Isovanhemmuus – Sivu 21 – Tuulestatemmattua

Kesäinen humputtelupäivä, onnen päivä

En tiedä, kumpi oli tänään iloisempi päivästä – Apsu vai mummi? Oikeastaan päivästä ei pitänyt tulla humputtelupäivää, mutta sellaiseksi se kuitenkin muodostui. Alunperin oli ollut puhetta, että käydään EHKÄ museolla… mutta poika ehdotti jo eilen, että ”eikö me voitaisi käydä kirjastossakin huomenna ennen kuin viet minut kotiin?” – Aika lailla oikeasta narusta vedetty: mummihan on ehdottomasti lukuharrastuksen tukemisen kannalla, joten: – No voitais, mummistakin ois kiva käydä kirjastossa pitkästä aikaa. Mennään vaan.

Ja kun ensin oli käyty kirjastossa ja ajeltiin jo kohti museoa, poika hokasi, että ”voitaisko käydä siellä leikkipuistoissa, jossa oltiin talvellakin …” Mihin mummi: ”Tietysti, hyvä olla ulkonakin, kun kerran paistaa ja on kesä. ” Puistosta sitten Ainolaan ja museoon. Onko muilla tiedossa leikki-ikäistä, joka toistuvasti tykkää käydä museossa? 😀 Pomppien jo matkalla ilosta! 😀

Museon jälkeen oli aie ajella mummilaan lounaalle ja sitten kotiin, mutta heitin mielestäni kaikki touhut, jotka olivat tiedossa ja ehdotin, jotta josko vielä käveltäisiin Mäkkärille syömään! – Ei vastaääniä!

Ja matkalla käytiin kertaamassa kaupungintalon edustan suihkulähteeseen liittyvä juttu hevosten juottopaikasta, pyörittämässä Rotuaarin palloa ja katselemassa Potna-Pekan lähtöä (ja päättämässä, että tälle kesälle ajellaan sillä Nallikariin, ”Eeviskin saa tulla mukaan” (BTW: eka juttu, johon pikkusiskokin sopii mukaan… 😀 ).

Mäkkärillä Happy Meal -aterian leluna ”Uli-Uli” [Kätyrit], joten riemu moninkertainen. Sitten vielä mummilan pihalle pelaamaan tennistä sekä papan että mummin kanssa, ja lopulta oli jo lähdettävä kotiin… Todellakaan en tiedä, kummalle päivä oli parempi Apsulle vai mummille. Ainakin minulle onnellinen, aurinkoinen kesäpäivä!

Ninjago ja muutenkin eksyksissä

– Niin, mutta erikoisajajapakkaus parantaa avattarienne kykyjä ratin takana! Mutta on pakkaus on ihan äärimmäisen kallis
– Toisin sanoen tarvitsemme valtavan paljon lisää kredittejä!
– Voisitte ajaa Speedway Five-Billion tutorial-version ajokeillanne.

Tämä ”iltasadun” pätkä oli toinen hämmennyksen paikka tänään.

Ensimmäinen oli kun oli ”pienellä” aamulenkeillä – ajatuksena ennen aamupäivän sadekuuroa ehtiä käydä ”jossain Aaltokankaan takana” pikku lenkki. Jossain vaiheessa huomasin olevani keskellä metsätaipaleita jossakin päin Oulua tietämättäni suunnilleen ollenkaan missä. – Maastokartat- ja Here -sovellus kertoivat, että olin Alakylän ja Kuusamon teiden välissä, – jossain. Puolentoista tunnin polkemisen jälkeen ja sateen alkaessa saavuin – ainakin minulle suureksi yllätyksekseni – Heikinharjun sairaalan, nykyisen vastaanottokeskuksen, takapihalle. Kotikaupungissa voi olla tuhannen eksyksissä, – ainakin minä.

Noh, joka tapauksessa ehdin kotiin, aamusaunaan ja – suihkuun ennen kuin yökylävieras saapui. Apsu oli lopultakin lupautunut tulemaan mummilaan koko päiväksi, ja jäämään yöksikin, mitä ei ole sitten sisarensa syntymän jälkeen tapahtunut.

