Ruoka ja viini – Sivu 30 – Tuulestatemmattua

Caesar-salaattia ja muuta hyvää

Hellerajalla kelluva lämpöaaltoko se sai – taas – tekemään italialaisen oloista ruokaa. Paitsi että uunifetapasta on Suomessa kehitetty nettihitti ja Caesar-salaatti on meksikolais-italialainen. Mutta italialaiselta maistui ja näyttikin – Italian lipun väreissä kotipiazzalla hyvää ja helppoa.

Ruokaa laittaessa ryhdyin miettimään tuota Caesar-salaatin alkuperää, ja muistelin, että siihen liittyy joku tarina… Ja eikun muutama kirja esille ja googlettamaan. Ja kas! Törmäsinpä yli 10 vuotta vanhaan kolumniin. Omaani! 😀

Caesar-salaatilla on parin vuoden päästä 100-vuotissynttärit. Caesar Cardiani, joka salaatin kehitti ja joka jätti nimensä salaatille, kokosi salaatin näistä aineksista: roomansalaattilehtiä, valkosipulia, leipäpaloja ja parmesan juustoa, limeä, keitettyjä kananmunia, oliiviöljyä, Worcestershire kastiketta, ja hänen veljensä Alejandro lisäsi reseptiikkaan anjoviksen.

Minä tein tänään hyvin riisutun version: jääsalaattia, romainea ja rucolaa, parmesaania ja krutoneita, ei keitettyjä kananmunia. Ja sitten se kastike! Sehän se on tämän salaatin ”The Thing”. Ohjeeni on mukaeltu versio, ja sen taustalla on Marko Koskisen ”Passione”-keittokirjassa oleva ”parmesaanidressing”. Mun versio siitä on tämmöinen

Parmesaanidressing
(caesar-salaattiin,
ja monelle muullekin alkuruoalle)

2 kananmunaa
1 tl dijoninsinappia
2 tl vaaleaa balsamicoa
( tai 2 tl limemehua)
½ tl suolaa
1 valkosipulinkynsi
2 rkl parmesaaniraastetta
3 dl rypsiöljyä
1 anjovisfilee

Mittaa kaikki muut ainekset paitsi öljy, balsamico ja/tai limemehu astiaan ja sekoita sauvavatkaimella.
Kun kastike on kuohkeaa, melkein vaahtoa, lisää loput aineet hiljalleen, ohuena nauhana.
Kastike säilyy viileässä useamman päivän, viikonkin.

Bon appetit!

Historiaa Niitä näitä Oulu Reseptit Ruoka ja viini Viini

Kesäherkkuja

Viikonlopun kotikeittiöstä muutama vinkki…

Etiketti-lehden reseptiä pohjana käyttäen ja mukaillen tein meille eilen tällaista herkkua. Grillattua perunasalaattia ja parsaa prosciuttoon käärittynä. Tuo perunasalaatti on varmasti myös esim. savukalan kanssa oivallista. Nyt ostin ruotsalaisia, pienen pieniä varhaisperunoita, jotka tässä toimivat ihan hyvin, mutta voisinpa suositella vaikka juhannuspöytään tätä – kotimaisista uusista potuista tulee varmaan vielä parempaa.

Grillattu perunasalaatti

- 600 g perunaa (kiinteä) tai varhaisperunaa
- 2 punasipulia
- 2 rkl oliiviöljyä
- 1 tl suolaa
- 1/2 tl mustapippuria rouhittuna
- 200 g fetajuustoa
- 1/2 ruukkua basilikaa
- seesaminsiemeniä paahdettuna
  (rucolaa)

Kastike:

- 2 rkl oliiviöljyä
- 2 rkl balsamiviinietikkaa
- 2 rkl vaahterasiirappia
- 1 chili

Pese perunat huolella. Keitä perunoita 10 minuuttia kuorineen miedosti suolatussa vedessä. Leikkaa lohkoiksi ja siirrä kulhoon.
Kuori sipulit ja leikkaa ne lohkoiksi perunoiden joukkoon. Mittaa päälle oliiviöljy, suola ja rouhittu mustapippuri.
Grillaa perunat ja sipulit kypsiksi.
Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.
Siirrä perunat ja sipulit takaisin kulhoon ja sekoita valtaosa kastikkeesta kypsien perunoiden joukkoon, kun ne ovat vielä kuumia.
Koristele salaatti basilikanlehdillä ja paahdetuilla seesaminsiemenillä. Valuta päälle loput kastikkeesta.

