Showing: 41 - 50 of 437 RESULTS
Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Kaunispäällä kaunista

Ilmatieteen laitoksen sivulla luki aamulla:

Päivän pituus
Auringonnousu tänään 9:45.
Auringonlasku tänään 14:04.
Päivän pituus 4 h 19 min.

Mökin ulkolämpömittari näytti  -18 C, joten aamupäivän agendalle ei merkitty muuta kuin kauppareissu, latujen lähtöpisteellä käynti ja tilanteen tarkastus ja ensimmäiseksi käynti Kaunispään huipulla katsomassa auringonnousua.

Varttia vaille kymmenen siellä olimme me ja bussilastillinen kiinalaisia.

Laskettelurinteiden lumetus teki maisemasta usvaisen ja dramaattisen.

Latutilanne alhaalla näytti paikoin tältä.

Kun murtsikkaladut olivat osittain vielä ”vaiheessa”, en todellakaan halunnut puoliammattilaisten kanssa lähteä sivakoimaan 1,5 km valmista pätkää edestakaisin, joten menin tänäänkin metsään. Hyvä mieli tuli siitä vitosen lenkistäkin, johon kului aikaa ja kaloreita ainakin sen verran kuin kympin lenkkiin höylätyillä laduilla ´oikeilla´ suksilla. Pääasia on ulkona liikkuminen ja kaunis luonto: happea ja hyvää oloa mieleen ja kehoon.

PS. Mun Insta-tilin stooreissa on pieni videoklippi tältä päivältä… https://www.instagram.com/tuulestatemmattu/ 

Liikkuminen Mökkielämää Neulottua Valokuvaus

Pakkasella sisällä – ja ulkona

Mökkiterassin nurkassa Mörkökin hampaat irvessä kun pakkanen kiristää!

Aamupäivällä asteita melkein -30 C, joten päätin, ettei  mitään tarvetta rientää ulkoilemaan ja liikkumaan. Pehtoorihan tietty lähti kylille, Aurora-polulle ja ties minne. En liittynyt seuraksi.

Niinpä oli valoisan aikaan oiva tilaisuus – vihdoin – saada joululahjaneuleen kriittinen vaihe tehdyksi: Miniän toivepusero on ehkä vaikein niistä yli 20 islantilaisneuleista, joita olen viime vuosina tehnyt. Tämä ei olekaan ”tavallinen” kaarrokeneule, vaan raglan-hihallinen. Olen sellaisia kyllä joskus opiskeluaikoina tehnytkin, mutta en koskaan sellaista, joka on aika mutkikasta kirjoneuletta koko villapusero. Ei auta kuin sinnillä yrittää. Ei vielä lähelläkään onnistumista.

 

Toinen tekeillä oleva joululahja vei osan iltapäivästä: Emmiliinille, joka on vajaan kolmen ikävuotensa aikana ehtinyt kiintyä mökkieloon, uusi mökkikuvakirja, jossa myös kuvia serkuistaan. Tyttärentyttärelle Järvenpäähän muistikuvia pohjoisesta…

Ja olihan sitten iltapäivällä kuitenkin ulos lähdettävä: ”maantie vaatii kulkemaan… ”?, ei vaan metsään menin taas. Liukulumisuksilla liikkuminen pehmeässä hangessa vaatii sen verran tekemistä, ettei pakkanenkaan purrut. Vielä sitten puronrannassa ja mökkitiellä tepastelua, jotta ruokahalua tuli hankittua.

Lohimousse-torttuja ja datterine-tölkkitomaateista keitto! Josko huomenna saisin aikaiseksi ja kirjoittelisen reseptit. Pääruoasta ei juuri mainittavaa eikä reseptiikkaa jaettavaksi. 🙂

Puron pulputus kuuluu vielä virtapaikoissa …

Lappi Mökkielämää Valokuvaus

Talven tullen

Talvi tuli tunturiin – kahdessa päivässä. Keskiviikkona alkoi lumisade, ja eilen aamulla, myrskyisän yön jälkeen, maa ja metsät, purot ja polut,   tunturit ja tantereet olivat vitivalkoisen lumen peitossa. Eipä ennen ole sellaista talvimyrskyä koettu: ei nähty, eikä kuultu täälläkään.

