Showing: 31 - 40 of 437 RESULTS
Lappi Mökkielämää Ruoka ja viini

Vuoden viimeisenä

Vuoden viimeinen päivä.

Se on ollut kylmä, touhukas (minulla siivouspäivä ja Pehtoorilla toisen (vieras)mökin pattereiden vaihto) – kaikesta huolimatta ulkoileva.

On siis ollut ulkoilupäivä huolimatta pakkasesta: mökkipihassa – 28 C, Ylä-Hangasojantiellä (tiedättehän vartiointipalveluhommani 😄) – 24 C,  Saariselän keskustassa/Kuukkelin edessä (josta kuva kohti Kaunispään huippua) – 20 C ja tunturin huipulla – 14 C.

Lämmitimme rantasaunan, söimme vähintäänkin hyvin (porolihapullat eivät petä!! tänään kastikekin hyvä), avasimme Lombardian kesässä ´opitun´ franciakortan. Pieniä kuplia, paljon makua. Sellaistahan sitä toivoisi päiviinsä. Iloa ja hyviä tunteita. Niitä kaikki toivottelen teille hyvät Tuulestatemmatun seuraajat. Kiitos kanssakulkemisesta, kiitos seuraamisesta.

Ilon kautta, ainakin niin yritetään, ensi vuoteen.

 

Lappi Mökkielämää

Kaamoksen valoa ja värejä

Päivät jo pitenevät, mutta aurinko täällä pohjoisessa nousee vasta ensi viikolla. Valoisaa on nelisen tuntia.

Ladulla aamukymmeneltä hiihtäessä etelään päin taivaanrannassa on oranssi raita, vähän punaistakin ja taivas on tummanharmaa. Taaksepäin, pohjoiseen päin katsellessa kaikki on sinistä, lempeän melkein lämpimän sinistä; sininen hetki on niin hyvä ja luminen metsä niin kaunis, että on pysähdyttävä hengittämään syvään. Nouseva kuu tunturin laella…

Usein kirjoitetaan (minäkin ehkä joskus) tai sanotaan, että luonnossa vaeltaminen, Lapin tuntureilla hiihtäminen, mökkipihassa istuskelu ”maadoittaa” – hmmm — tekee se sitäkin, joskus, mutta tänään tuntui, että kaikki kauneus, lumiset puut, toisella puolen purppurainen hanki, toisella puolen kimmeltävä sinertävä, pehmeä lumipeite kevensivät oloa, tuntui että kuljin vähän irti maasta. Eikä se tunne todellakaan tullut siitä, että olisin niin ’lentävällä’ vauhdilla hiihdellyt! Ehei. Päinvastoin.

Hiihtolenkin jälkeen, palattuani mökille vaihdoin murtsikkasukseni liukulumisuksiin ja lähdin vielä lähimetsiin. Oli melkein päivän valoisin hetki, pakkanen alkoi jo kiriä: aamulla  – 11 C, nyt jo -27 C.

Siinä se meidän tunturipuro, Hangasoja, pulputtaa hangen alla.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Hiihtämään, hiihtämään …

Onhan se mökkiläisen elämä täynnä muuttuvia tilanteita, merkittäviä löytöjä, uusia kohtaamisia, isoja ratkaisuja, fyysistä suorittamista, onnistumista tutuilla elämänalueilla  .. vauhtia ja vaarallisia tilanteita?

– Ei sentään, vaan mukavaa chillailua, olemista, leppoisaa tekemistä, tavallista, hyvää mökkielämää ja luonnossa ja ladulla liikkumista.

Hieman on tänään ollut vaikea suhteuttaa ulkona liikkumista ja pukeutumista siihen, mitä säätiedotukset ovat luvanneet… Oikeasti ne ovat lähes tunneittain vaihdelleet ja lämpötiloissa on muutaman kilometrin välillä ollut tavallistakin suurempia eroja.