Parsat kuorin ohuelti, tarkoituksellisen huolimattomasti, ja kiedoin jokaisen ympärille pitkittäin puoliksi leikatun prosciuttoviipaleen. Laiton parsat vuokaan ja yhtä aikaa perunasalaatin kanssa uuniin (n. 10 min, +230 C).

Lauantainakin meillä uunigrillissä valmistettua kesäruokaa. Aasia marketista (Asemaa vastapäätä) hain pakastejättirapuja (16 € iso pussi, josta puolet riitti meille kahdelle). Tein niille marinadin: Sweet Chili Sauce (tällä kertaa uusi versio Black – sekin Aasia marketista), 2 valkosipulin kynttä, 1 pieni punainen chili, oliiviöljyä, 1 tl ruokokidesokeria sekä suolaa). Neljän tunnin marinoinin jälkeen valutin marinadin pois ja kumosin ravut leivinpaperille. Uuniin 230 – 240 C ja 5 – 10 minuuttia.

Lisänä pinaattia, salaattia ja rustiikkia leipää. Sekä viiniä.

NYT on löytynyt todella hyvä rose-viini, jossa on makua ja on nimenomaan ruokaviini, ei mikään terassien lipittelyrosee. Roseessahan on yleensä parasta väri, mutta tämä on kyllä hailakka. Ja rosehaan on tavallisemmin suht edullista. Tämä ei ole. Ja minusta rose on usein ihan ”turha viini”, mutta tältäkin osin tämä viini on poikkeus. Tämä ei ole turha. Saksalaiselta laaturieslingeistään tunnetulta Rheingaun alueelta tulee melkein parikymppiä maksava, hailakka, mutta todella hyvä R3 Rheingau Rosé.

Viime kevään rose-viinipostaukseni suositukset pitävät edelleen, joten kannattaa tulevien viikonloppujen ruoka/roseviinejä miettiessä tsekata postaukseni.

Tänäänkin olisi voinut lasillisen tuota nauttia, tai ehkä rosesamppanja olisi sopinut vielä paremmin päivän iloiseen teemaan liittyen.