Mökkipuron rannalla myrskyn jälkeen.

Eikä satanut, pudonnut, vyörynyt, myrskynnyt lumipeite ole ohut, vaan hyvin untuvainen, 30-senttinen vaippa tekee maisemasta kauniin, keskipäiviksi valoisan, pehmeän, ulos houkuttelevan.

Melkein kuin Canon olisi ihan itsekseen nojautunut olkapäähän, tahtonut mukaan metsään, purolle, tuntureiden juurelle.

Ja se on auttanut näkemään tarkemmin, hoksaamaan taas paljon kaunista ja lempeää, mitä luonnossa on.

Eilen meni hyvinkin aamupäivä kolaillessa, lapioidessa ja harjaillessa.

Olin kovasti pahoitellut, että minulle tuiki tärkeä jumppakuminauha, jolla ennenaikojaan ikääntyneen, vuosikymmeniä paljon kärsineen, kokeneen ja kipuilleen olkapääni toimintakyky tulee pienellä venyttelyllä etc. edes joten kuten turvatuksi, jäi kotiin, ja niinpä vähän arvelutti ryhtyä lapiohommiin, mutta liki kolmetuntinen pihapiirissä, purolla ja mökkitiellä olikin pelkkää liiketerapiaa keholle ja mielelle. Pehtoorilla sama urakka, mikä kertonee siitä, että tämä meidän residenssidenssihän on ihan valtava –  tai ehkä sittenkin siitä, että lunta todella oli!!! 😀

Keskiviikko

Torstai (ennen yön myrskyä ja lisälunta)

Tämä äkillinen ”lumivyöryhän” se sai minut roikkumaan Saariselkä Trails -sivustolla, odottamaan tietoja latujen kunnostuksesta, tiedosta siitä,  milloinhan voisi lähteä kokeilemaan, osaisikohan sitä vielä hiihtää. Ja tietääkseni eka kertaa ikinä, laduista huolehtiva osuuskunta tiedottaa todella hyvin latuverkoston kunnostuksesta. Tänään vapaan tyylin hiihtäjät päässeet laduille! Ei koske minua.

Eilisen lumityöprojektin jälkeen päätettiin lähteä isolle kirkolle, Ivaloon kauppareissulle, mutta jo ennen Saariselän keskustaa todettiin, että ehditään myöhemminkin, ehditään toki turvallisemmallakin kelillä sinne ajella. Tiellä liukasta, eikä meillä välttämätöntä tarvetta Ivalon kaupoille (ei lankakauppaan, ei apteekkiin 🙂 ) joten päätimme piipahtaa vain Saariselän Kuukkelissa. Ja ajeltiin sitten myös Kaunispään huipulle myöhäiselle lounaskahville. Pehtoorille tietty munkki, ja minulle mahdollisuus kuvata  …

Kuvassa näkyy aurinko! Ja tuuli. Aurinko on pian häviävä luonnonvara täällä. Valoisaa on nytkin enää, vain alle viisi tuntia: hämärtyminen alkaa ennen kolmea, ja neljältä on jo pimeää!

Tässä aikaikkunassa tänäänkin oltiin liikkeellä. Aamupäivällä oli ohjelmassa se eiliseltä siirtynyt Ivalon reissu: ainutlaatuinen Extra-piste (kynttilöitä, lautasliinoja, pesuaineita ja muuta pientä tuiki tarpeeellista tilpehööriä ja Tuulensuojaan uusi lyhty), Alko (glögi, on tulossa pakkasia ja joulukin! sekä porolle viiniä)  ja K-Supermarket, jossa kauppalasku noin 10 – 20 % edullisempi ja monipuolisempi kuin Kuukkelissa.

Koska pertsaladut eivät vielä ole käytössä, Pehtoori lähti tepastelemaan talvikävelyreitille ja minä otin liiteristä tyttären liukulumisukset ja painun metsään.

Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.

(Hellaakoski)

 

Hyvinhän me täällä pärjätään.

Lappi Mökkielämää

Ihan tavallinen torstai?

Koko viime yön satoi lunta. Koko päivän on satanut paljon lunta. Nyt sataa paljon lunta, ja pikkuisen myrskyääkin.

Siivouspäivä, lumityöpäivä, bueno ruokapäivä. Ja saunapäivä.

 

 

Post Scriptum … Tuo otsikkokuvan sauna-kyltti.

Meidän pikkuinen rantasauna on toki tunnistettavissa ilman kylttiäkin, mutta tulin ostaneeksi (kesään sopivan) koristeen, kun kävimme pitkästä aikaa Sompion Arjan pienessä putiikissa elokuussa palatessamme Pyhä-Nattasen patikalta.

Arjalla on Vuotson keskustassa punaiseksi maalattu maja täynnä kaikkea tilpehööriä, käsitöitä, koruja, tauluja, kaikkea… Kun katselin näitä hänen kelojen pinnoille maalaamiaan kylttejä, ja erityisesti juuri sauna-kylttiä, hän kertoi, että ne ovat olleet tämän vuoden hittituote! Ulkomaalaiset turistit ovat ostaneet niitä tuliaisiksi! Hieman kummastelimme, että mihin ranskalaiset tai britit tuollaisia tarvitsevat.

Arjakin oli aluksi asiaa ihmetellyt. Ja sitten oli saanut selityksen: SAUNA-biisi on vilkastuttanut myös matkamuistomyyntiä! KAJ-bändin saunaviisua ’Bara bada bastu’ on kuunneltu Spotifyssa nyt yli sata miljoonaa kertaa, joten ei ihme että fanituotteina myydään maalattuja kelon kappaleita. 😀

Mökkielämää

Onneksi jo tänään täällä

Tänään taputtelimme toisiamme selkään päätöksestä tulla mökille päivää tai pariakin ennen alkuperäistä suunnitelmaa: ajokeli olisi olisi tänään ollut kaikkea muuta kuin aurinkoinen (sivuaurinkoineen), eikä mitenkään turvallinen. Alunperinhän oli ajatus tulla jo viime viikonlopuksi: Lapin keittiömestareiden herkkupöytä on neljä vai viisi kertaa aiemminkin vetänyt meidät tänne marraskuun toisella viikolla.

Nyt olisi perjantaina ollut lisäksi myös Saariselän keskustassa olevan Pirkon Pirtin rotissööritapahtuma: ravintola sai paistinkääntäjien kilven, ja minullakin oli kutsu tapahtumaan: Lapin voutikunnan ulkojäsenenä, ei valokuvaajana. 🙂 Mutta mehän jätimme nämä pilheet väliin, koska  – Eepi 7 v!  Pojantyttären synttärit tärkeysjärjestyksessä edellä ennen muuta. Ja hyvä niin.

Tänään on lumisateesta huolimatta vähän ulkoiltukin. Käytiin kylillä kävelyllä, kaupassakin. Mökillä ja mökkipihassa laittelin kaikkea jouluista, tai siis kuuluu kai sanoa kausivaloja etc., esille. Tonttu Tomafoi on jo hereillä ja odottelee nilin portaalla maiseman lumettumista.  (otsikkokuva)

Mökkielämää Valokuvaus

Muistakaa ikustuttautua!

Voi kunpa keväällä 2017, jolloin laadin Valokuvaajan ammattitutkinnon näyttöjä varten liiketoimintasuunnitelmaa, ja jopa sitten perustinkin – ”ihan vaan huvikseni”  – Muistikuvia-yritykseni, olisi mallina ollut Hildur!

Lapin Kansassa artikkeli Hildurista ja hänen urastaan.