Aamulla ´piti´ olla sopiva hiihtokeli (alle – 10 C) ja olikin – 19 C,  siis ei niin hyvä hiihtokeli. Siispä suunnitelman muutos: ensin Ivaloon kauppareissulle ja vasta iltapäivällä sitten ladulle JOS sää lauhtuu. Ja lauhtuihan se. Pieranvaaran lemppariladulla tänään. Kymppi oli just hyvä.

Paluu aamupäivään. Tokmanni on tulossa Ivaloon: vähän meitä(kin) huolettaa, miten käy Extra-Pisteen. Me emme siitä enää luovu, – jollei ole pakko. Tänäänkin kynttilät, neuleliivilangat (vain 2 kerää, muutoin aion tehdä jämälangoista), pesuaineet, servietit, nappipatterit, mutterit, linnunruoat … Kaikkea pientä tarpeellista ja vähemmän tarpeellista.

Ivalossa olimme aamupäivällä, emme varsinaisesti aamupäivän valossa, mutta minähän tästä kaamosajastakin nautin. Aika paljonkin.

Näinä päivinä on neljä tuntia ”tehokasta peliaikaa”, siis aikaa, jolloin ulkona pärjää ilman lisävaloja. Ja muutoin voi nauttia sinisistä hetkistä, rauhasta, suorittamattomuuden olosta. Ja päivä pitenee koko ajan. Ensi viikolla jo nousee aurinko.

Siis tavallista mökkieloa tänäänkin: ruoanlaittoa (tuli muuten aika hyvä Normandian kanapata), neulomista, saunomista ja telkkarin katselua/äänikirjoja, ja huom. niitä EI lasketa suorittamiseksi. Eikä postaamista, – paitsi joskus. 😊

Mökkielämää Niitä näitä

Myrskyn jälkeen …

Jos Oulussa oli lumeton joulu, niin Lapissa on hyvin luminen vuodenvaihde! Täällä riittää lunta. Laduille ja pihoille, teille ja metsiin.

Meidän voimapuu kesti myräkän hievahtamattakaan, mutta tontin laidalla oli muutama pienempi puu oli kaatunut. Ja jo tullessamme korkeat hanget olivat saaneet muutaman sentin lisää lunta.

Nykyisin mökin tienhoitokunnan ostama palvelu on priimaa, eikä tarvitse meidänkään eilisen kaltaisen myrskyn ja yöhön jatkuneen lumisateen jälkeen odotella puolille päivin, että pääsisi täältä mökkitien perältä Jäämerentielle (= Ivalontie/nelostie). Joskus on ollut sellainenkin aika että on pitänyt odotella  (ks. läh. Kliks)

Eikä minun tarvinnut odotella, että saisin auton kaivettua lumen alta, – ehei: Pehtoori ehti aamulla ennen minua ulos, aloitti melkein päivän kestäneen linkouksen, kolaamisen, harjaamisen ja siinä ohessa kantoi minulle sukset liiteristä auton takakonttiin, jotta pääsin sujuvasti lähtemään Laanilaan ja sieltä ladulle! Arvostin!

Pääsin ladulle! Kymmenkunta astetta pakkasta, latukoneet olivat ajelleet Prospektorin lenkin ja oli aamupäivän hiljainen, sininen hetki! Olipa taas aika olla kiitollinen, syvästi rauhassa.

Meillä kävi täällä kuusi düsseldorfilaista vierasta: kolme nuorehkoa (alle 40 v. ?)  pariskuntaa, joilta oli eilinen lento Saksaan peruttu, ja niinpä he majoittuivat tässä meidän mökkitien varrella olevassa vuokramökissä.

