Ruoka ja viini – Sivu 32 – Tuulestatemmattua

Koekeittiöstä terveisiä

Uutta ruokaa!

Tässä joku päivä sitten kuulin autoradiossa kun RadioNovan aamupoppoo puhui Tik-Tok-hitistä nimeltä Pringles-kana. Minähän en Tik-Tokia harrasta, enkä viime aikoina juuri muitakaan sometilejä, paitsi tietysti tätä omaani. :), joten en siis ollut kuullutkaan, mutta löytyihän se pian googlettelemalla.

Tämän päiväisen ulkoilun ja kauppareissun jälkeen olin valmis kokeilemaan tätä uutta ”somehittiä”. Ja kyllä! Se on helppo, nopea, hyvä, aika kevytkin: makua voi varioida broilerin ja sipsien mausteiden mukaan. Aivan varmasti teen toistekin.

Pringles-kana

400 g = 2 jyväbroilerin (maustettua) filettä
½ prk Pringles-sipsejä (meillä oli Onion-Cheese)
1 kananmuna

Laita uuni lämpiämään 200-asteeseen.
Kuivaa broilerin pinta talouspaperilla.
Jollei broileri ole maustettu valmiiksi,
mausta fileet pippurilla ja vähällä suolalla.

Laita sipsit paksuhkoon muovipussiin, ja kaulitse muruksi.
Leikkaa fileet noin 8–10 palaan,
kostuta kananmunassa ja pyörittele sipsirouheessa.

Lopuksi broilerpalat pellille leivinpaperin päälle,
ja sitten uuniin varttitunniksi (200 C).

Iltalehden jutussa on lyhyt youtube-ohjekin: Pringles-kana

Joidenkin ohjeissa oheen oli tehty majoneesi-creme fraiche -dippiä, mutta eipä mun mielestä mitään sellaista tarvitse. Mehukasta oli ilmankin. Tein vain cantaloupemeloni-feta-salaatin ja uuniin varsiparsakaalia.

Laitoin samalle pellille uuniin varsiparsakaalia, vähän oliiviöljyä, suolaa ja pippuria päälle, tarjolle tuodessa pinnalle pecorino-raastetta.

Eka kertaa puoleen vuoteen mitään kaaliruokaa! Ja kyllähän maistui hyvälle. Sipulia ja sieniä olen jo pari kuukautta syönyt huoletta, mutta pavut ja kaaliruoat ovat olleet pannassa. Kuinka syksyllä parhaaseen sadonkorjuuaikaan kaipasinkaan parsakaalta, kaalilaatikkoa, coleslow´ta, hapankaalia, ruusukaalia ja smetanaa. Noh, katsotaan nyt miten käy tämän kaalikokeilun kanssa. Mutta broileria voin kyllä suositella kaikille. Bon appetit!

Isovanhemmuus Ruoka ja viini

Hyvän äärellä

Joskus, aika usein, olen perustellut tätä blogin päivittäistä ylläpitoa sillä, että oli tarpeen luopua omista, yksityisistä, syväluotaavista, turhan paljon vatvovista päiväkirjoista. Että julkistamalla päivieni kulun, kirjaamalla omat tuntoni näkyville, herättämällä huomaamaan hyvät hetkeni en anna synkistelylle mahdollisuutta. Ja tämähän on toiminut!

Voiko elämässä olla mikään kovin paljon pielessä jos aamuyhdeksältä on kirjastossa kirjoista innostuneen kolmivuotiaan kanssa – humputtelemassa! Että pienen(kin) mielestä on juhlaa olla kirjojen keskellä, valita mieluisia kirjoja, monia mieluisia, istahtaa lukemaan, olla rauhassa. [Kirjaimellisesti rauhassa: henkilökuntakin tulee paikalle vasta klo 10, eikä paikalla ollut kuin yksi aikuisten puolella. Turvaväleistäkään ei siis huolta. Aamut on hyviä näinä aikona.] Siellä me istuimme sylikkäin lukemassa, katselemassa katossa roikkuvia koiramäkeläisiä. Elämä on.

Lisää iloa ja eloa päivään tuli kun hain – joukkoon mukaan – Apsun eskarista iltapäivän aluksi. Kuusivuotiaalla on jo tietyt välttelemisen hetkensä [”ei tartte tulla sisältä hakeen”, ”osaan kyllä”, ”miksi lainasitte mulle nämä kirjat” (joita kuitenkin luki pitkät tovit)].

Ja sitten ilo, kun meillä olikin temppuratailun jälkeen pieni hetki aikaa leipoa. Äkkiä resepti Valion sivuilta, ja muffinsit tekeille: kevytkerma vaihtui kinuskikermaksi. Apsu oli Kenwoodin käyttäjänä ihan ylivertainen, Eevis prosessin ylitarkastajana lahjomaton (oli maistettava taikinaa jatkuvasti). Ja valmiina muffinsit saivat varauksettomia kehuja kaikilta asianosaisilta.

