Isovanhemmuus – Sivu 20 – Tuulestatemmattua

Pieni on kaunista

Pieni on kaunista. On oltava aikaa katsoa, on osattava katsoa, on pysähdyttävä. Läheltä moni asia näyttää eriltä kuin kauempaa…

Ja niinhän se sitten kävi, että juuri sen puolitoista tuntia, kun olin aamupäivällä – yksin – pyörällä polkemassa, tunturissa, – juuri silloin satoi vettä. Mutta minähän en ole sokerista (kertakäyttösadetakkki ei ole ollenkaan hassumpi juttu. 😀 )

Muutoin leppeä elokuun keli. Niin lämmin, että lounas nautittiin ulkona ja iltapäivä oltiin pihapiirissä. Minulla lasten ulkoilun ohessa, välissä ja jälkeen kolmen pienen pihlajan alun suojaus. Saapa nähdä, josko rakentelemani verkkoviritykset pitävät porot ja puput pois pienten taimien ääreltä. Toivottavasti, vaikka eivät nuo hökötykseni mitään design-puutarhatuotteita olekaan.

Mutta so what? – Tärkeämpää on se, mitä puuhailtiin pienten kanssa. Oltiin purolla, katseltiin oravaa (jonka Apsu on nimittänyt Martiksi), heitettiin tikkaa, Mölkkykin oli esillä, yhdessä siivottiin puron pohjaa, paistettiin makkaraa notskilla, saunottiin.

Ja illansuussa pottuvoita ja käristystä. Lapsille ei kyllä kovin tarkkaan kerrottu, mitä kastikkeen liha on. Eeville maistui, Apsulle ei niinkään.

Ja sitten taas mökin lattialle pelaamaan, lukemaan, kutomaan, ristikoita täyttämään… Mökkielämäää parhaimmillaan.

Pienen pienet kalaasit Hangasojan varrella

Hangasojan rannalla on tänään vietetty synttäreitä, etten sanoisi pienimuotoisia kalaaseja.

Pehtoori & Poika olivat vuokranneet tälle päivälle fatbiket, ja lähtivät aamusella kohti Rautulampea. Pakkasin päivänsankarille ja Juniorille eväät reppuun ja lähdin pienten kanssa ulos ja kauppaan. Luontoihminen Eevis harrastaa hänkin maastopyöräilyä; kulkee niiden välissä ja ihastelee varpusia Kuukkeli-kaupan parkkipaikalla. 😀

Mökkipihassa poimimme (lue: pienet söivät suoraan mättäiltä, mummi poimi) mustikat papan synttäripiirakkaan. Ja tienatakseen pienen parin euron lelun (Transformers joku [minusta sarja muistuttaa Power Rangersia noin 25 v. sitten]) Apsu halusi ehdottomasti imuroida. Pieni rikkamari-mallinen imurihan on kuin joku avaruuslelun härpäke, joten mikseipä pienen mökin imurointi sujuisi vartissa varsin kätevästi lapsityövoimalla. 😉

Ja pienemmän nukkkuessa päikkäreitään ja samaan aikaan Apsun käyttäessä päivän ”ruutuaikansa” autopelin parissa ehdin tehdä juhlasapuskan ja lämmittää rantasaunan. Ei ihan helppo yhtälö näillä vuosilla… 😉 , toisaalta kokemusta on, ja kylläpä meillä oli sitten mukava illansuu ruokapöydässä.

Ja ilon aihe sekin, että Apsu on oppinut puron, iltapuron: ”Mummi, lähdetään vielä iltapurolle.” Ja lähdettiinhän me. Siellä yhdessä mietittiin, että ”miksi hyvät päivät menee niin nopeasti?”

Isovanhemmuus Mökkielämää Ravintolat

Epävakainen sää -> kylpyläpäivä

Vähän on sellainen huijattu olo ollut.

Oli Ilmatieteen laitos meille lupaillut poutasäätä, luvassa piti olla kylmää mutta ulkoiluun kelvollista. Eihän se niin ole tosiaankaan mennyt.

Sateen uhasta ja todellisuudesta huolimatta käytiin aamupäivällä pientä ulkoilua harrastamassa. Eikä Kaunispään munkkikahveilta (yksi iso riitti viidelle) vältytty.

Tunturin laella koetimme Juniorin kanssa Apsulle kertoa jääkaudesta ja sen seurauksista. Kiinnosti ja ei. Hämmästytti ja kummastutti.