Päiväkävelyllään tupsahtivat pihallemme ja jäivät juttelemaan. Olivat olleet viikon Inarissa, nyt vuorokauden täällä. Olivat kiinnostuneita ”cottage-lifesta” ja näytimme meidän pihapiiriä. Rantasauna ja pulahduspaikka saivat ihastusta. Nilistä kyselivät ja kuvasivat sitä kuin isompaakin nähtävyyttä. Vanhempi, pienempi, ”hirsisempi” Tuulentupa kiehtoi enemmän kuin tämä uudempi (pian jo 20-vuotias tämäkin) Myötätuuli.

Nyt myrskyn jälkeen täällä on taas mieluista ja mukavaa. Ja melkein kaikki oleellinen on jo lumen alta esille kaivettu: Tuulensuojassa (= notskipaikka) on vielä lunta, mutta näkymä (ks. otsikkokuva) on niin veistoksellinen, ettei kiirettä, eikä juuri tarvettakaan vielä lapioida lumettomaksi.

Olisikohan se leffailta. West Side Story ja uuden neuleen aloitus? – Joululeffoja katselin ennätysmäärän = kolme, joten nyt jotain ihan muuta, toivottavasti laadukkaampaa. ”Alkuperäisen olen nähnyt joskus teinivuosina, siis aika vasta, mutta josko nyt tämä Spielbergin kehuttu versio?

Lappi Mökkielämää

Ehdittiin ennen Hannesta

Liikennetiedote 27.12.2025 klo 7.40 – 15.00

Oulu – Kemi +3,5 C
mustaa, rajattomasti mustaa, märkää, kiiltävää, ei liukasta, sivutuulta, ei juurikaan liikennettä
Kemi – Rovaniemi +2,5 C
siniharmaata, alkavaa tihkua, vastaantulevaa liikennettä, jonossa ajamista,
Rovaniemi – Luoston risteys +1,0 C
harmaata, tuulista, paakkuuntunutta lunta, ajorata kaventunut lumen vuoksi, liikennettä ryppäinä, rekkojakin
Luoston risteys – Mökkipiha +1,0 C
valkoista, ja pimenevää, enimmäkseen aurattua tietä, satunnaisia vastaantulijoita, ei ohitettavia, kauniita, kauniita taipaleita, lumisia taipaleita

Oli oltava hereillä, tavallistakin tarkempana, säädeltävä vauhtia, huolellisesti ajeltava, muistutellen toisillemme, ettei meillä ole mihinkään kiirettä! Kovin monta kertaa ei olla näin kauan mökkimatkaan käytetty: 7 ½ tuntia (3 pysähdystä, ja yksi niistä Sodankylän (hienosti uusitussa) K-Supermarketissa. Kesäkelillä yhdellä pysähdyksellä menee 5½ tuntia.

Pehtoorilla onneksi silmäleikkaus (sekä kaihi että linss) tehtynä jo elokuussa, joten nyt näkökyky vaativissakin olosuhteissa riittävän hyvä. Ja minullakin (taas) rillien kaukonäön parantamiseksi linssit vaihdettuna, joten hyvin nähtiin molemmat.

Ja ehdimme kuin ehdimmekin mökkipihaan ennen kuin pelottavaksi kuvailtu Hannes-myrsky ehti pahemmin häiritä. Toki lumitöitä tehdessä oli aika tymäkkä keli ja metsän reunassa pakahti pari kertaa siten, että alkukesällä on (taas) tuulenkaatoja raivattavaksi.

Nyt vähän vaikuttaa siltä, että toistuvasti (= toinen kerta peräjälkeen 🙂 ) tullaan mökille myrskyn saattelemana.

Hyvä kuitenkin, että tultiin.

⁸

Lappi Mökkielämää Niitä näitä Valokuvaus

Kohti kaamosta

Saariselkä laskeutuu hiljalleen kaamokseen.

Tänään auringonlaskun aikaan Kaunispäällä oli värejä ja valoa vielä paljon, ja taas tavattoman kaunista.

Ja paljon lämpimämpää kuin alhaalla … Kaunispäällä oli – 16 C, mökkipihassa – 27 C.