No niin, oliko tässä päivässä joku murhe? – Oli siinä, iso murhe, mutta eipä nyt siitä enempää. Päivä kerrallaan.

Niitä näitä Ravintolat Reseptit Ruoka ja viini

Ruokajuhlaa

Tänään olen voinut puuhailla ihan mitä huvittaa. Ei edes ”pakollista” ruoanlaittoa; eihän minulle kokkaaminen ole mikään rasite, mutta totta puhuen olen kyllä pitkin syksyä ja nyt joulun jälkeen hienovaraisesti vihjannut ja muistuttanut: ”Olihan se kyllä mukavaa aikaa silloin kun kävin Torniossa koulussa, oli kerran kuussa hieno valmis sunnuntaipäivällinen kun palasin kotiin” tai ”Näinä aikoina olisi mahtavaa vaihtelua, jos pääsisi testaamaan jonkun toisen kokkailemia sapuskoja…”, jne. jotain vastaavaa. Ei mitään valittamista tai anelua, – pois se minusta.

Mutta joo, Pehtoori on siis käyttänyt viikolla eräänkin tovin etsien uusia reseptejä, eilen käynyt raaka-aineiden hankintareissulla ja tänään tehnyt lyhennetyn lenkin, jotta minä pääsin nauttimaan hiihdosta, jatkamaan astiakaappien konmarittamista, järjestelemään Koivisto-kuvia sekä samalla kuuntelemaan kirjoja ja ennen kaikkea nauttimaan kolmen ruokalajin päivällisestä.

Valion reseptiarkisto on Pehtoorin inspiraation lähde ollut aina, ja sen ohjeilla tämänkin päivän menu!

Alkuruokana Aura-sipulikeitto

Pääruokana sitruuna-lohta herne-minttutahnan kera. Tahna oli raikasta. Aion tehdä kyllä minäkin.

ja jälkkäriksi jotain ihan erikoisen hyvää: juustoa ja mietoa, pehmeää hyvää chili-suklaakastiketta!

Kaikki oli hyvää, uudenlaista, – varsinkin tuo jälkkäri! Ihan uusi tuttavuus oli lempeä kuivattu ancho-chili, jota kastikkeessa oli. Olen nähnyt niitä meidän lähimarketissa ja miettinyt, mihin niitä käyttäisi? No ainakin tässä ruoassa maku oli mukavan makea; chili toi lempeää potkua kastikkeeseen. Mitähän jos tuota laittaisi kaakaoon?

Juhlapäivällinen siis! Mukavaa hemmottelua, vaihtelua ja iloa päivääni.

Eikä siinä vielä kaikki: en eilenkään kokannut mitään. Iltapäivällä, kun ravintolat vielä saivat olla auki, rohkaistuimme lähtemään ulos syömään. Nallikarissa on taas herkulliset bliniviikot, – monta vuotta niistä on nautittu erilaisissa seurueissa tai kahdestaan, ja nytkin rohjettiin ravintolaan ajella. Ajateltiin, että onhan siellä väljää, joten miksei!

Ja kyllä: siellä oli väljää, mikä on kyllä vähän surullista. Samalla todettiin, että meillä kotona perhepiirissä syöminen on joka toinen viikonloppu isompi riski saada korona kuin ravintolassa, sillä onhan saman pöydän ääressä rokottamaton eskarilainen sekä kaksi asiakaspalvelutehtävissä työskentelevää (rokotettuja toki). Eihän me koko pandemian aikana olla oltu erossa Juniorista ja perheestään.

Mutta siis. Eilen Nallikarissa oli mahdottoman kaunis auringonlasku, aika rauhallinen olo ja niin hyviä blinejä! Vahva suositus!

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Hyvä ruoka

Sitruunapastasta omanlainen pastasalaatti on päivän paras anti. Lohimedaljongeilla aloitettiin tämän viikon menu ja niille piti saada hyvä ruokaisa lisuke. Pastasalaatin kehittelin saatavilla olevista aineksista. Tämä on sovellettavissa vaikka ja miten. Kehittelehän oma versiosi tai kokeile tätä. 🙂

Sitruunapasta, jota hankin Haukiputaan Keltainen kolibri-kaupasta (toki sitä on näkynyt myös Puistolan bakeryn hyllyillä ja jossain muuallakin (Sokos?), on tässä olennaista. Vaikka hyvää tulee varmasti tavallisesta spaghettistakin. Tein tarkoituksella tupla-annoksen, jotta voidaan huomennakin tätä syödä. Luulen, että vain paranee yön yli makuuntuessa. Tämä olis just sellainen hyvä eväsruoka jos vielä duuniin eväitä veisi.