Päivä on kulunut joutuisasti, mummille on riittänyt juttuseuraa, tekemistä, iloa ja naurua. Smurffi-pelejä, Lego Ninjago-oppia, jätskihetki Tähtitornin kahvilassa, yhdessä herkku- ja karkkiostoksilla kaupungilla, tennisharkkoja pihalla, pelaamista, välillä poika kävi papan kanssa saunassa, ja taas Ninjago rulettaa (yllä oleva lainaus ko. lehdestä – ei voi mummi ymmärtää… 😉 ) . Ja monta kertaa poika lähetti viestejä vanhemmilleen ja kummitädilleen, ja antoi ehdottoman kiellon kuvien ottamiseen. Pikku Kakkosen aikana kuitenkin tällainen paparazzi-kuva. Miksei telkkari voi katsella näinkin?

Isovanhemmuus Ruoka ja viini

Kesälomalta tuntuu

Mummi, mennäänkö kattomaan sun tomaatteja?

Hienosti valittu tekeminen, jotta heti seuraavaksi voi kysyä pikkusisareltaan, että ”mennäänkö Eevis välillä kattomaan vähän telkkaria…” ja sitten ilmoittaa: ”Mummi, Eevis haluaa kattomaan Pipsa Possua.” (Ihanko vain Eevis haluaa? 😀 ) Viisivuotiaalla oli selkeästi suunnitelma, miten pääsee välillä viettämään ruutuaikaa… 😉

Pipsaakin katseltiin, mutta sentään enimmäkseen oltiin pihalla. Meillä oli kyllä ensin tapaaminen Toppilan K-Marketin pihalle avatussa Pop-up Vohvelibaarissa. Sinne me kokoonnuimme alkuiltapäivästä pyörinemme eri suunnilta. Vohvelit nautittuamme poljettiin porukalla meidän piazzalle: ”Mummmmiiiii, kato osaan ajaa yhdellä kädellä!” (ja siinä vaiheessa mummilla pari sydämenlyöntiä jää väliin, ja näkee jo jonotuksen päivystyksen tikkauspisteessä, mutta taas mummi vain turhaan huolehtii…) Ja ah, edelleen on kesä. Kesään kuuluu – tietysti – vesileikit, saippuakuplat, hippa nurmikolla, pillimehut, mansikat, … ja tomaattien katselu. Totta kai. 😉

Illansuussa sitten jäimme Pehtoorin kanssa kaksistaan. Aika aterialle: salaattia, ja uutuus puolivalmiste grilliruoka ”karamellipossuribsit”. Kaikki Tomi Björckin ravintoloissa (erityisesti Farang) käyneet tietävät tämän ”genren”. Karamellipossu taisi olla juuri ”se juttu”, jolla esim. Farang loi maineensa. Any way, tänään meillä noita. Ja nehän sulivat suussa. Hyvin maustettuja, umpikypsiä, helppoja, – eivät salaatin ja pehmeän maalaisleivän lisäksi kaivanneet mitään muuta. Ei ollut raskas liharuoka, mutta jo grillistä tullut tuoksu … Makunystyröitä hyväiltiin uudella maulla. Hankimme toistekin.

Ja jälkkäriksi, kirjan oheen, pihan lämpöön makumuisto monilta reissuilta: Aperol Spritz, – helteinen Rooma ja Toscana, Kitzbuhelin ja Ligurian patikoiden afterhiket, Faliraki kuuskymppisillä perheen kans … Mitä muistoja! Ja todellakin, juuri nyt kotipihallakin maistuu ihan kaksistaan. Loman tuntu, muistoja… Ja mietinpä jo tämän kesän mahdollista lomamatkaakin. Ehkä sellainen saadaan aikaiseksi. Onko ehdotuksia? Mihin kotimaan kohteeseen kannattaisi suunnata?

Isovanhemmuus

Touhutaaperoiden kanssa

Tänään on ollut Apsun ja Eeviksen, mummin ja papan päivä. Aamusta iltaan asti. Ja lapset eivät olleet illalla kotiin palautuessa väsyneitä, – heitä vienyt mummi taisi vähän olla.

