi – kotiin jo reilusti ennen puolta yötä.

Tänään mitäänsanomatonta. Ei mitään aikaansaannoksia. Paljon aikeita. Pojan hullun huoleton elämänmeno huolettaa, tytär Ruisrockissa; tässähän me vanhemmat sitten kylmää kesälauantaiehtoota vietämme ja mietimme lähtäkö ensi viikolla mökille vai pestäkö mattoja ja siivota kirjahyllyjä ja hoitaa puutarhaa? Tähän on tultu!

Ai niin: ruoka ja viini ovat sentään lomantuntuiset. Viinivinkki grillatulle lihalle ja juustoille: Prado Rey, espanjalainen Ribera del Dueron alueen punaviini (Alkon luennehdinta: täyteläinen, notkea, paahteinen, kirsikkainen, hennon lakritsainen, pehmeän tamminen) joka on sopuhintainen (about 11 euroa) ja joka on hyvää… Ja sitten mansikoille joita vihdoin raskii ostaa: viime kesän ykkösresepti: marinadi ja limemascarpone. Muistattehan meillä niistä nauttineet. Nyt kannattaa kaivaa LappItalia esiin ja tarkistaa resepti, jonka taidan laittaa reseptikansiooonkin,…
http://www.satokangas.fi/Keittio/Reseptikansio/mansikat.htm

Ruoka ja viini

Juhlasta "arkeen"

Eilisenä juhlapäivänä hieno ilma, ja mukava tunnelma. Ruokaa kerrankin sopivasti. Muistoja paljon Olavi Virran virittämänä… Tämän kesän mansikkajälkiruoka on löydetty: perhe söi pari harjoituserää mieluusti, ja eilen siskon mies piti niin paljon että näytti että koristepaperitkin on syötävä :). Reseptiähän en tietenkään vielä voi julkaista: menee loppukesän vierailta yllätys. Toinen hyvä tämän kesän uutuusjuttu on savukalamousse tai -tahna tai mikä lieneekään.
Siis: jos/kun savukalaa (meillä ollut taimenta) jää niin se on ruodittava, palaset pantava tehosekoittimeen, jonne lisätään myös pala voita (30 – 50 g, riippuen kalan määrästä) ja loraus ruokakermaa (1 dl) notkistamaan, sitten mauksi tilliä ja pari teelusikallsita sitruunanmehua, ehkä vähän suolaa. Pariksi tunniksi jääkaappiin makuuntumaan ja sitten tarjolle ruisleivän tai rieskan kanssa. Voilá! ”Uusioruoka” parhaimmillaan.

Tänään on viimeinen virkavapaapäivä. Mutta huomenna alkaa kesäloma! Kävin sen kunniaksi työpaikalla. Pyöräilin sieltä vielä hautausmaalle ja sieltä Ainolaan ja Pikisaareen ja sitten vielä kauppaan ja – – kuinka mukavaa onkaan kun voi vain ajella ja olla. Virkavapaalta lomalle.

Ruoka ja viini

Leffaa ja leivontaa

Loman kunniaksi uni loppui aamulla klo 5.12. Hyvin ehti pyykkejä setviä ennen kuin salin ovet olisivat auki. Kunnon treeni ja sitä rataa sitten koko päivä… Iltasella vauhti hiljeni: silityselokuvana Colorado Avenue. Pidin kovasti, semminkin kun pidän Nicke Lignellista. Ja oli siinä joku nuori komistuskin katseltavana. Eikä vain näiden takia, mutta kelpo raina muutoinkin. Vaikka Suomen historiaa nyt väritettiinkin vähän turhan kauniilla sivelteminvedoilla. Viihdettä, mutta hyvää sellaista.

Mikäkö on ”silityselokuva”? Se on sellainen kun pyykkiä on tolkuttomasti, eikä ulkona paista aurinko tai jätevedenpuhdistamo haisee niin ettei ulkona voi ollae eikä silittää, on käytävä Makuunista hakemassa leffa ja siirrettävä silityspiste kodinhoitohuoneesta olohuoneeseen; leffaa katsellessa voi kuopuksen farkkuvuoret ja colleget silitellä. Ja meni siinä samalla melkoinen määrä teepaitoja meiltä muiltakin.

Leivoinkin. Pakastimeen ja mökille vietäväksi mantelipullaa ja raparperipiirakkaa. Raparperit on jo isoja. Kesän eka piirakka on aina se paras. Resepti on nettikansiossa
http://www.satokangas.fi/Keittio/Reseptikansio/Raparperipiirakka.htm

Ruoka ja viini Valokuvatorstai

Valokuvatorstai: 2

Valokuvatorstai täyttää kaksi vuotta. Sen kunniaksi haasteena kaksi. Onnittelen kahden kakun kuvilla (klikkaamalla kuvat suurenevat).

Tähän aikaan vuodesta tarvitaan varmasti kakkureseptejä. Näihin molempiin kakkuihin (Italialainen suklaakakku ja Pinocchiokakku) ne löytyvät keittokirjastani, joka on osoitteessa
http://www.satokangas.fi/Keittio/riemustaruuanlaittoon.htm

Ruoka ja viini

Jälkiruokaa

Tänään taas sellainen päivä, että merkittävintä oli itse kehitelty jälkiruoka: Mascarpone-mansikka-marenki-jälkiruoka

Olen jo kauan ajatellut pakastimen mansikoita tuollaiseksi jalostaa. Tänään, kun tyttären poikaystävä vähän yllättäen saatiin eka kertaa ruokapöytäämme, oli aika toteuttaa aie. Ja kelpasihan se. Poikaystävä ja jälkiruoka ;).