Huipulla usein tuulee, mutta pakkasella vähemmän kylmää kuin tuntureiden alarinteillä tai metsissä. Tai laduilla. Niinpä tänään en mennyt hiihtämään, vaan odottelin iltapäivän alkuun ennen kuin lähdin ulkoilemaan. Ajelin autolla Kaunispään ”näköalaterassille” ja sieltä sitten Huipulle.

Kolmen tunnin horinsontin yläpuolella paistamisen jälkeen auringonlaskun aika oli puolikahdelta. Jo 10 vuotta sitten Torniossa valokuvausopintojen aikana meille opetettiin, että auringonlaskut ovat ”so last season” ja että niitä kuvailevat vain harrastelijat, mutta en antanut tämmöisen haitata. Ja ”harrastelijan-status” alkaa minulla olla entistäkin vahvempana.

 

Tässä vähän erilainen auringonlaskukuva. Näkyy myös tykkylumen vahvuus.

Tämähän ei todellakaan ensimmäinen pakkastalven, kaamosajan aika jolloin täällä ollaan tai jolloin olen kameran kanssa tai ilman kulkemassa Kaunispäällä. Silti liki liikutus siitä kauneudesta, valosta, väreistä, luonnosta, tuntureista, taivaasta — kaikesta.

 

 

Mökkielämää

Pakkasen puremana

Eilisen hiihtolenkin (Laanila – Rönkönlampi – mökki (loppukilometrit omaa yhdyslatua pitkin!) jälkeen oli hyvä olo ja mieli, onnistumisen tunnetta ja mukavaa rentoutta. Mihin osaltaan vaikutti varmasti hyvä ´huoltotiimi´.

Pehtoorihan se voiteli sukseni pakkaskelin peruskuntoon, kantoi sukset autoon ja vei minut Savottakahvilan pihalle, jossa on yksi latujen lähtöpiste ja lämmitti saunan sopivaksi puolentoista tunnin lenkiltä paluuni ajankohtaan.

Eilinen hyvä kokemus mielessä hankkiuduin tänäänkin ladulle: jopa hyvin huolletulle ja ruuhkaiseksi ajattelemalleni ensilumenladulle (Saariselkä – Viskitie). Lähdin hyvin epätrendikkäästi ja paksusti pukeutuneena kunnon toppaan ja villaan, mutta hiihtämään kuitenkin.

Ensin jäätyivät kädet (niinhän se kyllä melkein aina aluksi tekee) ja sitten pakkanen alkoi tuntua kireänä pistelynä kasvoissa (minulla kun ei ole sellaista kypäräpipoa kuten tosihiihtäjillä), mutta muutaman kilsan jälkeen sekin helpotti (tai naama vaan yksinkertaisesti jäätyi!).

Ja parinkymmenen minuutin jälkeen hoksasin, että jo vanhat mononi eivät olekaan tehty ihan arktisia oloja varten. Varpaat alkoivat vihjailla, että joka päivä ei ole pakko hiihtää, varsinkaan jos pakkasta on – 25 C. Siispä nihkeästä pakkaskelistä huolimatta aika nopsasti sivakoin takaisin latujen lähtöportille, autoon ja mökille.

Vitosen lenkki on ihan riittävä! MOT.

Muutoin päivä mennyt tekoälykuvien tekoa opiskellen, nettikaupoissa lastenlapsille joululahjavaatteita etsiskellen, uutta (joulu)jälkkäriä ja muuta kokkaillen. Hyvä päivä siis tänäänkin.

Lappi Mökkielämää Niitä näitä

Kaamosta kohti kauniisti

Oulussa on tänä viikonloppuna Lumo-valofestivaali. Se on ollut monena vuonna marraskuun huipennus. Olen paljon siellä kuvaillut ja kulkenut. Viime vuonna oltiin Juniorin ja muksujen kanssa, muutamana vuonna menimme systerin luo iltapalalle/glögille, kunhan olimme kiertäneet kaikki festavaalin kirjaimellisesti loisteliaat kohteet. Muutamina vuosina olen kolmenakin iltana käynyt kävelemässä valotaideteosten keskellä. Kovasti on minua kiinnostanut, ja aina se on ollut kalenteriin merkittynä.