Nallikari, Hugo-puisto, välipalaksi kesän ensimmäiset jäätelökioskitötteröt: siinä jäätelökioskin edessä läträttiin käsidesin kanssa, Apsu maistoi mummin mango-meloniajäätelöä (”ei hassumpaa”), istuskeltiin kioskin pöytien ääressä, eikä lapsilla ollut mitään tarvetta vältellä pöydän tai tuolien koskettelua, lähietäisyydellä kulki ihmisiä (joita Eevis katseli kiinnostuneempana kuin jäätelöään). Että sellaista korona-hygieniaa ja turvavälitouhua tänään.

Puistoissa sentään ei ollut ruuhkaa eikä lähikontakteja. Ja Eevis osoitti omaavansa patikka-ainesta pohkeissa: tepasteli pontevasti leikkipuiston reunalla olevalle isolle kukkulalle parikin kertaa, – vakaasti ja vauhdilla.

Lounas syötiin jo meidän keittiön ja käsipesujen turvallisessa maailmassa. Eeviksen pitkien päikkäreiden aikana me muut pihalla: hippaa, kukkien kastelua ja ihmettelyä, piilosilla, vesileikkeijä, muistipeliä. Apsu halusi (taas kerran) papan kanssa saunaan. Ohessa laitoin ”perinteisen” bologneseni hautumaan. Ja kyllä ruoka kahdelle touhukkaalle muksulle päivällisaikaan maistuikin. Ihan valtavat annokset pienet söivät.

Kesäpäivä parhaasta päästä.

Isovanhemmuus Niitä näitä

Humputtelua kahden kanssa

Pojanpojan kanssa on vuosien varrella pidetty monia, monia humputtelupäiviä: käyty Tietomaassa, kirjastossa, konsertissa, Mäkkärillä, katsomassa jouluvaloja, munkilla Kauppahallissa, museossa, leffassa, Leikkimaassa, puistoissa, Nallikarissa ja ties mitä. Ja aika usein on humputeltu vain mummi-papalla eli meillä.

Tänäänkin oli humputtelupäivä, sillä Oulun liikennepuisto avautui eilen ja me halusimme ennen kesän ruuhkia sinne. Mutta tänään mukaan pääsi myös pikkusisko, Eevis, ja siksi oli hyvä, että mukaan lähti myös pappa.

Koronakevään jälkeen liikennepuistossa saa olla vain puolituntia, ja se puolituntinen kyllä käytettiin viimeiseen minuuttiin asti. Sitten shoppailemaan Crocsit ja vähän pihaleluja molemmille, ja sitten Mäkkärille syömään. Viimeisen päälle humputtelumeininki. Iltapäiväksi pihalle. Vesileikit on parasta!

Isovanhemmuus

Päivä pienen kanssa

Aamuisen pyörälenkkini kotimatkalla seuraan liittyi innokas pikku pyöräilijä. Ajelimme Pateniemen uusia pyöräreittejä ja sitten meille. Matkaa tuli hyvinkin kuutisen kilometriä, eikä Apsulla tehnyt tiukkaakaan.

Höpötti koko matkan ajellessa, välillä pysähdeltiin juomaan vettä, – kunnon urheilija ymmärtää nesteytyksen tarpeen. Tai sitten halusi vaan jutskata enemmän. 😉

Luvattu pullataikina odotti meitä hyvin nousseena. Muutoinkin päivä puuhailtiin kaikkea mukavaa, pelattiin, syötiin Huvilassa, piirrettiin, kirjoitettiin, herkuteltiin paitsi lämpimällä pullalla, illansuussa vielä kylmällä jätskillä, höpöteltiin: kerro vielä niitä juttuja kun minä olin pieni”, kuunneltiin musiikkia ja toki poika sai papan tabletilla ruokalevon ajan itsekseen pelailla ja katsella Youtubesta omia ohjelmiaan. Kotiin lähtöä tehdessä (pyörä auton takakonttiin), kellon käydessä jo seitsemää, tuli vielä yksi ehdotus: ”Kyllä sinä jaksat, ollaan vielä pihalla, juostaan vähän.” Siitä me olimme eri mieltä.

Hyvä päivä, – tällaisia päiviä tarvitaan lisää. Siitä olimme yhtä mieltä.

Isovanhemmuus

Mitä muistamme …

Se, että jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana heti aamupäivällä kuulen ”mummi” noin kymmenen kertaa ja se, että illan tullen tunnin ajan toinen istuu sylissä täysin rentona, mutta pitää käsiä lujasti kaulallani, eikä halua liikahtaakaan, saa minut unohtamaan kaiken muun.