Mutta tänään on myös se Oulun suurpalon 200-vuotismuistopäivä, josta kirjoittelinkin viime viikolla. Tänään oli palon jälkeen jälleenrakennetussa Engelin suunnittelemassa kirkossa aiheeseen liittyvä esitelmätilaisuus, jossa kävinkin ja mennessä kuvasin kirkon komean sisäänkäynnin. ”Engelin keltainen klassismi”, ilta-auringon valo ja juuri lehdet saaneet koivut; tuli enemmän mielleyhtymiä suvivirteen kuin kaupungin tuhonneeseen paloon. Hyvä näin.

~~~~~~~~~~~~

PS. Mystinen soitin kaipaa vielä arvuutteluja… Huomenna arvonta.

Niitä näitä Oulu Ruoka ja viini

Melkein kuin olisi kesä

Olenhan muistanut kehua ja kiittää Oulun pyörätieverkostoa. Tänään – kun paistoi ja oli jo aika lämminkin – muistin taas olla erityisen kiitolllinen siitä. Parinkympin jälkeen oli käännyttävä kohti kotia, vaikka hyvän kirjan (Bonnie Garmuson ”Kaikki on kemiaa”), parissa olisi voinut polkea vielä vaikka mutkin Haukiputaalle.

Mutta! Eihän kirjaa tarvinnut keskeyttää kotipihalle tullessakaan: työn touhu siellä imaisi mukaansa. Kattoremontin tekijät ja Pehtoori terassilaudoituksen parissa olivat hyvänä esimerkkinä jatkaa liikkeessä, joten niinhän sitten päätin meidän ”mutterimajan”, pihapiirin Huvilan, kuurnata kesäkäyttöön kelvolliseksi. Siinäpä se lämmin, liki tuuleton, täysin itikaton iltapäivä vierähti. Vähän sellainen vapaapäivän fiilis on ollut.

Jossain välissä piipahdin lähikaupassa: en muista, olisinko koskaan ennen kassleria ostanut. Tänään ostin. Halpaa ja hyvää. Ei mitään dieettisafkaa, mutta helpolla hyvää. Ja kesän merkkinä tomaattisalaatti: kulhon pohjalle 2 rkl balsamicoa, ½ – 1 dl oliiviöljyä, pippuria, suolaa, sokeria, kevätsipulin varsia ja basilikaa. Sekoita nämä ja lisää joukkoon rasiallinen puolitettuja kirsikkatomaatteja. Jos grillissä on – kuten meillä tänään – halloumia ja pakastimessa yrttivoinappeja, niin helppo kesäruoka on valmis.

Perhechatissa taas aktiivista. Töitä ja kuvia, lomia ja reissuja, ruokaa ja muuta höpötystä.

Kaiken kaikkiaan melkein kesälle tuntuu…

Isovanhemmuus Reseptit Ruoka ja viini

Herkkua mielelle ja vatsalle

Ei voi väittää että olisi ollut puuduttava päivä. Ei todellakaan.

Aamu alkoi brunssilla. Kaksi pientä istahtivat heti aamuseitsemän jälkeen keittiön pöydän ääreen, ja söivät mieluusti pikku, pikku kipolliset mansikkahakkelusta, ja katselivat vähän inhon sekaisin tuntein papan kaurapuurokulhollista. Hönö-leipä sopivine päällyksineen, kaakao (jota ei saa muualla kuin mummin luona?), hedelmät ja pikkuinen pullanpala olivat riittävä energialataus kun lähdettiin ”koulun pihalle” = Toppilan koulun (meidän lasten yläaste) pihalla on hienoin leikkipuisto ikinä. Sieltä sitten Valkeaan, pieni humputtelukierros (liukuportaat ja Kivisydän ovat maalaislapsille melkein kuin Lintsi!) ja takaisin mummilaan.

Melkein kesäksihän sää repesi, ja oltiinkin koko päivä pihalla. Paljon puuhaa, kesäromppeiden/lelujen esille ottamista, kasvimaalla, Huvilassa lounas, pallopelejä, aurinkoa, naurua… Kaikkea pientä, joka olikin iso ilo. Ja sitten jo isin töistä pääsyä odotellessa meni alkuiltapäivä. Lähtivät sitten kotiin, ja mie lupasin tehdä hampurilaissapuskan illansuuksi.

Tein tykötapeet, coleslaw´n tänään, hillotun punasipulin jo eilen, ja ennen kaikkea kävin eilen pyörälenkiltä palatessa hakemassa Torin Lihamestarilta hampurilaispihvit, juuston ja sämpylät. Tänään Pehtoori & poika grillasivat ja avot! johan oli gourmetia!

Eikä siinä vielä kaikki. Eilen ehtoolla, melkein yön puolella tein jälkkkäriksi sitruunapiirakan. Vanha resepti, jota tuunasin. Kannatti. Olennaista on että lisäsin mukaan kokonaisen sitruunan mehun. Tuli siten raikkaampi ja mehukkaampi. Mansikoitakin meillä oli (lapset erityisesti niistä innoissaan), lisäksi tuhtia kermavaahtoa.