Luontoelämäyksiä tänään monta muutakin. Mökkitiellä iso porohirvas käveli auton rinnalla ja ikkunoiden avaamisen jälkeen lapsetkin saivat sitä haastatella: ”Miltä tuntuu olla poro?” 🙂 Ja jo aamiaispöydässä ilona oli orava, joka lintulaudalla vietti omaa brunssiaan. Varsinkin Eevis oli haltioissaan…

Muurahaispesät, lapintiaiset, Kaunispään Huipun täytetty karhunpentu ovat nekin olleet luontotarkkailussa. Ikkunan läpi ja likietäisyydeltä.

Pientä lenkkiä ja metsässä samoamista lasten päivälevon aikana, ja sitten …

Iltapäivällä vihdoin Apsun loman kohokohta! Aika kylpylälle. Ja hänelle oli tärkeää, että me kaikki lähdettiin mukaan, Eeviskin. Ja olikin kyllä kiva. Me Eeviksen kanssa enimmäkseen keskenään, ja alun arastelun jälkeen, ilo ja nauttiminen lillumisesta, kellumisesta, veden liplatuksesta, potkimaan oppimisesta… ja ihan omin päin eteenpäin pääsemisestä. Vain pieni mökötys kun piti kahden tunnin jälkeen lähteä pois.

Ja olinpa luvannut lapsille (ja itsellenikin) että mennään kylpälän jälkeen ”ulos syömään”: Holiday Clubin Rakka-ravintola oli niitä, jotka olivat jo auki ja kun se on siinä kylpylän yhteydessä ja kun emme ole aiemmin käyneet, oli sille nyt hyvä mahdollisuus osoittaa osaavuutensa. Ja oltiinhan me kaikki tyytyväisiä pizzoihimme. Ja mökille jälkkärille: suklaaruutuja oli vielä pakkasessa.

Ilta pelaten ja lukien. Niin että se huijattu olo? – Hyvin paljon voiton puolella tänään kelistä huolimatta.

Isovanhemmuus Mökkielämää

Lappi hellii ja huolehtii

Kuten täällä tapana on, tänäänkin verraten myöhäinen, runsas aamupala. Jokaisella mieluista syömistä ja juomista. Aamiaispöydässä aikaa viettäen . . . Melkein brunssiksi voisi sanoa. Mökkielämä on lepoa myös aamulla.

Yhteistuumin kohti Saariselkää ja patikointia. Sopiva reitti oli Eeviksen ”nimikkoreitti” – toisen nimensä mukaan. Aurorapolku oli just sopiva lämpimssä elokuun aamupäivässä, pieni lisämutka oli tehtävä, jotta Apsu pääsi näkemään Kummituskämpän. Muisti sen viime vuodelta, ja nyt jännitti, mutta toisaalta pettymys suuri kun kämpä ovi oli ruuvattu kiinni.

Mutta Kuukkeli-kauppa! Eihän se ihan Tivolia tai Tuuria vastaa, mutta onhan se viisivuotiaalle Lapin kävijälle elämys. Lupa ostaa jätskiä, lehti ja karkkipäivän herkut sekä valita välipalaherkut tuleville päiville.

Purolla. Ohdake, ja bokeh-pallerot! Ja kuvan ulkopuolella Apsu, joka on tänään sanonut noin 150 kertaa ”mummi”. Hyvällehän se tuntuu, vaikka välillä sanomisen nuotti on imperatiivissa. 😉

Ja sauna. Sitä lämmitettiin isolla porukalla. Pientä saunaa, monta lämmittäjää.

Samoin ruokaa: poron fileetä ja Barbera d’ Albaa, jälkkäriksi hilloja ja Fazerin maitosuklaajätskiä… Ei aihetta valituksiin.

Iso toive olisi, että tämä tyven, sääsketön, helteinen (+26 C) keli jatkuisi…

Isovanhemmuus Mökkielämää Niitä näitä

Lappiin lepoon

Oulussa on helle, viikonlopun kestävä musiikkitapahtuma (ent. Rotuaaripiknik, nyt Varjo 2020), vehreä puutarha, ystäviä, lisäksi on perinteinen kalaasiviikonloppu … paljon houkuttelevia syitä pysytellä kotosalla ja Oulussa. Mutta vielä enemmän houkutuksia oli lähteä pohjoiseen, Hangasojan hyvään huomaan, elokuiseen Lappiin.