Italiansalaatti – mukaeltuna reilusti

250 g pastaa (sitruunapasta)
3 porkkanaa
1 tl suolaa

1 (hapahko) omena (honey crunch oli oikein hyvä tähänkin)

1 prk kermaviiliä
1 dl majoneesia
1 – 2 tl wasabia
2 tl sokeria
mustapippuria

rucolaa tai rucolanversoja

Leikkaa porkkana suikaleiksi:
Keitä pasta, lisää puolivälissä keittämistä mukaan porkkanasuikaleet,
valuta ja anna jäähtyä.

Sekoita kastikkeen ainekset.
Kuori ja pilko omena aika pieniksi paloiksi.

Yhdistä kaikki aineet ja anna tekeentyä jääkaapissa tunteroinen.
Lisää mukaan rucolaa…

Yksi gastromian historian suurimpia herkkusuita, Jean Anthelme Brillat-Savarin (1755-1826), on todennut, että uuden ruokalajin keksiminen tuottaa ihmiskunnalle suuremman onnen kuin uuden tähden löytäminen. No ainakin tänään tämä on tuottanut juuri minulle suurimman ilon. Tiedä häntä ihmiskunnasta.

Isovanhemmuus Niitä näitä Ruoka ja viini

Pienistä iloa

”Muistoja” – vai miten kännykän kuvanhallintaohjelma melkein joka aamu ilmoittaakaan ja läväyttää – pyytämättä, lupaamatta – puhelimen näytölle kuvia vuoden, kahden tai viiden takaa! Hiiteen mokoma menneistä muistuttaja, toteaa historioitsija.

Käytän puhelimen kameraa aika harvoin – varmaankin keskimääräistä vähemmän – mutta silti näitä takaumia tupsahtelee todellisuuteeni liki päivittäin. En ole niistä järin ilahtunut. Semminkin kun kuvat ovat aika usein jostain reissusta tai jostain muualla kuin kotona illastamisesta. Toki aika usein hetkistä Apsun tai Eeviksen kanssa. Joka tapauksessa jostain arjen tai elämän highlightista! Halusin tai en, tulen verranneeksi tilannetta nykyhetkeen, mikä ei tee oikeutta menneelle eikä nykyisyydelle. Yritän entistä enemmän elää tässä hetkessä, siinä mikä on just nyt, eivätkä kuvavälähdykset ole hyvä verrokki näinä poikkeuksellisina aikoina.

Järkkäri on edelleen mukanani liki aina. Niinkuin tänäänkin, kun olimme Kasvitieteellisessä, mutta olen kovin laiska sitä enää käyttämään. Tai sitten kuten tänäänkin, kuvasaalis on tarkoitettu henkkoht käyttöön: kuvakirjoihin tai suljettuihin nettikansioihin.

Tänään oli pitkästä aikaa varhainen ”perhepäivähoitopäivä”: pitkähkö aamupäivä sujui pelaten (kummitädillä ei tänään ollutkaan ”weeklyä”, joten Apsu sai parasta mahdollista peliseuraa), lukien ja piirtäen. Kun meno sisällä kuitenkin äityi varsin vauhdikkaaksi, päätettiin (lue: mummi komensi 🙂 ) lähteä Kasvitieteelliseen. Ajellessa puutarhalle pohdittin, mahtavatko kasvihuoneet olla jo auki ja kun ne tulivat näkyviin, totesin niiden olevan ainakin jo valaistuja, Eevis haltioituneena huokaisi takaani turvapenkistään: ”Upeaa”!

Metkaa, kuinka lapsista oli mukavaa esitellä kaikkea siellä olevaa tädilleen: tyär kun viimeksi käynyt siellä suunnilleen samanikäisenä (äitinsä sinne raahaamana 🙂 ) kuin pienet ovat nyt. Puolelta päivin aika palailla mummilaan, lounaan aika, minkä jälkeen ”nähdään taas” -heipat. Ja mummin lähti hiihtämään, se kun tuntuu nyt olevan hyvä juttu kaikin puolin.

Hyvälle tuntui ja maistui myös oma lemppariruoka: alkuruokana meillä Toast Skagen. Se sopii jokaiseen vuodenaikaan, jokaiseen tilanteeseen. Tänään alkuruokana aika isot leivät! Pääruoaksi vielä joulun jämiä: pakkasesta kylmäsavulohta pastakastikkeeseen. Ei huono.

Liikkuminen Reseptit Ruoka ja viini

Juhlan tuntua vuoden aluksi

Vaikka maailma muuttuu ja vuodet vaihtuvat on asioita, jotka pysyvät. Se tuntuu hyvälle.