Toscanalainen sitruunapiirakka

Pohja

200 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g sokeria
2 munaa
100 g voita

Täyte

5 dl lämmitettyä maitoa
3 keltuaista
100 g sokeria
50 g vehnäjauhoja
1 sitruunan kuori
1 sitruunan mehu

tomusokeria

Tee ensin täyte: laita (teflon)kattilaan keltuaiset, sokeri ja raastettu sitruunankuori. Kuumenna hiljalleen ja lisää jauhot ja maitoa. Sekoittele koko ajan ja keitä kymmenisen minuuttia tai niin kauan, että kastike sakenee. Jätä jäähtymään ja tee taikina. Sekoita kuivat aineet, ja sekoita niihin voi nokareina, lisää lopuksi munat yksitellen. Lisää lopuksi yhden sitruunan puristettu mehu.

Ota puolet taikinasta ja painele voideltuun piirakkavuokaan. Kaada jäähtynyt täyte pohjan päälle ja kauli lopputaikinasta kansi kakulle. Paista noin 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Koristele snack-sitruunoilla ja mansikoilla, tarjoa vispikermavaahdon kanssa.

Kun lapset, Juniori & R. olivat lähteneet ja me olimme siivoilleet pihapiirin ja keittiön, päätimme lähteä pienelle pyörälenkille. Toppilan promenadin varrelle on avattu pop-up -jäätelökioski sekä ulkoilmabaari. Sinnehän me sykkelöimme digestiiveille – camparisoda on ihan pelkkä vatsalääke. 🙂 Ja patiokausi tuli avattua. Siisti mukava baarimiljöö oli tuo. EIkä meiltä oli kuin muutama kilometri. Ei ehkä jää ainoaksi kerraksi tälle kesälle…

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Mukavia makuja, mukava päivä

Tänään vegepäivä, mikä ei kyllä tarkoita mitään kevyttä salaatin puputtamista, sillä juusto tekee pastasta niin tuhdin, että mistään kevytkeittiöstä ei nyt ole kyse. Minusta kyllä tuntuu nykyisin yleisemminkin, että mun henk.koht. ruokaympyrässä juustolla on poikkeuksellisen, jopa luvattoman suuri lohko. Ei päivää ilman juustoa, muodossa tai toisessa. Tänään juustona pecorino, joka on lempparijuustoni numero kaksi, ykkönen on Appenzeller.

Klassikkopasta cacio e pepe (juustoa ja pippuria), mustapippuripasta, on hyvä arkiruoka, jota tulee tehtyä tosi harvoin. Tänään kuitenkin, mutta vähän tuunattuna. Paahdetut porkkanat sopivat tähän oikein hyvin – lempeä pasta on tämä. Tein oheen version Caprin salaatista (ja siihenkin juustoa!), mikä olisi Italiassa melkoinen moka. Salaattia ja pastaa samalle lautaselle – proibito!

Cacio e pepe – spaghetti paahdetuilla porkkanoilla
(ohje täältä)

Pasta
350 g spagettia
2 tl mustapippuria myllystä
4 rkl voita
noin 3 dl pastan keitinvettä
250 g pecorinoa tai parmesaania raastettuna

Paahdetut porkkanat
400 g pikkuporkkanoita
2 rkl oliiviöljyä
2 oksaa rosmariinia
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä

Tarjoiluun
pecorinoa tai parmesaania lastuina

– Valmistele ensin porkkanat. Raaputa tai kuori ne puhtaiksi.
– Paista porkkanat pannulla öljyssä rosmariinin kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Pidä lämpimänä.
– Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
– Paahda pippuria kuivalla, kuumalla pannulla noin minuutti. Lisää voi ja anna sen sulaa.
– Valuta pasta. Ota keitinvesi talteen.
– Lisää kauhallinen keitinvettä pastan kanssa pannulle. Lisää juustoraaste muutamassa osassa sekoittaen, kunnes siitä muodostuu kastike. Lisää sen verran vettä, että pasta on kosteaa.
– Nosta pasta lautasille. Viimeistele porkkanoilla, mustapippurilla ja juustoraasteella.

