____________________________________
Piknikin pitkä historia lyhyesti
Ensimmäiset kirjalliset maininnat piknikeistä ovat Ranskasta 1500-luvulta. Varsinaisesti kansan syvät rivit innostuivat eväsretkeilemään 1700-luvun lopulla. Suuren vallankumouksen (1789) jälkeen kaupunkien laajat, vehreät puistot avautuivat myös rahvaalle; aiemmin niihin olivat päässeet vain yläluokka ja aateliset. Piknikin suosiota lisäsi sekin, että erityisesti kaupunkilaisilla alkoi olla ero työn ja vapaa-ajan välillä. Kaikki aika ei enää kulunut elannonhankinnassa, joten oli aikaa käydä piknikillä. Sitä paitsi oli halu päästä ulkoilmaan, koska pitkät työpäivät oli oltava usein surkeissa oloissa sisällä.
Kun Ranskassa piknikit (pique-nique) olivat tavallisen kansan tapa, niin Englannissa piknikkeilyä (picnick) harrasti nimenomaan romantiikan aikakauden yläluokka; eväsretkeily oli osa metsästysretkiä, joita maaseudun kartanoista ja linnoista tehtiin.
Myös Ruotsissa tiedetään piknikeillä käydyn jo varsin varhain, viimeistään 1700-luvulla, ja Ruotsista tapa levisi myös Suomeen. Viaporin (Suomenlinnan) rakentamisen myötä maahan tuli ruotsalaista upseeristoa perheineen ja heille huviretkeily eväiden kera oli mieluisa ajankulu.
Suomessa piknikin historiaan liittyvät 1800-luvun jälkipuoliskolta myös työväen kävelyretket, joissa aluksi oli keskeisintä nisukahvit ja eväsleivät luonnossa, mutta joihin liittyi viimeistään 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä aatteellinen juonne: työväenasiasta tuli yksi piknikkien ohjelmanumero. Työväen kävelyretkistä ja eväsretkistä ei ollut enää pitkä matka vappumarsseihin ja vappupiknikeihin.
Piknikin syvimpään olemukseen kuuluu myös nyyttäri-idea. Kaikki osallistujat tuovat mukanaan jotain hyvää naposteltavaa: parmankinkkurullat ovat oivallinen eväskoriin pakattava herkku.
Voitele paketillinen pakastettuja valmiita lehtitaikinaleyvjä mascarponejuustolla, laita päälle parmankinkkusiivu ja sivele päälle vielä pestoa. Rullaa taikina kääröiksi ja leikkaa noin kahden sentin viipaleiksi. Laita muffinsivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Rullat koriin ja piknikille!
__________________________________________________________________
Blogini kesäkisan tulosten julkistamisen aika on tänään. Ensinnäkin: kisaan osallistui aika vähän (lue: neljä) blogini seuraajista. Osallistuneille lähetän oikeat vastaukset. Kaksi ”joukkuetta” oli tietämyksessään ylitse muiden: Koivu-team ja ”Varrella virran”, joista ensimmäisen tietämys ”Nimet historiassaa” -osiossa oli parempi kuin kakkossijalle yltäneellä ”Varrella virran” -joukkueella, joka kyllä hallitsi kirjallisuussitaatit paremmin. Koivu-teamille luovutan palkinnon seuraavassa mahdollisessa tilaisuudessa (22.7.?)
Toiseksi. Yksi kysymys koski Piknikin historiaa. Ja sen kysymyksen pitkähkö vastaus oli eilisessä Kalevassa. Olen näet lupautunut Kalevan ”ruokakolumnistiksi”, bloggaajaksi. Kalevassa on joka torstai Ruoka-sivu, jonka alareunassa on pieni palsta. Sinne yritän vastaisuudessa – eilisestä lähtien – toimittaa joka neljäs torstai pienen jutun. Tämä blogi – ja te sen seuraajat! hengissäpitäjät – olette yksi syy moiseen kirjoitteluun. Kiitos siis teille sadalle päivittäin – jopa näin kesäpäivinä – Tuulestatemmattuun klikkautuneille.
Tässä se eilisen Kalevan juttu, – aika monta blogissani piipahtajista kun taitaa olla Kalevan ulottumattomissa, – niin julkaisenpa tässäkin.
Kiitoksia Reijalle tästä mukavasta kilpailusta. Todella. Ja isosti onnea toivoopi Koivu-teamille reilun kädenpuristuksen kera Varrelta virran vastannut Railaterttu.
Pikkaisen vaikea testi se taisi olla – ainakin minulle. Luin kyllä kysymykset moneen kertaan, mutta vastauksia ei päästä noin vain tippunut. Paperi jäi tyhjäksi… Sinänsä hienoa, että olet vaivautunut tekemään noin monipuolisen testin. Noita tekemällä vois viisastuakin…
Parahin Reija/Tuulestatemmattu: Tiimimme otti suuresti ilahtuen vastaan tiedon menestyksestään. Kiitos – Tnx!
Hyvä Railaterttu/Varrelta Virran-Team: Lämpimät kiitokset onnitteluista ja – kaikesta päättäen – tiukasta kisasta! Oikeat vastaukset, etenkin kirjallisuusosiosta, osoittivat (sangen pienelle) tiimillemme, että ”Ei luulo (todellakaan!) ole tiedon väärti.”