Vihdoin tänään ladulle. Kun uudenvuodenaaton juhlinta oli hyvin maltillista ja kun yöunikin oli ollut levollista ja takana parin päivän ja yön lumisadekertymä, jonka turvin myös perinteisen ladut oli eilen ajettu sekä lisäksi Pehtoori oli huoltanut sukseni jo toissaviikolla, ei mikään pidätellyt enää minua lähtemästä hiihtämään. Pakkasta oli toki vähän turhan paljon (- 13 C), mutta laitoin kampetta monta kerrosta, joten vain kasvoja paleli alkumatkasta. En kovinkaan pitkästi hiihtänyt, – varovainen kuuden kilsan lenkki Kuivasjärven rantaan ja takaisin, mutta se oli just sopiva aloitus tälle vuodelle.

Perusteellinen ”kotispa” hiihdon jälkeen. Kun ei ole kiire mihinkään.

Ja lisää ”asioita joista tulee turvallinen olo”: Wienin filharmoonikkojen uudenvuoden konsertti. Jostain syystä se tuntui tänään erityisen merkitykselliseltä, toivoa tuovalta.

Johann Strauss´n ”Champagner-Polkan” jälkeen Tyär tarjoili lasilliset roseskumppaa aperitiiviksi ja meillä oli taas pienen juhlan tuntua: glamouria telkkarissa, hyvää seuraa, kaikinpuolinen vapaapäivä, ja tiedossa pientä juhlaruokaa.

Meidän kolmen hengen päivälliselle laitoin uunipuikuloita ja neljää erilaista täytettä – oiva tapa kerätä jääkaapista ja pakkasesta joululta jääneitä pieniä jämiä tahnoiksi: homejuusto-cremefraiche, katkarapu-maustettu-tuorejuusto, graavilohi-smetana-mäti ja poro-piparjuuri-kerma-cremefraiche. Lisäksi salaatti ja poronvasanmaksaa ja voissa paistettua sipulia, jonka seassa myös omenaa. ”Huru-ukkojen” resepti oli innoittajanani, kerman kyllä jätin pois.

Leikkaa kuoritut sipulit ohuiksi viipaleiksi, ja paista niitä voissa, kunnes ne ovat pehmenneet ja ruskistuneet vähän. Kuori omenat ja raasta ne, lisää pannulle sipulien joukkoon. Hienonna joukkoon tuoretta timjamia ja mausta suolalla. Pidä lämpimänä, kunnes olet paistanut maksan.

Sekoita vehnäjauhoin suolaa ja valkopipuria. Kierittele maksasiivut jauhoissa ja paista ne runsaassa voissa molemmin puolin muutaman minuutin ajan. Maksa saa jäädä vähän roseeksi sisältä. Huom! Ylikypsä maksa ei ole hyvänmakuinen!

Ystävän vinkkaama omenalajike Honey Crunch on mahtavan raikas, mehukas ja makeakin, ja sopii leivontaan ja ruoanlaittoon hyvin. Juuri sellaista tähän tänään käytin, jätin mukaan vähän isompiakin paloja, purutuntumaksi. Tuli hyvää. Tuota sipulilisuketta voi varmasti käyttää vaikka nakkien oheen tai vaikka verilättyjen kanssa.

Ruoka ja viini

Kohti parempia aikoja…

Ulkona paukkuu jo. Saa paukkua. Ei pienintäkään aietta lähteä ulos katselemaan ilotulitteita, ei edes tähtisädetikkuja polttelemaan, vaikka niitä on monta laatikkoa kaapissa: pienille ne hankittiin, joten ehkä sitten loppiaisena.

Tänään lumisateisena aamuna, herättyäni taas kerran aivan liian aikaisin, ajelin kaupungille. Siellä tepastellen nuhjuisilla, tyhjillä kaduilla. Mietin kulunutta vuotta, ja ajattelin tulevaa. Ei nyt voi väittää, että mitään riemunsekaisia tuntemuksia olisi kumpaankaan suuntaan. Kuluneessa vuodessa on jotenkin paikallaan polkemisen tunnelma, ja päällimmäisenä tietysti äidin elämässä mukanaolo entistä enemmän, mutta myös jälkipolven kanssa vietetyt juhlahetket, joita koronakurimus on itseasiassa luonut enemmän kuin ehkä ”vanhana normaalina” olisi ollut. On oltu keskenään, eikä kuljettu maailmalla ja sen riennoissa. Ja etelän etätyöläiset ovat aika usein olleet ”lanssipaikalla” Oulussa matkalla etelästä pohjoiseen ja takaisin. Sehän on tietysti ollut mukavaa.