Lounas oli huomattavasti kevyempi: tämän kesän ensimmäinen pyörälenkki Kempeleeseen – vaikka oli (eka kertaa aika lämmin, yli + 10 C) oli ihan tolkuton vastatuuli. Ilman sähköavitusta en kyllä olisi sinne asti polkenutkaan, – palatessa sitten tuuli- ja lihasvoimalla helposti. Mutta siis: Zeppelinin Robert´s Coffeessa tuli viime syyskesällä, kahvikiellon aikana, opittua näille jääteelasillisille. Inkivääri-mango-jäätee sitruunaviipaleiden ja mintun kera on hyvää, vielä enemmän pidän hibiscus (kiinanruusu?)verigreippi-jääteestä.

Muutoin päivä kulunutkin kirjoitellen, lueskellen.

Ja katsellen Huvila & Huussia. Olen löytänyt sen (ja Suomen kaunein kesämökki-ohjelman) vasta tänä vuonna, ja olen ihan koukussa. Että on hyväntuulista tekemisen meininkiä.

Reseptit Ruoka ja viini

Juhlapäivä etukäteen

Eurooppa-päivä on Euroopan rauhan ja yhtenäisyyden päivä, jota vietetään 9. toukokuuta Schumanin julistuksen vuosipäivänä. Ranskan ulkoministeri Robert Schuman ehdotti Pariisissa vuonna 1950 pitämässään puheessa Euroopalle uudenlaista poliittista yhteistyötä, joka tekisi Euroopan kansakuntien väliset sodat mahdottomiksi. Tästä yhteistyöstä on vuosikymmenten mittaan muotoutunut nykyinen Euroopan unioni.

On ollut aika mukava, että oma syntymäpäivä on samalla ”Euroopan rauhan ja yhtenäisyyden päivä”. Päivä on myös natsi-Saksan kukistumisen merkkipäivä, – siis juhlan aihetta lisää. Mutta se on ollut ja on venäläisen nationalismin riemujuhlan päivä, karnevaali, joka varsinkin tänä vuonna, juuri nyt, näyttäytyy pelottavana, uhkana, sodanjulistuksen päivänä. Tänä vuonna, nyt, Euroopan tilanteen näin ollessa, ei ole pienintäkään halua juhlia 9.5. yhtään mitään.

Siksikin on ollut mukava viettää synttäripäivää tänään. Pehtoorilla on siis ollut taas monta päivää kestänyt valmistelu juhlan järjestämiseksi: reseptihaku, ainesten hankkiminen, samppanjan valinta … ei ihme, että monta aamua on mies herännyt kovin varhain. 😀

Ja taas kerran niin hienon päivällisen olen saanut nauttia, ja erinomainen oli samppanjakin. Alkuruokana oli päärynä-sinihomejuustokeitto, pääruokana itse savustettua (luonnon, ei kasvatettua) taimenta ja peruna-parsasalaattia ja jälkkäriksi mangolassia, johon keittiömestari olisi halunnut lisätä suklaarouhetta, mutta minä en missään tapauksessa. Se oli mun makuun just hyvä noin.

Ja – tälläkin kertaa – koko reseptiikka Valion sivuilta. Niiden nimeen keittiomestari vannoo: ovat tarpeeksi yksiselitteiset, tarkat mitat etc. insinöörin tekemisen tavalle.

Tietysti ois ollut mukava jos jälkikasvua olisi ollut mukana, mutta aina ei voi. Ja todella heille suon yhteisen lomaviikonlopun vieton Helsinki – Järvenpää -huudeilla. Meidät on kyllä pidetty virtuaalisesti mukana koko ajan.

Ja tiedänpä, ainakin toivon, että yhdessä vietetään juhlaa keskikesällä.

Rotissöörit Ruoka ja viini Vanhemmuus

Juhlamuistoja

Takaumia viikonlopun juhlahetkistä.

Paistinkääntäjien kapituli (installointi ja dinner sekä lopuksi tanssia TT Big Bandin musisoidessa) oli tällä kertaa poikkeuksellinen sikäli että sinne saivat tulla myös muuta kuin rotissöörit. Näin oli päätetty jotta salaseuranakin pidetyn järjestön imagoa saataisiin vastaamaan paremmin todellisuutta. Ja myös siksi, että saataisiin uusia, nuoria tai edes ”vähemmän vanhoja” mukaan toimintaan. Kaikkiaan Lasaretin isossa Aurora-salissa oli 130 juhlijaa paikalla. Ja tällä kertaa tunsin läsnäolleista vähemmän kuin puolet. Siis ”ulkopuolisia” oli saatu mukaan hienosti.