Tänä vuonna kalenterissa tälle päivälle (ja huomisellekin) mummeiluhommia. Ei ihan ´pakottavia´mutta olisin voinut olla avuksi, tai ainakin läsnä: tänään on ”Lapset mukaan töihin” -päivä ja Juniori otti molemmat (10 v. ja 7 v.) mukaan ja hyvinhän olivat sitten koko päivän duunia muksut paiskineet.

Näin ollen ja SILTI. Silti olemme edelleen mökillä. Koska ei kuitenkaan ihan pakottavaa tarvetta olla Oulussa, niin vielä me täällä kaksistaan mökkeillään ja ulkoillaan.

Eilen jopa aloitin hiihtokauden. Siis ihan oikeilla suksilla kävin Piispanojalla ja sivakoin vielä Laaniselän yli ja takaisin. Huikeat 8 km aika vaatimattomissa latuolosuhteissa. Mutta hiihdin. Ja tuntui niin hyvälle. Tästä se taas lähtee. Pyöräilykauden loppumisesta ei ole kuin kaksi viikkoa joten lajin vaihto on sujunut hyvin!

Tänään tosin on ollut niin paljon pakkasta (mökin mittari on näyttänyt koko ajan kylmempää kuin – 25 C), että ulkoilu on ollut vähän harkinnassa.

Aamupäiväksi keksittiin ”sijaistoimintoja” [siivousta ja puiden kantoa etc.] mutta puolenpäivän jälkeen jo ulos: riddarit, topat, vinkkelit käyttöön ja lähdimme tahoillemme. Minä autolla Kaunispäälle, – ensin vakkarikuvauspaikalleni ja sieltä sitten tunturin kuvetta ylös ja sivulle. Eikä ylhäällä ollutkaan enää kuin – 16  – 18 C.

Ilta siistissä mökissä hyvin syöden, viinistä nauttien, telkkarin ääressä neuloen. Oikein hyvä näin.

Joulu Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Neulomista ja ruoanlaittoa mökillä

Mökkielossa neulominen ja valokuvaus hiihtämisen, patikoinnin, saunomisen, ruoanlaiton ja nukkumisen (ah, onnea! yhdeksän tuntiset unet yö toisensa jälkeen!!) lisäksi ovat osa antoisaa arkeani.

Tänään neulominen ja valokuvaus yhdistyivät: sekä uudempi mökki, Myötätuuli, että pihapiirin nili ovat saaneet näillä pakkaskeleillä lämmittävät villapuserot ylleen.