Semminkin kun oli parasta mahdollista seuraa: rakkaat pienet ja kesälomalla oleva isänsä tulivat samaa matkaa. Nyt on hyvä. Lepo, levollinen olo.

Varsinkin kun mökkipihassa on mustikoita, purolla hyvä heitellä kiviä, paistella makkaraa notskilla, heittää tikkaa, juosta poluilla, miettiä mitä kaikkea tehdäänkään tulevina päivinä, jo nyt katsella ja ihmetellä kaikkea: uusia hammasharjoja, sitä että purosta voi juoda vettä, että saa valvoa, …

Isovanhemmuus Vanhemmuus

Kyllä tämä tästä

On irrottava lapsistaan, sanoi isoäiti.
Se on vaikeampaa kuin vanhemmista
irtoaminen,
koska vastuu siirtyy eteenpäin
ja kulkee mukana hautaan saakka.

On suojeltava lapsuutta lapsissaan,
heidän viattomuuttaan
joka vajoaa aikuisuuden kerrosten
alle.

Siellä se kuitenkin yhä on,
syvällä, ahtaalla ja piilossa,
kunnes sen kohtaa taas
lapsenlapsissaan.
Silloin on suojeltava heitä,
sillä äkkiä hekin vain pyörivät
maailmalla
ikäistensä kanssa

ja sinä ihmettelet
mihin aika meni,
miksi he muuttuivat
kun itse pysyit samana:
lapsena joka tarkkailee maapallon
elämää
vanhuutensa periskoopilla.

Eikä kukaan tiedä
että tähystäjä on
pikkutyttö,
vanhentumaton,
jolle yhä tapahtuu mullistavia
asioita,
jonka maailma yhä järkkyy.

(Eeva Kilpi, Kuolinsiivous)

Syvällä sisimmässä ollut möykky on jo saatu sulatettua pieneksi lätäköksi ja ahdistus tungettua etäälle, nurkan taakse, vaikka kovin hankalaa on ollut ja syvästi kipeää tehnyt. Tuli käperryttyä ahdistuksen ja itkun pieneen mökkyrään, tuli eristäydyttyä enemmän kuin koronakevät koskaan olisi vaatinut. Tuntuu, että korona on ollut pienin ongelma tänä surkeana vuonna, jolloin yhtäaikaa on ollut ja on edelleen paljon, monia eri tummia sävyjä, joita blogin rivien välistä on ollut luettavissakin. Mutta onhan tässä samassa turbulenssissa onneksi ollut Pehtoori, – tukena ja tuettavana.

Kaipaus, suru, ahdistus, kiukku, oppiminen itsestä, voimattomuus, pettymys, suuren suuri huoli ovat kuukausien kuluessa velloneet ja vuorotelleet, mutta nyt vihdoin hiljalleen haalistuneet, kun aika monet asiat ovat hiljalleen asettuneet uusiin uomiinsa.

Varsinkaan huoli ei ole hävinnyt mihinkään, mutta olen jo hyväksynyt sen tosiasian, joka on ollut nähtävissä aika kauan… Nyt alan olla sentään vähän vahvempi, öisin nukkuva, tästä jo puhumaan (ja postaamaan) pystyvä ja päivä päivältä vakuuttuneempi, että näin pitikin käydä ja että tämän kautta on mahdollisuus parempaan tulevaan. Tulevaan kuuluu se, että nyt meidän pienet asuvat kahdessa eri kodissa; heillä on koti sekä äidin luona että isin luona.

Ja merkityksellistä, turvallista, pysyvää ja hyvää elämää tulevaan on myös se, että he käyvät edelleen paljon myös mummilassa!

Isovanhemmuus Liikkuminen Niitä näitä

Elämää koko päivä

Aamulla pitkästä aikaa tunne siitä, että meillä on ollut juhlat, että olemme valvoneet.