Kyllähän näissä kapituleissa on vähän pönötystäkin, perinteet, ritariksi lyönti, vala, liput ja vaakunat juontavat juurensa järjestön perustamisvuosisadalle, keskiaikaisiin kiltoihin ja ammattikuntien tunnusmerkkeihin. Tämä oli ensimmäinen kapituli, jossa – juurikin tiettäväksi tekemisen takia – kerrottiin erilaisten käätyjen värien merkityksestä, vaakunan symboliikasta etc. Ja sitä taisivat kaikki – myös me pitkään mukana olleet – arvostaa. Koska installoitavia oli vähän (tämä oli vain pieni paikalliskapituli, jollaisia tänä vuonna järjestetään ympäri Suomen, koska koronan vuoksi on satoja jäseneksi hyväksyttyjä ja/tai käätyjen arvonvaihtajia, koska suurkapitulit (n. 500 osallistujaa kerran kesässä) ei ole voitu järjestää. Tämä pieni kotoinen, leppoisa, kaukana pömpöösistä ollut juhla oli mukava ja lämminhenkinen, tuttavallinen ja herkullinen!! Gastromisesti hienosti hoidettu. Ja minut palkattu valokuvaajaksi.

Alkuun oli amuse bouche jossa lusikallinen kieltä. Olipa herkullinen suupala alkuun. Sitten tuli hiillostettua siikaa, pikkelöytyä retiisiä ja savusmetanaa. Yhdessä oivallinen alkuruoka. Seuraavana liemiruoka; syvällä lautasella oli pieni tuulihattu, jossa oli fermentoitua omenaa, savusipulia ja mitähän vielä. Hyviä makuja ja siihen kaadettiin kuuma paahdetusta sipulista tehty liemi. Jo tuoksu toi hyvän olon. 🙂 Sitten seurasi ihan uudenlainen väliruoka. Joka sai paljon kiitosta: lautasella kaksi pientä palaa mallasleipää, sen päällä paahdettua voita ja suolakiteitä ja sen kanssa tarjottiin Sonnisaaren lager-olutta desin verran. Oluesta viis, mutta se leipä ja voi! Kinuskinen häivähdys, en osaa kuvailla, mutta muutama muukin puhui ”taivaan mannasta”. Pääruokana haudutettua poronniskaa rosmariini-rommikastikkeella ja juuripersiljamousse vai vaahtoko se oli. Jälkkärissä mantelia, marjoja, krokanttia. Ja niin kaunis.

Lopuksi on vielä kerrottava, mitä tapahtui ihan aluksi. Minä sain mitalin! En ole koskaan saanut mitään mitalia mistään. Kansakoulun hiihtokilpailun viidennestä sijasta saamani hopealusikka ja Hyvän opettajan -kiertopalkinto yliopistovuosina ovat tähän asti olleet ainoat palkinnot/kunnianosoitukset (tms.) mutta nyt minulla on pronssimitali. Kauniita sanoja vouti lausui rotissööritouhuistani; 10 vuotta pressen hommia myös aika lailla uudistaen niitä, valtakunnallisestikin järjestön valokuvaajana monessa jutussa ja monessa mukana tekemässä milloin mitäkin yhteiseksi hyväksi. En voi väittää, etteikö ilahduttanut tämä!

Myös eilen oli juhla. Juuri tänä viikonloppuna Tyär ja J. tulivat junalla Ouluun ja lähtevät vuokrapakulla torstaina takaisin Järvenpäähän uuteen kotiinsa. Tulivat hakemaan J:n kotikotoa äitinsä kunnostaman vanhan ruokapöydän ja tuolit sekä J:n terassikalusteet. Lisäksi molemmilla on Oulussa kaikenmoista kampetta, joka ei ole pieneen yksiöön mahtunut. Ja J:n isä on kunnostanut jotkut vanhat ”kauppapyörät” heille mukaan, kun maantiepyörillä ei kotoa lähijunan asemalle, kuntikselle tai kauppaan voi mennä (varkaiden pelko, ja erikoiskengät etc.); nyt saavat täältä mukaan myös ”lähiöpyörät”. Olen siitä kovin iloinen, sillä Esikoinen harkitsi vakavasti hankkivansa moottoripotkulaudan, mutta nyt ei onneksi tarvitse turvattoman oloista menopeliä hankkia.

Muuttokuorman haku ajoittui tälle viikonlopulle, kun Tyär sai viime viikolla gradunsa valmiiksi ja hyväksytyksi, ja on nyt sitten tuplamaisteri (kauppatieteen maisteri ja nyt filosofian maisteri (pääaineena tietojenkäsittelytiede). Sitä juhlittiin koko eilen ilta. Iloinen ja ylpeä olen.

Juniori ja Miniä olivat mukana juhlassa, ja siinä me kuudestaan kuusi tuntia istuskeltiin ruoan ääressä, nautittiin parsarittoa, grilliherkkuja, zabaione-freddoa, macaronseja ja samppanjaa. Kaksikin pullollista sitä, ja tietysti vielä punaviiniä. Höpötettiin ja naurettiin. Suunniteltiin jo juhannuksen viettoakin yhdessä.

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Pääsiäinen on ruokajuhla

Olen pitkään – aina? – ollut sitä mieltä, että pääsiäinen on joulua parempi ruokajuhla.