Rovaniemellä, Arktikumissa, on näyttely Walokuvaaja Hildur – Valokuvia Rovaniemeltä ja Lapista 1900-luvun alusta  ja tänään matkalla pohjoiseen, matkalla mökille kävimme näyttelyn katsomassa. Hyvin rakennettu näyttely, Hildurin kuvat hienoja ja kiinnostavia (Rovaniemi, ja mm. Kemiyhtiön  monet uitto- ja tukkityömaat (niitäkinhän minä väikkärissäni sivusin), perhekuvia ja potretteja, Lapin kylänreitteja…)

Yli 100 vuotta sitten Hildur Larsson (avioiduttuaan Sammallahti) oli yksi harvoista suomalaisista naisvalokuvaajista. Ja yksi harvoista Lapissa kuvanneista.

Arktikumissa pysähdykselle oli toinenkin valokuvaukseen liittyvä syy kuin Hildur. Tiedekeskus ja museo Arktikumiin on Valokuvatoimisto Vastavalon kautta ostettu yksi minun ottamani valokuva jokunen vuosi sitten, jolloin näyttelyitä siellä uudistettiin. Tietysti kiinnosti, josko se olisi jossain nähtävissä ja kyllä uudet näyttelytkin kiinnostivat. Aika pintapuolisesti ne käytiin läpi, – ihan hyvin saisi siellä päivän kulumaan. Pitäisi käydä useamminkin.

Mutta meillä matka vasta puolessa ja vastoin tapoja päätimme käydä myös syömässä Rovaniemellä. Roka olikin oikein hyvä lounaspaikka: prosciuttorisotto ja lohikeitto olivat valintamme. Tyytyväisinä lähdimme kohti mökkimaisemia. Kuurainen maisema, pakkaskeli (- 12 C kylmimmillään) ja aurinko sivuaurinkoineen olivat kaunista katseltavaa, hyvillä mielin kohti mökkieloa ainakin viikoksi, ehkä pariksikin!

Ja minä – kuten Hildurkin ”ilmain laadusta huolimatta” – olen päättänyt tällä reissulla taas kuvailla; laittelen tässä taas kuvia kaamokseen ja lumeen (ylihuomiselle luvannut lumimyrskyä ja kymmeniä senttejä lunta!) vaipuvasta Saariselästä.

Mökkielämää Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Luopumista ja luovuttamista

Kun sunnuntaina puolenpäivän aikoihin nousin Järvenpään asemalla R-junaan, jolla matkasin Tikkurilaan, ja siellä vaihdoin sitten Oulun junaan, oli lämmintä 19,6 C. Siinä asemalaiturilla odotellessani minulla oli poplarin alla paitapusero ja ohut neule; samaan aikaan vieressä viiden nuoren teepaidallinen ja jopa spaghettiolkaimellinen pukeutuminen vaikutti säänmukaisemmalta. Iltakuudelta Oulussa satoi kaatamalla vettä, oli harmaata ja hämärää. Suomi on pitkä maa ja syksyn säät vaihtelevat. MOT.

Tänään pyörälenkillä hyytyvän kylmää: pohjoistuuli tuntui purevalta jopa myötäisillä pätkillä.

Nyt on se aika vuodesta, jolloin viime vuosina, melkein kymmenenä, olen ryhtynyt puuhailemaan kalentereita, kortteja ja joulukortteja ja suunnittelemaan keinoja ja väyliä niiden myymiseksi hyvissä ajoin ennen joulua. Joitakin (ravintola)kuvauskeikkojakin on aina syys-lokakuussa ollut.

Nyt on toisin: en enää tee kortteja, en ainakaan myyntiin. Oulu-kalenteriakaan en aio tehdä, Saariselkä kuvissa -kalenterit ainakin perheen joululahjoiksi sentään, muutamia vielä myös vakkariasiakkaillekiin. Ja olisi ollut kuvauskeikkakin, tai oikeastaan monta, ja mahdollisuus saada pitempiaikainen sopimus, päästä ”luottokuvaajaksi” yhdelle ravintola-alan isolle toimijalle Oulussa, ja ehkä muuallakin Pohjois-Suomessa. Homma olisi ehkä merkinnyt joka kuukausi pariakin kuvauspäivää…

Kyllä minä yhden yön yli viime viikolla tähän tarttumista mietin. Mietin siis, etten sittenkään lopettaisi Muistikuvia-yritystäni, en luopuisi y-tunnuksesta vaan tekisin sopparin.