Isovanhemmuus Niitä näitä Ruoka ja viini

Ruoka on muutakin kuin ravintoa

Pohjoistuulta, luvassa rakeita, eikä mittari kovinkaan paljon nollan yläpuolella. Kieltäydyin aamulla ajattelemasta, että nuo olisivat joku ”ongelma”. Eivätkä olleetkaan. Tosin tavallista lyhyempi lenkki, mutta eihän aina tarvi …

Kertakaikkisen huikea to-do -lista tälle päivälle, mutta vain sushi niistä toteutui. So what! – Minä alan oppia!

Minulla on ollut näinä viikkoina kovastikin ikävä sushia, jota olen satunnaisesti, ennen näitä poikkeusoloja yksinäisillä kaupunkireissuillani käynyt Hanko-sushissa nauttimassa, ehkä joka kolmas kuukausi niitä lounaita on ollut, ja nyt on ollut se ”joka kolmas” jo kaukana takana. Kun ollaan Pehtoorin kanssa mietitty take away -ruokaa, olen pistänyt ehdolle pizzaa, nepalilaista ja sushia ja yllättävää!! Pehtoori on niinä molempina kertoina valinnut pizzan. Siis sushi-tuskaani, nyt ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin ihan itse kääriä makirullia, muotoilla nigiripalleroita. Niiden parissa tänään. Eikä voi olla parempaa, liki terapeuttista tekemistä kuin ruoan laitto

Pienille kun ei sushi ehkä ole se ykkösherkku niin tarjolla oli myös eilisiä broilerpyöryköitä ja nuudelia (ehdottomasti Apsun ruokaherkkujen kärkikolmikossa). Miniä ei tänään ollut syömässä (maailmassa on paljon muutakin surullista kuin korona), joten laitoin dogibägiin herkkuja, ja leikin kuin leikinkin Apsun ja Eeviksen kanssa pitkät tovit. Kuunneltiin musiikkia, muistipelissä hävisin, Pipsa Possu seikkaili meidän jutuissa. Enkä edes tunne huonoa omaatuntoa.

Ei muuta. Siinä kaikki. Ja se on paljon. Minun mielestäni ainakin.

Isovanhemmuus

Päiväretkellä Ainolassa

Säätiedotus oli luvannut tälle päivälle verraten lämmintä, sateetonta ja iltapäivästä aurinkoistakin, joten pääsimme kuin pääsimmekin suunnitellulle retkellemme. Perheen kesken päätimme sunnuntaina, että tänään olisi retkipäivä koska pikkuperheen iskällä oli vapaapäivä ja meillä muillakin sattui yllättäen olemaan luppoaikaa. 😉

Alkuperäinen ajatus oli mennä Virpiniemeen, mutta kun siellä oli notskipaikat veden vallassa ja muutenkin siivottomia (Pehtoori kävi eilen pyörälenkillään tsekkaamassa) niin päiväretken kohteeksi valikoitui Ainolan puisto. Keksinpä kutsua systerin mukaan piknikillemme, puistohan on käytännössä hänen ”etupihallaan”. Meillä oli kahvia, pullaa, makkaraa ja polttopuita sekä muita tarpeellisia retkitarpeita ja -eväitä, ja Juniorilla tuoreita, lämpimiä, itse leipomiaan sämpylöitä (huomenna on ”Suuri Reseptipostaus”, johon tämänkin voin liittää). EI siis mikä tahansa eväsretki.

Nuotiopaikalla ei onneksi ollut muita, vaikka puistossa olikin aika paljon väkeä. Apsun kanssa oli tietysti oltava viereisessä leikkipuistossa, heiteltävä kiviä, kiivettävä puuhun, juostava kilpaa… Ja kuinka olinkaan raivossani itselleni vai koronalle vai pelolle vai mille, kun pojan toistuvista pyynnöistä huolimatta en ottanut häntä meille kotiin loppupäiväksi leikkimään ja touhuamaan.