Mutta hyvä mieli, ja kuuden tunnin uni tuntui riittäneen. Väsymys jossain taustalla, siitä viis. Ja kun kerran oli aurinkoa, sateen jälkeinen huumaava tuoksu ja happirikas ilma ei ollut mitään syytä olla suuntaamatta Oulujokivartta ”jonnekin”. Edelleen Leikolan ”Teidän edestänne annettu” -kirja kesken, joten sen kera ensin Madekoskelle, jossa pohdinta, jatkanko vielä Pikkaralaan, ovatko pilvet todellinen uhka? – Mikseipä matka voisi jatkua, kun kerran kulkee. Mutta niin siinä kuitenkin kävi, että kunnon sadekuuro tulla ryöpsähti. Jonkinlainen viitta pyörän laukussa, joten no problem.

Lossi oli tänään toiminnassa, sain kyydin joen pohjoispuolelta eteläpuolelle, Pikkaralan Shellillekin pääsin ja sain lounaskahvit. Matka jatkui halki yllättävän maalaisten maisemien: hevosia, lehmiä, lampaita – niiden tuoksuja, hajuja, ääniä. Punamullattuja maalaistaloja, tuleentuvia viljapeltoja, uusia jokivarren hienoja, arkkitehtien ja hyvän rahoituksen aikaansaamia omakotitaloja, jokinäkymiä, tyventä ja tuulta. Mukavan ajatuksetonta kulkemista.

Iltapäivällä saimme pienet meille, – kyllä mummi ja pappakin noteerattiin, mutta ennen kaikkea etelästä tulleen (kummi)tädin seura, ja osaava Lego-kaveruus olivat kova sana, Apsulle varsinkin. Eeviksen kanssa minä opettelin kommunikointia. Miten 1 v. 8 kk. osaakaan ”esittää”. Oi, että. Välillä vaikea pidätellä naurua meidän pienen ”draama queenin” touhuja, ilmeitä ja eleitä katsellessa.

Hyvä päivä tänään.

Isovanhemmuus Vanhemmuus

Juhlapäivä vol. II

Pienimuotoisen nimpparijuhlan aika tänään.

Kun saimme pieniä vieraitakin, juhlaan oli tietysti tehtävä mansikkakakku.

Moni kakku päältä … on koristeltava runsaasti, ettei näytä lässähtäneeltä. Sitä paitsi se oli oikein hyvää. Olemanton pohja, jossa kyllä voitakin* (tein puolikkaan version), mutta päälle kaikkea hyvää ja paljon! Mexican vanilja, macarons ja paljon mansikoita joka väliin niin kyllä maistui kaikille.

Melkein lastenjuhlathan näistä tuli: pienet saivat huomiota, Eevis varsinkin alkaa olla mitä mainioin ”yleisön ottaja”. Osaa hymyillä, olla läsnä, haluta syliin, höpöttää omiaan… Ja kyllä molemmat osasivat aikuisia juoksuttaa.

Huolimatta siitä, että aamupäivällä me kolme pyöräilyfriikkiä (Pehtoori, Tyär & minä) olimme tahoillamme käyneet eräätkin kymmenet kilometrit polkemassa, lähdimme vielä illan tullen – taivaan kirkastuttua, sinitaivaan auettua – käväisemään ”yhillä” Koivurannan kahvilassa. Tuntuipa kesälle.

*

”Raskaan sarjan” täytekakkupohja

150 g voita
2 dl maustamatonta jogurttia
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1½ dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa

Vuokaan voita ja korppujauhoja

Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Sulata voi mikrossa tai pienessä kattilassa hellalla. Sekoita leivontakulhossa jogurtti ja voisula. Lisää munat ja sekoita voimakkaasti puuharukalla tai pyörövispilällä.
Lisää kaikki kuivat aineet niin, että kohotusaineet menevät hyvin sekaisin. Sekoita taikina tasaiseksi. Voitele kakkuvuoka ja jauhota se korppujauhoilla. Kaada taikina vuokaan. Paista 35 minuuttia.

Jäähdytä, täytä ja peitä. Mitä enemmän kaikkea, sitä parempi. 😀

Isovanhemmuus Niitä näitä

Kesäinen humputtelupäivä, onnen päivä

En tiedä, kumpi oli tänään iloisempi päivästä – Apsu vai mummi? Oikeastaan päivästä ei pitänyt tulla humputtelupäivää, mutta sellaiseksi se kuitenkin muodostui. Alunperin oli ollut puhetta, että käydään EHKÄ museolla… mutta poika ehdotti jo eilen, että ”eikö me voitaisi käydä kirjastossakin huomenna ennen kuin viet minut kotiin?” – Aika lailla oikeasta narusta vedetty: mummihan on ehdottomasti lukuharrastuksen tukemisen kannalla, joten: – No voitais, mummistakin ois kiva käydä kirjastossa pitkästä aikaa. Mennään vaan.

