Liki pakkasyön jälkeen aamu kuulas, purolla kylmä, valoisaa jo varhain, niin kuin täällä koko ajan, hetken luulee olevansa syksyssä.
Lähdemme autolla Kaunispäälle. Ja tavoitteena kulkea huipulta huipulle; Kaunispäältä kohti Urupäätä.
Hassua että koskaan ei ole tullut siellä käytyä. Kaunispään pohjoisrinteellä kanervikkoa, mustikanvarpuja, jotka jo punastuneet; ruska heinäkuun puolivälissä!! Kuvassa ylhäällä oikealla näkyy Urupään huippu.
Urupään sivussa on Magneettimäki (olenhan siitä joskus kai kertonut. KLIKS)
Ui-jui: ikinä ennen ei olla nähty riekonmarjoja. Siis oikeasti marjoja, eikä vain ruskapunaisia lehtiä, joita mökin keittiössäkin on seinällinen…
Mennessä ahavoittava tuuli Jäämereltä saa miettimään, että olisiko sittenkin pitänyt antaa periksi ja ottaa ne sormikkaat! Kurun pohjalla jo lämmin, saatikka noustessa Urupäälle. Puurajan yläpuolella jo mietin takin heittämistä pois.
Lähtiessämme takaisin päin ja laskeutumaan alas alkoi ripsiä, pian satoi kunnolla ja sitten rakeita. Näetkö rajan!?
Sitä ei kauan kestänyt, pian taivas täynnä pulleita valkoisia pilviä! Vain taivas kattona.
Eikä silläkään reitillä häiriöksi asti kulkijoita, – kaksin kuljimme.
Kaunispäätä ei ole tullut suoraan pohjoisesta koskaan katseltuakaan.
Kannatti. Hyvä, liki parituntinen, lenkki oli.
Kaupan ja postin (Meksikoon lähti kiitospaketti) kautta lounaspiknikille Hangasojalle. Vielä kahvi ja sitten toimeen.
Jättivaahtokarkkeja jäi viime lauantailta muutama, ja jukra, kuinka olivat hyviä notskilla!
Iltapäivä kului kun pesimme molempien mökkien ikkunat; nyt taas talven yli nähdään ulos, sikäli kuin valoa on.
Vielä mökkisaunan (Myötätuulen) /sähkösaunan(jota ei oikeastaan koskaan käytetä) kuurnaus, puusouvia ja sen sellaista… sitten …
Rantasaunan jälkeen Inarin siikaa, sokeri-tilliporkkanoita, uusia perunoita ja smetana-kylmäsavulohi-purjo-tilli-moussea.
Mitä parhainta lomanviettoa:
näkemistä, tekemistä, liikkumista, makunautintoja, luontoa, hyvä mieli aikaansaannoksista, yhdessäoloa, aurinkoa, lepoa, kuvaamista.