Päivä on siis tullut oltua ulkona, koskapa olin aamupäivällä pari tuntia pyöräilemässä. Ja mikä parasta: meiltä Toppilansaaren, Hietasaaren ja Pikisaaren kautta kaupunkiin pyörätiet jo putsattu. Että se tuntui hyvälle ja keväiselle. Semminkin kun oli lämmintäkin. Toki tarvin vielä untuvatakkia; sekä pyöräillessä että piknikillä. Mutta kyllä tässä on lupaus kevään etenemisestä, kesää kohti menosta. Ensi viikolla on vappu! MIhinhän vappupiknikille?

Isovanhemmuus Ruoka ja viini Vanhemmuus

Virtuaalielämää

Korona muuttaa maailmaa, ja myös ajankäyttöä ja ainakin minulla myös surffailukohteet ovat muuttuneet. Valokuvaajien monet yhteisöt ovat jääneet taka-alalle, vain yksi pysyy päivittäisellä listallani. Tänään ei katseltu Pietarinkirkon Urbi et Orbi-pääsiäisjuhlallisuuksia, mutta pian (klo 20) alkaa Andrea Bocellin livekonsertti Milanon Duomon aukiolta! Klikkaahan, lähde sinäkin konserttiin!

Vielä mainostan View from my window -kuvavirtaa… Tiina oli jo reilu viikko sitten laittanut kommentin, jonka löysin suodattimen takaa: ”Kiitos Reija ’Näkymä ikkunasta’ vinkistä! Ihana selata kuvia ja vie ajatukset pois tästä eriskummallisesta ajasta. Lähes kuin olisi matkoilla ja katselisi maisemia majapaikkojen ikkunoista 🙂” Kiitos kommentista, ja juuri noin minäkin tuon kuvavirran ääressä koen. Mielikuvitus lähtee liikkeelle, usein ajattelen, millainenhan ihminen on kuvan lähettänyt. Joka päivä tovin noita kuvia katselen ja mietin.

Toinen kuvavirta, joka tekee hyvän mielen, on Museokortti-kirjeiden myötä levinnyt ”karanteenitaidetta”-haaste. Se on sekä Facessa että Instassa Selaimella voi seurata vaikka omaa Instagram-tiliä ei olisikaan. Muutamia todella upeita toteutuksia!

Suomalaisten artistien, Toivon kärki-porukan videon Uuden edessä olen eilisen aamun jälkeen kuunnellut ja katsellut ainakin kymmenen kertaa. Se pitää oikeasti myös katsoa. Voisinpa käyttää sellaista muotisanaa kuin voimaannuttaa tämän äärellä. Ainakin siitä tulee sellainen olo, että kyllä me tästä selvitään, kyllä tämä tästä, yhdessä.

Tänään myös tähän asti paras internetin mahdollistama juttu oli perhepäivällinen. Pikkuperhe tuli meille ja tytär Vetehisen kujalla: Skypellä yhteys ja meillä oli yhteinen pääsiäispäivällinen!

Apsu, jolla on ollut oikeasti ikävä kummitätiään, ei oikein tiennyt, miten päin olisi ollut. Enimmäkseen kieltäytyi katselemasta läppäriltä kuvaa ja juttelemasta. Kun yhteys sitten puolentoista tunnin jälkeen katkesi, eikä saatu kytketyksi uudelleen ja päätimme luopua, oli poika selkeästi pahoillaan… Eevikselle juttu oli ihan käsittämätön.

Me maistelimme myös viinit. Tyttärelle kustansin maisteltavat viinit ja pääsiäisen ruokatarpeet, joten myös hän osallistui taistingiin. Täällä meidän päässä onnistuimme järjestämään maistelun ”sokkona”. Miniä ei punaviiniä juo, mutta tuoksutti ja tunnisti viinit jo tuoksun perusteella. Autolla ollut Juniori maisteli tilkkaset. Me Pehtoorin kanssa sitten vähän enemmänkin kuin maistelut. Ja toki tunnistimme, ja pidimme. Varsinkin toisesta. 😉

Viinikerhon kanssa siirsimme virtuaalimaistelun huomiselle, sillä muillakin se oli parempi päivä. Meillä on siis Pehtoorin kanssa puolikkaat huomisellekin, joten kirjailen huomiseen postaukseen sekä perheen testauksen tuloksen että viinikerhon kommentit.

Huomiseen, hyvät virtuaaliystävät!