Pääsiäiseen kuuluu monia minun lempiraaka-aineitani, paljon väriä, makua, grillikauden aloitusta. Vaikka en enää vuosiin ole paastonnut ennen pääsiäistä, tulee pääsiäisen ruokaan satsattua aika lailla. Tänään oli se päivä, että sain toteutella, soveltaa, tarjoilla uusia kokeiluja.

Juniori ja eritysesti R. (joka toi kiitokseksi sekä aperitiiviksi/alkuruoalle kuohuvan ja pääruoalle viinin. Ihan mahdottoman hienon IGT-viinin Toscanasta (Turpino) toikin) nauttivat pitkästä päivällisestä.

Ja kyllähän pienillekin omat herkut kelpasivat, maistelivatkin monia juttuja. Mutta jälkkäripöydän suklaamunat taisivat sittenkin olla kaikkein parasta!

Pääsiäispäivän menu

Aluksi

Kampasimpukoita, katkarapusalsaa, hernepyrettä
Vehnäjuurileipää
Galia-melonia (lapsille)

Grillikauden avaus

Karitsan karetta, lapsille makkaraa grillistä
Sitruunarisottoa
Horiatikia
Fetavaahtoa
Pommes noisettes (perunapalleroita, lapsille))

JÄLKIRUOKAPÖYTÄ!

Lemon posset
Suklaamunia
Macarons
Suklaarahkamoussea
Mansikoita

Muutamia ohjeita edellisiin.

Näistä voi valita vaikka vappu- tai äitienpäivämenuun helppoja juttuja… Salsaa teen ehdottomasti toistekin.

Katkarapusalsa

1 kpl (180 g) pakastekatkarapuja
pala tuoretta kurkkua
2 kpl kevätsipulinvartta
1/2 kpl punaista chiliä
2 rkl limetinmehua
1 rkl oliiviöljyä

suolaa
rouhittua mustapippuria
2 rkl hienonnettua persiljaa

Sulata katkat, valuta neste pois.
Pilko ravut, kurkku, sipulit ja chili pieniksi.
Sekoita ainekset ja mausta limetinmehulla,
öljyllä, suolalla ja rouhitulla pippurilla.

Hernepyree

300 g pakasteherneitä
1 pieni salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl voita
noin 0,5 dl kuohukermaa
2 tl sitruunamehua

sormisuolaa, mustapippuria myllystä

Keitä herneitä pari minuuttia suolalla maustetussa vedessä.
Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota ne pannulla voissa kypsäksi.
Kaada keitinvesi pois herneistä.
Laita herneet kulhoon sipulin ja kerman kanssa.
Soseuta sauvasekoittimella.
Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla.

En ole varma, olenko ennen tehnyt sitruunarisottoa, ehkä en ainakaan tällaista simppeliä. Mutta teen varmasti toistekin, sillä se sopi hiiligrillatun lihan oheen oikein hyvin. Ja koristeena sekä syötäväksi oli minisitruunoita, joita löysin Lidlistä ihan vahingossa. Sitten luinkin että nehän ovat ihan hittijuttu. Ja kyllä niitä todella voi syödä kuorineen. Ja koristeluun ne ovat erinomaisia. Niitä on myös lemon possetin päällä.

Sitruunarisotto

7 dl kanalientä
2 salottisipulia
2 rkl öljyä
1 rkl voita
3 dl risottoriisiä
1–2 dl valkoviiniä
1/4 dl sitruunanmehua
1–2 rkl luomusitruunan kuoriraastetta
4 rkl voita
4 rkl parmesaania

mustapippuria, suolaa

Koristeeksi tuoretta minttua, sitruunaa, esim. minisitruunoita

Kiehauta vesi ja liemikuutio. Kuori ja hienonna sipulit.
Kuullota sipulit pannulla tai kattilassa öljy-voiseoksessa.
Lisää riisi, kuullota viisi minuuttia tai kunnes riisi on läpikuultavaa.
Lisää viini ja puristettu sitruunan mehu. Keitä, kunnes neste on haihtunut.
Mittaa sekaan puolet kanaliemestä ja keitä, kunnes liemi on imeytynyt riisiin.
Lisää loput liemestä vähitellen. Risotto kypsyy noin 20 minuuttia.
Siirrä risotto liedeltä, sekoita sitruunankuoriraaste voin ja parmesaanin kanssa risottoon.
Mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla.
Koristele annokset tuoreella mintulla, kuoriraasteella (tai minisitruunoilla) ja parmesaanijuustolla.

Paavi Franciscuksen sanoin:
pääsiäisrauhaa,
rauhaa, – urbi et orbi!

Rauhaa kaikille.

Ruoka ja viini

Välipäivän puuhasteluja