Radiossa kyselivät, mikä on ollut vuoden kohokohta, ja aika äkkiä muistan ne pari päivää Valkeajärven rannalla, Kolin kupeessa, heinäkuun alussa. Ne eivät hevin unohdu.

Näitä muistellen kuljin Kauppahalliin, jossa oli systerin kanssa teetreffit. Hänen ensi vuoden suunnitelmansa ovatkin ihan eri levelillä kuin minun pienet puuhasteluni ja aikeet.

Kun kerran Hallissa olin, hain samalla meidän kolmen hengen (Pehtoori & Tyär) kotipileisiin herkkuja: simpukoita alkuruoaksi, lisäksi hapanjuurileipää, pääruoaksi kaikkia mun herkkuja: graavilohta, katkarapuherkkua ja scampivartaita, lisäksi tein vuohenjuustosalaatin. Ja jälkkäriksi Mojito-kakkua.

Ja nautimme samppanjaa! Kuplat ovat olleet harvinaisia tämän vuoden juomissani, mutta tänään niistä nautin. Pullollinen Kalle Heikkistä (Charles Heidsieck) on saatu kiitokseksi vävyltä ”kun on mökillä saatu olla etc.” … (Huom. maalarinteippi samppanjapullon kaulassa. 🙂 ) Kalle ei petä koskaan!

Tälle joululle ja vuodenvaihteelle ei tullut perinteisiä jouluviinisuosituksiakaan laadituksi ja kuvatuksi – vaikka jokunen blogin lukija niitä jo kyselikin. Kovin vähän olen viinejä syksyn ja talven aikana nauttinut, joten ei mitään kompetenssia viineistä kirjoitella. Puna- ja kuohuviinilasit ovat joulukuun alkuun asti olleet kohdallani lähinnä rekvisiittana, valkoviinejä sentään olen nauttinut monilla viikonlopun aterioilla, mutta eipä niillä kokemuksilla paljon jaella ”kokemusasiantuntijan” vinkkejä. Tänään samppanja maistuikin erityisen hyvälle.

Mutta ei puhettakaan, että puolille öin jaksettaisiin valvoa. Ei aina olla jaksettu mökilläkään, jossa on monta vuodenvaihdetta ystävien kanssa vietetty. Jopa viime vuonna moninkertaisissa poikkeusoloissa. Tänään kotosalla, mökillekin päästään ehkä jo piankin.

Reseptit Ruoka ja viini

Vanhan vuoden lopulla

Vuodenvaihde menee meillä ilman isompia manöövereitä; ei kestiystäviä, ei juuri perhettäkään, ei menoja. Siitä huolimatta jotain sentään valmistelin tänään. Kävin kaupassa sillä aikaa kun Tyär imuroi. Kauppalapussa ainekset aika keväiseen kakkuun: Mojito-palat

Limeä, kookosta, rahkaa – mun lempparijuttuja. Pienet palat äsken jo nautimme. Olipa hyvää, raikasta, vaikka mukavasti tömäkkä rakenne onkin. Valion sivuilla luokiteltiin helpoksi ja sitä se kyllä olikin. Jollet pakkaskeleihin innostu kokeilemaan niin harkitsehan viimeistään pääsiäispöytään. Ainakin meillä tämä menee heittämällä jatkoon.

Lenkin ja Vuoksin, ruoanlaiton ja pyykin lisäksi kortti-invertaariota, viimeisiä laskutuksia ja samalla pohdintaa ja punnitsemista, kuinka paljon ensi vuonna enää Muistikuvia-hommia pyöritän. Tämä vuosi on ollut pikkuruisen yritykseni tuottoisin; on ollut muutamia (minun toiminnassani) isohkoja toimeksiantoja (Liikekeskus, eka hääkuvaus, Vastavalon kautta myyntejä, muutama yritys) ja sitten paljon, paljon kortti- ja kalenterimyyntiä. Tänä vuonna mainostin (somessa) paljon, tai siis monta kertaa, ja se sekä korttieni tunnettuus varmasti lisäsivät menekkiä. Käsityötähän tällainen kotoa kauppaaminen, toimittaminen ja postittaminen tietysti vaatii, mutta ainakin tänä vuonna tuntui ihan mukavalle.

Monille valokuvaajille korona-aikana on merkinnyt töiden hupenemista, mutta minä olen saanut uusia asiakkaita. Jos kohta ihan viimeisen päälle kevytyrittämistähän tämä on ollut ja on. Kunhan on jotain tekemistä ja oppimista, projekteja ja niiden valmiiksi saamista. Semmoisesta tykkään.