Olisipa tällaista tarjottu jokunen vuosi sitten: olisipa ollut mukavia juttuja, tekemistä ja duunia, eikä matkarahojen karttumista olisi voinut välttää. Minähän olen kahdeksanvuotisen valokuvaajan ”uran” aikana tienaamani tulot kaikki säästänyt matkakassaan. Toki enin osa on jo niistä kulutettu moniin matkoihin, esim. Andalusian kiertomatkaan ja myös ensi kuun reissun maksamiseen. Sen jälkeen on vielä pariin pieneen reissuun säästöjä Muistikuvista.

En minä sitten kuitenkaan pyörtänyt lopettamispäätöstäni, vaikka Pehtoori kyllä kannusti siihen ja vaikka ruokakuvausportfolioni jo ehdin päivittääkin. En sitä sitten kuitenkaan lähettänyt, vaan ilmoitin että – valitettavasti – luovun hommista. yrittäjyyteni pistän pakettiin ja vastaisuudessa vain harrastan valokuvausta.

Tuntuu luopumiselta, ei luovuttamiselta.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Täällä pysytään

Tänään, syyssunnuntaiaamuna, aamukasteen aikaan mökkipuron varressa kulkiessa tulee miettineeksi, miksei sittenkin jäisi tänne elelemään pysyvästi?

Joka tapauksessa: tänään ei ollut mitään syytä, ei tehtävää, ei työtä, ei kokousta tai palaveria, ei tuttua, ei ystävää, ei vanhempaa, lasta, lastenlasta, ei lääkäriä, ei kutsua, ei velvollisuutta, joiden tai jonka vuoksi tai tarvitsemana olisi ollut palattava etelään, kotiin. Ei lähdetty. Ei todellakaan.

Lähdin puronrantaan. Canon kaverina.

Kuinkahan kauan jaksaisin/haluaisin täällä lopulta pysyväisesti asua? – Tämä 1/4 tai 1/3 vuodesta -rytmi tuntuu nyt oikein hyvälle.

Sääennuste lupasi tälle päivälle aurinkoa, ja lämmintä. Käytimme sen hyödyksi, – yhdessä ja erikseen. Tämä polunpätkä tepasteltiin keskipäivän auringossa ja lämmössä. Se oli hyvä polunpätkä: valoisa, aika suora, pehmeä, mutta pohja oli silti  vankka, turvallinen, ja ympärillä valoa ja väriä, matkaa kaksistaan edessä ja takana, hiljaisuutta ja hyvä hengittää. Elämä on.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Sienimetsällä ja Tankavaarassa

Eilinen oli sienipäivä! Pitkä päivä sienihommissa: metsässä ja mökillä saalista säilöessä.

Olimme aamupäivän metsässä. En tietenkään kerro, missä. Eihän apajia kerrota. Eikä varsinkaan tätä meidän uutta! Pehtoori sen äärelle löysi, ei tunnistanut sieniä, mutta siksihän meillä on Google Lens! Ja se kertoi, että merkilliset mustat, koskaan ennen näkemättömät torvisienet, ovat mustatorvisieniä, jotka ovat ”hienostuneita, herkullisia ruokasieniä” ja jotka kasvavat eteläisessä ja keskisessä Suomessa.

 

Ja se kertoi, että merkilliset mustat, koskaan ennen näkemättömät torvisienet, ovat mustatorvisieniä, jotka ovat ”hienostuneita, herkullisia ruokasieniä” ja jotka kasvavat eteläisessä ja keskisessä Suomessa. Ja Lapissa, Inarin kunnan etelärajalla! Wuhuu. Ja niitä oli pienellä alueella paljon!