Otsikkokuvassa Myötätuuli vielä ilman villaista lämmitystä. 🙂

Ja alla keloista tehty nili villaneuleeseen kiedottuna.

~~~~~~~~~~~~

Nyt on hyvin syönyt olo.

Kuten tapana on, kerran mökkiviikon/oleilun aikana käymme kylillä ravintolassa syömässä. Tänään oli sen aika.

Palaan siihen huomenna.  … Nyt kotikeittiöihin muutama pikkujoulujen –  tai ihan vaikka arjen – ruokavinkkiä.

Tässä joku päivä …

– päivämääriä tai viikonpäiviä ei meiltä metsäläisiltä kannata tarkemmin kysellä: kun valoisaa on hiipuva määrä päivässä = neljä tuntia (klo 11 – 15), kun kalentereissa ei juuri ole merkintöjä, kun elellään pimeän mökkitien perällä, ja kun yhdessäkään muussa noin kahdessakymmenestä mökissä ei ole ketään, vaan ollaan ihan mörön syötteinä keskenään, kun nukutaan melkein kellon ympäri, niin on vaikea muistaa, milloin mitäkin tapahtui. 

Siis: olipa kerran, – joskus tässä kuluneella viikolla, eräänä päivänä … – siis tein meille samettista, lämmittävää, kevyttä, pehmeää tomaattikeittoa. Ja koska keitto yksistään ei monta tuntia ulkoillelle ollut riittävä eines, värkkäilin oheen suolaisia joulutorttuja.  Ja tässäpä niihin ohjeet.

Ensin

Lempeä tomaattikeitto
(neljälle)

2 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 tlk Datterini*-tomaatteja (Mutti)
0,4 l vettä
1 kasvisfondikapseli
2 – 3 rkl tomaattipyreetä
suolaa, mustapippuria
1 tl sokeria
1 tl kuivattua basilikaa
100 g sulatejuustoa (kolmannes/puolikas Koskenlaskijasta)
1 prk creme fraichea

Kuori ja pilko sipulit ja kuullota ne öljyssä.
Lisää Datterini-tomaattimurska, vesi, kasvisliemifondi ja tomaattipyree.
Kuumenna keitto kiehuvaksi ja anna kiehua hiljalleen vähintään noin 20 minuuttia.
Lisää joukkoon sulatejuusto sekä mausteet ja soseuta.
Lisää suola, pippuri, sokeri ja basilika.
Soseuta kuohkeaksi ja lisää samalla creme fraiche.

*Datterini” on pieni, makea ja kirsikkatomaatti, Ne ovat luonnostaan makeita ja niissä on kiinteä koostumus, niitä voi syödä sellaisenaan, mutta myös tölkitettynä sopivat moneen. Mutti rulettaa tässäkin tapauksessa . Datterini-purkki maksaa kaksi kertaa sen kuin tavallinen Mutti-prk, mutta esim. tässä keitossa se puolitoista lisäeuroa kannattaa maksaa! 

 

Sitten ne suolaiset tortut

 

 

Savulohitäytteiset tortut 

1 pkt torttutaikinaa
1 kananmuna
pala lämmin (tai mikseipä myös kylmä)savulohta
½ pkt Patros-fetaa
1 dl creme fraichea

Koristeluun Caviartia tai oikeaa siianmätiä ja ruohosipulia tai timjamia,

Sulata torttutaikina ohjeen mukaan.
Tee taikinasta tortut ilman täytettä, voitele kananmunalla ja paista paketin ohjeen mukaisessa lämmössä.
Anna jäähtyä ja tee sillä aikaa täyte.

Murustele feta, sekoita joukkoon silputtu lohi ja notkista creme fraichella.

Lusikoi täyte torttupohjien päälle, koristele ja tarjoile vaikka lempeä tomaattikeiton tai vaikka valkoviinin/glögin kanssa.

Toinenkin suolaisten joulutorttujen ohje sattui silmiin…

Vaikuttaa kyllä melkein vielä paremmalta kuin tuo edellinen ohje.
Pakastelokerossa on myös voitaikinapaketti, joten josko viikonloppuna tekisin näitä?

Vuohenjuusto-tortut

  • 1 pkt (500 g) voitaikinalevyjä
  • 1 kananmuna
  • 200 g vuohenjuustoa
  • 1 rkl juoksevaa hunajaa
  • 3 rkl rouhittua, kuivattua karpaloa tai puolukkaa
  • 2 rkl paahdettuja auringonkukansiemeniä

Valmistusohjeet

  1. Leikkaa hieman kohmeiset levyt neliöiksi. Tee kulmiin viillot. Taittele joulutorttujen tyyliin. Nosta pellille. Voitele kevyesti vatkatulla munalla.
  2. Paista 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.
  3. Ota pelti pois uunista. Nosta päälle paloiteltua vuohenjuustoa ja valuta pinnalle hunajaa. Jatka paistamista noin 3 minuuttia. Viimeistele karpaloilla ja siemenillä.

~~~~~~~~~~~~~~