Vuosi alkaa olla paketoituna…

Niitä näitä Oulu Reseptit Ruoka ja viini

Perulaista ja perunaa – Aji de gallina suomeksi

Aji de gallina

useimmissa resepteissä se tarjotaan riisin kanssa tai jopa niin, että ruoka kypsennetään riisin kanssa. Minun versioni perunan kanssa on harvinaisempi, myös sellaisia tarjoamistapoja näyttää olevan, että on sekä riisiä että perunaa. ks. kuvia täältä

Ruoan nimen käännös on (kai) chili(pippuri)kana. Minun mukaeltu versioni ei ole kovin chilinen, sillä käytin vain punaista chiliä, enkä tulisempaa keltaista. Näin koska halusin, että ruoka ei peittäisi viinien makuja alleen.

Englannin ja espanjankielisiä ohjeita löytyy netistä vaikka kuinka paljon, ja soveltelin niistä omani. Suomeksi (kone)käännetty versiokin löytyi – se on varsin mielenkiintoista luettavaa. Ohje alkaa näin:
”Valmista ainesosat: hieno silppuaminen sipuli; poistamalla reunat pannulla ja upotettiin maitotiiviste; valmistella keitettyä munaa (pitää kiehuvassa vedessä 8 minuuttia).”

Siispä silppua sipuli, poista leivästä reunat, revi palasiksi ja upota leipäpalat kondensoituun maitoon. Keitä kananmunat koviksi.

Ja sitten ”Kypsennä broilerin rintaa suolalla. Kun lista, murentua ja varata liemi.” Tulkitsin sen tarkoittavan jotain tällaista kuin ”hiero broilerin rintaleikkeisiin suola, paista leikkeisiin ruskea pinta, ja sen jälkeen lisää pannulle vähän vettä ja kanafondia, ja kypsennä”.

Tässä selkokielinen versio (neljälle)

Perulainen keltainen kana ~ Ají de gallina

2 isoa broilerin rintafilettä (minulla oli merisuolalla maustettuja jyväbroilerin fileitä)
2 rkl rypsiöljyä, nokare voita
1 fondikuppi
2 dl vettä

1 pieni maalaisleipä/ranskanleipä tms. (ei haittaa vaikka on jo kuivunut)
1 prk kondensoitua maitoa
2 keltasipulia
1 keltainen paprika
1 punainen chilipalko
½ – 1 tl currya
½ – 1 dl pecanpähkinöitä
(suolaa, jollei sitä jo ole broilerissa)
(pari ruokalusikallista limen mehua – antaa ryhtiä ruoalle 🙂 )

4 kananmunaa
8 perunaa
1 punainen paprika

Poista leivästä reunat, revi palasiksi ja upota leipäpalat kondensoituun maitoon.
Hiero broilerin rintaleikkeisiin/fileisiin suola ja muut haluamasi mausteet.
Paista broileriin pannulla ruskea pinta, ja sen jälkeen lisää pannulle vähän vettä ja kanafondia, ja kypsennä.
Paloittele broileri ja siirrä kattilaan.
Silppua sipuli, kuullota pannulla, – ei haittaa vaikka saa vähän väriäkin.
Pilko paprika ja punainen chili ja lisää sipulin kanssa kattilaan.
Lisää kattilaan myös leipä-kondensoitumaitomassa sekä curry ja pecanpähkinät.
Käytä tehosekoitinta ja sekoita kaikki tasaiseksi massaksi. LIsää tarvittaessa vähän vettä tai kanalientä.

Keitä kananmunat aika koviksi ja kuori ne valmiiksi.

Kuori ja keitä perunat. Laita samaan aikaan kanamassa miedolle lämmölle ja sekoittele välillä, lisää tarvittaessa nestettä.

Viipaloi punainen paprika.

Kokoa lautasille annokset ja laita loput gallina-massasta tarjoiluastiaan.

Makua ja tulisuutta voi varioida mielensä mukaan; tästä minun ”suomentamasta” Perun kansallisruoasta on nyt ainakin kymmenkunta ihmistä tykännyt. Ruoka on aika helppo ja nopea tehdä, se on merkillinen sekoitus makeaa ja mausteista, mietoa ja vähän chilistä. Olisiko uudenvuoden ruokapöydässänne tällaista? 🙂 Bolivialainen punaviini sopii hyvin kaveriksi. Tai tietysti perulainen, suklainen ja pippurinen Tabermero.

Lauantainakin meillä oli – taas – perunaruokaa. Alkuperäisohje on Viinilehdestä, jossa tämä juhlava perunaherkku on paritettu samppnajan kanssa. No meillä ei ollut samppanjaa, mutta hyviä nämä olivat. Nämä sopisivat kyllä vaikka joulupöytään tai uudenvuoden tarjoiluihin. Luulenpa, että tästä tulee meidän mökkiruokapöytäämme hyvä tarjottava.