Näiden lisäksi toissapäiväiset ja eiliset herkkutatit sekä monet korillinen rouskuja (kangassieniä, karvalaukkuja, haaparouskuja, männynleppärouskuja).  Parikymmentä matsutakea (tuntuu että vieläkin niiden tuoksu kuivauksen jälkeen on terassilla) ja vähän isohaperoita…

Iltapäivän alussa olimme jo takaisin mökillä, juuri sopivasti vastaanottamassa kauan odotettuja uusia penkkejä pihalle. Monien vaiheiden jälkeen ne ovat nyt täällä. Palaan asiaan kuvien kera.

Iltapäivä ja iltakin meni sienisadon kuivauksessa, pillkomisessa, suolauksessa ja säilönnässä kaikkine vaiheineen. Mutta mikäpä siinä. Pihalla enimmäkseen puuhailtiin. Nyt on loppuvuodeksi monenlaisia sieniä pakkasessa ja purkeissa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Niinhän se on, että tiettyihin paikkoihin, lähellä tai kaukana, arjessa, kotona tai reissussa liittyy muistoja, koetut tunnelmat, muistaa mitä syötiin tai mitä sanottiin, muistot palaavat mieleen … Tänään kerros niitä. Monia kerroksia.

Huolimatta siitä, että aamu oli pilvinen, sateen uhkakin olemassa, päätimme, halusimme jo tunturiin.

Pitkästä aikaa Iso Tankavaaran (Jorpulipää) huiputus. Kuinka hienoa siellä onkaan. 360 astetta tunturimaisemaa, ruskaisia rinteitä, sinivihreitä tuntureita ja vaaroja, matkalla sammaleisia polkuja  ja  viimeinen puolikilometriä kaunista, vaikeakulkuista kivirakkaa, matkalla huipulle, siinä välillä Tankasuo, jonka yli ei enää päässytkään (pitkospuut lahonneet), vaan oli kierrettävä suon reunoilta noin kilometrin matka kohti tunturin huippua. Ruskaa maassa ja ruskaa puissa. Tyventä ja sateentonta (nousu). Palatessa jo tihuutti, joten vaikka Koiranjuomalammella olisi ollut hyvä hetki huilata, jatkoimme pysähtymättä.

Vajaa neljä tuntia koko reissuun (myös matka autolla Tankavaaran juurelle ja takaisin)  ja oli iltapäiväsaunan aika palattuamme mökille.
Päivän menussa elämäni ensimmäinen mustatorvisienikeitto. Ei huono!  Moneen kertaan isommallekin porukalle riittää meillä kuivattuja sieniä!

Alla olevassa kuvassa Purnuvaara, joka on nelostien läntisellä puolella, vastapäätä Tankavaara.

 

~~~~~~~~~~~~~~

Mustatorvisieniapajalla

 

 

 

 

 

 

Mökkielämää

Mökille päästiin!

Hyvinsyönyt ja saunapuhdas olo, väsynytkin, terassilla hurisee sienikuivuri ja kohta takkatulen ääreen neulomaan. Levollinen harmaa torstai-ilta mökillä.

Tulimme eilen illansuussa, – muutaman päivän aiottua myöhemmin. Ehdittiin jo huolestua, josko päästään ollenkaan, joten siksikin tulo tavallistakin parempi juttu. Kiitollisena!

Kurjakin juttu tähän tulevaan mökkiviikkoon on: ystävät (”Amicit”) eivät ensi viikolla voikaan tulla tänne ruskapäivistä kanssamme ja seuraksemme nauttimaan. Mutta vielä me viidestään täällä päiviä vietämme, ehkä jo tämän vuoden puolella?

Nyt me on sitten kaksistaan jo ehditty parikin kertaa käydä sienimetsällä, eikä ole tarvinnut tulla takaisin tyhjin korein! Sekä herkkutatteja että rouskuja! Aamusella ajeltiin Ivaloon hankkimaan viikon ruoat meille ja linnuille, lisää lankoja ja vielä yhden kerran viisi säkkiä multaa pihaprojektiin.

Ehkä osaamme ihan vaan ollakin viikon verran. Mökkiolemiseen kyllä kuuluu olennaisena myös tepastelu tunturissa. Ehkä huomenna sitten liikutaan kunnolla.