Ja kun ensin oli käyty kirjastossa ja ajeltiin jo kohti museoa, poika hokasi, että ”voitaisko käydä siellä leikkipuistoissa, jossa oltiin talvellakin …” Mihin mummi: ”Tietysti, hyvä olla ulkonakin, kun kerran paistaa ja on kesä. ” Puistosta sitten Ainolaan ja museoon. Onko muilla tiedossa leikki-ikäistä, joka toistuvasti tykkää käydä museossa? 😀 Pomppien jo matkalla ilosta! 😀

Museon jälkeen oli aie ajella mummilaan lounaalle ja sitten kotiin, mutta heitin mielestäni kaikki touhut, jotka olivat tiedossa ja ehdotin, jotta josko vielä käveltäisiin Mäkkärille syömään! – Ei vastaääniä!

Ja matkalla käytiin kertaamassa kaupungintalon edustan suihkulähteeseen liittyvä juttu hevosten juottopaikasta, pyörittämässä Rotuaarin palloa ja katselemassa Potna-Pekan lähtöä (ja päättämässä, että tälle kesälle ajellaan sillä Nallikariin, ”Eeviskin saa tulla mukaan” (BTW: eka juttu, johon pikkusiskokin sopii mukaan… 😀 ).

Mäkkärillä Happy Meal -aterian leluna ”Uli-Uli” [Kätyrit], joten riemu moninkertainen. Sitten vielä mummilan pihalle pelaamaan tennistä sekä papan että mummin kanssa, ja lopulta oli jo lähdettävä kotiin… Todellakaan en tiedä, kummalle päivä oli parempi Apsulle vai mummille. Ainakin minulle onnellinen, aurinkoinen kesäpäivä!

Isovanhemmuus Niitä näitä

Ninjago ja muutenkin eksyksissä

– Niin, mutta erikoisajajapakkaus parantaa avattarienne kykyjä ratin takana! Mutta on pakkaus on ihan äärimmäisen kallis
– Toisin sanoen tarvitsemme valtavan paljon lisää kredittejä!
– Voisitte ajaa Speedway Five-Billion tutorial-version ajokeillanne.

Tämä ”iltasadun” pätkä oli toinen hämmennyksen paikka tänään.

Ensimmäinen oli kun oli ”pienellä” aamulenkeillä – ajatuksena ennen aamupäivän sadekuuroa ehtiä käydä ”jossain Aaltokankaan takana” pikku lenkki. Jossain vaiheessa huomasin olevani keskellä metsätaipaleita jossakin päin Oulua tietämättäni suunnilleen ollenkaan missä. – Maastokartat- ja Here -sovellus kertoivat, että olin Alakylän ja Kuusamon teiden välissä, – jossain. Puolentoista tunnin polkemisen jälkeen ja sateen alkaessa saavuin – ainakin minulle suureksi yllätyksekseni – Heikinharjun sairaalan, nykyisen vastaanottokeskuksen, takapihalle. Kotikaupungissa voi olla tuhannen eksyksissä, – ainakin minä.

Noh, joka tapauksessa ehdin kotiin, aamusaunaan ja – suihkuun ennen kuin yökylävieras saapui. Apsu oli lopultakin lupautunut tulemaan mummilaan koko päiväksi, ja jäämään yöksikin, mitä ei ole sitten sisarensa syntymän jälkeen tapahtunut.

Päivä on kulunut joutuisasti, mummille on riittänyt juttuseuraa, tekemistä, iloa ja naurua. Smurffi-pelejä, Lego Ninjago-oppia, jätskihetki Tähtitornin kahvilassa, yhdessä herkku- ja karkkiostoksilla kaupungilla, tennisharkkoja pihalla, pelaamista, välillä poika kävi papan kanssa saunassa, ja taas Ninjago rulettaa (yllä oleva lainaus ko. lehdestä – ei voi mummi ymmärtää… 😉 ) . Ja monta kertaa poika lähetti viestejä vanhemmilleen ja kummitädilleen, ja antoi ehdottoman kiellon kuvien ottamiseen. Pikku Kakkosen aikana kuitenkin tällainen paparazzi-kuva. Miksei telkkari voi katsella näinkin?