Alkuperäisohjetta muutin sen verran, että vaihdoin pororouheen 150 g (joka on minusta ihan liian suolaista, savuista tai muuten ei-niin-hyvää) kylmäsavuporolastuihin (100g).

Puikulaperunoita ja poromoussea

Ainekset:
12 puikulaperunaa (isoa)
öljyä
suolaa

Porotäyte:
1 prk (200 g) ranskankermaa
1 prk (200 g) tuorejuustoa
100 g savupolastuja silputtuna (tai 150 g pororouhetta)
1 ruukku ruohosipulia
mustapippuria

Valmistusohje:
1. Tee porotäyte hyvissä ajoin etukäteen jääkaappiin, jotta se ehtii maustua ja paksuuntua. Sekoita ranskankerma tuorejuustoon. Lisää joukkoon poro ja silputtu ruohosipuli, mausta mustapippurilla.
2. Pese puikulat hyvin karkealla harjalla. Puolita perunat pitkittäin. Levitä perunat leivinpaperoidulle uunipellille, sipaise leikkuupinnat öljyllä ja mausta perunat ripauksella sormisuolaa.
3. Kypsennä perunat 200-asteisessa uunissa juuri ja juuri kypsiksi, noin 30 minuuttia. Anna perunoiden jäähtyä haaleiksi.
4. Lusikoi tai pursota täyte perunoiden päälle.

Kalenterikuvassa on seimi, joka sattui aamuisella lenkillä kohdalle. Hietasaareen on kesällä valmistunut Oulun kristillisen koulun iso hirsikoulu, jonka portin pieleen on tehty tällainen iso seimi. Seimeen pääsevät pikkulapset käymään kin. Luulenpa että eräskin joulukorttikuva on otettu tuossa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

*** * * 20 * * ***

Ruoka ja viini Viini

Viiniä maailmanlaidalta

Palatakseni eiliseen: tasting ja ruoka olivat vähintääkin erikoiset.

”Viinejä maailman laidoilta” tarkoitti valkoviinejä Japanista ja Gruusiasta (Georgia), punaviinejä Etelä-Amerikasta (Bolivia, Meksiko ja Peru) sekä niinkin oudoista viinimaista kuin Montenegro, Syyria ja Ruotsi. Maistelun alussa oli kuohuva Brasiliasta ja lopussa jälkiruokaviini Golanin kukkuloilta. Ainakin ne herättivät keskustelua: yhtä lailla hämmästelyä ja puistatuksia kuin myös ilahtunutta hyväksyntää.

Valkoviineinä oli kaksi todella erikoista viiniä, erikoisista rypäleistä: japanilainen Soryu-viini koshu-rypäleestä (illan kolmanneksi kallein viini 34,86 €) ja Rkatsiteli-rypäleestä Gruusiassa tehty viini, joka sai kyseenalaisen kunnian olla viinikerhomme 30-vuotisen taipaleen surkeimmat pisteet saanut viini: tyly tuomio oli vain 5,8 pistettä (asteikko 4 -10) ja pullollinen joutui viemäriin maistelutilkkasten jälkeen. Tbilvino Qvevris-Rkatsiteli on siis se, jota viimeiseksi suosittelemme.

Kolmen punaviinin sokkomaistelun ensimmäiseen sarjaan olin valinnut ja hankkinut viinejä Etelä-Amerikasta. Sieltähän suomalaisten lempiviinejä tulee paljon; eilen ei kuitenkaan yhtäkään chileläistä, vaan viinit olivat Boliviasta, Meksikosta ja Perusta.

Aikansa haarukoituaan- ja kun kerroin, että kolme viiniä ovat samalta mantereelta – maistelijat päätyivät aivan oikein arvelemaan viinien olevan kotoisin lämpimästä Etelä-Amerikasta. Bolivialainen merlot-, caberbet sauvignon-, syrah-viini sai eniten myönteisiä kommentteja. Sitähän voisi nimensä perustella harkita jopa jouluviiniksikin: La Concepcion tarkoittaa Neitsyt Marian perisynnitöntä sikiämistä. Kaikkinensa nämä kolme todettiin ihan kelvollisiksi, hyviksi perusviineiksi, ja erityisesti ruokaviineiksi. Pisteet 8+ – 8.

Jälkimmäinen kolmen punaviinin sarja olikin sitten vielä erikoisempi: Montenegro, Syyria ja Ruotsi.

Jööteporilainen barbera? Mitä ihmettä? Sitähän sitä sitten mietittiin! Kolmenkympin Common People 2020 on hyvin italialaisen oloinen; se onkin italialaisista rypäleistä Ruotsissa tehty viini. Melkoinen kuriositeetti, ruma etiketti, mutta ei ollenkaan huono (pisteiden keskiarvo 8, tosin hajontaa oli seiskasta ysiin).