Valmistuluja, kokkailuja, imurointia, (työ 🙂 ) sähköposteilua, kaikenmoista viivykettä ennen ulos lähtemistä. Taskilantiellä (Juniorin ja pienten luona) piipahdus ennen oikealle pyörälenkille suuntaamista. Sitten Oulujokivarren lempparireitti Poikkimaantielle ja takaisin (kaupan kautta). Pyöräilykausi on kunnolla avattu.

Oulujoki ihan tyven. Ei vielä kovinkaan lämmintä, mutta niin kaunista, maaulauksellista, graafista, hyvä hengittää, ilo kulkea. Lajin vaihto hiihdosta pyöräilyyn on nyt sujunut saumattomasti.

Iltapäivällä taas keittiöön. Ihan meille kahdelle värkkäilin monenmoista pientä, josta lopulta kertyi lautaset kukkuroilleen: välipäivänä välipaloja ruoaksi asti. Ja Pehtoori hoksasi tarjoilla inspiroivaa kuohuvaa. Franciacorta on Italian lahja maailman kuohuviinien ystäville. Parhaimmillaan samppanjan veroista, ja hintaista: tämänpäiväinen puolikas pullo Fratelli Berlucchi 25 maksoi ison normiskumpan verran. Mutta oli kyllä sen väärti.

Franciacortaa tuotetaan Pohjois-Italian Lombardiassa, melkein Alppien tuntumassa, Gardan ja Milanon välimailla, – joten? Ei viinikään voi olla huonoa. Samppanjamenetelmällä Pinot Nero (Pinot Noir), Pinot Bianco (Pinot blanc) ja Chardonnay rypäleistä tehty kuohuviini on todellakin melkein kuin samppanjaa. Ehkä vapun piknik-koriisi tällainen pieni herkku?

Isovanhemmuus Niitä näitä Ruoka ja viini

Pitkäperjantaina lyhyeltä tuntuva päivä

Ei oikeastaan tunnu pääsiäiseltä, ei varsinkaan pitkäperjantailta.

Ei lapsuudessani, eikä vielä nuoruudessanikaan, ei edes meidän lasten lapsuudessa, pitkänäperjantaina syöty suklaamunia, eikä muutenkaan juuri juhlittu. Pitkäperjantai oli nuiva, aika iloton päivä. Käytiinpä joskus kirkosssakin.

Mutta tänään meidän lapsenlasten kanssa on vietetty pääsiäistä kaikin asiankuuluvin menoin: on ollut virpomispalkkojen (vaikka sattuneesta syystä virvonta jäikin väliin…) lunastus = Suuri Pääsiäisen Aarteenetsintä, johon Eeviskin eka kertaa osallistui varsin skarppina, mitä veljensä ei oikein hyvällä katsellut.

Sitä ennen syötiin – takautuvasti – Juniorin synttäripäivällinen. Alkuun viherkaalisipsejä ja lammaspateetapaksia, lapsille galiamelonia ja mansikoita, pääruoaksi Lombardialaista broileria tykötarpeineen (mm. insalata caprese ja perhosmakaronia).

Jälkkäriksi tein Mantelimarenki-Daim-jätkskikakun.

Kelpasi lapsillekin, semminkin kun jätin toiselle puolelle puolukat ”vähemmän näkyviksi”. Valmistuu lopulta aika nopeasti.

Ison osan päivästä vietin sapuskan parissa, kuvailin, kokkailin, katoin, koristelin, fiilistelin.

Välillä piipahdin parinkymmenen kilsan verryttelypyörälenkillä: kausi avattu!!! Sulia reittejä ajelin, hissuksiin, tunnustellen. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Ei järin lämmin, mutta silti hyvä!

Ja kunhan oli syöty – vihdoin, lasten mielestä – oli se aarteenetsintä, mutta myös Apsun 7 v. -synttärilahjan luovutus. Synttärit on vasta reilun kuukauden päästä, mutta kun pyöräilykausi on jo alussa… Kuten kaksi vuotta sittenkin, niin nytkin tänä pääsiäisenä, poika sai meiltä etukäteissynttärilahjana uuden pyörän. Ja mikä oli tärkeintä? – Ei väri, ei maastorenkaat, vaan vaihteet! Seitsemän niitä pitää olla! Kujalla sitten harjoituspyöräilyä ja kaikki vaihteet muutaman sadan metrin matkalla piti testata.

Samaan aikaan meillä Eeviksen kanssa superpallolla heittelyä. Keväinen paljas asfaltti tuo pientä riemua eloon monin tavoin!

Ihan mielenkiinnon vuoksi – ehkä vähän historioitsijanakin – kyselin eskarilaiselta, tietääkö hän miksi pääsiäistä vietetään. Sanoi tietävänsä, kertoikin. Tuli mieleen, että pitäisiköhän mummin jotenkin laajentaa maailmankatsomustaan? – Ehkäpä ei.

Ilolla lupasivat tulla taas ylihuomenna syömään.