Ja Syyrian viinintuotanto? Kuinkas moni on siihen perehtynyt? Neljällä kympillä sai hyvää, voimakasta CB-Merlot-Syrah -viiniä. Mutta ei se niin hyvää ollut, että toiste ostettaisiin, saatikka että tuota hintaa maksettaisiin, mutta kun kustannukset jaetaan porukalla ja halua kokeilla ja oppia on suuri, niin kyllä tämäkin kannatti hankkia.

Montenegron viini on ihan kelpo, aika italialaisen oloinen erikoisesta vranac-rypäleestä tehty punaviini. Ei taida olla saatavilla enää mistään.

Kaiken kaikkiaan eilisten viinien saatavuus ei ole ihan helpoin juttu. Olen keräillyt näitä Alkosta melkein pari vuotta: ”erikoiseristä” ja ”Muut maat” -hyllystä olen katsellut ”kummallisuuksia” ja ostanut kerholle jemmaan. Nyt niitä oli tarpeeksi, melkein liikaakin, maistelun järjestämiseksi. Mukavahan tämmöisiä oli testailla, porukalla miettiä ja kummastella. Mutta tuskin Ruotsi tai Syyria koskaan tulevat olemaan lemppari-viinintuottajamaitani. 🙂 Jouluna on hyvä palata Italian, Australian ja USAn viinien maailmaan.

Jälkkäriksi tarjolla olleen italialaisen kuivakakun keralle oli tilkat jälkiruokaviiniä: Golanin kukkuloilta!!! poimituista jäätyneistä gewürztraminer-rypäleistä puristetusta Yarden Heightswine 2017 -viinistä tykättiin. Se oli makea, silti raikas. Pieni pullo (0,375 cl) maksaa 25 €, joten ei mikään halpa ostos. Mutta lahjaviiniksi voisi sopia.

Melkoinen määrä maisteltavia, eivätkä kaikki pullot suinkaan tyhjentyneet, meille jäi kastike- ja pataviinejä pullojen pohjille, näin siitä huolimatta, että maistelukierroksen jälkeen jaoimme viinejä myös ruoalle. Menun olin koettanut tarinallistaa menun viiniteeman mukaisesti

Makuja maailman laidoilta

Terveisiä Jäämereltä
– saaristolaisleipä, kuningasrapumajoneesi, surimia, kaviaaria

Lapin makumuistoja
– suolasienisalaattia ruotsalaisen rieskan kera

Etelä-Amerikan ruokaa
– Aji de Gallina – perulainen tulinen kana, paprikaa, perunaa ja kananmunia

Skandinavia ja Ranska kohtaavat
– piparit ja roquefortvaahto

Maustekakkua Italian tapaan
– pistaaseja, limeä ja valkosuklaat

Alkupaloina oli pieniä leipäsiä: jäämeren salaatin ostin valmiina Hallista Pekurilta. Päälle Cavi Artia (merilevävalmiste, näyttää ja (vähän) maistuu mädille) ja rucolanversoja.

Pågenin Hönö-rieskaset ovat hyvä alusta monille leipäruoille, rucola ja sienisalaatti olivat passeli päällyste.

Ja sitten pääruoka. Kyllä minulla kesti löytää illan teemaan sopiva tarjottava! Lopulta perulainen kansallisruoka Aji de Gallina valikoitui! Minun versioni ei ole kovin tulinen, mutta sopi hyvin näille rustiikkisille viineille. Se on vähän sellainen ”alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka samassa annoksessa” -ruoka. Sipulia ja paprikaa, leipää, broileria ja kondensoitua, makeaa maitoa!! Mutta se on hyvää! Netistä löytyy jos jonkilaisia versioita ja resepteissä on monia muunnoksia, – en löytänyt yhtäkään suomenkielistä, joten lopulta soveltelin oman versioni. Koetan huomenissa sen tähän lisätä. Se voisi olla vaikka vuodenvaihteen ruoka?

Ja jälkkäri? – Minun leivinjauhesähläyksestäni huolimatta kakku olikin oikein hyvää. ”Tuhtia tavaraa”, kuten yksi maistelijoista totesi. Oikein hyvin valkosuklainen pistaasikakku sopii vaikka joulupöydän jälkkäriksi, ja kuten alkuperäisohjeessa todetaan, puolimakea samppanja olisi varmasti mitä hienoin pari tälle kakulle. Ei siitä paljon jäänyt…

Melkoinen makumuistojen kirjo! Oli hyvä ilta. Hyvä mieli ja maku jäi.